EU ja absurdi huumori

Tiistai 16.11.2021 klo 14.19 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen aina pitänyt absurdista huumorista: Jänis meni leipäkauppaan. "saako olla tummaa vai vaaleata leipää"? kysyy myyjä. "Ei sillä ole väliä, minulla on polkupyörä"vastaa jänis!

Viime viikkoina en ole voinut ratkaista katsonko absurdia näytelmää vai vakavasti otettavaa poliittista toimintaa EUssa.

Sotilasteollisuutta palveleva EU näyttää näkevän kaikissa haasteissa sopivimman ratkaisun olevan väkivalta eri muodoissaan joko pommit tai talouspakotteet.

Perustamiskokouksessa EU aloitti ensimmäisen sotansa, Jugoslavian hajottamisen.

Sitä seurasivat hyökkäykset Afganistaniin, Irakiin, Libyaan ja Syyriaan. Kaikki nämä sodat valmisteltiin yhteistyössä luonnonvaroja ryöstämään tottuneen Yhdysvaltojen kanssa. Kansainvälisistä laeista oli luovuttu jo 1990-luvulla. Tuo luopuminen vahvistettiin Bratislavassa v. 2000.

Useita näistä sodista luonnehdittiin "värivallankumouksiksi" eli pyrkimyksiksi luoda ylikansallisia yrityksiä palveleva sosiaalinen alusta ja kansakunta, jossa luonnonvarat siirtyisivät ylikansalliseen omistukseen.

Sodat aiheuttivat miljoonien kuoleman, pelkästää Irakissa puoli miljoonaa lasta kuoli. Yhdysvaltojen ulkoministeri Madlene Albright kutsui tätä "sopivaksi" hinnaksi. Fosforipommien ja muiden kemiallisten aineiden vaikutuksesta Irakissa edelleen syntyy epämuodostuneita lapsia ja maassa vallitsee puute ja poliittinen epävakaus.

Tämä mielivalta ja tuho on synnyttänyt ennennäkemättömän pakolaisuuden tuhotuilta alueilta kohti Eurooppaa ja Euroopan unionia.

Viimeisin EUn tähdittämä näytelmä on nähty Valko-Venäjän ja EU-Puolan rajalla tuhansien pakolaisten pyrkiessä EUn puolelle, lähinnä Saksaan.

Viimeisten vuosien aikana Yhdysvallat ja EU ovat yrittäneet saada aikaan Yhdysvaltoja ja NATOa palvelevat värivallankumoukset Ukrainaan vuosina 2013 - ja Valkovenäjälle kahden viime vuoden aikana.

Ukrainan väkivaltainen, useita ihmishenkiä vaatinut, USAn ja EUn natsien kanssa yhteistyössä tekemä vallankaappaus jäi keskitiehen ja on yhä ratkaisematta vaikka yhteinen neuvottelutulos on olemassa, Minsk II.

Valkovenäjän kaappaus yritettiin naamioida kansannousuksi, mutta toimintamallien ja rekvisiitan mukaan jäljet johtivat USA:n ja Britannian tiedustelupalvelujen sylttytehtaalle, muun EUn myös Suomen presidentin antaessa sivustatukea.

Euroopan unionin kyky demokraattisiin käytäntöihin pommien ja mielivallan sijaan on kadonnut täysin. Suomen media on Harvardin yliopiston propagandakoulutuksen sumentamana omaksunut täysin USAn ja Britannian tiedustelupalvelujen propagandaopit.

Nyt ryhmä Irakin sotien vaurioittamia pakolaisia on lähtenyt yrittämään Valko-Venäjän kautta EU-Puolan rajalle päästäkseen johonkin EU-maahan turvaan.

Puola lähti Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian rinnalla ensimmäisenä pommittamaan Irakia maaliskuussa 2003, vaikka ruotsalainen kemiallisten aseiden asiantuntija Hans Blix oli moneen kertaan sanonut, että Irakissa ei ole kemiallisia aseita.

Miten Puola ja EU kohtelevat näitä pakolaisia?

