YLE, LAVROV JA NIINISTÖ

Torstai 19.1.2023 klo 13.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katsoin eilen tunnin ajan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin tiedotustilaisuutta viime vuoden kansainvälisestä tilanteesta.

Meidän suomalaisten kannalta mielenkiintoisin osio liittyi Islantilaisen lehtimiehen kysymykseen koskien Lavrovin kantaa Suomen presidentti Sauli Niinistön uuden vuoden puheeseen.

On tyypillistä, että Suomen YLE ei kyennyt välittämään suomalaisille tuota meitä koskevaa lyhyttä tuokiota sellaisenaan.

Lavrov luonnehti Niinistön puhetta primitiiviseksi. Muistamme Niinistön verranneen, viime aikojen tyypilliseen tapaansa varsin brutaalilla tavalla presidentti Putinia ja Stalinia.

Lavrov toivoi suomalaisten muistavan paremmin historiaansa.

Lavrov valitti, että "on häpeä, että kaikki hyvä on pilattu". Ulkoministerin lämpö ja läsnäolo olisivat voineet - jos Yle olisi lähettänyt koko islantilaisen toimittajan saaneen vastausosion kokonaisuudessaaan, välittänyt meille suomalaisille kuinka loukkaavaa maamme valtiojohdon käytös Venäjää kohtaan on ollutkaan ja on.

Lavrov totesi: "Suomi nauttii NATO-jäsenyyden hakemisesta". Mihinkään muuhun tulokseen ei voine tullakaan kun seuraa presidentti Niinistön ja pääministeri Marinin rientoa ympäri maailmaa solvaamassa Venäjää ja antamassa haastatteluja niin monelle NATO- maalle kuin mahdollista.

Lopuksi ulkoministeri Lavrov totesi ikäänkuin mietteissään, että "tietenkin Venäjän on harkittava teknisiä seuraamuksia rajoillaan."

Tämän itsestään selvän seuraamuksen Suomen NATOa jo kohta kaksi vuosikymmentä totellut Yle, nosti ikäänkuin pääuutiseksi: "Venäjä uhkaa Suomea".

Mistään uhkaamisesta ei tietenkään ole kyse vaan johtopäätöksistä EUn, Suomen pääministerin ja presidentin vaatimusten ja tekojen jälkeen.

Itselleni jäi tiedotustilaisuudesta surullinen tunne. Ulkoministeri Lavrov kävi läpi kaikki maailman kriisialueet. Hänen kokemuksensa ja asiantuntemuksensa ja empatia hädänalaisia mm palestiinalaisia kohtaan on käsinkosketeltavaa. Suomi oli luonnollisesti pieni yksityiskohta. Mutta se, että Suomi ei ole enään missään suhteessa rauhan ja totuuden puolella vaan sotaintoinen ja provosoiva on valtava menetys koko Suomen kansalle. Nykyinen militaristinen uho ja valehtelu muistuttaa sisällissotamme aikaa 1917 -18, jonka tunnelmissa tasavallan presidenttimme näyttää viihtyvän ja josta 1930-luvun ohella hänen asenteensa kumpuaa.

Lopuksi ulkoministeri Lavrov totesi islantilaiselle lehtimiehelle, että Islanti on onnekas ettei se ole EU:n jäsen.

Onko Suomen eduskunta ja valtiojohto täysin metsässä?

Keskiviikko 20.4.2022 klo 16.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

On mielenkiintoista havaita kuinka metsässä  Ukrainan suhteen Suomen eduskunta ja valtiojohto ovat median saattelemana.

Media ja valtiojohto vaikenevat Yhdysvaltojen johtamasta väkivaltaisesta vuoden 2014, vallankaappauksesta, jossa vaaleilla laillisesti valittu presidentti oli menettää henkensä.

Vallankaappauksen jälkeen Ukrainan demokratia ajettiin alas - hallitsijaksi tuli Obaman varapresidentti Biden avustajakuntineen. USA valitsi hallituksen ja alkoi rakentaa sillanpääasemaa itselleen ja johtamalleen NATO:lle Ukrainaan, sotaan Venäjää vastaan.

Äidinkielenään venäjää puhuvia on yli 30% väestöstä ja valtaosa kansasta tukee sitä, että venäjänkieli on maan virallinen kieli, kuten se oli ennen vallankaappausta. Vuonna 2014 venäjänkielen virallinen asema lopetettiin. Venäjänkielen puhuminen julkisella paikalla kiellettiin, venäjänkieliset TV-asemat lakkautettiin samoin sanomalehdet.

