Teloituskolikkoskandaali ja historiallinen totuus

Torstai 27.4.2017 klo 10.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelu Suomi 100-juhlarahan ympärillä osoittaa kuinka voimakkaan tunnepitoisesta asiasta on kysymys. Maamme poliittinen eliitti ja virallista kanonisoitua historiantutkimusta edustavat historioitsijat ovat julistaneet juhlarahassa esitetun teloituskuvan sisällissodan symbolina mauttomaksi.

Keskustelu on käännetty kuvan mahdolliseen aitouteen kun pääaiheen olisi luullut olevan siinä, mikä vaikutus teloituksilla on ollut koko Suomen kansaan - niin teloitettujen sukuihin ja ystäviin kuin teloittajiin.

Entinen ulkoministeri ja historioitsijoitamme julkisuudessa edustava Erkki Tuomioja on suivaantunut siitä, "ettei Suomessa vieläkään osata käsitellä sisällissodan tapahtumia kokonaisvaltaisesti". Hän kehuu poliitikoita kuinka "onneksi meillä näyttää poliittisella tasolla olleen varsin selvä yhteisymmärrys, kuinka typerää ja sopimatonta tuollainen oli", hän toteaa Ilta-Sanomissa 26.4. 2017.

Tuomioja toteaa myös, että "historioitsijoiden kesken ei ole enää mitään avoimia konflikteja tai riitoja."

Olen ymmärtänyt asian toisin. On historioitsijoita kuten Heikki Ylikangas ja Juhani Suomi, jotka ovat joutuneet monenlaisen syrjinnän kohteeksi pyrkiessään kyseenalaistamaan hyväksyttyjä totuuksia. Ylikangas on jopa todennut, että Suomessa tutkija ei saa apurahoja mikäli tutkimusaihe pyrkii murtamaan vallitsevia eliitin hyväksymiä tabuja.

Olen kirjoittanut näkemyksistäni viimeisessä teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja. Tuon esiin uusia tietoja. Sen lisäksi kuvaan sitä kuinka Suomen hallitukset toinen toisensa jälkeen toistavat historian virheitä juuri siksi, että kansakuntana emme ole tiedostaneet emmekä käsitelleet juuri niitä kipukohtia, joita kolikossa pyrittiin käsittelemään.

Tämän teokseni Erkki Tuomioja pyrki mitätöimään blogissaan varsin pinnallisilla ja kyynisillä argumenteilla, mikä todistaa, että jokin kirjassani häntäkin kosketti.

Myös Unto Kiiskisen vastailmestynyt teos Kesän 1918 muistot nostaa myötäelämisen tunteet pintaan. Kiiskinen kuvaa arkisin kääntein uhrien ja heidän perheidensä kohtaloita.

Vaikka valtaeliitti olisi hyväksynyt vallitsevan historiallisen "totuuden", se ei riitä.

Psykiatrina tiedän, että aihepiiri ei ole loppuunkäsitelty. Olen hoitanut lukuisia potilaita, joiden  taustalla edelleen vaikuttavat sisällissodan traumat. Eräs potilaani oli myös sveitsiläisen psykoanalyytikon hoidossa. Jo viiden tapaamiskerran jälkeen hän totesi minulle, että potilaani "taustalla on teidän sisällissotanne".

Kymmenen vuotta sitten istuin katsomassa Ville Suhosen venäläisten sotavankien julmaa kohtelua käsittelevää "Jäämarssi"- dokumenttia pimeässä katsomossa. Naapuri-istuimella istuva nainen alkoi itkeä ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen. Elokuvan päätyttyä kysyin häneltä mikä hänelle tuli. Hän kertoi olevansa työläisperheen lapsi, joka erotettiin sisällissodan jälkeen perheestään uudelleenkasvatettavaksi Pohjanmaalle. Hän tapasi äitinsä uudelleen vasta 50-vuotiaana.Julmuus koskettihäntä.

