Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Murhaaja on uhri

Torstai 24.7.2008 klo 12.38 - Pirkko Turpeinen-Saari

Heräsin aikaisin aamulla ja huomasin syyn olevan harmin tunne järkyttävällä tavalla pieleen menneestä nuorisopsykiatrisensta hoitojärjestelmästä pääkaupunkiseudulla.

Kun lähdin eläkkeelle Helsingin nuorisopsykiatrian ylilääkärin virasta nuorten hoitojärjestelmä oli kuntien vastuulla. Helsingissä asiat olivat kunnossa. Nuori pääsi samana päivänä hoitoon, lähetettä ei tarvittu, nuori saattoi kävellä poliklinkalle ja oma ilmaistu tarve riitti hoitoon pääsemiseen.Jokainen sai psykoterapeuttisen ilmaisen hoidon ja sama psykiatri ,jota nuori tapasi poliklinkalla hoiti häntä myös sairaalaosastolla jos sairaalahoitoa tarvittiin.Sairaalaosastolle pääsi aina heti.Olen kuvannut hoito-organisaation kehittämisen kirjassani " Ahdingossa luova lapsi ja nuori;tienviittoja kasvuun" Edita

 Keravan nuori surmaaja on lehtitietojen mukaan yrittänyt saada itselleen psykiatrista hoitoa. Hoitoa hän ei ole saanut  vaikka kaikesta päätellen hän olisi sitä jo vuosia sitten tarvinnut.Miten näin voi olla.

Nuori tarvitsee psyykkiseen hätäänsä välittömän avun. Nuoren itse tunteman tarpeen tulee riittää avun saamiseen.Samalla tavalla kun aikuisten aivoveritulppapotilaiden hoidossa käsitetään,että liuotushoito on saatava muutaman tunnin sisällä muutoin tila kroonistuu ja hoito tulee vaikeaksi ellei mahdottomaksi myös nuorten mielenterveysongelmien hoidon on tultava tunneissa ja vuorokauden puolikkaissa laskettuna muutoin tila kroonistuu ja tulee monin kerroin vaikeammin hoidettavaksi.

Miksi pääkaupunkiseudun nuorisopsykiatriset palvelut eivät toimi.

Puoli vuotta eläkkeelle jäämiseni jälkeen nuorisopsykiatria siirrettiin  (tiedossa olevasta vastustuksestani huolimatta) HUS iin.Nuorisopsykiatriset virat ja tilat ja vastuu hoidosta siirrettiin yliopistolliseen keskussairaalapiiriin.Psykiatrisessa hoidossa sinänsä ei ole mitään " yliopistotasoa", ei mitään sellaista hoitomuotoa mitä kunnallisessa järjestelmässä ei olisi tarjottu. Sen sijaan yliopistotaso on etäinen, kansalaisten arjesta vieraantunut "opetussairaala", jossa teoretisoidaan mutta käytäntö on osoittanut, että käytännön työstä , nuorten parhaasta ei kyetä ottamaan vastuuta.

On ollut järkyttävää lukea professorin kommentteja Keravan nuoren surmaajan hoidon saannin esteistä."Nuoret eivät osaa hakea hoitoa" "Pitäisi mennä terveyskeskukseen"" Kyllä olisimme kiitollisia jokaisesta uudesta virasta".Kaikki byrokraattisia kommentteja.Yliopistosairaala luulee, että nuorisopsykiatriassa voisi käyttää hoidon porrastusta terveyskeskus- erikoispoliklinikka kuten ruumiillisissa sairauksissa.Näin ei ole asian laita.Yliopistosairaanhoitopiirin edellyttämät lähetteet ja jonot hoitoon ovat vastuuttomia.

Nuorta ei pidä velvoittaa terveyskeskukseen, terveyskeskuksen jonoihin ja terveyskeskuslääkärin hoitoon ylipäätään.Nuoren pitää päästä oma-aloitteisesti nuorisopsykiatriselle poliklinikalle suoraan ilman lähetettä.Jos nuorisopsykiatrit toimivat aktiivisesti, päivystysluonteisesti, humaanisti ja rakkautta osoittaen nuorta kohtaan hoito järjestyy nuoren tarpeiden mukaisesti eikä byrokratiaa palvellen.Koskaan ei nuorisopsykiatriaan ole myönnetty varoja niin paljon kuin nyt.Kyse ei ole rahasta vaan hoidon järjestämisestä .

