Juhannuspäivän pohdiskelua

Lauantai 26.6.2010 klo 14.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Etsin värikuvakasviosta pihallamme kasvavan keltaisen kasvin nimeä. Lapsuudessa totuin siihen, että isäni tiesi useamman tuhannen (oliko 2000) kasvin nimet myös latinaksi. Nyt vuorostani houkuttelen lapsenlapsia kiinnostumaan edes tavallisimpien kasvien nimistä. Kun muistaa nimet tuntuu kuin vaeltelesi ystävien keskellä. Silti itsekin olen unohtanut joitakin, mutta hämmästyttävällä tavalla nimet ponnahtavat ikäänkuin selkäytimestä paitsi nyt juuri tänään.

Vierailulla oleva poikani kysyi mitä olen viimeksi lukenut.Huomaan, että The Nation ja New York review of books vievät niin paljon aikaa, että Malalai Joyan kirja Afganistanista on viimeisin lukemani kirja. The Nationin kesäkuun 21 päivän numerossa oli mielenkiintoinen artikkeli kirja-arvioiden kohtalosta sanomalehdistössä. Kirjallisuusliitteiden kutistuminen, häviäminen ja merkityksen lasku sai syvällisen analyysin. Suomalainen Sanoma Oy:n Eikensin aikaansaama keskustelu sopii The Nationin viitekehykseen täysin.

Sanomalehtien kirja-arviosivut nostattavat itsessään usein vihamielisyyttä lukemista kohtaan. Älyllisyyden ja analyyttisyyden vastaisuus, pinnallisuuden hyväksi on ajan ilmiö.Monet selaavat kirjoja, mutta eivät syvenny lukemaan. Joskus ajattelen, että syvälukemiseen saattaa ehkä liittyä vaara, että jokin itsessä liikahtaisi. Liikahduksesta lähtee liikkeelle prosessi, joka aiheuttaa rauhattomuutta, epämukavuutta ja jopa pakottaa muuttumaan.

Psykoanalyytikko Martti Siirala totesi kerran, että ihmisen suurin pelko on ansaitsemattoman rakkauden pelko. Suurin osa ihmisistä on kasvatettu siihen, että rakkaus kuten muukin hyvä on ansaittava. Mieluummin jopa konkreettisesti tavaroiden avulla. Jotakin tekemällä. Kuitenkin lukemisen aiheuttamat liikahdukset syvällä sisimmässä saattavat olla lahjoja. Epämukavuuden tunnetta saattaa seurata oivalluksia, jotka syventävät tunnemaailmaa ja lähestyvät aitoutta ja todellista läsnäoloa.

Tänään minun oikeastaan piti vastata kommentoijalle, joka kysyi pidänkö Turkin pääministeri Erdoganin toimia kurdien suhteen yhtä ihailtavina kuin hänen toimiaan palestiinalaisten suhteen. Halusin vastata, että en tietenkään. Kurdien oikeuksia on puolustettava ja Israelin tiedustelupalvelun pidättämä, turkkilaisessa vankilassa viruva  PKK:n puheenjohtaja on vapautettava.

Toivottomuus johtaa fasismiin

Perjantai 11.6.2010 klo 13.30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Aljazeeran tärkeimpiä ulkomaanuutisia eilen oli Suomen painuminen takaisin taantumaan. Toisin sanoen mitkään merkit eivät viittaa siihen, että taloudellinen kehitys olisi meillä kohenemassa.

Huolestuttavinta on se, että Suomen eliitti ja poliittiset toimijat ovat kaukana tavallisen kansan arjen todellisuudesta.

Kuntien yhdistämiset, palvelujen siirtyminen maantieteellisesti yhä kauemmas käyttäjistä, byrokratian lisääntyminen, toimeentulon epävarmuus ja asukkaita palvelemaan palkattujen virkamiesten vallankäyttö johtavat kansalaiset avuttomuuteen ja toivottomuuteen. Poliittinen näytelmä eduskunnassa ja puolueiden vaalituki- ja tekstiviestifarssit osoittavat kuinka vieraita eliitin ja tavallisen kansan todellisuudet ovat toisilleen.

