Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Rikollinen kansainvälinen oikeusjärjestelmä USA:n maailmanvallan palveluksessa

Keskiviikko 17.2.2016 klo 14.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhden prosentin taloudellinen, usein väärä ja rikollinen vallankäyttö yhdistettynä USA:n vihollisekseen nimeämiin valtioihin kohdistuvaan taloudelliseen ja sotilaalliseen vallankäyttöön on saanut uudeksi tukijalakseen "oikeudellisen vallankäytön".

Yhdysvallat ja sen liittolaiset NATO-EU -maat ovat ottaneet tavakseen pystyttää ja rahoittaa oikeusistuimia. Ne toimivat itse aiheuttamiensa sotien kauhujen peittelemiseksi siten, että kriisien aikana USA-NATO-EU- media nostavat USA:n ja sen liittolaisten uhrit syypäiksi. Kun voitettu sota ei riitä historialliseksi todistuskappaleeksi uhrien pahuudesta ja syyllisyydestä USA ja NATO perustavat ja rahoittavat oikeusistuimen, joka pystyy juridisin termein osoittamaan vankeuteen saatetut "sotarikolliset" syypäiksi sotien kauhuihin USA:n ja NATO:n asemasta.

Tänäään 17.2.2016 saimme tietää YK:n entisen pääsihteerin Boutros Boutros-Ghalin kuolemasta. Hän oli viimeinen pääsihteeri, jolle kansainvälinen oikeus ja oikeudenmukaisuus vielä merkitsivät jotakin. Hän uskalsi painostaa Yhdyvaltoja maksurästeistä ja kieltäytyi valtuuttamasta NATO:a pommittamaan serbejä Bosnian sodan aikana. Boutros-Ghali tiesi Yhdysvaltojen ja NATO-Saksan osuuden Kroatian uusfasistien ja Bosnian jihadisti muslimien laittomassa aseistamisessa ja kouluttamisessa. Serbien syyllistäminen oli osa NATOn väkivaltaisen Bosnian haltuunoton näytelmää.

Helsingin Sanomat kertoo tänään kuinka Reutersin mukaan Sarajevolaiset (tarkoitti ilmeisesti Sarajevon jihadisti-presidentti Izetbegovicin kannattajia) ilkkuivat Boutros Boutros-Ghalille tämän pysyessä kannassaan.

Elokuussa 1995 samat muslimit tekivät provokaation, jossa Sarajevon hedelmätorille syösty ammus surmasi väkijoukon. Izetbegovic syytti omasta provokaatiostaan välittömästi serbejä. Hän vaati serbijoukkojen pommittamista. YK:n pääsihteeriltä olisi tarvittu pommituksiin valtuutus. Boutros Boutros-Ghali oli lentokoneessa ja tavoittamattomissa. Sen sijaan, että olisi odottanut koneen laskeutumista ja puhelinyhteyttä pääsihteeriin, apulaispääsihteeri Kofi Annan antoi valtuutuksen pommitusten aloittamiseen. Kolmekymmentäyhdeksän tuntia toriräjähdyksen jälkeen NATO:n yhdysvaltalaiset pommikoneet olivat uraanipommeineen serbien niskassa. Näin toimien Kofi Annan ansaitsi seuraavan pääsihteerin paikan ja USA esti vetollaan Boutros Boutros-Ghalin uudelleen valinnan.

Presidentti Clintonin ja Saksan ulkoministeri Klaus Kinkelin aloitteesta pystytettyyn Jugoslaviatribunaaliin haastettiin serbejä, jotka eivät olleet alistuneet sotilaalliseen Bosnian ylikansalliseen haltuunottoon.

Bosnian jälkeen Suur-Albanian kalifaattia rakentavat albaaniterroristit tulivat USA:n ja NATO-Saksan pyrkimysten toteuttajiksi. Albanian rajan yli tulevat ns Kosovon vapautusarmeijan rikolliset ajoivat serbit ja maltilliset albaanit kodeistaan.

Albaaniterroristien rikoksia katsottiin läpi sormien, mutta Jugoslavian serbipresidentti Slobodan Milosevic haastettiin oikeuteen vastaamaan "sotarikoksista" ja "rikoksista ihmisyyttä vastaan". Jugoslaviatribunaali ei pystynyt näyttämään toteen syytteitään. Yhdenkään ainoan albaanisiviilin henkeä ei ollut hänen tilillään.