1 kommentti . Avainsanat: Keravan surma, nuorisopsykiatristen palvelujen organisaatio

Alexander Stubb - Mefisto

Perjantai 18.7.2008 klo 6.01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ulkoministeri Alexander Stubb esiintyi eilen Ylen iltauutisissa juhlavissa kulisseissa Washingtonissa Yhdysvaltojen ulkoministeri Ricen kanssa.Mieleeni tuli Karl Maria Bandauerin mestarillinen suoritus István Szabón elokuvassa Mefisto.Stubbin ruumiin kieli ja Bandauerin balettiharjoitukset, joissa tuntui kuin hänellä ei olisi lainkaan selkärankaa tai luurankoa niin monelle mutkalle vartalo tuntui kääntyvän hänen kiemurrellessaan taiturimaisesti.

Sveitsiläinen psykoanalyytikko Arno Gruen kävi äskettäin alustamassa eduskunnan kansalaisinfossa järjestetyssä seminaarissa otsikolla " Poliittiset johtajat ja todellisuudentajun menetys" sekä myöhemmin Maailma kylässä festivaalilla kirjastaan "Tahdon maailman ilman sotaa".Gruen rinnastaa Hitlerin ja George W.Bushin. Hän erittelee Bushin persoonallisuuden kehitystä henkilöksi,joka on menettänyt kyvyn eläytyä toisen ihmisen asemaan ja siksi kykenee aloittamaan sotia ja tappamaan satojatuhansia ihmisiä mitä erilaisimmin tavoin.

Se, että Suomen ulkoministeri haluaa mennä George W.Bushin ulkoministerin vieraaksi ja ilmoittautuu " etelävaltiolaiseksi", joka on helppo mieltää rasismin ja kaiken sen politiikan, mitä etelävaltiolainen Bush ilmentää , hyväksymiseksi identifioitumalla siihen tuntui minusta huikealta.En todella ollut uskoa tuota kokemaani todeksi.Yle on myös ilmeisesti kokenut tehtäväkseen samaistua uutistensa kohteisiin analysoimatta sitä mitä on meneillään.

Vastaava esimerkki oli Ison Britannian ulkoministeri Milibandin vierailun aikana Ylen tekemä haastattelu. Toimittaja kysyi hänen mielipidettään Venäjästä sen sijaan, että hän olisi kysynyt Britannian sekaantumisesta Irakin sotaan tai aiheuttamansa Palestiinan kysymyksen ratkaisumahdollisuuksista.

Alexander Stubbin kohdalla hänen tarjoutumisensa Etelä Ossetian ongelmien ratkaisijaksi oli suorastaan koominen.Tällaiset vallan palvelijat ovat George W.Bushin hirmuvallan realisoituessa historian lehdillä surullisinta luettavaa.Suomen tiedotusvälineet eivät tule nousemaan niillä lehdillä sankareiksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alexander Stubb, vallan myötäily, Yle

Suomen terveydenhuolto voisi oppia Espanjasta

Torstai 10.7.2008 klo 10.24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalaista terveydenhuoltoa kehutaan edulliseksi ja tehokkaaksi.Edullisuus pohjautuu merkittävältä osin muita yhtä kehittyneitä markkinatalouksia huonompaan palkkatasoon.Viimeisten kymmenen vuoden aikana palvelutasossa on tapahtunut korjaamattomalta tuntuva romahdus vaikka maksullisten palvelujen osuutta on lisätty ja mm terveyskeskusmaksut on otettu käyttöön.

Espanjassa terveyden ja sairaanhoito on ilmaista. Terveyskeskuksen omalääkäri vastaa potilaansa kokonaishoidosta. Terveyskeskuksessa on lastentautien ja gynekologian erikoislääkäripalvelut sekä laboratorio ja röntgen. Potilaan sairauden vaatiessa terveyskeskuksen tieto-taidon ylittäviä tutkimuksia tai toimenpiteitä omalääkäri lähettää potilaansa erikoislääkärille, kiireellisyyden mukaisessa aikataulussa.Vakavalta näyttävässä ihomuutoksessa ihotautilääkäri tapaa potilaan parin päivän sisällä ja kirurgista toimenpidettä edellytettäessä kirurgin samoin muutaman viikon sisällä. Silmälasien uusimista varten odotusaika voi olla muutaman kuukauden mutta seuraavana vuonna potilas tietää varata ajan hyvissä ajoin, jolloin vastaanotto järjestyy tasan vuoden kuluttua edellisestä jos esimerkiksi silmänpainetta tulee seurata vuosittain.Potilas on koko ajan yhteistyössä omalääkärinsä kanssa, jonka kanssa voi myös keskustella muiden hoitojen kulusta.

