Poliittinen eliitti hyväksyy rasismin tietyin ehdoin.

Torstai 29.7.2010 klo 13.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime aikoina on julkisuudessa käyty keskustelua venäläisten kokemasta huonosta tai ymmärtämättömästä kohtelusta suomalaisen lastensuojelun kanssa asioidessaan. Venäläinen lapsiasiamies on ehdottanut suomalais-venäläistä yhteistyötyöryhmää pohtimaan erilaisia näkemyksiä ja hakemaan ongelmiin ratkaisuja.

Suomalainen media,myös poliitikkoja haastatellen on julistanut kuinka venäläiset eivät tule tänne määräilemään ja että Suomessa toimitaan Suomen lakien perusteella. Piste.Tulee mieleen Paavo Haavikon toteamus:Suomalaiset eivät voi oppia virheistään kun he eivät tee virheitä. En ole nähnyt yhdenkään poliitikon tai virkamiehen ajattelevan julkisesti, että ongelmissa on aina kaksi osapuolta ja että rakentavaan lopputulokseen voidaan päästä vain hyvän itsetunnon perusteella antamalla arvon toisenlaisillekin näkemyksille. Jos neuvo Venäjän lakien huomioon ottamisesta taustojen erilaisuuden ymmärtämiseksi käy suomalaisten itsetunnolle miksi ei kukaan ehdota jotakin muuta rakentavaa yhteistyömallia naapurimaiden välille, jonka avulla opittaisiin paremmin ymmärtämään erilaisten käsitysten syitä.Kuinka monia yhteistyöryhmiä on tarvittu Suomen ja Ruotsin välille suomalaisten siirtolaislasten aseman parantamiseksi Ruotsissa.

Toimin seitsemänkymmentäluvulla Helsingin lastesuojelulautakunnan puheenjohtajana. Pidin ennen kokousta puheenjohtajan tunnin, jolloin asiakkaat tai työntekijät saattoivat tulla keskustelemaan luottamuksellisesti kokemuksistaan. Samoihin aikoihin oli tehty tutkimus lastensuojelutyöntekijöiden peroonallisuudesta ja työskentelytavoista. Pelkistäen työntekijät oli voitu jakaa kyyhkysiin ja haukkoihin, joista jälkimmäiset olivat byrokraattisia järjestelmiin, ohjeisiin ja normeihin pitäytyviä asiakkaisiin kylmäkiskoisemmin kuin kyyhkyset suhtautuvia henkilöitä.

Melko usein eteeni tulee avunpyyntöjä tavallisilta suomalaisperheiltä, jotka ovat joutuneet lastensuojeluviranomaisten byrokraattisen määräilevän kohtelun kohteeksi. Eräänkin äidin kolme lasta voitiin kaapata sairaaseen sukulaisperheeseen pelkkien narsistisen isän puheiden perusteella ilman, että lastensuojeluviranomaiset tapasivat kertaakaan normaalia työssäkäyvää äitiä. Jos suomalaiset itsekin saattavat joutua viranomaisten kaltoinkohtelun kohteeksi kuinka sitten ei venäläisäidit?

Se, että yksikään julkisuuden henkilö, viranomainen tai poliitikko ei nouse puolustamaan venäläisten Suomessa asuvien oikeuksia on rasismia, joka antaa mallin muillekin suomalaisille. On riipaisevaa havaita ja kokea kuinka osa venäläisistä alentaa puhettaan, jotta ei havaittaisi heidän kansallisuuttaan.Rasistinen suhtautuminen venäläisiin on ollut jatkuvaa mutta viimeaikojen asenteet ovat paljastaneet kuinka kattavaa se on myös poliittisessa eliitissä.

Toisin sanoen entinen ryssäviha on valjastettu vaalivankkureiden eteen. Kilpailu perustuslaillisten kanssa on kovaa. Ennakkoluuloja vahvistavan venäläisiin asukkaisiimme kohdistuvan rasistisen asenteen katsotaan sen mukaisesti tuovan ääniä ja empaattisen viisaan asenteen hukkaavan niitä?

Suomalaislasten kokemuksiin Ruotsissa voi erinomaisesti eläytyä Antti Jalavan kirjan "Asfalttikukka" avulla.Haluammeko samaa venäläislapsille Suomessa? Suomen yhteiskunnan murros ajoi satojatuhansia suomalaisia Ruotsiin. Venäjän yhteiskunnan murros on ajanut venäläisiä Suomeen. Pystymmekö muuhun kuin rasistiseen sydämettömyyteen?

