Mikä mikä perustuslaillisuus?

Keskiviikko 21.6.2017 klo 10.48 - PirkkoTurpeinen-Saari

Suomessa ei ole juridiselta pohjalta toimivaa perustuslakituomioistuinta. Sen sijaan meillä on poliittinen, oikeistoenemmistöinen perustuslakivaliokunta tulkitsemassa lakien perustuslainmukaisuutta.

Helsingin Sanomat kuvaa tänään kokoomus-puolueen ongelmia sen pyrkiessä ajamaan läpi asiantuntijoiden kyseenalaistamaa "valinnan vapautta" sote-lakeihin.

Helsingin Sanomien mukaan kokoomuksen "Zyskowiczilla on kolme päivää aikaa vakuuttaa muut valiokunnan jäsenet siitä, ettei perustuslaillisia esteitä ole."

" Kokoomuksessa harmitellaan ettei puolue aikoinaan ottanut vastaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan paikkaa. Vahva kokoomuspuheenjohtaja olisi ehkä voinut vaikuttaa jollain tavalla valinnanvapaudesta käytävään keskusteluun."

"Vielä huhtikuussa pääministeri Sipilä (kesk) vakuutti, että soten valinnanvapauden perustuslailliset huolet on jo ratkaistu." "HS tietojen mukaan Sipilän väite perustui sosiaali- ja terveysministeriössä käytyihin keskusteluihin."

Kukapa muu kuin soten projektijohtaja Tuomas Pöysti kumppaneineen näitä keskusteluja käy sosiaali- ja terveysministeriössä. Hän on "käynyt valinnanvapauden ongelmia läpi perustuslakivaliokunnan asiantuntijoina käyttämien oikeustieteen professoreiden kanssa".

"Ilmeisesti esitettyjä varaumia ei ole kuitenkaan haluttu ottaa lakiesityksessä huomioon, koska professorien näkemät perustuslailliset ongelmat eivät ole kadonneet mihinkään."

Nyt kokoomus yrittää siis lisätä painetta perustuslakivaliokuntaan, jotta laki taipuisi kokoomuksen mieleiseksi.

Tuomas Pöystin rooli on mielenkiintoinen. Hän toimii ylikansallisten pääomapiirien toiveiden mukaisen sote-uudistuksen vauhdittajana. Pyrkiikö hän vaikuttamaan oikeusoppineisiin ministeriön keskusteluissa?

Kokoomuksen ja uusliberaalia keskustaa edustavien ministerien johtama hallitus ja kokoomuksesta peräisin oleva tasavallan presidentti ovat nimittäneet Tuomas Pöystin, ohi ministeriön alkuperäisen ehdotuksen oikeuskansleriksi, maan ylimmäksi lainvalvojaksi.

Oikeuskansleriksi nimitetty henkilö ei näe estettä sille, että hän pyrkii oikeusoppineiden arvostelusta huolimatta kirjoituttamaan lain haluamaansa tai taustavaikuttajiensa haluamaan muotoon ehkä uskoen, että kokoomus Ben Zyskowicz'in avulla saa painostettua perustuslakivaliokunnan ruotuun.

Otettuaan vastaan oikeuskanslerin viran vuoden 2018 alussa on hän lakien perustuslaillisuuden ylin valvoja. Tasavallan presidentin esittelyissä hänen ratkaisujansa valvovat hänen virkaan nimittäjänsä, virkaan esittänyt hallitus ja sote-lakiin valinnanvapautta vaatinut ministeriryhmä.

Yli puolen vuoden ajan Suomi on ilman oikeuskansleria. Tuleva, virkaan jo nimitetty oikeuskansleri, valmistelee myöhemmin arvioitavakseen tulevaa lakia pyrkien vaikuttamaan sen läpimenoon.

