Suomen rauhanpolitiikka EUhun liittymisen jälkeen

Maanantai 25.10.2021 klo 12.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

SUOMEN RAUHANPOLITIIKKA EUhun LIITTYMISEN JÄLKEEN

puhe YK:n päivänä Lapin rauhanpuolustajien rauhanmarssin jälkeen järjestämässä tilaisuudessa

Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen rauhanpolitiikka päättyi 27.1.1982 Suomen tasavallanpresidentti Urho Kekkosen jäädessä sairauslomalle ja saman vuoden syksyllä luopuessa virastaan sairauden vuoksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli allekirjoittanut Pariisin rauhansopimuksen, YYA sopimuksen ystävyydestä ja yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa ja sopinut asevarustelun rajoituksista ja sitoutunut olemaan tuomasta ydinaseita Suomen maaperälle.

Kolmekymmentäluvun kokemukset tiiviistä yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa sekä Mannerheimin johtaman sotilaskomitean valta Suomen politiikassa oli johtanut siihen, että presidentti Kekkonen suhtautui armeijaan etäisesti ja kirkkoon vielä etäisemmin.

Suomen pääomapiirien vallankäyttö Suomen sisällissodassa ja liittoutuminen Saksan kanssa työväen lyömiseksi ja Suomen liittämiseksi Saksan keisarikuntaan oli vähitellen johtanut pysyvään asennemuutokseen myös Kekkosen mielessä.

Presidentti Kekkonen piti oikeistolaista kokoomuspuoluetta vaarana Suomen rauhanpolitiikalle.

Presidentiksi Kekkosen jälkeen tullut Mauno Koivisto nimitti vuoden 1987 vaalien jälkeen Suomeen hallituksen kokoomuksen Harri Holkerin johdolla. Muina puolueina olivat sdp, rkp ja maaseudun puolue. Tämän hallituksen aikana valmisteltiin Suomen liittymistä tiiviimmin läntiseen Eurooppaan.

Suomen pääomapiirit oletettavasti kokivat myönteisenä sen, että European Round Table of Industrialists, Euroopan teollisuuspiirien yhteenliittymä, valmisteli tulevan Euroopan Unionin peruskirjan artiklat.

Eduskunnan puhemiesneuvosto harkitsi vuonna 1987 varoituksen antamista minulle salaisuuksien kertomisesta eduskunnan täysistunnossa. Olin nimittäin kertonut ruotsalaisen Round Table of Industrialists järjestön puheenjohtajan, Volvon pääjohtaja Per Gyllenhammarin, istuvan myös Yhdysvaltojen toiseksi suurimman aseteollisuusyrityksen hallituksessa. Päättelin aseteollisuuden etujen tulevan liian ratkaiseviksi tulevan EU:n toiminnassa.

Tämä arvioni on osoittautunut oikeaksi.

Aseteollisuuden, sotilastukikohtien, sotaharjoitusten ja muun sotilaallisen toiminnan on osoitettu olevan maapallon pahin saastuttaja. Ovatko Suomen tai muiden EU-maiden poliitikot nostaneet tämän hälyttävän seikan ilmastonmuutoksen torjunnan pääkohteeksi? Eivät. Sotateollisuuden ympärillä on tässä suhteessa täysi hiljaisuus.

Euroopan ollessa 1990-luvulla myllerrysten kourissa Suomen valtiolliset toimijat katsoivat kansainvälispoliittisen tilanteen mahdollistavan Suomelle livahtamisen Länsi-Euroopan syliin. Presidentti Koivisto myöntyi irrottautumiseen Pariisin rauhansopimuksesta. RKP:n puolustusministeri Elisabeth Rehn nosti asekätkijät ja Lotta Svärd-järjestön uuteen kukoistukseen. Äärimmäisestä taloudellisesta hätätilasta huolimatta hallitus tilasi Yhdysvalloista Hornet-hävittäjät. 1930-luvun ilmapiiri oli palannut.

YYA-sopimus sovittiin purettavaksi ja korvattavaksi ystävyyteen perustuvalla Suomen ja Venäjän välisellä rajasopimuksella.

MITÄ SUOMEN POLIITIKKOJEN MIELESSÄ LIIKKUU?

Olen työskennellyt 25 vuotta, elämäni tärkeimmät vuodet psykoottisten, mieleltään hajonneiden ihmisten parissa. Kanssakäyminen on mahdollista vain äärimmäisen aitouden ja tunneherkkyyden varassa. Psykoottinen ihminen tunnistaa aitouden ja tulee kanssakäymiseen vain tuota aitouden siltaa pitkin.

Sama pätee lapsiin. Vain aito vuorovaikutus ja lapsen kuuntelu tekee mahdolliseksi sen, että hän kasvaa inhimilliseksi ihmiseksi.

Miten meille suomalaisille käy toistuvasti niin, että johtajamme valitsevat meille inhimillisyyden sijaan väkivaltaan, aseisiin ja vallankäyttöön perustuvat puitteet.

Sisällissotaan jouduttiin kesällä 1917 itsenäisyyden taanneen valtalain vastustajien salaisten neuvottelujen ja niitä seuranneen eduskunnan hajottamisen kautta. Keisarillisen Saksan yhteyteen pyrkineet voimat saivat yliotteen, perustivat porvarillisen armeijan tammikuussa 1918 ja yhteistyössä Saksan armeijan kanssa murskasivat demokratiaa ja nykypäivänä itsestään selviä oikeuksia vaatineet työläisjoukot.

Siten voidaan sanoa, että asiat päätettiin kulisseissa.

Presidentti Ståhlberg esti kenraali Mannerheimia saamasta itselleen suojeluskunnista yksityistä armeijaa eikä Mannerheim onnistunut heimosotien avulla tuhoamaan neuvostovaltiota. Hän ei tohtinut ryhtyä lapualaisten päälliköksi vaan toimi Suomen saksalaissuuntauksen virrassa yhteistyössä Göringin kanssa perehtyen Hitlerin menetelmiin. Suomen demokratia purettiin jopa Saksaan verrattuna etuajassa. Saksan armeijan kenraalit juhlivat Mannerheimin rinnalla ”Vapaussodan voittoa” vuotuisissa kekkereissä joissa ”Alte kameraden”-laulu raikui.

Toisinajattelijoiden vangitsemiset ja teloitukset olivat 1930 luvulla todellisuutta. Talvisotaan lähdettiin, rinta rottingilla olihan Hitler luvannut, että hän sallii ruotsalaisten auttaa suomalaisia sodassa Neuvostoliittoa vastaan, vaikka itse ei vielä Molotov-Ribbentropin sopimuksen johdosta pysty auttamaan. Italialaisten fasistien apu Suomen armeijalle talvisodan aikana oli myöskin saanut Italian ulkoministeri Cianon mukaan Hitlerin siunauksen. Pohjoismaiden johtajat taputtivat lokakuussa 1939 yhteisessä päämiesten neuvottelussa Suomen hallitusta selkään: kyllä sota tulee hyvin menemään.

Suomen Saksa-suuntautuneelle eliitille toisen maailmansodan jälkeinen aselepo ja Pariisin rauhansopimus oli järkytys. Fasististen järjestöjen lakkautus ja demokraattiset oikeudet kaikille olivat ennenkuulumattomat sodan alusaikaan verrattuna.