Humanitaarisen avun ja empatian sijaan Puolan valtio ja EU kohtelevat näitä ihmisiä epäihmisinä. EUsta eronnut ja Yhdysvaltojen rinnalla Irakia pommittamaan lähtenyt Britannia on lähettänyt armeijansa paikalle. Puola on rakentanut piikkilanka esteitä, häikäissyt pakolaisia valonheittäjillä, estänyt toimittajia ja avustusjärjestöjä pääsemästä paikalle.

Jotta farssi ja absurdius olisi täydellinen, Suomen eduskunnan jäsenet erityisesti kokoomuksen edustaja Mykkänen on ehdottanut aidan rakentamista myös Suomen itärajalle, vaikka 30 000 pakolaista tuli v. 2015 Suomeen ruotsalisilla busseilla kuljetettuna länsirajan yli.

Euroopan unionin syyttävä sormi kohdistetaan Valkovenäjään ja Venäjään, joilla ei ole mitään tekemistä Irakin tai Libyan sotien kanssa. Pakotteita on annettu omien epäonnistuneiden värivallankumousten seurauksena. Nyt EU on lisännyt Valkovenäjän pakotteitaan eikä uskalla katsoa peiliin missä varsinainen syyllinen näyttäytyy.

Angela Merkelin lupaus ottaa pakolaisia Saksaan Minskin ja Saksan välisillä lennoilla, Puolan rajatilanteen laukaisemiseksi, neuvoteltuaan asiasta presidentti Lukashenkan kanssa, on merkittävä osoitus vastuunkannosta. Saksa itse ei osallistunut USAn johtamiin Irakin pommituksiin v. 2003.

Jotta absurdius ei päättyisi tähän: Suomen presidentti Niinistö, joka on osallistunut kommunismin kitkemiseen Jugoslaviassa ja muualla Euroopassa, myötäillyt kaikkia EUn epädemokraattisia toimia harrastettiin niitä sitten Kosovossa, Bosniassa, Syyriassa, Irakissa, Ukrainassa tai Valkovenäjällä on ensi sunnuntaina matkustamassa Saksaan tapaamaan presidentti  Frank-Walter Steinmeieria ja puhuu Humbold-yliopistossa sekä keskustelee suomalaisten ja saksalaisten asiantuntijoiden kanssa teemasta Helsingin-henki.

Presidentti Sauli Niinistön toiminta ja ulostulot ovat kaukana Urho Kekkosen luomasta Helsingin-hengestä, johon liittyi aito pyrkimys puolueettomuuteen, demokratiaan ja maailmanrauhaan. Pelkästään NATOn isäntämaasopimuksen laatiminen ilman eduskuntakäsittelyä on demokratian pilkkaa.Tämä Saksan -retki on absurdi.

 

Suomen media CIA:n ja NEDin alihankkijana

Sunnuntai 22.11.2020 klo 18.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viimepäivien Helsingin Sanomia selatessa ei voi muuta kuin onnitella CIA:ta Ned:iä ja muita Yhdysvaltojen ulkoministeriön värivallankumoustoimijoita. Helsingin Sanomien uutisointi samaistuu näihin värivallankumousoppeihin niin täydellisesti, että Yhdysvaltojen ei tarvitse Suomen osalta vaivautua.

Alkuviikosta Helsingin Sanomien aina luotettavasti värivallankumousnäkökulmasta kirjoittava Kiina-toimittaja Manninen kuvaili maitoteeliikkeitä Taiwanilla, Thaimaassa ja HongKongissa taisteluna diktatuureja vastaan.

Vallankumousoppiin kuuluu demonisoida johtajat, riippumatta siitä, minkälainen kansalaisten oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon ja työhön on. Pääasia on se, että maassa on jotakin, joka ei vielä ole ylikansallisten, tavallisesti USA-johtoisten yritysten hallussa, maassa on jotakin ryöstettävää kuten öljyä tai arvokkaita mineraaleja eikä tiedonvälitys noudata Yhdysvaltojen ja EU:n globaaleja tavoitteita.

Muutama päivä sitten lehdessä julkaistiin laaja entisen CIA:n Suomessa toimineen agentin haastattelu.Mainittiin entisen presidentti George H.W.Bushin vierailu Helsingissä, surkeat olot Neuvostoliitossa ja kuin ohimennen Kiinan suorittamat omien kansalaistensa teurastamiset Tianmenin aukiolla. Agentti tietenkin kehui Suomea ja haastattelussa oli letkeä tunnelma.

