Suomen ulkopoliittisella johdolla ja medialla on jalat tukevasti irti maasta.

Tiistai 19.1.2021 klo 13.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Eilinen A-studio 18.1.2021 oli Suomen median alamäen pohja. Ohjelmassa kerrattiin Suomen ulkopoliittisen johdon vaatimukset venäläisen bloggarin ja suorasuun välittömäksi vapauttamiseksi vankilasta ihisoikeuksiin ja opposition oikeuksiin vedoten.

Ohjelmassa katsojat saivat näytteen Navalnyn brutaalista kielenkäytöstä, joka vertautuu erään suomalaisen tunnetun kirjailijan ilmaisutyyliin.

Oletin, että näin vakavassa ja merkittävässä asiassa, jossa koko ulkopoliittinen johtomme sekä EU ja Yhdysvallat ovat liikkeellä paikalla olisi ainakin yksi juristi, joka olisi analysoinut Navalnyn rikoksia ja niiden sovittamiseen liittyviä rangaistuksia.

Koko ohjelman ajan kysyin itseltäni: Missä on pihvi?

Tyydyin päättelemään, että Suomen ulkopoliittisessa johdossa ja valtamediassa on jo vuosien ajan totuttu siihen, että totuudella ei ole väliä.

Minulle on kerrottu, että toimittaja Marja Manninen, joka raportoi muun muassa Krimin liittymisen Venäjään sekä Ukrainan kriisiä, on eläkkeelle jäätyään todennut, että Suomen mediassa ei voi puhua totta.

Kirjoitettuani kaksi teosta Lahtari, Punikki ja Teurastaja 2018 sekä Lupa olla julma 2020, joissa käsittelen Suomen ulkopoliittisen johdon toimia EUhun liittymisen jälkeen, olen havainnut saman.

1990-luvulta lähtien Suomi on alkanut toteuttaa USA:n ja NATO-EUn globaalia valtapolitiikkaa, joka kirjattiin viimeistään USA:n ulkoministeriön järjestämässä vuoden 2000 Bratislavan kokouksessa ja josta raportoi Saksan pitkäaikainen liittopäivien jäsen Willy Wimmer.

Kokouksen tavoitteena oli Jugoslavian "onnistuneiden" pommitusten jälkeen toteuttaa Kosovon itsenäistäminen sinne jo laittomasti rakennetun USA:n sotilastukikohdan legitimoimiseksi. Kokous totesi USA:n siirtävän kansainväliset lait syrjään, jos ne estävät USA:n ja sen liittolaisten globaalien tavoitteiden toteuttamista. NATO:n laajentaminen ja Venäjän pääsyn estäminen Itämerelle olivat eräitä julkilausuman yksityiskohtia.

Suomen ulkopoliittinen moraali oli romahtanut jo 1999, jolloin Suomen hallitus salasi Saksan ulkoministeriön vaatimuksesta oikeuslääkäreiden tutkimustulokset. Tulokset olisivat osoittaneet, että Jugoslavia ei ollut syyllistynyt rikokseen. Suomi antoi presidentti Clintonille ja NATO:lle tekosyyn aloittaa massiiviset, toisen maailmansodan holokaustin uhrien serbien, pommitukset ja maan tuhoamisen lähelle kivikautta.

USA:n ja NATO-EU:n myötäily oli Suomen mediassa vallitsevana jo EUhun liittymisestä lähtien.

Suomen poliittinen johto presidentti Ahtisaaren johdolla runnoi Kosovon itsenäistämisen siitä huolimatta että siellä vallitsi täydellinen laittomuus mafian ja terroristien toimesta. Pommitukset päättänyt YK:n julkilausuma totesi Kosovon olevan Serbian maakunta, eikä tuota päätöstä ole koskaan YKssa muutettu.

Siten Suomen ulkopoliittinen johto on valmis siirtämään Yhdysvaltojen esimerkkiä seuraten kansainväliset lait syrjään ja korvaamaan sen propagandalla. 