Presidentti Urho Kekkosen aika oli jatkuvaa ponnistelua rauhan ja hyvien suhteiden ylläpitämiseksi erityisesti Neuvostoliittoon.

YK:n jäsenyys, 1970 -80-lukujen työväenjärjestöt ja -sanomalehdet, YK:n päivän rauhanmarssit ja puhetilaisuudet ylläpitivät perheissä ja kouluissa demokratian ja rauhan kunnioitusta.

Yhdysvaltojen presidentti George H.W.Bushin George Sorosin ja nk talousgurujen yhdessä Neuvostoliiton uusien oligarkkien ja Jeltsinin kanssa suorittama presidentti Gorbatsovin vallasta syökseminen ja kansallisvarallisuuden ryöstö romahduttivat Neuvostoliiton.

Neuvostoliiton merkitys kansainvälisen rauhan ja kehittyvien maiden tukijana väistyi. Samaan aikaan mureni Saksan demokraattinen tasavalta, joka johti Saksojen yhdistymiseen.

Näiden sosialististen maiden tuhoutuminen johtui pitkälti läntisen valtamedian vaikutuksen voimistumisesta, läntisen taloudellisen vallan suuresta merkityksestä sekä siitä että sosialistisissa maissa ihmisten olisi tullut henkisesti kyetä ylittämään kulutusyhteiskunnan synnyttämät tarpeet ja korvata ne solidaarisuuden tuomalla tyydytyksellä. Missään Euroopan sosialistisessa maassa johtajat ja politrukit eivät näyttäneet esimerkkiä vaatimattomuudesta hyveenä.

Saksojen yhdistyminen aiheutti liittokansleri Kohlille tarpeen lähteä ryöstöretkelle Jugoslaviaan yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat halusivat sotilaallisen sillanpääaseman Balkanille.

Euroopan yhteisö ja Euroopan unioni olivat muotoutumassa. Liittokansleri Kohl, Angela Merkel hänen ministerinään ylipuhuivat vastustelevat EU-jäsenkandidaatit Jugoslavian hajottamisen puolelle Maastrichtin kokouksessa v.1992. Hajottamisen lähtölaukaus oli Kroatian itsenäisyyden tunnustaminen hetkellä, jolloin Kroatia oli säätänyt serbivastaisen rasistisen perustuslain, piti sotilaallisesti hallussaan vain 1/3 Jugoslavian liittotasavallan Kroatian alueesta. Tämä kansainvälisten lakien ja Jugoslavian perustuslain vastaisuus ei mietityttänyt.

Kohl ajoi USA:n presidentiksi tulleen Bill Clintonin, Osama bin Ladenin ja Yhdysvaltojen kroaatti- ja natsidiasporan rahoittamana Jugoslavian hajottamisen myrskyn lailla. Yhdysvallat ja CIA olivat aloittaneet fasistien ja muslimiveljeskunnan tukemisen jo 1950- luvun alkupuolella, diasporan antaessa sivustatukea.

Aseita hankittiin DDR:n ylijäämäasevarastoista sekä Osama bin Ladenin lentorahdilla Lähi-idästä. On liikuttavaa suomalaisten näkökulmasta, kun Suomen EU-jäsenyyden pääneuvottelija Pertti Salolainen kehui saaneensa Kohlin ja ulkoministeri Klaus Kinkelin avulla Suomelle aseita samasta DDR:n varastosta.

Klaus Kinkel totesi heti ulkoministeriksi tultuaan että ”serbit on saatava polvilleen.” Olivathan he jo olleet polvillaan toisen maailmansodan aikana, jolloin Saksan liittolaisilla, natsi -kroaateilla, muslimit apulaisinaan oli keskitysleirit serbeille. Muun muassa Jugoslavian presidentti Milosevicin vaimon äiti oli kuollut keksitysleirillä.

Yhdysvaltalainen senaattori Joe Biden totesi serbien oleva ”kretiinejä”, vajaa -älyisiä. Siis natsi -ajan tapaan epäihmisiä.

Mitä suomalaiset tiesivät Balkanin kansoista. Mitä suomalaiset käsittivät tapahtuvan ympärillään Euroopassa, johon he suin päin syöksyivät. Oliko niin, että vanha intuitio siitä, että natsien kanssa on hyvä olla liitossa, oli ottanut vallan. Mitä muuta serbien kohtelu oli kuin natsismia.

Suomen poliitikot vaikenivat tosiasioista Jugoslavian hajottamisen alkuaikoina 1992-95. Asioista, joista Yhdysvallat halusi vaiettavan, vaiettiin. Presidentti Clintonin tilaamat lavastukset tiedotettiin tosina.
Suomalaiset eivät tienneet yhdysvaltalaiskenraaleiden johtavan muslimiarmeijan taisteluita Sarajevossa.
Suomalaiset eivät tienneet että Sarajevon toriräjäytykset lavastettiin serbien tekemäksi. Niiden muslimien suorittamien räjäytysten seurauksena muslimiarmeija tilasi muutaman tunnin sisällä NATO-pommitukset serbien niskaan koska todellisten syyllisten paljastamiseen kului päiviä ja viikkoja. Suomalaiset eivät tienneet Yhdysvaltalaiskenraalien harjoittavan kroaattiarmeijaa suorittamaan serbien kansanmurhaa Kroatian Krajinassa.

Liittolaisuus Saksan ja Yhdysvaltojen kanssa oli tuolloin kuten nytkin totuutta tärkeämpää.

Presidentti Clinton oli tilannut vuonna 1993 Bosnian muslimipuolueelta 5000 ruumista Srebrenicasta. Jokainen voi Youtubesta nähdä videon, jossa muslimipuolueen edustajat kokouksessaan ihmettelevät, mistä ruumiit saataisiin ja kuka niitä haluaa. Clintonin mukaan, jos sellainen määrä ilmoitettaisiin, NATO voisi ryhtyä pommittamaan serbejä.

Muslimien hyökkäyksissä Srebrenicaa ympäröivin serbikyliin vuosina 1992-93 kuoli yli 2000 siviiliä askareissaan. Bosnian serbikenraali Mladic ilmoitti, että näin ei voi jatkua. Srebrenicaa ei ollut lupauksista huolimatta demilitarisoitu vaan sieltä käsin muslimiarmeija ja jihadistit (Osama bin Ladenin presidentti Izetbegovicin pyynnöstä toimittamat taistelijat) tekivät brutaaleja hyökkäyksiä rauhallisiin kyliin. He videoivat itse niitä ja näyttivät länsilehtimiehille ylpeinä. Yhtäkään näistä videoista ei esitetty ICTY-tuomioistuimessa, jonka NATO-maat pystyttivät serbejä tuomitsemaan.

Kenraali Mladic otti Srebrenican haltuunsa heinäkuussa 1995 käytännössä ilman vastarintaa. Rauhallisten neuvottelujen jälkeen sovittiin järjestettäväksi bussikuljetus niille, jotka haluavat laskea aseensa ja lähteä kaupungista. Jokaiseen bussiin oli Mladicin määräyksellä tultava YK-sotilas turvaksi.

Aseita laskemaan haluttomat tuhannet Srebrenican muslimiarmeijan ja siviilien joukot lähtivät kulkemaan metsien ja miinakenttien läpi 60km päässä olevaan Tuzlan kaupunkiin, jossa oli Yhdysvaltojen sotilastukikohta. Matkan varrella käytiin lukuisia taisteluita. Osa serbitaistelijoista olivat niitä, joiden kotikyliin oli aikaisemmin hyökätty, osa muslimitaistelijoista oli niitä, jotka olivat hyökänneet ja polttaneet serbikyliä.