Tänään 22.11.2020 vuorossa oli Afganistanin entisen presidentti Najibullahin tyttären haastattelu.Najibullah oli Afganistanin presidentti 1987 -1992. Maan hallitus oli kutsunut Neuvostoliiton tuekseen sisällissodassa, jossa hallitusta vastustavat sotaherrat ja Taleban taistelijat saivat vuorostaan tukea Yhdysvalloista presidentti Reaganilta ja mm. juuri mainitulta presidentti George H.W.Bushilta, joka ennen presidenttiyttään oli Reaganin varapresidentti ja sitä ennen CIA:n johtaja.

Haastattelussa kuvataan Heela Najibullahin isän kohtalo YK:n suojissa Kabulissa vuosina 1989-92. "Isä teki kaikkensa, että valta vaihtuisi hallitusti." Haastattelussa mainitaan kuinka "presidentti yritti sopia YK:n kanssa, että turvaneuvosto lähettäisi joukkoja Afganistaniin ja hän eroaisi vasta sen jälkeen. Isä näki vaaran valtatyhjiön syntymisessä".

"Toisin kävi. YK ilmoitti Najibullahin erosta huhtikuussa 1992 ennen kuin turvaneuvosto oli käsitellyt asiaa.Joukkoja ei koskaan lähetetty, ja muslimitaistelijat valtasivat itselleen lisää alueita ja myös poliittista valtaa."

Tapasin presidentti Najibullahin vieraillessani Afganistanissa.Najibullah, tuolloin vielä Najib piti puheen Loya Jirghassa, heimopäälliköiden kokouksessa tilanteessa, jossa pyrittiin luomaan keskinäistä luottamusta. Najib oli ammatiltaan lääkäri ja hänestä tiedettiin tulevan seuraava presidentti Babrak Karmalin jälkeen.

En ollut koskaan aikaisemmin ollut niin uhkaavan tuntuisessa ilmapiirissä. Kuitenkin kokouksen lopputulos tuossa satojen päälliköiden neuvottelussa johti myönteiseen etenemiseen.

Pidin puheen yliopistotason oppilaitoksessa Kabulin ulkopuolella. Kuvailin iloani siitä, että lapset olivat alkaneet päästä kouluun feodaalisten alistussuhteiden purkauduttua.Opiskelijat näyttivät iloisilta ja aktiivisilta.

Vierailin kylissä. Naiset olivat usein kyläpäälliköitä, jotka turvasivat kyläänsä asein kapinallisten yöllisiltä hyökkäyksiltä. Päivisin he opettivat lapsia ja vanhuksia lukemaan puiden väliin pystytettyjen telttakatosten alla. Kylästä lähtöseremoniana oli naisten kiväärien yhteislaukaus.

Helsingin Sanomien sirpaletiedoista puuttuu lukijoiden maailmankuvalle tärkeä kokonaiskuva.

Tämä Helsingin Sanomien  myönteisesti kuvaama presidentti Bush CIA-agentteineen käytti CIA:n aikaisia kavereitaan, Harvardin taloustieteilijöitä ja George Sorosia apunaan Puolan, Venäjän ja Afganistanin ryöstöön sekä Jugoslavian hajottamisen ja Balkanin sotilaallisen haltuunoton valmistelemiseen, jota Bill Clinton sitten jatkoi.

Venäjän kansallisvarallisuuden ryöstö, katolisen kirkon, CIA:n ja Bushin yhteistyö Puolan haltuunotossa ja Kiinan Tianmenin mielenosoitusten organisointi CIA:n toimesta muodostavat kokonaisuuden, jonka tarkastelun avulla voidaan ymmärtää Yhdysvaltojen väkivaltaisia menettelytapoja.Venäjän kultavarantojen siirto länteen on uskomattomalta tuntuva kaappaus. Jotta kaaokset saadaan aikaan, tarvitaan korruptiota, hyväuskoisia nuoria sekä yhdysvaltalaisten toimijoiden tunteettomuutta - rikollista luonnetta.

