Yhdysvaltain vaalisirkus ja sen klovnit

Perjantai 8.1.2021 klo 18.25 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen vaalisirkus ja sen klovnit

  

Presidentti Trump kutsui vuoden 2020 vaaleja vilpillisiksi. Hän ja hänen kannattajansa uskoivat, ja lopulta eri puolilta maata tulleet mielenosoittajat ryntäsivät kongressirakennukseen. Viisi henkilöä, joista yksi oli poliisi, sai surmansa.

Miten tähän oli tultu? 

Presidenttikautensa viime metreillä presidentti Obama järjesti vuotuisen juhlan tiedotusvälineille. Donald Trump oli kutsuttu myös paikalle. Puheessaan Obama suuntasi yleisölle Trumpia koskevia pilkallisia ja halveksivia kommentteja. 

Alusta oli valmis.

Katsokaa toimittajat ja mediamogulit! Presidenttinne antaa teille oikeuden pilkata tätä maan matosta.

Pääasiassa demokraattien hallitsema media toteutti pilkulleen Obaman kehotusta.

Demokraattien hallussa on paitsi USA:n media myös aseteollisuus. Vaalien voittamiseen tarvitaan molempia ja vaalien jälkeen palvellaan kumpaakin. Trump ei kumarrellut kumpaakaan. Hän käytti omaa twitteriään – eikä aloittanut uusia sotia.

Vuoden 2016 vaalit olivat traumaattiset demokraattipuolueelle. Heidän presidenttiehdokkaansa Hillary Clinton ei tullut valituksi.  

Välittömästi häviön jälkeen Clinton ja hänen kampanjatiiminsä ryhtyivät taisteluun valituksi tullutta Donald Trumpia vastaan. 

He aloittivat pelin Venäjä-kortilla. 

Presidentti Obaman doktriiniin kuului vahingoittaa ja nöyryyttää Venäjää taloudellisesti ja lopettaa puheyhteys presidentti Putiniin. 

Clintonin tiimi keksi syyttää presidentiksi valittua Trumpia Venäjän kanssa vehkeilystä. Samoin he syyttivät Venäjää Yhdysvaltojen vaaleihin sekaantumisesta. Kumpikaan syytös, vaikka niitä pyöritettiin useissa oikeusistuimissa ja mediassa kuukaudesta ja vuodesta toiseen, ei osoittautunut todeksi. 

Demokraatit ovat kokeneita valtionhallinnon, tiedusteluviranomaisten ja lobbareiden liittolaisia. He pyörivät kuin herhiläiset kokemattoman Trumpin ympärillä estäen häntä toteuttamasta minkäänlaista pitkän linjan strategiaa. Presidentin oli mahdotonta luottaa kehenkään. Neuvonantajat ja ministerit vaihtuivat tuhkatiheään median riemuitessa.

Vaalien lähestyessä olisi kuvitellut presidentti Trumpille olleen helppoa ottaa esille demokraatti-presidentti Obaman ja hänen ministereittensä lukuisat sodat: Libyan tuhoamiden, Syyrian jihadistien tukemisen yhteistyössä EU-maiden kanssa ja Eurooppaan suuntautuneen kansainvaelluksen synnyttämisen. Väkivaltaisen hyvin ennalta suunnitellun vallankaappauksen suunnittelu ja toteuttaminen Ukrainassa oli myös Obaman "ansiolistalla". Vallankumousjohtajista Klitscko oli saksalaisen Konrad Adenauer-säätiön rahoittama, Jatsenjuk vuorostaan Victoria Nulandin ja John Mc Cainin miehiä 

Ukrainan laillisesti valitun presidentti Janukovitsin väkivaltainen syrjäyttäminen ja yli 100 ihmisen surmaaminen Kiovassa ja Odessassa natsistisissa mellakoissa olisi tarjonnut Trumpille aineksia kriittiseen suhtautumiseen demokraattien ehdokas Bideniin. Olihan tämä ryhtynyt kaappauksen jälkeen eräänlaiseksi Ukrainan suurvisiiriksi eli länsimaiseksi siirtomaaherraksi osallistuen Radan, kansanedustuslaitoksen kokouksiin ja vaihtaen syyttäjän mieleiseensä. 

Vaalien alla eräs pienehkö media kirjoitti presidenttiehdokas Bidenin pojan taloussotkuista Ukrainassa. Uutisen jako sosiaalisessa mediassa estettiin, joten demokraattipuolueen valta mediassa toteutui lähes sataprosenttisesti. Itse presidenttiehdokkaan toiminnasta Ukrainassa vaiettiin täysin samoin kuin koko USA:n valtiojohdon ja presidentti Obaman toimista.

Presidentti Trumpin vieraillessa vuonna 2018 Suomessa tapaamassa presidentti Putinia  Demokraatit ulkomailla -järjestö oli rahoittanut mielenosoitusta vierailua vastaan. Presidentti Obamahan oli vaatinut Putinille puhumisen lopettamista. 

