Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

VÄRIVALLANKUMOUS JA SUOMEN ITSENÄISYYDEN MENETTÄMINEN

Tiistai 6.12.2022 klo 14.30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Vuosi 1994 on Suomen itsenäisyydenmenettämisen avainvuosi.

Tuolloin järjestettiin äänestys Suomen sosialidemokraattisen puolueen presidenttiehdokkaasta.

Vastakkain olivat Sdp:n pitkäaikainen puheenjohtaja, pääministeri, ulkoministeri, sosialistisen internationaalin aktiivi ja aseistariisunnan kannattaja Kalevi Sorsa ja kansainvälisissä tehtävissä sekä YK:ssa että kansalaistoiminnassa kannuksensa hankkinut Martti Ahtisaari.

Ahtisaari oli palvellut entisiä siirtomaaisäntiä Afrikassa sekä Bosnia-Hertsegovinan rauhanneuvotteluissa ja osoittanut ymmärtävänsä Yhdysvaltojen ja NATOn tavoitteita rauhan saavuttamiseksi. NATO-pommituksillahan sitten  tavoiteltiin rauhaa.

Sorsa oli joutunut Yhdysvaltojen silmätikuksi Sosialistisen internationaalin aseistariisuntatyöryhmän puheenjohtajana. Presidentti Reagan, päinvastoin kuin presidentti Carter, ei ottanut työryhmää lainkaan vastaan. Sorsa loukkaantui työryhmän saamasta kohtelusta todeten, etteivät liennytys ja kansainvälinen yhteistyö etene niin kauan kuin Reagan on Yhdysvaltain presidenttinä. Lausunnosta nousi kohu, ja Yhdysvaltain Helsingin suurlähettiläs esitti vastalauseensa.

 

                                                                 ***

Tiivistäen voi sanoa, että sosialidemokraattien presidenttiehdokkuudesta kamppailivat ulko- ja turvallisuuspoliittisesti täysin vastakkaiset henkilöt.

Mikä neuvoksi, jotta oikeanlainen ehdokas tulisi valituksi?

Naapurimaassa Venäjällä Yhdysvallat oli saamassa aikaan sosialistisen järjestelmän yksityistämisen. Valtion kultavarannot oli konfiskoitu, ja Reaganin seuraajat Bush vanhempi sekä Clinton osallistuivat aktiivisesti Jeltsinin vaalikampanjaan v.1996.

Miten Suomeen saataisiin sopiva presidentti?

Sosialidemokraateille keksittiin oivallinen menetelmä ehdokkaan valitsemiseksi. Puolueäänestys, johon aikaisemmin olivat voineet osallistua vain puolueen jäsenet, päätettiin avata kaikille kadun tallaajalle. Kuka tahansa sai ”demokraattisesti” äänestää kenet valitaan puolueen presidenttiehdokkaaksi. Sdp luovutti ”demokratian” nimissä päätösvallan kenelle tahansa puolueen ulkopuoliselle henkilölle.

Martti Ahtisaari, joka osoitti TV-showssa osaavansa poimutella karjalanpiirakoita ja syövänsä kansalaisten kanssa makkaraa ja juovansa olutta, voitti ehdokkuuden. Varsinaisessa vaalissa NATO-hävittäjän ohjaimissa esiintynyt Elisabeth Rehn ei erottunut sotilasliiton luottamuksen jo saaneesta Martti Ahtisaaresta. Kumpi tahansa kelpasi Yhdysvalloille. Aseistariisunnan peikko oli karkotettu.

Vallan sieppaamiseen ei tarvittu Kreikan kaltaista sotilasvallankaappausta. Suomi oli henkisesti valmis CIA:n paimennettavaksi.

 

                                                         ***

Vuonna 1992 Yhdysvaltojen ja EU:n aloittama Jugoslavian hajottamissota oli käyty Yhdysvaltojen natsi -diasporan ja Osama-bin Ladenin rahoittamana ja aseistamana. Bosnian presidentiksi oli Yhdysvaltojen tukemana valittu Islamilaisen julistuksen kirjoittaja Alija Izetbegovic, vaikka vaalit voitti Fikret Abdik. 

