Ihmisen pahuudelle rajat?

Sunnuntai 28.2.2010 klo 11.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

"Vanhuksille hoitolaki", "Isälle sakot pikkupoikansa haukkumisesta", "Henkisestä parisuhdeväkivallasta tulossa rikos Ranskassa", tässä otsikoita viime päivien sanomalehdistä.

Ongelmia lähestytään kaarrellen. On helppo säätää laki vanhusten hoidosta tietäen, että hoidon parempi toteuttaminen ei ole mahdollista nykyasenteilla. Ranska lähestyy kipeätä aihepiiriä osittain unohtaen, että parisuhdeväkivalta ei ole ainoa lähisuhdeväkivalta. Itä-Suomen hovioikeus päättää esimerkillisesti tuomita isän pikkupoikansa haukkumisesta kunnian loukkauksesta sakkoihin.

Alistetun, lähi-ihmisistä tavalla tai toisella riippuvaisen yksilön väkivaltainen kohtelu ei tyhjene kunnianloukkaus nimikkeeseen. Lähi-ihmissuhde väkivalta on julmempaa. Kun läheinen saa niskalenkin omaiseensa, ulkopuolisen on vaikea vaikka kuinka ilmiselvässä asiassa auttaa uhria.

Uhri pelkää ja häpeää. Uhri usein puolustaa kiduttajaansa koska tämä on läheinen. Vanhus pelkää poikaansa, lapsi isäänsä tai äitiänsä, puoliso lähimpäänsä. Erään psykoanalyytikon sanoin; "asiaan ei hoitava henkilö voi puuttua vaikka näkisi verta lattialla.Paikanpäällä toimenpiteisiin pyrittäessä uhri itse kieltää ongelman olemassaolon vaikka edellisellä viikolla olisi vastaanotolla itkenyt surkeaa asemaansa".

Lähisuhdeväkivalta on kuin liisteriä. Siihen osallisia ihmisiä on vaikea erotella yksilöiksi ja toimijoiksi. Uhri pelkää riippuvuutensa takia joutuvansa entistä huonompaan asemaan ellei näyttele pärjäävää. Lapsi pelkää tulevansa hyljätyksi, vanhus pelkää menettävänsä liikkumiseensa tai arjen toimiin tarvitsemansa avun ellei alistu.

Henkinen ja tunteellinen väkivalta on jopa julmempaa kuin fyysinen väkivalta. Lapseen kohdistuessaan se muovaa lapsen persoonallisuutta pysyvästi, vanhuksen kohdalla mieli hajoaa psykoosiin tai syvään masennukseen ja toivottomuuteen. Sama pätee parisuhdeväkivallassa. Vallankäyttäjä leimaa uhrin ja tämän ystävät. Lapsi ei voi tavata tukea antavia aikuisia tai ystäviään. Vanhusta estetään pitämästä yhteyttä tukijoihinsa. Menetelmiä on kymmeniä. Puhelimen käyttö estetään, valehdellaan ystävistä, manipuloidaan uhrin mieltä. Vähitellen uhri ei tiedä mikä on totta ja mikä valhetta. Oma tunnetodellisuus horjuu.

Vähitellen uhri joutuu turvautumaan vallankäyttäjään. Samaistumaan tämän todellisuuteen. Pysyäkseen jonakin ehjänä henkilönä.Tätä kutsutaan "Tukholman syndromaksi". Panttivangit samaistuivat pelon seurauksena ryöstäjiin.

Panttivankitilanteissa yleisö tietää kuka on "pahis" ja kuka "hyvis". Lähisuhdeväkivallan osapuolista vallankäyttäjä, jopa kiduttaja, omaa usein välineet, joilla saa kuvattua itsensä hyväntekijäksi. Markku Salo on kuvannut näitä "narsistisia valehtelijoita" oikeuslaitoksessa toimivan juristin näkökulmasta. Nämä vallankäyttäjät saavat ulkopuoliset uskomaan omiin valheisiinsa kohtalokkain seurauksin.

Lainsäädäntöä kehitettäessä tulisi entistä paremmin kiinnittää huomiota yksittäisten henkilöiden subjektiuteen. Millä tavalla eri ikäisten yksilöiden itsenäisyys voidaan taata. Ensi askel myönteiseen suuntaan olisi lähisuhdeväkivallan, niin taloudellisen, fyysisen kuin henkisen-ja tunne-elämän alueella tapahtuvan väkivallan tiedostaminen ja nostaminen keskusteluun. Ranskassa naisen oikeus taloudelliseen itsenäisyyteen on historiallisesti verrattain tuore asia. Nyt Ranska kuitenkin on hyvää vauhtia kirimässä parisuhdeväkivallan kieltävän lainsäädännön muodossa edelle useita muita EU-maita.

Vanhusten turvakoteja kehitellään Suomessa. Varsin harva lähisuhdeväkivallan uhri päätyy tällaiseen. Esteet ovat edellämainittuja henkisiä ja tunteellisia esteitä. Uhrit alkavat puolustaa omaisiaan ja kääntävät syyllisyyden itseensä. Vanhus kokee, että ei ole ollut riittävän hyvä isä tai äiti nyt keski-ikäiselle lapselleen silloin kun tämä oli pieni. Oma kärsimys on hyvitystä tästä. Täten puutteet ja pahuus on pantu ikiaikaiseen kiertoon, jossa pahuus on voimakkaampi kuin hyvyys. 

Voiko ulkopuolinen tuoda hyvyyttä tällaisen uhrin maailmaan? Voiko laki, vaikkapa vanhustenhuollosta olla avain. Vai tulisiko lähi-ihmissuhteiden dynamiikkaan saada hyvyyttä muilla keinoin?

Vieraat joukot ulos Afganistanista sanoo Malalai Joya

Torstai 25.2.2010 klo 10.10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Afganistanin parlamentin naiskansanedustaja Malalai Joya on vihainen. Hän on kirjoittanut omaelämäkerran "Nainen sotaherrojen keskellä" ( Een vrouw tussen de krijgsheeren"). Malalai on varma,että Afganistanin ongelmia ei voida ratkaista millään "siivousoperaatiolla".

Hän kuvaa haastattelussaan De Morgen-lehdessä kuinka hämmästynyt hän oli kun hän istui ensimmäistä kertaa Loya Jirghassa tai myöhemmin parlamentissa keskellä sotapäälliköitä, jotka muualla maailmassa olisivat oikeudessa sotarikoksistaan. Hän kuvaa kuinka sotapäälliköt ovat ympäröivien valtiomahtien, Intian, Kiinan, Iranin ja Pakistanin taloudellisesta tuesta riippuvaisia omia etujaan ajavia vastenmielisiä tyyppejä.

Malali Joyan mielestä naisten oikeudet tämän päivän Afganistanissa eivät ole yhtään sen paremmat kuin Talibanin hallinnon aikana. Naisten oikeuksien parantamista on turha pitää perusteena vieraiden joukkojen Afganistanissa pitämiselle.

Malalai näkee neljä vihollista, joita vastaan on taisteltava.

" Ulkomaiset joukot on saatava pois maasta, Karzai on siirrettävä pois valtaistuimeltaan, mitään neuvotteluja Talibanin kanssa ei tule suunnitella eikä etenkään sotapäälliköiden eikä heidän rahoittajiensa kanssa. Vasta sen jälkeen voidaan kehittää aitoa afganistanilaista demokratiaa".

Malalai erottelee ulkoiset viholliset sisäisistä. "Ulkoisia vihollisia ovat Nato-joukot, jotka miehittävät maatamme ja aiheuttavat siviiliuhreja sekä alueelliset mahdit kuten Intia, Iran, Kiina ja Pakistan, jotka tukevat sotaherroja. Sisäisesti meidän tulee taistella näitä sotapäälliköitä vastaan ja Talibania vastaan".

"Maassamme ei voi olla minkäänlaista rauhaa ja tasapainoa jos ulkopuoliset puuttuvat asioihimme tyydyttääkseen strategisia intressejään. Pelätään, että Nato-joukkojen vetäytymisestä seuraisi sisällissota. Onko nykyinen sota sitten parempi"?

Malalai puheet parlamentissa ottivat niin sotaherrojen kunnialle, että parlamentti äänesti hänen erottamisestaan, jonka presidentti Karzai hyväksyi. Tämä on siis rahavallan, korruption ja demokratian suhde Afganistanin parlamentissa.

Milloinkahan Euroopan unionin maat lakkaavat tukemasta Yhdysvaltojen ja Naton sotaretkeä Afganistanissa, mikä sotaretki uhkaa laajentaa turvattomuuden käsittämään myös kaikki ympäröivät maat. Vai pystytäänkö pinnallisella tiedonvälityksellä manipuloimaan nyt sotaan osallistuvat maat Suomi mukaan luettuna jatkamaan harhaista projektiaan?

Vanhusten kaltoinkohtelu

Perjantai 19.2.2010 klo 14.35 - Pirkko Turpeinen-Saari

Aulikki Kananoja kiinnitti tänään 19.2.2010 Demarin syntymäpäivähaastattelussaan huomiota yhteisössämme vaiettuun vanhusten kaltoinkohteluun kotiympäristössä. Hän toteaa miten "valitettavan usein taloudellinen hyväksikäyttäjä tai fyysinen kaltoinkohtelija on lähin omainen. Vanhukset joutuvat elämään vuosia pelon vallassa. Ikäihmiset eivät halua pyytää apua, koska häpeävät tilannetta".

Samaan aikaan eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnittää huomiota laitoshoidon puutteisiin.

Oman kokemukseni mukaan kotona tapahtuva vallankäyttö on moninverroin haavoittavampaa kuin laitoshoidon epäkohdat. Laitokset ovat julkista tilaa, jossa hoitajat joutuvat tekemään työtä keskinäisen kontrollin ja omaisten havaintojen kohteena. Kodin yksinäisyydessä kaltoinkohtelu saattaa täyttää kidutuksen tunnusmerkit. Vanhus saattaa henkisestä täysivaltaisuudestaan huolimatta menettää kaiken itsenäisyyden ja ihmisoikeudet. Liikunnan rajoitukset ja näön heikkeneminen saattavat johtaa lähiomaisen mielivaltaan.

Posti saatetaan kontrolloida, ystävien käynnit estää, puhelinnumerot piilottaa, tiliotteet pimittää ja luoda valheilla todellisuus, joka johtaa vanhuksen turvallisuudentunteen menettämiseen ja hajoittaa vanhuksen mielen.

Monasti vanhus tuntee syyllisyyttä siitä, että ei ole antanut kyseiselle lähiomaiselle riittävästi aikaansa silloin kun tämä oli lapsi. Syyllisyytensä vuoksi hän saattaa alistua omaisen vallankäyttöön ja ikäänkuin ymmärtää sen taustoja uhraten itsensä ja oman hyvinvointinsa.

Kananoja toimii puheenjohtajana Suomen vanhusten turvakotiyhdistyksessä, joka tekee moniammatillista työtä vanhusten auttamiseksi. Mukana ovat kotipalvelu, sosiaalitoimi ja poliisi. 

Usein käytännön vaikeudeksi nouseekin juuri se kenen puoleen kääntyä havaitessaan esimerkiksi narsistisen, ulospäin huolehtivaa lähiomaista näyttelevän, omaisen kohtelevan vanhusta kaltoin. Tavallisimmin kidutus jatkuu hautaan saakka jopa sen jälkeen vanhuksen muiston ja toiveiden vähättelyn muodossa.

Aulikki Kananoja kuvaa kaltoin kohdeltuja vanhuksia auttavien menetelmien olevan vielä kehitteillä ja toivoo toiminnan laajenevan koko maahan. Sitä odotellessa tärkeätä on nostaa ongelma yleiseen tietoisuuteen ja laatia käytännön ohjeet miten kansalaisen tulee toimia havaitessaan vanhuksen kaltoinkohtelua. Koti ei ole läheskään kaikille turvallinen paikka.

Uraaniaseet kieltoon - Belgia eturivissä

Torstai 11.2.2010 klo 18.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Lääkärinä minusta on tuntunut aina mielettömältä, että aseilla ei ainoastaan tapeta vaan aiheutetaan myös pitkäaikaisia sukupolvesta toiseen siirtyviä sairauksia - tietoisesti.Köyhdytetyllä uraanilla varustetut ammukset ovat tällaisia.

Uraaniaseiden käyttö tuli laajemmin julkisuuteen Yhdysvaltojen ja NATO:n suorittamien Irakin ja Jugoslavian pommitusten yhteydessä. Israelin väitetään käyttäneen uraaniaseita fosforipommien ohella Gazassa. 

