Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41 00960 Helsinki
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Serbia ja sotarikokset

Torstai 10.6.2021 klo 14:01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mahtaako joskus tulla aika, jolloin Helsingin Sanomat katuu ja pyytää anteeksi tämän päivän, 10.6.2021, pääkirjoitustaan, jonka se on otsikoinut "Serbian on kohdattava sotarikoksensa".

Sodan aloittaminen on sotarikoksista pahin.

NATO:n päällystakiksi perustetun Euroopan unionin perustavassa kokouksessa vuonna 1992 Maastrichtissa Saksan liittokansleri Helmut Kohl ehdotti Jugoslavian liittovaltion hajottamista tunnustamalla Kroatia, Jugoslavian liittovaltion osa, itsenäiseksi. Kroatia piti hallussaan 1/3 osaa maa-alastaan ja oli selvää, että tuo Jugoslavian perustuslain vastainen päätös johtaisi sotaan.

Toisen maailmansodan aikana fasistisella Kroatialla oli laki, jonka perusteella serbit oli siirrettävä keskitysleireihin. Leirejä oli 17 ja niistä suurin oli Jasenovac. Serbien omaisuus oli myös laillista konfiskoida.

Kroaatit olivat fanaattisen katolisia, serbit vuorostaan ortodokseja. Katoliset papit olivat useiden keskitysleirien johtajia. Bosnian muslimit olivat liittoutuneet natsi-Saksan kanssa.

Sodan jälkeen katolinen kirkko auttoi natsien ja fasistien paossa fasistisen Espanjan kautta ulkomaille, Etelä-Amerikkaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Yhdysvallat käytti valtansa laajentamiseksi 1980-luvulta lähtien fasisteja ja natseja apunaan. Yhdysvaltojen ja Kanadan natsit rahoittivat serbivastaista propagandakampanjaa Ruder-Finn markkinointitoimiston avulla.

Serbian valtion ja Jugoslavian liittovaltion perustuslaeissa kaikki etniset ryhmät (12) olivat keskenään tasa-arvoisia. Monipuoluevaalien jälkeen ja Yhdysvaltojen ja Saksan vaikutuksen voimistuessa Kroatia sai presidentiksi serbien holokaustin kieltäjän Franjo Tudjmanin. Serbeihin kohdistuneen uuden kansanmurhan jälkeen Kroatian Krajinassa elokuussa 1995 serbien omaisuuden konfiskointi tuli jälleen lailliseksi.

Keskustelin vieraillessani Euroopan parlamentissa Slovenian entisen ulkoministerin kanssa. Hän totesi 250 000 serbin ajamisen kotiseudultaan Kroatian Krajinasta pommien ja tykkitulen avulla tuhansien kuollessa matkalla kohti Bosnian rajaa olevan kansanmurha. Yhdysvaltalaiset kenraalit olivat kouluttaneet kroaatti-sotilaita Operaatio myrskyksi kutsuttuun taisteluun. Kroaattikenraalit kulkevat vapaina ja istuvat korkeissa viroissa Kroatiassa.

Bosniassa vaalituloksen manipuloinnin jälkeen presidentiksi tuli Alja Izetbegovic, joka jo v. 1970 oli julkaissut Islamilaisen julistuksen. Siinä hän asetti tavoitteeksi Bosnian islamilaisen kalifaatin, jossa "paras serbi on kuollut serbi". 

CIA:n kellonsoittaja Robert Baer on kirjoissaan kertonut, kuinka hän sai miljoonia dollareita käyttöönsä kärjistääkseen Jugoslavian eri kansanryhmien välejä, jotta rikkinäiset pienvaltiot noudattaisivat Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteiden kautta ylikansallisen pääoman tavoitteita.

Koska serbit eivät halunneet perustuslain vastaisia toimia liittovaltion hajottamiseksi, USAn ja Saksan propaganda otti serbit päävihollisikseen.

Helsingin Sanomat esittää tänään, että Saksa on oppinut miten menneisyyden kanssa pitää elää ja on sitä mieltä, että serbien olisi otettava syyllisyys sotarikoksista itselleen.

Helsingin Sanomien viesti ei valitettavasti perustu totuuteen.

Saksa ei ole oppinut elämään menneisyytensä kanssa. Se ei ole myöntänyt, että Jugoslavian partisaanit ajoivat natsi-Saksan maasta toisen maailmansodan päätteeksi. Saksa ei ole pyytänyt anteeksi serbien holokaustia. Saksa ei ole tietävinään sitä, että se yhdessä Yhdysvaltojen kanssa alkoi toteuttaa Adolf Hitlerin ajasta muistuttavaa laajentumispolitiikkaa 1990-luvun taitteessa.