Teoksessaan Manifest Destiny; Democracy as Cognitive Dissonance, F.William Engdahl kuvaa yllämainitut tapahtumat luotettaviin lähteisiin perustuen. Tianmenin

tapahtumista on USA:n ulkoministeriön raportti, joka osoittaa muiden todisteiden lisäksi, että mitään verenvuodatusta siellä ei ollut.

Helsingin Sanomien julkaisemaa Heela Najibullahin haastattelua käyttämällä lukija voi havaita tietyn yhtäläisyyden Afganistanin tuhoamisen ja Jugoslavian tuhoamisen välillä.

Yhdysvallat on jo 40 vuoden ajan sotinut Afganistanissa, ensin maan hallitusta ja sen avuksi kutsuttua Neuvostoliittoa vastaan ja sen jälkeen samalla tavoin täysin vailla perusteita hyökkäämällä maahan Osama bin Ladenin tuhoamisen verukkeella.

Osama bin Laden, joka oli ollut presidentti Clintonin läheinen yhteistyökumppani rahoittaessaan ja aseistaessaan jihadisteja ja kalifaattia rakentavia Bosnian muslimeja taistelussa Jugoslaviaa puolustavia serbejä vastaan.

Afganistanin ja Jugoslavian yhtäläisyys liittyy YK:hon.YK oli voimaton tilanteessa, jossa Yhdysvallat halusi päästä eroon Afganistanin kommunisti-presidentistä, jonka johtamassa maassa feodaaliset suhteet olivat purkautuneet, naiset olivat vapautuneet ja lapset päässeet kouluun.

Jugoslaviassa Yhdysvallat halusi myös päästä eroon kommunisti-presidentistä, jonka johdossa oleva maa oli ennen sotaa kansantuotteella mitattuna 24.sijalla maailmasa, mutta Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n sotatoimien seurauksena putosi sijalle 87.

Kuten Afganistanissa myös Jugoslaviassa YK oli voimaton Yhdysvaltojen painostuksen alla. Vaikka YK on päätöslauselmalla 1244 julistanut Ksovon pysyvän YK:n valvonnassa, NATO:n miehittäessä ja EU:n valvoessa laillisuutta Serbian maakuntana, se on sallinut Kosovon julistautua laittomasti itsenäiseksi ja alueella vallitsevan rikollisen mielivallan.Kuvaan tätä hiljattain ilmestyneessä teoksessani "Lupa olla julma".

Suomen media, ei vain Helsingin Sanomat vaan myös muut tiedotusvälineet ei vähiten Yleisradio, tarjoaa yhteydestään irroitettua sirpaletietoa,jonka tarkoituksena näyttää enemmänkin olevan todellisuuden peittäminen kuin sen paljastaminen. 

Sipilän hallitus lähetti Yhdysvaltoihin Harvardin yliopistoon 100 suomalaista toimittajaa ja virkamiestä propagandaoppiin. Suomen kutsuttua NATO:n hybridikekuksen Helsinkiin, tuo koulutettu joukko on opetettu omaksumaan NATO:n eli sotateollisuuden intressejä palveleva  asenne. 

Suomen hallituksen ja ulkopoliittisen johdon lienee turha puhua ilmastoteoista, jos politiikkaa johtaa sotateollisuus, joka on eniten maapalloa saastuttavaa teollisuutta ja sen tuotteet aiheuttavan eniten paitsi inhimillistä kärsimystä myös ilmastotuhon.

Niin kauan kuin Yhdysvaltojen politiikkaa johtaa sotateollisuus, Pentagonin kaavailujen pohjalta, Suomen media alistunee sen palvelijaksi tuhoten suomalaisten kyvyn itsenäiseen ajatteluun toiminnasta puhumattakaan. Median tehtäväksi jää asioiden viihteellistäminen ja totuuden häivyttäminen.

Kiina, Srebrenica ja Puola

Perjantai 17.7.2020 klo 14.12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomien viime tiistain, (14.7.2020 )numero tarjosi jälleen osoituksen sen NATO-propagandan kattavuudesta. Lehti vahvistaa läntistä mielipidemuokkausta myös historiallisista asioista ikään kuin salaiset kansiot eivät olisi auenneet eikä tutkijoilla olisi jo pääsyä tapahtumien lähteille.