Vaikka valtatodellisuutta edustavat historioitsijat olisivat sopineet siitä, mikä Suomen sisällissodan todellisuus on, syrjään sysätyt kansalaiset, teloitettujen omaiset ja keskitysleireillä nälkään nääntyneiden veljet, sisaret, äidit ja lapset eivät ole saaneet tunteellisesti kokea omaa ihmisyyttään palautetuksi.

Kenraali Mannerheimin päiväkäskyt ja hänen epäinhimillinen asenteensa teki mahdolliseksi brutaalin teloituskulttuurin ja oikeusjärjestelmän täydellisen romahduksen.

Kuvaan kirjassani sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan, vielä kesällä 1917 Suomen itsenäiseksi julistaneen eduskunnan puhemiehen ja myöhemmin kansanvaltuuskunnan puheenjohtajan Kullervo Mannerin kahden veljen kohtalon valkoisten teloittajien käsissä sodan jo päätyttyä. Nämä veljet eivät olleet osallisia sisällissotaan. Toinen, lainopin ylioppilas, opetti työväentalolla voimistelua eikä toinen ollut missään tekemisissä punaisten kanssa, mutta oli kansanvaltuuskunnan puheenjohtajan veli. Toinen selvisi juuri ja juuri hengissä Suomenlinnan vankileiriltä valkoisen työnantajansa avulla, toinen ammuttiin tienvarteen kolmen muun kiinniotetun kanssa.

Teloitettavaksi haettiin sodan jo päätyttyä työväelle myötämielisä henkilöitä sekä luottamustehtävissä olleita, työväen piirissä kunnioitettuja kansalaisia. Joukkoteloitukset tapahtuivat hiekkakuoppien reunoilla, joihin kuoppiin ruumiit myös haudattiin. Suot olivat myös suosittuja teloituspaikkoja. 

Kyyninen juhlakolikkojen analysoija toteaa  ikäänkuin osoituksena valokuvan epäaitoudesta, että teloitettavista osalla on kravatit kaulassa. Ajan hengestä tiedetään, että luottamustehtäviä suorittavat työläiset pukeutuivat pukuun ja kravattiin. Teloitettavat haettiin tehtäviensä parista kuka mistäkin. Eivät teloituskuvat kuvanneet aina vankileireillä viruneita punaisia vaan myös kodeistaan paikalle raahattuja miehiä ja naisia.

Teloitettujen suvut eivät ole saaneet välttävääkään myötäelämistä saksalaisten avulla työväestön murskanneilta valkoisilta voittajilta, jotka voittajat ja teloittajat armahdettiin 1918 syksyllä.

Mitä olisi sanottava siitä, että vasta 1980-luvulla Tammisaaren keskitysleirillä tapetut saivat nimensä kaiverrettuna muistopaateen. Aivan äsken paateen on lisätty 300 uutta nimeä.

Mitä olisi sanottava siitä, että teloitetut haudattiin kirkon hautausmaiden ulkopuolelle häpeään. Näille joukkohaudoille on vähä vähältä saatu muistomerkkejä. Kirkon maillekin pystytetyt muistomerkit ovat syrjinnän kohteena. Mitä olisi sanottava siitä, että Vantaan Hiekkaharjussa on 400 punaisen hauta, mutta tapettujen nimien kaivertamiseen ei ole saatu lupaa? Minulle on kerrottu, että kirkko vastustaa.

Unto Kiiskisen kirja kertoo useasta kirkon miehestä, joka on tokaissut "rikkaruohojen" olevan syytä tulla kitketyiksi. Vaikka historioitsijat sanovat, että Suomen sisällissota on loppuun käsitelty, ei se tunteellisesti ole vielä alkanutkaan. Kirkkojen seinissä riippuvat edelleen Mannerheimin päiväkäskyt, jotka muistuttavat jokaiselle ajasta, jolloin valtio, kirkko ja mielivalta olivat yhtä.

Koska sisällissota on tunteellisesti käsittelemättä, valtiovalta voi jatkaa hallitsemistaan kansalle ulkoaopetetun historiatarinan pohjalta. Kesällä 1917 Venäjän porvarillinen armeija takasi äärioikeiston vallankaappauksen ja itsenäisyyden murskaamisen vasemmistoenemistöisen eduskunnan hajottamisella.

