Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Kannatatko valehtelijaa presidentiksi?

Keskiviikko 7.2.2024 klo 12.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Alexander Stubb väitti vuonna 2008 että Venäjä aloitti Georgian sodan. Hän väitti myös tässä vaalikamppailussa useaan otteeseen samaa. Hän jopa väitti "neuvotelleensa rauhasta".

Yhdysvallat oli esittänyt Georgian liittämistä NATOon.

Tosiasia on se, että Georgian Yhdysvalloissa koulutettu presidentti Mikail Saakashvili aloitti sodan pommittamalla Etelä-Ossetian separatistialueen pääkaupunkia Tsinvalia luullen että hänellä olisi Yhdysvaltojen tuki. Pommituksissa kuoli venäläisiä rauhanturvaajia.

Rauhanneuvottelut suoritti  lännen puolesta yksinomaan Ranskan presidentti Nikolas Sarkozy.

                                          ***

Korruptoitunut presidentti Saakashvili pakeni Georgiasta Ukrainaan saaden presidentti Poroshenkolta Ukrainan kansalaisuuden. Hän liittyi yhteistyöhön äärioikeistolaisten Svobodan ja Azovin kanssa. Poroshenko nimitti hänet Odessan kuvernööriksi tarkoituksena adistää NATO sotilaallisia järjestelmiä siellä.

Poroshenko keskittyi käymään sisällissotaa Itä-Ukrainan Donbassin venäjänkielistä asujaimistoa vastaan näiden vastustettua Yhdysvaltojen johtamaa v. 2014 väkivaltaista Maidanin vallankaappausta.Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Victoria Nuland oli valinnut sopivan pääministerin Ukrainalle, Jatsenjukin.

Ehdoka Stubb ja koko Suomen poliittinen eliitti väittää Venäjän aloittaneen Ukrainan sodan v. 2022 ilman provokaatiota. Yhdysvaltojen valitseman natseihin ja äärioikeistoon tukeutuvan hallituksen 10 vuoden sisällissota on painettu pois julkisuudesta.

                                              ***

Ehdokas Stubb väittää, että Venäjä uskoo vain voimaan. Ehdokas Haavisto tietää paremmin. Vuoden 2021 joulukuussa Haavisto palasi Moskovasta neuvotteluista ulkoministeri Lavrovin kanssa. Venäjä oli ehdottanut yhteiseen turvallisuuteen perustuvaa sopimusta, jonka mukaan mikään valtio ei saisi perustaa omaa turvallisuuttaan muiden kustannuksella.

Venäjä on uskonut kansainvälisiin lakeihin, diplomatiaan ja neuvotteluihin - USA-johtoiset maat uskovat ainoastaan väkivaltaan ja valehteluun ja ilmoittavat noudattavansa "sopimusvaraista järjestelmää", jossa laeista ei puhuta mitään puhumattakaan YKsta.

                                               ***

Ukrainan sisällissotana ja Donbassin asukkaiden kansanmurhana alkanut konflikti on pakottanut Venäjän tulemaan Itä-Ukrainan venäjänkielisten asukkaiden avuksi näiden julistauduttua itsenäiseksi heti Ukrainan hallituksen v. 2022  hyökkäyksen alkumetreillä.

Sota on ollut Yhdysvaltojen suunnittelema pyrkimys heikentää Venäjää Ukrainan avulla ja kustannuksella.

Suomen poliittinen eliitti on ollut osallisena tähänkin kansanmurhaan tukemalla Ukrainan korruptoitunutta hallitusta. Samaan aikaan se tukee Israelin suorittamaa kansanmurhaa pyrkimällä estämään tulitauon ja lopettamalla YK:n palestiinalaisille hengentärkeän humanitaarisen avun.

                                              ***

Viime viikolla Maidanin "kuningatar" Victoria Nuland vieraili Kiovassa maan presidentin ja armeijan ylipäällikön jouduttua riitaan keskenään. Hän saneli menettelytavat, joiden mukaisesti Yhdysvallat jatkaisi ainakin jonkinlaista Ukrainan hajoavan korttitalon tukemista. Eurooppahan on alisteisena Yhdysvalloille lupautunut jo lähivuosina rahoittamaan epädemokraattista korruptoitunutta maata.