Työväenjärjestöt olivat viime vuosisadalla tavallisen työväestön tuki ja neuvonantaja niin arjen ongelmissa kuin poliittisessa toiminnassa asioiden parantamiseksi eduskunnassa.

Heikki Hiilamon erinomainen yksityiskohtainen artikkeli Sata-komitean työstä, joka ilmestyi keväällä Voima-lehdessä, osoittaa kuinka ammattijärjestöt eivät ajaneet köyhimpien etua vaan aivan omimmikseen kokeneidensa ryhmien etuja.

Kansalainen ei enää tiedä mistä ja minkänimisestä paikasta hänen tulisi etsiä apua ongelmiinsa. Oliko se Blue lake communications (ent.Savonlinnan puhelin) vai Stroke unit, Itella vai Kela, jonka puoleen piti kääntyä.

Italiassa kansalaiset ovat perustaneet kotiensa ja katujensa turvaksi kodinturvajoukkoja. Useassa muussa maassa tehdään samoin.Moni suomalainen kokee enään ainoaksi rehelliseksi henkilöksi kokemansa poliisin viimeiseksi turvakseen.

Ei ole ihme, jos kasvava määrä turvattomiksi, avuttomiksi ja syrjään heitetyiksi kokevia ihmisiä ryhtyy yhdessä kaipaamaan vahvaa auktoriteettia.Epätoivo ei johda rakentaviin yhteistyössä tehtäviin uudistuksiin vaan vallankäyttöön ja väkivaltaan.Ajattelu ja pohdinta loppuu suoran toiminnan ja vihan purkamisen vallatessa mielen.Poliittisen eliitin piittaamattomuus "hyvän sään aikana" johtaa osasyyllisyyteen kehityksestä, jota lopulta kukaan ei haluaisi, mutta, jota prosessin liikkeellelähdettyä ei pystytä enään pysäyttämään.

Juuri päättyneissä Hollannin vaaleissa rasistinen puolue sai 24 paikkaa 150 edustajan parlamenttiin ollen maan kolmanneksi suurin puolue. Suomen media nostaa myös meidän perusuomalaisen puolueen ilmettä viihteellistämällä sitä. En ole koskaan nähnyt mediassa eriteltävän perussuomalaisten todellisia poliittisia tavoitteita tai saavutuksia.

Kirjallisuus ja elokuvateollisuus ,varsinkin Bertoluccin elokuva 1900, on erinomaisesti ja psykologisesti kuvannut fasismin juuria, keistä tuli fasismin kannattajia tai myötäilijöitä, sekä sen epäinhimillistä tuhovoimaa ja sadismia.

Tuntuu kuin tämä eliitin ja sen johtaman byrokratian piittaamattomuus vallitsevasta tilanteesta johtuisi siitä, että tämä hallitseva sukupolvi ei ole kokenut eikä historiasta sisäistänyt autoritaarisen fasistisen kehityskulun tragediaa. Kiihkeä menestymisen halu ja vieraantuminen kanssaihmisyydestä estävät tunnistamasta merkkejä, jotka varoittaisivat nykykehityksen seurauksista.

Psykiatristen toimien kummallisuudet

Torstai 10.6.2010 klo 16.34 - Pirkko Turpeinen-Saari

Virassa ollessani monet viranomaisten kaltoinkohtelua kokeneet kääntyivät puoleeni kokiessaan tulleensa väärin kohdelluiksi.Mainitsinkin tuolloin huvittuneena eduskunnan oikeusasiamiehelle tulleeni hänen epäviralliseksi apulaisekseen.

Oltuani nyt yli 10 vuotta eläkkeellä puoleeni kääntyy jälleen hädässä olevia kansalaisia. Hädän piirteet ovat radikaalisti muuttuneet.

Kokemukseni mukaan psykiatrisen hoidon taso on romahtanut. Hoitoon pääsy on entisestään heikentynyt ja mielenterveysalueen toimijoiksi on tullut henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta psykiatrisesta hoidosta tai lääkityksistä ja kuitenkin he käyttävät valtaa asiakkaisiin nähden.Byrokratia on lisääntynyt.