Kesällä 1918 pääoman ja oikeiston valta keskitysleireineen tuli turvattua Saksan armeijan avulla. Toisen maailmansodan aikana pääoma oli Saksan ja Hitlerin puolella mikä tuki Suomen sotaponnistuksia Venäjää vastaan osana Saksan suurta suunnitelmaa.

Nyt Suomen oikeistohallitukset palvelevat ylikansallisen pääoman valtaa ylikansallisen NATO:n sotajoukon avulla. Viime kädessä pääoman ja NATO:n tavoitteena on demokratiaa ja itsenäistä ajattelua tukevan kansanosan kurissapitäminen kuten 100 vuotta sitten.

Ei ihme, että ylikansallista vallankäyttöä puolustavat historioitsijat haluavat vaientaa tarkkanäköiset hyvän oikeudentunnon omaavat ammattiveljensä. Globaali historiatietoisuus halutaan pimittää koska globaali pääomanvalta voisi vaarantua. Propaganda ei ole täysin hiljentänyt tuntevia taiteilijoita. Voisiko sisällissotaa paremmin yhdellä kuvalla kuvata kuin mitä Ilkka Suppanen kolikossaan on ilmentänyt?

Yle ja oikeuslaitos flirttailevat natsismin kanssa

Lauantai 22.4.2017 klo 11.25 - Pirkko Turpeinen-Saari

1930-luvulla Suomessa vallitsi myötämielinen suhtautuminen Saksaan ja natsismiin. Sisäministeri Urho Kekkosen yritykset vuodesta 1938 lähtien lakkauttaa fasistisena pitämänsä järjestö, IKL, tyssäsivät oikeuslaitoksen ja lehdistön heijastelemaan kansalaismielipiteeseen. Eduskunta päätti lakkauttamisesta, lehdistö nosti metelin ja raastuvanoikeus kumosi päätöksen äänestyksellä. Myöhemmin korkein oikeus vahvisti raastuvanoikeuden päätöksen.

Tämä Suomessa vallinnut ilmapiiri loi Mannerheimille tilaisuuden paitsi toimittaa tuhannet toisinajattelijat kaltereiden taakse tai teloitettaviksi, myös miehittää Neuvostoliiton Itä-Karjala, jakaa sen väestö rasistisin perustein "kansallisiin" ja "ei-kansallisiin" väestöyhmiin ja sulkea "ei-kansalliset" naiset, vanhukset ja lapset keskitysleireihin. 23.984 siviiliä virui leireillä kuollen nälkään, tauteihin ja epäinhimilliseen työntekoon. Menehtyneitä oli pelkästtä 1942 kesällä 500-600 henkilöä kuukaudessa.

Eilen 21.4.2017 saimme kokea kaksi tapahtumaa, jotka palauttavat mieliin sen, että kehitys on menossa hyvää vauhtia 1930-luvun suuntaan. Toinen tapahtuma oli käsittämätön oikeuden päätös ja toinen Yle:n natsismia vähättelevä, itse asiassa sitä markkinoiva Perjantai- niminen ohjelma.

Jyväskylässä tapahtunut neo-natsien väkivaltainen mielenosoitus painettiin oikeudessa lähes villaisella. Mielenosoittajat olivat hyökkännet ihmisten kimppuun, kaataneet maahan, potkineet päähän ja estäneet poliisia pääsemästä pelastamaan uhreja. Väkivaltaiset henkilöt saivat lieviä ehdollisia tuomioita.

Perjantai-ohjelmaan vuorostaan oli otettu perussuomalaisten puheenjohtajaehdokkaat Sampo Terho ja Jussi Halla-aho. Heitä täydensi Suomen sisu uusnatsijärjestön edustaja. Suomen sisu sai esitellä itseään pehmeässä valossa. Hätkähdyttävin oli Sampo Terhon leikittelevä, kepeä puheenvuoro Suomen jatkosodan aikaisesta Itä-Karjalan miehityksestä.

