Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kaksilla raiteilla

Keskiviikko 19.6.2019 klo 18:52 - Pirkko Turpeinen-aari


Valtiollisen sensuurimme ajovalot Helsingin Sanomat ja Yle pyrkivät muokkaamaan mieliämme kahdella tasolla.

Ensimmäinen taso on historiankäsityksemme lujittaminen sellaiseksi miksi pääoman ja sotilaallisen vallanhaltijamme ovat sen halunneet muokata. Jotta kokisimme Suomen olleen aina uhri, joka on valmistautumattomana joutunut pahan Neuvostoliiton sotatoimien uhriksi,  uhrin roolin kuvaamista on toistamisesta päästyäkin toistettava.

Noin viikko sitten Helsingin Sanomien Heikki Aittokoski mainitsi, kuinka 80 vuotta sitten Mannerheim uhkasi erota, ellei sotilaallisia resursseja vahvisteta. Sitä, mihin tämä demonstraatio liittyi, Hesari ei kuvaa.

Mikä tilanne meillä Suomessa sitten oli kesällä 1939?(Lähteitä teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja)

Leningradin ja Karjalan valtaus oli ollut Mannerheimin strateginen linjaus sisällissodasta lähtien. Myös kesällä 1939 hän pyrki varmistamaan Ruotsin ja Saksan tuen sotahankkeelle. "Pohjoismainen yhteistyö" -otsakkeen alla Göringin oli tarkoitus saada Suomi myötäilemään Saksan hyökkäyspolitiikkaa.

Kesäkuun 18. päivänä 1939 Englannin kotijoukkojen päällikkö, kenraali Walter Kirke saapui ulko- ja virkaatekevän puolustusministeri Eljas Erkon kutsumana Suomeen viiden päivän vierailulle. "Tarkastusmatkallaan" Viipurin alueelle hän seurasi tykistöammuntoja ja sotaharjoituksia ja neuvotteli Mannerheimin kanssa Neuvostoliiton ehdotuksista, jotka tarkoittivat yhteistyötä Saksan hyökkäyssuunnitelmia vastaan.

Tällaisiin ehdotuksiin neuvottelijat suhtautuivat kielteisesti eli myötäilivät Saksaa.

Kymmenen päivää myöhemmin, 29.6. Suomeen saapui Saksan yleisesikunnan päällikkö, kenraali Franz Halder, joka sai vastaanottaa pääministeri Kajanderilta Suomen valkoisen ruusun suurristin. 

Pääministeri totesi päivällispuheessaan kuinka "muistelemme niitä suuria palveluksia, joita Saksa meille vaikeimpina kohtalon hetkinämme teki. Näiden palvelusten merkitys on saanut parhaimman ilmauksensa siten, että suurin osa korkeimmista saapuvilla olevista upseereistamme on saanut sotilaallisen kasvatuksensa Saksan armeijassa".

Kesäkuun 30. päivänä kenraali Halder matkusti Karjalan kannakselle tarkastamaan linnoituslaitteita ja seuraamaan tykistöammuntoja Perkjärvellä. Häntä oli Suur-Merijoen lentokentällä vastaanottamassa armeijakunnan komentaja Öhquist ja runsaasti upseereita. Kunniakomppania oli Lentorykmentti I:stä ja soittokunta Karjalan Kaartin Rykmentistä. Seuraavana aamuna matka jatkui Viipurista Kemiin ja Rovaniemelle.

Kesällä 1939 Kannaksella järjestettiin Suomen historian suurimmat sotaharjoitukset, joita seuraamaan oli kutsuttu muiden ulkovaltojen paitsi Neuvostoliiton Suomeen akreditoidut sotilasasiamiehet.

Daily Telegraphin kirjeenvaihtaja kirjoitti 23.10.1939: "Ei mikään pieni maa ole voinut järjestää niin suurta sotilaallista koneistoa kuin Suomi nykyään Karjalan kannaksella. Viipuri on täynnä joukkoja. Suomalaiset upseerit kertovat, että on paljon aseita ja rajaton määrä ammuksia. Viipuri ympäristöineen muistuttaa laajaa sotilasleiriä. Suomen sotavalmius ihmetyttää."

Hitler oli luvannut, että Ruotsi saa antaa sotilaallista apua Suomelle.

Lokakuun 18. päivänä 1939 alkoi Tukholmassa Suomen Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtiopäämiesten ja ulkoministerien yhteinen kokous. Kokouksen kulissien takaisiin järjestäjiin kuului Göringin "välimies" Axel Wenner-Gren.

Englantilainen oikeistolehti Daily Mail oli edellisenä päivänä 17.10 1939 antanut konferenssille evästyksensä:" Jos presidentti Kallio voi saada muodolliset takeet sotilaallisesta, moraalisesta ja rahallisesta avusta, Suomi tulee pitämään hyvin puolensa."

Erkko oli kieltänyt Moskovaan meneviä neuvottelijoita suostumasta mihinkään rauhan mahdollistaviin Neuvostoliiton ehdotuksiin.

Syksyllä 1939, talvisodan alkaessa, Suomen kansa ja suuri osa eduskuntaa olivat täysin tietämättömiä kulisseissa tapahtuneista sotavalmisteluista.