On vanha totuus, että ammattihenkilön koulutus ei vielä takaa hoidon laatua. Hoitavan henkilön persoonallisuus on ratkaiseva. Lämmin, kuunteleva, eläytyvä henkilö pystyy antamaan tilaa autetavan omille kokemuksille ja näkökulmille. Tällöin henkilö ei koe vallankäyttöä vaan tuntee paranevansa yhteistyössä auttajansa kanssa.

Viimeaikaiset kokemukseni ovat olleet suorastaan karmaisevia. Maaseudulla lastensuojelun sosiaalityöntekijä on leimannut henkilön psykoottiseksi ja suljetun hoidon tarpeessa olevaksi vaikka mitään merkkejä psykoosista ei löytynyt. Toinen lastensuojelutyöntekijä on sallinut narsistisen isän puheiden perusteella tämän viedä kolme lastaan, yksi vielä vauvaikäinen, omien vanhempiensa luo pysyvästi asumaan tapaamatta koskaan lasten äitiä ja kuulematta hänen mielipidettään. Pienillä paikkakunnilla epäammatillinen selän takana puhuminen, kyvyttömyys arvioida asiakkaita psykiatrisesti ja omien harhaisten käsitysten sijoittaminen asiakkaissa olevaksi johtaa vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Ilmeisesti lääkäripula on johtanut psykiatrille kuuluvien asiantuntemusta vaativien tehtävien delegointiin kuntien mielenterveyshoitajille ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöille.Työuraltani muistan hyvin kuinka kokeneet pitkään psykoottisten potilaiden kanssa työskennelleet mielisairaanhoitajat olivat olleet tavattoman ammattitaitoisia ja taitavia auttamaan vakavasti sairastuneita potilaitaan aikana, jolloin ei ollut vielä lääkehoitoja.Heidän turvallinen tapansa hoitaa oli tärkein osa hoitoa vielä lääkehoitojen kehityttyäkin.

Nuorilla työntekijöillä ei ole tällaista pitkää käytännön kokemusta, jonka avulla oikealla persoonallisuudella varustettu työntekijä kehittyy todelliseksi auttajaksi. Epävarmuus saattaa johtaa nopeisiin päätelmiin ja se yhdistettynä vallankäytön taipumukseen voi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Ammattitaidon puuttuessa esimiesten tulisi valvoa, että asiakkaita koskevia päätöksiä psykiatrian alalla tekevät henkilöt olisivat kuitenkin persoonallisuudeltaan kypsiä ja asioista monipuolisesti selvää ottavia henkilöitä.

Viranomaisten päätökset ja niistä aiheutuvat toimet ovat usein asiakkaiden elämään voimakkaasti vaikuttavia eivätkä valitukset ja oikeudenkäynnit voi korjata jo aiheutuneita vahinkoja.

 

Terroristi ja "terroristi"

Perjantai 4.6.2010 klo 10.28 - Pirkko Turpeinen-Saari

Israelilla ja Yhdysvalloilla on tämäkin yhteinen ominaisuus:järjestöjen ja ihmisten mielivaltainen luokittelu terroristeiksi. Israel aiheutti täydellisen tietokatkoksen Gazaan pyrkiviin laivoihin tapahtuneen hyökkäyksensä aikana ja sen jälkeen. Sama taktiikka vallitsi runsas vuosi sitten tapahtuneen Gazan verilöylyn yhteydessä.Israelin mielivaltaisesti valitut videopätkät ja tulkinnat olivat usean päivän ajan ainoata uutismateriaalia. Israel leimasi laivojen kansalaisjärjestöt terroristeiksi ja terroristien tukijoiksi.

Samana päivänä kun Israelin armeija hyökkäsi Gazaan runsas vuosi sitten, Israelin hallitus nimesi 40 uutta järjestöä terroristilistalleen. Itse valtioterrorismiin ja sotarikoksiin syyllistynyt hallitus leimaa siis haluamansa henkilöt ja järjestöt terroristeiksi. Yhdysvallat toimii samoin. Terroristiksi leimaamisen jälkeen yksilöt ja järjestöt muuttuvat lainsuojattomiksi ja mikäli kansainvälinen yhteisö menee mukaan näiden kahden maailmassa valtaa pitävän hallituksen määrittelyihin, ei kyseisillä henkilöillä ja järjestöillä ole todellista lainsuojaa maineen suojasta puhumattakaan.