Terho piti miehitystä pikkujuttuna, eivätkä Perjantain toimittajat mitenkään pyrkineet/kyenneet valottamaan Suomen toimien rikollista luonnetta.

Miehitetty Itä-Karjala oli Mannerheimin luomus. Hän oli päiväkäskyllän määrännyt rasistisista toimista alueella. Alue oli sotilashallinnon alainen ja sen johtoon määrättiin suoraan päämajan alainen sotilashallintoesikunta. Kaikki rikokset sotatoimialueella määrättiin käsiteltäviksi sotatoimiyhtymien kenttäoikeuksissa.

Flirttailu natsismilla ei onnistu vastaavalla tavalla esimerkiksi Saksassa. Mies päätyi vankilaan natsitatuoinnin perusteella, joka oli näkyvillä uimahallissa käynnin yhteydessa joitakin tunteja.

Suomen oikeuslaitos ja media näyttävät löytäneen toisensa 1930-luvun malliin. Mannerheimia ja Saksan roolia sisällissodassa ja toisessa maailmansodassa ihannoivat teokset myyvät hyvin. Satavuotisen Suomen itsenäisyysjuhla saa valkoisen Suomen militaristisen kuorrutuksen. Pahaa aavistamaton nuoriso ja nuoret aikuiset ovat altis kohde tälle mediavyörytykselle. Sota ja rasismi myyvät hyvin.

Hybridikeskus rohkaissut Yle:n siirtymään puhtaaseen sotapropagandaan

Perjantai 14.4.2017 klo 11.00 - Pirkko Turpeinen-Saari

USA:n ja NATO:n hybridikeskuksen perustaminen Suomeen näyttää rohkaisseen Yleä siirtymään alkeellisestikin totuuteen pohjaavasta tiedonvälityksestä paljaaseen sotapropagandaan.

"Damaskoksen despootti"- ohjelma piirsi Syyrian presidentti Bashar al Assadista ja hänen johtamastaan Syyriasta kuvan, joka muistutti Linnanmäen huvipuistossa aikanaan nähtyjen väärentävien peilien muodostamia kuvia. Esitys oli traagisuudessaankin huvittava. Vääristelyt ja puolitotuudet korvasivat tapahtumien todelliset kulut.

"Dokumentti" alkaa dramaattisesti Libanonin pääministerin Haririn murhasta autopommilla. Syyrian taakseen jättänyt aiempi syyrialainen vaikuttaja kertoo kuinka Assad oli pari päivää aikaisemmin sanonut, että Hariri ei ole Syyrian ystävä. Tämä lause jää leijumaan ikäänkuin todisteena sille, että Assad oli teon takana.

Historiasta muistamme, että välittömästi murhan jälkeen Ranska alkoi syyttää siitä Assadia. Suurvaltapoliittisiin toimiin ryhdyttiin heti ilman tutkimuksia, kuten aina ennenkin. Jos tutkittaisiin, asiat muuttuisivat liian monimutkaisiksi. 

Perusteellisissa tutkimuksissa ei löydetty mitään näyttöä al Assadin osuudesta murhaan. Sen sijaan vuosia kestäneet tutkimukset johtivat Libanonin sisäpoliittisiin motiiveihin. Silti "dokumentti" jätti Assadin syyllisyyden leijumaan ikäänkuin todisteena seuraaville yhtä toteen näyttämättömille hirmuteoille.

Jutun haastateltavat olivat mielenkiintoisia. Assadin neuvonantaja ja Assad itse saivat avata pienet ikkunat omaan todellisuuteensa. Pääosan saivat Syyrian aseellista oppositiota tukevat Yhdysvallat ja Ranska, entinen siirtomaaherra. Filmissä esiintyvät entiset syyrialaiset poliitikot, jotka kaikki asuvat ulkomailla.

Turkkilaiset kansanedustajat ovat todistaneet kuinka Turkki on ostanut ISIS:in Syyriasta varastamaa oljyä. Ilmakuvissa on nähty tankkiautojen vievän sitä Turkin rajan yli. Nyt nähty juttu kertoo kuitenkin Syyrian hallinnon jollakin merkillisellä keikauksella olevankin ISIS:in öljykauppojen hyötyjä ja ISIS:in tukija.

