SUOMALAISOPISKELIJAT JA USA:n TALOUDEN ROMAHDUS

Perjantai 21.8.2026 klo 12.17 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kävellessäni äsken syksynraikasta metsäpolkua mietin juuri  Davis/podcastista kuulemaani McGregorin erinomaista haastattelua USAn talouden romahduksesta.

Samaan aikaan yksi lapsenlapsistani oli nousemassa koneeseen lentääkseen New Yorkiin puoli vuotta kestävään kansainvälisen talouden harjoitteluun - tukikohtanaan New Yorlkin Harlem. Pari päivää aikaisemmin toinen lapsenlapsistani oli laskeutunut New Yorkin lentokentälle  jatkaakseen sieltä opiskelupaikkaansa Bostoniin.

                                                     ***

Olin keskustellut kv harjoitteluun menevän nuoren kanssa New Yorkin pormestarista ja ilmapiiristä siellä. Tietyt tavararyhmät ovat hänen kuulemansa mukaan kalliita, mutta mitään hätätilaa hän ei olut kuullut olevan olemassa.

Mc Gregorin haastattelu sai huolen nousemaan pintaan. Hän kuvasi USAn taloustilanteen ennennäkemättömäksi. Kukaan ei enää halua ostaa USAn lainoja, millä valtio on voiniut kitkuttaa vuodesta toiseen.

Mc Gregor kuvasi dieselin pulan saavan aikaan hätätilan myös Euroopassa. USAssa se ja talouskriisi saattavat johtaa väestöryhmien - köyhien ja varakkaiden -suhteiden kärjistymiseen. Hän kuvasi tilanteen kärjistyvän jo tänä talvena.

On mielenkiintoista, että yhdysvaltalaisen asiantuntijan täytyy tuntea huolta Euroopan diesel-varastoista kun Suomen /ja EUn poliitikot nukkuvat ruususen unta. EU on lopettanut kaikki edullisten polttoaineiden ostot Venäjältä. Päinvastoin EU-maat ovat ryhtyneet varastamaan venäläisiä tankkereita niiden sisältöineen. Sen lisäksi liittoutumalla Ukraina/Naton sodassa Venäjää vastaan, Suomi osallistuu Venäjän diesel-lähteiden/varastojen tuhoamiseen -eli ampuu omaan nilkkaan.

                                                    ***

Tänään kv harjoitteluun menevän lapsenlapseni tulisi palata Suomeen helmikuussa. Mieleen nousee kysymys - onko silloin Suomessa vielä lentokonebensaa?

Suomen  Ylen uutisissa kv uutiset, varsinkin globaalit kokonaisesitykset puuttuvat täysin. Valtiollinen sensuuri NATOn kanssa yhteistyöhön liittoutunut Mediapooli, pitää huolen suomalaisten aivopesusta = siitä, että suomalaiset eivät voi päätellä minkälaisessa maailmassa suomalainen elää.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kenen syliin syyllisyys dieselin loppumisesta ja Suomen joutumisesta kuumaan sotaan kaadetaan.

USA,VENÄJÄ JA ALASKAN NEUVOTTELUT

Lauantai 9.8.2025 klo 15.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mikä yhdistää Yhdysvaltoja, Venäjää ja Alaskaa? – Historiallinen yhteistyö.

Amerikan sisällissodan aikana 1861 -65 myös ulkovallat jakaantuivat tuessaan. Euroopassa ainoastaan Venäjä ja Sveitsi tukivat yhtenäistä Amerikkaa ja orjuuden lopettamista tavoittelevaa Abraham Lincolnia.

Venäjän tsaari Aleksanteri II oli alusta alkaen Lincolnin kannalla. Myös orjuuden suhteen hallitsijat olivat yksimielisiä. Tsaari oli lopettanut orjuuden jo pari vuotta aikaisemmin.

Koska Euroopan maiden mahdollinen tuki Etelä-valtioille oli mahdollinen, Venäjän tsaari lähetti 6 sotalaivaa New Yorkin edustalle varmistamaan, että Lincolnin vastustajat eivät pystyisi lähettämään tukea. Hän lähetti samoin 6 sotalaivaa San Franciscon edustalle. New Yorkin asukkaat kutsuivat venäläisiä merimiehiä ja upseereita juhlimaan yhteisen päämäärän tavoittelua niinä kuukausina, kun laivat olivat ankkurissa.