Kuinka kauan kansa sietää tällaisen hallituksen ja hallintotavan menetelmiä? Hallitusfarssi oli vain yksi esimerkki tyylilajista, jossa "kaikki kelpaa, kunhan on silmälle siisti". Sote- lain valmistelu on jo kuinka mones esimerkki demokratian ja perustuslaillisuuden toimimattomuudesta tämän hallituksen aikana.

Juridiselta pohjalta toimiva perustuslakituomioistuin, poliittisista riskeistä huolimatta, olisi arvovaltaisempi toimintaympäristö nyt näkemämme arvottoman näytelmän sijaan.

Obama ja Cameron vastuussa ISISin rekrytoinnista

Sunnuntai 29.11.2015 klo 9.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Presidentti Obama ja pääministeri Cameron ovat keskeiset voimat ISISin rekrytoinnin takana. Nämä johtajat ovat median avulla demonisoineet Syyrian presidentti Assadin "julmuriksi, hirviöksi, kansansa tappajaksi". Demonisoinnin seurauksena he ovat julistaneet aseellisen opposition jäsenet marttyyreiksi. Nämä ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi on pyhää taistelua käyviä ja kalifaattia rakentavia jihadisteja.

Nämä "marttyyrit" houkuttelevat nuoria auttamaan itseään julmaa "diktaattoria" vastaan. Siten ISIkseen liittyvät eivät ole ainoastaan syrjäytyneitä, eläytymiskykynsä menettäneitä "psykopaatteja" vaan moni heistä voi olla uskonveljiinsä lämpimästi eläytyviä nuoria, jopa tyttöjä.Toinen asia on se,osoittautuvatko aseellisen opposition jäsenet lainkaan "uskonveljiksi" vai ovatko he yksinkertaisesti tunteettomia palkkasotureita, jotka siirtyvät ryhmästä toiseen riippuen siitä kuka maksaa parhaiten.

Syyria on uskonnoltaan sekulaarinen maa, jonka aseellinen haltuunotto päätettin USA:ssa presidentti Bushin aikana jo vuonna 2004. Kenraali Wesley Clark osoitti Democracy Now kanavan haastattelussa kuinka hän sai käsiinsä Pentagonin paperin, jossa lueteltiin Lähi-Idän haltuunotettavat maat,joukossa Syyria.

Loppu on vain näytelmää.

EU on Jugoslavian hajottamisesta ja laittomasta pommittamisesta lähtien tehnyt virheen toisensa jälkeen ja paikannut tekemiaan virheitä vielä suuremmilla virheillä.

Voidakseen viedä loppuun Syyrian tuhoamisen, sen on täytynyt demonisoida Venäjä ja presidentti Putin koska Venäjä voisi olla rakentava neuvottelija Syyrian ongelmien ratkaisemiseksi.

Presidentti Ahtisaari kuvasi The Guardianille antamassaan haastattelussa kuinka Venäjän YK-edustaja Churkin oli esittänyt rakentavan ratkaisun Syyrian konfliktiin jo kriisin alkuvaiheessa, jolloin kuolonuhreja oli vasta pari tuhatta.

Professori Sabine Schifferin mukaan alkanut Venäjän ja presidentti Putinin demonisointi suoritettiin mainos/markkinointitoimisto Hill&Knowltonin toimesta. Demonisoimalla presidentti Putin Obama pyrki jatkamaan itsepintaisesti Syyrian hallituksenvaihto -operaatiotaan haluamallaan tavalla. Lisämaustetta USA hankki Ukrainan hallituksenvaihto-operaatiollaan, jossa EU oli aktivisesti mukana.

Sen sijaan, että EU olisi pyrkinyt ratkaisemaan Syyrian konfliktia, se on heittänyt öljyä tuleen. Useat EU-maat ovat osallistuneet Syyrian aseellisen opposition kouluttamiseen ja tukemiseen. Koko EU-media, Suomen media mukaan luettuna on vyöryttänyt USA:n median lailla Putin-ja Assad kritiikkiä. Suomessa kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz oli ensimmäinen, joka julkisuudessa vertasi presidentti Putinia Hitleriin.Tämän jälkeen mikään ei pidätellyt Suomen mediaa heittäytymästä Venäjään, venäläisiin ja presidentti Putiniin kohdistuvaan rasistiseen kirjoitteluun täysin mitoin.

