Suomessa asuvien venäläisten mediankäyttö ja Suomen kokonaisturvallisuus

Maanantai 29.2.2016 klo 10.16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat referoi Itä-Suomen yliopiston tutkimusta Suomessa asuvien venäläisten mediankäytön vaikutuksesta Suomen kokonaisturvallisuuteen. Venäjän median ja Suomen median tiedonvälityksen sisällön erilaisuuden koetaan voivan vaikuttaa kielteisesti Suomen kokonaisturvallisuuteen. Lähtöoletus ilmeisesti on se, että Suomen media puhuu totta ja Venäjän media johtaa venäläisiä harhaan. Siten venäläisen tiedon omaksuminen johtaisi Suomen turvallisuusuhan kasvuun. Artikkelissa huokaistaan helpotuksesta koska Yle on alkanut lähettää venäjänkielisiä uutisia.

Olen seurannut erityisesti Yhdysvalloissa asuessani sikäläisiä uutisia. Nykyisin seuraan valikoivasti joitakin yhdysvaltalaisia nettilehtiä ja tilaan the Nationia. The New York Review of Books on muuttunut viime vuosina enkä tuhlaa siihen enää aikaani. Democracy now TV-kanava ja John Batchelor show'n prof. Steven Cohenin haastattelut ovat mielestäni rehellisyyteen pyrkiviä ja demokratiaa tukevia yhdysvaltalaisia tietolähteitä jokamiehelle.

Espanjassa asuessani seurasin BBC:tä sekä tilasin belgialaista De Morgen päivälehteä ja luin El Pais'ia. Jos El Pais'ia vertaa Helsingin Sanomiin se on kulttuurisesti ja sivistyksellisesti HeSa:n yläpuolella. De Morgen on 15 vuodessa kaupallistunut eikä siinä ole enää kuin satunnaisesti sille aiemmin tyypillistä tutkivan journalismin otetta.

Aljazeera oli lähtölaukauksensa jälkeen erinomainen. Sen tiedonvälitys kuvasi globaalin vallankäytön näkökulmasta yksityiskohtia eri puolilla maailmaa. Sillä oli erinomainen paikallistuntemusta omaava toimittajaverkosto. Tämä erinomaisuus rapisi sen jälkeen kun ensimmäinen palestiinalainen, luova ja lahjakas toimitusjohtaja joutui väistymään. "Arabikeväästä" lähtien uutisvälitys on politisoitunut myötäilemään qatarilaisen omistajan sunnimieltymyksiä. Globaalin vallankäytön näkökulma on myös katoamassa Aljazeeran päästyä USA:n markkinoille.

BBC vuorostaan hätkähdytti Irakin sodan alkaessa menollaan valtion edellyttämään sodan myötäilyn virtaan. Kanava tuntuu teknokraattiselta ja uutisten sisältö heijastaa lännen valtamediaa. Uutisista puuttuvat CNN:n markkinamieltymykset, mutta kanavan ideologisuus tuntuu puuduttavalta.

Viimeiset vuodet olen seurannut rinnakkain Russia Today:ta ja Aljazeeraa. Yle-uutiset on vastenmielinen välttämättömyys. Russia Today:n, nykyisin RT:n seuraaminen on välttämättömyys jotta saa kokonaiskuvan maailman tapahtumista. RT:n uutisissa käytetään tietolähteinä asiantuntijoita, joiden taustasta voi päätellä miten niihin suhtautuu. Suomen Yle käyttää asiantuntijoina enimmäkseen omia toimittajiaan, jolloin objektiivisuuden voi heittää romukoppaan. Uutiset ovat harhaanjohtavia, vailla kokonaisnäkemystä jota suomalaisille ei ilmeisesti halutakkaan esittää.

Suomen tiedonvälityksen todellisuus paljastui eduskunnan järjestämässä disinformaatio -panelissa, jossa edustettuina olivat HeSa:n päätoimittaja Kaius Niemi, Yle-uutisten vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen ja ulkoministeriön tiedotuspäällikkö. Atte Jääskeläinen antoi kysymykseen objektiivisesta tiedonvälityksestä vaikuttavan todistuksen. Hän kertoi vaativansa jokaiseen Ukraina-uutiseen tai väitteeseen loppuun tokaisun: Venäjä kiistää! Panelin omahyväisyys ja vallankäytön tuoma oman oikeassaolemisen oikeutus oli huikeaa.