Olen tehnyt tieteellistä tutkimustyötä 60 vuoden ajan. Tieteellisen tiedon kerääminen ja sen annin kuvaaminen lukijoille on ollut tyydyttävää. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan olen keskittynyt Suomen poliitikkojen todellisuuteen vaikuttavaan tiedonvälitykseen, jossa valtakunnallisella päälehdellä Helsingin Sanomilla ja poliitikkojen valvomalla Yle:llä on keskeinen osuus.

Viime tiistaina kiinnitin huomioni kahteen artikkeliin: ”EU arkailee ja Kiina tekee mitä tahtoo”ja ”Tutkija: Puolan vaali herättää kysymyksiä” Lisänä vielä pääkirjoitus Srebrenicasta otsikolla ”Euroopan silmien edessä”.

Kiina-artikkelin toimittaja Pekka Mykkänen palaa tämän päivän tapahtumia pohjustaakseen vuoteen 1989, jolloin tapahtui ”Tianmenin aukion verilöyly, jossa Kiinan armeija surmasi jopa tuhansia mielenosoittajia Pekingissä kesäkuun alussa”, kirjoittaa Mykkänen.

Salauksesta vapautetut tiedot osoittavat opiskelijamielenosoitusten olleen CIA:n ja sen apujärjestöjen organisoimia ja täysin presidentin ja entisen CIA-johtajan George H.W.Bushin käsialaa. Yhdysvaltojen Kiinan suurlähettiläs James R.Lilley toimitti eteenpäin provosoivia ”tietoja” tuhansista uhreista. Chilen suurlähettiläs vaimoineen oli aukiolla paikan päällä antaen tarkan kuvauksen siitä, mitä alueella tapahtui. ”Kukaan ei tullut ammutuksi, lähikaduilta kuului laukauksia, mutta mitään joukkomurhaa ei tapahtunut”.

Kysyn, pitäisikö uskoa Mykkästä?

Presidentin pojan George W. Bushin tultua presidentiksi, hän määräsi salattavaksi kaikki tiedot, jotka koskivat hänen isänsä toimia Puolassa, Neuvostoliitossa ja Jugoslavian hajottamisen valmisteluissa.

F.William Engdahlin teoksessa Manifest Destiny;Democracy as Cognitive Dissonance, faktat lähteineen ovat erinomaisesti kuvattuina.

Srebrenica toistuu Helsingin Sanomien ja Yle:n jutuissa toistuvasti juuri niin kuin NATO-maat sen haluavat esitettävän.

Pääkirjoituksessaan lehti kuvaa: ”Euroopan lähihistorian mustin piste sijaitsee itäisessä Bosniassa ja Herzegovinassa Srebrenican kaupungissa. Bosnian serbijoukot murhasivat Srebrenicassa 25 vuotta sitten yli 8000 miestä ja poikaa muun maailman silmien edessä.”

”Srebrenican joukkomurha on yhä vakava muistutus siitä, mihin etninen nationalismi ja rasismi voivat johtaa”, lehti jatkaa.

Valitettavasti Helsingin Sanomien kirjoitukset Srebrenicasta eivät ole totta.

Presidentti Bill Clinton tilasi myytin ”Srebrenicasta” jo kaksi vuotta ennen aikaa, jolloin Bosnian serbi -armeija otti kaupungin haltuunsa käytännössä ilman taisteluita. Teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvaan tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat tiedot tapahtumista.

Jos Helsingin Sanomat kirjoittaisi serbien toisesta holokaustista, joka tapahtui 1990-luvulla, olisin kiinnostunut, sillä silloin lehti paneutuisi tosiasioihin.

Serbien ensimmäisen holokaustin aikana 1941 – 44 heitä varten oli fasistisessa Kroatiassa pystytetty 17 keskitysleiriä, joista Jasenovac oli Euroopan toiseksi suurin leiri Auschwitzin jälkeen.