ICTY pyrki lahjomaan todistajia, joiden kuulustelut on nähtävissä ICTY:n videoilla. Tuomioistuin käytti myös suojeltuja nimettömiä todistajia, mutta turhaan. Vuorokautta ennen kuolemaansa presidentti Milosevic ilmoitti kirjeessä pelkäävänsä tulevansa myrkytetyksi. Hän kuoli - ellei myrkytettynä niin piittaamattomuuden ja hoidon laiminlyönnin seuraksena. Kuolema aiheutti sen, että hän ei saanut virallisesti puhdistettua mainettaan, mutta jokainen joka tutkii ICTY:n materiaalin, tietää hänen olleen syytön, vaikka ei hänestä muuten pitäisikään.

Tutustuin Euroopan neuvoston kidutusta ja ihmisarvoa alentavaa kohtelua tutkivan komitean psykiatrian asiantuntijana komitean periaatteisiin. ICTY pitää syyttämiään henkilöitä olosuhteissä, jotka muistuttavat kidutusta ja ihmisarvoa alentavaa kohtelua. Scheveningen vankila on eräänlainen Guantanamon versio, jossa syytetyiltä viedään ihmisarvo riippumatta siitä ovatko he objektiivisesti ja kansainvälisen juridiikan mukaan syyttömiä vai syyllisiä.

Lockerbien kylään räjäytyksen seurauksena pudotetun koneturman oikeudenkäyntiä voisi pitää myös farssina ellei se olisi traaginen. Aljazeeran erinomainen dokumentti osoittaa, että syyllinen ei voinut olla se Libyalainen henkilö, joka turmasta tuomittiin. Skotlannin oikeusistuimien tarkastus valiokunta tiesi jo ennen kuin Haagin oikeusistuin perustettiin, että henkilö ei ole syyllinen.

Tämän libyalaismiehen syylliseksi osoittamista tarvittiin, jotta Gaddafi ja Libya voitiin päättää teon tekijäksi. "Kansainvälinen yhteisö" oli USA:n johdolla etukäteen julistanut Libyan syyllisesksi ja asettanut talouspakotteet. Päästäkseen irti talouspakotteista ja takaisin "kansainväliseen yhteisöön" Gaddafin oli otettava syyllisyys niskoilleen ja maksettava korvauksia uhrien omaisille.

USA oli yrittänyt murhata Gaddafin ohjuksella 1986. Lockerbie oli toinen yritys tuhota hänet. Hyökkäys Libyaan ja haastaminen ICC -rikostuomioistuimeen siitä, että Gaddafi vastusti vallankaappausta maassaan, oli kolmas. NATO yritti murhata Gaddafin hänen poikansa kotiin suunnatulla ilmaiskulla, jossa kuoli Gaddafin lapsenlapsia, mutta Gaddafi itse oli jo poistunut paikalta. Joitakin päiviä myöhemin NATO onnistui murhaamaan hänet ilmaiskun ja paikallisten seivästäjien yhteistyöllä.

NATO pommitti 1999 Jugoslaviaa väittäen Milosevicin syyllistyvän albaanien huonoon kohteluun ja kodeista karkottamiseen. Tosiasiassa albaanit ja serbit pakenivat terroristeja ja heidän summittaista väkivaltaansa.

Ennen pommituksia 34.000 Kosovon asukasta, serbiä ja albaania oli joutunut lähtemään kodeistaan. Pommitusten alettua pakolaisia oli satoja tuhansia.USA, NATO-Saksa ja muut NATO-maat ryhtyivät Jugoslavian laittomiin pommituksiin. Presidentti Milosevic yritettiin murhata. Osa serbialaisista muistaa vielä toisen maailmansodan Hitlerin Saksan pommitukset. Miten NATO:n pyrkimys miehittää Jugoslavia (Rambuillet'in Jugoslavian hylkääämä II liite) eroaa natsi-Saksan valloituspommituksesta.

Media oli vuosien propagandalla syyllistänyt serbejä. Serbien haastaminen Jugoslavia tribunaaliin Haagiin tuntui luonnolliselta. NATO:on kohdistuu rankaisemattomuuden periaate kuten USA:an. Jugoslavia ei voinut haastaa NATO:a oikeuteen maailman suurimmasta sotarikoksesta, sodan aloittamisesta. ICJ totesi, että Jugoslavia ei voi haastaa NATOa oikeuteen koska se ei ole YK:n jäsen. USA ja NATO-EU olivat riistäneet Jugoslavialta, YK:n perustajavaltiolta YK-jäsenyyden.

ICJ totesi Kosovon itsenäistymisen lailliseksi.Kosovon oli juridisesti osa Serbiaa. Se oli NATO:n miehittämä ja YK:n hallinnoima. Sillä oli terroristijoukoista muodostettua aseellista voimaa. Talous oli suurelta osin huume- ja elinkaupan varassa, mutta siellä oli valtava USA:n sotilastukikohta Bondsteel.

