Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Kosovo

Keskiviikko 29.9.2021 klo 12.31 - Pirkko Turpeinen-Saari

Valtamediastamme saattaisi päätellä Kosovossa olevan kysymys riidasta autojen rekisterilaatoista. Näin ei ole. Kyse on kansainvälisen oikeuden ja sen mukaisten menettelyjen täydellisestä puuttumisesta suhteessa Kosovoon ja Kosovossa.

Yhdysvaltojen laittomasti Serbian alueelle kesällä 1999 Kosovoon rakentama jättimäinen sotilastukikohta Bondsteel oli Jugoslavian hajottamisen suunnittelijoiden lopullinen kruunu.

Jugoslavian kansanryhmien joukossa serbit olivat olleet toisen maailmansodan aikana Hitlerin kanssa liittoutuneiden muslimien ja kroaattien vainon kohteena. Satojatuhansia menehtyi keskitysleireissä ja epäinhimillisissä pogromeissa.

Yhdysvallat irtisanoi v. 1989 kaikki Jugoslavian lainat yhdessä yössä. Taloudellisen kriisin aiheuttaminen on tavanomaista värivallankumouksissa. Toinen tavoite on pysyvyyttä kannattavien voimien demonisointi, Jugoslavian kohdalla serbeja alettiin kutsua Hitlereiksi.

Yhdysvallat ja Saksa liittoutuivat toisen maailmansodan aikaisten Hitlerin liittolaisten kanssa. Kalifaattia rakentava Bosnian presidentti Izetbegovic, Osama bin Laden rinnallaan olivat serbien pogromien toteuttajia 1992 -95 yhdessä kroaattien kanssa.

Jugoslavian hajottamisen edettyä Serbian ja Montenegron haltuunoton vaiheeseen 1999, Serbia kieltäytyi Serbian ja Montenegron NATO-miehityksestä.

Kosovon, Serbian maakunnan, albaaniväestön suuri osa toimi USAn ja Saksan sekä koko läntisen median kanssa yhteistyössä. Albaanijohtajat kieltäytyivät osallistumasta valtiollisiin monipuoluevaaleihin. He kieltäytyivät työllistymästä valtion yrityksiin, sairaaloihin tai kouluihin. He perustivat "puhtaasti albaaneille" tarkoitetut koulut, terveydenhuoltojärjestelmän, jotka luonnollisestikaan jo rahapulasta johtuen eivät voineet olla erityisen korkeatasoisia.

Jugoslavia ja erityisesti Serbia ovat aina olleet demokratian toteuttajia tarjoten kaikille 12 etniselle ryhmälle tasaveroiset oikeudet, Kosovo sen sijaan halusi etnisesti puhtaan albaani-Kosovon.

Miten Suomen hallitus suhtautuisi, jos Ahvenanmaa ilmoittaisi vastaavasti, että se ei osallistu valtiollisiin vaaleihin vaan alkaa väkivaltaisesti vastustaa kaikkia valtiollisten toimien ilmenemismuotoja Ahvenanmaalla? Entä kun ahvenanmaalaiset alkavat tappaa alueella työskenteleviä valtion virkamiehiä?

Yhdysvaltojen ja EU-Saksan tavoitteena oli tukea tätä separatismia ja suoraa toimintaa. CIA koulutti Albanian puolella Kosovo Liberation Armyn eli KLAn taistelijoita. Saksa vuorostaan koulutti heitä Turkissa.

Saksan yhdistyminen oli tullut maalle varsin kalliiksi. Saksan tavoitteena oli saada haltuunsa niin paljon talouttaan hyödyttävää infrastruktuuria, varsinkin Kroatian pankkeja ja vakuutuslaitoksia sekä hotelleja.

Yhdysvaltojen tavoitteena oli saada sotilaallinen sillanpääasema Balkanille turvatakseen Afganistanin huumekauppaa, öljyputkia ja hegemoniaansa alueelle.