Kumpikaan presidenttiehdokkaista ei ole sanoutunut irti Yhdysvaltojen sätkynuken roolista. Ukrainan sätkynuken käytyä toimintakyvyttömäksi USA tarvitsee uusia nuoria miehiä sotimaan sen valtapyrkimysten puolesta.

Polun varrella on pitkin matkaa nuorten miesten ruumiita (puoli miljoonaa kuollutta ukrainalaismiestä ja vielä suurempi määrä pysyvästi toimintakyvyttömiä haavoittuneita). Sen lisäksi nuken roolissa kulunut Zelensky heitetään roskatynnyriin.

                                                ***

Suomi kieltäytyi talvisodan alla Stalinin ehdottamista maa-alueiden vaihdoista, joiden tarkoituksena oli turvata Leningradin alueen turvallisuus. Sen sijaan se piti näyttäviä sotaharjoituksia Karjalan kannaksella kaikkien muiden maiden sotilasasiantuntijoiden ,paitsi Neuvostoliiton,läsnäollessa.Saksan ja Britannian armeijoiden ylipäällikköt vierailivat kesän 1939 aikana kannaksella.

Nykyinen poliittinen johtomme on toiminut kuten talvisodan hallituksemme. Ylimielisyys ja uho edellä.

Suomi on liitetty NATO:on ilman kansanäänestystä. NATO:on,joka on Yhdysvaltojen sotilaallinen etuvartio , maan jolla ei ole ystäviä, ainoastaan liittolaisia ja joka ei harrasta diplomatiaa vaan pommituksia.

Suomi tarjoutuu uppiniskaisella politiikallaan Ukrainan seuraajaksi Yhdysvaltojen nukkena.

                                               ***

Tulevana sunnuntaina on mahdollista valita valehtelevan, kylmäverisen, fanaattisen sotauhoisen kandidaatin ja hieman pehmeämmän mahdollisesti sovittelevan ehdokkaan välillä. Valitsen jälkimmäisen.

.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alexander Stubb, Georgian sota, rauhanneuvottelut, sodan aloittaja, valehtelun kattavuus ja hyväksyttävyys Suomessa, Ukrainan sota, USA:n sätkynuket Ukraina ja Suomi,

Venäjä, Georgia, Ukraina ja Valko-Venäjä Yhdysvaltojen sabotaasin kohteina

Torstai 22.4.2021 klo 15.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat on esitellyt ylpeänä 1990-luvun tapahtumia Venäjällä Suomen ulkoministeriön raporttien tultua julkisiksi tuolta ajalta. Mitään näin lapsellista raportointia en Suomen ulkoministeriöltäkään olisi odottanut. Saati sitä, että Helsingin Sanomat osoittaa tietämättömyytensä tapahtumista ”Hetkeä ennen Putinia”, kuten lehti otsikoi mahtipontisen juttunsa.

Yhdysvaltojen presidenttien masinoimat ”talousuudistukset”, tosiasiassa ryöstöt, sekä Jeltsinin vaalivoiton masinoiminen eivät ole valtamediamme tiedossa. Presidentti Putinin valtaantulon merkitys Venäjälle on ollut korvaamaton. Yhdysvalloille se sen sijaan on ollut piikki lihassa eivätkä maan vaihtuvat presidentit ole pystyneet saamaan Venäjää takaisin hallintaansa.

Suomen rooli Venäjän vastaisessa rintamassa Yhdysvaltojen tukena on kuin kauhufilmi, johon heräsin myös viime yönä. Suomen muuttuminen valheita tuottavaksi, YK:n periaatteet hylkääväksi aseteollisuuden, Yhdysvaltojen ja NATO:n vasalliksi on todellinen painajainen.

Suomi alkoi toimia NATO:n apupoikana ja USA:n ja Saksan liittolaisena Lipposen hallitusten ja presidentti Ahtisaaren aikaan 1990-luvulla. Jugoslavian hajottamisessa Suomen media liittoutui Hitleriä tukeneiden muslimien ja fasisti -kroaattien kanssa kuvaten heidät uhreina.

Suomen hallituksen valheet Racakin kylän tapahtumista loivat edellytykset serbien pommituksille uraanipommeilla ja koko infrastruktuurin tuhoon.