Kuvaavaa näille terroristilistoille on, että maailmassa laajasti arvostettu ja rakastettu Nelson Mandela poistettiin Yhdysvaltojen terroristilistalta vasta pari vuotta sitten. Alkaa näyttää siltä, että suuri osa listojen jäsenistä on mitä arvostetuimpia ihmisoikeuksien puolustajia.

Objektiivisesti ja normaalin oikeustajun mukaisesti Yhdysvaltojen ja Israelin hallitukset toimivat kuin pahimmat terroristit. YK:n satojen päätöslauselmien, joissa on eri tavoin vaadittu palestiinalaisten oikeuksien toteutumista, kumoaminen koko maailman valtioiden tahtoa vastaan on toteutunut Yhdysvaltojen, Israelin ja joskus joidenkin pienten Tyynenmeren valtioiden muutamalla äänellä. Tuo osoittaa, että YK:n toiminta on rakenteestaan johtuen pahasti halvaantunut. Se ei noudata oikeutta vaan välillisesti tukee valtioterrorismia.

YK ei pysty suojaamaan oikeudenmukaisuuden toteutumista. 

Israel terrorisoi jälleen viattomia siviilejä

Torstai 3.6.2010 klo 16.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seurasin mielenkiinnolla ja syvän liikutuksen vallassa Turkin päministeri Erdoganin Israelia koskevaa puhettaTurkin parlamentissa tiistaina. Puhe simultaanitulkittiin englanniksi.Ensimmäistä kertaa kuulin asioista puhuttavan syvän rehellisesti ilman diplomaattisia sanakäänteitä. Erdogan julisti kuinka Israel on todella näyttänyt, että se osaa tappaa viattomia ihmisiä ja lapsia, viitaten paitsi laivasaattueen tapahtumiin, myös Gazan tuhoisiin siviilien pommituksiin ja murhiin. Erdogan vetosi kansainväliseen yhteisöön, jolta se vaati vihdoinkin toimia Israelin jatkuvia kansainvälisten lakien rikkomuksia vastaan. Vaikka parlamentissa on hyvin eri tavoin pääministeriin suhtautuvia ryhmiä, nähdäkseni kaikki taputtivat seisaalleen nousten antaakseen yksimielisen tuen Erdoganin vaatimuksille ja solidaarisuuden osoitukselle Gazan väestölle.

Erdogan sanoi olleensa edellisenä päivänä yhdessä Angela Merkelin kanssa Chilessä ja puhuneensa tilanteesta ja aikoen puhua hänen kanssaan uudelleen vielä samana päivänä. Samoin hänellä oli sovittuna puhelu Britannian pääministerin David Cameronin kanssa sekä ilta kahdeksalta presidentti Obaman kanssa. Kaikesta saattoi päätellä, että Erdoganin mielestä on tultu käännekohtaan, josta on aloitettava vaatia Israelilta uudenlaista lakeja ja ihmisarvoa kunnioittavaa käyttäytymistä ja, että hän itse tekee voitavansa saadakseen kansainvälisen yhteisön toimimaan eikä vain puhumaan.

Turkin ulkoministeri vuorostaan antoi lentokentällä palatessaan USA:sta saman päivän iltana suorapuheisen lausunnon. Hän totesi, että Israel on syyllinen veritekoihin. Ei syyllinen voi tutkia syyllisyyttään vaan tutkimus on tehtävä lainmukaisesti ja kansainvälisten tahojen toimesta.

Yhdysvallat, jonka omissa toimissa olisi paljon tuomioistuimille tutkittavaa,on käännepisteessä. Voiko rauhan Nobelisti Obama jatkaa sotarikollisia suojelevaa asennetta kotimaasaan ja niin ollen johdonmukaisuuden vuoksi myös Israelissa. Vai onko Obaman moraalinen selkäranka sellainen, jonka kuvan hän antoi vaalikampanjansa aikana sekä omaelämäkerrallisissa kirjoissaan. Silloin USA:n politiikassa tapahtuisi täys'käännös.