Olin lentää selälleni

Lauantai 30.9.2023 klo 14.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Selatessani eilen Ylen Areenaa, pysähdyin tahtomattani hetkeksi katsomaan aiempaa A-studiota, jossa käsiteltiin kansanedustajien ja MEPien keskusteluin EU:n laajentumista.

Keskustelun aikana kauhun ja epäuskon tunne valtasi mieleni. Onko Suomen kansanedustajien ja Europarlamentaarikkojen tietoisuuden taso tällainen?

Jo 1990-luvulta lähtien on ollut selvää, että EU palvelee Yhdysvaltojen aseteollisuutta (ks useat aikaisemmat blogini ja teokseni) EU:n laajenemisen tarkoituksena on laajentaa NATOa tiiviisti Venäjän ympärille.

Keskustelijat painottivat "geopolitiikkaa" - joka onkin Yhdysvaltojen hankkeiden peruspilari.

                                                        ***

Keskustelijat olivat liikuttavan yksimielisiä Ukrainan EU-jäsenyyden välttämättömyydestä, kiireellisellä aikataululla, joskin vauhdista esitettiin epäileviäkin mielipiteitä. Länsi-Balkanin maat, Moldova ja Georgia olisivat "geopoliittisesti" tärkeitä.

Ukrainan kohdalla keskustelijat eivät esittäneet mitään kriittisiä kannanottoja. Heidän arvostelemansa Unkarin pääministeri Victor Orban on esittänyt kysymyksen: "Kuinka EU:hun voisi liittyä maa, jonka valtionrajat eivät ole selvillä eikä myöskään ole selvillä paljonko siellä on asukkaita?"

Yhdysvallat maksaa Ukrainan valtion virkamieskunnan palkat lainattuaan ensin sitä varten rahaa Kiinalta. Yhdysvallat rahoittaa Ukrainan armeijan, kouluttaa ja aseistaa sen yhteistyössä muiden NATO-maiden kanssa.

Länsi-Balkanin maista Serbian jääminen Venäjän vaikutuspiiriin ellei se liity EU:hun näytti olevan Suomenkin parlamentaarikoiden huolenaihe. Suomihan toimi ratkaisevana tekijänä Jugoslavian pommitusten aloittamiseksi. Kolmen kuukauden pommitusten jälkeen Yhdysvallat miehitti NATO:n avulla Serbian maakunnan Kosovon, ja jälleen Suomen presidentti Ahtisaaren avulla itsenäisti tuon alueen, jolle Yhdysvallat oli heti pommitusten jälkeen rakentanut laittomaasti massiivisen sotilastukikohtansa.

YK:n päätöksellä 1244 Kosovo kuuluu Serbiaan. Ainoastaan USA:n ja NATO:n miehityksen avulla Kosovo on irti Serbiasta.

Sama pätee Ukrainaan. Ainoastaan Yhdysvaltojen organisoiman väkivaltaisen vallankaappauksen jälkeen ja natsien nostamisella valtaan Yhdysvallat on pystynyt laajentamaan "omistustaan" Ukrainasta. Nato- miehitys ja Ukrainan armeijan Nato-koulutus ovat halkaisseet maan Itä-ja Länsi-Ukrainaan, joiden välillä on jatkunut sisällissota vuodesta 2014 lähtien.

Kosovon alkuperäisväestö, demokratiaa ja YK:n päätöksiä noudattavat serbit, ovat albaaniväkivallan ja Nato:n piittaamattomuuden seurauksena muuttaneet pois isiensä mailta. Kosovolla ei ollut nyky-Venäjän kaltaista tukea, kuten Itä-Ukrainan Donbassilla, jotta se olisi voinut taistella.

                                                         ***

Näiden kahden esimerkin, Kosovon ja Donbassin avulla nähdään kuinka USA:n väkivaltakoneisto toimii.

Jugoslavia oli 1990-luvulle saakka maailman 24. tilalla kansantuotteella mitattuna. Siellä vallitsi demokratia, työläiset osallistuivat yritysten hallintoon ja saivat osuutensa voitoista. Nato- pommitusten jälkeen jokainen Jugoslavian jäännösvaltio vajosi kehitysmaaluokkaan.

On selvää, että Yhdysvaltojen provosoiman sisällissodan jälkeen Ukraina on failed state, hajonnut, toimintakyvytön valtio, jonka väestöstä ne, jotka ovat muuttaneet Venäjälle, tai asuvat nyt osaksi Venäjää itsensä äänestäneissä valtioissa saavat turvatun tulevaisuuden.

Muut Ukrainan asukkaat asuvat pysyvästi muualla. Harva harkinnee paluuta rakkaille kotiseuduilleen.

