Suomen media kiiruhtaa Yhdysvaltojen avuksi

Maanantai 1.7.2013 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yleisradion pääuutiset ja Helsingin Sanomat kääntävät kiitettävästi vakoiluskandaalin päälaelleen. Sen sijaan, että HeSa ja Yleisradio tuntisivat sympatiaa ja kiitollisutta kellonsoittajia kohtaan, juuri nuo tiedotusvälineet vähättelevät USA:n ihmisoikeusrikoksia ja kiinnittävät huomion päivittäisiin kritiikkinsä kohteisiin, Venäjään ja Kiinaan.USA:n halutessa sotilastukikohtia entiseen Jugoslaviaan, serbit piti maalata hyökkääjiksi ja kroaatit ja muslimit, joita USA aseisti, uhreiksi.

Yhdysvaltalainen kriittinen lehdistö kutsuu tapahtumia "Obamas war on whistleblowers"= Obaman sota kellonsoittajia vastaan.  Kellonsoittajia (Manning) kidutetaan, yritetään vetää oikeuteen (Assange) peruutetaan passi ja yritetään pidättää(Snowden). Suomi, tai oikeastaan Suomen keskeinen media, ei omasta luulostaan huolimatta ole mikään ihmisoikeuksien puolustaja, vaan valtaa myötäilevä todellisuutta välttävä propagandakone.

Kun Yhdysvallat on halunnut tuhota kansakuntia; Vietnam, Laos, Allenden Chile, Etelä-Amerikan edistykselliset valtiot, Jugoslavia ja nyt Syyria, taktiikka on ollut seuraava: CIA yrittää löytää kyseisestä maasta sopivat kontaktihenkilöt ja järjestöt, joiden avulla voi levittää propagandaa ja heikentää kyseistä valtiota.Sen jälkeen romahdutetaan talous. Sitten voimistetaan äärioikeistolaisia puolueita tai tahoja, joiden avulla korostetaan vastakkainasettelua kun toimeentulosta judutaan taistelemaan nyt köyhyyden runtelemassa maassa. Ellei sisäinen kaaos riitä,Yhdysvallat ottaa liittolaisineen aseet käyttöön. Ensin aseistetaan itselle mieluisia voimia ja koulutetaan sotilaita. Jollei se riitä  mennään itse liittolaisten kanssa sotimaan.

Suomen media on mielellään Yhdysvaltalaisissa hyökkäysvaunuissa kuvaamassa vallan näkökulmasta mitä tapahtuu. Kun asiantuntemus puuttuu eikä omaa mielipidettä ole, tuloksena on silkkaa propagandaa.

Venäjää on syytetty kansalaisjärjestöjen vainosta. Miksi Venäjän pitäisi suostua Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten rahoittamien kansalaisjärjestöjen vaikutusvallan kasvuun Venäjällä? Venäjän uusi lakihan ei kiellä kansalaisjärjestöjen toimintaa vaan niiden ulkomaisen rahoituksen. USA  tukee Venäjän yhteiskuntaa terrorisoivia fundamentalisti-muslimeja samalla tavoin kuin se on saanut synnytettyä fundamentalistimuslimien tukikohdat keskelle Eurooppaa, Bosniaan ja Kosovoon. Toimittajat eivät ihmettele miksi Kosovossa on valtava presidentti Bill Clintonin patsas! Kun kosovolaisilta kysyy voiko maa tehdä joitakin päätöksiä ilman Yhdysvaltojen suostumusta, vastaus on EI! Valtavan Yhdysvaltojen sotilastukikohdan maapohjaksi tarvitaan USA:n valtaan alistuva nukkevaltio. Miksi Venäjän pitäisi suhtautua myötämielisesti uskonnollisen fanatismin tukemiseen? Miksi Venäjän pitäisi alistua fundamentalistien samaan salaiseen rahoitukseen ja aseistukseen. Miksi Venäjä suhtautuisi myönteisesti voimiin, jotka haluavat estää maan omatahtisen kehityksen?

Yleisradion pääuutiset esitti vakoiluskandaalin asemasta Yhdysvaltalaisen ihmisoikeusjärjestö Human rights watchin laajan kriittisen jutun siitä, miten Kiina kohtelee tiibettiläisiä. Yhdysvaltalaisen ihmisoikeusjärjestön analyysit ovat usein yksipuolisia, mutta Yleisradion uutinen ylitti reippaasti propagandan rajat. Uutisessa esitettiin vakoilusatelliittien salamyhkäisiä kuvia, joiden sanottiin esittävän kylien tuhoamisia ja uusien rakentamisia. Prosessia kutsuttiin Tiibetin kulttuurin tuhoamiseksi. Katsojalla ei ollut mitään mahdollisuutta saada objektiivista kuvaa. Katsoja ei tiennyt, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA maksoi Dalai Laman palkkiot. Tiibet oli ennen Kiinan valtaa feodaalinen yhteisö ja kaikkea muuta kuin demokratia. On viehättävää käydä turistina alkeellisissa oloissa, mutta osa tiibettiläisistä haluaa varmasti normaalin koulutuksen ja terveydenhuollon. Ehkä jopa asua mukavassa lämpimässä kodissa ja kulkea yleisillä kulkuneuvoilla kuten junalla.