Sarajevossa muslimijoukkoja johti yhdysvaltalainen kenraali John Galvin.

Parin viikon päästä Tuzlassa olevat yhdysvaltalaiset tiedottajat väittivät Srebrenicassa tulleen teloitetuksi 8000 muslimimiestä ja poikaa vaikka siitä ei ollut mitään todisteita. Väite oli 60km päässä tapahtumapaikalta tehty tarkoitushakuinen päätelmä. Punainen risti oli ilmoittanut tuhansien ihmisten olevan kadoksissa omaisiltaan. Tätä punaisen ristin ilmoitusta ja Srebrenican joukkomurha -lavastusta käytettiin harhautuksena. YK:n sotilastarkkailijoiden mukaan näytti siltä, että Srebrenicaa koskevalla sensaatiomaisella uutisella haluttiin peittää samaan aikaan , elokuun taitteessa Kroatian puolella, 350 km päässä Tuzlasta tapahtuva serbien kansanmurha.

Ennen toista maailmansotaa Kroatian alueella asui 2, 5 – 3 miljoonaa serbiä. Heidän määränsä oli laskenut n. 750 000:een vuoteen 1990 mennessä.

Yhdistetyt kroaatti- ja albaanijoukot olivat 10 kk harjoittelun jälkeen lähdössä ajamaan kaikki satoja vuosia Kroatiassa asuneiden serbisukujen edustajat ulos Kroatiasta. Kroatian presidentti Tudjman vaati puheessaan 31.7.1995, että serbien on kadottava Kroatiasta. ”Lyökää niin, että serbit käytännössä häviävät Kroatiasta.”

Karkotustaistelun nimi oli Operaatio myrsky. 250 000 serbiä ajettiin maasta tuhansien kuollessa matkalla pommeihin ja tykkituleen. Tämän operaation oli harjoittanut yhdysvaltalaiset kenraalit. Yhdysvalloissa tätä taistelua kutsutaan ”hienoimmaksi taisteluksi sitten toisen maailmansodan.”

Srebrenican lavastusta sekä Sarajevon Markale-torin räjähdys -provokaatiota käytettiin perusteluna serbeihin kohdistetuille NATO-pommituksilla.

Suomalaiset Elisabeth Rehn ja Helena Ranta esiintyivät useissa Yle:n dokumenteissa ja uutisissa valittaen muslimien kohtaloa. Kertaakaan ei heidän suustaan kuullut sitä mitä Bosniassa todella tapahtui. Kertaakaan he eivät maininneet olleensa kalifaatin rakentamisessa auttaneen Osama bin Ladenin puolella. He ovat ainoastaan vahvistaneet Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteita; lavastuksia, harhaanjohtavia tietoja, tunnepitoisia dokumenttielokuvia ja historiaan jääviä Wikipedia -tietoja.

Nykyisin Srebrenican joukkomurhan kieltäminen on julistettu laittomaksi Bosniassa. Siten tieteellisyys on myös tullut kielletyksi. Sama koskee myöhemmän Kosovon Racakin taistelun tosiasioiden kertomista. Kosovossa asuva serbikansanedustaja Ivan Todosijevic tuomittiin hiljan 2 vuoden vankeuteen totuuden kertomisesta Racakin kylän taistelusta.

Daytonin rauhansopimuksessa Bosniaan määrättiin eräänlainen siirtomaaherra hoitamaan presidentin virkaa ja alue jaettiin muslimien ja kroaattien osaan sekä serbeille kuuluvaan Republika Srpskaan. Daytonin sopimuksesta livetään EU:n NATO-maiden ja Yhdysvaltojen toimesta vähä vähältä. YK:n päätösvaltaa yritetään siirtää EU:n NATO-maille. Serbitasavallan oikeuksia pyritään vähä vähältä kaventamaan.

Suomen liityttyä EU:hun alkoi Kosovon irrottaminen Serbiasta. Suomen hallituksella ja presidentti Ahtisaarella on merkittävä rooli tässä prosessissa.

Suomen liittyessä EU:hun Bosnian sota oli lopuillaan. CIA jatkoi Kosovon albaanien sotilaskoulutusta Albanian puolella Serbian rajan tuntumassa. Saksa ja Osama bin Laden rahoittivat vielä vuoteen 1998 terroristeiksi kutsuttujen Kosovon albaanien koulutuksen mm Turkissa.

Vuosien 1998-99 taitteessa sissien nimitys muuttui Yhdysvaltojen ulkoministeriön puheenparressa vapaustaistelijoiksi.

Kymmenen vuoden aikana 1990-luvun alusta lähtien Serbian maakunnan Kosovon albaanien enemmistö ei ollut halunnut osallistua monipuoluevaaleihin. He halusivat suoralla toiminnalla, ajoittain väkivalloin muodostaa oman valtion, toteuttaa oman vain albaaneille tarkoitetun koulujärjestelmän, terveydenhuollon jne. Albaanit kieltäytyivät myös toimimasta valtion viroissa tai valtion yrityksissä. Suoritustasoltaan nämä ”omat” laitokset eivät olleet tasoltaan Jugoslavian valtion tai kansainvälisen toiminnan tasolla.

Kehityksen seurauksena albaaniväestö luonnollisesti köyhtyi. Myös albaanien suorittamat väkivallanteot poliiseja, serbisiviilejä ja serbien kanssa yhteistyötä tekeviä albaaneja kohtaan lisääntyivät. Jugoslavian hajottamista tavoittelevat USA ja EU sekä valtamedia kuitenkin ihastelivat ja rohkaisivat tätä suoraa toimintaa.

Jugoslavian hallitus ja niin kutsuttu kansainvälinen yhteisö kuitenkin pyrki rauhoittamaan tilannetta ETYJ:n tarkkailijoiden avulla vuosina 1998-99. Nämä tarkkailijat seurasivat ja arvostelivat kuitenkin vain sitä noudattaako Jugoslavian armeija sopimuksia, sissien saadessa toimia kuten halusivat.

Yhdysvaltojen ETYJ:n tarkkailijat olivat enimmäkseen myös CIA:n palveluksessa. He antoivat satellitti-puhelimensa sissien käyttöön ja useilla sissipäälliköillä oli NATO n päällikön Wesley Clarkin suora puhelinnumero käytössään serbien niskaan suunnattavien pommitusten ohjailua varten. Albaanisissit toimivat omaa etua ajaessaan NATOn suorina yhteistyökumppaneina.

Jugoslavian hajottaminen oli käytännössä Euroopan ja Yhdysvaltojn kansalaisille suunnattu näytelmä, jossa USA:n NATO:n ja erityisesti Saksan tavoitteet esiteltiin hyvinä ja humaaneina ja holokaustin uhreille serbeille oli varattuna Hitlerin rooli.

Yhdysvaltojen tosiasiallinen tavoite oli koko Balkanin sotilaallinen miehitys. Bosnian NATO-miehitys oli jo toteutettu ja Yhdysvallat oli pienintä yksityiskohtaa myöten päättämässä kaikesta mitä maassa tapahtui.