Demokraatti-puolueen toiminta yksinäistä presidentti Trumpia vastaan on verrattavissa pahimman luokan koulukiusaamiseen. Hänen kestokykynsä alkoi horjua kauden puolivälissä. Myönteiset aloitteet esimerkiksi suhteiden parantamiseksi Venäjään ja Pohjois-Koreaan ja joukkojen vetämiseksi Afganistanista ja Syyriasta rapautuivat.  

Yht’äkkinen ohjusisku Syyriaan kesken Kiinan presidentti Xi:lle tarjotun illallisen oli Trumpilta lapsellinen voimannäyttö. Samoin vuosi sitten suoritettu Iranilaisen kenraali Suleimanin tappaminen ohjuksella. 

Trumpin kannattajien ryntäyksessä Yhdysvaltojen kongressirakennukseen on samoja piirteitä kuin USA:n ja EU:n myötävaikuttamassa tarkka-ampujien suorittamassa Maidanin joukkomurhassa ja Odessan tuhopoltossa. 

Kummankaan kohdalla valtamedia ei kerro totuutta. Trump lähti kuivattamaan aseteollisuuden, suuren rahan, median  ja tiedustelupalveluiden mädättämää suota. Tuo suo kuitenkin nielaisi hänet.

 

 

Vastarintaliike Trumpin hallinnossa ja New York Times

Perjantai 7.9.2018 klo 12.31

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 7.9.2018 New York Timesin Trumpin hallinnon vastarintaliikettä koskevan esseen kokonaisuudessaan suomeksi käännettynä. Artikkelissa kuvataan osan Trumpin hallintoa toimivan presidenttiä vastaan. Kirjoittaja väittää edustavansa valtionhallinnon korkeaa moraalia ja edustavansa voimia, jotka haluavat toiminnallaan "pelastaa" sen mikä pelastettavissa on kunnes Trump ei enää ole presidentti.

"Ottaen huomioon sen epävakauden, jota moni oli todistamassa, kabinetin sisällä alettiin jo varhain kuiskia turvautumisesta perustuslain 25. lisäykseen, joka käynnistäisi monimutkaisen prosessin presidentin erottamiseksi. Mutta kukaan ei halunnut syöstä maata perustuslailliseen kriisiin."

"Teemme siis mitä suinkin pystymme pitääksemme hallinnon oikeassa kurssissa, kunnes tilanne on ohi– tavalla tai toisella".

Voiko sen selvemmin sanoa. Kirjoittaja toivoo presidentin katoamista,"tavalla tai toisella", mikä asehullussa maassa saattaa houkutella niin turvallisuusorganisaatioita kuin yksittäisiä asemiehiä toimintaan.

Terävin kärki kirjoituksessa kohdistuu presidentti Trumpin suhtautumiseen Venäjään ja presidentti Putiniin sekä Pohjois-Korean johtajaan Kim Jong-Uniin.

"Trump osoittaa mieltymyksensä itsevaltiaita ja diktaattoreita, kuten Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ja Pohjois-Korean johtajaa Kim Jong-Unia, kohtaan. Hän ei osoita lainkaan aitoa arvostusta niitä siteitä kohtaan, jotka meillä on samanmielisiin valtioihin".

"Terävät tarkkailijat ovat kuitenkin panneet merkille, että muu hallinto toimii toisella raiteella, jolla Venäjän kaltaisia maita moititaan sekaantumisesta toisten asioihin ja rangaistaan asianmukaisesti ja liittolaisia pidetään vertaisina, ei pilkattavina vihollisina."

"Mitä esimerkiksi Venäjään tulee, presidentti oli haluton karkottamaan monia Putinin vakoojia rangaistuksena entisen venäläisvakoojan myrkyttämisestä Britanniassa. Hän valitti viikkokaupalla siitä, että vanhemmat virkamiehet ajoivat hänet vastatusten Venäjän kanssa ja osoitti turhautumistaan siitä, että Yhdysvallat jatkaa pakotepolitiikkaansa maata kohtaan sen huonon käytöksen takia. Mutta hänen kansallisesta turvallisuudesta vastaava tiimi tiesi paremmin – näihin toimiin oli ryhdyttävä Moskovan saamiseksi vastuuseen".

"Tämä ei ole valtakoneiston syövereiden työtä. Tämä on vakaan valtion työtä."

Kenet kirjoittaja nostaa amerikkalaiseksi ihanteekseen? John Mc Cainin, "johtotähden".

Olisiko teksti sittenkin valtakoneison syövereiden, itse deep-staten tuotos? Syöverin edustaja nostaa johtotähdeksi jihadistien, natsien ja tietenkin CIA-johtoisen rahan (NED etc) avulla suoritettavia valtioiden tuhoamisia ja hallituksenvaihdoksia ajavan Mc Cainin, joka Ukrainan vallankaappauksen yhteydessä poseerasi natsijohtajien ja Syyriassa jihadisti johtajien kanssa.

