Helsingin Sanomat kouristelee, mutta ei taivu!

Perjantai 23.10.2015 klo 11.00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tietoa arvostava sivistynyt lukijakunta kaikkoaa, talous sakkaa, toimittajat jännittävät työpaikkojaan - silti HelsinginSanomien NATO-lippu liehuu korkealla.

Tänään 23 lokakuuta HeSa on löytänyt suurvaltapoliittiseksi asiantuntijakseen venäläisen vakoilijan, jonka haastattelu otsikoidaan: Venäjä on uhka.

Näin samaan aikaan kun edellisenä viikonloppuna yhdysvaltalainen useiden presidenttien neuvonantaja ja suurvaltapoliittinen realisti Henry Kissinger ja hänet henkilökohtaisesti tunteva Venäjä-tutkimuksen professori Steven Cohen antavat hyvin vakoilijan käsityksestä poikkeavia lausuntoja. Kissinger Wall Street Journalissa ja Steven Cohen John Batchelor shown äänitteessä.

Näiden arvostettujen suurvaltapolitiikan asiantuntijoiden mukaan maailma on muutoksen tilassa. Yhdysvaltojen sotilaalliseen ydinasevoimaan perustuva yksinapainen maailmanjärjestys on muuttumassa moninapaiseksi. 

Yhdysvallat on monissa kirjoituksissani mainitsemieni yli  maapallon levittyneiden sotilastukikohtien ja NATO:n avulla tuhonnut valtion toisensa jälkeen. Se on kyennyt kytkemään taloudellista hyötyä tavoittelevan EU:n osaksi valtapolitiikkaansa. Pelkästään Saksassa on 38.000 yhdysvaltalaissotilasta ja yhdysvaltalaisia ydinohjuksia. Ydinohjuksia on myös Hollannissa, Belgiassa ja Italiassa, mikä on vastoin ydinaseiden leviämistä estäviä sopimuksia. Yhdysvaltojen kuten Helsingin Sanomien kouristuksenomainen tarve säilyttää valtansa johtaa äärimmäisyyksiin: salaiset vankilat, kidutus, epähumaani kohtelu, lennokkimurhat, joista viimeisimmän tietovuotajan tietojen mukaan 90% tappaa muita kuin tarkoitettuja henkilöitä. Helsingin Sanomat luonnollisesti ainoastaan verbaalisesti tukee tai jättää paljastamatta tosiasioita. HeSa:n tavoitteena on Venäjän mustamaalaaminen Yhdysvaltojen valta-aseman ylläpitämisesi.

Presidentti Vladimir Putin on korostanut eri valtioiden oikeutta omalakiseen kehitykseen. Se edellyttää vapautta USA:n sekaantumisesta yhteiskuntaelämään. Yhdysvaltojen maailmanvallan sijaan Venäjä, eikä pelkästään Venäjä vaan useimmat vielä itsenäiset maat, pyrkivät rakentamaan vaihtoehtoja. BRICS yhteistyö, johon kuuluvat Venäjä, Kiina, Intia, Etelä-Afrikka ja Brasilia pyrkivät tukemaan kehitystä, joka ei ole Yhdysvaltojen sanelemaa.

EU-komission puheenjohtaja Juncker korosti tarvetta Venäjä-yhteistyöhön. EU-maat ovat kuitenkin siinä määrin epäitsenäisiä ja riippuvaisia USA:n hyväksynnästä, että muutosta nykytilaan on vaikea saada aikaan. Pelkästään USA:n sotilaallinen läsnäolo Saksassa ja Saksan NATO-jäsenyys muodostavat merkittävän esteen itsenäiselle toiminnalle.

