Presidentti Niinistön voimattomuus

Tiistai 29.12.2015 klo 10.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Iltapäivälehdet kertovat presidentti Niinistön tunteneen voimattomuutta Suomen kahtiajaon johdosta. Maahanmuuttoon myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvat ovat kaukana toisistaan.

Mikä muu kuin maahanmuutto jakaa suomalaisia? NATO. Suomalaisten valtaenemmistö vastustaa tätä USA:n johtamaa yhä arrogantimmin käyttäytyvää sotilasliittoutumaa. NATO:n toimien rankaisemattomuus ja mielivalta tekevät YK:n hienot periaatteet tyhjiksi. Suunnitelmallinen eurooppalaisen maan, Jugoslavian, tuhoaminen ja käsittämätön pommittaminen,terroristien ja jihadistien tukeminen ovat vastauksia vailla olevia tekoja.

Presidentti Niinistö ei tuntenut voimattomuutta liittäessään Suomen NATO:n isäntämaasopimukseen kansalaisten selän takana, salaa. Tämä teko oli samanlaista mielivaltaa kuin mitä Yhdysvallat ja NATO harrastavat. Suomalaisten enemmistö tuntee voimattomuutta presidentin toimiessa demokratian vastaisesti.

Yhdysvaltojen ja NATO:n mielivalta voi toteutua vain vahvan propagandan tukemana. Suomen media on kunnostautunut tässä. Yhdysvallat, NATO ja vaikutusvaltaiset media- ja markkinointitoimistot ovat luoneet Venäjästä ja presidentti Putinista viholliskuvan, jota vastaan on ryhdytty taistelemaan. Media on jo parin vuoden ajan rakentanut idästä tulevaa kyberuhkaa ja liittänyt sen sotilaalliseen uhkaan.

Presidentti Niinistö tai ainakin hänen neuvonantajansa tietävät, että pahimpia toteutuneita kyberrikoksia ovat tehneet Yhdysvallat ja Israel. Iranin ydinlaitosten tietokoneohjelmien tuhoaminen on eräs kammottavimmista. Yhdysvaltojen vakoiluohjelmat ja presidentti Obaman henkilökohtaisesti valtuuttamat lennokkimurhat kuuluvat samaan kategoriaan.

Yhdysvaltojen ja Turkin yhteistyö ISIS:in tukemisessa, aseiden hankinnassa, joukkojen koulutuksessa ja aseistuksessa täytyy olla Niinistön tiedossa.

Kaikesta tästä huolimatta presidentti vaatii kymmenien suomalaisten asiantuntijoiden kouluttamista Yhdysvalloissa niin kutsuttua Venäjän kyberuhkaa vastaan. Minun 75 vuoden elämäni aikana Venäjä on aina suhtautunut Suomeen ystävällisesti, jopa ansaitsemattoman ystävällisesti. Nyt presidentin ja median synnyttämien mielikuvien avulla suomalaisten olisi alettava kokea, tosiasioista välittämättä, uhkaa Venäjän taholta.

Presidentti Niinistö on tullut voimistaneeksi rasistista Venäjä-vihaa ja negatiivista mielikuvaa naapurimaan presidentistä. Presidentin neuvonantajien on pakko tietää, mikä johti Ukrainan kriisiin. Maidanin tapahtumista ja EU:n ja Yhdysvaltojen roolista ei ole epätietoisuutta. Presidentti Niinistö toimii aivan kuin suomalaiset olisivat itsenäiseen ajatteluun kykenemättömiä ja propagandan ohjailtavissa.

Yhdysvallat pyrkii tuhoamaan kilpailijansa tai itseään oikeudenmukaisempaa yhteisöllistä elämäntapaa arvostavat valtiot. USA:n tahtoon mukauttamiseen käytetään sotilaallista tai taloudellista valtaa propagandan ohella. Yhdysvallat saartaa Venäjää ja Kiinaa sotilastukikohdillaan. Sen yli 800 sotilatukikohtaa ovat vieraalla maaperällä kun taas Venäjän ja Kiinan sotilastukikohdat ovat näiden omalla maaperällä, siis puolustamassa maiden itsenäisyyttä.

Yhdysvaltojen ja NATO:n valinta yhteistyökumppaneiksi edellyttää suomalaisten todellisuudentajun hämärtämistä. Suomalaiset eivät saa uskoa omia kokemuksiaan vaan heidän on opittava ulkoa Niinistön valitsema doktriini.