Senaattori Mc Cain on nähty neuvottelemassa ISIS:in edustajien kanssa Syyriassa. Obaman hallinto rahoitti julkisesti ja salaisesti useita aseellisia kapinallisryhmiä. Trumpin hallinto vuorostaan lopetti näiden rahoittamisen. Viime viikolla nähtiin FSA:n al Nusra-terrorijärjestöön liittyvän kapinallisryhmän edustajan puhe videolta, jossa hän uhkasi länsimaita elleivät nämä jatkaisi heidän rahoittamistaan ja aseistamistaan. Hän pyrki kiristämään USA:ta sillä, että hän paljastaisi kuka kemiallisten aseiden iskujen takana todellisuudessa on.

Damaskoksen Goutan alueella suoritettu kaasuisku esitettiin Damaskoksen despootti "dokumentissa" Syyrian hallituksen tekemänä. Tosiasiat puhuvat muuta. Heti iskun jälkeen v. 2013 asiaa tutkimaan lähetetty YK:n ryöryhmä tunnetun diplomaatin Carla del Ponten johdolla piti heti tuoreeltaan iskun todennäköisimpänä suorittajana kapinallisia. Luultavasti presidentti Obama tiesi asian oikean laidan ja esti ohjushyökkäyksen vaikka "dokumentissakin" nähdään kuinka Ranskan ulkoministeri Fabius on täpinöissään päästäkseen käyttämään siirtomaajohtajan valtaansa Syyria vastaan. Obama aiheutti pettymyksen. Myöhemmin MIT Massachusets Institute of Technology on myös todistanut, että Syyrian hallitus ei ollut teknisesti voinut olla iskun suorittaja.

Assad "dokumentti" on dokumentti häikäilemättömästä valehtelusta. Se jatkaa Goutaan liittyvää valhetta, koska se hyödyttää Yhdysvaltoja, Ranskaa ja NATO:a.

Venäjän aloitteesta asiassa päädyttiin rakentavaan päätökseen - Syyrian kemialliset aseet vietiin varmuuden vuoksi pois maasta tuhottaviksi.

Yle:n "dokumentti" jatkaa kuin mitään tutkimuksia ei olisi tehtykään. Propagandistinen syyllinen kaasuiskuihin on Syyrian hallitus. Dokumentti esittelee kaasuiskussa kuolleiden ruumiita tunteisiin vetoavasti osoituksena Assadin hirmuhallinnosta.

Samanlaisia kuvia viikko sitten esitteli USA:n YK-edustaja Nikki Haley osoittaakseen mihin kaikkeen Trumpin eläimeksi luonnehtima Assad on valmis. Viimeinen kaasuisku oli yhtä todennäköisesti kapinallisten tekemä kuin edellisetkin. Suomen presidentti oli kuitenkin valmis jo seuraavana päivänä osoittamaan syyttävän sormensa kohti Assadia. Miksi? Siksikö, että syyttävä sormi siinä tapauksessa osoittaisi myös Venäjään Syyrian valtion suojelijaan?

"Dokumentti" unohti kertoa minkälainen maa Syyria on. Keskustelin Syyrian ulkomisterin  kanssa vuonna 1985. Hänen maailmanpolitiikan tilan kuvauksestaan kävi ilmeiseksi, että Syyria ei kannata imperialismia, eli suurvaltojen yksinvaltaa. Sehän tietenkin on USA:n ja liittolaisten mielestä sietämätöntä. Syyria on liittoutumaton ja kannattaa kansalaisten mahdollisiman tasaveroisia oikeuksia.Syyria on sekulaarinen eikä korosta minkään uskonnollisen suuntauksen valtaa. Henkilötodistuksessa ei ole merkintää uskontokunnasta. Valtio takaa terveydenhuollon ja koulutuksen kaikille, myös pakolaisille. Tästä taloudellisesta vastuusta huolimatta suurvallat ovat arroganssissaan asettaneet Syyrialle talouspakotteet "sodan vuoksi".