Kosovon albaanit vahvistuivat taloudellisesti Lähi-Idän maiden avulla.  Sotilaallinen koulutus ja yhteistyö CIAn palveluksessa olevien ETYJ amerikkalaisten tarkkailijoiden kanssa avasi yhteistyöväylän satelliittipuhelimien välityksellä ohjeistaa NATO-pommituksia serbi-armeijan kohteisiin.

Serbien kansanmurha Kroatiassa yhdysvaltalaisten johtaman operaatio Myrskyn avulla elokuussa 1995 oli johtanut serbien pakolaisvirtaan Serbiaan ja myös Kosovon alueelle, josta suvut olivat 1600- luvulla aikoinaan lähteneet. Serbiassa oli 800 000 serbipakolaista, jotka olivat joutuneet pakenemaan pogromeja Bosniasta, Kroatiasta ja Kosovosta.

Oli selvää, että Jugoslavia/Serbia ei voinut alistua Rambuilletin neuvottelujen b-liitteeseen, jossa edellytettiin koko jäljellejääneen Jugoslavian NATO-miehitystä.

Yhdysvallat oli liittoutunut Rambuilletissa väkivaltaan turvautuvan albaanijohdon kanssa eikä neuvotteluja tarjoavan Rugovan kanssa.

Jugoslavian pommitukset aloitettiin lavastamalla Racakin kylässä tapahtuneen taistelun uhrit teloitetuiksi eikä taistelussa kaatuneiksi. Suomen hallitus esti suomalaisten oikeuslääkäreiden tutkimustulosten julkistamisen, jotka olisivat paljastaneet että ketään uhreista ei ollut ammuttu läheltä eikä teloituksista ollut merkkejä.

Suomen Lipposen hallitus toimi Saksan ulkoministeriön ohjeistuksen mukaan kuten vuonna 1941, Suomen miinoittaessa koko Suomenlahden yhteistyössä Saksan kanssa. Saksan ulkoministerinä toimi v. 1999 vihreä Joschka Fisher ja liittokansleriksi oli vaihtunut Schröeder SPDstä.

Suomi esiintyi rauhanneuvottelijana 3 kk pommitusten päätteeksi uhkaamalla mattopommituksilla ellei presidentti Milosevic suostuisi rauhaan.

YK:n johtamissa rauhanneuvotteluissa päädyttiin siihen, että NATO-miehitys tulee vain Kosovon maakuntaan, ei koko Serbiaan (tuolloin Jugoslaviaan) Päätöslauselmalla 1244 YK päätti että Kosovo on miehityksestä huolimatta Serbian maakunta kuten ennenkin.

Vain viikkoja pommitusten päättymisen jälkeen Kosovon alueella alkoivat serbien pogromit. Samaan aikaan Yhdysvallat aloitti jättimäisen sotilastukikohdan rakentamisen Serbian maakunnan Kosovon koillisosaan. Tukikohta oli suurin sitten Vietnamin sodan.

Yhdysvaltalaiset ja muut länsimaiden NATO-joukot takasivat rakentamisen onnistumisen ja viis välittivät serbiväestön ahdingosta. Olivathan NATO-sotilaat olleet jo 10 v ajan länsipropagandan kohteena, jossa serbit oli leimattu väkivaltaisiksi natseiksi.

Kosovon hallintorakenteen korkeimmaksi johtajaksi tuli YK:n pääsihteerin erityisedustaja.

Serbiväestö tai serbihallinto ei päässyt maakuntaan valvomaan omaisuuttaan, tehtaitaan tai kiinteistöjään. Presidentti Ahtisaaren johtaman komitean johdolla "korkea edustaja" aloitti serbiomaisuuden konfiskoinnin. Yölliset albaanien suorittamat räjäytykset ja serbiomaisuuden ja ihmisten vahingoittaminen jatkuivat häiriöttä. NATO-sotillat seurasivat katseella serbiväestön paetessa Serbiaan.

