Median rasvasota

Lauantai 18.9.2010 klo 13.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Noin kerran vuodessa pulpahtava rasvasota on taas käynnissä.Katsojalukuja tavoitellaan ja lehtiä yritetetään saada kaupaksi raflaavilla otsikoilla.Kansanterveystyön vastuu henkilö Pekka Puska leimataan epäonnistuneeksi ja tietämättömäksi. Vanha rasvasotaratsu prof.Salminen on saanut aseenkantajan terveyskaupantuotteita edustavasta verisuonikirurgista.

MOT:ia en nähnyt, A-studion ja seuraavan päivän uutiset kyllä.Mikään näkemistäni ohjelmista ei täyttänyt asiallisuuden kriteereitä. Voi tirisi kuvallisessa viestinnässä tyytyväisten paistajien ja ruokailijoiden kommenteilla höystettyinä antaen mielikuvan terveellisen ruoan uusista määritelmistä. Maapallon laajuiset terveysohjeet saivat huutia, Ranska nostettiin huomion keskiöön.

Ravitsemustutkimus ja kansanterveystyö on pitkäjänteistä, vaativaa ja tieteellisen perustan vaativaa puurtamista. Pitkäjänteiset tutkimukset kestävät vuosikymmeniä.Ihmiskokeita on vaikeata eettisistä syistä tehdä. Siksi usein turvaudutaan väestötutkimuksiin, joissa on lukuisia vaikuttavia tekijöitä.

Suomalaisessa uraauurtavassa tutkimuksessa tutkittava ihmisryhmä jaettiin kahtia. Toinen ryhmä söi normaalia suomalaista ruokaa, toisen ryhmän kaikki maitorasva oli korvattu öljyllä.Viiden vuoden kuluessa normaalissa ryhmässä sydäntautien ilmenevyys ja sydäntautikuolleisuus oli korkeampi kuin öljyryhmässä. Sen jälkeen öljyryhmä palasi normaaliin ruokavalioon ja aikaisemmin normaalia ruokaa syönyt ryhmä muuttui öljyryhmäksi. Viiden vuoden kuluttua normaalia ruokaa syöneessä ryhmässä sairastavuus ja kuolleisuus sydäntauteihin oli öljyryhmää korkeampi.Vielä kerran ryhmien dieettiä vaihdettiin ja kokeen kokonaiskesto oli 15 vuotta. Öljyryhmässä sydäntauteja oli säännönmukaisesti vähemmän. Tämä tutkimus oli maailman tieteellisistä julkaisuista kaikkein referoiduin ilmestymisvuonnaan.

 Pekka Puska johti Pohjois-Karjala-projektia, jolla piintyneitä ruokailutapoja noudattaneet kovia rasvoja syömään tottuneet miehet saatiin muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Tuon työn toteuttaminen oli varmasti innostavaa, mutta vaati myös sinnikkyyttä ja taitoa.Samaan aikaan Keskustapuolue ja Valio, prof.Salminen tukenaan työskentelivät kaikin voimin voin kulutuksen puolesta ja suomalaisten dieettimuutoksia vastaan. Keskustapuolueen ja Valion motiivit olivat taloudellisen hyödyn tavoittelua sekä karjatilallisille että heidän etujaan ajavalle Valiolle.

Seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentä-luvulla rasvasota oli selkeästi poliittinen. A-studiota katsoessa jäin kaipaamaan vastuullista asiaansa perehtynyttä toimittajaa. Miten perustelemattomat valheet ja puolitotuudet saavat painaa saman verran kuin vuosikymmenten syvällinen tutkimuksiin perehtyminen.

Kaiken huippu oli verisuonen kalkkikappaleen käyttö osoittamaan kuinka suonessa "ei ole rasvaa vaan kalkkia!" Jokainen lääkäri tietää, että verisuonen seinämään kiinnittyy ensin rasvakerrostuma, johon kalkki myöhemmin kerääntyy.

Ranskan suositusten nostaminen suomalaisille malliksi on vaarallista. Ranskalaiset eivät ole samalla tavalla ylilihavia kuin yhdysvaltalaiset ja suomalaiset.Ranskalaisessa terveyspolitiikassa on omat painopisteensä ja kuuluisaan ravintokulttuuriin kuuluu voin käyttö.Italialaisessa keittiössä vuorostaan käytetään öljyä. Kun suomalaiset alkoivat käyttää italialaista dieettiä sydänkuolleisuus laski.Ranskalaista ruokaa syödessä ei varmastikaan kävisi yhtä hyvin.

On päivänselvää, että rasva on vain dieetin osa. Hiilihydraattien ja suolan määrä on roimasti liian korkea myös suomalaisessa ruokavaliossa. Kaupan hyllystä on mahdotonta löytää sokerittomia muroja ja keinotekoisesti makeutetut jogurtit eivät maistu kaikille.

Oma ratkaisuni on ostaa maustamatonta rasvatonta jogurttia, jonka maustan kotona sokerittomilla marjoilla. Monimutkaista mutta terveellistä ja raikasta.

Verenpainelääkkeiden kulutus laskisi, jos suomalaiset oppisivat syömään vähemmän suolaa.Eräänä aamuna ihmettelin miten 40 vuotta käyttämäni Kesti-leipä tuntui niin suolaiselta. Olin käyttänyt parin päivän ajan toista monijyväleipää. Katsoin suola-arvot. Tuon monijyväleivän suolaprosentti oli 0.8 ja Kesti-leivän 1.2. Jo kahdessa päivässä olin tottunut pitämään enemmän tuosta vähäsuolaisesta leivästä.

Olisi mukava, jos joskus näkisi rakentavia, perusteltuja ohjelmia ja artikkeleita, joiden avulla kansalaiset voisivat rakentaa haluamansa kaltaista hyvinvointia. Helsingin Sanomat onnistui tällä kertaa parhaiten.

Voita syömällä säästyy dementialta koska kuolee ennen dementian kehittymistä. Toisaalta ellei kuole, kuluttaa yhteiskunnan varoja ohitusleikkauksiin ja pallolaajennuksiin ja muihin tehohoitoihin. On perusteltua tietää, mihin omat valinnat johtavat ja valita sen jälkeen eikä umpimähkään.

Saska Saarikoski vai Kekkonen ankerias

Tiistai 7.9.2010 klo 16.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

HeSan kulttuuritoimituksen päällikkö Saska Saarikoski yhtyy päätoimittaja Pentikäisen arvioon todennäköisestä Kekkosen Nato-myönteisyydestä. Hän perustelee sitä kolumnissaan 7.9.2010 tuulenhaistajuudella, tosiasioiden tunnustamisella ja selkärangan taipuisuudella. Saarikoski vertaa Kekkosta merivirtojen mukana luikertelevaan ankeriaseen. Hän on suorastaan kiihtynyt siitä, että Kekkostutkija Juhani Suomi vertaa Kekkosta vastavirtaan uivaan loheen.

Olen eri mieltä Saarikosken kanssa Urho Kekkosesta. Helsingin Sanomat on systemaattisesti kieltäytynyt näkemästä puhumattakaan arvostamasta sellaisia tutkimuksia, joissa Kekkosen syvällisyys ja itsenäisyys tulee esiin.

Saarikosken analyysi Kekkosen vaiheista Suomen historian kulussa on  erilainen kuin omani.

Kirjoittaessani kirjan Suuri yksinäinen;Urho Kekkonen ja tunteet perehdyin hänen elämäänsä, kirjoituksiinsa ja ihmissuhteisiinsa. Kekkonen oli rakastettu lapsi, joka omaksui vallitsevan arvomaailman. Hän oli aito ja säilytti tunteensa elävinä loppuun saakka päinvastoin kuin monet muut, jotka sopeutuivat ympäröivään todellisuuteen koskaan itsenäistymättä.

Kekkonen ei päinvastoin kuin Saarikoski väittää ollut äärioikeiston imussa eikä sen loputtua muuttanut kantaansa.Päinvastoin Kekkonen erosi AKS:stä varhain. Hän valmisteli fasistisen IKL-puolueen lakkauttamisen ministerinä, hallitus ja eduskunta hyväksyivät sen ennen sotia. Lehdistö nosti lakkauttamisesta metelin ja raastuvanoikeus päättikin kumota eduskunnan päätöksen äänin 2-1. Lehdistö, suuri osa oikeuslaitosta ja yliopistomaailmaa näytti olevan oikeiston imussa. Talvisotaa kutsuttiinkin kansan keskuudessa Erkon sodaksi.Kekkonen itsenäistyi sodan aikana, minkä jälkeen hänen luova prosessinsa kehittyi ja jatkui niissä ihmissuhteissa ja yhteiskunnallisissa haasteissa, joissa hän eli.

Kekkonen saattoi sotasyylliset oikeuteen koska se ministerinä oli hänen tehtävänsä. Vielä 70-luvulla hän halusi opettaa Suomen kansalle kuinka Eurooppalaiseen tilanteeseen suhteuttaen suomalaisten kohtelu oli lievää. Samoin hän kertoi suomalaisille kuinka vähän hän tiesi neuvostoliittolaisten aloitteista neuvotella, jotta sotaan ei jouduttaisi, niin ministeri kuin olikin. Asioita hoidettiin pienessä piirissä.Hän halusi myös siten kertoa kuinka väärässä hän oli ollut.

Ei Neuvostoliitto ollut ainoa tekijä Kekkosen kasvuprosessissa. Suomen sisäpolitiikka muuttui merkittävästi sodan jälkeen ensimmäisissä vapaissa vaaleissa sitten 30-luvun alun.Suomen kommunistien ja kansandemokraattien eduskuntaryhmä muodostui eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi. Vasta silloin eliitti saattoi havaita minkälainen tulppa demokratian suulla oli ollut. Suuri osa eliittiä halusi jatkaa 30-luvun tapaan. Kekkonen ei. Kekkosesta tuli vuosikymmeniksi julkisuuden vihatuin mies.

Kekkosen toteamus tosiasioiden tunnustamisen tärkeydestä on vain alku hänen maailmankuvassaan, joka kokonaisuudessaan käsittää sen, että Suomen hyvinvointi riippuu muiden maiden hyvinvoinnista.Hän oli ehdoton rauhan kannattaja, mikä rauha ja turvallisuus Suomen kohdalla perustui puolueettomuuteen sekä sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. 

Kekkonen oli lämmin, aito,tunteva ihminen, joka luovuutensa ansiosta tunnisti millaisia ihmiset ovat, joiden kanssa hän on tekemisissä. Falskeihin ihmisiin hän ei yleensä luottanut ja yritti myös pitää heidät kaukana omista yhteistyökuvioistaan.

Juhani Suomessa on mielestäni sama aitous kuin kirjoitustensa kohteessa Kekkosessa. Hänen teksteihinsä voin luottaa juuri siksi. Tämänpäiväisen näytteen perusteella Saska Saarikosken perässä on kysymysmerkki.

Mikael Pentikäisen Kekkonen

Tiistai 7.9.2010 klo 13.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suurimpien suomalaisten sanomalehtien päätoimittajat ilmoittivat joitakin vuosia sitten olevansa Suomen NATO:oon liittymisen kannalla. Mikael Pentikäinen ei tuolloin ollut päätoimittaja mutta 7.9. 2010 HeSa:n artikkelinsa pohjalta hänet voisi lukea tuohon joukkoon.

Päätoimittaja Pentikäisen mielestä "NATO-jäsenyyttä voisi kelpo perustein pitää kekkoslaisena ajatteluna".

Perusteluna Pentikäinen pitää Kekkosen lausahdusta "Vaikka koko muu Eurooppa muuttuisi kommunistiseksi, Suomi jää perinteisen pohjoismaisen kansanvallan pohjalle".

Lukija jää ihmettelemään miten NATO ja yllämainittu lause liittyvät toisiinsa. Päinvastoin Suomen jääminen omien intressiensä mukaisesti valitsemansa kaltaiseksi osoittaa riippumattomuutta ja itsenäisyyttä eikä liittoutumispyrkimystä.

Pienikin perehtyminen Kekkosen ajatteluun ja toimintaan osoittaa sen, että hän ei missään tapauksessa olisi NATO-jäsenyyden kannalla. Kekkosen johtoajatus oli puolueettomuus. Siis ei pelkästään liittoutumattomuus vaan puolueettomuus. Hänen mielestään Suomen ulkopoliittinen linja perustuu maantieteeseen. Suomi on pysyvästi suurvallan naapuri ja Suomen on otettava huomioon sen intressit. Suurin uhka Suomelle olisi lännen ja nykyisen Venäjän välinen konflikti, jossa Suomi olisi vastakkaisessa leirissä kuin Venäjä. Pienenkin ajatusprosessin jälkeen tuo on itsestään selvyys. Vain uskottava sotilaallinen liittoutumattomuus takaa Suomen turvallisuuden.

Kekkosen mukaan Suomen linja on pysyttäytyminen suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella. Tätä hän toisteli.