Onko sotarikoksen tekeminen vai sen paljastaminen rikos?

Keskiviikko 28.7.2010 klo 12.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Wikileaksin perustaja kuvaa vanhempiensa halunneen kasvattaa hänet siten, että hän ei alistuisi auktoriteettien sokeaan kunnioittamiseen. Hän osoittaa elämäntavallaan sen kuinka totuuden puhuminen, jonka pitäisi olla kaiken elämän perusta, onkin nykytodellisuudessa äärimmäisen vaarallista, suorastaan hengenvaarallista.

Afganistanin sodan moraalittomuus ja yhdysvaltalainen tapa pimittää toimintatapansa on ollut halukkaiden tiedossa, mutta massiivinen Wikileaksin paljastamien asiakirjojen määrä ja niissä kuvattujen tapahtumien laatu paljastanee vahvimmillekin sodan kannattajille, minkälaiseen sotaan halukkaiden koalitio on osallistumassa.

Yhdysvallat esiintyy demokratian viejänä, oikeusvaltiona ja korkean moraalin maana. Kuitenkin se on tietoisesti tehnyt sotarikoksia, aloittanut kansainvälisiä lakeja rikkovia sotia ja kiduttanut vankeja. Se, että toiminta on tietoista käy ilmi siitä, että Yhdysvallat on pyrkinyt tekemään kahdenvälisiä sopimuksia eri maiden kanssa siitä, että kyseiset maat eivät tule haastamaan Yhdysvaltoja kansainväliseen rikostuomioistuimeen sotarikoksista. Sopimuksia on ollut helppoa tehdä erityisesti taloudellisesti heikossa asemassa olevien maiden kanssa, joille Yhdysvallat on vastalahjaksi tarjonnut taloudellista apua ja sotilaallista suojelua maailman mahtavimmalta sotilasmahdilta.

Nyt maapallon asukkaat saavat seurata Yhdysvaltojen aloittamaa ajojahtia Wikileaksin paljastusten takana olevan tietojen vuotajan löytämiseksi. Ajojahdin taustalla on aivan eri suuruusluokan kysymys kuin mitä Pentagonin papereiden paljastuminen ja sitä seuraava "vuotajan"ajojahti ja oikeudenkäynti oli, Vietnamin sodan valheisiin liittyen. Nythän on kysymys kaikkien Afganistanin sotaan liittyneiden maiden moraalista. Näitä sotaan halukkaita maita ei ole tarvinnut pakottaa mukaan uhkailuilla tai taloussaarrolla. Sen sijaan jokainen on tiennyt, kuten Saksan eroamaan joutunut presidentti totesi, että sotiin osallistumista motivoi taloudellis-kaupalliset edut.

Menevätkö taloudellis-kaupalliset edut myös muiden itseään demokratioiksi ja oikeusvaltioiksi kutsuvien maiden moraalin edelle. Ovatko muutkin esimerkiksi Euroopan maat sitä mieltä, että tietojen vuotajaa täytyy jahdata ja rangaista kuten Pentagonin papereiden vuotajalle uhkasi käydä. Onko sotien perusteeton aloittaminen ja sotarikokset rangaistava vai näiden rikollisten menettelyiden paljastajat? Sitä maapallomme väestö nyt jännityksellä seuraa.

Tallinnanaukio ja järjestyshäiriöt

Tiistai 13.7.2010 klo 17.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime päivinä on laajasti tiedotettu Helsingin Itäkeskuksen Tallinnanaukion järjestyshäiriöistä.

Kuin sattumalta tutkiskelin Tallinnanaukiota viime viikolla tarkasti mennessäni asioille Itäkeskukseen. Mietin lieneekö missään karumpaa, kalseampaa harmaampaa ja luotaantyöntävämpää tilaa kuin tuo aukio. Ei yhtäkään puuta eikä kukan kukkaa koristamassa ja pehmentämässä aukiota, jonka resuisten myyntikojujen, hujan hajan olevien kakvikioskin muovituolien ohi jokainen metrolta Itäkeskuksen myymälöihin hankkiutuja joutuu kulkemaan.