Harri Holkeri toimi vajaan vuoden pääsihteerin korkeana edustajana. Hänen aikakaudellaan maaliskuun 17.-18. päivien aikana vuonna 2004 35 muinaista serbialaista ortodoksikirkkoa ja luostaria tuhottiin, poltettiin tai vaurioitettiin.935 serbien taloa ja kymmenen julkista laitosta, koulua, terveyskeskusta tai postia ryöstettiin, poltettiin tai vaurioitettiin pahoin sekä suoritettiin 4012 serbin etninen puhdistus eli poistaminen tavalla tai toisella kuudesta kaupungista ja yhdeksästä kylästä.

Islamististen albaanien etninen ja uskonnollinen riehuminen ortodoksisia serbejä kohtaan sai tapahtua ilman että albanialainen poliisi olisi yrittänyt estää sitä tai olisi auttanut hyökkäyksen kohteeksi joutuneita.

Kansainväliset KFOR-joukot eivät myöskään tehneet mitään toteuttaakseen tehtäväänsä - paitsi auttoivat etnisessä puhdistuksessa siirtämällä serbit pysyvästi pois kotiseudultaan albaanijoukkioiden kynsistä. Serbit joutuivat asumaan kotiensa sijaan parakeissa ja konteissa ympärillään jatkuva fyysisen ja psyykkisen vainon ilmapiiri.

Presidentti Ahtisaaren johdolla työskennellyt toimikunta tavoitteli 8v toimintansa aikana itsenäisyyttä tälle Yhdysvaltojen miehittämälle alueella. Olihan sietämätöntä, että Yhdysvalloilla oli jättimäinen sotilastukikohta Serbiassa.

Ahtisaari ei saanut itsenäistämishankkeellen tukea YK ssa. Enemmistö pysyvistä ja vaihtuvista jäsenistä vastusti hänen esittämäänsä itsenäisyyttä. Siten päätöslauselma 1244 on edelleen kansainvälinen laki.

Epäonnistumisen jälkeen lähdettiin albaaneille tuttuun suoraan toimintaan.

Kosovossa oli YK:n alainen eräänlainen harjoitteluparlamentti. Sen 109 jäsentä äänestivät Kosovon itsenäiseksi. Ei kansanäänestyksiä, ei kansainvälistä valmistelua ei mitään.

Yhdysvallat ja sen liittolaiset Suomi mukaanluettuna, Suomi, joka parhaiten tunsi väylän, jolla tilanteeseen oli päädytty, tunnustivat itsenäisyyden.

International Court of Justice ICJ, totesi ratkaisun laillisuudesta kysyttäessä, että "kyllähän julistuksia saa antaa". Se katsoi kuitenkin, että "parlamentti" ei voinut olla julistuksen antaja, vaan että äänestäjät olivat toimineet yksityishenkilöinä.

Monet Euroopan unionin jäsenmaat kuten  Espanja ja Kreikka eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä, ei myöskään Serbia,Venäjä eikä Kiina.

Kosovon presidenttinä oli vuoteen 2019 saakka Hascim Thaci, joka on Euroopan neuvoston elinkaupasta raportoineen Dick Martyn mukaan väkivaltaisen Drenica mafia-ryhmän johtaja. Nyt 20 vuotta Jugoslavian pommitusten jälkeen hänet on haastettu Kosovo Spesialist Chamber oikeusistuimeen Haagiin. Hänen puolueensa ja kannattajansa Kosovossa ovat vannoneet estävänsä hänen tuomitsemisensa vaikka väkivalloin.

Tässä lyhyt katsaus siihen mistä Dick Marty toteaa:" Euroopan johtajat puhuvat ihmisoikeuksista sunnuntaina ja rikkovat niitä maanantaina".

Ei ihme, että Yhdysvallat on rakentamassa omaa "sopimusvaraista demokraattista yhteiskuntaa" kannattavien maiden yhteisöä. Tällainen toisen itsenäisen valtion alueelle rakennettava jättimäinen sotilastukikohta olisi erinomainen esimerkki tulevasta toimintatavasta.

Kosovo on mafia-valtiona Yhdysvaltojen ja EU-Saksan luomus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kosovo, rekisterilaatat, mafia-valtio, USAn sotilastukikohta Kosovossa, NATO-miehitys, serbien etninen puhdistus, kansainvälinen oikeus, Dick Marty,

SUOMI JA TAPPAMISEN MEININKI

Keskiviikko 15.9.2021 klo 17.48 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kuinka monta afganistanilaista suomalaiset tappoivat 19 vuoden sotimisensa aikana?