Jotta serbien vastustus Jugoslavian liittovaltion ulkopuolelta tapahtuvaa hajottamista vastaan voitaisiin murtaa, EU ja varsinkin sen NATO-maat Yhdysvaltojen rinnalla aloittivat serbien demonisoinnin, kuten 1941.

”Serbit ovat lapsenmurhaajia, raiskaajia, lukutaidottomia jälkeenjääneitä, hyökkääjiä ja teurastajia.” (Joe Biden, yhdysvaltalainen senaattori ja myöhemmin varapresidentti ja nyt presidentti ehdokas, 1992)

”Serbit on saatava polvilleen.” (Klaus Kinkel, Saksan ulkoministeri, 1992)

”Pysäyttäkää serbit. Välittömästi. Ainiaaksi.” (Margaret Thatcher, Iso-Britannian entinen pääministeri, 1994)

”Rukoilen, että Taivaan tuli räjähtää serbien niskaan.” (Isä Pierre, tunnettu ranskalainen pappi, maineeltaan humanisti, 1995)

”Serbejä pitää pommittaa.” (Paavi Johannes Paavali II)

”Serbit ovat kansa vailla lakia ja uskontoa. Se on rikollisten ja terroristien kansakunta.” (Jaques Cirac, Ranskan presidentti, 1995)

”Serbit eivät ole oikein fiksuja… serbilapset eivät enää naura.” (Laurence Eagleburger, entinen Yhdysvaltojen ulkoministeri)

”Antakaa serbien hukkua omaan löyhkäänsä.” (Helmut Kohl, Saksan liittokansleri, 1998)

”Sota serbejä vastaan ei ole pelkästään sotilaallinen konflikti. Se on sota hyvän ja pahan välillä, barbarismin ja sivistyksen välillä.” (Tony Blair, Iso-Britannian pääministeri, 1999)

Srebrenica-myytillä pyrittiin painamaan pimentoon serbejä kohtaan suoritettu todellinen kansanmurha, ”Operaatio myrsky, ”jossa Kroatian serbiväestö ajettiin USA:n valmentaman Kroatian armeijan pommeilla ja tykkitulella kodeistaan. Serbien kohtalo Srebrenicaa ympäröivissä kylissä muslimijoukkojen vainoissa ja tuhopoltoissa muistutti etnistä puhdistusta.Kansanmurha jatkuu nyt Kosovossa.

Srebrenicasta on satoja tieteellisiä tutkimuksia ja koottuna tiiliskivimäisiä kirjoja. Suomen valtamedia pysyy NATO:n uskollisena liittolaisena, tieteellistä totuutta halveksuen.

Kolmas, ehkä vain hymähdyksen aiheuttanut artikkeli koski Puolan vaaleja.
Helsingin Sanomat ei ole osoittanut tietävänsä mitään Puolan kehityksestä CIA:n valvonnassa 1980- 1990-luvuilla. Samalla tavalla kuin Jugoslavian hajottamisessa myös Puolan kohdalla USA:n ja EU-maiden tavoitteena oli yksityistäminen. F.William Engdahlin teos valottaa asiaa erinomaisesti.

Mikä minussa aiheutti hymähdyksen? Se, että saksalaiset omistavat suurimmat Puolan sanomalehdet. Värivallankumouksilla valloitetut maat pidetään aisoissa tiedonvälityksen ja sotilaallisen voiman avulla. Eikö media saanut aikaan presidentin vaihdosta Puolassa?

Meillä presidentti valitaan Sanoma OY:n, Yle:n ja NATO:n avulla. Siitä jokainen voi päätellä kuinka kauan NATO:a miellyttävää maailmankuvaa meille tarjotaan.

EU:n jäsenmaiden ihmisoikeusloukkaukset ja Ukraina

Maanantai 28.7.2014 klo 9.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi äskettäin Puolan maan luotua edellytykset pidätettyjen kidutukselle maaperällään sijainneessa Yhdysvaltojen salaisessa kidutuskeskuksessa. Siten Yhdysvaltojen salainen kidutuskeskus on ollut Liettuan lisäksi myös Puolassa.