Vallankaappaushallitus aloitti sodan Itä-Ukrainaa vastaan, jonka asukkaat eivät hyväksyneet laitonta vallankaappausta.

Yhdysvaltalainen, nyt jo edesmennyt professori Stephen Cohen, varsinainen Venäjäntuntija totesi presidentti Zelenskyn tultua valituksi peresidentiksi vuonna 2019, että Zelensky ei pysty neuvottelemaan rauhasta maansa sisällissodassa, ellei hänellä ole Yhdysvaltojen tukea.

Samaa sanoi myös presidentti Putin. Ei ole hyötyä neuvotella mistään, ellei Yhdysvallat ole pöydässä.

Stephen Cohen totesi Ukrainan fasistien asettaneen esteen Zelenskyn mahdollisuuksille neuvotella rauhasta jo kuukausi hänen virkaanastujaistensa jälkeen. Fasistit olivat uhanneet tappavansa Zelenskyn jos hän jatkaa neuvotteluja presidentti Putinin kanssa. Zelensky uhattiin hirttää puunoksaan.

Zelenskyn rooli tänään ei ole kadehdittava. Mariupolin terästehtaaseen piiritetyt sotilaat pyysivät häneltä lupaa antautua. Luvan sijaan Zelensky määräsi Azovin natsit ampumaan jokaisen, joka aikoo antautua.

Yhdysvaltojen kongressi piti ja pitää natseja liittolaisinaan kuten Kroatian natseja Jugoslavian hajottamissodissa. Ukrainan sota on Yhdysvaltojen etä-sotaa Venäjää vastaan ja Ukrainan kansa on vain tykinruokaa.

Yhdysvaltojen tavoitteena on Venäjän tuhoaminen - muuttaminen hylkiövaltioksi, kuten presidentti Obama esitti. Ukraina on vain välikappale. Sekä Ukrainan että Venäjän kansallisvarallisuus halutaan ottaa haltuun ja konfiskoida.

Yhdysvallat jatkaa samalla ryöstö ja tuhoamislinjalla kuin Jugoslaviassa, Libyassa, Irakissa, Syyriassa, Afganistanissa. Serbiomaisuuden konfiskointi Kosovosta tapahtui presidentti Ahtisaaren johdolla. Nyt ovat Ukraina ja Venäjä vuorossa.

Sopimusvaraisella "demokraattisten" maiden yhteisöllä ei ole mitään tekemistä kansainvälisten lakien ja sopimusten kanssa. Sovitaan, että pommitetaan, sovitaan että konfiskoidaan sallaisten maiden omaisuus, jotka eivät alistu ryöstettäviksi. Sovitaan, että asetetaan talouspakotteet, perutaan laillisesti sovitut kaupat, yhteistyö - sovitaan että ollaan rosvojoukko - mutta meillä on asellinen ylivalta.

Tämä sopimusvarainen yhteisö, jonka johtovalta Yhdysvallat on tottunut olemaan, ei enää tule kestämään. Moninapainen maailma, jossa kaikki maat ovat tasaveroisia noudattaen kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia tulee olemaan tulevaisuuden maailma.

Venäjä on ottanut tehtäväkseen natsivallan ja mielivallan kitkemisen Ukrainasta siinä määrin kuin se koskee Donbassia ja sen asukkaita. Sisällissodan lopettaminen, sorron lopettaminen ja natsismin hävittäminen ovat välttämättömiä Ukrainan auttamisessa palaamaan vallankaappausta edeltävälle uralle.

Toisen maailmansodan hävinneiden revanssi

Torstai 23.2.2017 klo 11.11 - Pirkko Turpeinen-Saari

1930- luvulla yhdysvaltalaiset pääomapiirit tukivat Hitlerin aseistamista. Marraskuun 23. päivänä San Fansiscossa pidetyssä kokouksessa Hitleriä edustivat von Tippelskirch ja von Killinger. Senaattori Vanderberg lausui käsityksenään, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikan tulisi pyrkiä tukemaan Hitleriä yhteisessä taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Yhdysvaltalaiset piirit tukivat vastakkaisiakin tahoja toivoen aseteollisuuden nostavan maata lamasta.

Tuo suurpääoma hävisi ideologisen sodan, joka päättyi Neuvostoliiton voittoon natsismista ja fasismista.