Kuinka monta serbiä tapettiin suomalaisten mahdollistamien Jugoslavian pommitusten aikana?

Kuinka monta syyrialaislasta on kuollut Suomen tukemien jihadistien hyökkäyksissä. Entä kuinka monta syyrialaislasta on kärsinyt nälkää ja puutetta Suomen talouspakotteiden johdosta?

Väinö Linnan mukaan muuan tuntematon sotilas sanoi: ”Pitää olla tappamisen meininki”.

Suomen kansalta ei ole kysytty haluatteko osallistua tämän kurjuuden aiheuttamiseen.

Miksi Suomen eliitille tappaminen on ensisijainen vaihtoehto? Miksi he eivät perehdy eri kansojen historiaan, eri kansojen pyrkimyksiin ja niiden toteuttamismahdollisuuksiin?

Tappamisen ensisijaisuudella on pitkä varjo itsenäisen Suomen historiassa.

11.1.1918 eduskunnassa käsiteltiin armeijan perustamista. Työväestö Kullervo Mannerin johdolla pyrki saamaan eduskunnan päättämään koko kansan armeijasta porvarillisen ”lujan järjestysvallan” armeijan sijaan. Kansanarmeijan valvonta olisi kansanedustaja Airolan ehdotuksen mukaan tullut antaa komitealle, jossa olisi kolme sosialistia ja kolme porvaria. Aseellista voimaa saisi käyttää vain silloin kun komitean enemmistö antaisi sille suostumuksen.

Sosialidemokraatit yrittivät viimeiseen saakka estää suojeluskuntapohjaisen, puhtaasti porvarillisen armeijan muodostamisen.

Edustaja Vuoristo lausui: ”Me merkitsemme tämän johdosta että Suomen porvarillinen hallitus ja eduskuntaryhmät ensimmäisinä tekoina, kuten he sanovat, nuoressa tasavallassamme, ovat luoneet luokkasotajoukon, joka on tähdätty Suomen työväkeä vastaan.”

Porvarilliset piirit olivat jo kutsunut keisarillisen Saksan avukseen. Pääasiassa saksalaisten avulla he nujersivat työväenluokan vastarinnan ja tavoitteen demokraattisesta Suomesta.

Kenraali Mannerheim tavoitteli Pietarin valtaamista ja neuvostovallan kaatamista – tappamalla tietenkin. Heimosoturit tekivät hänen tuellaan sotaretkiä Karjalaan, jotka loppuivat Ståhlbergin tultua valituksi presidentiksi Mannerheimin sijaan.

Saksan keisarivallan kaaduttua kenraali Mannerheim jatkoi tiivistä yhteistyötä saksalaisten kanssa heti palattuaan Svinhufvudin kutsumana sotilaskomitean johtoon. Tilanne Suomessa vastasi jatkettua sisällissotaa. Uskonnolliset, aatteelliset, koulutukselliset ja sosiaaliset suhteet nojautuivat porvarillisten piirien valtaan. Jo 1934 Herman Göring puhui Mannerheimille tulevasta sodasta.

Vuodesta 1938 juutalaisvainot alkoivat toden teolla. Hetkeä myöhemmin fasistisessa Kroatiassa alkoivat serbien vainot. 

Göringin menettelytavat saattoivat toimia Mannerheimille mallina hänen perustaessaan keskitysleirejä venäläisille siviileille konfiskoiden heidän omaisuutensa. Samoin Mannerheim ryhtyi toimiin toisinajattelijoiden ja poliittisten vankien suhteen ennen sotia.

Mannerheimin päiväkäskyistä näemme, että hänen jo valtiohoitajakaudeltaan peräisin oleva halu tuhota Neuvostovaltio perustui venäläisten tappamiseen.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi saavutti rauhansopimusten perustella, ei siis omasta aloitteestaan, kaikille kansalaisille äänioikeuden.