Yhdysvaltojen ulkoministeriö julisti v. 2000 järjestämässään kokouksessa Bratislavassa laajentavansa NATO:n valtapiiriä Baltiasta Odessaan ja estävänsä Venäjän pääsyn Itämerelle.

Kiina oli suurella ilolla ja vaivalla järjestämässä kesäolympialaisia vuonna 2008. Juuri tuolloin elokuussa Yhdysvaltojen kouluttama Georgian presidentti Saakashvili hyökkäsi Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tshinvaliin tykkitulen ja pommitusten voimalla. 

Vanhasen II hallitukseen oli juuri keväällä 2008 valittu uusi ulkoministeri Alexander Stubb. Hän ei ollut koskaan ollut kansanedustaja, mutta nimettiin kokoomuslaisen Ilkka Kanervan tilalle ulkoministeriksi. Hän julisti Venäjän hyökänneen Etelä-Ossetiaan, mikä ei pitänyt paikkaansa. Väite sopi Yhdysvaltojen ja NATO:n propagandaan.

Venäjä reagoi rauhanturvaajiensa tappamiseen ja miehitti osan Georgiaa, kunnes tuvallisuus alueella palautui. Suomen media ilahtui ulkoministeri Stubbin kannanotoista ja kuvasi Venäjän verenhimoisena hyökkääjänä. Musiikkiarvostelijana tunnettu Vesa Siren kirjoitti todellisuuden vastaisesti Tshinvalissa järjestetystä surukonsertista, kuinka ”sillä juhlittiin voittoa”. Näin konsertin. Harvoin olen kokenut niin surumielistä Gergijevin johtamaa soittoa illan pimettyä ja kynttilöiden palaessa. 

Vuonna 2014  Venäjä järjesti vaivaa nähden ja ylpeyttä tuntien talviolympialaiset Sotshissa. Samana päivänä 23.2. 2014 Yhdysvaltojen kouluttamat tarkka-ampujat päättivät vallankaappauksen Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa verilöylyyn. Laillisesti vaaleilla valittu presidentti pääsi helikopterilla pakoon säilyttäen henkensä. Autosaattue, jossa hänen oletettiin matkustavan ulos kaupungista, joutui hyökkäyksen kohteeksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan Parlamentin poliitikot olivat edellisten viikkojen aikana kannustaneet mielenosoittajia. Yhdysvallat oli apulaisulkoministeri Nulandin mukaan käyttänyt 5 miljardia dollaria vallanvaihdon valmisteluihin. Äärioikeistolaiset ja ilmiselvät natsit olivat pahoinpidelleet, demokratiaa kannattavia poliitikkoja, heittäneet heitä roskalaatikoihin ja kaataneet maalia päälle.

Toukokuussa Odessassa poltettiin kymmeniä ammattiyhdistysten taloon turvaan paenneita henkilöitä elävältä, natsimielisten tanssiessa ulkopuolella ja estäen uhreja pääsemästä ulos huutaen ”torakat palavat”.

Elokuvaohjaaja Oliver Stone on tuottanut erinomaisen dokumentin Ukraine in flames natsismista Ukrainassa sekä tapahtumista vuonna 2014. 

Krimillä asuvien demokratiaa kannattavien venäläisten jouduttua fyysisen ja henkisen väkivallan kohteeksi Ukrainassa he tukeutuivat Venäjään voidakseen autonomiansa avulla itsenäistyä kokonaan Ukrainasta. Kansanäänestyksen jälkeen Venäjä hyväksyi Krimin jälleenyhdistymisen Venäjään, johon Krim on kuulunut vuodesta 1785 lähtien, ukrainalaisen Hrustsevin suorittamaa v. 1952 tapahtunutta Ukrainaan siirtoa lukuun ottamatta. 

Ukrainan vallankaappaushallitus julisti terrorisminvastaisen sodan Itä-Ukrainan asukkaille, jotka kieltäytyivät hyväksymästä vallankaappaushallitusta. Vuodesta 2014 lähtien Ukraina on eristänyt Itä-Ukrainan, yrittänyt tehdä sen elinkelvottomaksi ja ylläpitänyt matalan intensiteetin sotaa.

 

Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin seuraavana kohteena on ollut Valko-Venäjä.