Yhdysvaltojen kongressi on lailla mahdollistanut sodan aloittamisen Venäjää vastaan. Presidentti Obaman ei tarvitse enää uudelleen pyytää valtuutusta siihen. Yhdysvallat on paitsi puolustusministerinsä, myös NATO:n Euroopan joukkojen komentajansa suulla julistanut Venäjän päävihollisekseen. Se on asettanut talouspakotteet Venäjälle ja edellyttänyt EU:n myös asettavan sellaiset huolimatta niiden vahingollisista vaikutuksista useisiin EU-maihin, erityisesti Suomeen.

Venäjä ei ole julistanut edes vihaavansa Yhdysvaltoja tai sen presidenttiä. Se on ainoastaan, presidentti Putinin 2007 Münchenin puheesta lähtien, edellyttänyt, että kaikki maat ovat tasa-arvoisia ja että myös - siis myös Venäjän intressit ja turvallisuusuhat on otettava huomioon.

Ukrainan väkivaltaisesta vallankaappauksesta lähtien Suomen media on 100 -prosenttisesti asemoitunut Yhdysvaltojen ja EU:n pyrkimysten tukijaksi, ovat ne pyrkimykset minkälaisia tahansa. Suomen media ei ole sanallakaan kertonut suomalaisille tai venäläisille mitään Yhdysvaltojen roolista Ukrainan tilanteessa. Mielenkiintoista kyllä hollantilaiset oman mediansa varassa ja hallituksen propagandasta riippumatta ovat vaatinut saada äänestä Ukrainan ja EU:n assosiaatiosopimuksesta.

Suomessa asuvat venäläiset tai suomalaiset eivät tiedä mitään assosiaatiosopimuksen sisällöstä saati siitä, mitä se merkitsisi Suomelle tai EU:lle puhumattakaan Ukrainasta. Hollannin hallitus on yrittänyt vaimentaa, sotilaallisista artikloista puhumisen.

Venäjä elää Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n jatkuvan sotapropagandan alaisuudessa. Se on ulottanut NATO-sotavoimansa Venäjän rajoille. Venäjän sisällä Yhdysvaltojen rahoittamat kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet nakertaa hallituksen luottamusta levittämällä disinformaatiota.

Suomalaiset toimittajat odottelevat presidentti Putinin aseman heikentymistä.Ne käyttävät Venäjälle asemoituneita yhdysvaltalaisia think-tankeja kuten Carnegie- Moskovaa tietolähteenään. Silmälasit ovat tietenkin "sotalasit".

Jos joku uhkaa sinua sodalla, miten vastaat? On selvää, että ensimmäisenä ei tule mieleen lisätä luottamusta tuota uhkaajaa kohtaan. Suomi on liittynyt isäntämaasopimuksella noiden uhkaajien rintamaan. Pitäisikö Suomessa asuvien venäläisten uskoa itseään vastaan sotimaan valmiiden suomalaisten tiedonvälitystä vai  uhatun isänmaansa tiedonvälitystä.

Minä en ole uhattu enkä uhkaaja. Kokemuksesta voin sanoa, että RT tarjoaa monipuolisen YK:n arvoihin perustuvan tiedonvälityksen. Halutessani uutisia Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Aasiasta seuraan Aljazeeraa, jonka Lähi-Idän uutisiin otan lievän vaimennuksen päälle. Yle-uutisia ja ajankohtaislähetyksiä seuraan säälin ja kauhun tuntein: mitä meille taas syötetään?

Suomen media USA:n kybersodan palveluksessa

Sunnuntai 21.2.2016 klo 11.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on USA:n kybersodan palveluksessa. Suomen mediasisältöjä ei mikään eroita Yhdysvaltojen sotahaukkojen informaatiosodasta. Suomalaisten toimittajien heikkoa itsetuntoa näyttää palvelevan se, että he pitäytyvät Washington Postin, New York Timesin ja muiden USA:n hallituksen militaristisen osan äänitorvien tietomaailmassa.

Seuraan The Nationia, jonka todellisuus on toinen. Steven Cohen, joka on eläkkeellä oleva Princetonin yliopiston Venäjä-tutkimuksen professori, kuuluu lehden vakituisiin kirjoittajiin. Hänen kirjoituksistaan ja haastatteluistaan mm. John Batchelor show'ssa viikottain, avautuu toinen todellisuus. Hän tuntee henkilökohtaisesti Yhdysvaltojen kansainvälisen politiikan konkareita kuten Henry Kissingerin. Samoin hän tuntee tällä hetkellä vallassa olevia politiikan sisäpiiriläisiä. Siten hänen kirjoituksensa peilaavat todellisuutta, jota Suomen tiedotusvälineistä voi vain unelmoida kokevansa.