Tappaminen loppui koko J.K.Paasikiven ja Urho Kekkosen presidenttikausiksi.

Urho Kekkonen ei pitänyt armeijasta eikä kirkosta, jotka olivat olleet valta-asemissa Suomessa sisällissodasta lähtien.

Suomen rauhanpolitiikka sai tuona aikana kansainvälistä tunnustusta.

Tappamisen ja sotimisen ihannointi ja osallistuminen sotien edellytysten luomiseen alkoi Suomen valmistautuessa EU-jäsenyyteen.

Bosnian sodassa ja Jugoslavian pommituksissa Suomi toimi Osama bin Ladenin, USAn ja USAn miehittämän Saksan apulaisena niin propagandassa kuin sodan edellytysten luomisessa.

Suomen hallitus oli Jugoslavian pommitusten kannalla. Mitä Suomen hallituksen jäsenet tiesivät Jugoslavian kansanryhmien historiasta, keskitysleireistä, serbien holokaustista tai kroaattien tässä sodassa suorittamasta serbien kansanmurhasta Operaatio Myrskystä.

Srebrenican ja Racakin ruumiskasojen lavastukset toimivat Suomen hallituksen ja median serbivastaisen propagandan aineksina. Suomi omaksui täysin USAn kroaatti- ja muslimidiasporan rahoittaman markkinointitoimisto Ruder-Finnin maailman tulkinnan tapahtumista.

Ukrainan kohdalla Suomi on omaksunut Hill&Knowlton markkinointitoimiston välittämän todellisuuskuvan. Virallinen Suomi kannattaa väkivaltaisen vallankaappauksen seurauksena synnytetyn natseihin tukeutuvan Ukrainan hallituksen toimia ”terrorismin vastaisessa sodassa”.

Suomi paheksuu Venäjää, joka takasi Krimin asukkaille vapauden valita mitä hallitusta se kannattaa sekä kenen johdolla he haluavat elää. Krimin asukkaat eivät kannattaneet USA/EU provosoimaa vallankaappausta vaan siirtyivät demokraattisesti osaksi Venäjää.Suomen kansan enemmistö kannattaa varmuudella kansainvälisten asioiden ratkaisemista neuvottelemalla eikä tappamalla ja sodan kaltaisilla talouspakotteilla.

Urho Kekkonen katsoi kokoomuspuolueen olevan vaaraksi Suomen kansainvälisille suhteille.

Nyt meillä on suurimpina puolueina kokoomus ja perussuomalaiset. Ne molemmat ovat puolueiden militaristisinta laitaa. Ne kannattavat sotilasliitto NATOa, jonka olemassaolon tarkoitus on tappaminen ja kansainvälisten tapahtumien tulkinta siten, että asioihin on puututtava sotilaallisesti.

Presidentti Tarja Halonen puolusti Jugoslavian pommituksia ja piti Suomen osallistumista Afganistanin sotaan hyvänä. Jugoslavian pommitukset ja Afganistanin sotaan lähtö tapahtuivat Paavo Lipposen monipuoluehallituksen aikana. Hallituksen jäsenenä oli myös Sauli Niinistö, joka käytti aikaansa myös omien sanojensa mukaan kommunismin kitkemiseen EDU:n puheenjohtajana, johon tehtävään hänet oli pyytänyt Jugoslavian hajottamisen aloittaja Helmut Kohl.

Viime päivinä olemme lukeneet, minkälaisten lavastusten pohjalta Yhdysvallat on lähtenyt tappamaan niiden maiden asukkaita, joiden maaperän rikkauksia se on havitellut. Suomi on ollut tässä tappamisessa osin suoranaisesti mukana, osin apurina taustalla.

Kansanedustajia ei ole näissä hankkeissa juurikaan vaivattu. Sadan vuoden takainen eduskunta oli monin verroin nykyistä tuntevampi ja inhimillisempi. Ståhlbergin valinta presidentiksi vuonna 1919 Mannerheimin sijaan lykkäsi Suomen tulevaa katastrofia hetkeksi. 

