Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan -taidettako?

Lauantai 16.11.2019 klo 13:44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Työpöydälläni on kaksi teosta. Pajtim Statovicin Bolla sekä 49 tutkijan ja tiedemiehen, NATO-kenraalin ja oikeuslääketieteen asiantuntijan tiiliskivi Srebrenica reality and manipulations.

Presidentti Mauno Koivisto kirjoitti Toisenlainen totuus Kosovosta-teoksen esipuheessa:"Minulle tuottaa edelleen vaikeuksia kuvata niitä tunteita, joiden vallassa jouduin seuraamaan Naton:n toimesta suoritettua Jugoslavian ruhjomista vuonna 1999. Minä vihasin ja toisaalta ihailin sitä ammattitaitoa, jolla Naton propagandistit orkestroivat Kosovon sodan tiedottamisen".

"Nyttemmin orkestrointia ei enää tarvita, se on tehnyt tehtävänsä. Serbien oletetusta syntilistasta on tullut mantra, jota automaattisesti luetaan."

"Olen halunnut myötävaikuttaa siihen, että toisenlainenkin totuus Kosovon sodasta saisi kirjan muodon."Näin siis Mauno Koivisto.

NATO-propaganda oli välttämätöntä toisen maailmansodan holokaustin uhrien serbien demonisoimiseksi. Vain sen avulla oikeudenmukaisuus ja laillisuus voitiin korvata Jugoslavian valtaamista ja haltuunottoa tavoittelevien NATO-maiden ja niiden liittolaistensa, fasistien ja jihadistien tavoitteita tukeviksi.

Länsimedia ja kroaatti- ja albaanidiasporan rahoittama markkinointitoimisto huolehti propagandasta. 

Sitä jatkoi laiton ICTY-oikeusistuin omalla yksipuolisella maailmankuvallaan, jota länsimedia tuki. NATO-miehityksen aikaisen Kosovon serbien kansanmurhan salaava uutispimento teki mahdolliseksi demonisoinnin jatkumisen.

Nyt on elokuvien ja kirjallisuuden vuoro.

Luin Pajtim Statovcin teoksen Bolla epäuskon vallassa. Voiko tämä olla totta vuonna 2019 Suomesa!

Kirjailija kuvaa serbi- ja albaanimiehen suhdetta. Albaanin kuvatessa Jugoslavian tapahtumia, miesystävä vahvistaa pyytämällä serbien puolesta anteeksi. Albaani voi siihen vastata:"Eihän se sinun syysi ole". Siten koko teoksen edustama totuuden vastainen kuva legitimoituu.

Teos kuvaa serbien kateutta, suuruudenhulluutta, sitä, että he eivät sodassa auta albaaninuorukaista, "lutikkaa".

Albaani-päähenkilön vaimo matkustaa bussilla sairaalaan synnyttämään. Työntekijät ovat pääsääntöisesti serbejä."Olemme kuulleet, että he steriloivat albaaninaisia synnytyksen yhteydessä."

"Serbit etenevät maastopalona, valtaavat piittaamattomina kokonaisia maa-alueita kerrallaan."

"Raiskatut naiset ja murhatut miehet ja pahoinpidellyt lapset eivät ole enää raiskattuja naisia ja murhattuja miehiä, eivät pahoinpideltyjä lapsiakaan, vaan tarinoita kaikista edellä mainituista, ja valtaukset ja yhteenotot tuntuvat äityvän yhä epäinhimillisemmiksi sitä mukaa kuin ihmiset oppivat sietämään veren valumista."

Nämä satumaiset todellisuuden vääristymät menevät lukijan tajuntaan ellei tiedä, että kyse on tosiasiassa Serbian valtiosta. Serbit eivät valtaa yhtään mitään vaan toimivat omassa valtiossaan, jonka albaanijohtajat ovat halunneet suoran toiminnan ja terrorin avulla muuttaa etnisesti puhtaaksi albaanivaltioksi.

Albaanien omat johtajat ovat kieltäneet albaaneilta vuodesta 1990 lähtien osallistumisen vaaleihin, kaiken yhteistyön valtion viranhaltijoiden kanssa, koululaitokseen ja terveydenhuoltoon osallistumisen työttömyyden ja sirauden kustannuksellakin.Jokainen albaani, joka on toiminut normaalina yhteiskunnan jäsenenä, on joutunut omiensa vainon kohteeksi.