Ilmeisesti ilkivallan pelossa kukkalaatikot on jätetty asettamatta mutta että puut. Miksi kaupunki ei ole istuttanut kunnollisia suurikokoisia lehtipuita kahdeksi riviksi aukion reunoille tuomaan lehtevyyttä, happea ja varjoa kulkijoille.

Ennakkoluulot vähävaraisia tai muuttajataustaisia helsinkiläisiä kohtaan muistuttaa mielenterveyspotilaita kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Karut, ankeat sairaalaosastot ovat tulleet tutuiksi psykiatrisissa sairaaloissa hoidetuille henkilöille. "Potilaathan rikkovat ja ovat väkivaltaisia" on ollut perusteluna harmaankalseille tiloille.

Helsingin nuorisopsykiatrian yksikössä toimittiin toisin. Suljettu osasto peruskorjattiin kauniiksi. Keittiön ja oleskelutilan jakavan seinän muodosti kaksipuolinen lasiovinen läpinäkyvä korkea kaapisto. Henkilökunta hankki ohuet jalalliset juomalasit ja kauniit Arabian astiastot nuorten aterioita varten. Osoitimme, että herkkyys sisustuksessa houkuttelee herkkyyden esiin myös nuorissa potilaissa, joita arvostettiin. Lasikaappeja ja astioita ei rikottu. Tilat olivat ilmavan ja valoisa tuntuisia.

Vierailin jo eläkkeelle jäätyäni samalla osastolla, jossa oli tehty seuraava peruskorjaus. Lasiväliseinän tilalla oli umpiseinä joka pimensi olohuoneen ja teki keittiöstä suljetun kopin. Tätä muutosta oli varmasti peusteltu taas nuorten väkivallalla ja tuhovoimalla. Itse uskon, että ennakkoluulot usein vahvistavat itseään.

Tallinnanaukion järjestyshäiriöillä ja nyt muotiin tulleella kovempien vankeusrangaistusten vaatimuksella voidaan huomio kiinnittää pois todellisista rikollisista ja todellisista rikoksista. Sijoittajien, lain kouran ulottumattomissa, veropetoksilla varastamilla miljardeilla voitaisiin istuttaa kukat joka viikko uudestaan Tallinnanaukiolle. Samoin vankiloiden asukkaat voitaisiin vaihtaa umpikujaan ajautuneista "nakkivarkaista" ja "tappajista" todellisiin suurrikollisiin.

Birminghamissa sijaistevasta tappajia ja murhaajia hoitavasta hoitolaitoksesta voitaisiin ottaa esimerkkiä kuinka oman ahdistuksen tunnistaminen ja hallintaan saattaminen hoidon avulla parantaa "tappajan" ilmapiirissä, jossa kunnioitetaan hänen ihmisarvoaan.

Suomalainen kulttuuri sisältää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa runsain mitoin. Siten väkivaltaan etsityt ratkaisutkin ovat lähinnä pakkoa ja ihmisarvon riisumista.En ole nähnyt keskusteltavan Birminghamin esimerkistä. Sen sijaan "maahanmuuttajat ulos ja rikolliset kiven sisään" voimistuu, jolloin politiikka ja poliitikot, jotka lisäävät eriarvoisuutta ja syrjäytymistä voivat vähin äänin jatkaa vallassa.

Suomi ja Nicaragua

Lauantai 3.7.2010 klo 14.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalaiset virkamiehet löytävät yllättävän paljon perusteluja osallistumisellemme erilaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Käymme sujuvasti asekauppaa sotarikoksiin syyllistyneen Israelin kanssa. Etelä-Afrikan apartheidhallitus ei estänyt kaupankäyntiä Suomen ja tuolloisen Etelä-Afrikan hallituksen välillä. Media jättää yleensä virkamiehet ja poliitikot rauhaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. 

 Helsingin Sanomat innostui tänään 3.7.2010 kuvaamaan ongelmaa, joka on syntynyt Suomen tukiessa Nicaraguaa tietyissä projekteissa vaikka Nicaraguassa syyllistytään puoluepoliittisin perustein tuettuun toimintaan terveydenhuollossa.Artikkeli oli kriittinen.

 Tarkemmin ajatellen toimintatavassa oli jotain tuttua.Juuri näinhän suomalaiset poliitikot ja virkamiehet toimivat myös Suomessa.