Suomen media on sitoutunut käsittelemään Ukrainaa Yhdysvaltojen taloudellista ja sotilaallista valtaa käyttävien tahojen näkökulmasta. Suomen media vaikenee täysin siitä, että Yhdysvallat ja EU ahneuksissaan olivat valmiit hyväksymään väkivaltaisen vallankaappauksen. Syksyllä 2013 pidettiin Jaltalla kokous, jossa suunniteltiin Ukrainan haltuunotto. Osanottajiin kuuluivat useat Ukrainan oligarkit, molemmat Clintonit ja monet Euroopan vaikuttajat.

Suomen media on molemmilla kielillä vaiennut siitä, mihin vallankaappauksen suorittaneet äärioikeistolaiset joukot olivat ryhtymässä Itä-Ukrainassa. Väkivalta, terrori ja ihmisoikeuksien riisuminen olivat ohjelmassa. Ohjelmassa oli Kroatiassa suoritetun serbien etnisen puhdistamisen kaltainen sorto, jonka NATO-EU hyväksyi.

Mikä Ukrainassa kiinnostaa Yhdysvaltoja ja EU:n teollisuuspiirejä? Yhdysvallat on nimittänyt Poroshenkon ja suojattinsa pääministeri Jatshenjukin avulla ulkomaalaisia ministereitä. Valtiovarainministeri on yhdysvaltalainen sijoittaja. Talousministeri, joka hiljattain erosi, oli Liettuasta, terveysministeri Georgiasta. Odessan kuvernööriksi nimitettiin maanpaossa oleva Georgian entinen presidentti.

Mitä Yhdysvallat ja EU sitten haluavat Ukrainasta paitsi entistä halvempaa työvoimaa EU:n nyrkkipajoihin? Liuskekaasu ja Monsanton geenimuuneltua viljaa viljelevä Ukrainan musta multa lienee näköpiirissä. Ukrainan kautta sitten vyöryisi geenimuunneltua viljaa EU-maihin kunhan TTIP saadaan siihen malliin, että geenimuunneltu vilja muuttuu arkipäiväksi. Soros on luvannut sijoittaa 1 miljardin geenimuunnellun viljan viljelyn edistämiseen.

Kuten lähihistoria on osoittanut, Yhdysvallat ja NATO-EU ovat valmiita aseellisen väkivallan käyttöön tavoitteidensa saavuttamiseksi. Itä-Ukrainalaisten varsin tavalliset ihmisoikeustavoitteet olisivat helposti tavallisella järjellä ajateltuna tavoitettavissa. Suomen media ei yllä ihmisoikeusajatteluun, kun tärkeämpänä tavoitteena on toteuttaa Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n tavoitteita.

Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n niiden ulkopuolisia valtioita hyväksikäyttävä asenne näkyy viimeistään siinä, että Yhdysvaltojen arrmeija käyttää hyväkseen Suomea agressioonsa Venäjää vastaan. Samalla tavalla se käyttää hyväkseen EU:ta saattamalla sen kaaokseen omien Irakin ja Afganistanin sotien synnyttämillä pakolaisvirroilla. Ylläpitämällä Suomen median visusti vaikenemaa Ukrainan kriisiä Yhdysvallat ja NATO-EU pyrkivät kohdistamaan kritiikin Venäjään, jolla ei ole mitään osuutta USA-NATO-sotiin eikä Ukrainan kriisin aloittamiseen. Päinvastoin. Venäjä tarjosi hädänalaiselle Ukrainalle syksyllä 2013 13 miljardin lainaa Kiinan tarjotessa 8 miljardia. Venäjä ehti maksaa 3 miljardia, jonka takaisinmaksussa Ukraina venkoilee. USA oli sen sijaan sijoittanut apulaisulkoministeri Nulandin mukaan 5 miljardia Ukrainan destabilointiin.

