Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41 00960 Helsinki
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

"ISIS-K:n väkivalta on poikkeuksellisen vastenmielistä"

Lauantai 28.8.2021 klo 17:31 - Pirkko Turpeinen-Saari


 Helsingin Sanomat otsikoi 28.8. pääuutissivullaan olevan artikkelin yllä olevalla tavalla.

Heikki Aittokoski kertoo kuinka ISIS-K:n taistelijat olivat saapuneet poliisin univormuihin pukeutuneina, aseistautuneina, aamukymmeneltä Dasht-e-Barchin sairaalan sisäänkäynnille läntisessä Kabulissa, alueella, jossa asuu paljon shiialaisia hazaroja.

He etenivät määrätietoisesti synnytysosastolle, jossa he käynnistivät verilöylyn. ISIS-K:n terroristit ampuivat potilaita sänkyihinsä.

Kuolonuhreja oli ainakin 24, heistä suurin osa synnyttämään tulleita naisia, joista osa kuoli vauvoineen.

Sikäli kun muistan, Helsingin Sanomat ei pitänyt "poikkeuksellisen vastenmielisenä" sitä, kun NATO:n pommi iski 20.5.1999 Jugoslaviassa synnytyssairaalaan tappaen kolme tehohoidossa olevaa potilasta sekä yövartijan. Lentävät lasinsirpaleet vahingoittivat kolmea juuri synnyttävää äitiä viiltäen heidän kasvojaan.

Entä, kun rypälepommit iskivät Dragisha Misovicin sairaalaan Belgradin keskustassa yhdeltä aamuyöllä? Neurologinen osasto, synnytysosasto, gynekologinen osasto ja lastenosasto tuhoutuivat. Iskun aikana neljällä naisella oli synnytyspolttoja. Eräs synnyttäjä, jolle oltiin suorittamassa keisarinleikkausta, vammautui. Hänet siirrettiin kellariin, jossa lapsi lopulta syntyi. Tässä iskussa kuoli neljä ja useita loukkaantui.

Kyseessä olivat NATO:n ja Suomen mielestä humanitaariset pommitukset, eivät poikkeuksellisen vastenmieliset sodan veriteot. Runsaassa kahdessa kuukaudessa NATO oli suorittanut 31 500 pommituslentoa myös uraanipommeilla.

Jugoslavian hajottamissodat päättyivät näihin pommituksiin ja Kosovon ja Bosnian NATO-miehityksiin.

Bosnian sodassa 1992–1995 Yhdysvallat ja EU-maat liittoutuivat islamilaista kalifaattia rakentavien Bosnian muslimien, Osama bin Ladenin ja Kroatian rasistisia piirteitä ilmentävien joukkojen kanssa.

Toisen maailmansodan aikana alueella asuvat serbit olivat holokaustin uhreja ja Kroatian lait mahdollistivat heidän pitämisensä keskitysleireissä.

Jugoslavian hajottamissodissa muslimijoukkojen toimintatavat olivat samanlaiset kuin toisessa maailmansodassa. 

Helsingin Sanomat ei kertonut Jugoslavian lähettilään Dragomir Djkicin YK:n yleiskokoukselle lähetetystä muistiosta, jossa viitataan Srebrenican lähialueilla Bosnian serbeihin kohdistuneisiin sotarikoksiin ja kansanmurhiin huhtikuun 1992 ja huhtikuun 1993 välisenä aikana.

Todistajalausunnoista eräs kuvaa Gvozdenija Maticin joulukuun 14 päivänä 1992 kokemia tapahtumia.

”Joulukuun 14.päivänä 1992 olin kotonani Siricissa, kun ammunta alkoi noin kello 5.55 aamulla. Nukuin yläkerrassa, juoksi alas portaita keittiöön, minne mieheni seurasi minua. Desimir on maanviljelijä ja olemme eläneet koko elämämme tässä kylässä. Saavuttuani keittiöön sytytin valon, jolloin luoti, joka näytti tulevan Loznicka Rijekasta päin, iskeytyi ikkunan läpi osuen keittiön hellaan. Desimir ja minä juoksimme ulos.”