Presidentti Obama, jonka aikana kongressi valtuutti hänet ryhtymään sotaan Venäjää vastaan, osoitti halveksuntansa Trumpia kohtaan vuotuisella tiedotusvälineiden ja valkoisen talon yhteisellä illallisella äärimmäisen brutaalilla tavalla. Obama myötäili elegantisti ulkopolitiikassaan suurpääoman etuja, sotateollisuutta ja hallituksenvaihdos -pommituksia niin Libyassa kuin Syyriassa. Hänen ulkoministerinsä Hillary Clinton miehineen olivat keskeisiä Kosovon mafian ja Bosnian jihadistien tukijoita ja pommitusten avulla maaperän valtaajia USA:n valtavalle sotilastukikohdalle Serbian maaperällä. USA:n vaalien alla vallankaappausavusta kiitollinen Ukraina/Poroshenko oli Clintonin säätiön suurin rahoittaja.

New York Times´n kirjoituksen kärki, kaikesta muusta hälinästä kuorittuna, on ulkopolitiikassa. Sotateollisuuden kumppani NATO ei ole saanut Trumpilta riittävää kunnioitusta. Trump lupasi USA:n poistuvan Syyriasta ja lopettavan Obaman aikaisen jihadistien tukemisen. Trump halusi edistää Pohjois- ja Etelä Korean rauhaa mm. lopettamalla sotaharjoitukset Etelä-Koreassa.Trump halusi myös paremmat suhteet Venäjään.

Pääoman/sotateollisuuden hallussa olevat valtamedian tiedotusvälineet ovat johdonmukaisesti tukeneet Yhdysvaltojen  viimeaikoihin saakka laajentunutta yksinapaista sotilastukikohtiin ja taloudelliseen kiristykseen perustuvaa maailmanvaltaa.

Tuota valtaa kyseenalaistamaan on syntynyt Putinin nyky-Venäjä, jonka demonisointi on yksinapaisen maailmanvallan säilyttämisen keskeinen propagandaväline. Tuota välinettä New York Timesissa ilmestynyt kirjoitus heijastelee.

Suomen media, poliittinen johto ja natsismi

Perjantai 18.8.2017 klo 11.52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on herännyt USA:n natsismin kauhisteluun. Miksi nyt?

Suomen media ei herännyt silloin kun Fasistisen Kroatian ja Saksan natsit laativat lait, joilla juutalaiset ja serbit saatiin tappaa 1941.

Kun Yhdysvaltojen ja Saksan suurvaltapoliittiset edut edellyttivät serbienemmistöisen Jugoslavian haltuunottoa ja hajottamista, serbien tappaminen ja juutalaisten vaino tuli vuonna 1991 jälleen ajankohtaiseksi.

Yhdysvalloista ja Kanadasta turvapaikan saaneet toisen maailmansodan aikaiset natsit ja heidän jälkeläisensä palasivat tuolloin Balkanille. Kroatiaan laadittiin rasistinen perustuslaki ja presidentti Bill Clinton järjesti Kroatian natseille ja Bosnian jihadisti-presidentti Izetbegovicille aseapua yhdessä Osama bin Ladenin kanssa.Kroatian puolustusministeriksi oli nimitetty Kanadasta palannut natsi Gojko Suzak.

Saksa hyötyi natsien tukemisesta. Se sai sodan jälkeen haltuunsa Kroatian hotellit, vakuutuslaitokset, pankit. Clintonin USA saavutti sotilaspoliittiset tavoitteet Bosnian miehityksellä ja myöhemmin Jugoslavian pommituksilla.

Suomen media vaikeni kaikesta tästä ja suomalaiset diplomaatit edistivät Saksan ja USA:n pyrkimyksiä. Oltiinhan pääsemässä kaikkien niiden pöytien alle, joissa asioista päätetään (Paavo Haavikko).

Demokraatti-presidentti Obama Clintoneiden tuella edisti Saksan kanssa Ukrainan vallankaappausta, josta Suomessa ei saa puhua. Vallankaappaus tapahtui yhteistyössä Ukrainan natsien kanssa ja kaappauksen jälkeen parlamentin seinustat koristeltiinkin natsilipuin.

Nyt suomalaiseen doktriiniin kuluu se, että Ukrainan vallankaappaushallituksen julistama sota omia maanmiehiään vastaan onkin julistettava Venäjän sodaksi Ukrainaa vastaan(aivan kuten Alexander Stubb ulkoministerin suulla väitti Venäjän aloittaneen Georgian sodan). Aseistettujen natsijoukkojen saadessa aseita Yhdysvalloista he ovat kiihdyttäneet Itä-Ukrainan eristämistä muusta maasta. Aikaisemmin toiminut kivihiilentuonti Itä-Ukrainasta on lopetettu koska natsit ovat katkaisseet rautatieyhteydet. Nyt kivihiiltä tuodaan Yhdysvalloista.