Kommunismin kitkeminen Yhdysvalloista ja Kauko-Idästä ei riittänyt. Myös Euroopassa oli tuhottava sotilaallisesti liittoutumaton kommunistijohtoinen sosialistinen hyvinvointivaltio, joka kansantulolla mitattuna oli maailman 24.paras.

Saksa varusti voimistuvan natsi-ideologian vallassa olevaa Kroatiaa yhdessä Kanadan ja USA:n natsi-diasporan kanssa. Tämän diasporan joukosta valikoitui jopa Kroatian uusi puolustusministeri.

Kenraali Ratko Mladic joutui selvittämään tilanetta Kroatian laitonta itsenäisyysjulistusta seuranneessa konfliktissa. Saksan aseistamat Kroatian asejoukot olivat piirittäneet Jugoslavian liittovaltion sotilasparakin, katkaisseet veden ja sähkön. Miten muuten kuin pakottamalla liittoarmeijan avulla laittomat asejoukot vapauttamaan piiriteyt sotilaat tilanne olisi selvinnyt?

Teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja, marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä kuvaan yksityiskohtaisesti, miten valheellisella historiankirjoituksella on aiheutettu se, että suuri osa suomalaisista on joutunut alttiiksi ylikansalliselle propagandalle historiatietojen puutteen vuoksi. Ja minkälainen henkilö kenraali Mladic on, mitä hän teki ja mitä ei tehnyt.

Edellisessä blogissani kuvaan Tianmenin "verilöylynä" tunnetun tapahtuman kulkua sekä yli 30 vuotta jatkunutta CIA:n ja NATO:n hybridikeskuksen propagandaa asiassa. Ei ole ihme, että tarina kenraali Mladicista ja Srebrenicasta jatkuu propagandan nuottien mukaan.

Teoksessani Lupa olla julma kuvaan Srebrenicassa majaa pitäneen Osama bin Ladenin jihadisteilla vahvistetun muslimiarmeijan ryöstöretkiä Srebrenicaa ympäröiviin serbikyliin 1992-93. Kylien poltot, kenraali Naer Oricin johdolla, kaulojen katkomiset ja päiden iskemiset aidan seipäisiin olivat arkipäivää.

Jokainen hyökkäys kyliin on minuutti minuutilta kuvattu tieteellisellä tarkkuudella tiiliskiven paksuisessa teoksessa. Yhdysvaltojen ulkoministeri Madlene Albright kielsi mediaa raportoimasta näitä tuhotöitä. Usein muslimi-hyökkääjät ottivat myös itse videoita kauhuteoistaan, ja varsinkin kenraali Oric näytti niitä mielellään lehtimiehille.

Kuten arvaatte, Srebrenica ei ollut YKn suojeluksesa vaikka propaganda niin väittää. Jopa YKn helikoptereilla tuotiin muslimiarmeijalle lisää aseita.

Alija Izetbegovic oli kutsunut Osama bin Ladenin avustuksella 10 000 jihadistitaistelijaa Bosniaan. Hän otti joukot vastaan arabiankielisella rukouksella. Sarajevo oli muslimiarmeijan hallussa, vaikka valtaosa kiinteistöistä oli serbiomistuksessa. Sarajevosta ammuttiin kohti Bosnian serbiarmeijaa, mutta media kertoi vain serbiarmeijan vastahyökkäyksistä. Sarajevon vankilat olivat keskitysleirejä serbeille. Kuvaan kirjassani muslimien tekemiä joukkomurhia talo talolta.

Helsingin Sanomien ylistämä Saksa vaati alusta lähtien talouspakotteiden asettamista serbeille, mutta ei kroaateille, vaikka nämä tunkeutuivat Bosnian puolelle. Serbia ja Bosnian serbien talous romahti ja NATO-maiden USA/Saksa vaikutteinen propaganda aiheutti sen, että myös YK- ja NATO-sotilaista tuli serbivastaisia.

Miksi kenraali Ratko Mladic piti saada syytettyjen penkille?

Kannattaa lukea kirjastani minkälainen henkilö hän on. Syvällinen, inhimillinen ja oikeudentuntoinen henkilö, joka kunnioittaa yhtä paljon omaa kansaansa kuin muita etnisiä ryhmiä. Hän on ainoa kenraaleista, joka toistuvasti viittaa lakeihin ja kansainvälisiin sopimuksiin.