Kekkosen ajattelun kaltaista viisautta ja kypsyyttä löytää vain harvassa nykypoliitikossa, toimittajien omien ajatusten syvällisyys tai sen puute ei useinkaan paljastu.

Urho Kekkosen ajattelu johti siihen, että aikaisempi melko musta-valkoinen ajattelu muuttui luovaksi prosessiksi, jonka parhaat ilmentymät näkyvät 1970-luvun alkupuolen kirjoituksissa ja teoissa. Kekkonen oli sitä mieltä, että Suomi voi voida hyvin vasta kun kaikki muutkin maapallon maat voivat hyvin.Eli muiden hyvinvointi on myös Suomen etu. 

Jos tämä suhteutetaan Suomen Venäjä-suhteisiin voitaisiin sanoa, että Suomi voi hyvin sitten kun Venäjä voi hyvin.Toisin sanoen kaikki mitä Suomi voi omassa pienuudessaan tehdä suuren Venäjän hyväksi on toimintaa, minkä Kekkonen hyväksyisi. Tästä seuraa- Kekkosen prosessiajattelua seuraten, että Venäjäkin suhtautuisi Suomeen samalla tavalla. Kielteisyys ei ruoki tällaista kehitystä vaan myönteisyys. Myönteisyys ei ole pelkuruutta tai kyyristelyä.Se on ainoa pohja luoville suhteille niin ihmisten kuin kansakuntien välillä.

Raiskausten maasta ei mitään uutta

Maanantai 6.9.2010 klo 10.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Raiskausten maasta ei mitään uutta kirjoittaa HeSa 6.9.2010 pääkirjoituksessaan. Kaukaa luulen otsikon tarkoittavan Suomea. Ei, projektio ja demoni löytyy taas kaukaa. Kyseessä on Itä-Kongo,Kivun seutu.

Raiskaus on ihmisoikeusloukkaus, rikos. Mutta miksi yksi Afrikan maa nimetään Raiskausten maaksi?

The New York Review of Books nimesi vankiloissa tapahtuvat raiskaukset Yhdysvaltojen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi. Sivukaupalla saattoi lukea kuinka suojeltuja vankilaviranomaiset, tutkimusten mukaan, olivat olleet syytteiltä tai kuinka vaikeata etenkin nuorten uhrien oli saada asioita tutkittua. Kuinka tekijät saattoivat saada siirron kohdevankilasta, mutta ylennyksen virkauralla.

Suomessa raiskaus avioliitossa tuli paheksutuksi ja rikokseksi vasta hiljattain. Siihen saakka se oli ollut normaalikäytäntö.

Pääkirjoituksessa ihmetellään presidentti Kabilan halua poistaa YK:n rauhanturvaajat maasta. En tunne presidentin mielenliikkeitä, mutta voisi arvella, että samoin kuin Malalai Joya Afganistanin kohdalla, myös Kabila Kongon kohdalla kokee, että asiat on hoidettava oman maan sisällä omia kehitys prosesseja seuraten ja itse niitä korjaten. Ainakin Afganistanissa ja Irakissa vieraat joukot ovat kärjistäneet ja voimistaneet sisäisiä konflikteja parantamisen asemasta.

Niinkuin HeSakin muistuttaa Ruandalla on osuutensa Itä-Kongon tilanteen kärjistymisessä. Samoin lehti muistaa, että Ruanda on lännen lellikki, joka ei millään suostu myöntämään osallisuuttaan mahdolliseen sotarikokseen Itä-Kongossa.

Kuinka odotamme, että nuoret rikollisarmeijat, joilla on vain vaatteensa, aseensa ja taivas kattona, käyttäytyisivät sivistyneemmin kuin pohjoisen Suomen miehet.

Hollantilaisen kriminologian professori Louk Hulsmannin mukaan vain köyhimpien ja osattomimpien rikokset paljastuvat ja tulevat poliisitutkintaan.Yli 80% kyselyihin vastanneista ihmisistä on tehnyt rikoksia, mutta ei ole jäänyt kiinni. Suurin osa rikoksista sovitellaan tai ratkaistaan kodeissa, työyhteisöissä tai muissa arkisissa yhteyksissä. Useita varakkaiden tekemiä rikoksia ei kutsuta rikoksiksi lainkaan.Lainsäätäjät säätävät lakeja muille kuin itselleen.

Tämä koskee kaikkia rikoksia.

Jälleen voimme kääntää tyytyväisenä sivua ja nauttia parhaan maan parhaina suomalaisina aamukahvia.Kyllä ne afrikkalaiset osaa!