Ukrainan hallitus ei natsien pelossa pysty tekemään mitään juutalaisten ja kommunistien vainolle eikä millään tavalla edistämään Minskin sopimuksen toteuttamista. Se antaakin aiheen Suomen medialle syyttää Venäjää siitä, että sopimuksen täytäntöönpano ei toteudu.

Jokaisen EU-maan on Suomen tavoin papukaijamaisesti toistettava Saksan ja USA:n edellyttämää doktriinia Jugoslaviasta ja Ukrainasta. 

Yhdysvaltojen demokraattipresidentit, myös Nobelin rauhanpalkinolla palkittu Obama, ovat tehneet kaikkensa Venäjän ja presidentti Putinin eristämiseksi. Kun presidentti Trump kehtasi vaalikampanjansa aikana toivoa parempia suhteita natsit sodassa voittaneeseen Venäjään, hän on saanut koko hallintokautensa ajan kokea yhdysvaltalaisen ja suomalaisen valtamedia raivon. Suomessa pinnalle ovat nousseet Akateemisen Karjala-seuran asenteet, jotka vallitsivat 1939.

Trumpin ensimmäistä puolivuotiskautta ovat hallinneet vaaleissa hävinneen rahamaailman tukemat väkivaltaiset mielenosoitukset. Uuden hallinnon opetusministeri ei päässyt pitämään puhettaan vaan joutui luikkimaan takaovesta turvamiesten saattamana.

Viime päivinä Trump on yrittänyt olla objektiivinen ja tuoda puoli vuotta kestänyttä väkivaltaa päivänvaloon - turhaan. Objektiivisuus vain lisää valtamedian raivoa. Sen seurauksena Trumpia pidetään natsien tukijana kun tukijoita ovat itse asiassa Bill Clinton ja Obama - konkreettisesti.

USA:n valtamedia toimii samoin kuin suomalainen. Syytä jotakuta muuta omista virheistäsi, ellei se auta, lisää vain vauhtia. Miten USA:n natsismista voitaisiin syyttää Venäjää - siinäpä pulma.

Valheen estetisointi - aivopesun kolmas aste

Lauantai 14.1.2017 klo 11.29 - Pirkko Turpeinen-Saari

Toimittaja Pekka Torvinen kirjoittaa Lauantaiesseen otsikolla "Kuinka Trumpin ja Putinin valheisiin pitää vastata".Hän kirjoittaa Camusta laajasti referoiden kuinka totalitaristisia ideologioita ja johtajia vastaan taistelu on loputonta taistelua valheita vastaan.

Kirjoittaja viittaa Kari Huhdan ennen joulua ilmestyneeseen tekstiin, jossa tämä sanoo, että "meidät on valehdeltu tainnoksiin".

Kari Huhta tunnetaan ideologisena NATO:n ja Yhdysvaltojen sotilasmahdin ihailijana ja kannattajana. Hänen teksteissään eivät näy Yhdysvaltojen sotien ja lennokkimurhien siviiliuhrit. Eivät NSA:n Prisma-ohjelman vakoilu, joka ulottuu jokaisen maapallon asukkaan sähköposteihin, puheluihin ja nettihakuihin. Sen sijaan Venäjä-pelon lietsomisessa hän on luotettava, Hesarin linjalla oleva, työpaikkansa ehdottomasti pitävä toimittaja.

Suomen valtamedia on amerikkalaisempi kuin amerikkalainen media. Yhdysvaltojen valtamedia oli USA:n presidentinvaaleissa yksimielisesti Hillary Clintonin takana yhdessä tiedustelupalvelujen, aseteollisuuden ja Wall Streetin rahamaailman kanssa. Häntä tukivat ja rahoittivat Saudi Arabia, Ukraina, miljardööri Soros, EU ja monet muut. Hillary Clintonin taustavoimat syrjäyttivät sosialistisen, nuorten ja intellektuellien kannattaman Bernie Sandersin epärehellisellä tavalla.Suomen valtamedia tiedotti koko vaalikamppailun ajan Yhdysvaltojen valtamedian mukaisesti.

Kun Wikileaks paljasti demokraattipuolueen epärehellisen toiminnan ja Sandersin syrjimisen, media alkoi väittää Venäjän hakkeroineen demokraattien sähköposteja. Itse asia, Clintonien ja demokraattien epärehellinen toiminta sivuutettiin. Suomen media välitti jokaisen yhdysvaltalaismedian vainoharhaisen uutisen Venäjästä, mutta ei sitä, että mitään faktoja väitteen tueksi ei ole olemassa. Se tuli julki, mutta media vaikeni eikä korjannut aiempia uutisiaan.