Israel miehittää edelleen Syyrialle kuuluvia Golanin kukkuloita ja makeanveden lähteitä. Israel uhkaa läsnäolollaan Syyriaa ja suorittaa ohjusiskuja tuon tuosta, ilman että kansainvälinen yhteisö piittaisi näistä kansainvälisen oikeuden loukkauksista.

Yhdysvaltojen ja NATO:n barbaarisen Irakin sodan yhteydessä Syyria joutui tarjoamaan turvan 1,5 miljoonalle pakolaiselle sen lisäksi, että maa oli tarjonnut turvapaikan jo 0,5 miljoonalle palestiinalaiselle. Syyria ei saanut mitään ulkopuolista taloudellista apua tuohon taakkaansa.

Irakin sodan velloessa Bushin ulkoministeri Condoleezza Rice kirjoitti 2008 New York Timesissa kuinka Syyriaan on saatava hallituksen vaihdos. Tutkiessani Jugoslavian hajottamiseen liittyviä USA:n lakeja, saatoin todeta Syyrian esiintyneen hajotuksen kohteena jo 1980-luvulla.

Assad-"dokumentti" unohtaa Syyrian hallituksen ja Venäjän roolin sodan lopettamisessa. Syyrian hallituksessa on sovittelusta vastaava ministeri. Hänen tehtävänään on johtaa toimia, joilla kapinalliset voivat aseista luovuttuaan saada armahduksen ja integroitua jälleen normaaliin yhteiskuntaan. Monin paikallisin tulitaukosopimuksin ja neuvotteluin halltus on pyrkinyt vähä vähältä lisäämään tätä toimintaa.

Tämän myönteisen prosessin ollessa täydessä vauhdissa kaasuisku ja USA:n ohjusisku keskeyttivät sen. Tuntui kuin hallituksen vaihdokseen alunperin pyrkineet USA, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia olisivat pettyneet siihen, että Syyrian hallitus Venäjän tuella olisi luomassa edellytyksen rauhanprosessiin ja siihen, että asukkaat voisivat vähitellen palata vapautetuille alueille ja koteihinsa. Siten aseellisen hallituksen vaihdoksen kannattajilla oli motiivi tuohon iskuun, hallituksella ei.

Yle:lle moisen "dokumentin" esittäminen on mahdollista vain nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Sotapropaganda korvaa totuuden. Suomen presidentti hyväksyy NATO:n ja USA:n lisääntyvän läsnäolon Suomessa niin sotaharjoituksina ilmassa kuin valtamediassa. Sini- punahallituksen trollijahtiin valmistanut koulutus Harvardissa Yhdysvalloissa on tehnyt propagandasta hyväksyttävän ja itse asiassa ainoan vaihtoehdon toimittajille.

Sotapropagandalla sotilaallisella toiminnalla vahvistettuna on meillä jo satavuotiset perinteet. Kun Suomen ensimmäinen itsenäisyysjulistus kesällä 1917 tuhottiin ja eduskunta hajotettiin, Venäjän porvarillinen hallitus lisäsi armeijan läsnäoloa Helsingissä. Kesällä 1918 Saksan armeija vuorostaan takasi sen, että työläiset pysyivät keskitysleireissään valkoisten juhliessa "demokratian" voittoa. Talvisodan alla toisinajattelijat olivat vankilassa Mannerheimin määräyksestä ja sotapropagandaa varten oli jokaiseen kylään ja torppaan saakka ulottuva vakoilu/ mielipiteenhallintaorganisaatio. Hitler oli luvannut, että Saksa ei hyökkää Ruotsin selkään, jos se auttaa Suomea tulevassa talvisodassa. Venäjän porvarillinen armeija, Saksan armeija ja nyt Yhdysvallat NATO-liittolaisineen ja hybridiuhkatoimistoineen takaavat sen, että suomalaiset saavat valtamediasta vain pääoman vallalle suotuisaa tietoa. 