Nyt Yhdysvallat haluaa pakolaisten lisäksi syöttää EU-kansalaisille geenimuunneltua viljaa. Venäjä on kieltänyt geenimuuntelun. Siten Venäjästä on tulossa suuri puhtaan viljan tuottaja. Talouspakotteiden eräänä tarkoituksena on pakottaa EU-kansalaiset muuntamaan todellisuudentajunsa Venäjä-kielteisiksi. Toistamalla Ukrainan tapahtumien kulku kerta toisensa jälkeen valheiden ja puolitotuuksien virraksi Suomen media toteuttaa puhdasta USA:n ja NATO-EU:n taloudellisen ja sotilaallisen vallankäyttäjien pyrkimyksiä.

Taloudellinen ruuvipenkki on menetelmä, jolla vastahakoiset kansat saadaan alistumaan. Ei ole vaikeata kuvitella Serbian asukkaiden raivoa, kun maan johtajat ovat Suomen lailla sitoneet Serbian NATO:n isäntämaasopimukseen. Ensin USA-NATO-joukot pommittavat maan siviilikohteet, autotehtaat, koulut, sairaalat, sillat, sähkölinjat, öljyvarastot puhumattakaan ihmisistä. Sen jälkeen "sijoittajat" ottavat maan haltuunsa koska köyhtyneellä taloudellisesti murskatulla maalla ei ole kykyä itse jälleenrakentaa maata. USA-NATO-maat ottavat myös tiedotusvälineet haltuunsa, joissa serbeille kerrotaan, että pommitukset olivat "oma vika".

Vain 15 vuotta pommitusten jälkeen, kun murskatut rakennukset edelleen törröttävät keskellä Belgradia, Serbia liitetään NATO:n isäntämaasopimukseen. Pommittajien vasalliksi. Se on tietysti ehtona pääsylle "kansainväliseen yhteisöön", lähentymään EU:a, joka alunalkaenkin Saksan johdolla oli hajottamassa Jugoslaviaa.

USA-NATO-EU on väkivaltaan turvautuva organisaatio, jonka väkivaltaa Suomen media myötäilee. Eihän media muuten olisi osa "läntistä arvoyhteisöä".

Rikollinen kansainvälinen oikeusjärjestelmä USA:n maailmanvallan palveluksessa

Keskiviikko 17.2.2016 klo 14.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhden prosentin taloudellinen, usein väärä ja rikollinen vallankäyttö yhdistettynä USA:n vihollisekseen nimeämiin valtioihin kohdistuvaan taloudelliseen ja sotilaalliseen vallankäyttöön on saanut uudeksi tukijalakseen "oikeudellisen vallankäytön".

Yhdysvallat ja sen liittolaiset NATO-EU -maat ovat ottaneet tavakseen pystyttää ja rahoittaa oikeusistuimia. Ne toimivat itse aiheuttamiensa sotien kauhujen peittelemiseksi siten, että kriisien aikana USA-NATO-EU- media nostavat USA:n ja sen liittolaisten uhrit syypäiksi. Kun voitettu sota ei riitä historialliseksi todistuskappaleeksi uhrien pahuudesta ja syyllisyydestä USA ja NATO perustavat ja rahoittavat oikeusistuimen, joka pystyy juridisin termein osoittamaan vankeuteen saatetut "sotarikolliset" syypäiksi sotien kauhuihin USA:n ja NATO:n asemasta.

Tänäään 17.2.2016 saimme tietää YK:n entisen pääsihteerin Boutros Boutros-Ghalin kuolemasta. Hän oli viimeinen pääsihteeri, jolle kansainvälinen oikeus ja oikeudenmukaisuus vielä merkitsivät jotakin. Hän uskalsi painostaa Yhdyvaltoja maksurästeistä ja kieltäytyi valtuuttamasta NATO:a pommittamaan serbejä Bosnian sodan aikana. Boutros-Ghali tiesi Yhdysvaltojen ja NATO-Saksan osuuden Kroatian uusfasistien ja Bosnian jihadisti muslimien laittomassa aseistamisessa ja kouluttamisessa. Serbien syyllistäminen oli osa NATOn väkivaltaisen Bosnian haltuunoton näytelmää.

Helsingin Sanomat kertoo tänään kuinka Reutersin mukaan Sarajevolaiset (tarkoitti ilmeisesti Sarajevon jihadisti-presidentti Izetbegovicin kannattajia) ilkkuivat Boutros Boutros-Ghalille tämän pysyessä kannassaan.