Yhdysvaltojen armeija on parin vuoden ajan sallinut homouden avoimen myöntämisen. Yleisradio esitti näyttävästi kuinka Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystö oli mukana Pride marssilla. Samaan aikaan Yhdysvalloissa tapetaan abortteja tekeviä lääkäreitä ja Texasin 42 aborttiklinikasta 37 uhataan uuden lain perusteella sulkea. Venäjällä aborttiin suhtaudutaan sallivasti. New York Review of Books pitää USA:n vankiloissa tapahtuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä maan suurimpana ihmisoikeusongelmana.On hienoa, että seksuaalinen tasa-arvo osittain lisääntyy, mutta se, että tällä Yhdysvaltojen ja Suomenkin yhdellä saavutuksella lyödään Venäjää, joka suhtautuu pidättyvämmin homouden ilmaisemiseen, on propagandistinen vaikutus. Suomi, puhumattakaan USA:sta, ei ole mikään seksuaalisen tasa-arvon mallimaa eikä Suomen media olisi ilahtunut, jos esimerkiksi Hollanti olisi alkanut julkisesti opettaa Suomea 1970- tai 80 luvulla.

Helsingn Sanomien pilapiirros "Kyttääjävaltioita" koskevan tekstin 30.6.2013 yhteydessä näytti psykiatrin mielestä selvältä kieltämisdefenssiltä, mikä puolustusmekanismi  on lapsuuden varhaisin ja totaalisin puolustusmekanismi. "Se mitä näen, ei ole totta, Yhdysvallat ei ole paha vaan pahoja ovat Venäjä ja Kiina!" Helsingin Sanomat voisi laskea sen sotien määrän, joissa Venäjä, Kiina tai vaikkapa Iran olisivat viimeisten 60 vuoden aikana olleet sodan aloittajina (joka on pahin sotarikos) ja sen jälkeen verrata sitä Yhdysvaltojen aloittamiin sotiin. Taitaisi kaikki Yhdysvaltojen presidentit päätyä kansainväliseen rikostuomioistuimeen.

Suomen media ei piittaa tosiasoista. Sen ilmaisu ei ole analyyttistä eikä asiantuntevaa. Muutama kokonaisuudesta poikkeava journalisti nousee kuin majakka hetkittäin valaisemaan pimeää.

Pahoinpitelylle hurrataan!

Torstai 6.9.2012 klo 10.48 - Pirkko Turpeinen-Saari

En ole käynyt jääkiekko-ottelussa. Siksi en voinut uskoa todeksi nähdessäni TV-uutisissa kuinka yleisö hakkasi käsiään innosta ja kannusti Jokerien jääkiekkoilijaa tämän pahoinpidellessä pelitoveriaan.

Vastaavasti opettajat ja toiset oppilaat taputtaisivat ja huutaisivat innostavia sanoja koulun pihalla oppilaan pahoinpidellessä kaveriaan.

Nakkikioskin ulkopuolella tapahtuvaa pahoinpitelyä kannustettaisiin kuten jääkiekko-ottelussa.

Olen pudonnut todellisuuteen. Siis aikuiset, lasten keralla kannustavat pelaajia hakkaamaan toisiaan.

Vieläkö ihmetellään suomalaista väkivaltakulttuuria.Vuosikymmenten aikana lapsijoukot on ohjelmoitu hyväksymään väkivalta jääkiekon avulla.  Jääkiekkoa kutsutaan kansallisurheiluksi. Toimintaa, jossa pahoinpitely hyväksytään, kutsutaan sankaruudeksi.

Eräät asiantuntijat sanovat monien tulevan katsomaan jääkiekkoa nimenomaan odottaen hyviä tappeluita. Kahakka on kohokohta.

On täysin turhaa vaatia lapsia olemaan tappelematta koulun pihalla tai nuorisojoukkoa olemaan pahoinpitelemättä toisiaan kaduilla, jos yhteiskunnassa vallitsee tällainen kansallinen väkivallan hyväksyvä kulttuuri.

Poliisiylijohtaja Paatero totesi poliisilla olevan nollatoleransssi väkivallan suhteen. Psykiatrina kannatan poliisin kantaa. Sen sijaan ihmettelen jääkiekon järjestöjen vähättelevää kantaa. Olisiko niin, että  väkivallan poistuessa pelikaukalosta myös yleisö katoaisi. Onko siis väkivallassa kyse rahasta ja lipputuloista?