Sadassa vuodessa ei mikään ole muuttunut.

Syyrian sota - Jugoslavian hajotuksen kopio

Perjantai 7.4.2017 klo 10.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Syyrian "kaasuisku"-provokaatio on kopio muista jihadistien ja terroristien suorittamista provokaatioista, jotka ovat palvelleet USA:n ja entisten siirtomaavaltioiden vaikutusvallan laajentamisen etuja. Suomi on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vapautunut osallistumaan näihin valloitusretkiin oppipoikana.

Suurvallat, Suomen kohdalla erityisesti Saksa palkitsevat kuuliaista oppilasta taloudellisesti ja sotavoimalla. Eilisessä puheenjohtajien vaalikeskustelussa pääministeri Sipilä kehui sijoituksia nyt tulevan. Onhan SOS-hallitus myymässä Suomea polkuhintaan vastapalvelukseksi globaalin pääoman vallan suosiosta.

Ylikansallisen pääoman hallussa oleva läntinen valtamedia kauhisteli Syyrian sodan keskivaiheilla jihdistien suorittamia kaulojen katkaisuja, mikä ei estänyt USA:ta liittolaisineen rahoittamasta ja aseistamasta näitä. Se ei myöskään Bosnian sodan aikana paheksunut Afganistanista ja Lähi-Idästä tuotettujen taistelijoiden suorittamia kaulojen katkaisuja, koska teloitetut olivat serbejä, joille valtio ja perustuslaki olivat puolustamisen arvoisia.

Bosnian presidentti Izetbegovic oli julistanut perustavansa islamilaisen kalifaatin Balkanille. Hänen laatimaansa Islamilaista julistusta oli levitetty vuodesta 1970. Jugoslavian oikeusjärjestelmä piti hänen toimintaansa valtiopetoksena ja tuomitsi hänet vankilaan. Tämä ei estänyt USA:n presidentti Clintonia liittoutumasta hänen kanssaan 20v myöhemmin, jolloin Izetbegovic oli lännen avustuksella valittu presidentiksi vaikka ei vaaleja voittanutkaan.

Bosnian sodassa Yhdysvallat toimi Izetbegovicin ilmavoimina. Hedelmätori- ja leipäjono räjäytykset toimivat provokaationa, joissa syyttävä sormi osoitettiin serbeihin ja vain tunteja Izetbegovicin joukkojen suorittaman provokaation jälkeen NATO-sai käskyn pommittaa uraanipommeilla Bosnian serbejä.

Kosovon sodan kohdalla 1999 Racakin kylän taistelu kuvattiin teloituksena ja teurastuksena kuten nyt Syyrian "kaasuiskut", jotka molemmat, sekä Goutan että nyt Idlibin maakunnassa tapahtuneet provokaatiot toimivat yllykkeenä NATO-maiden pommituksille. Asioista perillä olevat tietävät, että Jugoslavian hajotus suunniteltiin 1980-luvulta lähtien USA:n ja Saksan yhteisenä projektina. (Kuvaan asian kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja, marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä)Samoin Syyrian hajotusta on valmisteltu vuodesta 2001 lähtien myös Yhdysvaltojen ja Saksan projektina. Toki Lähi-Idän entiset siirtomaavallat Iso-Britannia ja Ranska tukevat hanketta.

Suomalaisuus muuttuu yhä vastenmielisemmäksi, mitä paremmin tutustuu Suomen julkisuuteen nostettujen kansainvälisten toimijoiden Martti Ahtisaaren, Elisabeth Rehnin, Helena Rannan ja Pekka Haaviston käyttäytymiseen USA:n ja Saksan palvelijoina.

Suomen ulkoministeriö ja valtamedia ovat systemaattisesti asettuneet Syyrian hajottamaan pyrkivien USA:n ja NATO-maiden jihadistipalkkasotureiden puolelle. USA:n johtavat turvallisuusasiantuntijat ovat todistaneet senaatille, että Syyriassa heidän palkkasotureissaan on vain yhden käden sormilla laskettava määrä maltillisia henkilöitä.