Presidentiksi valitun Donald Trumpin suurin "virhe" on ollut se, että hän kautta vaalikampanjansa sekä valituksi tultuaan on ollut sitä mieltä, että olisi hyvä jos Yhdysvallat tulisi hyvin toimeen Venäjän kanssa. Hillary Clinton ja presidentti Obama sen sijaan ovat katkaisseet kaikki mahdollisuudet liennytykseen ja päinvastoin julistaneet eristävänsä Venäjän ja erityisesti presidentti Putinin.

Toinen suuri "virhe" on ollut se, että Trump on halunnut katkaista TTP ja TTIP kauppasopimusneuvottelut. Vaikka tiedetään, että nämä kauppasopimukset aiheuttaisivat valtioille suuren riskin joutua suuryhtiöiden kiristämiksi ja oikeuteen haastamiksi, ei EU, Suomen eduskunta eikä Suomen ammattiyhdistysliike ole olleet ongelmasta huolissaan vaan ovat kannattaneet kauppasopimuksia. Valveutuneet kansalaiset ovat Trumpin kanssa samaa mieltä, ehkä eri perustein. Jos valtio alkaisi olla huolissaan aseiden käytön aiheuttamista "haitoista" ihmishenkien menetyksinä, aseteollisuus voisi haastaa valtion oikeuteen sen alkaessa rajoittaa asehankintoja ihmisille vaarallisina tuotteina!Puhumattakaan GMO-tuotteista, luontoa vahingoittavasta särötyksestä tai muusta teollisesta toiminnasta, esimerkiksi kaivosteollisuudesta.

Yhdysvaltojen tilannetta on voinut seurata Venäjä-tutkimuksen professorin (Princeton ja NY univ.) Steven Cohenin viikottaisissa keskusteluissa John Batchelor showssa. Hänen erinomaiset tietonsa yhdysvaltalaisesta todellisuudesta, Mc Carthyismin aikaa muistuttavan Venäjä-paranoian alkamisesta ja sen vaikutuksesta mediaan, kongressiin ja senaattiin valaisevat kehitystä sekä sitä miten ja miksi nykytilanteeseen on jouduttu.

Yhdysvaltojen aseteollisuuden tukemat "haukat" senaattori Mc Cain etunenässä pyrkivät kuvaamaan Venäjän ja sen pyrkimykset tuon paranoian värittämin lasein. Sotateollisuus ja tiedustelupalvelut hallitsevat sitä miten Yhdysvallat suhtautuu ulkomaailmaan.Liike-elämän ahneutta tyydytetään väkivaltaisen laajenenmisen ideologian avulla. Kun Yhdysvallat valtaa aggressiivisesti maapallon alueita sotilatukikohdillaan, se projisioi toimintansa Venäjän ominaisuudeksi, vaikka tämä pitää tukikohtansa pääosin oman maansa rajojen sisällä.

EUun liittymisestä ja pääomaliikkeiden vapauttamisesta lähtien Suomen valtaapitävät ovat omaksuneet Yhdysvaltojen sotateollisuutta tukevan linjan myös ulkopolitiikassaan. Aseteollisuuden kukoistus edellyttää viholliskuvia ja Yhdysvaltojen valitsema Venäjä sopii myös suomalaisille. Suomen päämediat ilmoittivat jo 2000-luvun alkupuolella kannattavansa Suomen liittymistä NATO:on. 

Ulkopolitiikan vaihdos Venäjä-myönteisestä sotaisaan Venäjä-vastaisuuteen ei ole ilmaista. Uskottava Venäjä- vihamielisyys on todistettava. EU:un liittyminen ei riittänyt, median yhdysvaltalaistuminen ei riittänyt, tarvittiin aseostoja, sitoutumista yhteiseen sotimiseen yhteensopivien aseiden ja yhteiskäytön toimenpitein. Tarvittiin itsenäisyydestä luopuminen NATO:n isäntämaasopimuksen avulla, joka tekee maassamme vierailevista NATO-sotilaista rankaisemattomia. Kuten kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvaan, heidän arroganssinsa voi olla uskomatonta.

Sinipunahallitus määräsi uskottavuuttaan parantaakseen 100 suomalaista oppimaan Venäjä- vastaista propagandaa otsikolla Venäjä ja kyberturvallisuus. Yhdysvalloista ja EU:sta opittu doktriini oli siirrettävä suomalaisten toimittajien ja virkamiesten ainoaksi hyväksyttäväksi ajattelutavaksi. Vähäinenkin toisinajattelu on syrjäytetty ja Yle:n A-studiot muistuttavat jo liturgiaa. Tylsyyttä, jossa jokainen kysymys ja vastaus on ennalta selvä. Tämä jos mikä on totalitarismia.