Yhdysvaltojen ulkoministeriön alaiset järjestöt ovat siirtyneet Valko-Venäjälle pyrkien saamaan Valko-Venäjän omaan vaikutuspiiriinsä. Presidentinvaalien päätyttyä pitkään hallinneen Lukashenkan voittoon Yhdysvaltojen rahoittama ja kouluttama oppositio lähti kaduille osoittamaan mieltään – aivan kuten Jugoslaviassa ennen vaaleja tai Lähi-Idässä värivallankumousten valmistelussa tai Hong-Kongissa ja Ukrainassa.

Mielenosoittajat olivat ottaneet tunnuksekseen punavalkoisen vanhan Valko-Venäjän lipun. Naiset oli puettu punavalkoisiin mekkoihin, joita Suomen presidentti Niinistökin myötäelävästi ihaili. Mielenosoittajat oli koulutettu kuten niin monissa aikaisemmissa värivallankumouksissa mielenosoitustekniikkojen hallintaan. Parvimuodostelmiin, hämäyksiin, sopiviin tunnuksiin, kommunikointiin netissä. 

Voitonpäivä on jokaiselle natsismia ja fasismia vastaan taistelleelle kansakunnalle merkittävä päivä. Neuvostoliitto menetti toisessa maailmansodassa 27 miljoonaa kansalaistaan. Korona-epidemian vuoksi juhlavuoden 2020 vietto jäi väliin Venäjällä.

Yhdysvaltojen, Britannian ja EU:n NATO-maiden tiedustelupalveluiden ja ulkoministeriöiden organisoima Valko-Venäjän sotilasvallankaappaus ja Valko- Venäjän presidentin murhahanke oli suunniteltu tapahtuvaksi 9.5.2021. Siinä pyrittiin käyttämään samaa kaavaa kuin Pekingin olympialaisten tai Sotshin olympialaisten aikana. Maailman, varsinkin Venäjän ja sen liittolaisten tunteet ja lämpö olisivat sitoutuneena juhlaan. Kaaoksen aikaansaamisen oletettiin olevan helppoa kuten Ukrainassa. Tällä kertaa Venäjän ja Valko-Venäjän tiedustelupalvelut olivat varuillaan.

 

Suomen hallitus ja media ovat Valko-Venäjän Yhdysvaltojen rahoittaman opposition suhteen yhtä myötäsukaisia kuin Ukrainan natsien tai Saakashvilin kannattajien tai Hong-Kongin ”demokratia”-mielenosoittajien tai CIA:n tukemien uiguurien suhteen.

YK:n periaatteet toisten maiden sisäisiin asioihin puuttumattomuudesta eivät näytä koskevan Suomen ulkopoliittista johtoa tai mediaa. Maanpetoksellista toimintaa harrastava ulkomaisten turvallisuuspalveluiden rahoittama ja ohjeistama henkilö Venäjällä saa ulkopoliittisen johtomme ja median tuen.

Siitä huolimatta Venäjän presidentti ja hänen hallituksensa ovat upealla tavalla ratkaisevasti vaikuttaneet YK:n periaatteiden ylläpitämiseen. Suurin osa maapallon maista on YK:n jäseninä valmiit puolustamaan sen periaatteita aseteollisuuden ja NATO-maiden uutta ”kansainvälistä sopimusjärjestelmää” ja ”itsejulistautuneiden demokraattisten maiden ” liittoutuman hegemoniaa vastaan. 

Aseteollisuutta tukevat NATO-maat etsivät vihollisia ja pitävät oikeutenaan vihata ja ja hyökätä asein jopa liittoutumattomia YK:n jäsenmaita vastaan. 

Minun painajaiseni johtuu siitä, että Suomi on valinnut aseteollisuuden kannattamisen ja vihan ideologian.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä. Georgia, Ukraina, Valko-Venäjä, Stubb, Saakshvili, Lukashenka, Putin, Janukovits, USA:n sabotaasitoiminta, Suomen hallitukset USA:n vasalleina

Kipin kapin Hongkongiin CIA:ta tukemaan

Sunnuntai 11.8.2019 klo 15.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat julkaisi eilen mielipidekirjoituksen "Suomen tulisi johtaa EU tukemaan Hongkongia". Kirjoituksen alla oli toinen Kiinan uhkaa korostava, Taipein edustuston päällikön Janet Changin kirjoitus, jossa hän viittasi yhtyvänsä lehden pääkirjoitukseen "Mitä Kiinalta voi seuraavaksi odottaa?".