Iltapäivälehtien voimattomuusotsikot saattavat olla vaalityötä. Presidentti ei ole tehnyt mitään totuuden puolesta propagandaa avatakseen. Onko hän tunteellinen militaristi kuten hänen ihailemansa presidentti Ryti? Monet arvostamani sotilashenkilöt ovat pragmaattisia asiantuntijoita. Yhdysvaltojen entiset kenraalit, esimerkiksi Wesley Clark, ovat jäkeenpäin alkaneet puhua totta. Vielä Jugoslavian hajottamisen aikaan NATO:n päällikkönä Clark oli innokas pommittaja. Nyt hän kelaa propagandaa takaisin ja nimeää sotasyyllisiä, jotka kaikki ovat poliitikkkoja.

Poliitikot, jotka ovat tunteellisia militaristeja, aloittavat sotia, joita sotilaiden on pakko käydä. Siviilit ja kulttuurit kärsivät eniten. Sodissa ensimmäisenä kuolee totuus. Niin myös siinä propagandasodassa, jota Suomessa on viime vuodet käyty.

Luova yhteistyö on todellinen vaihtoehto kituliaalle kasvulle

Maanantai 21.12.2015 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat julkaisi 20.12.2015 mielenkiintoisen Robert Solowin haastattelun. Hän pohti Suomen taloudellisen kehityksen vaihtoehtoja. Hänen mukaansa " Olemme länsimaissa eläneet viime vuodet aikaa, jolloin tuottavuuskasvu on hidastunut dramaattisesti". "Hehkutuksesta huolimatta kukaan ei ole Solowin mukaan kyennyt vakuuttavasti näyttämään, millä perusteella 2000-luvun jälkeiset innovaatiot löisivät suuren kipinän talouskasvulle."

On helppoa olla Solowin kanssa samaa mieltä. Peliteollisuudesta ei ole kasvun  aihioksi.

Suomalainen kansannainen ja -mies on kekseliäs. Seuratessani kirvesmies Eino Ketolaisen toimintaa talonrakennustyömaalla Punkaharjulla, mikään ongelma ei ollut ylivoimainen. Itsenäinen ajattelu, hyvä omanarvontunne ja vuorovaikutus talon rakennuttajaisännän kanssa tuotti halutun tuloksen ohella kauneutta ja hyvää mieltä kaikille.

Luova yhteistyö ja yhteisöllisyys ovat kasvun avaimet. Olen kuvannut kirjassani  "Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun" (Edita 2004 )sen, miten perheyhteisön, päiväkodin, koulunilmapiirin ja työyhteisön kehittämisen avulla vapautetaan yksilöt antamaan itsestään parhaansa. Kuinka luovan yhteistyön kehittyessä työyhteisössä, taloudellinen tuottavuus kasvaa eksponentiaalisesti. Yhteisön jäsenet alkavat keksiä yhä uusia ideoita siihen, miten työ voidaan tehdä entistä paremmin.

Sipilän hallitus on valitettavasti ottamassa rajuja askelia luovuuden tukahduttamisen suuntaan. Luovuus ei kehity pakolla. Luovuus ei kehity lapsijoukon eriarvoisuutta lisäämällä. Luovuus ei kasva köyhyyttä lisäämällä eikä rikkaiden suosimisella. Pääomatulojen verotuksen saattaminen edes eurooppalaisen keskiverron tasolle on tabu. Pääomatulojen verotuksen normalisoimisella saataisiin kuitenkin valtion kassaan miljardeja.

Yhteiskuntajärjestelmä, joka perustuu kapean hyvin rikkaiden ryhmän ehdoilla toimimiseen, vieraannuttaa kansalaiset ihmisyydestä. Yhteiskuntajärjestelmä, joka perustuu jatkuvan sodan logiikkaan ja aseteollisuuden etujen huomioonottamiseen, edellyttää tiedonvälitystä, jossa totuus uhrataan propagandalle.

Sipilän lähes äärioikeistolainen hallitus pakottaa suhteelliseen itsenäisyyteen, itsenäiseen ajatteluun ja itsenäiseen hyvinvointivaltion säilyttämiseen pyrkivän kansalaistahdon murentamiseen pakolla. Suomalainen sopimisen kulttuuri sisäpolitiikassa on ulottunut myös hyväntahtoisuuteen ja ystävällisiin suhteisiin ulkopolitiikassa. Tämä halutaan nyt murtaa.

Vihan ja syrjinnän tuominen ulkopolitiikkaan heijastuu yhteiskuntaan pahoinvointina. Vihan seuraukset -  kaupankäynnin hiipumisen ja ystävyyden tukahduttamisen hinta avoimuudelle ja vilpittömyydelle halutaan kieltää.