Sosialismi ei kuitenkaan selvinnyt kansainvälisen globaalin kapitalismin ja asevarustelun paineessa, vaan se oli joutunut puolustuskannalle. Autoritaarinen hallinto esti sosialististen yhteiskuntien kehittymisen kohti demokraattista sosialismia, joka olisi luonut edellytykset kilpailukykyiselle yhteiskuntajärjestelmälle.

Saksojen yhdistyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen aloitti välittömästi uuden aikakauden, jossa toisen maailmansodan hävinneet voimat kokosivat itsensä. Euroopan pääomapiirit yhdistivät voimansa Yhdysvaltojen pääomapiirien kanssa jatkuvan sodan logiikan ympärille.

Jugoslavian hajottaminen oli tuon yhteistyön konkreettinen lähtölaukaus. Iso-Britannian työväenpuolueen "kolmas tie "- doktriinin keulaan asettui Tony Blair. Hän yhdisti voimansa Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin kanssa. Heidän "humaanin sodan" periaatteensa pyyhki olemattomiin suvereenien valtioiden olemassaolon oikeudet. Sen sijaan uusliberaali ajattelu, jossa pääoman etu nostettiin kansalaisten sosiaalisten oikeuksien yläpuolelle, nousi keskiöön.

Työväenpuolueiden siirtyminen uusliberalismin kannattajiksi tapahtui niin Saksassa kuin Iso-Britanniassa. Uusliberalismi tarvitsee aseellista voimaa. Saksan sosialidemokraattien demokraattisen osan hävittyä Lafontainen mukana myös Saksa alkoi vahvasti tukea militarismin avulla pönkitettyä uusliberalismia.Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo tuki tätä kehitystä.

EU rakennettiin militarismiin tukeutuvan suurpääoman laatimien suuntaviivojen mukaan.

Jugoslavian hajottamisessa "humaanin sodan" kannattajat liittoutuivat Kroatiaan palanneiden natsien ja heidän jälkeläistensä kanssa. SS-joukoissa taistelleet muslimit Bosniassa ja albaaniterroristit Kosovossa saivat uuden roolin kolmannen tien tukijoina.

Toisen maailmansodan hävinnyt natsi-Saksa pommitti yhdistymisensä jälkeen, perustuslakiaan rikkoen, jälleen Belgradia ja serbejä kuten toisessa maailmansodassa. Ympärysvaltoihin kuuluneet Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia osallistuivat NATO-maina entisten natsien/fasistien (Saksa/Italia) kanssa pommituksiin.

Yhdysvallat vaati nimenomaan Serbian siviilikohteiden pommittamista, mikä luonnollisesti loi edellytykset uusliberaalien voimien mahdollisuuksille ottaa haltuunsa serbien infrastruktuuri.

Työväenpuolueiden ja sosialidemokraattien siirtyminen uusliberalismin ja militarismin kannattajiksi on ollut avain jatkuvan sodan logiikan jatkamiselle ja Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten aseteollisuuden kukoistukselle. Työväenpuolueiden suunnanmuutos on auttanut yhdistämään toisen maailmansodan häviäjät ja voittajat yhteiseen rintamaan kansanvaltaa vastaan.

Valtamedia on samaistunut tähän aivan näihin asti vallineeseen doktriiniin.

Yhdysvaltojen ja Saksan suorittama Ukrainan haltuunotto on erinomainen esimerkki siitä piittaamattomuudesta, millä uusliberalismin omaksuneet hallitukset suhtautuvat kansakuntien identiteettiin ja kehitykseen.

Kaikesta puheesta huolimatta toiseen maailmansotaan johtaneiden tapahtumien historia on edelleen käsittelemättä, myös Suomessa. Siksi Suomen poliitikot ja media ovat täysin ymmällä siitä mitä maailmassa nyt tapahtuu. 

Suomalaiset historioitsijat eivät ole kyenneet kertomaan kanslaisillemme kuinka tiiviit Mannerheimin ja Suomen suhteet olivat Saksaan 1930-luvulla. Hitleriltä oli kysytty salliiko hän Ruotsin antavan tukea Suomelle sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Fasistisen Italian ulkoministeri Ciano pari päivää talvisodan aloittamisen jälkeen lupaa Suomelle lisää lentokoneita ja saa tuolloin kuulla Saksan niitä Suomelle jo toimittaneen Puolan sotasaaliista. Ei voi päätellä muuta kuin että Suomen sotilasjohdolla on ollut toimivat suhteet myös fasistiseen Italiaan.