Rambuillet’in neuvottelut keväällä 1999 oli kutsuttu koolle, jotta Jugoslavian hallitus ja kapinalliset albaanit voisivat sopia rauhanomaisesta kehityksestä. Tavoite oli kuitenkin näennäinen. USA liittoutui neuvottelussa, jota se yksinvaltiaasti myös hallinnoi, Kosovon väkivaltaista Drenican mafia -järjestöä johtaneen Hashim Thacin kanssa jättäen neuvotteluja ja rauhaa kannattavan Ibrahim Rugovan syrjään. Yhdysvallat ei halunnut rauhanomaista kehitystä. Se halusi NATO-miehityksen.

Rambuillet’in neuvottelut päättyivät salaisena pidetyn b-asiakirjan tuomiseen neuvottelupöytään. Tämä b-liite edellytti koko Jugoslavian NATO-miehitystä. Mikä valtio tällaiseen voisi suostua?

Asuin vuonna 1999 Brysselissä ja päivälehtenäni oli De Morgen, flaaminkielinen, maan toiseksi suurin sanomalehti. Lehti harrasti tutkivaa journalismia. Lehdessä oli painettuna Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevicin puhe parlamentissa kokonaisuudessaan. Sen lisäksi lehti, suurena poikkeuksena länsilehtien joukossa julkaisi myös Rambuilletin neuvottelujen b-liitteen.

Minulle kävi aivan selväksi, että mikään valtio ei voisi hyväksyä tuota neuvottelusopimuksen b-liitettä. De Morgen artikkeli oli käänteentekevä epäilykseni heräämisessä koko Jugoslavian hajottamisen todellisuutta ja siitä tiedottamista kohtaan.

Ymmärsin, että Yhdysvallat haluaa pommittaa Jugoslavian polvilleen kuten Saksan ulkoministeri Kinkel oli jo virkaan astuessaan ilmoittanut.

SUOMEN EPÄINHIMILLINEN TOIMINTA

Ennen Rambuillet’ia yhdysvaltalainen ETYJ:n Kosovo-joukkojen päällikkö William Walker oli lavastanut joukkoteurastuksen Racakin kylään. Tämän lavastuksen seurauksena kaikkien NATO- maiden hallitukset olivat joukolla sitä mieltä, että vain pommitukset voivat ratkaista tilanteen.

Tosiasiassa Racak oli siviileistä tyhjennetty albaanikylä Kosovossa, joka oli muodostunut juoksuhaudoilla varustetuksi sissien tukikohdaksi, josta käsin suoritettiin hyökkäyksiä ja tapettiin serbipoliiseja.

Jugoslavian hallitus ilmoitti tyhjentävänsä poliisivoimin kylän ja ottavansa aseet haltuunsa. Hallitus oli kutsunut tiedotusvälineet paikalle ja AP:n televisioryhmä kuvasi päivän taistelut. ETYJ tarkkailijat seurasivat tapahtumia kylää ympäröivillä kukkuloilla.

Taistelujen jälkeen Jugoslavian oikeusviranomaiset, mm tutkintatuomari, eivät kyenneet selvittämään kuinka moni poliisi tai sissi oli kuollut koska rinteiltä alettiin heti ampua tutkintatuomarin alkaessa kavuta rinteelle.

Lehtimiehet haastattelivat ihmisiä kylän torilla ja totesivat iltapäivällä tilanteen rauhoittuneen.

Seuraavana päivänä tutkintatuomarin seurueineen palatessa tutkimaan tilannetta, ETYJ:n amerikkalainen puheenjohtaja William Walker oli jo paikalla suuren lehtimiesjoukon saattelemana. Hän oli vienyt toimittajat kuopalle, joka oli täynnä ruumiita. Siinä hän päivitteli, että ei ole koskaan nähnyt tällaista teurastusta: ”päitä katkottu”, uhrit pakotettu polvistumaan kuopan reunalle, ammuttu niskalaukauksella, jotkut yrittäneet ryömiä kuopasta. Hän viestitti eri NATO-maiden hallituksille ennen kuulumattomasta joukkomurhasta.

Koska oli viikonloppu eikä paikalla olleiden toimittajien raportit olleet vielä julkisuudessa, tämä Walkerin välittämä selostus tuli NATO-maiden hallitusten toimenpiteiden pohjaksi.

Vasta parin päivän kuluttua ranskalaiset lehtimiehet ja TV yksikkö raportoivat mitä todella oli tapahtunut. Sillä ei ollut merkitystä. Oikea tieto hukkui valhevyöryn alle.

Jugoslavian hallitus kutsui suomalaisen oikeuslääkäriryhmän tutkimaan ruumiit ja selvittämään tieteellisesti, miten henkilöt ovat kuolleet.

Oikeuslääkärit totesivat, että ketään ei ollut teloitettu, ketään ei ollut ammuttu läheltä, puhumattakaan että päitä olisi katkottu. Kaikki olivat taistelussa kaatuneita.

Suomen ja Saksan hallitukset halusivat salata oikeuslääkäreiden tutkimustulokset. He halusivat antaa Clintonin toteuttaa pommitukset.

Suomen ulkoministeriö oli valinnut Helena Rannan, hammaslääkärin, oikeuslääkäreiden ryhmän puheenjohtajaksi. Olisi kuvitellut, että hän olisi kertonut tiedotustilaisuuksissa mitä oikeuslääkärit olivat löytäneet. Mutta ei. Hän puhui sen, minkä Saksan ulkoministeriön edustaja edellytti hänen puhuvan.

Ranta kuvaili, että tapahtuma on ”rikos ihmisyyttä vastaan” kun siinä kuoli niin monta yhtä aikaa. Hän ei kertaakaan paljastanut sitä, mitä oikeuslääkärit olivat löytäneet. Hän kekseliäästi pohdiskeli julkisesti harmitellen, ettei ollut tutkinut ruumiiden kynnenaluksia, olisiko niissä merkkejä ryömimisestä ulos kuopasta, ikään kuin tuon tutkiminen kuuluisi hammaslääkärin toimenkuvaan.

Presidentti Clinton viittasi Helena Rannan tiedotustilaisuuden jälkeen siihen, kuinka ihmisiä, jopa lapsia oli raahattu kodeistaan, päät leikattu irti ja ammuttu kuoppaan niskalaukauksella. New York Times ja Washington Post vihjaisivat, että tutkimustuloksia ei ehkä koskaan julkaista ”niiden arkaluonteisuuden vuoksi”.

Oikeuslääkäreiden tutkimusryhmän keskeisin asiantuntija, kansainvälisesti tunnettu professori Antti Penttilä, joka oli mukana suorittamassa tutkimuksia, oli pöyristynyt ulkoministeriön käytöksestä ja tietojen salaamisesta ja siten todellisuuden muuttamisesta.

Hän ei pystynyt estämään pommituksia, mutta hän sai työtovereidensa kanssa tutkimustulokset julkaistuiksi kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä, kaksi vuotta myöhemmin.

Presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen, varapääministeri Sauli Niinistö ja ulkoministeri Tarja Halonen loivat toisen konkreettisen paalun Suomen irrottautumisessa rauhan politiikasta.

Irtisanoutuminen Pariisin rauhansopimuksesta, YYA-sopimuksen purkaminen, fasististen järjestöjen kunnianpalautus ja hävittäjähankinnat olivat ensimmäinen konkreettinen paalu.

Liittoutumattoman, hyvinvointivaltio Jugoslavian hajottamisessa Suomella oli merkittävä rooli.