Elokuussa 1995 samat muslimit tekivät provokaation, jossa Sarajevon hedelmätorille syösty ammus surmasi väkijoukon. Izetbegovic syytti omasta provokaatiostaan välittömästi serbejä. Hän vaati serbijoukkojen pommittamista. YK:n pääsihteeriltä olisi tarvittu pommituksiin valtuutus. Boutros Boutros-Ghali oli lentokoneessa ja tavoittamattomissa. Sen sijaan, että olisi odottanut koneen laskeutumista ja puhelinyhteyttä pääsihteeriin, apulaispääsihteeri Kofi Annan antoi valtuutuksen pommitusten aloittamiseen. Kolmekymmentäyhdeksän tuntia toriräjähdyksen jälkeen NATO:n yhdysvaltalaiset pommikoneet olivat uraanipommeineen serbien niskassa. Näin toimien Kofi Annan ansaitsi seuraavan pääsihteerin paikan ja USA esti vetollaan Boutros Boutros-Ghalin uudelleen valinnan.

Presidentti Clintonin ja Saksan ulkoministeri Klaus Kinkelin aloitteesta pystytettyyn Jugoslaviatribunaaliin haastettiin serbejä, jotka eivät olleet alistuneet sotilaalliseen Bosnian ylikansalliseen haltuunottoon.

Bosnian jälkeen Suur-Albanian kalifaattia rakentavat albaaniterroristit tulivat USA:n ja NATO-Saksan pyrkimysten toteuttajiksi. Albanian rajan yli tulevat ns Kosovon vapautusarmeijan rikolliset ajoivat serbit ja maltilliset albaanit kodeistaan.

Albaaniterroristien rikoksia katsottiin läpi sormien, mutta Jugoslavian serbipresidentti Slobodan Milosevic haastettiin oikeuteen vastaamaan "sotarikoksista" ja "rikoksista ihmisyyttä vastaan". Jugoslaviatribunaali ei pystynyt näyttämään toteen syytteitään. Yhdenkään ainoan albaanisiviilin henkeä ei ollut hänen tilillään.

ICTY pyrki lahjomaan todistajia, joiden kuulustelut on nähtävissä ICTY:n videoilla. Tuomioistuin käytti myös suojeltuja nimettömiä todistajia, mutta turhaan. Vuorokautta ennen kuolemaansa presidentti Milosevic ilmoitti kirjeessä pelkäävänsä tulevansa myrkytetyksi. Hän kuoli - ellei myrkytettynä niin piittaamattomuuden ja hoidon laiminlyönnin seuraksena. Kuolema aiheutti sen, että hän ei saanut virallisesti puhdistettua mainettaan, mutta jokainen joka tutkii ICTY:n materiaalin, tietää hänen olleen syytön, vaikka ei hänestä muuten pitäisikään.

Tutustuin Euroopan neuvoston kidutusta ja ihmisarvoa alentavaa kohtelua tutkivan komitean psykiatrian asiantuntijana komitean periaatteisiin. ICTY pitää syyttämiään henkilöitä olosuhteissä, jotka muistuttavat kidutusta ja ihmisarvoa alentavaa kohtelua. Scheveningen vankila on eräänlainen Guantanamon versio, jossa syytetyiltä viedään ihmisarvo riippumatta siitä ovatko he objektiivisesti ja kansainvälisen juridiikan mukaan syyttömiä vai syyllisiä.

Lockerbien kylään räjäytyksen seurauksena pudotetun koneturman oikeudenkäyntiä voisi pitää myös farssina ellei se olisi traaginen. Aljazeeran erinomainen dokumentti osoittaa, että syyllinen ei voinut olla se Libyalainen henkilö, joka turmasta tuomittiin. Skotlannin oikeusistuimien tarkastus valiokunta tiesi jo ennen kuin Haagin oikeusistuin perustettiin, että henkilö ei ole syyllinen.

Tämän libyalaismiehen syylliseksi osoittamista tarvittiin, jotta Gaddafi ja Libya voitiin päättää teon tekijäksi. "Kansainvälinen yhteisö" oli USA:n johdolla etukäteen julistanut Libyan syyllisesksi ja asettanut talouspakotteet. Päästäkseen irti talouspakotteista ja takaisin "kansainväliseen yhteisöön" Gaddafin oli otettava syyllisyys niskoilleen ja maksettava korvauksia uhrien omaisille.