Espanjassa on myös yksityislääkäreitä ja yksityisiä sairaaloita.Yksityislääkärin palkkiot ja sairaalakustannukset potilas maksaa kaikki itse. Myöskään yksityislääkärin määräämistä lääkkeistä potilas ei saa sairausvakuutuskorvausta.Yksityislääkäreitä käyttävät ja niitä todennäköisesti haluavat henkilöt ottavat vakuutuksen, jolla kustantavat yksityiset lääkäri- ja sairaalapalvelut.

Espanjan talouden veturissa Cataloniassa n. 20 % väestöstä on ottanut yksityisen vakuutuksen, muualla Espanjassa ei näin ole.

Asuin Espanjassa viisi vuotta n. 30.000 asukkaan kaupungissa Barcelonan talousalueella. Omalääkärin vastaanoton sain kuten muutkin tarvittaessa 1 vrk varoitusajalla.Terveydenhoitajien ja omalääkäreiden tiivis yhteistyö vierekkäisissä huoneissa synnytti mielekkään työnjaon ja jatkuvan konsultaation mahdollisuuden.Laboratoriossakäynti ajan sai 15min tarkkuudella aamuisin.

Helsingin kaupunginvaltuustossa ja HUS in hallituksessa koin, että työntekijöiden arkikokemus ei pääse päätöksentekoon. Ongelmia pyritään liiaksi ratkaisemaan organisaatiomuutoksilla, joita suunnittelevat koko ikänsä hallinnossa työskennelleet henkilöt todellisten asiantuntijoiden sijasta.Kokonaisvastuun merkitystä ei nähdä vaan turvaudutaan kunnallisten palvelujen yksityistämiseen (yliopistollistamiseen)asiakaslähtöisyyden sijasta.

Potilas on psykkinen fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus, jonka turvallisuudentunne  ja tunne oikeudenmukaisesta kohtelusta terveydenhuollossa on kaikkein tärkeintä. Terveysturvallisuutta ei voi lisätä pelkällä yksityissektorin laajentamisella.Yksityissektori voi hankkia kalliita laitteita loputtomiin mutta niille tarvitaan tarvitsijoita, jotka kaikki tutkimukset maksavat. Jos tutkimukset eivät ole osa harkittua kokonaisuutta ovat ne turhia.Tämän ylellisyyden maksamme verovaroista perusterveydenhuollon palveluja karsimalla.

Helsinkiläisenä katson, että Helsingin kaupungin omat terveyspalvelut ovat lähinnä kaupunkilaisten arkea ja niitä kehittämällä ja monipuolistamalla Espanjan malliin saadaan inhimillinen terveyden-sairaan-ja kotihoitopalvelut.Helsingssä on työlleen omistautuneita viisaita pitkän linjan terveyskeskuslääkäreitä, sairaala- ja kotihoidonlääkäreitä.Jotta he voivat rakentaa hyvän yhteistyöverkoston missä potilas kulloinkin sijaitseekin on heillä oltava myös vastuu ja valtakunnallisella tasolla lainsäädäntöteitse taattu oikeus toimia potilaan kokonaisedun hyväksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: omalääkäri, oikeudenmukaisuus, ilmainen terveydenhuolto

Suomalaisen koulun ongelmista

Lauantai 5.7.2008 klo 13.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tukholmalaiset kouluaiset eivät lehtitietojen mukaan haluaisi käydä koulua Suomessa siksi, että heidän mielestään siellä on autoritaarista. Heidän mielestään ruotsalaisissa kouluissa keskustellaan.

Tämän päivän HeSan yliössä Päivi Nykyri ja Kristina Salonen päättävät koululaisten mielenterveyttä käsittelevän kirjoituksensa:" Yksilönä sosiaalisesti hyväksytyksi tuleminen on kouluyhteisön jokaisen jäsenen mielenterveyden kannalta ensiarvoisen tärkeää."