Liittokansleri Kohl oli kutsunut Suomen valtiovarainministeri Sauli Niinistön EDU:n puheenjohtajaksi 1998. Niinistön omien sanojen mukaan järjestön keskeisin tehtävä on kommunismin kitkeminen Euroopasta.

Presidentti Martti Ahtisaari oli kutsuttu rauhanneuvottelijaksi pommitusten päättämiseksi kesäkuussa 1999. Hän uhkasi Jugoslavian presidenttiä mattopommituksilla, joissa kuolisi 0,5 miljoonaa ihmistä, ellei Jugoslavia suostuisi rauhaan.

Rauhanneuvottelujen tulos vahvistettiin YK:n päätöslauselmalla 1244, jonka mukaan vain Kosovon alueelle, ei koko Jugoslaviaan tulee NATO-miehitys ja Kosovo säilyy Serbian maakuntana.

Pommitusten jälkeen Kosovoon syntyi täydellinen anarkia. Yhdysvallat alkoi rakentaa jättimäistä Bondsteel-sotilastukikohtaa alueelle, joka siis on Serbian maakunta. NATO- joukkojen läsnäolosta huolimatta albaaniväestö aloitti serbisiviileihin kohdistetut pogromit. Ortodoksikirkkoja ja luostareita poltettiin albaanien juhliessa ympärillä.

Kosovon tilapäisenä päämiehenä toimi YK:n pääsihteerin erityisedustaja. Tämän toimesta alkoi serbiomaisuuden konfiskointi kuten toisen maailmansodan fasistisessa Kroatiassa.

Martti Ahtisaari johti työryhmää, jonka tehtävänä oli Kosovon tulevan aseman selvittäminen. Ryhmän jäsenten käsityksen mukaan Ahtisaarella oli mielessään ainoastaan Kosovon itsenäisyys.

Kysehän oli Yhdysvaltojen tavoitteen toteuttamisesta. Laiton jättimäinen sotilastukikohta vieraan valtion alueella tarvitsi laillisen maapohjan. Ahtisaari halusi antaa apuaan. 7 vuoden neuvottelujen jälkeen Ahtisaari meni hakemaan YK:lta tukea itsenäistymiselle. Turvallisuusneuvoston jäsenten enemmistö niin pysyvät kuin vaihtuvat jäsenet eivät hyväksyneet Ahtisaaren ehdotusta.

Sen jälkeen Ahtisaari sai Kosovon harjoitteluparlamentin jäsenet äänestämään itsenäisyyden puolesta. International Court of Justice katsoi henkilöiden äänestäneen yksityishenkilöinä koska YK:n alaisen harjoitteluparlamentin äänestäminen olisi ollut laiton.

Presidentti Ahtisaaren myötä Suomen ulkopolitiikka ja kansainvälinen toiminta on muuttunut yhä absurdimmaksi. Kosovon albaanien suoran toiminnan tukeminen Yhdysvaltojen eduksi ei ole rauhanpolitiikkaa. Tästä politiikasta kuitenkin Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Vuonna 2021 Kosovon nykyisessä väliaikaisessa parlamentissa toiminut serbi -kansanedustaja Ivan Todosijevic sai kahden vuoden vankeustuomion totuuden kertomisesta Racakista. Hän oli Jugoslavian pommitusten alkamisen 20-vuotis muistotilaisuudessa sanonut Racakin joukkosurman olleen lavastus.

Suomen hallitus tietää, että William Walkerin näytelmä oli todellakin lavastus. Nyt Suomen hallituksella olisi tilaisuus paljastaa, miten Racakin taistelun uhrit kuolivat ja pelastaa kansanedustaja Todosijevic vankilalta.

Yhdysvaltojen ETYJ:n joukkojen johtajalle Walkerille on pystytetty vuonna 2017 patsas Racakin kylään. Paljastustilaisuudessa hän kertoi, kuinka hän oli alusta lähtien sitä mieltä, että Kosovo kuuluisi Albaniaan.

Kosovon pääkaupunkiin Pristinaan on pystytetty presidentti Bill Clintonin patsas.

Kosovon itsenäistämisprosessin ohella Suomi lähti Afganistanin sotaan 2002. Minkälainen valmistelu eduskunnassa tehtiin ennen sotaan lähtöä ei ole tiedossani. Presidentti Halonen, joka oli ulkoministeri Jugoslavian pommitusten aikaan, on suhtautunut Afganistanin sotatoimiin julkisuudessa hyväksyvästi.

Sota on siis muodostunut Suomen kansainvälisessä politiikassa uudeksi työvälineeksi.

Ihmisten tappaminen ei herätä kauhua eikä aiheuta tunnontuskia.

Sotateollisuuden, sotilastukikohtien, sotaharjoitusten ja sotien merkitys ilmastonmuutoksessa on tuhoisin kaikista yksittäisistä asioista. Suomen poliitikot katsovat tämän asian yhteydessä muualle.

Yhä enemmän on alkanut näyttää siltä, että armeija ja tasavallan presidentti johtavat ulkopolitiikkaa. Ahtisaari ja Niinistö ovat merkittävimmät suunnan muuttajat toki Halosen rinnalla.

De Morgen sanomalehden kaltaista faktojen kertojaa ei enää ole. Suomen kansan oletetaan uppoutuvan TV-viihteen pariin ja lopettavan ajattelun.

Tämän seurauksena presidentti Niinistön kaudella Suomi on ottanut hurjan harppauksen kohti tiedottomuutta. NATOn isäntämaasopimuksen solmiminen ilman eduskuntakäsittelyä kertoo karun tilanteen jo lähteneen käsistä.

Kataisen /Stubbin hallituksen valmistelema ja Sipilän hallituksen toteuttama toimittajien ja virkamiesten propagandakoulutus Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa on muuttanut faktapohjaisen tiedonvälityksen lopullisesti propagandaksi.

Presidentin ja puolustusministerin toki armeijan ja NATO-maiden kanssa tiiviissä yhteistyössä sopimat 60 erillistä sotilaallista yhteistyösopimusta ovat sitoneet Suomen kansan sormista varpaisiin saakka täydelliseen avuttomuuden tilaan. Venäjä-vastaisuutta on rakennettu tukehtumiseen saakka.

Alexander Stubb väitti v. 2008 Venäjän hyökänneen Georgiaan totuuden vastaisesti. Suomen hallitus vaikenee USA:n ja eräiden EU-maiden kouluttamista tarkka-ampujista ja väkivaltaisen vallankaappauksen tapahtumista Ukrainassa kevättalvella 2014 kiinnittäen vain huomiota siihen, että Venäjä otti vastaan Krimin autonomisen alueen anomuksen päästä Venäjän yhteyteen, turvaan väkivaltaisilta natsi-joukoilta, jotka olivat osoittaneet tapansa vallankaappausviikkojen aikana laillista hallitusta tukeneita Krimin asukkaita kohtaan.

LUOPUMINEN KANSAINVÄLISISTÄ LAEISTA JA YK:n peruskirjasta

Ulkoministeri Pekka Haavisto ilmoitti Venäjän vierailunsa aikana hiljattain, että Suomi kuuluu sopimusvaraiseen demokraattisten maiden yhteisöön. Tämä yhteisö on Yhdysvaltojen ja EU:n uusi doktriini Venäjää vastaan.