Islamilaisen julistuksen mukaan ”paras serbi on kuollut serbi”. Muslimiarmeijan tavoitteena oli perustaa Izetbegovicin johdolla Islamilainen kalifaatti, jossa serbeillä ei olisi samoja ihmisoikeuksia kuin muslimeilla. Tätä Yhdysvallat ja EU:n NATO-maat tukivat – samoin koko länsimedia, Suomen media mukaan luettuna. Edellä mainitut presidenttiehdokkaat toistivat yhdysvaltalaisten kenraalien johtaman muslimi- ja kroaattiarmeijan väitteitä.

Presidentiksi valittu Martti Ahtisaari jatkoi Yhdysvaltojen palvelemista myös lännen siirryttyä tavoittelemaan koko Jugoslavian NATO-miehitystä. Kosovon albaaniterroristit muutettiin ”vapaustaistelijoiksi”. Serbian maakunnan Kosovon albaanien tavoitteena oli väkivalloin muodostaa Kosovosta itsenäinen puhdas muslimi -valtio kuten Izetbegovic halusi Bosniasta islamilaista kalifaattia. Serbeillä ei olisi ollut demokraattisia oikeuksia. Tilanne olisi palannut toisen maailmansodan aikaan, jolloin Kosovon albaanit ja fasistisen Kroatian kroaatit sulkivat serbit keskitysleireihin ja polttivat ortodoksisia kirkkoja ja keskiajalta peräisin olevia luostareita.

 

                                                     ***

Yhdysvallat rakensi laittomasti Serbian Kosovoon jättimäisen sotilastukikohdan ja miehittää edelleen NATO: n avulla Kosovon maakuntaa yli 20 vuotta pommitusten jälkeen.

Suomen hallitus loi edellytykset Jugoslavian pommituksille valehtelemalla Kosovossa sijaitsevan Racakin kylän taistelujen syyn ja kulun. Tämän jälkeen presidentti Ahtisaari loi edellytykset konfiskoida serbien omaisuus Kosovossa ja ylikansallistaa se. 

Terrori Kosovon maakunnan serbejä kohtaan on yhä jatkuvaa siitä huolimatta, että NATO-joukot ovat läsnä ja EU tukee hallintoa ja turvallisuutta. Albaaniväestö on saanut terrorisoida serbejä, sotarikollisia ei ole tuomittu ja presidentiksi valittiin mafiapomo, joka nyt 20 vuotta pommitusten jälkeen on pidätetty ja odottaa oikeudenkäyntiä.

 

                                                     ***

Presidentti Mauno Koivisto on kirjoittanut tulenpalavan esipuheen Jarmo Laineen teokseen Toisenlainen totuus Kosovosta. Hän osoittaa siinä halveksuntansa NATO :a kohtaan ja kuvaa serbien kohtalon raastavasti. Teos on kadonnut kirjastoista ja kaupoista samoin kuin minun kirjoittamani teokset Lahtari, Punikki ja Teurastaja marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä sekä Lupa olla julma. Lahtari Punikkia ei saanut esitellä Helsingin kirjamessujen lavoilla.

Martti Ahtisaarelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto, kuten Ukrainan sodan aloittaneelle Barack Obamalle.

 

                                                        ***

Suomi luovutti itsenäisyytensä, rauhan ja aseidenriisunnan tavoitteensa valitsemalla NATO: a ja Yhdysvaltoja myötäilevät henkilöt johtotehtäviin.

Suomi on osallistunut 20 vuoden ajan NATO:n ulkopuolisena, mutta yhteistyökumppanina Yhdysvaltojen laittomaan Afganistanin sotaan. Yhdysvaltojen ja NATO:n miljoonien ihmisten hengen vaatineet sodat ovat saaneet Suomen medialta suopean käsittelyn. Irak, Libya, Syyria- kaikki hyväksytään, ovathan USA:n rinnalla myös Euroopan entiset siirtomaaisännät Britannia, Ranska, Saksa, Italia. Jihadistien ja natsien käyttö hyväksytään kuten Bosniassa, Kroatiassa ja Kosovossa.

Yhdysvallat julisti Bratislavan kokouksessaan v. 2000, että se luopuu noudattamasta kansainvälisiä lakeja, jos ne eivät hyödytä sitä. Sen jälkeen Yhdysvallat perusti ”sopimusvaraisen demokraattisten maiden yhteisön”, jossa riittää, kun sovitaan, mikä on oikein – eli Yhdysvaltojen tavoitteiden mukaista. Samassa kokouksessa Yhdysvallat ilmoitti laajentavansa NATO:n Baltiasta Ukrainan Odessaan.