Kulttuurin alalla olisi kuvitellut yhteistyön voivan olla luontevaa. Helsingin kirjamesujen Venäjä-painotuksen olisi luullut luovan mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien sijaan Helsingin Sanomat on tykittänyt venäjävastaisuutta entistä voimakkaammin. Helsingin Sanomien toimittajaparat joutuvat kulttuurin alallakin olemaan NATO-sotureita. Vain kirjailijat, jotka eivät ymmärrä Venäjän positivista roolia moninapaisuuden edistäjänä vaan puolustavat ns läntisiä globaalin rahan vallan arvoja, saavat armon Helsingin Sanomien silmissä.

Helsingin Sanomia on älymystöpiireissä jo vuosia kutsuttu NATO-sanomiksi. Kyllä se jo vähemmälläkin uskotaan!

Informaatiosota ja Suomen media

Keskiviikko 18.2.2015 klo 14.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seurasin mielenkiinnolla ulkoasiainvaliokunnan järjestämää avointa tilaisuutta informaatiosodasta. Paneliin kuuluivat Ylen uutispäällikkö, HeSa:n päätoimittaja, Ulkopoliittisen instituutin tutkija, valtioneuvoston ja ulkoministeriön tiedotuspäälliköt - siis median vastuulliset henkilöt. Puheenvuorot olivat täysin yhdensuuntaisia, samanmielisiä täysin kritiikittömästi lännen informaatioon suhtautuvia ja sen sijaan hyökkääviä Venäjää ja Venäjän informaatiota kohtaan. Ulkoministeriön tiedottaja ilmaisi karulla tavalla tyytyväisyytensä siihen, että Venäjään myönteisesti suhtautuvat poliittiset voimat tai ainakin niiden mediaedustajat ovat kadonneet kartalta. 

Todellakin. Sivistys, humanismi ja objektiivisuus ovat kadonneet. Sääliksi kävi kuulijoita.

Yhdysvaltalaisen The Nation-lehden seuraajat ja esimerkiksi Tom Dispatch sivustoa lukevat tai vaikkapa Venäjä-tutkimuksen emeritus professori Steven Cohenin artikkeleita ja esiintymisiä seuraavat voivat nauttia Yhdysvaltalaisen älymystön rehellisyydestä. Suomalaisen Heikki Talvitien esiintymiset ovat samankaltaisia.

Tänään The Nation referoi pitkäaikaisena Yhdysvaltojen Neuvostoliiton/Venäjän suurlähettiläänä toimineen Jack Matlockin viisasta puheenvuoroa, jonka hän piti Kansallisessa lehdistöklubissa.

Matlock tietää mistä puhuu.  Hän oli läsnä lähes jokaisessa Yhdysvaltojen ja Venäjän korkean tason neuvottelussa 1972 - 91. Hän oli suurlähettiläänä Moskovassa Reaganin ja Bush vanhemman aikana.

Hän ei voi käsittää Yhdysvaltojen nykyistä Venäjä-politiikkaa.Hän arvostelee harhaluuloa siitä, että Kiovan aseistamisesta ei koituisi vakavia seurauksia. Väitteet Venäjästä alueellisena valtana on harhaa - ei mikään ICBM ballistisia ohjuksia omaava valtio ole vain alueellinen valta. Hän korostaa Ukrainan roolia Venäjälle eksistentiaalisena kysymyksenä, kuten muuten myös professori Steven Cohen.

Oltuaan läsnä kaikissa korkean tason neuvotteluissa presidentti Reaganin ja Gorbatsovin välillä kylmän sodan loppuessa suurlähettiläs voi todistaa, että nykyisten ongelmien lähde on NATO:n laajeneminen. Lähtien NATO:n Madridin huippukokouksesta 1994, jossa NATO julisti uusien jäsenten hankkimisen alkavaksi, aina Bukarestin huippukokoukseen 2008, jossa NATO julisti Georgian ja Ukrainan olevan tulevia NATO:n jäseniä, linjamuutos oli selvä.

Siten Yhdysvallat on pettänyt Gorbatsoville Maltan huippukokouksessa 1989 antamansa lupauksen olla laajentamatta NATOa itään päin Varsovanliiton maiden sotajoukkojen vetäydyttyä pois.