Sitä edelsi vuoden 2000 Bratislavan kokous, jossa Yhdysvaltojen ulkoministeriö ilmoitti luopuvansa noudattamasta kansainvälisiä lakeja, mikäli ne estävät sen tavoitteiden toteuttamista. Tavoitteena on mm NATO:n vaikutusvallan laajentaminen Baltiasta Ukrainan Odessaan ja Venäjän pääsyn estäminen Itämerelle.

Viime YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2021 YK:n peruskirjan ystävämaat pitivät kokouksen huomattuaan, että monet näistä ”sopimusvaraisen” yhteistyön kannattajista eivät piittaa peruskirjan tai kansainvälisten lakien määräyksistä.

Suomi ei ollut peruskirjan ystävien kokouksessa eikä Suomi viime vuosikymmenten aikana ole kuten edellä mainitsemistani seikoista voi päätellä, erityisemmin piitannut siitä mitä YK:n peruskirja tai kansainväliset lait sanovat.

YK:n peruskirjan ystävien kokoukseen osallistuivat Algeria, Angola, Valko-Venäjä, Bolivia, Kambodza, Kiina, Kuuba, Korean demokraattinen tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Iran, Laos, Nicaragua, Palestiina, Venäjä, St Vincent ja Grenada, Syyria ja Venezuela, useimmat maita, joita ”sopimusvaraisen demokraattisten valtioiden yhteisö” katsoo pitkin nenänvarttaan ja joiden sisäisiin asioihin ne katsovat oikeudekseen puuttua.

Vaikuttaa siltä, että Suomi ajelehtii ilman rauhaa ja demokratiaa tavoittelevaa peräsintä. Kekkosen ajan kokeneille kansalaisille tämä tuntuu katastrofilta.

MERKELIN PERINTÖ

Keskiviikko 6.10.2021 klo 19.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Saksan demokraattisessa tasavallassa syntynyt ja kasvanut papin tytär pääsi Saksojen yhdistyttyä ripeästi oppi-isänsä Helmut Kohlin avulla politiikan sisäpiiriin, liittovaltion hallitukseen.

Itä-Saksan, DDR:n ankeus Länsi-Saksan taloudellisessa puristuksessa oli ollut nuorelle fyysikolle, Angela Merkelille traumaattista. Liittokansleri Helmut Kohlilla ja ulkoministeri Klaus Kinkelillä oli vuorostaan omat traumansa.

Helmut Kohl oli Hitlerin armeijaan kasvatettu nuori, mutta ikänsä puolesta hän ei ehtinyt aktiivisiin sotatoimiin.

Klaus Kinkelin nuoruuden tärkein muisto oli se, kun hänen isänsä palasi joitakin vuosia sodan jälkeen Neuvostoliiton vankileiriltä takaisin kotiin.

Helmut Kohlin päämääräksi oli tullut kommunismin kitkeminen koko Euroopasta. Siihen työhön hän kutsui myös Suomen valtiovarainministeri, varapääministeri Sauli Niinistön pyytämällä tämän vuonna 1998 ryhtymään EDU:n, Euroopan demokraattisen unionin puheenjohtajaksi. Niinistön kirjoittamassa kirjassa Viiden vuoden yksinäisyys, hän toteaa järjestön päätehtävän olleen juuri kommunismin kitkeminen.

Jugoslavian jokaisen osavaltion päämies etnisestä taustasta riippumatta oli kommunisti.Jugoslavian aatteellinen pohja erosi Neuvostoliiton mallista. Jugoslavia oli sotilaallisesti liittoutumaton sosialistinen valtio, joka oli 24. maailman valtioiden tilastossa kansantulolla mitattuna. Hyvinvointivaltion erityispiirre oli se, että työläiset saivat edustajansa yritysten hallituksiin ja saivat osuutensa voitosta.

                                                         *

Samat USA:n ja Saksan teollisuuspiirit, jotka olivat rahoittaneet Hitleriä, olivat valmiita rahoittamaan Kohlin hankkeita, joista Euroopan unionin rakentaminen teollisuuspiirien kaavailujan mukaiseksi sotateollisuutta tukevaksi järjestöksi oli tärkein.

Kohl oli valmis hakemaan asevoimaa ja rahoitusta Yhdysvaltojen albaani- ja kroaattinatsidiasporalta ja hän neuvotteli perustuslain vastaisesta itsenäistymisasiasta salaa Kroatian ja Slovenian tasavaltojen johtajien kanssa. Aseita Kroatiaan muodostettaville asjoukoille saatiin Itä-Saksan ylijäämävarastoista.

Osama bin Laden antoi sivustatukea ja hankki rahoitusta, aseita ja jihadisti-taistelijoita Lähi-Idästä. Hän tuki Bosnian presidentti Izetbegovicin hanketta islamilaisen kalifaatin rakentamiseksi Bosniaan serbien kustannuksella.

Angela Merkel oli liittokansleri Kohlin IV hallituksen naisasioiden ministeri vuodesta 1991 lähtien. Saksa aloitti Euroopan unionin perustamiskokouksessa sodan Jugoslavian hallitusta vastaan yllyttämällä EU:n tulevat jäsenet julistamaan osavaltio Kroatian kansainvälisten sopimusten ja Jugoslavian perustuslain vastaisesti itsenäiseksi. Oli päivänselvää, että Jugoslavian liittovaltion armeija ei katsoisi sivusta, kun maan perustuslakia, kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia rajoista väkivalloin muutettaisiin.

Siten voidaan sanoa, että Euroopan unioni perustettiin Jugoslavian raunioille.

Merkel oppi, että valtion lainojen yht'äkkinen irtisanominen, talouspakotteilla kiristäminen, aseellinen voima, yhteistyö natsimielisten kroaattien ja muslimien kanssa ja massiivinen propaganda ovat edelleen "länsimaailman" toimivia välineitä kuten Hitlerin aikana. Yhdysvaltalaisen kroaatti- ja albaanidiasporan rahoittama Ruder-Finn markkinointitoimiston toimet ylittivät Göbbelsin tiedonvälitystehon moninkertaisesti.

Maapohjan saa se, joka haluaa sen, ei se, joka sen omistaa, Merkel joutui toteamaan.

Rasistiset perustuslait (Kroatia) ovat edelleen hyväksyttäviä. Serbiomaisuuden konfiskointi samoin. Suora toiminta ja väkivalta monipuoluevaalien sijaan (Kosovon albaanit) ovat hyväksyttäviä ja demokratiaa edellyttävät toimet ja laillisuuden ylläpito ovat "väkivaltaa" (Jugoslavian hallitus)

Ällistyttävintä oli se yksimielisyys, jolla NATO-maat Yhdysvaltojen ja Saksan johdolla tuhosivat uraanipommeilla Jugoslavian saadakseen sen kokonaisuudessaan sotilaallisesti miehitetyksi.

Angela Merkel oli siirtynyt ympäristöministeriksi Kohlin 5. hallituksessa marraskuussa 1994. Miltä Jugoslavian totaalinen ympäristötuho uraanipommeilla on mahtanut tuntua? Juutalaisten holokausti on Angela Merkelin puheissa toistuvasti esillä. Miten serbeihinkohdistunut menetelmiltään ehkä vielä kammottavampi jo toinen holokausti ei näytä tuntuneen missään?

Hakiko Kohl revanssia toisesta maailmansodasta ja siitä, että serbit ajoivat lopulta saksalaiset ulos Jugoslaviasta siitä huolimatta, ettämoni serbi oli kuollut fasistisen Kroatian ja natsi-Saksan keskitysleireillä? Kommunisti Tito oli voittanut.

