Ahtisaari ja Kosovon kyseenalainen itsenäisyysjulistus

Sunnuntai 10.2.2013 klo 17.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kosovon itsenäisyysjulistus on herättänyt maailmalla ristiriitaisia tunteita. YK:n yleiskokous pyysi kansainväliseltä tuomioistuimelta International Court of Justice neuvoa-antavaa mielipidettä siitä noudattiko julistus kansainvälisen lain mukaista käytäntöä. Kaikki EU:n jäsenmaat eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä ja vain alle puolet YK:n jäsenmaista ovat sen tunnustaneet.

Heti USA:n johtamien NATO:n pommitusten päätyttyä, YK:n turvallisuusneuvosto päätti päätöslauselmalla 1244 luoda Serbiaan kuuluvaan Kosovoon tilapäisen YK:n hallinnon elimineen, jonka johdossa on erityisedustaja, jona mm suomalainen Harri Holkeri toimi vuoden ajan. NATO:n johtamat kansainväliset KFOR - joukot määrättiin takaamaan turvallisuus alueella. Toisin sanoen maat, jotka juuri olivat osallistuneet laittomiin pommituksiin, käytännössä miehittivät aluetta. Yhdysvallat käytti tilaisuutta hyväkseen alkaen rakentaa jättimäistä Bondsteel - sotilastukikohtaansa alueelle.

YK:n järjestelyn tarkoituksena oli luoda edellytykset neuvotteluille Kosovon pysyvästä asemasta. YK:n pääsihteeri nimesi Martti Ahtisaaren johtamaan neuvotteluja. Ahtisaari ei, useiden lähteiden mukaan, peitellyt kantaansa, jonka mukaan Kosovon itsenäisyys, ilman Serbian hyväksyntää, olisi ainoa vaihtoehto. Osittain tästä johtuen, Kosovon albaanineuvottelijoiden täydellinen kompromissihaluttomuus sai tukea. Ahtisaari jätti pääsihteerille esityksen yksipuolisesta itsenäisyysjulistuksesta. Kuusi jäsentä, mm NATO:n pommituksiin osallistuneet pysyvät turvallisuusneuvoston jäsenet olivat Ahtisaaren ehdotuksen takana. Kävi kuitenkin selväksi, että paitsi esitystä vastustavat pysyvät jäsenet, jotka julkisuudessa usein mainitaan (Venäjä ja Kiina) myös koko turvallisuusneuvoston enemmistö oli ehdotusta vastaan.

Korkeat virkamiehet pyrkivät tutustumaan tilanteeseen paikan päällä Kosovossa. Vierailun aikana Pristinan ympäristössä tapahtui pommi-iskuja ikäänkuin osoittamaan, että elleivät päätökset miellytä, seurauksista ei vastata.

Kosovon YK -hallintoon kuuluva edustajisto kokouksessaan, johon serbiedustajat eivät osallistuneet, antoi helmikuussa 2008 itsenäisyysjulistuksen. (Herää kysymys tarkoittaisiko se itsenäistymistä YK- hallinnosta vai Serbiasta)

International Court of Justice tuli tunnetusti tulokseen, että kansainvälinen laki ei kiellä itsenäistymisjulistuksia. Kapeuttamalla tarkastelun siihen, abstraktiin asiaan, mikä ei ole kiellettyä, sen sijaan, että olisi tarkastellut nimenomaan Kosovoa, sen erityisolosuhteita YK:n hallinnon alaisena, sekä YK:n yleiskokouksen selvää kysymyksenasettelua nimenomaan kyseisen kaltaisessa tilanteessa tehdystä julistuksesta, ICJ pisti päänsä pensaaseen. Sen lisäksi ICJ tulkitsi, että edustajiston jäsenet toimivat itsenäisyyttä julistaessaan yksityishenkilöinä eikä edustajistona, joka jälkimmäinen olisi vielä selvemmin rikkonut YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä.

Innsbruckissa pidettiin 16.12. 2010 kansainvälisen lain asiantuntijoiden, eri yliopistojen professoreiden, kokous, jossa käsiteltiin ICJ:n ristiriitaista päätöstä. Tuon kokouksen esitelmistä laadittujen artikkeleiden kokoelma on ilmestynyt kirjana "Kosovo and the International law" ed. Peter Hilpold. Kansainvälistä lainsäädäntöä tuntemattomallekin, tunnettujen profesorien argumentaatio on herkullista luettavaa. Kansainvälisen oikeuskäytännön tila ja oikeusistuimien alttius tiettyjen maailmanvaltojen vaikutukselle ICTY ja ICJ nimenomaisesti, johtaa huoleen mielivallan voimistumisesta maailmassa.

Millä keinoin Suomi ja Eurooppa sidotaan mukautumaan Yhdysvaltojen ja joidenkin EU-maiden sotilaalliseen ja taloudelliseen vallantavoitteluun Balkanilla? Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008 kun kyseenalainen itsenäistymisjulistus oli annettu. Pommittajavaltiot palkittiin rauhan Nobelilla viime vuonna. Ahtisaari on suhtautunt suorastaan alentuvasti maihin, jotka eivät ole suostuneet tunnustamaan Kosovon itsenäisyyttä. Hän on myös aktiivinen NATOon liittymisen markkinoija.

Suomi, NATO ja Jugoslavian pommitukset

Tiistai 5.2.2013 klo 10.56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ennen matkaa katsoin Belgradin kaupungin kotisivun "Historia"-osiota. Yksi osa luetteloi päivä päivältä maaliskuun lopulta kesäkuun alkuun 1999 kaikki ilmahälytykset, pommitusten kohteet ja niiden aiheuttamat tuhot. Päiväkoteja ja sairaaloita. Voimalaitosten pommitusten seurauksena laajat alueet koko maasta, jopa Republika Srbskan puolella, jäivät kokonaan ilman vetta ja sähköä. Presidentin palatsi, Sveitsin lähetystö.

USA, Britannia, Ranska, Italia, Belgia, Hollanti, Tanska, Turkki, Espanja, Kanada, Saksa ja Portugal olivat NATO:n laittomien pommitusten suorittajia. Italian ulkoministeri ehdotti vain sotilaskohteiden pommittamista mutta USA ehdottomasti vaati siviilikohteita.

Pommituksia perusteltiin Jugoslavian käyttäytymisellä Kosovon alueen albaaniväestöä kohtaan. Maan albaaniväestön fundamentalistinen terrorijärjestö UCK oli aloittanut, runsas vuosi ennen pommitusten aloittamista serbipoliisien, serbien ja yhteistyötä serbien kanssa harjoittavien albaanien tappamisen pyrkiessään taisteluillaan saavuttamaan itsenäisen muslimivaltion ehkä osana suur-Albaniaa.

Yhdysvaltojen ja USA:n vaikutuspiirissä olevan IMF:n irtisanoessa varoittamatta Jugoslavian saamat lainat, maan talouskurimus kiihtyi. Varakkaampien Slovenian ja Kroatian irtauduttua (EU:n ja USA:n voimakkaalla tuella) Jugoslaviasta, köyhä Kosovo jäi entistä enemmän Jugoslavian (Serbian) vastuulle, jolloin albaaniväestön asema heikkeni. Sosialistinen järjestelmä oli aikaisemmin taannut eri alueiden välisen tasauksen, mutta kriisin oloissa se ei ollut enää mahdollista.Albaaniväestön protesteja seurasi keskushallinnon kiristystoimia, jotka johtivat kriisin eskaloitumiseen.

Kosovon alueella käytiin jatkuvasti kahakoita armeijan ja serbipoliisien toimesta kansainvälisiä jihadisteja ja UCK:n terroristeja vastaan. Molemmin puolin tapahtui joukkotappamisia. Erityisen symboliseen asemaan nousi Racakin kylästä löydetty kuoppa, jossa oli 23 ruumista. Osa mediaa ja NATO (USA:n diplomaatti Walkerin hahmossa) katsoivat tämän "joukkoteloituksen" kaltaisen toiminnan olevan osoitus Jugoslavian hallituksen ja erityisesti presidentti Milosevicin aikomuksesta suorittaa albaanien kansanmurha.

Suomalainen oikeushammaslääkäri Helena Ranta työtovereineen tutki Racakin ruumiit. Miksi totuuden löytäminen kesti niin kauan, että NATO aloitti pommitukset ennen kuin työryhmä sai julki, että ruumiita ei ollut teloitettu vaan ne oli amuttu kaukaa, jotkut ehkä sattumalta pakoon juostessaan? Oletetun massamurhan päivänä pikkuruisessa kylässä taisteltiin aamusta iltaan. Siviilit olivat jo edellisenä kesänä lähteneet kylästä. Jugoslavian armeija oli ilmoittanut tiedotusvälineille

Lue lisää »