USA oli yrittänyt murhata Gaddafin ohjuksella 1986. Lockerbie oli toinen yritys tuhota hänet. Hyökkäys Libyaan ja haastaminen ICC -rikostuomioistuimeen siitä, että Gaddafi vastusti vallankaappausta maassaan, oli kolmas. NATO yritti murhata Gaddafin hänen poikansa kotiin suunnatulla ilmaiskulla, jossa kuoli Gaddafin lapsenlapsia, mutta Gaddafi itse oli jo poistunut paikalta. Joitakin päiviä myöhemin NATO onnistui murhaamaan hänet ilmaiskun ja paikallisten seivästäjien yhteistyöllä.

NATO pommitti 1999 Jugoslaviaa väittäen Milosevicin syyllistyvän albaanien huonoon kohteluun ja kodeista karkottamiseen. Tosiasiassa albaanit ja serbit pakenivat terroristeja ja heidän summittaista väkivaltaansa.

Ennen pommituksia 34.000 Kosovon asukasta, serbiä ja albaania oli joutunut lähtemään kodeistaan. Pommitusten alettua pakolaisia oli satoja tuhansia.USA, NATO-Saksa ja muut NATO-maat ryhtyivät Jugoslavian laittomiin pommituksiin. Presidentti Milosevic yritettiin murhata. Osa serbialaisista muistaa vielä toisen maailmansodan Hitlerin Saksan pommitukset. Miten NATO:n pyrkimys miehittää Jugoslavia (Rambuillet'in Jugoslavian hylkääämä II liite) eroaa natsi-Saksan valloituspommituksesta.

Media oli vuosien propagandalla syyllistänyt serbejä. Serbien haastaminen Jugoslavia tribunaaliin Haagiin tuntui luonnolliselta. NATO:on kohdistuu rankaisemattomuuden periaate kuten USA:an. Jugoslavia ei voinut haastaa NATO:a oikeuteen maailman suurimmasta sotarikoksesta, sodan aloittamisesta. ICJ totesi, että Jugoslavia ei voi haastaa NATOa oikeuteen koska se ei ole YK:n jäsen. USA ja NATO-EU olivat riistäneet Jugoslavialta, YK:n perustajavaltiolta YK-jäsenyyden.

ICJ totesi Kosovon itsenäistymisen lailliseksi.Kosovon oli juridisesti osa Serbiaa. Se oli NATO:n miehittämä ja YK:n hallinnoima. Sillä oli terroristijoukoista muodostettua aseellista voimaa. Talous oli suurelta osin huume- ja elinkaupan varassa, mutta siellä oli valtava USA:n sotilastukikohta Bondsteel.

Kansakunta saa äänestää itsenäistymisestä totesi International Court of Justice. Voitko sen paremmin sanoa?

Suomelta on loppunut herraonni

Lauantai 13.2.2016 klo 10.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelimme aamukahvipöydässä Suomen menetetystä herraonnesta. Olin herännyt varhain aamulla mielessäni kiertäneisiin blogin aiheisiin. Koen Yhdysvaltojen röyhkeän lentosotaharjoituksen Suomen Karjalassa olevan vastoin suomalaisten enemmistön halua pysyä liittoutumattoana ja elää rauhassa naapureidensa kanssa.

Tasavallan presidentti Niinistö oli aloittanut tapaamisen Münchenissä Venäjän pääministeri Medvedevin kanssa luennoimalla; "olette antanut haastattelun" kuten Kultarannan ulkopoliittisessa seminaarissa Kudrinille tai Yliopistolla puhuneelle kenraalille. Niinistö asettuu oppimestariksi asiassa, jossa hän on väärässä. Sen lisäksi hän pitää absurdin läksytyksensä kameroiden edessä julkisesti.

Martin Scheinin, kansainvälisen oikeuden professori ja Suomen ehkä paras asiantuntija tällä alueella totesi eilen Venäjän olevan oikeassa. Venäjällä ei ole oikeutta estää  Suomeen haluavia ulkomaalaisia pyrkimään Suomeen. Siten on puhtaasti Venäjän hyvän tahdon varassa kuinka paljon Venäjä jarruttaa läpikulkua, jos jarruttaa, miksi jarruttaisi?