Propagandististen lavastusten mestari USA:n presidentti Bill Clinton keksivuonna 1993 perustaa yhteistyössä Saksan ulkomaantiedustelun johdosta ulkoministeri ksi tulleen Klaus Kinkelin kanssa Nürnbergin tuomioistuinta muistuttavan ICTY-Jugoslavia tribunaalin tuomitsemaan holokaustin uhrien, nyt mukamas sotarikollisiksimuuttuneiden serbien sotarikoksia. Juuri Clinton esitti muslimipuolueen kokoukselle 1993, että "Srebrenicasta pitäisi saada 5000 ruumista, joiden perusteella voitaisiin aloittaa serbienpommitukset". Osanottajat ihmettelivät mistä ruumiit saadaan.

Tosiasiassa vuosina 1992 - 1993 USA:n, Saksan ja Osama bin Ladenin tukemat, kalifaattia rakentamaan pyrkivät muslimitolivat tehneet ryöstö- ja tuhoamisretkiään Srebrenicaa ympäröiviin serbikyliin tappaen asukkaat ja ryöstäen karjan ja viljavarastot sekä lopuksi polttaen kylät.

USA:n ulkoministeri Madeleine Albright kielsi mediaa raportoimasta näistä tuhotöistä. Sen sijaan Ruder-Finn markkinointitoimiston serbivastainen propaganda kukoisti.

Saksan hallitus vaihtui 1998. SDP:n johtaja vaihtui Oskar Lafontainesta Gerhard Schröderiin. Lafontaine olisi tuskin hyväksynyt pommituksia. Liittokansleriksi tullut Schröder ja hänen ulkoministerinsä vihreiden Joschka Fisher edustivat uusliberaalimpaa suuntausta ja liimautuivat Yhdysvaltojen kylkeen. Heille ei tuottanut vaikeuksia rakentaa yhdessä Suomen hallituksen kanssa Racakin taistelun lavastusta, jota presidentti Clinton tarvitsi voidakseen aloittaa Jugoslavian miehitykseen tähtäävät pommitukset.

Merkel ei siis ollut enää Schröderin hallituksessa, joka vuoden 1998 lopulta lähtien viimeisteli lopunkin Jugoslavian tuhon pommituksilla ja Serbian maakunnan Kosovon miehityksellä.

Sen sijaan hän seurasi katseella Saksaa miehittävän USA:n irtautumista kansainvälisistä laeista Bratislavan kokouksessa v. 2000 ja suunitelmaa NATO:n laajentamisesta Baltiasta Odessaan sekä Venäjän pääsyn estämisestä Itämerelle.

Merkelin tultua Schröderin jatkajaksi nyt laajan koalition liittokanslerina Saksa oli jo alkanut suunnitella yhdessä Yhdysvaltojen kanssa Lähi-Idän sosialististen tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta toteuttavien maiden haltuunottoa ylikansallista pääomaa tyydyttäviin tarpeisiin.

Talous- ja sosiaalipoliittinen sidos Yhdysvaltojen ja Saksan välillä johti yhteisiin hankkeisiin niin kutsutuissa värivallankumouksissa.

                                                           *

Saksalainen tutkimuslaitoksen johtaja Volker Perthes ja yhdysvaltalainen USA:n Libanonin suurlähettläs Jeffrey Feltman alkoivat suunnitella vallanvaihtoa sekulaarisessa Syyriassa. Tavoitteena oli saada maan infrastruktuuri ylikansallisten tahojen käsiin CIA:n tukeman muslimiveljeskunnan avulla. Sharia-laki uskonnonvapauden sijaan oli tavoitteena.

Syyrian presidentin Bashar al Assadin demonisoimiseksi tarvittiin erinäisiä toimia.

Syyria oli ollut merkittävässä roolissa rauhan saavuttamiseksi Libanonin sodassa. Entinen siirtomaavalta Ranska osallistui mielihyvin Syyrian horjuttamiseen. Ensimmäinen tehtävä oli presidentti Assadin demonisointi.

Palkkamurhaaja tappoi Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn 14.2.2005. Kyseessä oli tyypillinen lavastus. Ranskan presidentti Jacques Chirac meni mukaan Assadin lavastamiseksi syylliseksi ja tuli YK:n tutkimuskomisiion valtuuttamista murhatutkimuksiin Libanonin oikeusministeriön sijaan.

Usean vuoden ajan Libanonin presidentti Lahoudin lähimpiä kenraaleita ja presidentti Assadia "tutkittiin" YK:n komission toimesta mahdollisina syyllisinä murhaan. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin toimistoon pystytettiin kansainvälinen tribunaali presidenttien Lahoud ja al-Assad tuomitsemiseksi. Syytös osoittautui keksityksi.

Volker Perthes ja Jeffrey Feltman kiiruhtivat eteenpäin. He esittivät USA:n presidentiksi valitun Barack Obaman läsnä ollessa Bilderberg-ryhmässä Syyrian vallanvaihdoksen kaavion vuonna 2008.

Tuo suunnitelma käsitti perustuslain kumoamisen, parlamentin hajottamisen, presidentin lähettämisen "muualle" - ja niin edelleen.

USA:n johtamiin Libyan pommituksiin Saksa ei osallistunut. SEn sijaan yrityksessä siirtää Syyria muslimiveljeskunnan haltuun Saksa oli keskeinen ideologi.

Saksa liittyi presidentti Obaman johtamaan kansainväliseen vaatimukseen Assadin poistamiseksi vallasta. Libyassa USA:ta palvelleita jihadisteja siirrettiin Syyriaa Ranskan sotilaiden rinnalle.

Volker Perthes siirtyi YK:ssa yhä ylemmille portaille vaikuttaen pääsihteereiden toimintaan Syyrian suhteen. Syyrian hallituksen osallistuminen Syyriaa koskeviin YK:n neuvotteluihin ja toimintasuunnitelmiin estettiin täysin YK:n periaatteiden vastaisesti. YK:n humanitaarinen apukin kanavoitiin vain kapinallisalueiden kautta, ei hallituksen kautta. Niin väkivaltaista YK:n periaatteiden polkemista on vaikea uskoa tapahtuvaksi.

Lähi-Idän sotien kanssa samanaikaisesti maailma koki pankkikriisin ja pakolaiskriisin.

Miten Merkel hoiti nämä?

Kreikan liittyminen euroalueeseen oli johtanut maan taloudelliseen kriisiin. Kreikan lainat olivat Saksan ja Ranskan pankeilta. Näiden maiden pankit olivat muutenkin vaikeuksissa. Sen sijaan, että Angela Merkel ja Nicolas Sarkozy olisivat pyytäneet omilta parlamenteiltaan verovaroja pankkien pelastamiseen he keksivät kiertotien. Muut euroryhmän maat ottivat omista budjeteistaan maksaakseen Kreikan lainoja. Nämä maksut eivät koskaan ohjautuneet Kreikan tileille vaan ne matkustivat suoraan tilkitsemään Saksan ja Ranskan pankkien taseita.