Totuutta ja faktoja kaipaava kansalainen näkee, että Hesarin ja Kari Huhdan valhe ja totuus eivät välttämättä ole samoja kuin oma valhe ja totuus. Siten Kari Huhdan valheen estetisointi on vastuutonta. Venäjä ei muutu Suomen viholliseksi vaikka Clintonin taustajoukot niin vaatisivat. Jos presidentti Trump etsii yhteistyötä Venäjän kanssa, suomalaisilla on syytä huoahtaa helpotuksesta.

Trump tulee - mitä Obaman hallinto pelkää?

Perjantai 18.11.2016 klo 11.11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mitä Obaman hallinto pelkää? Mitä Suomen valkoinen armeija pelkäsi sisällissodan jälkeen? Mitä Mannerheim pelkäsi toisen maailmansodan jälkeen.

Suomen sisällissodan jälkeen kaikki valkoisten suorittamista rikollisista teloituksista ja joukkomurhista kertovat asiakirjat tuhottiin. Valkoinen osapuoli armahdettiin ennen kuin Mannerheim nousi valtionhoitajaksi v. 1918 lopulla. Toisen maailmansodan jälkeen kaikki asiakirjat, joiden pelättiin paljastavan Mannerheimin suorittamia valtiopetoksellisia seikkoja tai sotarikoksia myös tuhottiin, vaiettiin tai piilotettiin.

Yhdysvaltojen demokraattien presidentinvaalikampanjassa pyrittiin voittoon demonisoimalla Venäjä ja presidentti Putin. Hanke oli hyvin suunniteltu ja pitkäkestoinen. Hill&Knowlton markkinointitoimisto oli palkattu tuohon tehtävään. Koko valtamedia ja sen vaikutuksenalainen kongressi ajettiin lähes psykoosiin. 

Afganistanista 1980-luvulla lähtenyt jihadistien käyttö USA:n päämäärien toteuttamiseksi on jatkunut saumattomasti presidentti Obaman kaudella. Samoin tuki neo-natseille, ensin Jugoslavian hajottamiseksi Bill Clintonin kaudella ja nyt senaattorien Mc Cainin ja varapresidentti Bidenin johdolla Ukrainassa. Kammottavimmat seuraukset tämä politiikka on nähnyt Irakissa, Libyassa ja Syyriassa, Ukrainaa vähättelemättä.

Bushin aloittaman Irakin sodan miljoona ihmisuhria ja ISIS:in synnyttäminen ja voimistaminen ovat niin Bushin kuin Obaman vastuulla. Syyrian kaikkia uskontoja samanarvoisina pitävän presidentti Assadin kaataminen välineenä jihadismin nousulle palvelemaan USA:n tarpeita on yksinomaan Obaman vastuulla. Jihadistit ja väkivalta olivat alusta pitäen läsnä Syyriaan provosoiduissa mielenosoituksissa. Ensimmäiset uhrit olivat turvallisuusjoukkojen jäseniä ja poliiseja - ei mielenosoittajia.

Libyassa kuten Jugoslaviassa USA:n pommitusten kohteena olivat siviilikohteet. Lastentarhat, sairaalat, koulut, autotehtaat, tupakkatehtaat, sillat, öljyjalostamot, hallintorakennukset ja varsinkin Libyassa rakkaudella ja huolenpidolla rakennetut vesijohdot, joiden tarkoituksena oli taata vesi jokaiselle Libyalaiselle.

Ulkoministeri Clinton tuki jihadisteja toinen toisiaan vastaan aiheuttaen oman suurlähettiläänsä joutumisen hengenvaaraan Libyassa. Välttääkseen ottamasta vastuuta vääristä arvioistaan ja teoistaan Hillary Clinton antoi tuhota niitä paljastavia sähköpostejaan.

Presidentinvaalien päähuomio kohdistui Clintonin sähköposteihin ja Trumpin epäasiallisiin puheisiin. FBI luopui sähköpostien perusteellisemmasta tutkimisesta ja totesi että ne eivät anna perusteita jatkotutkimuksiin.

Vaalien jälkeen hävinnyt osapuoli on jatkanut Venäjä-propagandaansa. Presidentti Obama on Euroopassa jäähyväiskierroksella. Täällä hän on vaatinut Trumpia pidättäytymään suhteiden rakentamisesta Venäjään. Soros on rahoittanut Trump-vastaisia mielenosoituksia ympäri Yhdysvaltoja. Valtamedia esimerkiksi CNN on paheksunut sitä, että "vihollisvaltio" on puuttunut USA:n vaaleihin. Kongressi on syyttänyt Syyriaa ja Venäjää sotarikoksista Syyriassa, toimista, joiden tarkoituksena on vapauttaa Itä-Aleppo Yhdysvaltojen tukemista terroristeista.

Mikä on tämän massiivisen kohinan takana? Obama häärää Euroopassa, demokraattisissa vaaleissa hävinneet ehdokkaat nostattavat kuohua koko Yhdysvaltojen mantereella.