Janet Chang kuvaa kuinka "Hongkongin kärjistyneet ja kuukausia kestäneet protestit ovat saavuttaneet koko maailman huomion ja herättäneet suurta huolta Taiwanissa".

Yhdysvaltojen vuosikymmeniä kestäneet sotilaalliset ja taloudelliset puuttumiset  itsenäisten valtioiden sisäisiin asioihin eivät ole uutisia. Maan mediaomistusten ylivalta on johtanut siihen, että puuttumisia seurataan tapahtuvina tosiasioina eikä Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tavoitteita ei paljasteta, kritisoimisesta puhumattakaan.

Salaisiksi julistetut asiakirjat paljastuvat usein vasta kymmenien vuosien kuluttua, jona aikana on jo siirrytty seuraaviin tapahtumiin vanhojen asioiden painuttua pois tietoisuudesta.

Yhdysvaltojen tiedustelun CIA:n sekä 1980-luvulta lähtien sen tavoitteita palvelevien niin kutsuttujen "demokratiaa edistävien" järjestöjen toimet ovat tuttuja jokaiselle asioita tarkasti seuraavalle henkilölle.

Miljoonan indonesialaisen ammattiyhdistysaktiivin ja kommunistiksi epäillyn tapot CIA:n listojen mukaisesti 1960-luvulla ovat kuvattuina ohjaaja Oppenheimerin järkyttävissä elokuvissa.

CIA:n organisoimien Tianmenin mielenosoitusten ja "verilöylyn" propaganda-arvo ei ole himmentynyt. 

Kiinan, Jugoslavian, Puolan, Neuvostoliiton, Irakin, Georgian, Ukrainan, Irakin, Libyan, Tunisian, Egyptin ja Syyrian hallituksenvaihdosoperaatiot ja CIA:n, Soroksen, Otporin ja yksityisten palkkasoturiryhmien osuus näissä väkivaltaisissa toimissa on jo melko tarkkaan selvitetyt.

Georgian presidentti Saakashvilin, Yhdysvaltojen kouluttaman ja tukeman presidentin hyökkäys vuonna 2008 Venäjää vastaan ei onnistunut tuomaan Yhdysvaltojen toivomaa tulosta. Saakasvili onkin jo siirtynyt henkipattona maasta toiseen isäntiensä hylkäämänä.

Nyt Georgiassa on menossa toinen kierros.

CIA:n vahvalla läsnäololla presidentti Obama, varapresidentti Biden ja koulutetut, myös useiden EU-maiden tukemat tarkka-ampujat ja heidän avullaan valtaan nostetut johtajat Jatsenjuk ja Poroshenko eivät myöskään kyenneet saamaan aikaan Yhdysvaltoja, Sorosta ja monia EU-vaikuttajia tyydyttävää tulosta.

Vuoden 2013 syyskuussa Jaltalla kyseisten vaikuttajien etukäteen viettämä voitonjuhla osoittautui ennenaikaiseksi. Poroshenko lienee nykyisin yhtä epätoivottu henkilö kuin Saakashvilikin.

Suomalaiset ovat onnellisia osittain siksi, että suppean kielialueemme vuoksi suuri osa on onnellisen tietämätön siitä miten "isot pojat" hallitsevat maailmaa. Suomessa vallitseva  NATO:n hybridikeskuksen edellyttämä media- ja kustannusalan kontrolli estää julkaisemasta  mitään, mikä horjuttaisi onnellista tietämättömyyttä.

Englanninkieltä hallitseville suosittelen kahta teosta. Ensinnäkin jo aikaisemmin suosittelemaani F.William Engdahl: Manifest Destiny; Democracy as Cognitive Dissonance. Toinen suositukseni on Thierry Meyssanin teos Before Our Very Eyes; Fake Wars and Big Lies From 9/11 to Donald Trump. Teokset saa viikossa esimerkiksi Amazonin verkkokaupasta.