Suomen valtamedia on nostanut ainoaksi tietolähteekseen al qaidaan liitetyn yhden miehen tietotoimiston Syrian observatory for human rights. Koko länsimedia, joka edustaa presidentti Obaman ja NATO:n tavoitteita Syyriassa käyttää samaa lähdettä, minkä vuoksi Suomen media voi viitata läntisiin lähteisiin halutessaan harhauttaa suomalaisia. Kuinka kauan suomalainen lelukuljettaja Adham saikaan esitellä käsityksiään suomalaisessa julkisudessa ex ulkomisteri Tuomiojan rinnalla.

Olin läsnä ensimmäisessä laajassa Suomen YK-liiton järjestämässä Syyria-seminaarissa, jossa puhuivat ulkoministerimme lisäksi Free Syrian Armyn (joka liitettään al-qaidaan) edustaja. Ketään ei vaivannut se, että paikalla ei ollut Syyrian hallituksen edustajaa. Siis YK-liiton tilaisuus ja näin vino. Suomen media ei ole tähän päivään mennessä kuvannut minkälainen valtio Syyria on. Minkälaista tuholaistoimintaa USA liittolaisineen on sen varalle suunnitellut.

Olen kuvannut tammikuun 2016 blogissani Thierry Meyssaniin viitaten saksalaisen Volker Perthesin ja yhdysvaltaltojen Libanonin suurlähettilään suunnitelman Syyrian jaosta. Samat henkilöt ovat esitelleet hankettaan Bilderberg -ryhmän kokouksessa. Prosessissa Saksa on vähätellyt muslimiveljeskunnan militanttisuutta aivan kuten presidentti Clinton vähätteli Izetbegovicin jihadismia.

Toisin sanoen kauloja voi katkoa, kaasuiskuja ja joukkosurmia voi tehdä, kunhan media saa ne osoitettua hallitusten (Jugoslavian, Syyrian) tekemiksi, jotta suurvallat pääsevät taloudellisiin ja valtapoliittisiin tavoitteisiinsa.

Sotatoimien laannuttuakin on osoittautunut tärkeäksi, että propagandaa jatketaan hellittämättä, sillä globaalin vallan haltuunotto on vielä kesken. Jugoslavian kohdalla laillisuuden puolustaja serbit on asetettu syytteeseen NATO.maiden tuomioistuimessa. Sama hanke on tekeillä "Assadin sotarikosten" tuomitsemiseksi. Suomalainen Elisabeth Rehn on kunnostautunut serbien "hirmutekojen" maineen ylläpitäjänä sen sijaan, että hän kertoisi objektiivisen totuuden. Jokainen halukas voi katsoa dokumenttifilmin "Weight of Chains" tai Sarajevo Ricochet, jossa tapahtumien kulku ja poliittiset taustat paljastuvat. Ne katsottuaan voi verrata Elisabeth Rehnin tarinoita dokumentteihin.

Syyrian sodan NATO-propaganda on voimissaan. Al-Qaidan länsirahoitteinen Valkokypärät on saanut oman propagandaelokuvansa, joka voitti Hollywoodin Obama-huumassa Oscarin. Obaman USA on kansainvälisten lakien vastaisesti liittolaisineen tunkeutunut Syyrian valtion alueelle kuten Turkkikin. Mitä talouspakotteita YK on asettanut näille valtioille? Mitä kaupan rajoitteita näille valtioille vaaditaan. USA:n lentokoneet tappoivat 62 Syyrian armeijan sotilasta yhdellä iskulla. Verratkaa tätä verettömään Krimin siirtymiseen autonomisesta Ukrainan alueesta äänestyksellä Venäjään.

Suomi on mukana tässä kansainvälisessä tragediassa oppipojan roolissa. Militarismi on korvannut rauhan ja ystävyyden. Aseellinen "kumppanuus" on nykyajan ystävyyttä. Luotettavuus on osoitettava niin hallituksessa, eduskunnassa kuin mediassa. Kiltisti kerjäävälle koiralle heitetään luu.