Bosnian serbikenraali Ratko Mladic saa teoksessa perinteisen propagandan mukaisen kohtelun.

Jokainen tietoon käsityksensä perustamaan haluava lukija voi katsoa youtube-videolta, miten Mladicin joukot saapuivat Srebrenicaan ilman taisteluita. Video nimeltä "Neuvottelut Fontana-hotellissa" kuvaa Mladicin neuvotteluja YK:n hollantilaisen pataljoonan komentajan, Srebrenicasta vastanneen Tom Karremansin, sekä paikallisten asukkaien edustajien kanssa.

Teoksessa Srebrenica, Reality and Manipulations Karremansin artikkelin otsikko on "Srebrenicassa ei tapahtunut kansanmurhaa".

Kenraali Mladic määräsi heti Srebrenicaan saavuttuaan luonteensa mukaisesti väestön auttamiseksi sotilaitaan luovuttamaan muona-annoksensa siviileille. Näin tehtiin kahden vuorokauden ajan. Käskyjen sisältö on julkista tietoa.Merkittävää on myöskin se, että hollantilaisten joukkojen vetäytyessä Srebrenicasta heidän jäljiltään jäi tonnikaupalla ruokaa. Sitä ei ollut jaettu hädänalaisille siviileille.

Yhteistyössä hollantilaisten kanssa Mladic järjesti bussikuljetuksen kaikille, jotka eivät halunneet jäädä Srebrenicaan. Hän määräsi YK-sotilaan jokaiseen bussiin turvallisuuden varmistamiseksi.

Kaunokirjailija Statovci kuvailee:"Joitakin päiviä paluumme jälkeen Ratko Mladicin joukot murhaavat Srebrenicassa tuhansia ihmisiä, tulittavat umpimähkään aseistautumattomia poikia ja miehiä siviilejäkin."

"Ne päivät ovat puhdasta hulluutta, kaduille kohonnut kadotus. Ihmiset sanovat, että serbit ovat pakottaneet lapset katsomaan kuinka sisarukset ja vanhemmat vuotavat kuiviin, että raskaana olevien naisten vatsat on leikattu auki ja syntymättömien lasten annettu valua ulos äitiensä sisältä kuin räkä."

Kuvaus muistuttaa toisen maailmansodan aikaista ustasa-kroaattien toimintaa, joiden kanssa Bosnin muslimit liittoutuivat. Ustasa-johtaja Ante Pavelik huusi, että ustasa ei ole mies ellei hän pysty puhkaisemaan raskaana olevan serbinaisen vatsaa ja vetämään syntymätöntä lasta ulos.

Kaunokirjailija Statovci kuvailee edelleen:"Olen entistä surkeampana kuultuani, että Kroatian armeija on vallannut Krajinan takaisin, ajanut serbit vihdoin ulos kaupungista pakolaiskulkueena jota sitten pommitetaankin."

Tosiasiassa yhdysvaltalaisten kenraalien kouluttama Kroatian armeija ajoi 250 000 keskiajalta saakka Krajinan alueella asuneen serbisuvun jäsentä tappaen matkalla tuhansia. Statovcin mukaan "vihdoin".

Saksan ja USA:n johtama Euroopan uusjako on tapahtunut neonatsien, Lähi-Idästä tuotujen jihdistien ja albaani-terroristien tuella. presidentti Clinton ja Osama-bin-Laden sekä katoliset piirit olivat asejoukkojen päärahoittajia.

Länsimedia on kiinnittänyt huomiota äärioikeistolaisiin puolueisiin, mutta ei siihen, että globalisaatiota johtaneet vallat ovat käyttäneet natseja ja jihadisteja hallituksenvaihdosoperaatioissaan niin Jugoslaviassa, Syyriassa kuin Ukrainassa.

Pajtim Statovcin tekstit täyttävät termin "kiihottamisesta kansanryhää vastaan". Kirjan kustantaja on Otava. Onko kyseessä uusi normi, koska Bolla on asetettu ehdolle Finlandia-palkinnon saajaksi.

On selvää, että näin räikeää NATO-propagandaa myötäilevä teos saa kaupallisen menestyksen Yhdysvalloissa ja luultavasti muissakin NATO-maissa.

Holokaustin toisesta uhriryhmästä, juutalaisista, Otava tuskin kehtaisi julkaista vastaavaa kirjaa.