Yhdysvallat ja EU-Saksa käyttivät natseja ja jihadisteja NATO:n jalkaväkenä Jugoslaviassa. Sama on jatkunut Lähi-Idässä, Georgiassa ja Ukrainassa.

Suomen ulkopoliittinen johto ei ole kertaakaan puhunut totuudenmukaisesti Ukrainan väkivaltaisen vallankaappauksen suorittajista.

Blogissani 12.6.2014 kerron ketkä olivat juhlimassa Krimillä etukäteen tulevaa vallankaappausta ja iloitsemaan sen hedelmistä: särötyksestä, GMO-viljelystä, sotilastukikohdista, NATO:n laajenemisesta.

Oligarkki Victor Pinchuk oli kutsunut syyskuussa 2013 Jaltalle seuraavia henkilöitä: Bill ja Hillary Clinton, entinen CIA:n johtaja kenraali David Petraeus, entinen USA:n valtiovarainministri Lawrence Summers, entinen maailmanpankin johtaja Robert Zoellich, Ruotsin ulkoministeri Carl Bild, Israelin pääministeri Shimon Peres, Tony Blair, Gerhard Schröder, Dominique Strauss-Kahn, Mario Monti, Liettuan presidentti Dalia Grybauskaite, Puolan ulkoministeri Radek Sikorski, presidentti Victor Janukovich, Petro Poroshenko sekä US entinen energiaministeri Bill Richardson, joka oli puhumassa "liuskekaasuvallankumouksesta".

Kriittinen puheenvuoro yleisessä euforiassa tuli presidentti Putinin neuvonantajalta, Sergei Glazyevilta, joka puhui lähestymistavan vaikutuksesta Ukrainaan. Kaupasopimus vaikuttaisi jo konkurssitilassa olevan, lainalla elävän Ukrainan talouteen epäedullisesti. Samoin kasvava länsimainen tuonti johtaisi vajeen syvenemiseen.

Blogini arkistosta löytyy tarkat kuvaukset vallankaappauksesta sekä natsien käytöstä sen aikaansaamisen.

Suomen ulkopoliittinen johto on vajonnut yhä syvemmälle valheiden ja sotilaallista ja taloudellista mielivaltaa harjoittavien NATO-maiden syleilyyn ja jopa kehuu sillä.

Presidentti Niinistö oli ministerinä Jugoslavian pommitukset mahdollistaneessa Lipposen hallituksessa. Siten sopeutumisella "lännen" palvelijaksi on pitkät varjot. 

Koska totuutta ei Suomessa ole enää pitkään aikaan saanut ilmaista, ei politiikassa eikä valtamediassa, Suomen kansa on jätetty tuuliajolle. Kansalaisilla ei ole riittävää kielitaitoa eikä kykyä saada selvää missä joudumme olemaan mukana.

Koska Yhdysvaltojen presidentit ovat nimenneet Venäjän vihollismaaksi, Suomen on tehtävä sama miellyttääkseen NATO-armeijan komentajaa. Presidentti Obama ja hänen varapresidenttinsä Biden ilmoittivat tavoitteenaan olevan Venäjän taloudellinen vahingoittaminen ja puheyhteyden katkaiseminen Venäjän presidentti Putiniin.

Vuosi vuodelta tuo doktriini on tullut yhä sitovammaksi. Natsien, fasistien ja jihadistien käyttö  päämäärään pääsemiseksi on arkipäiväistynyt viimeisten 30 vuoden aikana. Venäjä ja maapallon maiden enemmistö vastustaa edelleen natsismin ja fasismin ihannointia, mikä tuli todetuksi muutama kuukausi sitten YK:n äänestyksessä.

Suomi ei äänestänyt natsismin ihannoimisen vastustamisen puolesta kuten eivät muutkaan EU-maat. Vaikuttaako Suomen entinen natsiliittolaisuus edelleen?

Ukraina ei ole ainoa maa, jossa järjestetään vuosittain natsismia ihannoivia soihtukulkueita. Lähimmät naapurimme Baltian maat eivät myöskään ole antaneet kansalaisoikeuksia kaikille maassa syntyneille asukkaille eivätkä kaihda natsismia edustaneiden ryhmien ihannointia maissaan.