Pari päivää sen jälkeen Puolalaisen vaikutusvaltaisen lehden Gazeta Wyborczan päätoimittaja tuomitsee jyrkästi EU:n hampaattomuuden Ukraina-kriisissä ja vaatii tiukempia pakotteita presidentti Putinia vastaan. Tämä artikkeli saa laajan levityksen Eurooppalaisissa tiedotusvälineissä, myös Helsingin Sanomissa.

Tiedotusvälineet eivät kuitenkaan kerro sitä, kuinka puolalaiset ja yhdysvaltalaiset tiedustelu- ja sotilashenkilöt ovat olleet osallisina sekä Maidanin väkivaltaan että "terrorismin vastaiseen" toimintaan Itä-Ukrainassa. Maidanilla osa väkivaltaisista mielenosoittajista otti ohjeita puolalaiselta Jan Tombinskilta, joka toimi EU:n edustajana Kiovassa. Voltaire-uutissivuston mukaan Puolan ulkoministerillä Sikorskilla oli erikoinen kaksoisrooli; toisaalta neuvottelijana, toisaalta sopimuksen rikkojana.

Muun muassa Voltaire- uutissivustolla on nähtävissä valokuva ja informaatiota puolalaisen entisen kansanedustajan ja Puolan presidentin turvallisuspoliittisen asiantuntijan Jerzy Dziewulskin osallistumisesta Slavianskin operaatioon, jota johti Yhdysvaltojen apulaispuolustusministeri Derek Chollet.

Suomen sanomalehtien päätoimittajat ilmoittautuivat jo vuosia sitten kannattamaan Suomen liittymistä NATO:on. Nyt propagandan päätavoite on maailman kuvaaminen siten, että tuo tavoite voisi toteutua.

Helsingin Sanomat julkaisee Gazeta Wyborczan uutisen osana pääkirjoitustaan. Sisemmällä kerrotaan yksityisen brittiläisen asianajotoimiston pyrkimyksestä haastaa presidentti Putin amerikkalaiseen oikeuteen.

Yksityisen asianajotoimiston nyt naurettavalta tuntuva mahdollisuus haastaa valtionpäämies oikeuteen on vallitseva trendi. TATIP:in eli USA:n ja EU:n välisen kauppasopimuksen tavoite on suoda yksittäisille investoijille mahdollisuus haastaa valtiot yksityiseen välimiestyyppiseen oikeuteen, mikäli jokin valtion toimi tai toimimattomuus estää yritystä saamasta tavoittelemiaan voittoja.

Helsingin Sanomat ei kuitenkaan kerro sitä, kuinka Yhdysvaltojen teekutsuliike republikaani Boehnerin aloitteesta pyrkii äänestämään kongressissa lakialoitteesta, joka sallisi presidentti Obaman haastamisen oikeuteen.

Siten ylikansalliset pääoman voimat, joiden poliittisena edustajana Yhdysvaltojen ns. haukat toimivat, pyrkivät saamaan tavoitteensa toteutumaan niin Ukrainassa kuin Yhdysvaltojen kongressissa.

Presidentti Putin ja Obama ovat tietyllä tavalla samassa veneessä. Heitä luulisi yhdistävän yhteinen vastustaja, sotia ja väkivaltaa kaihtamattomasti käyttävä ylikansallinen pääoma.  Presidentiksi haluava Hillary Clinton, joka oli mukana suunnittelemassa Ukrainan haltuunottoa, on jo ottanut etäisyyttä presidentti Obamaan, lähestyäkseen "haukkoja".

Saan joka päivä sähköpostia Obaman kannattajilta, jotka keräävät rahaa tukeakseen presidenttiään, torjuakseen oikeudenkäynnin.

Yhdysvaltojen taloudelliset sitoumukset Israelille ja Egyptille eivät päästä Obamaa irti rikollisten sotien kierteestä. Presidentti Putinilla ei ole vastaavaa ongelmaa.

The Polish newspaper Gazeta Wyborcza is trying to direct attention away from Polands role in participating through among others Jerzy Dziewulski, EU-representative in Kiev Jan Tombinski and FM Sikorski in the coup and hostilities in East-Ukraine. The tight relation between the US and Poland has materialized in the European court for human rights coviction of Poland for its torture of inmates in US secret prison on Polish soil. Instead the editor in chief is trying to collect EU media in condemning the president of Russia.