Puoluetukea, vaalitukea, lehdistötukea, sivistystukea, harrastustukia,järjestötukia, milloin mitäkin tukia annetaan eduskuntapuolueille ja niille, jotka äänestävät näitä eduskuntapuolueita. Ne kansalaiset, jotka eivät löydä kannatettavaa nykyisissä eduskuntapuolueissa ts änestävät vääriä puolueita tai liikkeitä tai eivät äänestä lainkaan - joskus jopa puolet kansasta jää vaille näitä verorahoista toimintaansa maksettavia tukia.

Kun hallituksessa on pelkkiä oikeistopuolueita, jotka ajavat varakkaiden etuja mm. terveydenhuollossa, johtavat nuo päätökset siihen, että eriarvoisuus terveydenhuollossa jatkuvasti kasvaa ja köyhät kuolevat aikaisemmin kuin rikkaat. Miten tämä nyt eroaa Nicaraguan käytännöstä??

Pidän Nicaraguan ja Suomen linjoja, molempia,ongelmallisina, mutta ilmeisesti vain Nicaraguassa tämä on johtanut köyhien aikaisempaa parempaan terveydenhuoltoon. Suomessa sitävastoin köyhien terveys on kurjistunut.

Suomalaisen eliitin ja median on vaikea nähdää malkaa omassa silmässä kun se tarkastelee demokratian tilaa muualla.

 

 

Wall Streetin narkkarit

Lauantai 3.7.2010 klo 14.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Media on suitsuttanut Yhdysvalloissa säädettyä rahoitusmarkkinoita säätelevää lakia. Eurokomissaari Olli Rehnkin on luvannut Euroopan seuraavan Yhdysvaltojen esimerkkiä. Minkälainen esimerkki on Yhdysvaltalaisten arvioijien omasta mielestä?

The Nation julistaa pääkirjoituksessaan:"The junkies of the Wall Street", Wall Streetin narkkarit. Se kuvaa havainnollisesti kuinka uusilla laeilla ei ennaltaehkäistä seuraavia katastrofeja eikä hoideta tai "kuntouteta" nykytilaa. Lait ovat ainoastaan "harm reductionia", joka huumeiden käyttäjien hoidossa ja huollossa tunnetaan haittojen vähentämisenä. Toisin sanoen hoidon ja riippuvuudesta irtipääsyn sijaan, huumeriippuvaisen elämää pyritään helpottamaan neulojen vaihto-ohjelmilla, vaatteidenpesupaikkojen ja halvan ruoanjakelupalvelun järjesteyllä puuttumatta itse ongelmaan.Todellinen uudistusta merkitsevä lakialoite, joka olisi supistanut finanssikapitalismin mielettömän suurta osuutta taloudesta, pilkkonut liian suuria pankkeja, joiden tuhoutumista ei olisi voinut sallia koska ne vastaavat 63 prosenttia GDP:stä sekä rakentanut seinän tavallisten pankkien ja pelkästään sijoitustoimintaan keskittyneiden pankkien välille, ei tullut koskaan edes äänestykseen.

Silti presidentti Barack Obama julistaa uudistuksen olevan ennenkuulumattoman merkittävä ja merkittävin sitten 1930-luvun uudistusten.

Artikkelissa rahanhimo kuvataan patologisena riippuvuutena. Kongressi pankkimaailman korruptoimana pankkeja palvelevana leimasimena. Aljazeeralla Danny Schechter kuvailee kuinka jokaista kongressinjäsentä kohden on 25 pankkimaailman etuja lobbaavaa yksilöä. Hän pitää lakiuudistusta vain otsikkona ilman sisältöä. Pankkimaailma hallitsee edelleen kongressia aiheuttamastaan talouskriisistä huolimatta.

Moraalittomuuden valta-asemaa kuvaa sekin, että korkein oikeus on alkanut valkokaulusrikollisten kuten Enronin Jeffrey Skillingin ja miljoonamoguli Conrad Blackin tuomioiden oikeellisuuden kyseenalaistamisen. Oikeus lähetti tapaukset takaisin alempiin oikeusasteisiin kyseenalaistaen avaintodistajan käytön.

Kaikesta päätellen vietämme epäsosiaalisuuden riemujuhlaa Yhdysvaltojen johdolla.