Mutta onko julkaistu teos taidetta?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pajtim Statovici, Bolla, serbivastainen NATO- propaganda, Otava, natsismin nousu

Lahtari, Punikki ja Teurastaja - kenen harkintakyky petti?

Sunnuntai 18.9.2016 klo 16:53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Otavan mediapäällikkö Petri Korhonen esittelee twitterissä teostani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Mannner ja Ratko Mladic historian henkilöinä (Into) ja päätyy siihen, että Into-publishing julkaisee hyvin laadukasta kamaa,"mutta tossa Mladic-fanikirjassa harkintakyky petti".

Mikä saa Otavan edustajan näin huolestumaan?

Kirjani on omistettu lapsenlapsille. Sen tarkoituksena on kertoa dokumentoitu totuus Suomen historiasta. Se ei ole kenenkään fanikirja vaan surullinen tarina siitä, miten sotapropaganda vääristää totuuden. Kuinka valheen totuudeksi omaksuneet kansat toistavat historian virheitä.

Lukiessani eduskunnan pöytäkirjoja vuosilta 1917 ja 1918 en voinut käsittää kuinka ilmiselvät tosiasiat on painettu pimentoon, jotta voittajien todellisuus jäisi vallitsevaksi totuudeksi. Työväenkaartien ja porvarillisten suojeluskuntien maassa porvarillinen hallitus ja eduskunta julistivat 11.1. 1918 tuon porvarillisen suojeluskunnan maan lailliseksi armeijaksi!

Sisällissodan päätyttyä eduskunta jatkoi yhtä lukuunottamatta puhtaasti porvarillisena "tynkäeduskuntana" josta siis puuttui lähes puolet kansanedustajista. Tuo eduskunta päätti viidenkymmenenkuuden sosialidemokraattisen kansanedustajan vangitsemisesta 15. toukokuuta 1918.

Heinäkuun 5. päivänä tuo eduskunta vuorostaan keskusteli voimaan saattamansa kuolemanrangaistuksen käytännön toteutuksesta. Lain ensimmäisen pykälän mukaan kuolemanrangaistuksen toteuttamistapa olisi ampuminen. Monet edustajat olivat sitä mieltä, että mestausta tulisi myös voida harkita täydentävänä menetelmänä, koska tapauksia olisi niin paljon. Pääteltiin, että mestaajan ammattiin olisi vaikea saada työntekijöitä koska ammattia ei kunnioitettu. Siksi ehdotettiinkin virkaan muun muassa romaniteloittajia.

Sisällissotaan osallistuneet tai heihin myötämielisesti suhtautuneet sodan hävinneet työläiset joko teloitettiin tai tuomittiin pitkiin keskitysleirirangaistuksiin. Heidän omaisensa jäivät puille paljaille. Pidättäjät, syyttäjät,todistajat, tuomarit, teloittajat ja vanginvartijat olivat kaikki valkoisia. Valkoiset armahdettiin lailla vuoden 1918 lopulla.

Kuvaan Mannerheimiä ja Manneria psykiatrin ja ihmisoikeustuntijan näkökulmasta. Kuvan Suomen historian kulkua itsenäisyyden sadan vuoden ajalta tuoreesta näkökulmasta - ihmisoikeuksien kannalta. Lukija voi tapahtumatiedoista päätellä miten itse suhtautuu tapahtumiin.

Miksi Bosnian serbikenraali Ratko Mladic kuuluu samaan kirjaan? Hän joutui Jugoslavian liittovaltiota suunnitelmallisesti hajoittamaan pyrkivän ja siinä onnistuneen Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten propagandan päämaaliksi.

Bosnian sisällissota muistuttaa Suomen sisällissotaa. Myös siinä voittajat (jihadisti-terroristeja ja neonatseja tukeneet maailman vahvimmat sotavoimat/taloudelliset voimat) sanelivat lopputuloksen.

Jugoslavian liittovaltio oli liittoutumaton demokraattista sosialismia toteuttava YK:n perustajavaltio, joka ei uhannut ketään. Silti jo presidentti Reaganista lähtien sen hajottamista alettiin valmistella. Paras kansantajuinen esitys tästä on dokumenttielokuva "Weight of Chains" I ja II. Kun hajottamisen alusta on kulunut yli 20 vuotta, tapahtumien kulkua alkavat valottaa myös asianosaiset kuten edellisessä blogissani mainitsemani kellonsoittajaksi ryhtynyt entinen CIA:n agentti Robert Baer, joka on teoksessaan "Secrets of the White House" kertoo saamistaan kymmenistä miljoonista dollareista, joita hän sai eri kansalaisjärjestöjen rahoittamiseen jotta ne vaikuttaisivat kansanryhmien välisiä ristiriitoja kärjistävästi. Tietyt avainhenkilöt kuuluivat rahoituksen kohteisiin. Monesta tuli sittemmin Bosnian, Kroatian ja Slovenian presidenttejä.