Ellei valtiovalta- maan hallitus ja eduskunta kykene luomaan edellytyksiä suomalaisten luovuuden ja luovan yhteistyön käyttöönotolle lienee turha kuvitella, että Suomen talous nousisi kasvuun. Teollista vallankumousta ei enää ole tulossa. On vain kaksi vaihtoehtoa: jatkaa kuten tähänkin saakka autoritaarista ihmisistä ja maailman rauhasta piittaamatonta rikkaiden ja sodan logiikkaan perustuvaa politiikkaa tai kääntyä kohti ihmisyyttä, vähentää kansalaisten vieraantumista itsestään ja muista ihmisistä.

Vaihtoehtoja on vain kaksi ja molemmille on looginen viitekehyksensä. Järjestelmä, joka takaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja luovan kasvun on ainoa inhimillinen vaihtoehto.

Median kiihtyvät häränpyllyt

Perjantai 11.12.2015 klo 10.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen median tiedonvälitys Irakin armeijan shiamuslimi- sotilaiden kohtalosta ISIS-taistelijoiden teloituksissa osoittaa sen kumisevan kaksinaismoraalin. Naapurimaassa Syyriassa 100.000 Syyrian armeijan kristittyä, sunni- ja shiamuslimisotilasta on tapettu 70 erilaisen terroristijärjestön/palkkamurhaajan toimesta eikä Suomen medialta ole liiennyt riviäkään tai TV-uutista sekuntiakaan osoittamaan myötäelämistä näitä isänmaansa puolustajia kohtaan.

Mikä on Irakin ja Syyrian ero? Yhdysvallat on NATO-liittolaistensa kanssa tappanut miljoona irakilaista, tuhonnut maan kulttuurin ja infrastruktuurin ja sen jälkeen miehittänyt maan. USA:n pystyttämissä vankiloissa ja kidutuskeskuksissä on synnytetty traumatisoituneita kaikkeen mahdolliseen tuholaistoimintaan kykeneviä terroristijoukkoja.

Tämän uroteon aikana läntinen media Suomen media mukaanluettuna on käyttänyt silmälaseja, joiden avulla toimittajat ovat omaksuneet yhdysvaltalaisten tankkien istuimilla ratsastaen USA:n sotahaukkojen ja heitä tukevan aseteollisuuden todellisuuden. Toimittajat ovat oppineet puolustamaan kerran omaksuttuja käsityksiään päälleen vyöryvää totuuteen perustuvaa käsitystä vastaan. Mitkään tosiasiat eivät pysty muuttamaan kerran omaksuttua doktriinia.

USA näyttää nyt pelkäävän itseensä kohdistuvaa islamilaista terrorismia. Maa on kuitenkin ollut islamilaisen terrorismin keskeisen tukijan Saudi-Arabian lähin liittolainen. Kaksoistornien iskuihin osallistuneet lentäjät olivat saudeja. Silti Yhdysvallat alkoi lähes välittömästi iskujen jälkeen pommittaa laittomasti Afganistania.Jo 1980-luvulla koulutettuja afganistanilaisia ja sauditerroristeja käytettiin hyväksi myös Bosnian NATO-miehityksen aikaansaamiseksi

Syyria on toisenlainen. Entiset siirtomaavallat  Ranska mukaanluettuna ovat tehneet omat suunnitelmansa Syyrian jaosta. Saudi-Arabian, USA:n ja Ranskan tukemat terroristit on valjastettu kaatamaan sekulaarinen hallitus ja luomaan Syyrian alueesta haluamansa vallankäytön mahdollistava vasallimaa. Vielä pari vuotta sitten Ranskan ulkoministeri kehui Syyriaa terrorisoivaa Al Nusra/ Al Qaidaa.

Yhdysvallat ei ole vielä pystynyt miehittämään Syyriaa tukemiensa terroristien avulla. Se edellyttäisi USA:n ja sen tukijoiden maajoukkoja taistelemaan Syyrian armeijaa ja sitä tukevaa Venäjää vastaan. NATO-liittolainen Turkki on osoittanut mihin se on valmis. Turkin valtion mielivaltaa, terroria ja pommituksia Syyriaan paenneet 2 miljoonaa kurdia eivät ole suostuneet muitta mutkitta taistelemaan Syyrian hallitusta vastaan. Kurdipakolaisille on annettu samat kansalaisoikeudet kuin muullekin Syyrian väestölle, Irakin ja Palestiinan pakolaiset mukaan luettuina. Irakin kurdit hyötyvät Yhdysvaltain miehityksestä ja tuesta. Syyrian kurdit ovat kokeneet Turkissa kovia eivätkä ole helposti saatavissa USA:n ja NATO-maiden politiikan tueksi.