Suomessa oikeistososialidemokraattien ja muun oikeiston omaksuma militarismilla vahvistettu uusliberalismi on vaikuttanut myös median omaksumaan viestinnän sisältöön. Historia toistaa itseään kammottavalla tavalla. 

Yhdysvaltojen kaikkein oikeistolaisimmat pääomapiirit ja jatkuvan sodan logiikkaa toteuttavat clintonilaiset demokraatit ovat ajaneet samaa militarismilla pönkitettyä uusliberalismia kuin mitä Suomessakin pyritään toteuttamaan. Myös Yhdysvalloissa media on tukenut tätä linjaa, jossa 1930-luvun pääomapiirien politiikka on lyönyt kättä niiden kanssa, jotka 1930-luvulla vielä katsoivat mahdolliseksi taistella natsismia ja fasismia vastaan. Nyt nämä ismit nähdään yhteistyökumppaneina omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

"Humaanin sodan" naamion takana tuhotaan Jugoslavia, Irak,Syyria, Libya, Jemen, Ukraina jne. Lennokkimurhien ja suvereenien valtioiden tuhoamisen doktriinista vaietaan. Blairit, Obamat, Clintonit ja monet suomalaiset poliitikot kuvaavat itsensä humanisteina, joille ensisijasen tärkeä poliittinen kysymys on se, että saavatko transsukupuoliset omat vessat vai mitä vessaa he voivat käyttää. Jokaiselle tärkeät kysymykset aborttioikeudesta, syrjimättömyydestä jne nostetaan verukkeeksi saada murhata miljoonia ihmisiä hallituksenvaihdossodissa, tukea jihadisteja ja terroristeja silloin kuin ne edistävät hallituksenvaihdoksia uusliberalismille mieleisiksi.

Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi mursi kaikkien olettaman jatkuvan sodan logiikan status quon. Jatkuvan sodan logiikan ja toisen maailmansodan pääomapiirien ja fasistien revanssi tuli yhdessä yössä kyseenalaistetuksi. Presidentti Trump lupasi aloittaa sodan jihadisteja vastaan, joita Obama ja kulisseissa monet entiset siirtomaat/NATO-maat ovat tukeneet. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut ovat luonnollisesti olleet tässä mukana. Siten ei ole ihme, että Obama ja Clinton ovat nostattaneet yhdessä uusliberalismista hyötyneen Soroksen kanssa kansanliikkeen Trumpia vastaan.Perustellusti demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavat kansalaiset on saatu liikkeelle näyttämällä humanismin naamiota, mutta piilottamalla jatkuvan sodan ja uusliberalismin aiheuttaman tuhon ja kärsimyksen, jota nuoret eivät tietenkään kannattaisi, jos tietäisivät sen olemassaolosta. Valtamedia ei tuota ristiriitaa tule koskaan paljastamaan. Tiedustelupalvelut tullenevat tekemään kaikkensa, jotta kulissien takainen likainen toiminta ei paljastuisi nykyhallinnolle riippumatta siitä mihin tuo hallinto tulee suuntautumaan. Russofobia, joka on toiminut tähän astisena Yhdysvaltojen hallinnon käyttövoimana on menettänyt keskeisen merkityksensä. Kuinka käynee Suomessa?

Häpeä - Haglund ja Stubb

Maanantai 13.4.2015 klo 9.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olin kolmevuotiaana Kankaanpäässä sotaa paossa. Äitini toimi sinne siirretyn Helsingin naistenklinikan ympäri vuorokauden jatkuvasti päivystävänä lääkärinä kahdestaan kollegansa Vappu Väyrysen kanssa. Vettä kansanopistosta sairaalaksi muutettuun rakennukseen tuli yhdestä kylmävesijohdosta. Radiumpotilaat hoidettiin juhlasalin näyttämöllä.

Olimme parin ikätoverini kanssa kiivenneet pihalla sijaitsevan kaivonrenkaan sisään "piiloon". Sieltä huutelimme ohi kulkeville arvokkaasti liikkuville mustalaisnaisille:"mustalainen mullisilmä meinas minut tappaa, minä olin rohkea tyttö potkaisin sitä nappaan". Naiset kumartuivat hymyillen meitä kohti:" mitäs tytöt siellä?" Tuo hymy osoitti tyhmyytemme. 