Tämäkö on suomalainen todellisuus?

Yle, Syyria ja Kuuba

Lauantai 14.4.2012 klo 10.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen seurannut myötähäpeällä Ylen uutisointia Syyriasta ja Kuubasta.

Ylen uutistoimitus oli lähettänyt toimittajan Syyrian ja Turkin rajalle. Toimittaja kertoi että oli kuultu laukauksia ja ilmoitti kuinka Turkin puolelle paenneet Syyrian hallituksen ja presidentti Assadin vastustajat vastustavat hallitusta ja haluavat, että Assad siirtyy syrjään.Miten on mahdollista, että valtiollisesti ylläpidetty kanava voi Suomessa tarjota näin alkeellista informaatiota? Mainitut tiedot tarjoiltiin A-studiossa, jonka pitäisi olla joillakin tavoin taustoihin perehtynyt, uutistoimintaa syvällisempää pohdintaa tarjoava ohjelmapaikka. TV-uutiset kauhistelee sinänsä valitettavia tuhansiin nousevia pakolaismääriä, mutta ei suhteellista niitä Irakin sotaa pakenemaan joutuneihin 1,5 miljoonaan pakolaiseen, joille Syyria on antanut suojan. Myös Syyrian 0,5 miljoonaa palestiinalaista pakolaista unohtuu.Syyrian hallitus kuitenkin suojelee näitä pakolaisjoukkoja omassa maassaan.

Kuuba uutisointi on vieläkin hämmästyttävämpää. Hiljattain Ylen uutiset ovat tarjonneet kahdesti uutisia Kuubasta. Yksi kuvasi joitakin kymmeniä naisia, jotka osoittavat mieltään poliittisten vankien puolesta ja toinen kuvasi Havannan vanhojen rakennusten restaurointia.Ylellä olisi ollut jo 50 vuotta aikaa perehtyä Kuuban tilanteseen. Kuubassa vallitsi 1960-luvulle saakka feodaalinen diktatuuri. Kuuba oli toiminut eräänlaisena Yhdysvaltalaisten viihde maana bordelleineen. Kuuban vapautumisen jälkeen Yhdysvallat asetti maan totaaliseen taloussaartoon, mikä merkitsi sitä, että mikään maa, joka halusi tehdä kauppaa Yhdysvaltojen kanssa, ei saanut Yhdysvaltojen määräyksestä tehdä kauppaa Kuuban kanssa. YK:n yleiskokous on kymmeniä kertoja tuominnut saarron. Taloudellisesta kurjuudesta huolimatta Kuuban lapsikuolleisuus on vallankumouksen jälkeen laskenut alle Yhdysvaltojen lapsikuolleisuuden ja muutenkin Kuuban terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä ovat erinomaiset. Vielä kaksi vuotta sitten kaikilla oli koulutuksesta riippumatta sama palkka. Tällainen idealistinen toimintamalli ärsyttää Yhdysvaltoja suunnattomasti. Yhdysvalloissahan rahan annetaan ratkaista kaiken, nyt jopa vaalirahoitus on täysin vapaa ja salainen.

Täysin kohtuuton taloussaarto pakottaa Kuuban hallituksen ja kuubalaiset kekseliäisyyteen, jotta keskinäinen solidaarisuus säilyisi, mutta myös kansalaisten toimeentulo olisi turvattua. Ei ole oikein, mutta ymmärrettävää, että Yhdysvaltojen kaltaista rahanvaltaan perustuvaa "demokratiaa" ajavat henkilöt koetaan maanpettureina.

Luulisi, että Ylellä olisi varaa valita toimittajia, joilla olisi jonkinlaiset yleistiedot kohdemaastaan, jossa he toimivat. Mediassa yleisesti vallitseva kaupallisuus vaatisi vastapainokseen edes yhden väylän, josta tavallinen englantia osaamaton suomalainen saisi ajantasaista kansainvälistä tietoa. Muuten ajatteleva katsoja saattaa saada sen käsityksen, että yhdysvaltalainen tiedotushegemonia määrittelee laajemminkin YLE:n uutisten näkökulman, kuten jo Venäjä- ja Kiina-uutisoinnissa usein on asianlaita.

YLE:n likasankojournalismi presidentinvaaleissa

Lauantai 3.12.2011 klo 22.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yle:n häikäilemättömän väkivaltainen journalismi yhtä presidenttiehdokasta, Paavo Väyrystä, kohtaan puistattaa. Menneellä viikolla uutisissa näytettiin sellainen leike, Paavo Väyrysen pitkästä puheenvuorosta, joka sai Väyrysen kannan näyttämään päinvastaiselta kuin se on NATO:n suhteen.