Matlockin mukaan lännen johtajat eivät näytä käsittävän, että Euroopan vapaus ja eheys ei voi toteutua ilman Venäjää. Siitä huolimatta Yhdysvaltojen politiikka on ollut Venäjän poissulkevaa.

Samaan aikaan kun NATO otti Puolan, Unkarin ja Tsekin uusiksi jäsenikseen 1999, se pommitti Venäjän liittolaista Serbiaa.

Matlock korostaa, että presidentti Reagan, huolimatta monista heikkouksistaan käsitti, että ilman keskinäistä luottamusta ei voi kohdata suuria maapallon käsittäviä ongelmia. Reagan käsitti, että yksityisesti käsitellyt asiat luonnistuvat paremmin kuin julkitoitotetut mielipiteet. Reagan ei olisi voinut kuvitellakaan nimittelevänsä Venäjän valtionpäämiestä vaan katsoi kunnioituksen olevan paras asenne. Matlock pahoittelee, että tänä päivänä niin kongressi kuin presidentti loukkaavat päivittäin Venäjän johtajaa.

Matlockin mainitsemat loukkaukset ovat arkipäivää Suomen mediassa.(Myös jotkut näyvät poliitikot alentuvat nimittelyyn.) Yle on pahin siksi, että sen odotetaan olevan objektiivinen. Se on verovaroilla maksettu ja eduskunnan valvoma väline. Atte Jääskeläinen, YLE:n uutistoiminnan päällikkö katsoo objektiivisuuden toteutuvan kun yksipuolisen puolitotuuden jälkeen kuuluttaja hokaisee, "Venäjä kiistää".Näin hän ilmoitti eduskunnan panelissa. Helsingin Sanomilta ei voi odottaakaan objektiivisuutta, se ei ole riippumaton rahoittajistaan.Sen lempinimi on NATO-sanomat.

Paneli ei tiennyt mitään kybersodan yhdysvaltalaisista pelaajista. NSA valvoo tietenkin myös toimittajien tiedonvaihtoa. Silti voisi mainita esimerkiksi ensimmäisen vakavan cyber-rikoksen, STUXnet- viruksen, jonka avulla Yhdysvallat ja Israel tunkeutuivat Iranin ydintutkimuslaitokseen tuhoten sen ohjelmista  suuren osan. Myös se, että ei voi ilmaista itseään vapaasti siksi että NSA vakoilee, on informaatiosotaa. Joutuminen pidättäytymään tärkeänä pitämänsä asian ilmaisemisesta on sensuuria. Eräs blogini lukija kommentoi, että diktatuurissa sensuroidaan mutta läntisessä "demokratiassa" jätetään julkaisematta.

Vihjeeksi Atte Jääskeläiselle voisin ehdottaa, että Yhdysvalloissa toimiva kirjeenvaihtaja haastattelisi joskus näitä kokeneita diplomaatteja ja tutkijoita. Pelkät viralliset totuudet Yhdysvaltojen lippujen välissä eivät avaa globaaleja taustoita.Ongelmaksi saattaa tulla, että kirjeenvaihtajilla ei ole perustietoja historiasta tai kulttuureista. On helpompi vain referoida, mitä Obaman hallinto haluaa informoida.Suomen media ymmärtää kuka on sen isäntä.

UPI:n tutkija kertoi kerran tutkimuksestaan, että kaikkia haastateltavia ei ollut valittu heidän Venäjä-kriittisyytensä perusteella. Siis tutkija valikoi haastateltavat heidän mieltymystensä mukaan ja kutsuu sitä tieteelliseksi tutkimukseksi.

Ihmettelin myös ulkoasiainvaliokunnan kokouksen UPI:n edustajan vihamielistä suhtautumista Venäjään. Tieteelliseltä vaikuttavasta puheenparresta huolimatta tutkija Pynnönniemi ei voi onnistua saamaan tieteellisesti päteviä tuloksia, ellei asenne ole objektiivinen ja utelias.