Ansiokas teksti ei hyvien periaatteiden lisäksi anna viitteitä siitä kuinka tämä hyväksytyksi tuleminen tapahtuu.

Koulukiusaamisesta on myös puhuttu lähes loputtomiin, mutta ratkaisuja etsitään säännöistä ja ongelmasta keskustelusta sen sijaan että paneuduttaisiin kouluilmapiirin kiusaamista edistävien seikkojen ennaltaehkäisyyn.

Koulua ei voida irroittaa itsekkäästä,valehtelevasta omaa etua tavoittelevasta herkkiä ja tuntevia ihmisiä polkevasta aikuisten yhteiskunnasta. Tästä johtuen myös koulu viestittää kilpailun ja menestymisen arvoja.Toistaiseksi koulu antaa myös mahdollisuuden palkita oppilaita, jotka ovat avuliaita toisia kohtaan niin stipendien jaossa kuin luokkayhteisössä, opettajien luonteenlaadusta riippuen.

Eläytymistä ja toisen asemaan asettumista ei voi opettaa oppiaineena vaan sen voi omaksua vain elämällä. Suomalaisissa kouluissa koulujärjestelmänä ei ole vielä aloitettu sitä työtä, mikä loisi edellytykset hyvälle kouluilmapiirille.Ainoa keino on auttaa lapsia ja nuoria keskustelemaan aikuisen johdolla kokemuksistaan ja tunteistaan.Koululla on kaikki mahdollisuudet kehittää järjestelmä, jossa lapset jaetaan n 10 lapsen tai nuoren säännöllisesti viikottain kokoontuviin ryhmiin, jotka aikuisen johdolla saavat mahdollisuuden käsitellä tiedon ja tunteen tasolla vapaasti ajatuksistaan ja mielipiteistään. Tällainen ryhmätoiminta lievittää luokattomuuden aiheuttaman irrallisuuden tunteen mahdollista kehittymistä.Jokainen voi vähitellen tuntea olevansa arvostettu ja paine kahinoihin ja kiusaamisiin vähenee.Keskinäinen auttaminen tulee mahdolliseksi pelkän kilpailun sijasta.

Opettajien ammattijärjestö teki vuosikymmeniä sitten karhunpalveluksen kaikille Suomen lapsille julistamalla että " Opettaja opettaa ja koti kasvattaa" Opettajien palkkaus hienosäädettiin entistä enemmän eräänlaiseksi opetussuoriteautomaatiksi kokonaisvaltaisen lasten kasvatus ja opetustapahtuman sijasta.

Osa opettajista saattaa tuntea, että enhän minä ole mikään psykologi enkä siksi voi vetää jotakin lasten ryhmäprosessia.Siihen voi vain todeta, että äidiksi ja isäksi joutuu täysin ilman koulutusta ja oman perheryhmän kanssa on pärjättävä ilman mitään ulkopuolista apua.Sitäpaitsi opettajan johtamassa LUOKASSA ON JO MENEILLÄÄN HALLITSEMATON PROSESSI joka on joskus kaoottinen.

Jotta luokassa joka tapauksessa kehkeytyvä prosessi olisi positiivinen ja miellyttävä sen on saatava välineet tuohon toteuttamiseen. Luokkien tuntiohjelmaan on varattava oma paikkansa keskusteluihin.Keskustelevan opetustyylin paremmuus on selvä. Jokainen oppilaan tekemä oma oivallus jättää pysyvän jäljen hänen tietoisuuteensa.

Opettajien työnohjauksen tulisi olla itsestään selvä osa koulutyötä.Ryhmäprosessien hallinta antaa opettajalle voimia ja lisää kiinnostusta omaan työhön entistä syvemmällä tavalla.

Kokeilimme Helsingin nuorisopsykiatran,Nuorisotoimen,Lastensuojelun ja Etu-Töölön yläasteen kanssa ryhmäjakoa, tutustumisjaksoa lukukauden alussa ja edellämainitun tapaista keskustelevuuden lisäämistä 1990 luvun lopulla. Uuden toiminnan tuomasta annista innostunut opettaja kehaisi " Voi kuinka nuo lapset ovat viisaita".