”Jouduimme ankaran tulituksen kohteiksi ja näimme ison joukon muslimeja hyppäävän pensasaidan yli pihalle. Niitä on täytynyt olla sata. Joukossa oli sekä siviiliasuisia että univormuun pukeutuneita aseistautuneita henkilöitä. Joukossa oli myös naisia ja nuorukaisia, joilla oli mukanaan säkkejä ryöstötavaroita varten”.

”Se osa Sikiricia, jossa asuimme, oli pääasiassa serbien asuttama. Muslimien joukossa oli aseettomia henkilöitä suuret selkäreput mukanaan. Juoksin sikalaan, kun taas mieheni juoksi toiselle puolelle taloa, jossa hänet ammuttiin kuoliaaksi.”

”Piileskelin possujen takana. Kun he tappoivat minun Desimirini, kuulin heidän sanovan: ”Nuku vanha mies, nuku!” Samaan aikaan mieheni sisar, Bozana Ostojic nimeltään pysytteli talossamme. Hän ei onnistunut pakenemaan, sillä juuri kun hän oli lähdössä juoksemaan, muslimit tappoivat hänet. Hän kuoli keittiön pöydän alle. Sieltä me hänet löysimme.”

Kertoja piileskeli sikalan kattoparruilla ja seurasi kun illan suussa joukko miehiä tuli ja teurasti seitsemän sikaa vieden ne mukanaan.

”Olin vielä piilopaikassani, kun noin 7.30, samat ihmiset, jotka teurastivat siat, sytyttivät molemmat talot ja molemmat tallit tuleen vieden lehmäni ja hevoseni mukanaan. Niiden muslimien joukossa, jotka polttivat kylämme maan tasalle ja tappoivat serbit, tunnistin ainakin Alia Ibricin Piricistä. Hän oli tavallisissa vaatteissa eikä kantanut asetta, Bajrudin Bezadicin Piricistä värikkäässä univormussa, Mehon Bajaricista ja hänen kaksi tytärtään ja Esma Kivericin, opettajan Srebrenicasta, jonka kuulin sanovan selkeästi: ’Menkää ovelta ovelle, odottakaa niitä ja tappakaa ne, ja kun olette tappaneet, kerätkää ryöstösaalis.’”

”Näin Alija Ibricin ottavan sisältä kanisterin brandya, vähän lihaa ja istahtavan kuistille sanoen:’Jos olisit nyt elossa Desimir, joisimme sinun maljasi, koska brandysi on niin hyvää.’ Näin Alijan murtautuvan juustolaan. Kuulin myös, että Bjelovacista kotoisin oleva Rzesid Sinanovic oli tappanut pienestä Jovanovicin kylästä kotoisin olevan Milos Jovanovicin.”

”Tunnistin muslimien joukossa Jusufin nuorimman pojan ja miniän, sitten vielä Mehon ja hänen kaksi tytärtään, Meho on kotoisin Bajricista, sitten vielä Rukin tyttären, joka on Jusufin miniä. Joukossa oli vielä Mirsa, Edon veli Osmacista. Juuri Osmacista kotoisin olevat Edo ja Mirsa tappoivat Desimirin ja hänen sisarensa, koska he hyppäsivät ensimmäisinä pensasaidan yli.”

”Noin kello yhdeksän aikaan illalla serbien armeijan kuljetusauto tuli Loznican sillalle, jolloin kuulin muslimien sanovan: ’Häivytään täältä. He ovat tulleet Bratunacista ja voivat piirittää meidät ja tappaa’. Piilouduin erääseen vajaan samalla kun kuusi muslimia tuli kantaen serbitaloista keräämäänsä saalista. He pakenivat tietäen, että serbiarmeija oli ehkä kuullut, että he olivat tappaneet niin monia siviilejä, ryöstäen heidän talonsa ja polttaneet heidän kylänsä maan tasalle.”

”Sitten menin mäkeä alas kohti Bjelovacia. Kiivetessäni piikkilanka-aidan yli astuin pimeässä ruumiin päälle. Kuulin seuraavana päivänä, että Grozda ja hänen poikansa Zlatan olivat kuolleet siellä. Zlatan oli käsityöläinen. Olin paikalla kun Loznicasta kotoisin olevat Boza Todorovic ja Novac Vuksic kannettiin kuljetusajoneuvosta ja kuinka he molemmat kuolivat siinä, kun odottelimme venettä viemään meitä toiselle puolelle jokea Ljubovijaan Serbiaan saamaan hoitoa. Paikalla oli runsaasti haavoittuneita odottamassa kuljetusta. Myös minä pääsin veneellä Serbiaan.”