Kahdessa perättäisessä Broadcastersin Uutisvuoto-ohjelmassa on neljä kertaa tölväisty "vitsin varjolla" Paavo Väyrystä. Tänään 3.12. yksi tölväisy aloitettiin " narsistinakin pidetty PaavoV.....". 

Kun katsoja oli aamupäivällä nähnyt asiantuntevan, aidon, hyvällä itsetunnolla varustetun Paavo Väyrysen pitkässä haastattelussa, jossa käytiin läpi oleellisia tärkeitä asioita asiallisesti ja hienosti eritellen ei voi käsittää mistä Broadcastersin käsikirjoittajan likasanko, minkä sisällöstä YLE kai kuitenkin vastaa,pulppuaa.

Narsisti valehtelee, manipuloi, muuttaa mielipiteitään, käyttää valtaa. Psykiatri ei näe Väyrysessä tällaisia narsistisia piirteitä. Päinvastoin Väyrynen on ollut vuosikymmeniä linjallaan, missä linjassa ulkopolitiikka ja Suomen puolueettomuus ovat olleet keskeisiä. Se, että Väyrynen on ollut oikeassa, tuntuu ärsyttävän monia.

Niinistön miljoonabudjetissa on varaa vastamainontaan, jos Yle- suuntaisi pientäkin kritiikkiä hänen suuntaansa. 

Yle-uutiset ja Uutisvuoto löytävät kritisoitavaa muiden maiden vaalikamppailun demokraattisuudesta. Malkaa on vaikea löytää omasta silmästä kun presidenttiehdokkaiden ihmisoikeuksista ja tasapuolisesta kohtelusta on kyse.

Voin henkilökohtaisesti pahoin ihmisoikeusloukkauksista koskivat ne sitten palestiinalaisia, maahanmuuttajia tai vaikkapa lapsia. Nyt voin pahoin Ylen systemaattisista ihmisoikeusloukkauksista yhtä presidenttiehdokasta kohtaan. Näin siis toimii parlamentaarisesti hallittu YLE.

Alexander Stubb - Mefisto

Perjantai 18.7.2008 klo 6.01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ulkoministeri Alexander Stubb esiintyi eilen Ylen iltauutisissa juhlavissa kulisseissa Washingtonissa Yhdysvaltojen ulkoministeri Ricen kanssa.Mieleeni tuli Karl Maria Bandauerin mestarillinen suoritus István Szabón elokuvassa Mefisto.Stubbin ruumiin kieli ja Bandauerin balettiharjoitukset, joissa tuntui kuin hänellä ei olisi lainkaan selkärankaa tai luurankoa niin monelle mutkalle vartalo tuntui kääntyvän hänen kiemurrellessaan taiturimaisesti.

Sveitsiläinen psykoanalyytikko Arno Gruen kävi äskettäin alustamassa eduskunnan kansalaisinfossa järjestetyssä seminaarissa otsikolla " Poliittiset johtajat ja todellisuudentajun menetys" sekä myöhemmin Maailma kylässä festivaalilla kirjastaan "Tahdon maailman ilman sotaa".Gruen rinnastaa Hitlerin ja George W.Bushin. Hän erittelee Bushin persoonallisuuden kehitystä henkilöksi,joka on menettänyt kyvyn eläytyä toisen ihmisen asemaan ja siksi kykenee aloittamaan sotia ja tappamaan satojatuhansia ihmisiä mitä erilaisimmin tavoin.

Se, että Suomen ulkoministeri haluaa mennä George W.Bushin ulkoministerin vieraaksi ja ilmoittautuu " etelävaltiolaiseksi", joka on helppo mieltää rasismin ja kaiken sen politiikan, mitä etelävaltiolainen Bush ilmentää , hyväksymiseksi identifioitumalla siihen tuntui minusta huikealta.En todella ollut uskoa tuota kokemaani todeksi.Yle on myös ilmeisesti kokenut tehtäväkseen samaistua uutistensa kohteisiin analysoimatta sitä mitä on meneillään.

Vastaava esimerkki oli Ison Britannian ulkoministeri Milibandin vierailun aikana Ylen tekemä haastattelu. Toimittaja kysyi hänen mielipidettään Venäjästä sen sijaan, että hän olisi kysynyt Britannian sekaantumisesta Irakin sotaan tai aiheuttamansa Palestiinan kysymyksen ratkaisumahdollisuuksista.

Alexander Stubbin kohdalla hänen tarjoutumisensa Etelä Ossetian ongelmien ratkaisijaksi oli suorastaan koominen.Tällaiset vallan palvelijat ovat George W.Bushin hirmuvallan realisoituessa historian lehdillä surullisinta luettavaa.Suomen tiedotusvälineet eivät tule nousemaan niillä lehdillä sankareiksi.