Annetaan mahdollisuus lasten viisauden tulla esiin avuksemme.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ryhmätyö, yhteisöllisyys, tunnevuorovaikutus

Wikipedian kummallisuuksista

Tiistai 1.7.2008 klo 22.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen kummastellut henkilötietojeni ja tuotantoni esittelyä Wikipediassa, joka on tiedosto,johon monet näyttävät luottavan ja jopa käyttävän lähteenä.

Vasta tänään havaitsin Wikipedia-keskustelusivustolla käydyn keskustelua mahdollisesta halustani unohtaa joitakin osia elämänhistoriastani.

Olen tässä blogissani esitellyt itseni ja poliittisen historiani ja sitoumukseni.Varmastikin olen siinä paras asiantuntija. Minulla ei ole mitään syytä unohtaa tai peitellä menneisyyttäni. Jos ihminen tai yhteiskunta ei käsittele menneisyyttään joutuu toistamaan virheitään.En ole toiminut epädemokraattisesti enkä ole hylännyt sitä käsitystäni, että ihmisyhteisössä olisi parasta, että kultakin yksilöltä edellytettäisiin hänen kykyjensä mukaista panosta ja annettaisiin hänelle hänen tarpeidensa mukaan. Siten esimerkiksi kehitysvammaiselta aikuiselta odotetaan vain hänen kykyjensä mukaista panosta ja annetaan hänen tarpeitaan tyydyttävä anti.Allekirjoitan edelleen tämän kommunistisen manifestin ilmaiseman periaatteen.

Maailmankuvani kehityksen kautta käsitän, että ihmisten enemmistö on menettänyt kykynsä tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Sen seurauksena on turvallisuudentunteen perustuminen valtaan ja vallankäyttöön. Yksipuolinen, tarkoitushakuinen tiedonvälitys on juuri pyrkimystä käyttää valtaa.

Kun Wikipedia mainitsee kirjoistani kaksi, se unohtaa kolme. Urho Kekkosta käsittelevän Suuri yksinäinen-kirjani kohdalla saa viitauksen HeSa:n Irma Stenbäckin tekstiin, joka ei ole kirja-arvio vaan hyökkäys minua kohtaan. Se kertoo Irma Stenbäckistä mutta ei minusta eikä kirjastani. Kirjani ei nimittäin kerro Urho Kekkosen naissuhteista, niinkuin Stenbäck kirjoittaa vaan siitä kuinka Urho Kekkonen pystyi murtamaan nuoruuden yhteiskunnalliset käsityksensä ja tavoittamaan jatkuvasti syvenevän luovan prosessin, jonka seurauksena hän mm käsitti, että kansakuntana Suomen edun toteutumisen edellytys on se, että muutkin kansakunnat voivat hyvin. Hänestä kasvoi rauhaan ja yhteistyöhön pyrkivä suurmies.Ihmisen kypsymiseen vaikuttavat ne tärkeimmät ihmissuhteet joiden varassa kukin elää.Urho Kekkosen kehitykseen vaikuttaneet merkitykselliset henkilöt olivat naisia.

Wikipedia mainitsee kolme puolisoani. Wikipedian keskusteluosiossa arvellaan minun halunneen joko unohtaa tai muuttaa jotakin heissä. Se tuntuu absurdilta. Minun mielestäni olisi ollut asiallista mainita kaikkien kohdalla heidän ammattinsa. Jouko Kajanoja on ekonomi ja valtiotieteiden tohtori. Mauno Saari vuorostaan on kirjailija.Hän on ollut myös mm Suomen Kuvalehden ja Uuden Suomen päätoimittaja, mutta siitä on aikaa. Kirjailija hän on ollut aina.

Omista ansioistani arvostan itse luovan kasvun teoriaani ja siihen perustuvaa psykiatrisen hoitoyhteisön kehittämistä 25 vuoden ajan nuoria lämpimästi ja antaumuksella hoitavaksi työyhteisöksi. Viimeksi kuukausi sitten olin Barcelonassa kutsuttuna puhumaan näistä molemmista aiheista.Kirjastani Inhimillinen kasvu ja Yhteisö v.1978 ja 1979 lähtien olen jatkuvasti kirjoittanut näistä aiheista. Kirja Urho Kekkosesta oli tämän teeman sovellutus.

Suhtaudun Wikipedian valikoivuuteen suurella huolella, enkä käytä sitä muuta kuin täydentämään tietojani eräänä vaihtoehtona.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Wikipedia