Nykyisin Mediapoolin ja NATOn hybridikeskuksen vaikutuksen alainen valtamedia valitsee kansanedustajat ja presidentit. Tappaminen asioihin perehtymisen ja neuvottelujen sijaan tullee jatkumaan.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomalaiset tappajina, C.G.Mannerheim, Kullervo Manner, Venäjä, Afganistan, Jugoslavia, Syyria, Tarja Halonen, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö, kokoomus, perussuomalaiset, humanismin korvautuminen militarismilla,

Suomen ja Saksan hallitusten valheilla on kohtalokkaat jäljet

Torstai 2.9.2021 klo 20.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Balkanin uutisia seuraavat ovat kuulleet, että Kosovon serbikansanedustaja Ivan Todosijevic on tuomittu kahdeksi vuodeksi vankilaan. Hän oli vuonna 2019 puhunut tapahtumassa, jota vietettiin NATO:n Jugoslavia-pommitusten vuosipäivänä ja sanonut, että pommitusten perustana oleva Racakin joukkomurha oli lavastus.

 Tuomiossa, joka vahvistettiin Kosovon valitustuomioistuimessa, katsottiin, että hän tällä lausunnollaan synnytti etnistä vihaa Kosovon albaaneja kohtaan.

Joukkomurhaväitteen esitti alun perin Väli-Amerikan kuolemanpartioiden puolustajana tunnettu ETYJ:n Kosovo-joukkojen yhdysvaltalainen puheenjohtaja William Walker. Racakin kylään pystytettiin hänen kunniakseen patsas vuonna 2017. Paljastustilaisuudessa, Kosovon tuolloisen presidentti Hashim Thacin läsnä ollessa, Walker kertoi olleensa aina sitä mieltä, että Kosovo kuuluisi Albaniaan. Näin Walker sanoi, vaikka alue on YK:n päätöksellä todettu Serbian maakunnaksi.

 Mikä sitten on totuus Racakin tapahtumista?

 Presidentti Bill Clinton ja NATO olivat odottaneet jo lähes vuoden mahdollisuutta ryhtyä pommittamaan Jugoslaviaa. Tavoitteena oli Bosnian ratkaisun kaltainen USA/NATO -miehitys myös hajotuksesta jäljelle jääneeseen Jugoslaviaan eli Serbiaan ja Montenegroon.

 Yhdysvallat tavoitteli sotilastukikohtien laajennusta Serbian alueelle ja Saksan liittokansleri Helmut Kohl, Angela Merkel ministerinään, tavoitteli kommunismin kitkemistä Euroopasta sekä Jugoslavian infrastruktuurin haltuunottoa maansa talouden kohentamiseksi.

 Sytyke saatiin, kun Jugoslavian liittovaltio ilmoitti tyhjentävänsä tunnetun albaani-terroristien tukikohdan Kosovon Racakin kylässä. Osama bin Ladenin ja CIA:n tukemat, Saksan kouluttamat terroristit olivat useaan otteeseen hyökänneet väijyksistä tappaen serbi-poliiseja ja serbien kanssa ystävällisissä suhteissa eläviä albaaneja jotka halusivat elää laillisuutta toteuttavassa Jugoslaviassa.

 Liittovaltion viranomaiset kutsuivat kansainväliset toimittajat paikalle seuraamaan kylän haltuunottoa. Tarkoituksena oli tyhjentää kylä asevarastoista ja terroristeista. Kylän siviiliasukkaat olivat jo puoli vuotta aikaisemmin lähteneet kylästä, josta oli muodostunut albaani -terroristien tukikohta vuoren rinteille kaivettuine juoksuhautoineen.

 Uutistoimisto AP kuvasi päivän tapahtumat televisiolle ja toimittajat kirjoittivat taistelutapahtumista ranskalaisessa mediassa. ETYJ:n kansainväliset tarkkailijat seurasivat tapahtumia iltaan saakka.