Suomen kansanedustajien käsitys maailman asioista on kauhistuttavan kehno. Mutta ylimielisellä ilmeellä tuo käsitys kannetaan.

Ulkopolitiikassa vallitsee todellisuuden kieltäminen

Maanantai 12.11.2018 klo 11.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kieltäminen on psykiatriassa varhaisin puolustusmekanismi. Psykoosissa eli mielen hajoamisessa se on osatekijänä.

Sodan aikana ollessani kaksivuotias kipaisin naapurin tädin ruokakaapille, jossa tiesin olevan sen ajan herkkua, palasokeria. "Ei oo oo koo kokerii" totesin paikalle saapuneelle tädille puristaen herkkua kourissani selkäni takana.

Tällaista kaksivuotiaalla vielä toimivaa väitettä ei uskoisi havaittavan tämän päivän ulkopolitiikassa.

Eesti ei myönnä tappaneensa kaikkia maansa juutalaisia ja julistautuneensa juutalaisista vapaaksi maaksi, ehkä jopa ensimmäisenä. Eesti ei myöskään myönnä liittyneensä Neuvostoliittoon parlamentin päätöksellä.

Suomi ei myönnä toimineensa natsi-Saksan liittolaisena ja Mannerheimin määränneen luokittelun jälkeen kaikki vangitsemansa Venäjän armeijan juutalaiset luovutettavaksi  tietäen, että heidät teloitettaisiin välittömästi.

Suomi ei myönnä, että se ei ollut demokratia ennen vuotta 1945. Vasta Neuvostoliiton voitto toisessa maailmansodassa tarjosi meille mahdollisuuden järjestää ensimmäiset kuta kuinkin demokraattset vaalit, jossa lähes kaikilla oli äänioikeus. IKL oli lakkautettu.

Tämä kieltämisdefenssi/puolustusmekanismi estää näkemästä todellisuutta ja puhumasta siitä.

Länsimaat, joihin Suomi vannoo kuuluvansa, eivät myönnä toisen maailmansodan jälkeisiä hirmutekojaan. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aika on ongelmallisin. Sosialististen maiden ryöstö Yhdysvaltojen presidentti George H.W.Bushin, entisen CIA:n johtajan toimesta on suomalaisessa tiedotuksessa valkoinen alue. Ryöstöillä hankituilla varoilla Bush, Soros ja Harvardin pojat korruptoivat poliitikkoja sekä kansalaisjärjestöjä esittäen rahoituksen tulevan "demokratia- ja rauhanjärjestöiltä".

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan tavoin entisten siirtomaavaltojen Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian motiivina on ahneus. Ryöstö suoritetaan USA:n rinnalla yhteistyössä korruptoitavien kohdemaiden poliitikkojen kanssa. Ryöstettävät maat vajoavat operaation jälkeen kehitysmaiden tasolle, mutta yritykset, osakkeet, tiedotusvälineet, hotellit, vakuutuslaitokset, pankit ovat näiden "länsimaisia arvoja" edustavien ryöstäjen hallussa. Korruptoituneita poliitikkoja motivoidaan pääsyllä korruptoijien joukkoon – EU:hun. EU-jäsenyydellä kiristettään ryöstetyistä maista vielä pari viimeistä sotilaallista liittoutumisen päätöstä.

Olen seurannut suomalaisten korruptoitumista Jugoslavian hajottamissodista lähtien. Näky on surullinen.

Suomalainen vapaiden kansalaisjärjestöjen, vapaan median ja taiteen kenttä on kadonnut. Valtionavut ovat pienentyneet ja kansainvälistä työtä tekevien järjestöjen alttius korruptiolle on kasvanut. Havahduin tähän Lääkärien sosiaalinen vastuu yhdistyksen kohdalla. Luin järjestön, johon itsekin kuuluin, lehden pääkirjoituksen Ukrainasta. Asiaa itsekin tutkineena oli äimistynyt. Kysyin puolitoista vuotta sitten puheenjohtajlta, miksi hän kirjoitti niin, hän, aivan järkevä kollega sanoi ilme kiristyen, "en voi puhua siitä".

Kun suomalaiset poliitikot Sauli Niinistö, Olli Rehn, Erkki Liikanen, Martti Ahtisaari, Juha Sipilä, ynnä muut eivät voi kertoa työnsä puolesta hyvin tietämiään tosiasioita esimerkiksi Ukrainasta, kyseessä on kieltäminen. Pelkästään uutiskuvia kertaamalla vuosilta 2013-2014 saa kirkkaasti selville, kuka suoritti väkivaltaisen vallankaappauksen jossa 100 ihmistä, suuri osa poliiseja kuoli. On täysin selvillä, että Ukrainan laiton hallitus julisti "terrorismin vastaisen sodan" oman maansa asukkaille. Kaikille on uutiskuvista selvää, että Saksan liittokansleri ja Ranskan presidentti sitoutuivat Minskin 2 sopimukseen, jossa edellytettiin neuvottelujen aloittamista osapuolten välillä ja laajempaa autonomiaa Itä-Ukrainaan.

