Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
Viisaus vaihtumassa uhitteluun Suomen ulkopolitiikassaLauantai 30.6.2012 klo 13.50 - Pirkko Turpeinen-Saari Tiedotusvälineiden kuva presidentti Niinistön asenteesta Venäjän edustajiin näyttäytyy uhmakkuutena ja töykeytenä. Lipevyyttä lähentelevä maireus kuvaa vuorostaan hänen ja ulkomaankauppaministeri Stubbin suhdetta USA:n edustajiin. Historia usein toistaa itseään. Etsimättä lähinnä mieleen tuleva toinen samantapaista asennetta osoittanut henkilö on myöhemmin presidentiksi valittu, maan hallituksen puheenjohtaja P.E.Svinhufvud. Vuoden 1918 alussa hän oli valmis luovuttamaan Suomen juuri Venäjän johtajien kädestä saaman itsenäisyyden Saksalle. Hänen kutsustaan Saksa miehitti Suomen, otti talouden ja kaupan hallintaansa ja määräsi Suomen valtiomuodon kuningaskunnaksi. Vain maailmanpolitiikan muutokset ja Saksan keisarikunnan romahdus vuoden 1918 lopulla pelastivat Suomen. Svinhufvudin asenne Venäjään oli äärimmäisen kielteinen. Vasta Saksan kehoituksesta hän suostui menemään pyytämään Leniniltä Suomen itsenäisyyden tunnustamista. Niinistön asenne vaikuttaa samanlaiselta. Häntä ei näytä kiinostavan, minkälaiseksi Venäjä kokee asiat. Hänellä ei ole empatia-aluetta yhteistyössä. Hänellä ei ole Kekkosen ja Halosen kaltaista sillanrakentajan asennetta, viisautta kuunnella ja oppia. Svinhufvud analogiaa seuratakseni USA-johtoinen NATO edustaa 1918 Saksan armeijaa, jonka avulla Suomen kansan itsenäinen omaa identiteettiä ja etua korostava toimintatapa estyy. EU:n useilla jäsenmailla on erittäin kielteinen Venäjä-suhde ja toiset maat vuorostaan eivät tunne lähemmin Venäjää vaan ovat kylmän sodan logiikan varassa suhteessaan siihen. Nojautuessaan EU:n ulko- ja puolustuspolitiikkaan Niinistö voi olla varma, että se on Venäjän suhteen kielteisempää kuin Suomen tähän astinen itsenäinen, viisas suhde lähimpään naapuriin. Ulkoministerinä ollessaan Alexander Stubb jo osoitti Georgian sodan yhteydessä asenteensa Venäjään. Tietämiensä, sodan alkuun liittyvien tosiasioden vastaisesti hän syytti Venäjää sodan aloittamisesta. Suomi oli tuolloin Etyj:n puheenjohtajamaa ja Tskhinvalissa, Etelä-Ossetian pääkaupungissa, oli tuolloin suomalainen, ukrainalainen ja valkovenäläinen sotilastarkkailija.Kaikki he olivat raportoineet Tbilisiin kolme päivää ennen sodan alkua Georgian valmistelevan hyökkäystä Etelä-Ossetiaan. Lopulta Georgia aloitti massiivisen tulituksen Tskhinvalia kohti ja sen maajoukot valtasivat kaupungin. Siten Stubb ei valehdellut vain omissa nimissään vaan Etyj:n puheenjohtajamaan nimissä. Empatiakyvytön asenteellisuus ja uhmakkuus sekä valheellisiin tietoihin perustuva propaganda saattavat herättää kätten taputuksia Storyvillessä ja Iltapäivälehdissä. Valtiomieskategoriaan sillä tuskin pääsee USA:nkaan silmissä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Etyj, Suomen ulkopolitiikka, Niinistö, Svinhufvud, Stubb, NATO, EU |