Panelin päättyessä ajattelin kauhulla, että näillä eväillä mennään. Sivistys, kulttuuri ja humanismi on kadonnut Suomesta korvautuen vihalla ja silmittömyydellä, jota en olisi uskonut joutuvani kokemaan. Vaikka en olekaan samaa mieltä politiikasta presidentti Ahtisaaren kanssa, olen yhtämieltä hänen eräästä kommentistaan Lauantai-vieras ohjelmassa. Hän totesi haluavansa pois Suomen ilmapiiristä, näin ymmärsin, vaikka hän kiireesti korjasi, että ei hän halua pois Suomesta kokonaan. Median synnyttämä väkivallan, tarkoitushakuisen pelottelun ja yksipuolisten solvaavien kirjoitusten ja ohjelmien ilmapiiri on monelle suomalaiselle masentava. 

NATO:n johtaja, Yhdysvaltojen presidentti ilmoitti tänään, että USA:lla on kybervalta maapallolla. Muut ovat jäljessä. Tästä eduskunnan panelissa vaiettiin.

US-kongressin sodanjulistus Venäjälle

Tiistai 9.12.2014 klo 12.04 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen kongressi valtuutti 4.12.2014 presidentin aloittamaan sodan Venäjää vastaan ilman erillistä kongressin uutta valtuutusta.Päätös no:758. Päätös edellyttää senaatin vahvistuksen. Tämä miljoonia maapallon ihmisiä koskeva päätös ei ole saanut julkisuutta mediassa.

Olen katsonut kaksi yhdysvaltalaisen Venäjä-tutkimuksen professori Steven Cohenin haastattelua kahdella yhdysvaltalaisella TV-kanavalla. Niissä on tieteellisyyttä, analyysiä ja objektiivisuutta mistä Helsingin yliopiston ja Ulkopoliittisen instituutin tutkijat voivat vain unelmoida. Suomalaisessa tieteellisessä tutkimuksessa, joka koskee Venäjää näyttää riittävän pelkkä tutkijan mielipide.

Vuoden kestänyt presidentti Putinin demonisointi peittää sen, että demonisoijilta puuttuu sekä faktatiedot, että analyysi. Kuten edellisessä blogissani totesin, syy tähän asiain tilaan johtuu halusta miellyttää "äitiä" (USA:ta) auktoriteettia, josta ollaan, tai uskotellaan oltavan riippuvaisia.

NATO:n laajentaminen Venäjän ympärille, on johtanut siihen, että Venäjää ympäröivät maat /EU:n NATO-maat eivät enää katso tarpeelliseksi käyttää diplomatiaa, neuvotteluja ja pyrkiä objektiivisiin kaikkia osapuolia ja kaikkien turvallisutta palveleviin ratkaisuihin. Pienille Baltian-maillekin riittää NATO:n 5.artikla, jolloin voidaan liittyä vallankäyttäjien joukkoon, suurten vallankäyttäjien vasalliksi.Itse asiassa jonkinkaan asteinen demokratia on korvattu puhtaalla voimapolitiikalla, jonka ytimenä on globaalia valtaa käyttävä aseteollisuus.

Professori Cohenin, kuten myös  monen muun kanta on se, että Ukrainassa käydän Yhdysvaltojen ja Venäjän etäsotaa. Läntinen valtamedia ja suomalainen media erityisesti kaihtaa visusti sanomasta sanaakaan Yhdysvaltojen osuudesta Ukrainassa. Helsingin Sanomat julistaa tänään 9.12. "Yhdysvalloista tuli venäläisten inhon kohde". Pitäisikö venäläisten rakastaa maata, jonka kongressi on ryhtymässsä sotaan omaa kansaa vastaan.