 

                                                         ***

Liittymällä NATO:n isäntämaasopimukseen, Suomi osoitti vuonna 2014 hyväksyvänsä USA:n suunnitelmat NATO:n laajentamisesta. Eilen 5.12. 2022 Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto, ilmoitti uutisissa onnellinen hymy katseessaan Suomen antaneen eduskunnalle esityksen NATO: on liittymisestä. Hän kuvasi omia tunteitaan, olettaen muidenkin ministereiden tunteneen sykähdyksen sielussaan Suomen siirtyessä uuteen – ilmeisesti hänen mielestään myönteiseen aikakauteen.

 

                                                      ***

Suomen yhteiskunnan kehitys itsenäisyydestä USA:n vasalliksi on ollut kivikkoinen. Se on edellyttänyt liittoutumista natsien ja jihadistien kanssa Bosniassa, Kosovossa, Kroatiassa ja Lähi-Idässä ja nyt viimeksi Ukrainassa.

Donbassin asukkaiden tragedia on Suomen mediassa täysin ohitettu. Samaan aikaan kun Ukrainan valtio on purkanut historiansa ja alkanut opettaa natsiajan myönteisenä ja sankarillisena, Suomi on tehnyt samaa. Yleisradio, eduskunnan rahoittama tiedonvälittäjä on ottanut tehtävän kirjaimellisesti. Sisällissodan historia, toisen maailmansodan historia ja sen jälkeinen aika on ollut aktiivisen uudelleen muokkauksen kohteena.

Presidentti Urho Kekkosen elämäntyö ja Suomen ystävyys Neuvostoliiton ja Venäjän kanssa on pyritty aktiivisesti tuhoamaan. Rauha, aseidenriisunta ja kansojen välinen ystävyys pyritään mitätöimään. 

Ukrainan venäjänkielisen väestön kohtalo natsismia muistuttavan valtiorakenteen ja äärioikeistolaisten aseellisten ryhmien toimesta alkaa tunkeutua esiin. Samanaikaisesti Suomen todellinen rauhanomainen vaihtoehto, ystävyyteen ja yhteistyöhön perustuva BRICS: in jäsenyys, lipuu nykypoliitikkojemme käsistä. Voidaksemme tarkastella Ukrainan kauhuja Yhdysvaltojen vallankaappauksen jälkeiseltä ajalta tulisi meillä olla objektiivinen käsitys itsestämme. Jos tarkasteleva väline, oma mielemme, ei ole itsenäisesti käytössämme, emme pysty havainnoimaan ympäristöämmekään.

EU:n päättämä tiedonvälityksen ja Suomen oma turvallisuuskomitean ylläpitämä sensuuri johtavat siihen, että päivittäiset uutiset vievät meitä harhaan. EU:n jäsenenä olemme menettäneet itsenäisyyden, mutta NATO:n jäsenenä siitä tulee aseellisesti varmistettu itsenäisyydestä luopuminen. NATO käyttää USA:n valtaa Euroopassa, joten Yhdysvallat päättää avoimesti sen, mitä Suomi saa tehdä. 

Ahtisaaren tullessa valituksi presidenttiehdokkaaksi, sitten presidentiksi ja Jeltsinin tullessa valituksi Venäjän presidentiksi CIA oli keskeinen vaikuttaja. CIA huolehti myös Jugoslavian hajotuksen propagandasta. Nyt Suomen toimittajat ovat itse koulutetut ja sisäistäneet sen, mitä USA haluaa meidän ajattelevan. Suomi on itsenäisyyden sijaan muuttunut USA:n etäohjatuksi robotiksi.

Värivallankumous Suomessa on onnistunut ilman sotaa. Mielenmuokkaus on riittänyt. Emme päässeet v. 1918 sodalla osaksi Saksan keisarikuntaa, emmekä 1944 osaksi Hitlerin valtakuntaa, mutta nyt olemme päässeet lännen USA/NATO-valtakuntaan – saavutus sekin.

 

 

 

                                                     

 

 

 

                                                   

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen värivallankumous, Sdp:n puolueäänestys 1994, Martti Ahtisaari, CIA, Elisabeth Rehn, NATO, Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa, aseidenriisunta, NATO,

Tarja Filatov, SDP ja Venäjä

Keskiviikko 26.6.2019 klo 10.20 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kansanedustaja Tarja Filatov on eilisten tietojen mukaan äänestänyt Euroopan neuvostossa Venäjän täysivaltaista jäsenyyttä vastaan yhdessä perussuomalaisten edustajan kanssa.