***

Amerikan pohjoisin alue, Alaska kuului Venäjälle. Jo Pietari Suuri tavoitteli Tyynenmeren varojen tutkimista. Hän kaavaili alueelle siirtokuntaa 1725. Siperian turkiseläinten ylimetsästystä korvaamaan tarvittiin lisää turkiseläimiä. Pietari määräsi Vitus Bering nimisen merenkulkijan tutkimaan aluetta. Toisella matkallaan hän löysi osan Pohjois-Amerikan mantereesta ja julisti Alaskan osaksi Venäjän imperiumia. Se vahvistettiin ukaasilla 1799.

Alueelle saapui myös ortodoksisia lähetyssaarnaajia, joiden ansiosta osa alkuperäisväestöstä omaksui ortodoksisen uskonnon.

Pidemmän päälle Britannian venäläisten yritysten kanssa kilpaileva Hudson’s Bay Company toi paitsi kilpailun hupenevista luonnonvaroista myös Krimin sodan vastakkainasettelun ilmapiirin alueelle. Myös suhteet alkuperäisväestöön rapautuivat. Venäläiset uudisasukkaat eivät enää viihtyneet ja pyrkivät palaamaan Venäjälle.

***

Alaskan hallinto ja ylläpitäminen oli kallista ja hankalaa. Ne harvat venäläiset, jotka asuivat siellä, elivät luontaistaloudella eivätkä viihtyneet erityisen hyvin, joten tsaari Aleksanteri II päätti myydä alueen Yhdysvalloille. Kaupasta sovittiin maaliskuun 30 päivänä 1867. Alue käsitti 1,518,800 neliökilometriä. Kauppa tehtiin 9.huhtikuuta 1867 ja hinta oli 7,200 000 dollaria.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä löytävätkö Trumpin Yhdysvallat ja Putinin Venäjä tälläkin kertaa positiivisen ratkaisun keskenään, vai löytävätkö "Krimin sodan" siirtomaavallat Britannia ja Ranska Nato-liittolaisineen toisensa.

Vastarintaliike Trumpin hallinnossa ja New York Times

Perjantai 7.9.2018 klo 12.31

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 7.9.2018 New York Timesin Trumpin hallinnon vastarintaliikettä koskevan esseen kokonaisuudessaan suomeksi käännettynä. Artikkelissa kuvataan osan Trumpin hallintoa toimivan presidenttiä vastaan. Kirjoittaja väittää edustavansa valtionhallinnon korkeaa moraalia ja edustavansa voimia, jotka haluavat toiminnallaan "pelastaa" sen mikä pelastettavissa on kunnes Trump ei enää ole presidentti.

"Ottaen huomioon sen epävakauden, jota moni oli todistamassa, kabinetin sisällä alettiin jo varhain kuiskia turvautumisesta perustuslain 25. lisäykseen, joka käynnistäisi monimutkaisen prosessin presidentin erottamiseksi. Mutta kukaan ei halunnut syöstä maata perustuslailliseen kriisiin."

"Teemme siis mitä suinkin pystymme pitääksemme hallinnon oikeassa kurssissa, kunnes tilanne on ohi– tavalla tai toisella".

Voiko sen selvemmin sanoa. Kirjoittaja toivoo presidentin katoamista,"tavalla tai toisella", mikä asehullussa maassa saattaa houkutella niin turvallisuusorganisaatioita kuin yksittäisiä asemiehiä toimintaan.

Terävin kärki kirjoituksessa kohdistuu presidentti Trumpin suhtautumiseen Venäjään ja presidentti Putiniin sekä Pohjois-Korean johtajaan Kim Jong-Uniin.

"Trump osoittaa mieltymyksensä itsevaltiaita ja diktaattoreita, kuten Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ja Pohjois-Korean johtajaa Kim Jong-Unia, kohtaan. Hän ei osoita lainkaan aitoa arvostusta niitä siteitä kohtaan, jotka meillä on samanmielisiin valtioihin".