Carl Haglund ja Alexander Stubb osoittavat Venäjälle mahtiaan yhdessä yhtä lapsellisten pohjoismaisten puolustusministerien ja Islannin ulkoministerin kanssa. NATO toimii kaivonrenkaana. Stubbilla on edelleen polvihousut,  Haglund on näyttänyt naistenlehdissä koko omahyväisen asuvarastonsa.

Näille lapsellisille ministereille sota on peliä. Arhinmäen ja Haaviston provokaatiot ovat samanlaisia. Naapurien vakavuus 25 miljoonan sodan uhrin ja heidän yhä elossa olevien omaistensa, presidentti Putin mukaan luettuna,ei herätä näissä vesseleissä kunnioitusta. Presidentti Putinin veli kuoli nälkään suomalaisten piirittäessä yhdesssä saksalaisten kanssa Leningradia. Jokaisen venäläisen on PAKKO ajatella turvallisuuttaan Yhdysvaltojen ja NATO:n tavoitellessa maailmanvaltaa ja pyyhkiessä kansainvälisillä laeilla pöytää. 

Venäläisille sota ei ole leikkiä kuten niille suomalaisille ministereille, jotka nauttivat vierailuista Yhdysvaltojen vallantunnetta pönkittävillä lentotukialuksilla tai päästessään vierailemaan Yhdysvaltojen puolustusministeriössä.

Suomalaisille kokoomuksen, RKP:n ja vihreiden edustajille ja heidän media-lakeijoilleen vakavuus ja syvät tunteet ovat korvautuneet vapaudella. Vapaudella loukata, nöyryyttää, valehdella ja viimekädessä edistää rahan ja USA:n valtaa lopullisena päämääränään tuhota demokratia, solidaarisuus ja yhteisvastuuntunne.

Elokuvien väkivalta ja rahapelit

Lauantai 7.3.2009 klo 16.54 - Pirkko Turpeinen - Saari

Kävin pitkästä aikaa oikeassa elokuvateatterissa katsomassa kehuttua Waltz with Bashir elokuvaa. En ole koskaan ollut elokuvaesityksessä, jonka jälkeen yleisö olisi jäänyt istumaan niin tyrmistyneenä, hiljaa ja tunteiden vallassa paikoilleen. Minulla kyyneleet valuivat järkytyksestä ja surusta.

Sanon siksi "oikeassa elokuvateatterissa" että kotona CD:tä katsellessa ei pääse kokemaan sitä, minkälaisesssa maailmassa mainoksia ja tulevien elokuvien trailereita näkevä yleisö elää.

Elokuvaa edeltävä mainosjakso oli toisella tavalla tyrmistyttävä kuin elokuva itse.Olin järkyttynyt tulevien elokuvien ja mainosten silmille syöksyvän väkivallan, laittomuuden ihannoinin, vääristyneiden arvojen ja huumaavan metelin coctailista. Joukkoon oli eksynyt yksi ilmeisesti japanilainen lastenelokuva, joka ei muodostanut poikkeusta.

En ihmettele päivystäviä kirurgeja, jotka muutama päivä sitten TV:n uutislähetyksessä kertoivat poliklinikoille tulevista väkivallan uhreista todeten, että mallia on otettu väkivaltaelokuvista.

Kuinka lapset ja nuoret voivat säilyä tervejärkisinä tällaisessa tulituksessa.

Sairaita pääomaliikkeitä ja veroparatiiseja ryhdytään kutsumaan niiden oikeilla nimillä ja määritellään, lakeja muuttamalla, rikollisiksi ja yhteiskunnan vastaisiksi toiminnoiksi. Taloudellisen hyödyn hankkiminen sairaan elokuva- tai videoväkivallan avulla tulisi samoin ottaa käsittelyyn. Lasten ja nuorten mielen tuhoaminen on kammottava rikos siinä missä talousrikoksetkin.

Rahapelit ovat kolmas sairas alue, jota tulisi kutsua sen oikealla nimellä. Rahapeliriippuvuuden tietoinen aiheuttaminen taloudellisen hyödyn toivossa ei ole inhimillistä. Se, että Suomessa valtio saa hyödyn ei lievennä vastuuta siitä, että tiedetään tietyn prosentin pelaajista tulevan syvästi riippuvaisiksi ja tuhoavan itsensä. 

Lue lisää »