Ulkopoliittisen instituutin Teija Tiilikainen ilakoi tämän päivän Helsingin Sanomien haastattelussa Suomen ulkopoliittisen ja puolustuspoliittisen linjauksen muutoksesta ja kutsuu sitä historialliseksi. Siis sitä, että Suomi lähtee tukemaan Ranskaa lisäämällä sotilaita Malissa ja Irakin kurdialueella. Ranskan pyyntö taisi kuitenkin olla Suomen medialle ja Ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden enemmistölle pettymys, sillä niin voimakkaasti nämä tahot ovat liputtaneet NATO:n puolesta.

Ranskan vetoomus on kuitenkin vetoomus perinteisen militarismin ja siirtomaavaltaa muistuttavan vallankäytön puolesta. Pariisin terroritekojen kuten USA:n viimeisimmän terroriteonkin tekijät ovat Ranskan/USA:n kansalaisia. Sen sijaan, että Ranskan presidentti katsoisi omaa vastuutaan lähiöiden maahanmuuttajataustaisten perheiden hyvinvoinnista ja tasa-arvoisesta kohtelusta hän projisioi ongelmat Afrikkaan ja Lähi-Itään. Raskaasti aseistetut sotilaat Ranskan kaupunkien kaduilla ja poikkeustila ovat omiaan levittämään pelkoa ja ahdistusta. Siihen Ranska näyttää vastaavan siirtymällä vahvasti poliittisesti oikealle. Paradoksaalisesti kyllä Ranskan FN ei ole NATO-myönteinen eikä tue Euroopan Unionin Yhdysvaltoihin sidottua ulkopolitiikkaa.

Ranska on tähän saakka pelannut Yhdysvaltojen globaalin vallankäytön peliä, jossa Saudi-Arabia on voinut kenenkään arvostelematta tukea kaikin mahdollisin tavoin terroristeja Afganistanissa, Syyriassa, Irakissa ja Bosniassa. Turkin avoin yhteistyö ISIS:n kanssa ei näytä nostavan kysymyksiä Suomen poliittisessa johdossa tai mediassa.

Sitoutuessaan USA:n sotahaukkojen ja sotateollisuuden tukemien ajatushautomoiden ulkopolitiikkaan EU on tehnyt karhunpalveluksen demokratialle ja Euroopan rauhalle.

Suomessa oikeisto on militaristinen.

Paavo Haavikon sanoin (kirjassa Ei, siis kyllä):"Suomella on sotavaje. On puute sodasta. Takana oleva sota ei ole edesssä. Eikä edessä oleva sota takana... Niinkuin me kaipaisimme sotaa, taistelua... Rauha on meille vieras, tuttu kyllä, mutta tulokas. Me emme sitä osaa...Mikähän meitä vetää liittoon keskitysleirivaltioiden kanssa?"

Ovatko Suomen poliittinen eliitti ja media seonneet lopullisesti?

Keskiviikko 9.12.2015 klo 10.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Onko Suomen poliittinen eliitti ja media lopullisesti seonneet? Millä mandaatilla USA kutsuu Suomea Irakiin ja Syyriaan taistelemaan ISIS:ia vastaan? Eiköhän suvereenien valtioiden Irakin ja Syyrian tulisi olla kutsujia?

Ilkka Kanerva ei näytä enää hallitsevan perustavaa laatua olevia kansainvälisen toiminnan ehtoja katsoessaan, että Suomi voisi vastata "kutsuun" myönteisesti. Onko todella niin, että YYA-sopimuksen pakotettua Suomen jonkilaiseen säällisyyteen, EU:un ja NATO-yhteistyöhön liittyminen on luonut edellytykset USA-johtoiseen mielivaltaan osallistumiseen.

Nykyinen presidentti ja hallitus ovat kiihdyttäneet Suomen militarisoitumista, laillisuuden ja erityisesti kansainvälisten lakien  heikentämistä. Eriarvoisuus on kasvussa. Suomi näyttää siirtyvän Euroopan kärjessä 1930- luvun pimeän ajan toistamiseen. Nyt ei tosin toisinajattelijoita tungeta vankilaan vaan  heidät eristetään ja leimataan. Humanismi, tieteellisyys ja totuus ovat menettäneet arvonsa. Luin Kari Raivion erinomaisen haastattelun Västra Nyland- sanomalehdestä (VN 9.12.2015), jossa hän kuvaa tieteellisen ajattelun rapautumisen hallituksen tavotteissa.