Thierry Meyssanin kirja on järkyttävä yksityiskohtaisuudessaan kuvatessaan Yhdysvaltojen hallinnon päätöksiä esimerkiksi Lähi-Idän uudelleen järjestelyistä: "Ennen kuin Hillary Clintonin valintaa ulkoministeriksi oli edes vahvistettu, hän jo soitti Lontooseen ja Pariisiin sotilasoperaation aloittamiseksi Lähi-Idän uudelleen muovaamiseksi. Irakin fiaskon jälkeen Yhdysvalloille olisi mahdotonta käyttää omia sotilasjoukkojaan tällaiseen seikkailuun. Yhdysvaltojen mielestä oli tullut aika uudelleen järjestellä aluetta, jonka valtioiden rajat oli muodostettu vuonna  1916 brittien, ranskalaisten ja venäläisten toimesta, nyt  aikaisempaa paremmin Yhdysvaltojen etuihin sopiviksi."

Kuinka ranskalaiset ja britit saataisiin suostumaan hankkeeseen? Mitenkä muuten kuin lupaamalla mahdollisuuden muuttaa alue uudelleen eräänlaiseksi siirtomaaksi.

Kirja kuvaa sitä samaa hengästyttävää nopeutta, johon tutustuin tutkiessani Jugoslavian hajottamista. Miten nopeati Yhdysvaltojen NATO-liittolaiset ja muutkin liittolaiset saadaankaan toimimaan kuin hyvin harjoitettu orkesteri. 

Ensin provokaatio. Sen jälkeen massiivinen yhden suuntainen mediavyöry, nopeat hallitusten, EU:n  ja YK-elinten päätökset ja pian pommitukset ja talouspakotteet ovat pystyssä.

Kukaan ei ole voinut olla huomaamatta, että USA on nyt kohdistanut hyökkäyksensä ensisijaisesti Kiinaa ja Venäjää vastaan.

Hongkongin mielenosoitukset muistuttavat väkivaltaisuudessaan Kiovan Maidania. Otpor -järjestö oli kouluttanut opiskelijoita tekniikoihin ja mielenosoitusten koordinointiin. Koulutetut nuoret eivät hienon hotellin kokoustiloissa ymmärtäneet työskentelevänsä Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tavoitteiden toteuttamiseksi. 

Moskovan mielenosoitukset vaikuttavat myös erittäin hyvin organisoiduilta.

Kun Tianmenin tapahtumien todellisuus valkeni vasta 30 vuoden kuluttua, Hongkongin ja Moskovan tapahtumien taustat paljastuvat tapahtumahetkellä. Hongkongista on jo saatu kuvia, jossa Yhdysvaltojen konsulaatin edustaja neuvottelee aktivistien kanssa, ja Moskovassa sijaitsevan Yhdysvaltojen lähetystön edustajan todetaan antaneen ohjeita mielenosoitusten aikataulusta ja reiteistä.

Jugoslavian presidentti Milosevicin kaatamiseksi vuonna 2000 CIA painatti 5 miljoonaa presidenttiä vastustavaa tarraa, koulutti Srda Popovic'in Otporin avulla mielenosoittajat ja opasti CNN -televisiokanavan kuvaamaan kriittisiin, ennalta suunniteltuihin kohteisiin lisätäkseen mielenosoitusten käyttövoimaa. Moskovan mielenosoitukset 19 vuotta myöhemmin, ovat kuin kopio Belgradista.

Helsingin Sanomat on Yleisradion ja Ulkopoliittien instituutin kanssa toiminut Yhdysvaltojen aggressiivisen, kansainvälisistä laeista piittaamattoman politiikan tukijana. Rikoksista todisteeksi ja seuraamusten perusteeksi riittävät "highly likely"- väitteet ja onnettomuustutkinnassa syylliseksi epäilty voi olla osa tutkijaryhmää kuten Malesialaiskoneen ampumistapauksessa tapahtui.

Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten arroganssia osoittaa se, että ne eivät välitä siitä, että vieraita kieliä taitavat kansalaiset saavat tosiaikaisia todisteita heidän puuttumisestaan itsenäisten valtioiden sisäisiin asioihin destabilisointimielessä.