 

Sikirikissä tapettiin tuona päivänä 20 maataan viljelevää kyläläistä.

Muslimien suorittamat serbien pogromit olivat alkaneet välittömästi sen jälkeen, kun länsimaat olivat tunnustaneet Bosnia-Herzegovinan Jugoslavian perustuslain vastaisesti itsenäiseksi. Srebrenican seudun 9390 serbiasukkaasta vain 860 oli uskaltanut jäädä kotiin. Serbikylät oli tuhottu, talot, ladot ja karjasuojat poltettu, asukkaita tapettu, kotieläimet ja ruoka ryöstetty. 

Ihmisoikeusperustainen lännen ulkopolitiikka osoitti luonteensa. Jugoslavian kohdalla liittovaltion hajottaminen ja osasten liittäminen NATO:on onnistui hirvittävän inhimillisen ja materiaalisen tuhon siivittämänä. Sekulaarinen hyvinvointivaltio Syyria on ajettu kaaokseen ja Libya tuhottu. Jemenissä ja Afganistanissa kärsitään nälästä ja taudeista. 

Nälkäiset pakolaiset pyrkivät Eurooppaan, joka ei vieläkään ole oivaltanut, että pakolaisten tulo loppuu vasta kun lännen valloitussodat loppuvat. Johtajien murhaaminen, sodat ja sotilaalliset talouspakotteet eivät ratkaise ongelmia. Ne kärjistävät lännen johtajien vieraantumista ihmisyydestä.

 Eivätkö edellä kuvaamani terroriteot ole "poikkeuksellisen vastenmielisiä"? Valitettavasti ne ovat vastenmielisiä, mutta eivät poikkeuksellisia.

Kun terroristit käyttäytyvät kuten lännen johtajat liittolaisineen, on lännen johtajien syytä katsoa peiliin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ISIS-K, terrorismi, humanitaarinen sota, NATO-pommitukset, Bosnian sota, Afganistanin sota, ihmisoikeudet ja ulkopolitiikka, pakolaisuuden syyt, NATO, sairaaloiden pommitukset,

Jukka Huusko Afganistanin historiaa muokkaamassa

Perjantai 3.6.2016 klo 17:40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Välillä tuntuu kuin joutuisin toimimaan Yle:n ja hesarin "Oikaisuja"-palstana. Tällä kertaa 1.6. kirjoituksessaan "Amnesty: Afganistanin konflikti laajenee, Jukka Huusko kirjoittaa kuinka Neuvostoliitto tunkeutui maahan vuonna 1979. Tästä käynnistyi vuosikymmenen kestänyt brutaali sisällissota."

"Tuolloin Yhdysvallat, Pakistan ja Saudi-Arabia tukivat islamistitaisteliijoita, jotka sotivat Neuvostoliiton joukkoja vastaan.

Onko "Neuvostoliiton tunkeutuminen" Huuskon omaa tietämättömyyttä vai kuuluuko se USA-johtoiseen Helsingin Sanomien doktriiniin.

Afganistanin historiaa tuntemattomille on syytä kertoa, että Afganistan oli 1970-luvulle saakka feodaalinen maa, jossa 4000 perhettä omisti kastelujärjestelmät ja siten myös vallan. Hallitsevan ryhmän lapset saivat käydä koulua ja opiskella yhdysvaltalaisissa yliopistoissa, mutta tavalliset lapset, koulunkäynin sijaan ahersivat päivät töissä risukimppuja keräten.

Pääasiassa yliopisto-opiskelijoista koostunut ryhmä kommunisteja suoritti vallankaappauksen ja muodosti hallituksen. Naiset vapautettiin. Kaduilla näkyi hunnutettuja naisia huomattavasti vähemmän kuin nykyisin. Naiset opettivat usein ulkosalle kyhätyissä "koulukatoksissa" vanhuksia ja lapsia rinnan lukemaan. Naiset saattoivat olla kylän vanhimpia, eli johtajia.