Militarismia ja valittua politiikkaa vahvistetaan sotaveteraanien avulla. Tunteelliset, vain sota-aikaan kuuluvat laulut saavat kyyneleet presidenttimme silmiin. Täysin demokraattinen ja sopuisasti tapahtunut Suomen itsenäistyminen unohdetaan ja Suomen itsenäisyyttä juhlitaan vuodesta toiseen sotaelokuvalla. Median täyttävät kauhukuvat Venäjän milloin mistäkin sotilaallisista aikeista maatamme kohtaan. Tosiasiassa Venäjä/Neuvostoliitto on sodan jälkeen jo rauhanneuvotteluissa kohdistanut myötämieltä maatamme ja sen johtajia kohtaan aivan toisella tavalla kuin muita Hitlerin liittolaisia kohtaan.

Ei voisi kuvitella, että Ranska juhlisi itsenäisyyspäiväänsä vuodesta toiseen vihamielisillä sotaelokuvilla taisteluista Saksan kanssa. Tai Hollanti, joka Ranskan rinnalla koki raskaan Saksan miehityksen.

Suomen vallitsevassa historiakäsityksessä on jotakin pahasti vialla. Media heijastelee sitä.

Suomi nosti 1990-luvulla EU-prosessissa asekätkijät, Mannerheimin, suojeluskunnat ja lotat uuteen kukoistukseen. Vastaava prosessi on tapahtunut esimerkiksi Ukrainassa. Suomen media ja poliittinen johto näyttävät tuntevan myötämieltä Ukrainan fasistien liittolaisten perillisiä, oikeaa sektoria ja tataareja kohtaan. Kanerva tai muu Suomen poliittinen johto tai media eivät ole osoittaneet minkäänlaista kritiikkiä Ukrainan nyky-johtoa kohtaan sen pidättäytyessä suorista keskusteluista itä-ukrainalaisten kanssa Minskin sopimuksen täytäntöön panemiseksi.

Sokeuden äärioikeiston nousua kohtaan voi selittää vain se, että Suomi ei ole käsitellyt omaa historiaansa vaan on lyhytnäköisesti rakentanut epäuskottavan sankaritarinan itsestään. Sen on pakko elämän realiteettien paineessa murentua.

Nöyryys surun edessä, totuus ja aitous ovat tavoittelemisen arvoisia asioita myös kansakuntien kohdalla.

Suomi sukeltaa yhä syvemmälle osalliseksi USA-johtoista gangsterismia

Torstai 3.12.2015 klo 14.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Eilen oli jälleen Suomen median propaganda-päivä. Kansainväliset uutislähteet ja Princetonin yliopiston ja NY-yliopiston Venäjätutkimuksen emeritusprofessori Steven Cohen antoivat valaistusta ISIS:in öljykauppoihin ja Ukrainan tilanteeseen. Yle vuorostaan lyhyessä Turkin öljykauppaa ISIS:in kanssa uutisoidessaan väitti Turkin pitävän Venäjän varapuolustusministerin todisteita omien kansalaisten vakuuttamiseen tarkoitettuina.

Yle siis asettuu rikollisen puolelle rikoksen paljastanutta vastaan. Näin Turkin presidentti Erdogankin toimii. Turkkilaiset toimittajat, jotka paljastivat Turkin rajalla sen turvallisuuspalvelun  Syyriaan viemät aselastit, pidätettiin ja heitä uhkaa 45vuoden vankeusrangaistus. Samoin toimii presidentti Obama. USA:n lennokki murhasi "oheistappiona" 35 erään kylän asukasta Jemenissä. Jemeniläinen toimittaja kirjoitti tästä. Obama soitti silloiselle presidentti Salehille ja määräsi toimittajan pantavaksi vankilaan, kertoi the Nation-lehti.

Steven Cohen kertoi viime tiistain John Batchelor showssa melko karmaisevia asioita Ukrainasta. Krimille vievien sähkölinjojen räjäyttäminen oli fasistisen oikean sektorin ja tataarien yhteistyötä (samat voimat olivat liitossa Hitlerin kanssa toisen maailmansodan aikana). Steven Cohen toi Turkin turvallisuuspalvelun roolin esiin räjäytyksessä. 