USA:n johtamat länsimaat tekivät ensimmäisen Venäjän kansallisvarallisuuden ryöstökierroksen 1990-luvulla. Venäjä kuitenkin selvisi siitä ja on presidentti Putinin johdolla saavuttanut moraalisen ja taloudellisen tasapainon, jossa natsismia ja fasismia vastaan taistelleet sankarit ovat kaikkein kunnioitetuimpia kansalaisia.

Suomen media nostaa politiikan johtoon ne, joita rahoittajat haluavat. Venäjän vastaisuus on ylikansallisten rahoittajien tarjoama malli. Eilinen A-studio oli moraalitaan täydellinen floppi, mutta se toteutti vaadittua NATO:n hybridikeskuksen edellyttämää kaavaa.

YLE:n rinnalla Helsingin Sanomat toteuttaa tätä doktriinia kotimaan- ulkomaan- urheilu- ja talousuutisissa. Tänään kiinnitin huomiota uutiseen, jossa kerrottiin Finnairin aloittavan Pietarin lennot uudestaan. Uutisessa kerrottiin Venäjän pandemiatilanteen olevan tartuntamäärillä mitattuna maailman neljänneksi pahin.

Hieraisin silmiäni. Ovatko toisaalla lehdessä esitetyt tilastot virheellisiä? Totta kai Venäjällä, jossa on 130 miljoonaa asukasta on enemmän tartuntoja kuin vaikkapa 5 miljoonan asukkaan Suomessa. Kuitenkin ilmaantuvuus Venäjällä on 223, 8 kun se esimerkiksi Virossa on 598,9 Ruotsissa 852,6, Tanskassa 352,4, Britanniassa 1094,5 eikä Helsinkikään voi kehaista omilla tilastoillaan.

Venäjä on aloittanut korona-rokotukset omalla, ensimmäisenä maailmassa valmistuneella Sputnik-rokotteella väestölleen. Venäjä on myös pystynyt toimittamaan 95% tehokasta rokotettaan Etelä-Amerikan maihin sekä muistaakseni palestiinalaisille. Venäjä on myös aloitanut valmistusyhteistyön Intian ja monien muiden maiden kanssa.

Ulkopoliittisen johdon ja median moraalin rapautuminen on vaara suomalaisten henkiselle kehitykselle.Navalnyn kaltaisen suunsoittajan pidätyksestä ollaan huolissaan samaan aikaan kun Yhdysvaltojen sotarikoksia paljastanut eettisesti korkeatasoinen Julian Assange viruu vuosia Britannian kammottavimmassa vankilassa.

Ilman totuutta ei ole luovuutta, empatiaa ja aitoa toisen ihmisen huomioon ottamista. Elämme synkkiä aikoja. Mikä on lastemme tulevaisuus?

Turkin invaasio on jatkoa EU:n ja USA:n invaasiolle Syyriassa

Torstai 17.10.2019 klo 12.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on pudonnut tuoliltaan. Mistä Venäjä on tupsahtanut Syyrian ongelmia ratkaisemaan? 

Syyian sota ja hallituksenvaihto-operaatiohan ovat Yhdysvaltojen ja Saksan yhteistyön tulosta. Projektiin ovat liittyneet Ranska ja Iso-Britannia Israelista puhumattakaan.

Suomen media on vaiennut tosiasioista. Se on kuuliaisesti noudattanut Yhdysvaltojen, Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian sopimusta siitä, että Venäjän johtamasta Astana-rauhanprosessista ei puhuta eikä kirjoiteta mitään.

Astana-prosessin seurauksena Venäjä, Syyria, Iran ja Turkki ovat neuvotelleet vuosia rakentavan ratkaisun aikaansaamiseksi konfliktiin. Yhdysvallat ja EU:n ovat kunnostautuneet panemalla kapuloita rattaisiin.