Kyse on isommista asioista kuin Ukraina. Saksan ja USA:n edustajat ovat valmistelleet muslimiveljeskunnalle (joka ajaa jihadismia) valtaa vallan vaihdoksen toteuduttua Syyriassa. Asiat valmistellaan suppeissa piireissä ja laajalle yleisölle, samojen värivallankumousta valmistelevian valtioiden median avulla annetaan kuva altruistisista (tosin öljyä rakastavista) aina oikean polella olevista maista. (USA, Ranska, Iso-Britannia ja Saksa). Ranska ja Italia kisaavat siitä, kuka saa haltuunsa Libyan ryöstön jälkeen länsimaille heruvan öljyn. Mikä ryhmä pitäisi nostaa valtaan, jota oma tarve tulisi tyydytettyä?

Siten median avulla annetaan kuva, että sokeripaloja ei ollut minun kourissani. En edes ollut menossa tädin kaapille.

Mauno Koivisto tasavallan presidentiksi

Perjantai 20.3.2009 klo 16.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

 Tarja Halosen presidentti-foorumi ei jäänyt häntä edeltäneen presidentin niljakkaan itsekehun varaan. Halonen toi maahanmuuttoteeman yhteydessä keskusteluun suomalaisten alamaiskompleksin ja vaikeaksi koetun aseman suuren Venäjän ja rikkaan Ruotsin välissä. "Suomalainen kokee vallan menettämisen  pelkoa vaikka olisi 90 prosenttisessa enemmistössä."

Mauno Koiviston esiintyminen keskusteluosuudessa oli viisasta ja heijasti ennen näkemätöntä persoonallista lämpöä. Jos hän voimiltaan ja terveydeltään jaksaisi ja olisi ehdolla, äänestäisin häntä seuraavissa presidentinvaaleissa.

Koivisto kuvasi viime vuosikymmenen lisääntyneiden arkistotietojen, mm Moskovan avautuneiden arkistojen antaneen erinomaisen käsityksen siitä, miten vähäisillä tiedoilla tärkeitä päätöksiä on tehty. Siksi suunta johon on pyritty ja menetelmät joita on käytetty ovat saattaneet  tuottaa yllättävän tuloksen.

Koiviston puheenvuoro oli täynnä lämpöä ja ymmärrystä, mutta myös raikasta itseironiaa. Hän ymmärtää sen todellisuuden harhaisuuden, jossa mm poliitikot toimivat. Toiset itsevarmoina ja kaikkitietävinä toiset kuuntelevampina ja pohtivampina.

Maan johtajan tuleekin auttaa kanssatoimijoita tiedostamaan tämä tosiasia. Harhaisen todellisuuden hahmottamiseen tarvitaan kaikkien yhteisiä tietoja ja kokemuksia, ei vähiten naapurimaiden.

Maailmantalouden kriisi ja todellisuus

Perjantai 13.3.2009 klo 18.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Vesa Toijosen tuottama TV 1:n Ulkolinja onnistui 11. 3. erinomaisesti kuvaamaan sitä kuinka maailmatalouden käsittämätön katastrofi on tullut mahdolliseksi. Demokratian ja jonkinlaisen tasa-arvon ihanteiden muuttuminen Yhdysvalloissa ahneudeksi, toisten hyväksikäytöksi, moraalin murenemiseksi ja vastuuttomuudeksi ei kuitenkaan ole vain Yhdysvaltojen ongelma vaan ohjelmaa seuratessani ajattelin samanaikaisesti niitä trendejä, jotka ovat muuttaneet suomalaisen todellisuuden hyvin samankaltaiseksi.

Epätodellinen katastrofin tunne nykytilanteessa muistuttaa tunnetta, jonka koin Suomessa pääomaliikkeitten vapauttamista seuranneessa ensimmäisessä päiväkoron nostossa 30 prosenttiin kahdeksankymmentäluvun puolivälissä.Samoin lakivaliokunnan jäsenenä koin kuinka ensimmäinen pääomapiirien tavoittelema ja porsaanreikiä sisältävä optiolaki säädettiin hyödyttämään pientä eliittiä ja oli alkuna muutosten sarjalle, jotka muuttivat vähitellen moraalia ja etäännytti hyvinvoivia kansalaisia entistä enemmän tavallisista ihmisistä. 