Kansakunta saa äänestää itsenäistymisestä totesi International Court of Justice. Voitko sen paremmin sanoa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ICTY, ICTR, ICJ, ICC, Milosevic, Gaddafi, Boutros-Ghali, Kofi Annan, NATO, Saksa, USA

Mistä Suomen media vaikenee?

Lauantai 14.9.2013 klo 16.17 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen medialle on tyypillistä kertoa puolitotuuksia. Mielipiteet tarjoillaan valmiina antamatta kansalaiselle mahdollisuuksia ajatella itse.

Syyrian kohdalla kaasuhyökkäys kuvataan presidentti Assadin suorittamana sotarikoksena omia kansalaisiaan vastaan. Media toistaa Yhdysvaltojen väitettä 1400 uhrista. Sanamuodot ovat suoraan Valkoisesta talosta.

Suomalainen media kertoo paheksuen turvaneuvoston lukkiutuneesta tilanteesta koska "Venäjä ja Kiina jarruttavat".

Italialaiset ja belgialaiset kuulevat toisenlaista tiedotusta. Kaksi alunperin Vapaan Syyrian armeijan kannattajaa ja tämän suojeluksessa Syyriasta raportoivaa toimittajaa Pierre Piccin ja Domenico Quiric otettiin panttivangeiksi huhtikuussa. Heidän hallituksensa saivat heidät vapautettua hiljattain. He kertoivat kuulleensa Vapaan Syyrian armeijan kenraalin SKYPE-keskustelun, josta he saivat käsityksen siitä, että kapinalliset olivat iskun takana.

La Stampan 62-vuotias toimittaja Quiric sanoi häpeävänsä nyt sitä, että kannatti oppositiota. Hän pitää Yhdysvaltoja liittolaisineen hulluina kun ne aseistavat kapinallisia. Toimittajat kokivat pidätyksensä aikana useita valeteloituksia revolverilla. Eräs heidän kanssaan vankina ollut hallituksen sotilas todennäköisesti teloitettiinkin.

Samantapaisia tietoja on tullut useita. Johtopäätöksenä voi pitää sitä, että kaasuhyökkäys on tehty USA:n houkuttelemiseski hyökkäämään."Syyrian ystävät" ovat tehneet iskun ja saavat siitä johtajalleen USA:lle syyn pommittaa maa murskaksi.

Laura Saarikoski suree 15. 9 Helsingin Sanomissa sitä, että mielenosoittajat aina syyttävät Yhdysvaltoja "vaikka eivät tiedä mitä esimerkiksi Irakissa, Kosovossa tai Syyriassa tapahtui".Häntä voi lohduttaa, että monet ihmiset ovat asioista paremmin selvillä kuin Laura itse. Mielenosoittajat tietävät usein varsin tarkkaan kuin suunnitelmallisesti Yhdysvallat on ensin itse aiheuttanut sen kriisin, jota se ryhtyy pommeilla ratkaisemaan. Yhdysvallat luottaa massiiviseen propagandaansa, johon valtaosa toimittajista menee omien itressiensä perusteella mukaan. Jugoslavian hajottamisen suunnittelu ja siihen osallistuneet pelaajat ovat tarkoin selvillä. Sama koskee Irakia ja Syyriaa.Valitettavan usein propaganda jää historialliseksi totuudeksi ja vasta 50v kuluttua USA:n johtamat kammottavuudet tulevat päivänvaloon. (Kambodia,Indonesia,Chile,Bosnia,Kosovoetc.)

Suomen valtamedia ei ole kirjoittanut myöskään aikaisemmista kaasuiskuista, joiden YK:n tutkijoiden johtaja Carla del Ponte arvioi olleen kapinallisten työtä.

Suomen media kuvaa maailmantilannetta niinkuin Yhdysvallat, Saudi Arabia ja Qatar haluavat sen näyttävän. Suomen mediaa ei kiinnosta se, että USA liittolaisineen tuki terroristeja Afganistanissa,Tsetseniassa, Bosniassa, Kosovossa, Libyassa ja tukee nyt Syyriassa.

Yhdysvaltojen käymät neuvottelut ovat näytelmää. Totta kai he itse tietävät toimivansa yhteistyössä mm Saudi Arabian kanssa, jonka tavoitteena on Islamilaisten tasavaltojen määrän lisääminen. Saudi Arabia on uhannut usuttaa Tsetseenit tekemään terroritekoja Sotsin olympialaisissa ellei Venäjä toimi liittoutuman haluamalla tavalla. SA väitti tsetseenien olevan heidän käskettävissään.

Yhdysvaltojen lähes ainoa motiivi Osama bin Ladenin ja terroristien tukemiseen Afganistanissa oli Venäjän vahingoittaminen. Georgiassa tapahtuva Tsetseeni- kapinallisten koulutus tähtää samaan. Bostonin maratonin pommittaja osallistui Yhdysvaltalaisten tiedotusvälineiden mukaan tällaiselle kurssille. Venäjä varoitti Yhdysvaltoja Tsarnajevista mutta turhaan.