Afganistan ja vaalit

Sunnuntai 5.9.2010 klo 17.58 - Pirkko Turpeinen-Saari

HeSa:n ulkomaantoimittaja Virve Kähkönen viittaa 4.9.2010 Afganistanin vaaleja koskevassa artikkelissaan useaan otteeseen kansanedustaja Malalai Joyaan. Tämä rohkea totuudenpuhuja heitettiin laittomasti ulos parlamentista entisten sotaherrojen, nykyisten kansanedustajien äänillä.

Virve Kähkönen unohtaa mainita, että Malalai Joya vastustaa USA:n ja NATO:n miehitystä. Hänen mielestään vieraiden joukkojen on lähdettävä maasta ja annettava afganistanilaisten hoitaa omat asiansa.

Virve Kähkönen valittaa, että Malalai Joya ei asetu ehdolle syksyn parlamenttivaaleissa. Se voi kuitenkin ja ainoastaan johtua vain siitä, että Malalai katsoo rehellisten vaalien olevan mahdottomat nykytilanteessa. Nykyisessä parlamentissakin on naisia Malalain ulosheittämisestä huolimatta. He ovat Malalain mukaan sotaherroja myötäileviä ja heidän mielensä mukaan äänestäviä eikä se, että he ovat naisia merkitse sitä mitä ulkopuoliset olettavat.

Malalai Joyan mukaan vaalit, jotka käydään aseiden varjossa, sotaherrojen, huumekaupan, korruption ja miehityksen vaikutuksen alaisena eivät voi olla rehelliset ja lailliset. Lisäksi sillä ei ole merkitystä kuka äänestää vaan sillä kuka laskee äänet.

Presidentti Hamid Karzai on Yhdysvaltojen "nimittämä".Yhdysvaltalainen raha, väkivaltaisten sotaherrojen huumekaupalla hankkima raha sekä yleinen turvattomuus ohjaavat vaalien kulkua ja ehdokkaiden vaalibudjetteja.

Kun lännestä käsin arvioidaan Afganistanin kulttuuria takapajuiseksi, naisia sortavaksi, koulutusta laiminlyöväksi on katsottava peiliin. Ei ole kuin 50 vuotta siitä kun rotusorto ja Klu Klux Klanin valta terrorisoi mustia amerikkalaisia.Eikä mustilla, intiaaneista puhumattakaan ole samanlaisia ihmisoikeuksia valkoisten kanssa vieläkään.Olisiko muun maailman tullut puuttua asein rotusortoon?

Runsaat sata vuotta sitten Kivussa, Afrikassa kuninkaan kuollessa tapettiin sata orjaa hänen seurakseen. Tällaista ei enään tapahdu.

Malalai Joya tuntee maansa perinpohjin. Hän on tunteva, aito, rehellinen henkilö - poikkeus vaikuttajien joukossa.Hollantilainen islam-kriitikko Hirsi Ali yritti vääristellä Malalain identitettiä Time-lehden valittua Malalain yhdeksi 100 vaikuttavimman henkilön listalle. Toivon, että Virve Kähkönen ei tahallaan jättänyt pois tärkeintä Malalain argumenttia mainitsematta.Nimittäin hän vastustaa jyrkästi sotaa ja miehitystä, Yhdysvaltoja ja NATOa.Siten hän vastustaa myös suomalaisten läsnäoloa Afganistanissa.

Kengät ja vaivaisenluu

Lauantai 4.9.2010 klo 17.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tullilaboratorio tutkii tarkoin Suomeen tuotavien tavaroiden terveellisyyden. Tupakka-askin kannessa on varoitus hengenvaarasta. Rakennusten valaistusta, ilmanvaihtoa ja  rakennusmateriaaleja säätelee monet normit. Mutta kengät, niiden kohdalla ei näytä olevan minkäänlaista tuotevastuuta.

Vuosikymmenten ajan olen väitellyt kenkäkauppiaiden kanssa jalan anatomiasta. Kenkätehtailijoiden puheille en ole lähtenyt. Rehellisimmät kauppiaat ovat todenneet tehtaiden pitävän itsestään selvyytenä, että 15%lla kansalaisista on isovarvas jo vääntynyt keskivarvasta kohti, joten kenkä voidaan muotoilla sellaiseksi, että tuo kulma tehdään kenkään jo valmiiksi.