Suomen media on vaiennut syyskussa 2013 ukrainalaisen oligarkki Pinchukin organisoimasta Ukrainan tulevaisuutta koskevasta kokouksesta, jossa Bill ja Hillary Clinton, entinen CIA:n johtaja David Petraeus, entinen Yhdysvaltojen valtiovarainministeri Lawrence Summers, entinen Maailmanpankin johtaja Robert Zoellich, Ruotsin silloinen ulkoministeri Carl Bild, Israelin presidentti Shimon Peres, Tony Blair, Gerhard Schroeder, Dominique Stauss-Kahn, Italian ent pääministeri Mario Monti, Liettuan presidentti Dalia Grybauskaite, Puolan silloinen ulkoministeri Radek Sikorski, presidentti Victor Janukovich ja Petro Poroshenko sekä entinen US energiaministeri Bill Richardson kävivät paikallaolleiden mukaan euforista keskustelua, voinee sanoa, maan jakamisesta (kuten aikoinaan Jugoslavian saaliinjaosta).

Jaltan kokouksen läsnäolijoissa kiinnittää huomiota se, että niin Liettua, Puola kuin Ruotsikin ovat Yhdysvaltojen suhteen erityisasemassa. Liettuan ja Puolan maaperällä on ollut salaisia, kidutusta harjoittavia, vankiloita. Ruotsi on ollut läheisessä yhteistyössä NSA:n kanssa, josta Obama on osoittanut kiitollisuuttaan. Italiaan vuorostaan siirretään yhä enemmän Yhdysvaltojen sotilasyksiköitä, koska halutaan olla lähempänä Afrikkaa.

On selvää, että näin arvovaltainen ja omaan suunnitelmaansa sitoutunut, jo Jugooslavian pommitukset kokenut, joukko ei säikähdä pientä väkivaltaa Maidanilla. Lentokoneen alasampuminen mahdollisena provokaationa on pientä, siihen nähden kun tavoitteena on Venäjän alistaminen ja sen palauttaminen Lännen vasalliksi, mikä prosessi oli Jeltsinin aikana jo hyvässä vauhdissa. Putin on pilannut kaiken! Hänelle kostetaan

Objektiivisen tiedonvälityksen sijaan Suomen media on keskittynyt Venäjän presidentin demonisointiin. HeSa analysoi presidenttiä Interpolin etsintäkuuluttaman yhdysvaltalaisen liikemiehen silmin. Toisen näkökulman lehdelle on antanut Puolan entinen presidentti Kwasniewski, joka heti Ukrainan vallankaappaushallituksen valtaantulon jälkeen nimitettiin Ukrainan suurimman yksityisen energiayhtiön hallitukseen kuten myös Yhdysvaltojen varapresidentti Bidenin poika Hunter Biden. Näitä nimityksiä HeSa ei kuitenkaan halunnut mainita.

Suomen media ei myöskään ole tuonut esiin niitä riskejä, joita NATO:n laajeneminen ja lisääntynyt aktiviteetti Venäjän rajoilla aiheuttaa. Jos Venäjään rajoittuvan NATO-maan rajalla tapahtuisi pienikin konflikti, johon Venäjä vastaisi aseellisesti, mitä siitä seuraisi. Kun Eestiin ja Puolaan ja Ukrainaan on sijoitettu yhdysvaltalaisia nopean toiminnan joukkoja, Ukrainaan palkkasotureita, mitä merkitsisi, jos yksikin yhdysvaltalainen menettäisi mahdollisessa provokaatiossa henkensä.

Kun järjen käyttö ja kaikki halu neuvotella upotetaan massiiviseen propagandaan, kuten Suomessa on tapahtunut, riittääkö median ilakointi siitä, että NATO:n kannatus on hivenen lisääntynyt. Media voi kehuskella, "sain kaiken tämän vihan ja pelon aikaan ja syntipukkikin on ihan itse rakennettu".