Luonnollisesti näin radikaali hallitus joutui konservatiivisessa maassa ahtaalle. Yhdysvallat oli juuri päättänyt kommunistien tappamisen Vietnamissa. Nyt oli syytä siirtyä sille strategisesti tärkeälle alueelle jatkamaan kommunistien vallan laajenemisen estämistä. Kommunistihallitus kutsui Neuvostoliiton apuun.Muistaakseni maiden välillä oli ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus. Pitkän jahkauksen jäkeen Neuvostoliitto taipui saapumaan hallituksen avuksi. Siten Huuskon luonnehdinta Neuvostoliiton tunkeutumisesta on melko tarkoitushakuinen.

Afganistanin ja Neuvostoliiton yhteistyö ei ollut vain sotilaallista vaan oli jatkunut vuosikymmeniä talouden ja koulutuksen alalla. Osa kouluun päässeistä nuorista saattoi opiskella esimerkiksi ammattikoulussa Neuvostoliiton puolella.

Yhdysvallat tuki jihadisteja Afganistanissa kuten myöhemmin Bosniassa ja Syyriassa. Afganistaniin USA palasi 2001, avaten sodan laittomilla pommituksilla. Näennäistä laillisuutta aikaansaatiin laajentamalla sota käsittämään NATO-maat, kumppani Suomi mukaan luettuna.Nyt vihollisina oli aikaisemmat yhteistyökumppanit, joita oli aseistettu vuosikymmenen ajan niin kauan kuin Neuvostoliitto oli maassa läsnä.

Afganistanin parlamentista 2007 käytännössä ulosheitetty rohkea naisedustaja Malalai Joya on kirjoittanut afganistanilaisesta näkökulmastaan kirjan "Nainen sotaherrojen välissä", jota ei tietääkseni ole käännetty suomeksi. Luin sen hollanniksi, mutta varmaan se on julkaistu myös englanniksi. Hän kuvaa erinomaisesti minkälaisen huume- ja sotaparooni eduskunnan USA on tukenut valtaan miehittämässään maassa.

Malalain blogeja ja Yhdysvalloissa pidettyjen esitelmätilaisuuksien luentoja lukemalla saa varsin raadollisen kuvan Afganistanin tilanteesta. Hän kuvaa kuinka hänen kotimaansa on pahin paikka maailmassa naisille elää. He kärsivät Yhdysvaltojen miehityksestä, korruptoituneesta USA:n tukemasta hallituksesta ja fundamentalisti Talibanista.

Malalai pitää naurettavinaväitteitä USA:n vetäytymisestä. Pysyvät sotilastukikohdat ja palkka-armeijat tulevat jatkamaan. Miehitys on muuttanut Afganistanin huumekeskukseksi. Noin 2 miljoonaa afganistanilaista, naisia ja lapsia ovat riippuvaisia opiaateista. Palkka-armeijat hyödyntävät huumekauppaa, jonka keskeinen reitti kulkee elin- ja huumekaupasta hyötyvän myös Yhdysvaltojen vallassa olevan Kosovon läpi.

Neuvostoliiton läsnäolon aikana WHO:n tilastojen mukaan huumeiden viljely oli minimissään. 

Lukiessani Malalain kriittisiä tekstejä, en voi muuta kuin ihmetellä sitä, miksi Suomi osallistuu näin painajaismaiseen sotaan. Voiko lojaliteetti Yhdysvaltoja ja sen johtamaa NATO:a kohtaan edellyttää tällaista. Yleensäkin miksi Suomessa on sodan henki päästetty pullosta.

Samojen yhteistyökumppaneiden kanssa harjoitellaan sotaa Venäjää vastaan Suomen maaperällä. Mitä kaikki nuo Yhdysvaltojen ja NATO-joukkojen sotaharjoitusten ylläpito maksaa. Onko todella niin, että pikkulasten subjektiivinen päivähoito puretaan, jotta voidaan harjoitella sotaa naapuriamme vastaan, jonka kanssa meillä juuri vain hiljan oli ystävyys-ja avunantosopimus.

Historian vääristelyä todella tarvitaan, jotta suomalaisille saadaan syötettyä näin järjetöntä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ehkä Huuskon "tunkeutuminen" on välttämätön osa palapeliä, jolla Venäjästä muokataan vihollista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen ulko- ja sotapolitiikka, Jukka Huusko, Helsingin Sanomat, Afganistanin sota, Suomi sodassa, Malalai Joya, huumeparoonit,