Helsingin Sanomia kannattaa yleensä lukea yleisönosaston ja pienten niksipalstojen vuoksi. Eräänä päivänä Vaivaisenluu-otsikolla kuvattiin kuinka kengät saattavat olla 5 numeroa numeroaan pienempiä. Kuinka monilla tenavaikäisillä on jo vaivaisenluu.

Koska sukuni naisilla on ollut vaivaisenluu olen äärimmäisellä kiinnostuksella seurannut kenkien kehitystä ja niihin liittyviä asenteita. Samalla tietenkin yrittäen estää omaan jalkaani kehittymästä moista vaivaa. Keinona terveelliset kengät. Huvitin kanssaihmisiäni uhaten mennä Tasavallan presidentin itsenäisyysjuhliin tuolloin terveellisenmallisissa kömpelöissä Ecco-kengissä.

Espanjassa asuessani leikkasin saksilla lenkkitossujen kärjen avoimeksi "cabriolet"-malliksi. Tuo avoin kärki osoitti, missä puserruksessa varpaani olisivat olleet ilman avomallia.

Olin pitänyt luennon pitkässä leningissä ja cabriolet- tossuissani. Kun opiskelijoiden piti myöhemmin luonnehtia minua ylilääkärilleen, he sanoivat: se lääkäri, jolla oli ne avolenkkitossut.

Toistaiseksi näyttää siltä, että suomalaisten on turha toivoa jalan anatomiaa ja terveyttä tukevia jalkineita. Vaivaisenluuta leikkavien ortopedien työllisyys on taattu ja terveydenhuolto maksaa tässäkin yhteydessä puuttuvan ennaltaehkäisyn.

Byrokratiaa vanhusten huollon järjestämisessä

Lauantai 4.9.2010 klo 17.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat kertoo 4.9.2010 vanhusten jonottavan Haartmannin sairaalasta jatkohoitoon.Parisensataa jonottajaa, jolla on laitoshoitopäätös on siis tukkimassa akuuttipaikkoja.

Parikymmentä vuotta sitten jonottajat jonottivat erikoissairaanhoidon paikoilla. Nyt siis jonotetaan kaupungin omilla akuuttipaikoilla.

 HYKS:in hallituksen varajäsenenä osallistuin usein kokouksiin ja kannatin Helsingin kaupungin oman "porttisairaalan" rakentamista Meilahden päivystyksen viereen, joka voisi estää erikoissairaanhoidon tukkeutumisen.

Tutustuin Haartmannin sairaalan toimintaan eräänä elokuisena iltayönä. Totesin sen erinomaiseksi, ystävälliseksi, asiantuntevaksi ja nopeasti toimivaksi yksiköksi. On todella harmillista jos tuon yksikön toiminta hankaloituu muualla vallitsevien epäkohtien vuoksi.

Tavoite vanhusten laitospaikkojen vähentämiseksi on kannatettava. Valtion byrokraattisella määräyksellä ylhäältä alaspäin se ei toteudu. Valtakunnallinen suositus ei voi olla toiminnan lähtökohta ellei hoitojärjestelmään liittyviä epäkohtia ole sitä ennen poistettu.

Vanhusten hoitojärjestelmän kriisiyttäminen ei hyödytä ketään.

Laitospaikkojen vähentäminen voi olla seurausta kotihoidon ja kotisairaanhoidon tehokkuuden lisääntymisestä. Kun vanhukset saavat riittävää tukea kotiinsa ja virikkeitä lähiympäristöönsä tarve laitospaikkoihin vähenee. Vain avohoidon monipuolistuminen ja turvallisuudentunteen lisääntyminen sitä kautta tekee mahdolliseksi laitospaikkojen vähentämisen.

Valtiovalta antaa määräyksiä kuinka pitää toimia, mutta ei anna taloudellisia edellytyksiä kunnille näiden määräysten toimeenpanoon. Myös ohjauksessaan valtiovallan tulisi antaa viisaita ohjeita eikä normeja, joiden toteuttaminen aiheuttaa kaaoksen.

Arkijärjen käyttö on sallittua. Viisas yleisönosastonkirjoittaja kummasteli kun kukaan ei ole keksinyt perustaa vanhusten tavarataloa monipuolisine palveluineen. Tuo ehdotus on esimerkki vapaaehtoisuuden, väljyyden ja psyykkisen hyvinvoinnin merkityksestä vanhusten elämässä. Virkeä vanhus ei kremppojaan mieti.