USA:n ja EU:n tavoite saada presidentti Assadin hallinto kaatumaan voimakkaan NATO-propagandan ja muslimiveljeskunnan avulla on epäonnistunut. Muslimiveljeskunnan jihadistinen ideologia on alkanut mietityttää Saksan Angela Merkeliä. Kahdenkymmenen vuoden projekti, jonka saksalainen Volker Perthes ja yhdysvaltalainen Jefrrey Feltman aloittivat vuonna 2001 on epäonnistunut.

Yksinapaisen räikeän uusliberaalin, ahneuden ja sotien kulttuuri on kääntymässä moninapaisuuden, rakentavaan yhteistyöhön kannustavan toiminnan suuntaan.

Suomen ulkopoliittisen johdon ja median on Venäjän "maalittamisen" sijaan, otettava tosiasiat huomioon.

Venäjä "pilasi" USA/EU:n suorittaman väkivaltaisen Ukrainan vallankaappauksen tukemalla väkivallan uhan alla olleita Krimin ja Itä-Ukrainan asukkaita.

Maailma on nyt muuttumassa. EU:n ja Yhdysvaltojen on pakko nähdä, että Jugoslavian, Irakin,Libyan ja Syyrian valtioiden infrastruktuurin ja väestön tuhoamisen kaltaiset projektit eivät enää ole tätä aikaa. Ahneuttaan ei voi enää tyydyttää väkivallalla.

Venäjän diplomatia, yhteistyön korostaminen vihollisuuksien sijaan on ansaitsemassa kansojen hyväksynnän. Niin olisi parasta myös täällä meillä Suomessa.

Turkin invaasio on jatkoa EU:n ja USA:n invaasiolle Syyriassa

Torstai 17.10.2019 klo 12.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on pudonnut tuoliltaan. Mistä Venäjä on tupsahtanut Syyrian ongelmia ratkaisemaan? 

Syyian sota ja hallituksenvaihto-operaatiohan ovat Yhdysvaltojen ja Saksan yhteistyön tulosta. Projektiin ovat liittyneet Ranska ja Iso-Britannia Israelista puhumattakaan.

Suomen media on vaiennut tosiasioista. Se on kuuliaisesti noudattanut Yhdysvaltojen, Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian sopimusta siitä, että Venäjän johtamasta Astana-rauhanprosessista ei puhuta eikä kirjoiteta mitään.

Astana-prosessin seurauksena Venäjä, Syyria, Iran ja Turkki ovat neuvotelleet vuosia rakentavan ratkaisun aikaansaamiseksi konfliktiin. Yhdysvallat ja EU:n ovat kunnostautuneet panemalla kapuloita rattaisiin.

USA:n ja EU:n tavoite saada presidentti Assadin hallinto kaatumaan voimakkaan NATO-propagandan ja muslimiveljeskunnan avulla on epäonnistunut. Muslimiveljeskunnan jihadistinen ideologia on alkanut mietityttää Saksan Angela Merkeliä.

Kahdenkymmenen vuoden projekti, jonka saksalainen Volker Perthes ja yhdysvaltalainen Jefrrey Feltman aloittivat vuonna 2001, on epäonnistunut.

Yksinapaisen,räikeän uusliberaalin, ahneuden ja sotien kulttuuri on kääntymässä moninapaisuuden, rakentavaan yhteistyöhön kannustavan toiminnan suuntaan.

Suomen ulkopoliittisen johdon ja median on Venäjän "maalittamisen" sijaan otettava tosiasiat huomioon.

Venäjä "pilasi" USA/EU:n suorittaman väkivaltaisen Ukrainan vallankaappauksen tukemalla  uhan alla olleita Krimin ja Itä-Ukrainan asukkaita.

Maailma on nyt muuttumassa. EU:n ja Yhdysvaltojen on pakko nähdä, että Jugoslavian, Irakin,Libyan ja Syyrian infrastruktuurin ja väestön tuhoamisen kaltaiset projektit eivät enää ole tätä aikaa. Ahneutta ei voi enää tyydyttää väkivallalla.

Venäjän diplomatia, yhteistyön korostaminen vihollisuuksien sijaan, on ansaitsemassa kansojen hyväksynnän. Niin olisi parasta myös täällä meillä Suomessa.