Kaiken tämän jälkeen EU lähtee neuvottelemaan  ISISiä tukeneen, sen laittomasti hankittua öljyä ostaneen ja uusia taistelijoita rajojensa läpi päästäneen Turkin kanssa Syyrian pakolaisten pitämisestä Turkissa. Turkkiin paenneet siviilit lienevät suurimmaksi osaksi aseellista oppositiota tukeneita sunnimuslimeja. Näiden tulo Eurooppaan todennäköisesti lisäisi terroritekojen riskiä Euroopassa.

Hintana syyrialaisten pitämisestä alueellaan Turkki edellyttää miljardien korvauksia, turkkilaisten viisumivapautta Eurooppaan ja EU-jäsenyysneuvottelujen kiirehtimistä. Saksan ja Suomenkin ajama Turkin EU-jäsenyys olisi mielenkiintoinen. Turkki, joka tappaa kurdi-vähemmistöään ja jossa sanavapaus on varsin rajallinen. Turkki, jossa kurdi- johtaja Öcalan on vuosia virunut eristettynä vankilasaarellaan kuten Mandela aikoinaan,  EU:n jäsenenä!

EU ajaa pirulla pelsebuubia. Eikö humanismi ja kansainvälinen oikeus edellyttäisi Syyrian valtion tukemista sen pyrkiessä ylläpitämään yhteiskunnan rakenteita - koululaitosta, terveydenhuoltoa, hallinon rakenteita, eläkkeiden- ja palkanmaksua, kaupankäyntiä ja muuta taloudellista toimeliaisuutta? Miksi EU tukisi USA:n tuholaispolitiikkaa?

Pakolaisongelman ratkaisu perustuu hallinnan palauttamiseen Syyrian lailliselle hallitukselle. Pakolaiset voivat palata Euroopasta ja Turkista Syyriaan, kotimaahansa, kun USA:n suunnittelema ja Saudi-Arabian, Qatarin, Turkin ja osin EU:n tuella tapahtunut Syyrian sisäisiin asioihin puuttuminen loppuu.

ISIS:in joukkoihin liittyminen ehtyy vasta kun media alkaa puhua tosiasioista, itseään maailman johtajina pitävät presidentti Obama ja pääministeri David Cameron alkavat kunnioittaa kansainvälisiä lakeja ja valtioiden suvereeniutta. USA:n johtamat laittomat pommitukset Syyrian alueella olisi lopetettava. Jatkamisen edellytyksenä olisi mandaatin saaminen Syyrian lailliselta hallitukselta ja yhteistyö Venäjän kanssa, joka toimii alueella kansainvälisten lakien mukaisesti. ISISin vastainen taistelu edellyttää todellista yhteistyötä, jossa myös media kunnioittaa tosiasioita propagandan sijaan.

Krimin niemimaa ja Kosovo, kansainvälisen oikeuden politisoituminen

Torstai 13.3.2014 klo 9.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kansainvälinen oikeus on politisoitunut jo kauan sitten vahvemman oikeudeksi, ei Venäjän vaan USA:n ja NATO:n toimesta.

Sen jälkeen kun NATO ja Venäjä 1997 allekirjoittivat keskinäisen sopimuksensa NATO hyökkäsi 1999 USA:n johdolla pommittamaan laittomasti Jugoslaviaa. Jugoslavia oli kieltäytynyt allekirjoittamasta Rambuilletin sopimuksen B-liitettä, joka olisi sallinut NATO:n ottaa haltuunsa koko Jugoslavian infrastruktuurin.