Suomen eduskunnan YLE uutisoi mielenkiintoisesti. Tsetseenikapinallisten sivuston suomalainen ylläpitäjä kuvataan lähes sankariksi. Se, että Venäjä kokee hänet terroristiksi on käsittääkseni vakava asia.Objektiivinen tiedonvälitys edellyttäisi Venäjän perustelut asialle ennen käsittämättömän propagandistista TV-uutista. Beslanin satojen oppilaiden ja opettajien murhat, terrori-isku Moskovalaisessa teatterissa ja metro- ja junaterrori-iskut eivät näytä mitenkään liikuttavan suomalaisia journalisteja. Mistä moinen tunteettomuus johtuu? Uhkaus olympiakisojen sabotoimisesta ei liikuta suomalaisia. Päinvastoin. Onko pitkään havaittavissa ollut 30-lukulainen ideologia johtanut jo tähän.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laura Saarikoski, HeSa, jihadismi, kaasuiskun tekijät, suomen vaikeneva media, Syyria, Saudi Arabia, USA, Piccin, Quiric, FSA,

Sotarikoksiin suhtautuminen

Torstai 10.3.2011 klo 19.36 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen entinen presidentti Jimmy Carter on todennut useassa haastattelussa ja julkaisuissaan kuinka Hamas noudatti tulitaukoa sen loppuun 19.12.saakka, ennen Gazan verilöylyä, mutta Israel ei. Hamas ei halunnut jatkaa tulitaukoa Israelin jatkuvien rikkomusten johdosta.

Ehud Olmertin hallituksen ja erityisesti sen puolustusministerin Ehud Barakin tulisi kantaa vastuu verilöylyn aikana tehdyistä sotarikoksista. Pullomaiseen suljettuun tilaan pakotettujen palestiinalaisten tappaminen tehokkaimmilla mahdollisilla aseilla ilmasta, mereltä ja maitse on eräs historian kammottavimpia tapahtumia.

Seuratessamme nyt Libyan tapahtumia ja niihin suhtautumista YK:ssa, EU:ssa ja NATO:ssa emme voi olla samanaikaisesti suorittamatta vertailua Gazan kanssa. Gazan tuhossa tuhannesta kolmestasadasta surmansasaaneesta oli 437 lasta, 110 naista ja 123 miespuolista vanhusta. 90.000 jäi kodittomaksi. Kaksikymmentäviisi koulua, sairaalaa tai yliopistoa ja 31 poliisiasemaa tuhottiin. Gazalaiset eivät voineet paeta minnekään koska rajat olivat kiinni.He olivat läsnä vain kauhunsa kanssa, mitä kauhua tiedotusvälineet kuvaavat nyt osan Libyalaisista kokevan.

Libyalaiset, varsinkin siirtotyöläiset pakenevat naapurimaihin sankoin joukoin. Gazalaiset eivät voineet paeta mihinkään. Ihmisen mieli ei pysty sitomaan ylivoimaista kauhua vaan sen kokeminen johtaa mielenhäiriöihin. Gazalaiset lapset kärsivät kokemastaan julmuudesta koko elinikänsä.

Libyan tapauksessa Muammar Gaddafin haastaminen kansainväliseen rikostuomioistuimeen on ollut perustellusti ensi päivistä lähtien keskustelussa niin YK:n ihmisoikeusneuvostossa kuin YK:n turvallisuusneuvostossa.Yhä useammat tahot vaativat myös myötävaikuttajien, eli aseita Libyaan toimittaneiden osavastuuta.

Gazan tapauksessa Israelin hallituksen yhteistyökumppaneita olivat USA:n George W.Bush lähipiireineen sekä Egyptin Hosni Mubarak.

YK:n turvallisuusneuvoston äänestyksessä Gazan asiassa Yhdysvallat äänesti tyhjää. Ihmisoikeusneuvostossa vuorostaan Obaman Yhdysvallat äänesti Israelin kansainväliseen rikostuomioistuimeen viemistä vastaan.

Presidentti Obaman ihmisoikeuspolitiikan kompastuskiveksi osoittautunee se, että hän ei pannut edeltäjäänsä lähipiireineen vastuuseen ilmiselvistä sotarikoksista.Sen jälkeen hän olisi voinut antaa alaistensa äänestää YK:ssa oikein myös Israelin sotarikoksia koskevissa asioissa. Mikäli hän olisi näin tehnyt hän olisi pannut myös omat maanmiehensä yhteistyökumppaneineen kantamaan vastuun teoistaan eikä vain sopivia muiden maiden johtajia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ICC, Barak, Olmert, Carter