Asuin 1 998 - 99 Belgiassa. Olin lukenut radiologi Esko Länsimiehen kirjoituksia uraaniaseista. Otin yhteyttä belgialaisen De Morgen-lehden toimitukseen. Lehti oli tuolloin nykyistä aktiivisempi ja työskenteli resurssiensa puittessa tutkivan journalismin periaatteita noudattaen. Lehdestä oli saatavissa melko tyydyttävästi primaarimateriaalia. Toisin sanoen kansainvälisiä sopimuksia kokonaisuudessaan, kriisialueiden presidenttien puheita kokonaisuudessaan, jolloin lehden lukija saattoi itse muovata kantansa tarvitsematta tukeutua toimittajan mielipiteisiin.

Tapasin De Morgen toimittajan, jonka mukaan belgialaisissa tiedotusvälineissä ei tuohon mennessä olisi käsitelty uraaniaseita. Kerroin Esko Länsimiehen puheenvuoroista ja toimittaja ilmeisesti otti yhteyttä tähän koska laajan artikkelin yhteydessä mainittiin Länsimiehen kannanottoja.

Rauhan puolesta-lehden mukaan Belgia on ensimmäinen maa, joka on kieltänyt uraaniaseet. Kuitenkin hämmästelen sitä, että tässäkään asiassa Suomi ei ole ollut erityisen aktiivinen. Suomi suhtautuu ainoastaan myönteisesti asian tutkimiseen. Jos Belgia on vakuuttunut uraaniaseiden vaarallisuudesta niin, että se on kieltänyt ne, miksi ei Suomi? Kymmenen vuoden pohdinta ja tutkimukset ovat riittäneet Belgialle - miksi ei muille?

EU palestiinalaisten kimpussa

Keskiviikko 10.2.2010 klo 15.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Historia toistaa itseään loputtomiin. Nyt sotilaallista ja taloudellista valtaansa käyttävät USA, Israel ja EU mitätöivät perusteellisesti palestiinalaisten rehellisiksi todetuissa demokraattisissa vaaleissa ilmaistun tahdon.

Ei riittänyt se, että heti kun palestiinalaiset olivat muodostaneet hallituksen, jossa oli edustettuna vaalien voittaja Hamas pääministerinä ja vaalit hävinnyt Fatah vähemmistönä kun USA ja EU kieltäytyivät yhteistyöstä hallituksen kanssa. Sen sijaan ne alkoivat kouluttaa Fatahille omia poliisivoimia. Israel toimitti suuren osan ( n.30) Hamasin kansanedustajista vankiloihinsa.

Hamasin otettua vallan Gazassa Israel yritti tuhota elinmahdollisuudet siellä saarrolla sekä sodalla.

Eilisen Aljazeeran uutisen mukaan USA, Israel ja EU ovat kouluttaneet Fatahille 5 pataljoonaa sotilaita Jordaniassa. Meneillään on vielä 10 pataljoonan koulutus. Sisällissodan ainekset ovat koossa. Gazalaiset ovat suljettuina avovankilassaan. Israelin aiheuttamia tuhoja ei ole voitu korjata koska tarvikkeita ei saa kuljettaa rajan yli. Mahdollisen sisällissodan aikana Gazalaiset olisivat täysin puolustuskyvyttömiä.

Israel on kieltänyt viisumit 150 avustusjärjestöltä, joten mitään humanitaaristakaan apua ei tule Gazaan eikä Länsirannalle.

Hiihtoretkelläni mietin, että tämähän on tuttua Suomenkin historiasta. Eliitin pyrkimyksiä tukevat sotajoukot koulutettiin Saksassa sisällissodan voittamiseen tukenaan Saksan armeija ja Ruotsin "vapaaehtoiset".Köyhälistö nujerrettiin niin fyysisesti kuin henkisestikin kymmeniksi vuosiksi. Sosialistisen työväenpuolueen kansanedustajat pantiin vankilaan, jonka jälkeen säädettiin laki, jonka avulla heidän poliittinen toimintansa kiellettiin eduskunnan säätämällä lailla.

Kongossa siirtomaavallasta vapautuneen maan ensimäinen vaaleilla valittu pääministeri murhattiin belgialaisten entisten siirtomaaisäntien ja USA:n presidentin avulla. Belgian hallitus on tosin pyytänyt toimiaan virallisesti anteeksi USA tuskin on.