Valtiollisen NATO-sensuurin intresseissä ei ole kertoa suomalaisille millä tavoin historiankirjat, kirjallisuus ja elokuvat ovat ylläpitäneet virheellistä käsitystä todellisuudesta. Sensuuri ei halua suomalaisten tiedostavan, että valtavat sotien uhrimäärät olisi voitu estää, jos johtajat olisivat olleet inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolella.Tai edes järkeviä ja pragmaattisia.

Inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden sijaan Suomen johtajat turvautuivat natsi-Saksaan ja fasistiseen Italiaan, jonka ulkoministeri Ciano lupasi jo joulukuun 8. päivänä lähettää lisää lentokoneita. Saksa olikin jo toimittanut aseita, varsinkin puolalaista sotasaalista.

Yhdellä raiteella Helsingin Sanomat ja Yle vahvistavat myyttistä Suomen sotatarustoa ja toisella raiteella kuvataan kansainvälistä politiikkaa siten kuin tämän päivän militarismia edustava Yhdysvallat ja sen NATO-liittolaiset haluavat.

Syyrian sodan kuvaukset tarjoavat viimeksi tämän päivän Helsingin Sanomissa loistavan esimerkin.

Helsingin Sanomat ei nähtävästi tiedä, että Venäjä ja Iran ovat tukemassa kansainvälisten lakien mukaan Syyrian hallitusta, jonka tehtävänä on palauttaa maa valtiollisia rajojaan myöden takaisin hallintaansa. Helsingin Sanomat kritisoi tätä tavoitetta.

Helsingin Sanomat ei ole osannut kertoa lukijoilleen, että maassa sotivat Yhdysvallat liittolaisineen ovat Syyriassa laittomasti, samoin Turkki. Helsingin Sanomat ei myöskään huomaa, että Syyria on sekulaarinen maa. Lehti tukee kirjoituksillaan ryhmiä, joiden tavoitteena on uskontopohjainen järjestelmä. Lehti ei ole kertonut, millä tavoin uskontopohjainen järjestelmä olisi parempi kuin meillä Suomessakin vallitseva sekulaarinen järjestelmä.

Helsingin Sanomat kuvaa hyviksi ne terroristijärjestöt, joita USA ja Iso-Britannia käyttävät hyväkseen päämääriinsä päästäkseen. Sen sijaan vaaleilla presidentiksi valittu Assad kuvataan säännönmukaisesti kielteisesti.

Laittomasti Syyriassa valtaa käyttämään pyrkivät USA ja entiset siirtomaavallat Ranska, Saksa ja Iso-Britannia ovat asettanet sodasta kärsineet syyrialaiset talouspakotteiden kohteeksi muun EU:n mukana. Muodollisesti pakotteiden kohteena on pääasiassa henkilöitä, mutta heijastusvaikutukset kohdistuvat tietenkin kansaan. Jälleenrakennuksen ja toivon sijaan nämä maat Suomi mukaanluettuna tekevät syyrialaisten olon entistä haavoittuvammaksi. Pakolaisten paluu kotimaahansa on vaikeata ellei ole sähköä eikä normaaliin päivittäiseen elämään kuuluvia edellytyksiä.

Tämänkaltaisella raportoinnillaan Helsingin Sanomat ja Yle palvelevat ylikansallisen pääoman etuja, jonka edustajat ovat nyt ahnehtimassa Syyrian kansallisvarallisuutta tuhottuaan jo Irakin ja Libyan. Kansallisvarallisuuden lisäksi ahneuden kohteena ovat maa-alueet. Yhdysvallat "lahjoitti" jo Israelille Syyrialle kuuluvan Golanin. 

Mikä vakavinta Suomen ulko- ja puolustuspoliittinen johto on valtiollisen NATO-sensuurin alaisten tiedotusvälineiden raportoinnin kanssa samoilla linjoilla.

Ei ole vaikeata havaita, että historia toistaa itseään. 2010- luvun tapahtumat ovat toisinto vuodesta 1939. Suomi turvautuu sotilaallista ja taloudellista väkivaltaa käyttäviin, kansainvälisiä lakeja rajusti rikkoviin valtioihin ja liittoumiin.

Merkittävä osa Suomen upseereista, erityisesti ilmavoimissa on koulutettu Yhdysvalloissa. Samaistuminen sumeilematonta sotilaallista ja taloudellista väkivaltaa käyttävään maahan on ilmeinen. USA:n ja NATO-maiden harrastama jihadistien ja natsien käyttö päämääriin pääsemiseksi ei aiheuta Suomen poliittisessa johdossa kritiikkiä. Kosovon laiton irrottaminen pommitusten avulla Serbiasta ja siellä jatkuvat serbien pogromit eivät aiheuta toimenpiteitä kuten eivät serbien ja juutalaisten sulkemiset keskitysleirelle 1930-40-luvuillakaan. Mannerheimin keskitysleireistä vaietaan edelleen.

Jos historian ja nykyajan totuus kadotetaan,Orwellin ennustama maailma on täällä.

Avainsanat: sensuurin kuva historiasta, sensuurin kuva nykypäivästä, talvisota, Syyria,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini