Himasen tulevaisuusselonteko vailla pohjaa?

Torstai 31.10.2013 klo 10.49 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kirjoitin vuonna 2004 kirjassani Pirkko Turpeinen:Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun, luovan kasvun merkityksestä tuottavuuden edellytyksenä. Kuvasin tuon luovuuden syntymistä yksilön, koulun ja työyhteisöjen kehittämisen näkökulmasta. Taloudellinen tuottavuus kasvaa ihmisyhteisöjen luovan yhteistyön seurauksena, jolloin tuottavuus ei voi olla destruktiivista.Taloudellinen tuottavuus on luovan yhteistyön itsestään selvä seuraus mutta ei mekaaninen tavoite.Lahjoitin kirjani jokaiselle kansanedustajalle 5v sitten.

Pekka Himasen kallis tuote ei ole jotunut käsiini. Mikäli tulevaisuusselonteko pitäytyy luovuuden ja hyvän kierteen käsitteisiin eikä ota huomioon TPP ja USA-EU- kauppasopimusten demokratiaa tuhoavan rakenteen voimaan tulon estämistä, selonteko osoittautuu mitättömäksi hössötykseksi.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 31.10. ensimmäisen Trans Pacific Partnership ja USA-EU, Kanada-EU kauppa- ja investointisopimuksia kriittisesti arvioivan Markus Krögerin vieraskynä-kirjoituksen. Kirjoituksesta käy hyvin ilmi jo vuosi sitten blogissani esiin tuomani kriittisen näkökulman TPP-sopimukseen. Obama on ajanut tätä sopimusta suuren salaisuuden vallitessa niin, että hän on pyrkinyt saamaan kongressista niskalenkin yrittämällä hyväksyttää sopimuksen nopeutetussa käsittelyjärjestyksessä.Käsittääkseni sopimusta ei vielä ole allekirjoitettu, eikä se ole vielä kongressin käsittelyssä.

Kauppa- ja investointisopimukset asettavat valtiot suurten yritysten pelinappuloiksi. Kuten pankkikriisissä "rikollisesti" toimivat pankkiirit pelastettiin veronmaksajien rahoilla, nyt yhtä rikollisesti toimivat suuryritykset yrittävät tehdä saman ja saada veronmaksajat maksamaan korvauksia, jos investoinnit eivät tuota sitä mitä yritykset ovat odottaneet. Jopa niin, että yritykset voisivat haastaa valtiot oikeuteen siitä, että ne eivät toteutakaan ympäristöä vahingoittavia kaivoksia tai teollisuuslaitoksia.Kauppa- ja investointisopimuksilla menettelystä yritetään tehdä "laillista".

Trans Pacific Partnership sopimukseen tulisi liittymään Vietnamin kaltaisia kehittyviä talouksia. USA:n sotateollisuuden Vietnamille sodassa aiheuttaman ympäristön, kasvillisuuden ja ihmisten täystuhon jälkeen USA pyrkii nyt talouden pakkokeinoilla alistamaan tuon köyhän kansan suuryritysten palvelijaksi. 

USA:n ja EU:n "kauppasopimus" tekisi saman tuhon Euroopan maiden demokratialle ja taloudelle. Kauppasopimuksen hyväksyminen voisi olla mahdollista vain, jos se toteutetaan salassa komission kammioiden uumenissa.

Heikki Patomäki kuvasi kolumnissaan Rauhan Puolesta lehdessä kuinka EU:n perussopimusta tulisi muuttaa, jos mielitään siirtyä "rahan vallasta" demokratiaan EU:ssa.

Rahan ja suuryritysten valta on toistaiseksi ollut EU:ssa niskan päällä. Mikäli Suomen tulevaisuusselonteko ei lainkaan ota huomioon perussopimuksen uudistamisen välttämättömyyttä ja Patomäenkin kuvaamien vääristymien korjaamista se ei puutu oleelliseen hyvinvoinnin kehittämisen näkökulmasta. Ellei selonteko ota huomioon USA:n ja EU:n kauppa- ja investointisopimksesta pidättymisen välttämättömyyttä paperi on tyhjää puhetta.

Luovuutta ei voi kehittää ilman demokratiaa. Tänään ensimmäinen demokratiaa edistävä tehtävä olisi ottaa yhteyttä USA:n kongressin jokaiseen mahdolliseen edustajaan ja vaikuttaa siihen, että kongressi ei hyväksyisi TPP- sopimusta, joka tuolloin raukeaisi myös Vietnamin osalta. Seuraavaksi jokaisen kynnelle kykenevän  suomalaisen tulisi estää USA:n ja EU:n välisen kauppa- ja investointisopimuksen toteutuminen demokratiaa tuhoavassa muodossa. 

Suomen tulevaisuusselonteko ei ole globaali, jos se ei pyri vaikuttamaan globaaleihin asioihin siten, että demokratia syvenee. Suomen tulisi muuttua tarkkailijasta toimijaksi. Demokratian syventämiseen ei riitä Ruotsin sosialidemokraattien esittämä pääoman ja demokratian kompromissi. Demokratian on oltava määräävässä asemassa ja yritysten ja pääoman tulee olla demokraattisessa valvonnassa.

Kummit maahanmuuttajille

Tiistai 29.10.2013 klo 10.39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seitsemänkymmentäluvulla työskentelin psykiatrina Helsingin kaupungin sosiaalilääkärin toimistossa. Vastaanotolleni tuli suoraan lentokentältä joitakin Chilen sotilasjuntan käsistä paenneita kidutettuja pakolaisia. Opin näiltä "maahanmuuttajilta" paljon. Paitsi heidän kokemuksensa myös niiden vaikutus heidän mieleensä, ihmissuhteisiinsa ja työkykyyn herätti myötäelämistä.

Asuessani Yhdysvalloissa juuri virallisen rotuerottelun päätyttyä 1960-luvulla elin yhdysvaltalaisten parissa, jotka muuttivat pois asuinkadultaan mikäli värillinen perhe muutti saman kadun varrelle. Vielä nuorempana vuonna 1950 koin lapsen tunteilla, miltä tuntuu kun juoksin yhdysvaltalaisessa bussisa vahingossa takasillalle, joka oli määrätty vain mustille. Mustien matkustajien huolestuneisuus puolestani ja edessä istuvien valkoisten kiihkeys sen johdosta, että pääsisin nopeasti omanväristeni joukkoon, on jäänyt pysyvästi tunteisiini.

En olisi uskonut, että elämme Suomessa samanlaisten rotuennakkoluulojen maailmassa. Tosin lehdistökeskustelussa on ilmennyt, että maahanmuuttajat eivät sittenkään ole läheskään yleisin syy suomalaistaustaisten perheiden muuttoon. Kaupallinen lehdistö näyttää korostavan ongelmia, joiden se katsoo myyvän lehtiä.

Ritva Siikala korostaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla myönteisiä asioita kuten tutustumisen merkitystä. Jokainen suomalainen voi oppia maahanmuuttajien kokemuksista. Keskinäinen kanssakäyminen, joka perustuu tasaveroisuuteen on rikkaus kaikille osapuolille.

Ehdotankin, että jokainen maahanmuuttaja saisi suomalaisen kummin. Kummi antaisi luonnollisen mahdollisuuden kielen oppimiseen. Pienet arjen kysymykset saisivat ratkaisun. Monet maahanmuuttajien kysymykset liittyvät taloyhtiöiden viesteihin, viranomaispostin mukaan toimimiseen, harrastusmahdollisuuksien ja leikkipaikkojen löytämiseen perheiden lapsille. Kummi/kummiperhe olisi eräänlainen rinnallakulkija.

Asun maahanmuuttajavaltaisessa Vuosaaressa. Nautin siitä.

Helsingin Sanomat ja "urkinnan alkunäytös"

Sunnuntai 20.10.2013 klo 11.43 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomien tuore päätoimittaja kuvailee Irakin,muiden diktatuurien ja läntisten "demokratioiden" urkintaa.Hän toteaa, että läntisillä demokratioilla ei syynä ole toisinajattelijoiden vainoaminen.Mikä se sitten on? Miksi oman maan kansalaisia urkitaan. Päätoimittaja Niemi toteaa kuinka Kiinalla on miljoonia (2?)valvomassa verkkoa. Yhdysvalloilla taitaa olla käytänössä sama määrä.

Yhdysvaltojen merkittävät senaattorit "heittivät huulen", että lähetettäisiinkö lennäkki tappamaan Snowden. Huuli herätti positiivista riemastusta.

Toisinajattelija Awlaki surmattiin lennäkillä, tosin toisella yrittämällä, Jemenissä. Kaksi viikkoa myöhemmin hänen teini-ikäinen poikansa surmattiin samalla tavalla.

Se mikä lukijaa eniten vaivaa kolumnia lukiessa on sen harhaanjohtavuus. Jotta demokratia voisi toimia, kansalaisten pitäisi tietää mitä tapahtuu. 

Kirjoittaja kertoo Irakista yli kymmenen vuoden takaa, jolloin nahkatakkiset vakoilijat käyttivät kännyköitä toimissaan. Mitä Yhdysvallat teki samaan aikaan? Yhdysvallat, Iso-Britannia, Uusi Seelanti ja Australia vakoilivat jo 60-luvulta lähtien vakoilusatelliittien avulla kaikkea maapallolla. Ei tarvittu nahkatakkia eikä kännykkää.

Samoin on herkullista kuvata DDR:n kansalaisvakoilua, jonka jokainen tiesi. Samaan aikaan vaiettiin yllämainitusta satelliittivakoilusta.

Yhdessä vakoilevat maat muodostavat hyvä-veli verkoston, joka pyrkii vaikuttamaan kaikkeen valtapolitiikkaan yhdessä NATO:n ja sotateollisuuden kanssa.

Suomi ihmetteli, miksi se ei päässyt turvaneuvostoon kun valinkauhan toiset maat olivat Australia ja Luxemburg. Australia on ollut Yhdysvaltojen liittolainen vakoilun alalla jo kauan. Samoin Luxemburg on luotettava NATO-maa sekä pääomien piilottamisen keskus. Ruotsi on myös kunnostautunut vakoiluyhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa sekä nyt kurkottaessaan niin pitkälle kuin mahdollista NATO:n suuntaan olematta kuitenkaan vielä jäsen.

Ei tarvitse muuta kuin katsoa mitä liittoutumattomille, omaa itsenäisyyttä ja ajattelua korostaville maille tapahtuu. Mitä tapahtui liittoutumattomien maiden Jugoslavialle, mitä tänään tapahtuu liittoutumattomalle Syyrialle. "Läntinen" kansainvälinen yhteisö, joka on väestöltään pienempi kuin liittoutumattomat yhteisöt haluaa määrätä mitä maapallolla tapahtuu. Tämä " kansainvälinen yhteisö" pyrkii näyttäytymään koko maapallon kaiken hyvän edustajana. Tuon näytelmän propagoiminen on onnistunut käsittämättömän hyvin esimerkiksi Helsingin Sanomissa.

Yhdysvaltojen pääomapiirien 1%:n päätavoite on turvata omaisuuden ensisijaisuus demokratiaan nähden valtapolitiikassa. Sen ylläpitämiseen tarvitaan ennennäkömätöntä propagandakoneistoa, jonka läntinen kaupallinen tiedotusvälineistö tarjoaa. Sellainen tieto, joka tuntevalle demokratiaa kannattavalle kansalaiselle olisi välttämätöntä, halutaan tietoisesti tai luonnonlainomaisesti kätkeä.Kautta läntisen historian omistamisen oikeus ja sen puolustaminen on mennyt ihmisyyden ja demokratian edelle. Tämä luonnonlainomainen tila hallitsee ihmisten suuren osan ajattelua. Tätä ajattelua ovat Snowden ja Assange pyrkineet paljastamaan ja osoittamaan tuon tietämättömyyden tuhoisuuden.

Mitä siitä on seurannut. Propagandakoneisto pyrkii kuvaamaan nämä humaanit kellonsoittajat tuholaisiksi ja valtion vihollisiksi.

Rikollisjengin jäsenyyteen kuuluu johtajan ehdoton totteleminen on sitten kysymys rahasta, tietojen välittämisestä tai murhista. Jokainen voi arvioida missä vaiheessa jengin jäsenyyttä kukin maa on.

Helsingin Sanomat, Venäjä ja EU

Lauantai 12.10.2013 klo 16.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat avaa jälleen pääkirjoituksessaan 12.11. asennettaan Venäjään otsikolla " Kun Venäjä myrskyää, EU lämmittää. Lehti väittää Venäjän "kiristävän" otettaan entisistä "alusmaistaan".

Alentuva asenne ja puolitotuudet ovat ilmeiset. Lehti katsoo että Neuvostoliiton entisten osien, silloisten sosialististen tasavaltojen suorittamat EU:n lähentymisneuvottelut eivät ole vain kauppaneuvotteluja vaan pyrkimystä mahdollisimman kauas Venäjästä. Onko tämä itse asiassa pääkirjoittajan toive?

Lehti ei suin surmin kerro mistä EU:n ja USA:n välisissä Trans Atlantic Trade and Investment Partnershipissä on kyse. Kyse on vastaavista neuvotteluista, joita Yhdysvallat on salassa jo vuosia käynyt TPP-sopimuksena Tyynenmeren monien valtioiden kanssa. Neuvottelut ovat olleet niin salaisia, että psesidentti Obama ei ole vieläkään antanut kongressin jäsenille mahdollisuutta tutustua sopimuksen tekstiin. Obama ei tosin pystynyt matkustamaan Balille allekirjoittamaan sopimusta, joka oli tarkoitus viedä lokakuussa kongressissa läpi nopeutetulla menettelyllä. Mikäli Obama saa mahdollisuuden nopeutettuun menettelyyn, sopimuksesta ei voi käydä kuin lyhyen keskustelun ja se voidaan vain hyväksyä tai hylätä. Muutoksia siihen ei voi tehdä.

Tihkuneiden tietojen mukaan kyseessä on vallansiirto Wall Streetille. Yhdysvaltojen 1%:lle ei riitä nykyinen harvainvalta vaan tuon vallan piiriin täytyy saada mahdollisimman suuri osa maapallon maita.

Helsingin Sanomat haluaisi tämän lämmittävän Wall Streetin auringon lankeavan myös paitsi EUn jäsenmaiden, myös Venäjän lähinaapureiden ylle. Lehti katsoo ilmeisesti, että nykyisin vielä EU:ssakin vallitseva jonkinasteinen demokratia olisi korvattava Yhdysvaltalaisella puhtaalla pääoman vallalla. On ymmärrettävää, että Venäjä, jolle viime vuosina on entistä enemmän langennut jonkinlainen kansainvälisen lainsäädännön kunnioittamisen vaatijan rooli, saattaa katsoa, että demokratialla olisi enemmän annettavaa ystävämaille kuin Wall Streetillä.

Helsingin Sanomat totesi viimeksi kirjoittaessaan Yhdysvaltojen ja EU:n kauppasopimuksesta sen olevan "kauppa-NATO" Venäjää ja Kiinaa vastaan. Nyt lehti siis haluaa myös tähän asti Venäjän kumppanimaat liittymään tähän kauppa-NATO:on. Toki nämä entiset sosialistiset maat on saatu uskomaan, että olisi "hienoa" olla lähempänä NATOa ja "länttä". Tosiasioiden salailulla voidaan päästäkin siihen, että kansakunnat tekevät pelkästään sen perusteella mikä on "saatu näyttämään hienolta" pitkälle meneviä ratkaisuja.Propagandalla synnytetty huonommuudentunne voikin johtaa tähän.

Helsingin Sanomat ei ole kyennyt vielä edes suomalaisille selvittämään mikä tämän Yhdysvaltojen ja EU:n välisen kauppa ja investointi sopimuksen sisältö ja tavoite olisi. Ei myöskään sitä mikä Tyynenmeren valtioiden välinen allekirjoitusta vaille oleva sopimus on. Lehti ei ole maininnut sanaakaan Brysselissä nähdyistä mielenosoituksista tätä USA-EU sopimusta vastaan. Salainen valmistelu ja salaiset päätökset ehkä tuovat pääkirjoittajalle mieluisat tulokset.

Suomalaiset tiedotusvälineet ovat kuin lastu laineilla tietämättömyyden merellä. Ei kuitenkaan pidä olettaa, että Venäjä olisi yhtä tietämätön. Seurattuani Venäjän ulkoministeri  Lavrovin toimintaa, pidän häntä eräänä tämän päivän ansioituneimpana ja tasapainoisimpana kansainvälisenä vaikuttajana.

Uskon, että suomalaiset lehdenlukijat haluaisivat enemmän syvällisiä asiatietoja kuin pelkkää propagandaa liittyen Venäjään.