Tämän lisäksi Kreikka otettiin täydelliseen EU-komission pakko-ohjaukseen, minkä seurauksena Kreikan valtiovarainministeri ei pystynyt edes avaamaan oman ministeriönsä tietokoneita. Yannis Varoufakis, kevään 2015 aikainen Kreikan valtiovarainministeri on mirjoittanut erinomaisen kirjan, Adults in the Room, tuosta ajasta.Kreikkalaiset mielenosoittajat kutsuivat Angela Merkeliä natsiksi ja vaativat Saksaa maksamaan korvauksia aiheuttamistaan toisen maailmansodan aikaisista tuhoista.

                                                                *

Totta kai Angela Merkel oli tietoinen Saksan roolista yrityksessä muiden NATO-maiden kanssa muuttaa Syyria muslimiveljeskunnan johtamaksi ylikansallista pääomaa palvelevaksi CIA-vetoiseksi valtioksi. Näinhän olikäynyt USA:n ja NATO:n miehittämässä Serbian Kosovossa. Pommitetun Serbian infrastruktuuri oli otettu pääasiassa saksalaiseen ja yhdysvaltalaiseen omistukseen tiedotusvälineitä myöten. Pääroolissa ja tilanteen ylläpitämisen takaajana on ollut Yhdysvaltojen sotilastukikohta Bondsteel Kosovossa sekä vuodesta 1999 jatkunut NATO-miehitys.

Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten toiminta tarvitsi propagandavahvistuksen Syyriassa. Ghoutassa lavastettiin vuonna 2013 kaasuisku, josta heti syytettiin Syyrian presidenttiä. Samana päivänä katolinen nunna lähetti YK:lle silminnäkijätietonsa tapahtumien todellisesta laidasta, että kapinalliset/jihadistit olivat iskun takana.

Kuten Srebrenicassa, Sarajevon räjähdyksissä, Racakissa ja Libanonin ex- pääministerin murhassa tavoitteellinen lännen tiedottaminen tässäkin tapauksessa johti tulokseen. Syyrian hallitusta pidettiin syypäänä. Yhdysvaltalainen yliopisto MIT tutki tapauksen, kuten niin monia ristiriitaisia väitteitä sisältäneitä tapauksia, ja totesi, että isku ei ole voinut tulla muualta kuin kapinallisten alueelta. Tutkimustulosten saaminen kesti vuoden ja pelissä olivat jo uudet väitteet.

Syyriaan kohdistuneiden lännen sotilaallisten ja taloudellisten pakkotoimien. kestettyä lähes viisi vuotta Syyrian väestö oli pakotettu hakemaan turvaa jatoimeentuloa maan rajojen ulkopuolelta - ensin Turkista ja Libanonista, sen jälkeen Euroopasta.

Syyria oli antnut turvan 2000-luvunalussa 0,5 mijoonalle palestiinalaiselle ja 1,5 miljoonalle Irakin sotaa paenneelle irakilaiselle. Nyt nämä sekä Syyrianomat asukkaat joutuivat lähtemään kerjuulle pois maasta. Sekulaarinen hyvinvointivaltio oli tuhoutumassa.

Vuoden 2015 aikana Euroopan unioniin kohdistui massiivinen muuttoliike. Tietenkin ne maat, kuten USA, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia, jotka olivat edistäneet Syyrian vallanvaihdoshankkeita ja infastruktuurintuhoa, olisivat eniten vastuussa myös pakolaisista.

Taloudellista tuhoa öljyn varastamisen muodossa olivat harrastaneet Ranska, Turkki ja Yhdysvallat. Yhdysvallat varastaa edelleen Syyrian öljyä käsittämättömäll tavalla Syyrian ja Libanonin kärsiessä samalla polttoainepulasta.

Tilanne muuttui ratkaisevasti Venäjän liittyessä tukemaan Syyrian hallitusta.

Angela Merkel päätti hetken emmittyään ottaa yli miljoona Lähi-Idän pakolaista Saksaan. Painoiko syyllisyys ongelman aiheuttamisesta taustalla?

Muutama vuosi myöhemmin Merkelille valkeni, että Saksan suurimmissa moskeijoissa, joita on n. 5000, valta onkin fanaattista islamia kannattavalla muslimiveljeskunnalla, jota CIA tukee. Vuonna 2000 julkaistussa tutkimuksessa tilannetta pidetään vaarallisena valtion turvallisuudelle.Pakolaisvirrassa on tullut tarkoituksellisesti hyvin koulutettuja pankkitileillä varustettuja jihadisteja.

Ilmeisesti 10v tuhon jälkeen Syyriassakin Yhdysvallat, Saksa ja muut NATO-maat alkavat käsittää, että syyrialaiset eivät halua sharia-lakia vaan kannattavat presidentti Assadin sekulaarista uskonnonvapautta ja hyvinvointivaltiota. Presidentti Assad voitti viime vaalit suvereenisti vaikka monet EU-maat pyrkivät estämään äänestyspaikoille pääsemisen.

Kaikenlainen kiusanteko onosoittautunut kuitenkin hyödyttömäksi. Saksan Volker Perthes on YK:n pääsihteerin kansliassa siirtynyt nyt hoitamaan Sudaninasioita. Toivottavasti se on hyvä merkki Syyrialle.

Merklin suhde Ukrainaan on ristiriitainen. Saksa osallistui jälleen, kuten Kroatiassa 1992, yhteistyöhön natsien kanssa. Se osallistui väkivaltaista vallankaappausta suunnittelevien johtajien kouluttamiseen vuonna 2013, mutta myös neuvotteluihin väkivaltaisen prosessin lopettamiseksi helmikuussa 2014. Neuvottelutuloksen siirtäminen roskakoriin ja väkivallan jatkamisen salliminen ei antanut vakuuttavaa kuvaa Merkelin päättäväisyydestä demokratian ja rauhan puolesta.

Osallistuminen Minskin sopimusten neuvotteluihin oli sinänsä myönteistä, mutta täydellinen passiivisuus Ukrainan velvoittamiseen sopimuksen ehtojen täyttämiseksi osoittaa liiallista riippuvuutta Yhdysvalloista. Obaman ja Joe Bidenin tavoite oli saada Ukraina hajotetuksi kulttuurisesti ja maan monet taloudellisetkin sidokset Venäjään katkaistuiksi.

Oma lukuns on Merkelinhenkilökohtainen sekaantuminen Navalny-lavastukseen. Navalnyn myrkytystä ei voine pitää muuta kuin lavastuksena monien muiden lavastusten rinnalla. Kepeä selviäminen Novitschok-myrkytyksestä ei vakuuta. Lisäksi Merkelin täydellinen kyvyttömyys yhteistyöhön Venäjän kanssa, osoittaa, että hänellä ei ole oikeus puolellaan. Suomen presidentin käyttö sivustatukena potilaan saamiseksi Saksaan hoitoon muistuttaa Racakin joukkomurhalavastusta, jossa Suomen silloinen varapääministeri Niinistö oli lavastamassa yhdessä Saksan hallituksen kanssa.

Valehtelu, väärät todistukset, tosiasioiden peittely, valetuomioistuimet, ja kansainvälisten lakien rikkominen ovat värittäneet Saksan politiikkaa Merkelin poliittisenuran aikana 1991 -2021. ICTY-Jugoslavia- tribunaali on ehkä kammottavin esimerkki tuosta valheellisuudesta.

Myönteisenä puolena on todettava, että vaikka hän on ollut Yhdysvaltain käskyvallan alla, armeijan ja ohjusten miehittämänä, hänellä on ollut kokoava rooli sisäpolitiikassa varsinkin nyt pandemian aikana.