Presidentti Trumpin astuessa Valkoiseen taloon, hän ja hänen varsin epämuodollinen henkilöstöpäällikkönsä pääsevät käsiksi arkistoihin, jotka paljastavat "rakkaussuhteen" jihadistien kanssa. Trumpin läheiset työtoverit, Trumpin itsensä ohella ovat julistaneet jihadismin päävihollisekseen. Totuus tulee olemaan hätkähdyttävä.

Elleivät nykyisin vielä vallassaolevat viranhaltijat pysty tuhoamaan arkistoja kuten Hillary Clinton teki omien raskauttavien sähköpostiensa suhteen, paljastuu Obaman ja hänen hallintonsa rikokset.

Trumpille ja koko maailmalle paljastuu kuinka suunnitelmallisia suvereenien valtioiden sisäisiin asioihin puuttumiset ja väkivaltaiset hallituksenvaihdokset ovat olleet. Kuinka etenkin liittoutumattomia, arabisosialismin perillisiä on kohdeltu. Valtioita, jotka ovat rakentaneet kansalaisilleen ilmaisen terveydenhuollon, koulutuksen ja turvallisen elämän on tuhottu. Kuinka Syyriaa, vanhaa kulttuurimaata, joka tarjosi Yhdysvaltojen Irakin sotaa pakeneville 1,5 miljoonalle irakilaiselle turvapaikan 0,5 miljoonalle palestiinalaisen lisäksi, on demonisoitu ja ahdistettu talouspakotteilla ja nöyryyttävällä kohtelulla.

Obaman hallinto on vastuussa NATO:n arrogantista laajentumisesta Venäjän rajoille. Obaman hallinto on vastuussa Ukrainan kaaoksesta, mikä vastuu on yritetty peittää massiivisella Venäjänvastaisella propagandalla. Se on onnistunut vaikuttamaan myös Euroopan eliittin, mutta ei todennäköisesti suurta osaa kansalaisista. Obaman hallinto ja valtamedia on vastuussa Yhdysvallat ja Euroopan vallanneeseen vihan ilmapiiriin, jossa totuus ja valhe ovat vaihtaneet paikkaansa. Ennakkoluulo on korvannut eläytymisen ja viha rakkauden.

Yhdysvallat on miehittänyt Saksaa toisesta maailmansodasta lähtien. Saksan maaperällä on 40.000 yhdysvaltalaista sotilasta ja yhdysvaltalaisia ydinohjuksia. Saksa on toiminut liittokansleri Merkelin johdolla Yhdysvaltojen kuuliaisena vasallina hyötyen tästä liittolaisuudestaan taloudellisesti. Saksa on Ison-Britannian ohella välttämätön yhteistyökumppani Obaman lennokkimurhissa, jotka kohdistuvat Afrikan alueelle. Siten ei ole ihme, että Obama esittää joutsenlaulunsa juuri Saksassa liittokansleri Merkelin huomassa. Muistakaa vihata Venäjää! Venäjä on vaarallinen! sanoo maailman jihadismin liittolainen, miljoonia ihmisuhreja tuottaneen maan presidentti.

Trumpin voitto myös läntisen sivilisaation voitto

Torstai 10.11.2016 klo 11.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltalainen tuttavani, joka toimii tulevan presidentti Trumpin ulkopolitiikan neuvonantajatyöryhmässä totesi:"It is not only victory for America but also for the western civilization. Expect that the love affair with jihadists will come to an end". "Tämä ei ole ainoastaan voitto Amerikalle vaan voitto läntiselle sivilisaatiolle. Odotettavissa on, että rakkaussuhde jihadistien kanssa tulee loppumaan."

Sekä vaaliväittelyissään että valintaansa seuranneessa ensimmäisessä puheessaan Trump on osoittanut haluaan toimia ulkopolitiikassaan yhteistyön voimistamiseksi maapallon yhteistyötä haluavien kansojen kanssa sekä konfliktien välttämiseksi.

On ollut traagista seurata kuinka valtamedian harhaanjohtama nuorten kalifornialaisten joukko on rauhanlippuja heilutellen osoittanut mieltään Trumpin valintaa vastaan. Samoin Suomen sotaa lietsova media on välttänyt Trumpin rauhantahtoisten puheiden selostamisen ja päinvastoin pelotellut Suomen kansaa "turvattomuuden lisääntymisellä" Itämerellä ja "Venäjän uhan" kasvusta.