Heille riittää se, että väkivaltainen käyttäytyminen on julistettu "läntisten arvojen mukaiseksi" eikä  "isojen poikien" "sisäpiirin" toimintatapaa sovi kyseenalaistaa.

Suomi on tässä täysin rinnoin mukana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hongkong, CIA, Moskova, Georgia, Ukraina, valtiollinen terrori

Urheat Venäjä-vastaisen hybridisodan ritarit

Keskiviikko 8.8.2018 klo 13.15 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kyyneleet silmissä olen voinut seurata Hesarin, Ylen ja ulkoministeriön syvää uskollisuutta USA:n edellyttämälle Venäjä-vastaiselle hybridisodalle – nyt Georgian sodan viitekehyksessä. Yle kertoi Puolan, Latvian,Lettuan ja Ukrainan voimakkaista "vaatimuksista Venäjälle" Georgian sodan kompensoimiseksi.

Helsingin Sanomat vuorostaan tekstissä aivan oikein kuvasi sodan tapahtumien kulun kuta kuinkin objektiivisesti, mutta runsailla kuvilla kuuliaisesti demonisoi Venäjän. 

Ulkoministeriö on kunnostautunut kymmenen vuoden ajan disinformaatiossa. Heti tapahtumien jälkeen ulkoministeri Alexander Stubb (joka  osoittaakseen lojaaliuttaan presidentti Bushille, ilmoittautui etelä-valtiolaiseksi) ETYJ:n puhenjohtajamaan edustajana ilmoitti Venäjän aloittaneen sodan. Onneksi Ranskan presidentti ilmoittautui hätiin ja aloitti asialliset neuvottelut. Viime päivinä taitava ulkoministerimme, USA:n presidentin aamiaisvieras Timo Soini, liittyi hybridisotaa käyvien maiden kuoroon, kuten myös muut aikaisemmat ulkoministerimme.

Nämä info-soturit eivät mainitse sanallakaan Georgian presidentti Saakashviliä ja hänen oppi-isiään Yhdysvalloissa. Saakashvilihan oli USA:n kouluttama "demokratiaa" edistävä värivallankumouksellinen, joka tosin sittemmin on joutunut pakenemaan Georgiasta väärinkäytösten vuoksi. Hän yritti USA:n suojatti Poroshenkon avulla uutta nousua Odessan pormestarina (saaden Ukrainan kansalaisuuden, mutta nopeasti myös menettäen sen) ja vaeltaa nyt ilmeisen kansalaisuutta vailla, ehkä Yhdysvalloissa.

Georgian sodan yksi sivupäämäärä oli pilata samanaikaisten Pekingin olympialaisten kiinalaisille tuoma ilo ja ylpeys– samalla tavalla kuin Ukrainan vallankaappauksella haluttiin pilata Sotshin olympialaisten juuri tuoma ilo ja ylpeys Venäläisille, tai Salisbyriyn myrkkyiskulla haluttiin pilata Venäjän MM-jalkapallokisat.

Varsinainen Georgian kriisi alkoi Saakashvilin hyökätessä Georgian armeijan avulla Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tshinvaliin tappaen venäläisiä rauhanturvaajia ja siviilejä. USA ilmeisesti ei ollut samaa mieltä ajankohdasta, mutta tuki Saakshviliä. Venäjä vastasi sotatoimilla ja pakotti Georgian armeijan vetäytymään.

Venäjä pysäytti sodan alkuunsa. Helsingin Sanomat kuvaa sodan ikäänkuin vain Venäjän sotatoimet synnyttäisivät uhreja. Georgian mieltä vailla oleva yritys palauttaa Etelä-Ossetia väkivalloin oli tragedia. Muutaman päivän kestäneen sodan uhrien muistoksi Tshinvalissa järjestettiin muistokonsertti, jonka johti kapellimestari Gergiev. Helsingin Sanomien musiikkiarvostelija arvioi konsertin "Venäjän voiton konsertiksi". Jokainen joka näki konsertin (Hesarin musiikkiarvostelija ei nähnyt sitä eikä kuullut) saattoi kokea pimeässä illassa kynttilöiden valaistessa portaita, jolla orkesteri soitti, syvän surun ja myötäelämisen tapahtumaksi, josta voitonhuuma oli kaukana.