 Päivän tapahtumat on kuvattu useissa julkaisuissa, myös omissa kirjoissani. Iltapäivään mennessä taistelut taukosivat. Liittovaltion viranomaisten yrittäessä tutkia kuinka monta uhria taistelussa oli syntynyt, kylää ympäröiviltä rinteiltä alkoi niin voimakas tulitus, että uhrien laskeminen ja kerääminen päätettiin jättää seuraavaan päivään. Taloista saatiin kerättyä sadoittain aseita ja ammuksia.

 Viranomaisten eli tutkintatuomarin ja poliisien saapuessa paikalle heitä kohtasi näytelmä. ETYJ:n yhdysvaltalainen puheenjohtaja saapui paikalle suuren toimittajajoukon ja siviilien saattamana. William Walker vei osanottajat kuopalle, joka oli täynnä ruumiita. Hän väitti henkilöiden tulleen hirvittävällä tavalla teloitetuiksi ja heidän tulleen vedetyiksi kodeistaan, raahatuiksi kuopalle ammuttavaksi.

 Jo samana päivänä NATO-maiden hallitukset ja mediat olivat omaksuneet Walkerin väitteet tosina. 

 Tapahtumapäivä oli perjantai. Viikonlopun aikana Yhdysvaltojen hallitus ja presidentti Clinton erityisesti kuvasivat, kuinka albaanit ovat joutuneet Kosovossa kauhistuttavan teurastuksen kohteiksi, päitä oli leikattu irti ja lapsia raahattu kodeistaan ammuttaviksi. Ainoa ratkaisu tähän serbien väkivaltaan olisivat pommitukset.

Vasta tiistaina ranskalaiset lehtimiehet kirjoittivat artikkelinsa siitä, mitä kylässä todella oli tapahtunut. ”Pommitusjuna”oli jo lähtenyt liikkeelle, prosessia ei pystynyt pysäyttämään.

 Kansainväliseen oikeuteen uskova Jugoslavian presidentti Milosevic pyysi Suomen hallitusta lähettämään oikeuslääketieteellisen työryhmän tutkimaan, mikä oli 45 kuolleena löydetyn henkilön kuolinsyy. Suomea pidettiin oikeusvaltiona.

 Oikeuslääketieteellistä parasta suomalaista asiantuntemusta edusti tunnettu suomalainen oikeuslääketieteen, professori Antti Penttilä. Ulkoministeriö oli tuntemattomasta syystä kuitenkin nimennyt ryhmän puheenjohtajaksi oikeushammaslääkäri Helena Rannan, jolla ei ollut pätevyyttä tutkia kuolinsyitä.

 Oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa paljastui, että ketään ei ollut teloitettu eli ammuttu läheltä. Uhrien vammat viittasivat taistelujen kulkuun, kun henkilö makaa rinteessä ampuen alhaalla olevia ja tullen myös itse ammutuksi alhaalta ylöspäin.

Suomen hallitus ei luovuttanut oikeuslääkäreiden tutkimustuloksia julkisuuteen, koska Saksan hallitus pyysi olemaan julkistamatta niitä. Saksan ulkoministerinä toimi vihreiden Joschka Fischer, Suomen ulkoministerinä vuorostaan Tarja Halonen.

 Siten William Walkerin näytelmä jäi totuudeksi. Helena Ranta puheenjohtajana ei kertonut totuutta aikana, jolloin USA/NATO valmistautui pommituksiin – ei myöskään presidentti Milosevichin oikeudenkäynnissä myöhemmin Haagissa.

 Valhe Racakin tapahtumista on johtanut paitsi pommituksiin, myös serbien leimaamiseen ja albaanien mahdollisuuteen esiintyä uhreina. Tosiasiassa albaaneja pidettiin Yhdysvalloissakin terroristeina aina vuoteen 1998 saakka kunnes huomattiin, että liittolaisina heidän avullaan päästäisiin haluttuihin päämääriin.

Tavallisille kosovolaisille, niin albaaneille kuin serbeille, julkisuudessa vallitsevaksi jäänyt Racakin tarina on ollut kohtalokas. Se on johtanut serbien vainoon, kansainvälisten toimijoiden ja albaanien toimesta. Samoin tämä valhe on johtanut siihen, että albaanit ovat alkaneet kehittää täysin uudenlaista todellisuutta omasta historiastaan Kosovon alueella. 