Seikko Eskola ja Svinhufvudin monarkistisuusPerjantai 9.3.2012 klo 10.16 - Pirkko Turpeinen-Saari Seikko Eskola ilmoitti Helsingin Sanomien mielipideosastossa Svinhufvudin monarkistisuuden ja halun lujaan järjestysvaltaan kehittyneen vasta kapinan jälkeen. En halua kyseenalaistaa Seikko Eskolan tieteellisyyttä. Psykiatrille totuus on tärkeä.Siten en voi olla tuomatta esiin käsitystäni Svinhufvudin monarkistisuuden olemuksesta. Syksyllä 1917 käytiin tiiviitä neuvotteluja saksalaisten kanssa aseostoista ja mahdollisesta sotilaallisesta tuesta. Saksassa koulutettiin jääkäreitä. Marraskuussa 1917 Svinhufvudin senaatti toi eduskuntaan esityksen tsaarin valtaa korvaavasta monarkistisesta kolmoisjohdosta. Sosialidemokraatit vastustivat sitä ja vaativat edellisenä kesänä päätetyn valtalain voimaansaattamista, jonka perusteella eduskunta ottaisi itselleen ylimmän hallintovallan. Sosialidemokraattiset edustajat toivat puheenvuoroissaan esiin pelkonsa siitä, että monarkistisella päätöksellä Svinhufvud valmistelisi tietä saksalaisten tuloon Suomeen ja kuninkaan hankkimista Saksasta. Ennenkuin kolmoisjohto oli saatu aikaan maalaisliiton Santeri Alkio esitti yllättäen, että eduskunta päättäisi sittenkin ottaa itselleen korkeimman vallan. Tämä tulikin eduskunnan päätökseksi koska muut porvarilliset puolueet ja mm. Svinhufvud eivät pystyneet sitä estämään.Siten Svinhufvud joutui vasten tahtoaan luopumaan monarkistisesta tavoitteestaan. Lain lujasta järjestysvallasta käsittely aloitettiin myös Svinhufvudin senaatin esityksestä jo hyvissä ajoissa ennen joulua 1917. Luja järjestysvalta tarkoitti suojeluskuntien legalisoimista Suomen ainoaksi lailliseksi armeijaksi, aikana, jolloin maassa oli lähes yhtä paljon punakaarteja kuin suojeluskuntia. Tammikuun puolella sosialidemokraatit pyrkivät eduskuntakäsittelyssä saamaan esityksen valiokuntakäsittelyyn tai käsiteltäväksi yhdessä lain kaupunkien järjestyksestä yhteydessä, jolloin hankkeella olisi edes näennäisesti jotakin tekemistä kaupunkien ja kylien järjestyksen kanssa, eikä armeijan perustamisen kanssa. Kaikki asian huolellista valmistelua takaavat normaalit menettelyt estettiin porvarillisten puolueiden taholta. Sosialidemokraatit esittivät lopuksi, että perustettavan armeijan muodostamisesta ja toiminnasta päättäisi hallinnollinen elin, jossa olisi puolet sosialidemokraatteja ja puolet porvareita. Siten armeijan muodostuminen puhtaasti porvarillisen luokan armeijaksi estyisi ja kokoonpano ottaisi huomioon eri kansanosat. Porvarilliset puolueet päättivät enemmistöllään hyväksyä Svinhufvudin esityksen 12.1.1918. Heti päätöksen jälkeen Mannerheim nimettiin armeijan ylipäälliköksi ja hän matkusti Seinäjoelle valmistelemaan sotatoimia. Eduskunnan pöytäkirjojen mukaan Svinhufvudin monarkistisuus tai halu lujan järjestysvallan luomiseksi ei ollut kapinan aiheuttamaa eikä sen perua vaan enemmänkin osoitus hänen jo pitkään havaittavissa olevasta persoonallisuudestaan ja tavastaan ajatella. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Seikko Eskola, sisällissota, historiallinen totuus, Helsigin Sanomat, Svinhufvud, monarkia |