"Terävät tarkkailijat ovat kuitenkin panneet merkille, että muu hallinto toimii toisella raiteella, jolla Venäjän kaltaisia maita moititaan sekaantumisesta toisten asioihin ja rangaistaan asianmukaisesti ja liittolaisia pidetään vertaisina, ei pilkattavina vihollisina."

"Mitä esimerkiksi Venäjään tulee, presidentti oli haluton karkottamaan monia Putinin vakoojia rangaistuksena entisen venäläisvakoojan myrkyttämisestä Britanniassa. Hän valitti viikkokaupalla siitä, että vanhemmat virkamiehet ajoivat hänet vastatusten Venäjän kanssa ja osoitti turhautumistaan siitä, että Yhdysvallat jatkaa pakotepolitiikkaansa maata kohtaan sen huonon käytöksen takia. Mutta hänen kansallisesta turvallisuudesta vastaava tiimi tiesi paremmin – näihin toimiin oli ryhdyttävä Moskovan saamiseksi vastuuseen".

"Tämä ei ole valtakoneiston syövereiden työtä. Tämä on vakaan valtion työtä."

Kenet kirjoittaja nostaa amerikkalaiseksi ihanteekseen? John Mc Cainin, "johtotähden".

Olisiko teksti sittenkin valtakoneison syövereiden, itse deep-staten tuotos? Syöverin edustaja nostaa johtotähdeksi jihadistien, natsien ja tietenkin CIA-johtoisen rahan (NED etc) avulla suoritettavia valtioiden tuhoamisia ja hallituksenvaihdoksia ajavan Mc Cainin, joka Ukrainan vallankaappauksen yhteydessä poseerasi natsijohtajien ja Syyriassa jihadisti johtajien kanssa.

Presidentti Obama, jonka aikana kongressi valtuutti hänet ryhtymään sotaan Venäjää vastaan, osoitti halveksuntansa Trumpia kohtaan vuotuisella tiedotusvälineiden ja valkoisen talon yhteisellä illallisella äärimmäisen brutaalilla tavalla. Obama myötäili elegantisti ulkopolitiikassaan suurpääoman etuja, sotateollisuutta ja hallituksenvaihdos -pommituksia niin Libyassa kuin Syyriassa. Hänen ulkoministerinsä Hillary Clinton miehineen olivat keskeisiä Kosovon mafian ja Bosnian jihadistien tukijoita ja pommitusten avulla maaperän valtaajia USA:n valtavalle sotilastukikohdalle Serbian maaperällä. USA:n vaalien alla vallankaappausavusta kiitollinen Ukraina/Poroshenko oli Clintonin säätiön suurin rahoittaja.

New York Times´n kirjoituksen kärki, kaikesta muusta hälinästä kuorittuna, on ulkopolitiikassa. Sotateollisuuden kumppani NATO ei ole saanut Trumpilta riittävää kunnioitusta. Trump lupasi USA:n poistuvan Syyriasta ja lopettavan Obaman aikaisen jihadistien tukemisen. Trump halusi edistää Pohjois- ja Etelä Korean rauhaa mm. lopettamalla sotaharjoitukset Etelä-Koreassa.Trump halusi myös paremmat suhteet Venäjään.

Pääoman/sotateollisuuden hallussa olevat valtamedian tiedotusvälineet ovat johdonmukaisesti tukeneet Yhdysvaltojen  viimeaikoihin saakka laajentunutta yksinapaista sotilastukikohtiin ja taloudelliseen kiristykseen perustuvaa maailmanvaltaa.

Tuota valtaa kyseenalaistamaan on syntynyt Putinin nyky-Venäjä, jonka demonisointi on yksinapaisen maailmanvallan säilyttämisen keskeinen propagandaväline. Tuota välinettä New York Timesissa ilmestynyt kirjoitus heijastelee.