Suomen media on tukenut kaikin tavoin presidentin lähestymistapaa. Presidentti vuorostaan on vaikenemisella tukenut Venäjään ja venäläisiin kohdistuvaa rasismia monin tavoin. Venäläisiin kohdistuva vihapuhe ja rasistinen asennoituminen on muutunut hyväksyttäväksi ja ulkopoliittisesti lähes toivottavaksi. Media erityisesti Yle, Helsingin Sanomat ja Ilta Sanomat raportoivat tarkoitushakuisen valheellisesti Ukrainasta ja Syyriasta. Presidentti Poroshenkon korruptoituneisuus ja kyvyttömyys vaikuttaa äärioikeistolaisen osin neo-fasistisen parlamenttinsa piittaamattomuuteen Minskin sopimuksen täytäntöönpanosta ei tule mediassa huomioiduksi. Se että Poroshenko ei pysty järjestämään edes alkeellista yhteisneuvottelua normaaleita ihmisoikeuksia edellyttävien Itä-Ukrainan edustajien kanssa ei kohota edes kulmakarvoja.

Syyriassa vuorostaan Aleppon tilanteesta annetaan valheellista tietoa. Aleppon suurin osa on ollut hallituksen laillisessa hallinnassa koko sodan ajan. Eri vaiheissa eri kapinallisryhmät Al-Nusrasta Isikseen ovat tunkeutuneet Aleppoon ja pitäneet osia siitä kuristusotteessa. Nyt kaupungista pakenevat terroristit ja heidän tukijansa, osittain siviilit, ovat muodostaneet Turkin rajalle todellisen terroristien "pakolaisleirin", jota terroristijärjestöt hallitsevat. Sosiaalipornoa tarjoava Yle:n Antti Kuronen esittää jihadistit "siviileinä" ja antaa lasten kertoa minkä maalaisia pommittavat lentokoneet ovat. Kurosen säännönmukainen viesti on, että Venäjä on paha ja terroristit, joita Kuronen nimittää oppositioksi ovat hyviä.

Propaganda on väsyttävän samanlaista oli sitten kysymys terroristeista Afganistanissa, Balkanilla tai Lähi-Idässä. Silloin kun terroristit palvelevat USA:n geopolitiikka, he ovat Suomenkin median mukaan hyviä.

Yhdysvallat, Saudi-Arabia, Turkki ja eräät EU-maatkin ovat rahoittaneet ja tukeneet Syyrian laillista hallitusta vastaan taistelevia ryhmiä. Ne ovat vastuussa pitkäksi venyneestä sodasta koska heidän päätavoitteensa on ollut sekulaarisen hallituksen vaihdos. Assadin kaatamisen pitkittyessä Syyrian kansan kärsimykset kasvavat. Siitä USA ei piittaa. Pakolaiset tulevat Eurooppaan ja Turkki toimii eräänlaisena sifonina. Läpi voidaan päästää terroristeja yhtä hyvin kuin avuntarvitsijoitakin. Yhdysvallat meren takana on suojassa aiheuttamansa katastrofin vaikutuksilta.

Miksi Venäjän tulisi kantaa vastuu USA:n ja sen NATO-liittolaisten sotapolitiikasta? Miksi Venäjän tulisi kantaa vastuu Irakin, Syyrian, Libyan pakolaisvyörystä? USA:n pommitukset ja koko Irakin tekeminen elinkelvottomaksi on synnyttänyt pakolaisaallon, jossa ei pelkästään paeta fyysistä henkeä uhkaavaa vaaraa, vaan paetaan sitä, että uraani- ja fosforipommien jäljiltä maa on elinkelvoton. Irakin henkinen ja fyysinen tila ei suo mahdollisuutta edes lähes normaaliin elämään. USA tuhosi Vietnamin ja Laosin elinkelvottomaksi agent orange myrkyllä, miinoilla ja pommeilla, Jugoslavian  köyhdytettyä uraania sisältäneillä pommeilla. Afganistanin edelleen jatkuva sota ja USA:n ja sen liittolaisten mielivalta on tarttunut suomalaisiinkin. Suomalaiset osallistuvat Afganistanissa sotaan, mikä tähän astisen lainsäädännön mukaan olisi laitonta. Tämä kielletään niinkuin moni epämiellyttävä asia lakaistaan maton alle Suomen ulkopolitiikassa.

Kahvipöydässä pohdimme ketkä presidenteistämme olisivat voineet toimia yhtä vahingollisesti Suomen etua ajatellen kuin nykyinen. Halonen ei, Ahtisaari kyllä, Koivisto ei, Kekkonen ei, Paasikivi ei, Mannerheim ja Ryti kyllä, Kallio ei, Svinhufvud kyllä, Relander kyllä, Ståhlberg ei.