Tarja Filatov on koulutukseltaan ylioppilas ja on ollut kansanedustaja yli 20 vuotta. Hän on pitkään toiminut ministerinä ja on SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja.

Onko tämä historiattomuudesta puhuva äänestyspäätös myös pääministeri Antti Rinteen ja SDP:n puoluevaltuuston kanta?

Tällainen kannanottohan merkitsee sitä, että vuosisataisen historian aikana eräs tärkeimpiä eurooppalaisia valtioita ei saisikaan olla keskeisen eurooppalaisen elimen jäsen.

Koko Venäjän eristämispäätös sai alkunsa markkinointitoimisto Hill&Knowltonin avulla päälaelleen käännetystä syy- ja seuraussuhteesta koskien Ukrainan väkivaltaista vallankaappausta. Yhdysvallat liittolaisineen valmisteli huolellisesti ja myös toteutti useita ihmishenkiä vaatineen kaappauksen, jossa laillinen vaaleilla valittu presidentti syöstiin vallasta.

Odesassa poltettiin syntyneessä natsijoukkioiden mahdollistamassa väkivallassa kymmeniä ihmisiä hengiltä eikä ketään ole saatettu tuomiolle.

Sen sijaan, että Tarja Filatov ja SDP avaisivat vallankaappauksen luonnetta ja sen seurauksia ja myöntäisivät muun muassa Suomen EU-komissaari Olli Rehnin virheet Ukrainan EU:n lähentymisneuvottelujen toteuttamisessa, puolue osallistuu Venäjän syyllistämiseen. Tätä syyllistämistä ovat edellyttäneet itse kaapauksen toimijat, Yhdysvallat liittolaisineen ja Ukraina.

Mikäli päähallituspuolue SDP avaa näin surullisella tavalla ulkopoliittisen uransa, jota on jo säestänyt vihreiden ulkoministeri Haavisto avuttomilla Iran lausunnoillaan, voi jokainen harkitseva ja ajatteleva ihminen luopua toivosta, että Suomi toteuttaisi itsenäistä USA:sta riippumatonta ulkopolitiikkaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tarja Filatov, SDP, Venäjä, Euroopan neuvosto

Tuomioja nosti peilin puolueen eteen

Torstai 30.10.2008 klo 8.39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Eräät sosialidemokraatit ovat paheksuneet kansanedustaja Erkki Tuomiojaa siitä, että hän on omassa blogissaan ilmaissut mielipiteensa puolueensa ja sen puheenjohtajan kunnallisvaalikampanjasta. Hän ei siis jakanut käsitystään STT:lle vaan harrasti yksinpuhelua, jonka sisällöstä kukin aktiivinen utelias saattoi tietenkin ottaa selvää.

Tuomiojaa väitettiin narsistiksi, raukkamaiseksi kun ei itse osallistunut vaaleihin.

Mielestäni Tuomioja on vain nostanut peilin puolueen eteen. Hän itse tarjoutui vaivojaan säästämättä osallistumaan puheenjohtajakilpaan. Puheenjohtajakiertueeseen, jonka syvänä punaisena lankana oli estää Tuomiojan valinta, jonka molemmat edelliset puheenjohtajat julkisesti monin tavoin ja useasti ilmaisivat.

Tuomioja nauttii laajaa kannatusta. Jos SDP:n puheenjohtajavaalissa olisi käyty neuvoa-antava jäsenäänestys, voittaja olisi ollut Tuomioja.Kannatus ei rajoitu puolueen jäseniin vaan kattaa laajat kansankerrokset. Tuomiojan ei tarvitse etsiä yhteyksiä rauhanliikkeeseen, ATTACiin, muihin kansanliikkeisiin- hän on jo siellä- luontevasti ja nuorekkaasti.

Narsisti hän ei ole. Päinvastoin hienotunteisuus ja sovittelunhalu saattaa aiheuttaa jopa sen, että hänen oma mielipiteensä, solidaarisuudesta esim tasavallan presidenttiä kohtaan, voi jäädä julkisuudessa näkymättä.

Jos hän olisi puheenjohtaja, uskottavuuskriisiä ei laman aikana olisi.Hänen toiminnassaan sisältö ja aatteellisuus ovat ensisijaisia.Sitä puolueen nyt kokonaisuudessaan toivoisi hakevan.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sdp, kunnallisvaalikannatus, Tuomioja-kritiikki