Suomen diplomaatit ja valtiojohto alkoivat Suomen lähentyessä EU:ta nähdä kansainvälisen politiikan yhä voimakkaammin USA:n ja sen tahtoa toteuttavan Saksan silmälasien läpi. Saksa koki Jugoslavian hajottamisen itselleen taloudellisesti hyödylliseksi ja USA vuorostaan näki sotilaallisen vallan laajentamisen ja muun muassa energiavirtojen valvonnan Euroopassa tulevan mahdolliseksi.

Kymmenen vuoden sotimisen ja epävakauden aikana Jugoslavian liittovaltiota ja sen etua ylläpitäneet voimat (lähinnä enemmistönä olleet serbit) oli tarkoituksenmukaista demonisoida. Yhdysvaltojen taloudellinen, sotilaallinen ja sotilasjohdollinen tuki Bosniassa kalifaattia rakentavalle presidentti Izetbegovicille ja hänen muslimiarmeijalleen johti Bosnian serbikylien ja kaupunginosien tuhoon muistuttaen toisen maailmansodan aikuista serbien kansanmurhaa.Myös talouspakotteet määrättiin vain serbeille/Jugoslavialle.

Bosnian serbikenraali, joka viimeisessä henkikirjoituksessa ennen sotaa oli merkinnyt identiteetikseen jugoslaavi, tuli symboloimaan kaikkea sitä pahaa mitä Yhdysvallat ja mainostoimisto Ruder-Finn halusi hänen edustavan. Kirjassani kerron kuitenkin minkälainen hän todellisuudessa on.

Bosnian sodan jälkeen pidättäjät (NATO-sotilaita) kuulustelijat, todistajat ja tuomarit edustivat kaikki voittanutta osapuolta. Haagin Jugoslavia-tribunaali perustettiin kiinnittämään huomio sodassa kärsineisiin ja sodan hävinneisiin syyllisinä kun taas sodan aloittajat, aseistajat ja terroristeja tukeneet jatkoivat presidentteinä(Clinton) tai pääministereinä.

Miksi tämä ärsyttää Otava-kustantamon edustajaa? Ärsyttää jopa niin paljon, että katsoo Into-kustantamon harkintakyvyn pettäneen tämän julkaistessa teokseni.

Otava on tunnetusti Mannerheim-myytin keskeinen rakentaja - Mannerheimin ikonisoija. Otava maksoi merkittävän summan rahaa Mannerheimille saadakseen hänestä sankarimuistelmat, joiden avulla valkoinen todellisuus Suomen sodista saisi uuden vahvistuksen. Muistelmat kirjoitti päämajan tiedusteluosaston päällikkö Aladar Paasonen, jota oli kehotettu pakenemaan Suomesta jatkosodan jälkeen asekätkennän ja Stella-Polaris-asiakirja- salakuljetuksen vuoksi. Hän työskenteli CIA:n palveluksessa. Muistelmissa annetaan marsalkasta todellisuutta vastaamaton kuva ja siinä suhtautuminen Neuvostoliittoon on erittäin kielteistä. Mannerheim katsoi, että minkään muunlaiset kirjat eivät lännessä myisi hyvin.

Ensi vuonna on Suomen itsenäisyyden juhlavuosi samoin Mannerheimin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Millainen käsitys suomalaisille halutaan jättää näistä merkkivuosista. Todellinen vai onnettomuuden ja surun toistamiseen johtava harhainen käsitys.

Eräs lapsenlapsistani totesi haluavansa viedä kirjani hänen historianopettajalleen, joka oli sanonut, että Suomessa ei ollut keskitysleirejä. Punaisia säilöneet vankileirit, tuhannet Itä-Karjalan keskitysleireillä kuolleet ja 20.000 sotavankileirillä kuollutta venäläistä sotavankia olisi historianopettajan mukaan haihtunut ilmaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sisällissota, Lahtari, Punikki ja Teurastaja, Otavan mediapäällikkö, Into-kustannus, Mannerheim, Mladic,