Pari iltaa sitten YLE pani vielä paremmaksi.Kaikkien viime kuukausien innokkaiden NATOn harjoituksiin liittyvien sotaisien haastattelujen, kumppanuuksien ja talvisodan alkua muistuttavan Ruotsi-yhteistyöinnon jälkeen YLE ilmoitti ruumiiden keruunkin olevan kunnossa. Ruumispussifirmat ja hautaustoimistot voivat olla tyytyväisiä, armeijalla on jo suunnitelmat valmiina!

Rasismi ja koulukiusaaminen muuttunut jokapäiväiseksi Suomessa

Keskiviikko 13.8.2014 klo 11.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Syksyn alkaessa yleisönosastot täyttyvät koulua ja koulukiusaamista koskevista kirjoituksista.Keskeisintä ongelmaa tosin ei huomata tai tiedosteta.

Oman havaintoni mukaan Suomessa vallitsee silmitön vihan ilmapiiri, joka kohdistuu viattomiin lapsiin ja nuoriin.Lastenlasteni ollessa tarhaiässä syrjintä kohdistui somalilapsiin, nyt venäläisiin.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana venäläiset, Venäjän kansa ja venäläisten demokraattisesti valitsema presidentti ovat olleet silmittömän anglo-amerikkalaisen propagandan kohteena. Suomen media, joka käyttää yksinomaan anglo-amerikkalaisia lähteitä ollessaan kyvytön itsenäiseen ajatteluun, tarjoaa yksipuolisen kuvan todellisuudesta.

Luin juuri tänä aamuna yhdysvaltalaisesta The Nation- lehdestä professori Stephen F.Cohenin artikkelin otsikolla "The New Cold war and the Necessity of Patriotic Herecy". Tämä yhdysvaltalainen New York Univercityn ja Princetonin Venäjän tutkimuksen ja politiikan emeritus professori viittaa Mihail Gorbachovin toteamukseen:" Kaikki uusi alkaa toisinajattelulla ja politiikassa vähemmistön mielipiteestä". Monoliittinen Venäjä-kuva edellyttää faktoihin perustuvaa toisinajattelua, joka Yhdysvaltojen mediasta puuttuu lähes täysin. Cohen esittäytyy pieneen vähemmistöön kuuluvana toisinajattelijana.

Cohen kuvaa yhdysvaltalaista Ukraina-propagandaa ja median ja poliitikkojen yhdenmukaista noitavainoa lähentelevää asennetta Venäjää ja presidentti Putinia kohtaan. Hän osoittaa yksityiskohtaisesti kuinka Putin ei voi ratkaista Ukrainan ongelmaa vaan Obama, joka pitää Kiovan hallitusta ja presidenttiä taskussaan.

Miltä tuntuu venäläislapsesta istua suomalaisessa koululuokassa. Erityisesti verorahoilla maksetun YLE:n vastuu on suuri.  Välitunnilla jokaiselle lapselle on iskostettu päähän se todellisuus, minkä presidentti Obama tarjoaa. Lapsilla on oikeus ryssitellä venäläisiä tai venäjää äidinkielenään puhuvia kavereitaan.Harvoin nähdään uutislähetystä, jossa ei joko ulkomaanuutisissa tai kulttuurissa esitettäisi halventavia ja alentuvia käsityksiä presidentti Putinista. Eikö Putin olekaan fasisti, kysyy peruskoululainen äidiltään.

Venäläisperheet puhuvat hiljaisella äänellä metrossa, jotta ei huomattaisi mitä kieltä he puhuvat.

Toimiessani Helsingin kaupungin nuorisopsykiatrian ylilääkärinä pyrin siihen, että työryhmässäni olisi aina äidinkielenään venäjää puhuva lääkäri. Venäjänkielisten nuorten tarpeet olivat suuret. Sekä lääkäreiden että nuorten potilaiden kulttuurissa korostui viehättävä perheen sisäisten suhteiden lämpö ja tärkeys. Jopa murrosikäiset venäläisnuoret kunnioittivat vanhempiaan ja isovanhempiaan ja ottivat huomioon heidän tunteitaan omista ongelmistaan huolimatta.