Valtamedia Yhdysvalloissa ja Suomessa on täysin vaiennut Clintonin perheen jihadistiyhteyksistä. Jugoslavian hajottamiseksi Bill Clinton tuki sekä Kroatian että Bosnian presidenttejä aselasteilla, joista CIA:kin pidettiin ulkona. Clinton ja hänen Kroatian suurlähettiläänsä Galbraith hoitivat toimitukset.(George Szamuely:Bombs for Peace)

Izetbegovicin joukkoihin kuului 10.000 lähinnä Afganistanista ja Lähi-Idästä tuotettua jihadistia, jotka osallistuivat Izetbegovicin Islamilaisen kalifaatin rakentamiseen.

Bill Clinton alkoi tukea myös vuodesta 1998 lähtien Albaniasta Kosovoon tunkeutuvia albaaniterroristeja tarkoituksenaan miehittää jäljellejäänyt Jugoslavia. Kun Jugoslavia ei tähän suostunut, USA pääsi Clintonin johdolla päämääräänsä pommittamalla Jugoslavian siviilikohteita maaliskuusta kesäkuuhun 1999. Vastarinnan seurauksena vain Serbiaan kuuluva Kosovo miehitettiin ja sinne rakennettiin valtava Yhdysvaltojen sotilastukikohta Bondsteel heti pommitusten loputtua.

Suomen media ja ulkopoliittinen eliitti ovat tukeneet Yhdysvaltojen toimia. Presidentti Ahtisaari ja oikeushammaslääkäri Ranta yhdessä ulkoministeriön virkamiesten kanssa myötävaikuttivat siihen, että presidentti Clinton sai tekosyyn aloittaa pommitukset maaliskuun lopulla 1999.

Ulkoministeri Hillary Clinton jatkoi yhdessä presidentti Obaman kanssa yhteistyötä jihadistien kanssa. Syyrian sodan ja siviilien kärsimyksen jatkuminen vuosikausia on johtunut Yhdysvaltojen ja EU:n tuesta jihadisteille. Syyrian nk. kapinallisista, kuten Bosnian muslimeista aikoinaan, on tehty marttyyreita, joita auttamaan jihadistien on helppo houkutella nuoria miehiä eri Euroopan maista ja Yhdysvalloista. Donald Trump on vaaliväittelyssään kritisoinut Hillary Clintonia Syyrian terroristien tukemisesta.

Hillary Clinton pyörtyi WTC-tornien tuhon muistojuhlassa syyskuussa 2016. Hänen aviomiehensä tukemat ja Bosniassa aseistamat yksilöt olivat suorittamssa näitä iskuja, Muhamed Atta yhtenä heistä. Jos kyynisen poliitikon kuoren alla on vähänkään inhimillisyyttä, tilaisuudessa on täytynyt syntyä voimakas ristiriitainen tunnelataus. "Omat terroristit" suorittivat nuo tuhoisat iskut.

Yhdysvaltojen rahamaailma, aseteollisuus, terroristeja tukeva Saudi-Arabia ja koko valtamedia 99- prosenttisesti tukivat vaaleissa Hillary Clintonia. Suomen media matki tuota Venäjä-vastaista militaristista, milloin minkäkin maan pommituksilla uhkailevaa ehdokasta. Joukkopsykoosi oli valmis III:een maailmansotaan, ydinasenappeja jo hamuiltiin.

Miten tästä peruutetaan takaisin? Suomen median ja poliittisen eliitin vauhtisokeus on mieliinpainuvaa. Unohdetaan rauhannobelisti Obaman 7 käynnissä olevaa sotaa. Unohdetaan rauhannobelisti Ahtisaaren NATO-into. Unohdetaan se, että EU ei ole rauhanprojekti vaan uudenlaista siirtomaavaltaa rakentava hirviö, jonka piilossa olevat tavoitteet ja toimintatavat siunataan vaikenevassa mediassa.

Onko rauhaa ja yhteistyötä tavoitteleva USA:n presidentti turvallisuusuhka NATO-Euroopalle? Totutut viholliskuvat olisi murrettava ja todellinen EU:n luonne paljastettava. Kykeneekö Suomen ja EU:n mukavaa sotaretoriikkaa ja hallituksenvaihdoksia suunnitteleva ja toteuttava politiikka lakeijoineen ottamaan yhteistyön, demokratian ja rauhanvaihteen käyttöönsä?

Suomen poliittinen eliitti ja media näyttävät olevan syvällä oman NATO-hehkutuksensa itsetyytyväisessä todellisuudessa. Euroopan maista Saksa ja Iso-Britannia osallistuvat USA:n toteuttamiin lennokkimurhiin välttämättöminä yhteistyökumppaneina. Suomalaiset poliitikot eivät ole käsitelleet osallistumistaan Jugoslavian tuhoamiseen ja edelleen jatkuvaan Serbian kiristämiseen NATO-EU:n vasalleina.

Olisiko niin, että 100 vuotta jatkunut sotapropaganda olisi purettava ja todellisuus Suomen historiasta rakennettava uudelleen, jotta aito ihmisyys ja kyky arvioida todellisuutta sellaisena kuin se on, tulisi mahdolliseksi?