Onko Ukrainan aseellinen vallankaappaus kansainvälisen lain mukainen silloin kun EU ja USA tekevät sen

Maanantai 10.3.2014 klo 10.38 - Pirkko Turpeinen-Saari

EU:n kaksinaismoraali ei enää yllätä. Mitä tiivimmin EU ja Yhdysvaltain hallitus tekevät NATO:nkin puitteissa yhteistyötä, sitä kauemmas kansainväliset lait karkaavat.Ns lätinen media myötäilee valtaa, jonka koetaan keskittyvän absoluuttisesti Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltalaisen The Nation- lehden Stephen F. Cohen analysoi erinomaisella ja kattavalla tavalla viime numerossaan otsikolla Distorting Russia, yhdysvaltalaisen median kylmän sodan tyylistä viestintää. Artikkelissa käydään läpi kriittisesti keskeisten tiedotusvälineiden väitteitä. Cohen osoittaa disinformaation kattavuuden. Lehti analysoi ja kritisoi myös, tavallisesti suhteellisen tasapainoisen, New York Review of Booksin Amy Knightin kolumnia lähes kappale kappaleelta.

Myös Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schroeder paheksui tiedotustilaisuudessaan EU:n toimia ja sanoi sen olevan syypää ongelmiin Krimillä.

Suomalaiset usein melko pinnallista analyysia tekevät toimittajat viittaavat lähinnä yhdysvaltalaisiin tiedotusvälineisiin New York Timesiin ja Washington Postiin uskoen niiden edustavan vieläkin kypsää luotettavaa journalismia. Tämä luulo on harhaa.

Ukrainan kohdalla ongelmaksi on muodostunut se, että EU on yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, kumpikin omista intresseistään lähtien, tukenut aseellista vallankaappausta. Lisäksi EU:n ja USA:n valtaan nostamilla puolueilla on Ukrainan vähemmistön kannatus. Nämä uudet hallitsijat tulivat valtaan murhaamalla tarkka-ampujien avulla 77 ihmistä. Lisäksi he tuhosivat tai antoivat tuhota suuren määrän valtion omaisuutta maassa, joka jo oli konkurssin partaalla.

Venäjä ei ole hyväksynyt laitonta vallankaappausta.Se on edellyttänyt tarkka-ampujien surmaamien vainajien oikeuslääkeopillista tutkimusta. EU:n valtaan nostama hallitus on kieltäytynyt tästä. Laiton hallitus on ryhtynyt laatimaan rasistista lainsäädäntöä ja kansallissosialistisia aatteita edustavalla puolueella on hallussaan sihteeristö, jonka alaisuuteen kuuluvat armeija, poliisi ja salainen palvelu. Myös yleinen syyttäjä on kyseisen puolueen mandaatti.

Venäjä ei ole halunnut alistaa Krimillä asuvia kansalaisiaan kansallissosialistisia aatteita edustavan armeijan uhkaamaksi.

EU on julistanut Venäjän rikkovan kansainvälisiä lakeja. Nyt olisi hyvä kysyä olisiko Venäjän tarvinnut osallistua Krimin alueen asioihin, jos Kiovassa olisi jatkanut laillisesti vaaleilla valittu hallitus ja laillinen vaaleilla valittu presidentti? Ranskan, Saksan ja Puolan ulkoministerit olivat mukana vahvistamassa presidentti Janukovichin ja opposition välistä sopimusta, jossa presidentin vaalit määrättiin pidettäväksi toukokuun lopussa.

Tämä ei tyydyttänyt Yhdysvaltojen ja EU:n tukemaa väkivaltaista mielenosoittajien osaa, vaan se edellytti vallankaappausta, jossa kansallissosialistisille voimille tuli ratkaiseva osuus turvallisuuden valvonnasta.

Mikäli EU väittää kannattavansa kansainvälisiä lakeja, tulisi sen myöntää olleensa väärässä ja rikkoneensa lakeja. Omien virheiden myöntämisen sijaan EU uhkailee Venäjää. Mitä itsepintaisemmin EU jatkaa kieltämisen linjallaan sitä yksipuolisemman kuvan myös eurooppalainen media antaa asioiden kulusta.

EU on johtanut omalla toiminnallaan asioiden kulun mielivaltaiseksi. Venäjä näyttää vastaavan EU:n ja USA:n mielivaltaan omalla tavallaan.