Entä sitten näiden Baltian maiden, Puolan ja Ukrainan esiintyminen Georgian sodan vuosipäivänä? Nämä maat ovat USA:n maailmanvallan ja valedemokratian keskeisiä, siitä syvästi riippuvaisia tukijoita. Osa näistä maista on pitänyt CIA:n salaisia vankiloita maaperällään. Ukraina vuorostaan oli Maidanin vallankaappauksen aikana ja sen jälkeen Yhdysvaltojen hallituksen suoraan siimaohjaama valtio. CIA:n toiminta tai NED ei riittänyt vaan itse varapresidentti Biden uhrasi paljon aikaansa neuvomalla paikan päällä parlamentissa ja ohjaamalla Ukrainan itse valitsemaansa pääministeriä puhelimitse. 

Suomen valtioneuvosto ja ulkoministeriö synnyttävät vuolaimmat kyyneleet. Venäjä-vastaista hybridisotaa oppimaan ja käymään on valjastettu 100 nimetöntä toimijaa tiedotusvälineistä virkamiehiin. Tulokset nähdään päivittäin. Kuinka paljon haaskattua aikaa?

Suomen tasavallan presidentti sekä molemmat viimeiset valtioneuvostot ovat sallineet Suomen liukumisen yhä syvemmälle USA:n maailmanvallan (joka on sotilaallista– ei demokraattista) osaksi. Tämä edellyttää Venäjän ja monen muun suvereenin valtion turvallisuustarpeiden huomioon ottamatta jättämistä. Se on edellyttänyt valehtelun ottamista käyttöön tiedonvälityksen sijaan.

Entisille siirtomaavalloille Ranskalle, Saksalle ja Iso-Britannialle vallankäyttö demokratian sijaan on tuttua ja luonnollista. Osana EU:ta nämä maat ovat siirtäneet tuon vallankäytön tavan myös EU:n ulkopolitiikkaan. EU-maat eivät ulkopolitiikassaan ole demokratian ja oikeusvaltion kannalla. Ne rikkovat kansainvälisiä lakeja ja normaalia oikeustajua räikeästi. EU perustettiin edistämään suurpääoman tarpeita; työvoiman vapaata liikkuvuutta, joka nykyisin tehostuu halpatyövoiman maahanmuutolla. Demokratian edistäminen ei ole EU ssa olennaista.

Valehtelu Georgian sodasta, Ukrainan Maidanin vallankaappauksesta, Salisburyn myrkkyiskusta ja Syyrian kaasuiskuista on arkipäivää. Oikeustajun murtaminen valehtelulla ja poliittisella oikeudenkäytöllä juridiikan sijaan johtaa väkivaltaan. Entisten siirtomaavaltojen Ranskan ja Iso-Britannian ilmavoimat sotivat USA:n rinnalla laittomasti Syyriassa. Heidän motiivinsa perustellaan maksetuilla Valko-kypärät -näyttelijöillä, jotka on palkattu propagandatarkoitukseen, mutta joiden toimet totuuden vääristelijöinä, johtavat kokonaisten kansakuntien tietoisuuden vääristymiseen.Suomen median voittopuolisena lähdeaineistona Syyriasta ovat suurpääomaa palvelevat tietotoimistot sekä SOHR, yhden miehen kapinallisten näkökulman välittävä henkilö Lontoon lähiöstä.

Suomen kansa uskoo Yle:n ja muun valtamedian puhuvan totta. Valtamedia ilmoittautui jo 20 vuotta sitten päätoimittajiensa julistuksilla olevansa NATO:on liittymisen kannalla. Jostakin syvältä Suomen kansan sisältä kumpuaa realismi ja oikeudentunto, joka sallii samaan aikaan uskoa valheita, mutta ei anna sen vaikuttaa omiin mielipiteisiin. Suomen kansasta alle 20 % haluaa liittyä NATO: on. Mutta USA:n Venäjä-vastaisen hybridisodan toimijat jatkavat yhdessä USA/NATO -hybridikeskuksen kanssa liikuttavaa yritystään, joka viime päivinä on yrittänyt puhaltaa yhteen hiileen Georgian sodan hiilloksella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Georgian sota, Venäjä-vastainen hybridisota, ulkoministeriö, Helsingin Sanomat , Yle