Sitä ennen NATO oli pommittanut Bosnian serbialueita, saadakseen levitettyä USA-NATO-tukikohdat myös Bosniaan.

USA:n tähtäyksenä oli saada sotilaallinen jalansija Balkanille. Infrastruktuurin saaminen omien ja liittolaisten investoijien hallintaan oli vain mainio sivutuote. Pääasialliset hyötyjät olivat NATO-USA ja NATO-Saksa.

Saatuaan miehitettyä Bosnian ja Kosovon, seuraavaksi askeleeksi tuli jo Kosovoon, Jugoslavian maaperälle perustetun USA:n valtavan Bondsteel- sotilatukikohdan maa-alueen anastaminen.

Kosovo oli vuosikaudet ollut riippuvainen vauraampien Jugoslavian osavaltioiden taloudellisista tuista. Miehitetyksi jouduttuaan se siirrettiin "kansainvälisen yhteisön" toimesta YK:n hallintaan, jossa se on vieläkin. EU hoitaa kustannuksista välittämättä oikeusjärjestelmää. Voidakseen "laillistaa" tukikohdan maa-alueen ryöstön, "kansainvälisen yhteisön" oli tuettava Kosovon parlamentin itsenäisyysjulistusta. Itsenäisyysjulistuksen teki merkittäväksi se, että ulkopuolisen oli vaikea saada selville julistiko Kosovo itsensä itsenäiseksi YK:sta vai Serbiasta. YK ainakin jatkoi siellä toimintaansa.

Yhdysvallat ja NATO -maat ovat näytelleet tätä itsenäisyysjulistuksen laillisuusnäytelmää kohta 10 vuotta. Kansainvälisen oikeuden professorien suurin osa on julkaisemassaan kirjassa pitänyt julistusta kansainvälisen lain vastaisena. USA ja NATO-maat hallitsevat kansainvälisiä tuomioistuimia siten, että sieltä voi tilata haluamansa päätöksen.

Yhdysvallat on ilmoittanut, että sen virkamiehiä tai kenraaleita ei voida haastaa kansainvälisiin tuomioistuimiin. Siten nuo tuomioistuimet tuomitsevat vain niiden maiden kansalaisia, jotka asettuvat poikkiteloin todellisten vallanhaltijoiden USA:n ja NATO:n kanssa.

Venäjä ja erityisesti presidentti Putin eivät ole sokeita. Samalla tavalla kuin Jugoslaviassa, myös Ukrainassa USA ja NATO-EU liittoutuivat kansallissosialistien ja heidän liittolaisensa Isänmaa-puolueen kanssa saadakseen aikaan vallanvaihdoksen. Sen jälkeen näytellään, että tuo itse synnytetty hallitus on demokraattinen Ukrainan hallitus.

Jos ei halua olla mukana tässä näytelmässä, on petturi. Petturi on ilonpilaaja. Petturia rangaistaan. Näin presidentti Putin on joutunut lähes ainoana puolustamaan parlamentaarista demokratiaa. USA ja EU haluavat neuvottelujen lähtökohdaksi vallankaappauksen jälkeisen tilan. Presidentti Putin vuorostaan haluaa neuvottelun lähtökohdaksi vallankaappausta edeltäneen tilan, joka oli demokraattinen ja laillinen.

On mielenkiintoista kuinka Saksan liittokansleri Merkel luovii fasismin ja demokratian välillä. Ryhtyykö hän todella kannattamaan niitä hyötyjä, joita hän arvioi vallankaappauksella yhteistyössä fasistien kanssa saavuttavansa vai palaako hän demokratian ja aidon eurooppalaisen yhteistyön polulle, jossa Venäjä on tasa-arvoinen toimija.

Suomen parlamentin Ukraina -näytelmä vaatisi oman juttunsa. Zyskowicz:illa menee puurot ja vellit sekaisin. Fasismia tukee NATO-EU eikä Putin.