Eikö historia ole osoittanut, että demokratian polkeminen mielivallan alle lisää kansojen turhautumista, ääriliikkeiden syntymistä, köyhyyttä, väkivaltaa ja terrorismia. Kurjuuden keskellä uskonnolliset ääriliikkeet tulevat luonnollisesti lisääntymään. Al Qaida ei vaikuttanut aikaisemmin Palestiinassa. Pelättävissä on, että sen toiminta vahvistuu EU:nkin toimien ansiosta. 

Palestiinalaisten tarpeiden kuuntelu ja rakentava yhteistyö kansan kanssa, joka on osoittanut kykynsä demokraattiseen toimintaan ja on merkittävältä osin korkesti koulutettua, on ensisijaista. Miksi EU ei tähän kykene?

 

 

Zapatero-faniryhmä

Maanantai 1.2.2010 klo 11.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen kuulunut jo vuosia Espanjan nykyisen pääministeri Zapateron kannattajiin ja tänään liityin Liisa Jaakonsaaren perustamaan Facebook faniryhmään.

José Luis Zapateron aloitteet pureutuvat syvällisesti prosesseihin, joiden seurauksena on aitoa yhteiskunnan kehittymistä inhimillisempään ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Jo ensimmäisellä pääministerikaudellaan Zapatero aloitti prosessin sisällissodan epäoikeudenmukaisuuksien ja diktatuurin aikaisen väärän vallankäytön seurausten korjaamiseksi. Aloittaessaan työn hän tiesi kohtaavansa Francon diktatuurista hyötyneen eliitin ja katolisen kirkon vastustuksen uudistuksilleen. Aborttioikeuden laajennus oli viimeinen pisara katolisen kirkon maljassa.

Seuraavien vaalien yhteydessä katolinen kirkko asettuikin avoimesti vastustamaan Zapateron uudelleen valintaa. PSOE:n vaalivoitto ja Zapateron jatkaminen pääministerinä oli osoitus siitä, että aito inhimillisyys saa kannatusta Espanjassa.

Kansalaisyhteiskunta on Espanjassa voimissaan. En ole koskaan ollut sellaisessa miljoonan kansalaisen mielenosoituksessa, joka pidettiin Barcelonassa Irakin sotaa vastaan. Junat olivat täynnä ja pysäkeille jääneitä mielenosoittajia saapui keskustaan vielä iltamyöhälläkin.

Kansainvälisessä politiikassa Zapateron linja perustuu kansainvälisten lakien kunnioittamiseen ja oikeudenmukaisuuteen. Espanja ei tämän perusteella ole myöskään hyväksynyt Kosovon irroittamista Serbiasta. Samoin Espanja on halunnut, että EU purkaa pieneen Kuubaan kohdistuvaa järjetöntä taloussaartoa saamatta siihen kuitenkaan EU-maiden konservatiivista enemmistöä mukaan. Myös kehitysavussa Espanjan valinnat ovat moraaliltaan korkeata luokkaa. Espanja antaa esimerkiksi kahdenvälistä kehitysapua Palestiinalaisalueille.

EU:n puheenjohtajamaana Zapatero korostaa ennen kaikkea kansalaisten Eurooppaa. Hän on nostanut naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisen unionin tärkeäksi teemaksi. Välillisesti lisäämällä kansalaisten oikeuksia ja aloitteellisuutta hän tulee edistäneeksi yhteiskuntien inhimillistämistä.

Nopeata taloudellista hyötyä tavoittelevat keinottelijat eivät huomaa, että terveen kasvun perustana on ihmisten turvallisuus ja luovuus. Taloudellinenkin hyvinvointi voi perustua vain aitoon luovuuteen ja  ihmisten yhteistyöhön uusien innovaatioiden aikaansaamiseksi.

Zapatero nostaa talouskriisin korjaamisen ja kansalaisten Euroopan rinnakkain; ei sanoen niitä toistensa edellytyksiksi mutta toimimalla molempien edistämiseksi. Näin toimien ja tällaista linjaa Espanjan puheenjohtajuudenkin jälkeen jatkaen voidaan edetä johonkin, joka antaa valoa muuten synkkään ja militaristiseen globaaliin kehitykseen.