On mielenkiintoista kuinka Ilkka Kanerva on muuttunut. Kaksikymmentä vuotta sitten hän esitti melko tasapuolisia kannanottoja Venäjää koskeviin tosiasioihin. Nyt ETYJ:in edustajana hän ei näe mitään eikä kuule mitään eikä kerro mitään mikä viittaisi Ukrainan todellisuuteen. Steven Cohen tietää verkostojensa kautta USA:n roolista Ukrainassa ja Syyriassa. Viime tiistain ohjelmassa hän mainitsi Wikilieksin nappaamasta Odessan georgialaisen kuvernööri Shakashvilin puhelusta. Tämä Georgian maanpaossa oleva entinen presidentti on USA:n lakeija monien muiden joukossa. Cohenin referoimat kommentit viittavat Shakasvilin vakavaan luonnehäiriöön.

Kanervan kehitys liittynee siihen, että ETYJ:ssa on jäsenenä yhä vähemmän itsenäisiä valtioita. Suuren osan jäsenmaista ollessa NATO:n jäseniä ETYJ:ia voikin kutsua NATO-ETYJ:ksi. Jo Kosovon kriisin aikana ETYJ tarkkaili, mutta ei todistanut mitä näki, koska se olisi ollut vastoin NATO-maiden pyrkimyksiä miehittää Kosovo amerikkalaisia varten.

Nykyisen Syyrian kriisin aikana Suomen media on ollut kiltisti NATO-media. USA:n tavoite "ottaa Syyria" kuten edellisessä blogissani kerroin kenraali Wesley Clarkin maininneen, on Suomen medialle hyvin varjeltu salaisuus. Kun Venäjän presidentti on vuodesta 2007 lähtien yhä selkeämmin lähtenyt suoran puheen tielle, salaisuudet paljastuvat tiedonhaluisille kansalaisille. Ei Suomen mediasta, mutta muualta.

Venäjän presidentin satelliittikuvat paljastavat vain sen, minkä suuri osa valveutuneita asioiden seuraajia on tiennyt jo kauan. Se vain ihmetyttää kuinka Saksan liittokansleri ja Ranskan presidentti, joiden tiedustelupalvelut ovat maailman parhaita, viitsivät näytellä USA:n kirjoittamaa näytelmää. Totta kai USA:n kaikkialle tunkeutuva tiedustelu ja yhteistyö Turkin kanssa on paljastanut Syyriasta varastetun öljyn laajamittaisen kaupan Turkin rajan yli. USA tietää ISIS:in taistelijoiden kulun Turkista Syyriaan. Se tietää presidentti Erdoganin perheen yhteydet tähän ISIS:ia hyödyttävään öljybisnekseen. USA:n harjoittama ISIS:in tukeminen on vain jatkoa al-Qaidan hyväksikäyttöön Afganistanissa ja Bosniassa. USA hyödynsi ultra-nationalisteja Kroatiassa ja nyt Ukrainassa.

Taloudelliset ja sotilaalliset sidokset Yhdysvaltojen ja NATO-maiden välillä johtavat siihen, että rikollisesta toiminnasta vaietaan. Kaikki ovat samassa liemessä. Jotta kansalaisille saadaan syötettyä tuo USA:ta hyödyttävä todellisuus, on oltava yhteinen vihollinen. USA on rakentanut vihollisen ensin Neuvostoliitosta ja nyt Venäjästä. Tosiasiassa viholliseksi kelpaa mikä tahansa demokraattinen maa, joka ei alistu Yhdysvaltojen ultrarikkaan yhden prosentin tavoitteisiin.

Tällaiseksi viholliseksi ovat nyt joutuneet myös Yhdysvaltojen aitoa demokratiaa kannattavat kansalaiset. Presidentti Carterin mukaan USA ei ole demokratia. USA:n vaalit voi ostaa vaikka Saudi-Arabia. USA:n presidenttiehdokkaiden puheita seuratessa joutuu hieromaan silmiään. Onko tämä totta! 

Silti Suomen uutis- ja viihdemedia on täynnä USA:ta ihannoivaa propagandaa. Suomi vajoaa myös maan hallituksen toimesta yhä syvemmälle eriarvoisuutta ja yhteisvastuun puutetta ilmentävään todellisuuteen. Suomen kansalaisilla on jostakin ihmeellisestä syystä terve järki vielä tallella. Suomalaiset luottavat vähiten työnantajiin ja toiseksi vähiten mediaan. Vain 25% prosenttia kansalaisista kannattaa NATO:a.