Yhdysvaltojen laittomasti heti pommitusten päätyttyä rakentama jättimäinen sotilastukikohta Bondsteel, sen 8000 sotilasta sekä Kosovon NATO- miehitys ovat sementoineet kestämättömän rikollisen todellisuuden Kosovoon. Kosovon mafia -päälliköitä ja huumediilereitä, jotka toimivat myös korkeissa hallinnon viroissa, ei ole saatu tutkituiksi eikä tuomituiksi.

Suomen presidentti Ahtisaari tiesi pommitusten perustuvan valheeseen ja valmisteli tästä huolimatta Kosovon laittoman itsenäistämisen, minkä seurauksena rikollinen ja suorastaan harhainen todellisuus Kosovossa sai eräänlaisen laillisuuden naamion.

Kosovon entinen presidentti Hashim Thaci on eräänä ainoista suurrikollisista sentään haastettu Haagiin perustettuun Kosovo Spacialists Chamber -tuomioistuimeen 20 vuotta pahimpien rikosten jälkeen. Tuona aikana suuri osa mahdollisista todistajista on jo tapettu. 

Suomen todellisuuteen Racakin valheella on yhtä traagiset seuraukset. Suomen valtamedia ja poliitikot ovat ylläpitäneet valheellista todellisuutta ja antaneet leimata serbejä rikollisiksi, kun tosiasiassa serbit olivat Jugoslavian kansoista rajojen muuttamattomuuden ja kansanryhmien perustuslaillisen tasa-arvon kannalla.

Tätä suomalaisten harhaista todellisuutta on vahvistanut se, että rasistista serbivastaisuutta ilmentävä kosovolaistaustainen kirjailija on nostettu kirkkaisiin valoihin. Statovicin teos Bolla tullaan esittämään Helsingin kaupunginteatterissa. Kirjan päähenkilö toteaa rakastetulleen: ”Eihän se ole sinun vikasi, että olet serbi.” Myös Martti Ahtisaaren saama Nobelin rauhanpalkinto antoi suomalaisille käsityksen, että hän oli suorittanut jotakin tässä asiassa oikein. Kulttuurimme on ennenkin myötäillyt Saksan hegemonisia tavoitteita, nyt USA/Saksan.

Suomen kunnioitetuin oikeuslääkäri professori Antti Penttilä ei hyväksynyt tapahtumien salaamista. Kaksi vuotta Racakin taistelujen jälkeen hän julkaisi työtovereidensa kanssa ruumiinavausten tutkimustulokset kansainvälisessä tieteellisessä julkaisussa. Hänen pettymyksensä poliitikkoihin ja virkamiehiin oli syvää.

Nyt tämä Kosovon EU:n EULEX-laillisuusjärjestelmän rakentama ja pönkittämä ja NATO-armeijoiden turvaama kosovolainen oikeusjärjestelmä on tuominnut serbi -kansanedustajan kahden vuoden vankeuteen totuuden kertomisesta Racakin kylän tapahtumista.

Suomen ja Saksan hallitusten salauspäätöksellä on musertavat jäljet. Kaksi kulttuuria – suomalainen ja kosovolainen ovat muuttuneet harhaisiksi. Yksi valtio on tuhottu materiaalisesti ja henkisesti pommittamalla. Yksi kansanedustaja on juuri nyt tuomittu 2 vuodeksi vankeuteen. Olisiko Suomen hallituksen aika julkaista oikeuslääkäreiden tutkimustulokset kansainvälisiä lakeja kunnioittaen ja tutkia ovatko hallituksen toimet ihmisoikeusperustalla.

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen "ihmisoikeusperustainen" ulkopolitiikka, Suomen ja Saksan hallitus, oikeuslääketeiteelliset tutkimukset, Racakin taistelu, Ivan Todosijevic, Joschka Fischer, Tarja Halonen, Martti Ahtisaari, Kosovo, William Walker, ETYJ, vääristynyt todellisuus