Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Valtiollinen sensuuri yliopistoissakin

Keskiviikko 20.2.2019 klo 12:46 - Pirkko Turpeinen-Saari

NATO-sensuuria harrastava Helsingin Sanomat päästää joskus mielipidesivulleen omaa maailmankuvaansa kritisoivia kirjoituksia.

Tänään 20.2.2019 kaksi Turun yliopiston professoria (toinen turvallisesti emeritus) kuvaa valtion kontrollin voimistumista yliopistoissa.

He toteavat: "Poliittiset päätöksentekijät haluavat yliopistolaitoksen nöyräksi palvelijakseen, mikä tulkitaan yliopistoje "kolmanneksi tehtäväksi". Se on sisällytetty jopa yliopistolakiin. Tällöin unohtuu, että varsinainen kolmas tehtävä on kriittisyys yhteiskuntaa ja sen harjoittamaa politiikkaa kohtaan. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että tieteen ja yhteiskunnan välisen suhteen tulisi olla terveen vihamielinen."

Professoreiden tekstin alullepanija on tietenkin parhaillaan mediassa vellova ristiriita eräiden ministerien ja kansainvälisten ja perustuslakiasiantuntijoiden välillä.

Suomessa korkeimman perustuslain toteutumisesta vastaavan elimen muodostaa eduskunnan perustuslakivaliokunta. Sen tehtäväksi on annettu tutkia missä määrin eduskunnan käsittelyyn tulevat lait ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa.

Monissa maissa tämä on annettu perustuslakituomioistuimen tehtäväksi.

Eräät puheenvuoron käyttäjät kuten ministeri Jussi Niinistö kutsuu mielipiteensä julkisuudessa esittäneitä kansainvälisten lakien asiantuntijoita "talebaneiksi". Hänen mielestään kansanedustajien työtä ei tule arvostella ja että se olisi jotenkin tuomittavaa.

Miten perustuslakivaliokuntaan joutunut sairaanhoitaja tai rakennusmies voi olla perustuslain ja kansainvälisten lakien asiantuntija maassa, jossa media on jo vuosikymmeniä hämärtänyt kansainvälisten lakien ja YK:n peruskirjan vaatimusten sitovuutta?

Kansanedustajien on turvauduttava lakiasiantuntijoihin tai siirryttävä Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten maailmankuvan seuraajiksi. Silloin sotilaallinen voima, talouspakotteet ja propaganda toimivat ratkaisujen ohjenuorina.

Eduskunnan tiedustelulakien käsittelyssä kävi niin, että hallintovaliokunta ja puolustusvaliokunta eivät piitanneet perustuslakivaliokunnan kaikista huomautuksista. Se johti asiantuntijoiden ärähdykseen. Ministeri Niinistö oletettavasti haluaa NATO:n hybridikeskuksen ja NSA:n kontrollin säilymistä ja voimistumista demokratian kustannuksella.

Mielenkiintoisena yhteensattumana Helsingin Sanomat kirjoittaa "50 vuotta sitten" -palstallaan uutisesta "Espanjan sensuuri kielsi 29 teosta". "Espanjan sensuuriviranomaiset ovat tiukentaneet otettaan maan lehdistöstä ja kulttuurielämästä. Aseenaan 29 kielletyn kirjan luettelo ovat tiedotus- ja matkailuministeriön tarkastajat aloittaneet kierroksensa kirjakaupoissa ja kustantamoissa vaatien näiden teosten myynnistä poistamista."

"Kiellettyjen kirjojen lista käsittää valikoiman vasemmistolaishenkisistä tavanomaisiin historiateoksiin."

Nykyisenä Mediapoolin, huoltovarmuuskeskuksen ja NATO:n hybridikeskuksen välisen valtapoolin aikakaudella sensuuri Suomen mediassa, kustannustaloissa ja yliopistoissa on tanakalla tolalla. On kuitenkin huomattava, että Espanjan sensuuria toteutettiin sotilasdiktatuurissa, miksi Suomen NATO-kontrollia ei vielä kutsuta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Sanomat, yliopistojen valvonta, sensuuri, sotilasdiktatuuri

EU, Espanja, Kreikka ja militarismi

Maanantai 23.10.2017 klo 12:13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen mielenkiinnolla seurannut EU:n kehitystä oikeisto-militarismin suuntaan. Liittoutumattoman, sosialistisen Jugoslavian suunnitelmallinen aseellinen tuhoaminen oli vain alkupala  USA:n ja Saksan ahneessa Balkanin infrastruktuurin haltuunotossa vuoteen 1999 mennessä. Nato-miehitys Bosniaan ja USA:n sotilastukikohdan rakentaminen Serbian alueelle Kosovon maakuntaan NATO-miehityksen aikana olivat vain sotilaallinen saavutus, johon tähdättiin. Vakuutuslaitokset, pankit, yritykset ja media tulivat haltuunotetuiksi vähitellen.

Ahneuden johdettua myös Euroopan pankkikriisiin, erityisesti Saksa alkoi EU:n euroryhmässä organisoida omien ja Ranskan pankkien triljoona-velkoja äärimmäisellä vallankäytöllä, joka kohdistettiin Kreikkaan ja muihin pieniin EU-maihin.

Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja IMF miehttivät Kreikan valtionhallinnon omilla  virkamiehillään. "Troika" lopetti Kreikan valtion TV-kanavan, jolloin vain kaupalliset kanavat jäivät jäljelle. Ne vuorostaan uutisoivat "troikan" vallankäyttöön perustuvia ja Kreikan raha-eliittiä palvelevia uutisia. Vuoden 2015 valtiovarainministeri Yanis Varoufakis on nauhoittamiensa keskustelujen pohjalta julkaisemassaan kirjassa Adults in the Room; my battle with the European deep establishmet, kuvannut EU:n hyytäviä vallankäytön mekanismeja.

Propagandalla on vallankäytössä keskeinen osuus. Komission virkamiehet lähettivät tiedotusvälineille jo euroryhmän kokouksen aikana haluamansa tulkinnan kokouksen kulusta. Kun tiedotusvälineiden edustajat haastattelivat Varoufakista kokouksen jälkeen, oli heillä jo valmis tulkinta asioiden "oikeasta" laidasta.

Huolimatta Kreikan kansan vaaleissa ilmaisemasta tahdosta pääministeri Tsipras pakotettiin/kiristettiin alistumaan "troikan" tahtoon, mitä äänestyksessä oli vastustettu.

Kreikassa vallitsi sotilasdiktatuuri 1967 - 1974. Kuninkaan kotiaresti, pääministerin vangitseminen, 3000 kommunistin vangitseminen ja ulkonaliikkumiskiellot olivat vain eräitä  oikeistodiktatuurin piirteitä. 

Kreikan oikeistoa tukeva eliitti tallettaa rahansa Sveitsissä, ei maksa veroja ja käyttää median avulla valtaa synnyttäen myös äärioikeistolle toimintamahdollisuuden, mikä ilmenee fyysisenä väkivaltana. Sotilaallisen vallan paine ja katujen väkivalta luo Kreikkaan demokratiaa uhkaavan ilmapiirin. EU tukee toimintatavoillaan kehitystä, jossa totuudella ei ole merkitystä.

Viime päivinä olemme seuranneet vastaavaa entisen sotilasdiktatuurin Espanjan kehityksessä. 

Sisällissota, jossa laillinen tasavaltalaisarmeija hävisi kenraali Francon äärioikeistolaiselle falangistiarmeijalle, päättyi Francon julmaan sotilasdiktatuuriin. Franco liittoutui ideologisesti Hitlerin kanssa ja sai tältä sivustatukea.

Jo 1950-luvulla Yhdysvallat perusti kolme sotilastukikohtaa Espanjaan.

Diktatuuri päättyi vasta Francon kuolemaan 1975. Espanjassa on runsaasti väestöä, joka hyötyi taloudellisesti diktatuurin ajasta ja suhtautuu siihen myönteisesti – tai ei ainakaan halua, että sotilasdiktatuurin aikaisia rikoksia kaivettaisiin esiin ja tutkittaisiin. 

Catalonia oli poikkeuksellisen sorron alla. Catalonian kieli oli kielletty ja demokratia-aktivistit olivat vainottuja tai vankiloissa. Siten Catalonian väestössä suhtautuminen itsemääräämisoikeuteen on varsin ymmärrettävää.

Espanjan pääministeri Mario Rajoy'n puolue PP on Francon falangistipuolueen jatke. Osa ministereistä on kuulunut falangistipuolueen järjestöihin. Hallituksen suhtautuminen Catalonian itsenäistymispyrkimyksiin on näin ollen loogista. Sotilasvallan mekanismien sisäistäminen tekee mahdolliseksi sotilaallisen vallan käytön kansan kurissapitämisessä.

Rajoyn toimet Catalonialaisten kurissapitämiseksi muistuttavat EU:n toimia kreikkalaisten kurissapitämiseksi. Rajoy on ilmoittanut vaihtavansa Catalonian virkamiehet Espanjan hallituksen virkamiehiin, sulkevansa Catalonian televisiokanavan ja ehkä vangitsevansa autonomisen hallinnon johtomiehet. EU puolestaan kiristi kesällä 2015 Kreikan hallitusta erottamaan suoraselkäisen valtiovarainministeri Varoufakiksen. Käskyjä tulimyös USA:n hallitsemasta IMF:stä ja jopa kulisseissa suurpääomaa edustavalta George Sorokselta.

Larry Summers oli kysynyt Varoufakikselta, haluaako tämä kuulua sisäpiiriin vai toimia  ulkopuolella. Varoufakis määritteli itsensä ulkopuoliseksi.

Kreikan ja Espanjan tapahtumat osoittavat, että ylikansallista pääomaa palvelevat politrukit, EU:n ja USA:n sisäpiiriläiset, määrittävät sen, millä menetelmillä pääoman valtaa laajennetaan. Aseellisesti, propagandalla ja taloudellisesti kuten Jugoslaviassa. Tai sitten hallinnollisella ja taloudellisella vallankaappauksella propagandalla ryyditettynä kuten Kreikassa. Tai sitten annetaan vain jäsenvaltion hoitaa itse asiansa lainaten menetelmä- paletin sen käyttöön kuten Espanjassa.

Propagandan valta on ratkaiseva. Kun nyt tänään odotamme Bosnian serbikenraali Ratko Mladicin tuomiota Haagin NATO:n rahoittamasta tribunaalista, voimme vain todeta, että USA:n ja NATO/EU:n valta on tällä hetkellä massiivinen. Jokaisen tuntevan ja demokratiaa arvostavan kansalaisen on opittava kiistämään se – muussa tapauksessa militarismin vahvistumisen myötä demokratiasta ei ole enää mitään jäljellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sotilasdiktatuuri, Kreikka, Espanja, EU, militarismi