Nämä vielä tunteviksi kasvatetut lapset joutuvat kokemaan median välityksellä kuinka gazalaislapsille ei pudoteta lentokoneista vettä tai ruokaa, ei myöskään ukrainalaisille venäjänkielisille lapsille, vaan heitä pommitetaan pommeilla ja tapetaan.Sen sijaan terrorismia tukeneet valtiot pudottavat vettä suuren julkisuuden valokeilassa Irakin kristitylle ryhmälle, joka on paennut näitä USA:n synnyttämiä terroristeja.

Suomalainen henkinen ilmapiiri on raaistunut. EU:n myötä kansamme johtajat ovat yhä voimakkaammin ottaneet alentuvan asenteen Venäjään. Aikaisempina vuosina serbilapset saivat pelätä kosovolaisten maahanmuuttajien vainoa, johon poliisi tuskin puuttui. Nyt venäläisiin kohdistuviin rasistisiin rikoksiin suhtaudutaan lempeästi. Suomi on joutunut osaksi rankaisemattomuuden kulttuuria, jossa rikoksia saa tehdä, jos on oikealla puolella, toisin sanoen Yhdysvaltojen ja NATO:n puolella. Suomi näyttää ottavan tästä kaikki irti.

Ulkopoliittinen instituutti on epäonnistunut poliitikkojen informoinnissa. Se ei tunne Yhdysvaltoja eikä siten näe geopoliittista kokonaisuutta. Stephen Cohen kertookin korostavansa oppilailleen, että totuuden puhuminen opiskeluvaiheessa voi kostautua ja johtaa uran katkeamiseen. Ulkopoliittinen instituutti väittää toimivansa tieteelliseltä pohjalta. Kuitenkaan yhdessäkään näkemässäni julkisessa asiantuntijalausunnossa ei ole mainittu Yhdysvaltoja.Ehkä tästä maininnasta ura katkeaisi.

Ainoa toimintatapa, joka kokemukseni mukaan poistaa koulukiusaamisen on opettajan ja lapsiryhmän välinen viikottainen tunnetunti. Opettaja kuuntelee lasten pelkoja, iloja, vaikeuksia ja odotuksia. Kun tunnetunti toistuu viikottain, lasten omanarvontunne kasvaa, riippumatta etnisestä taustasta. Olen kuvannut kirjassani "Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun" helsinkiläisellä yläasteella suorittamamme kokeilun, joka osoitti aikusille, kuinka viisaita lapset ovat ja kuinka tätä viisautta voi käyttää yhteisön kehittämiseen.

Brief English summary: I am refering to Stephen F.Cohen's article in The Nation Aug.12. about the fallacies about Ukraine. The fact is:The only person who can solve the problem is president Obama, who has the illegal Kiev government and president Poroshenko in his pocket.

I am describing the influence of the Anglo-American propaganda on children, especially Russian speaking children in Finnish schools. For about 10 years, more forcibly the last half a year the Finnish media has been saturated with anti-Russian and anti-Putin propaganda. Not through facts but fallacies. The children believe that everything is true what comes out of the TV paid by tax-euros.

As Chief dr of Adolescent psychiatric services of the city of Helsinki I used to have a Russian speaking psychiatrist for Russian speaking adolescents. We learned much about the interactive culture between Russian adolescents, their parents and grand-parents, different from the Finnish more isolationist tendencies.

I found out that the best method against bullying in schools is a weekly small group session, between teacher and a group of pupils, where the children can express their feelings, worries and successes.

The media aggression against Russia has increased during the Finnish membership in EU and the influence of increasing number of NATO-countries there. The earlier good neighbourly relations with Russia and the wisdom of president Urho Kekkonen, leading Finland towards world peace rather than war, has disappeared. As the chief editors of the main news media already 10 yrs ago supported Finland joining NATO, this anti Russian propaganda must be understood as part of the project of changing the opinion of the Finnish people,which has always been strongly against joining NATO.