Luin 2006 syksyllä hollantilaisen Arnon Grunbergin kaunokirjallisen teoksen Tirza. Siinä eläkkeellejäänyt hyvin toimeentuleva, melko ylellisesti asuva amsterdamilainen  kustannusvirkailija matkustaa Sveitsiin hoitamaan pankkiasioitaan. Pankin henkilökunnan aikaisemmin äärimmäisen kohtelias palvelu on muuttunut viileäksi ja pidättyväiseksi. Osoittautuu, että asiakkaan eläketurvaksi säästämät rahat ovat Hedge-fund sijoituksissa kadonneet taivaan tuuliin. Mitään ei jäänyt jäljelle.

Olin lentää selälleni kun YLE:n A-talkissa 12. 3.  kansanedustaja ja yrittäjä Eero Lehti ,siis vuonna 2009, edelleen puolustelee Hedge-fundeja, jotka ovat todellisia kupla-kupla rahastoja vailla reaalista pohjaa. Yhtä yllättynyt olin siitä, että vielä vuonna 2008, yksityiset eläkesäätiöt ovat sijoittaneet Hedge-rahastoihin.

Pääministeri Matti Vanhanen on neuvotellut hollantilaisen kollegansa Balkenenden kanssa maailman talouskriisistä G 20 kokouksen alla. Osoittautuu, että Hollannin pääministeri ei ole yhtä innostunut säätelystä kuin Vanhanen. Kuinka voisikaan olla. Hollantilaiset ovat pitkän historiansa aikana käyneet kauppaa, ottaneet riskejä ja harrastaneet siirtomaitten riistoa suuremmin sitä vieläkään paheksumatta. Jo kymmenen vuotta sitten belgialainen De Morgen kuvasi kuinka jo kolmanneksella hollantilaisista on tuolloin 300 000 Smk arvosta sijoituksia. Nykyisin varmasti vielä suuremmalla joukolla entistä suurempia summia. Osa ehkä saanut suuriakin voittoja kuplataloudessa. Osa tietenkin menettänyt kaiken. Missään tapauksessa hollantilaiset eivät ole yksimielisiä säätelyn tarpeesta ja heidän yhteiskuntansa on kokemuksiltaan hyvin erilainen kuin Suomi.

Jokainen Euroopan unionin maa on historialtaan erilainen. Tämä kriisi kärjistää noita eroja. Globaalin talouden aikana pääasiassa kehittyneiden talouksien yksittäiset sijoittajat ovat hyötyneet muista. Hämmästyttävää on, että säätelyä ja valvontaa ei ole herätty vaatimaan suurehkojenkaan katastrofien aikana ennenkuin vasta nyt. Kun George Soroksen tapainen keinottelija aiheutti Britanniassa punnan suojelutarpeen kustansi jokainen britti varallisuuteen katsomatta toimenpiteen kustannukset. Sama toistui Malesiaa lukuunottamatta Aasiassa. Köyhät kehittyvät maat myös Etelä-Amerikassa joutuivat kärsimään keinottelusta.

Niin kauan kuin moraalittomat pelurit ratkaisevasti vaikuttavat globaalissa taloudessa ei tarvittavaa säätelyä saada aikaan. Kunkin maan sisällä on keinottelusta ja säätelemättömyydestä hyötyjiä, mutta vähävaraiset ovat takuuvarmasti kärsijöitä. Keskustelun rehellisyyttä vaikeuttaa se, että poliittisista päätöksistä ei kukaan tunnu ottavan vastuuta. On tapana syyttää pankkeja, laadusta riippumatta mutta poliittiset päättäjät, luottoluokituslaitokset ja keskuspankit ovat osasyyllisiä.

TV 1:n Ulkolinjassa Paul Krugman havainnollisti kriisin kehittymisen liittymisen Yhdysvaltojen poliittisten voimasuhteiden muutokseen ja mm Etelä-valtioiden mustan väestön siirtymiseen republikaanien kannattajiksi. Tästä on havainnollisena esimerkkinä toisen hollantilaisen kirjailijan Arthur Japinin kirja " De swarte met het witte Hart" eli mustat, joilla on valkoinen sydän. Turvallisuuden tunteen hakeminen pakottaa siirtymään toiseen aikaisemmin vihamieliseen todellisuuteen, jossa on eri arvot ja moraali mutta se tarjoaa samaistumisen valtaan ja voimaan ja siten turvallisuuteen. Keinottelukaan ei enää tunnu pahalta kun " kaikki" sitä tekevät.

 

Lue lisää »