Hänen saavuttuaan Srebrenicaan ilman vastarintaa heinäkuun alussa 1995 hän piti neuvottelun kaupungin asukkaiden edustajien ja YKn kenraali Karremansin kanssa. Neuvottelut on videoitu ja nähtävissä Youtubessa. Hän totesi jokaisen, joka laskee aseensa olevan turvassa. Kukin asukas saa valita jääkö kaupunkiin vai haluaako lähteä muualle. Ne jotka haluavat lähteä, saavat serbien järjestämillä busseilla kuljetuksen ja YK maksaa polttoaineen. Mladic vaati jokaiseen bussiin YK-sotilaan turvamieheksi.Mladic nousi itse joihinkin busseihin ja kysyi onko kaikki hyvin.

Mladic määräsi omat sotilaansa antamaan muona-annoksensa 2 vrk ajan paikalle kokoontuneille siviileille koska ruokatarvikkeista oli pulaa.

Mladic itse lähti Belgradiin Serbiaan, jossa hän osallistui häihin.

Ne muslimisotilaat ja siviilit, jotka olivat osallistuneet serbikyölien ryöstöihin ja tappaneet julmalla tavalla niiden asukkaita, lähtivät kävellen kohti 60 km:n päässä olevaa Tuzlaa, jossa oli Yhdysvaltojen sotilastukikohta. Matkan aikana he joutuivat taisteluihin serbijoukkojen kanssa.

8 000 muslimimiehen ja -pojan sijaan ICTY on löytänyt alle 2000 ruumista. Heistä on lääketeiteellisten ruumiinavausten perusteella voitu yksityiskohtaisesti havaita, mihin he ovat kuolleet, Kuka on kuollut miinakentän läpi kulkiessaan miinaan, kuka tykin ammuksen haavoittamana tai käsiaseen luodista. Noin neljän sadan on päätelty tulleen teloitetuksi.

Joka vuosi Sarajevon Potocarin hautausmaalle järjestetään kuitenkin näyttävä saattue, jossa kannetaan uusia uhrien arkkuja, joissa ehkä on yksi luu, ehkä toisen maailmansodan aikainen maasta kaivettu pääkallo. Pääasia on, että propagandan mukainen näytelmä jatkuu. Rangaistuksen välttäneet kenraalit, kuten Naser Oric johtaa itkevin äitien surukulkuetta.

Kenraali Mladicin oikeudenkäynnin loppunäytökseen oli myös tuotu itkeviä äiteja. Yle esitti faktojen sijasta näiden itkevien muslimiäitien (NATO-liittolaisten) haastatteluja.

Ainakaan Suomen valtamedia ei kertonut, että vetoomustuomioistuimen päätuomari sambialainen Prisca Matimba Nyambe oli päätöksestä eri mieltä eikä yhtynyt Jamaicalaisen, Zimbabwelaisen, Ugandalaisen ja Marokkolaisen tuomarin tuomioon. Olisi ollut mielenkiintoista tietää hänen perustelunsa.

NATO-tuomioistuin (NATO kertoi rahoittaneensa sen) ICTY:ssä tapahtui tuiki usein, että NATO-maiden syyttäjät, todistajat ja tuomarit tuomitsivat kuten tiesivät NATO-maiden haluavan. Muussa tapauksessa, kuten joskus harvoin tapahtui, väärin syyttänyt tai tuominnut ei saanut enää uudistettua virkaansa.

NATOn tärkeä liittolainen Osama bin Laden murhattiin näyttävästi presidentti Obaman toimesta. Heti sen jälkeen Obama soitti Bill Clintonille. Yhteistyön todistaja on hävinnyt.

Katsotaan nyt, jos niin kauan elän, tuomitsisiko Yhdysvallat ja sen liittolaiset Saksa ja valtamedia oman toimintatapansa kaikessa karmeudessaan.

Saksan ja Ranskan johto ovat pyytäneet näyttävästi, seppeleenlaskuin anteeksi 100 vuoden takaista siirtomaa-aikaansa Afrikan maissa. Kestääkö nyt uudet 100 vuotta, jotta totuus värivallankumousten äärimmäisestä väkivallasta tunnustetaan ja syyttömiltä kuten kenraali Ratko Mladicilta ja hänen maanmiehiltään pyydetään anteeksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuomari Nyambe, Helsingin Sanomat, kenraali Ratko Mladic, Jugoslavian hajottaminen, Clinton, Albright, Kohl, Merkel, serbien toinen holokausti

"Ratko Mladicin tuomio"

Perjantai 23.8.2019 klo 13:00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Näimme eilen Yle:n dokumentin "Ratko Mladicin tuomio", jota Suomen NATO:a myötäilevä media markkinoi kuvauksena "Bosnialaiskenraali Ratko Mladicista yhdestä Bosnian sodan julmuuksien päätekijöistä".

Presidentti Mauno Koivisto totesi Toisenlainen totuus Kosovosta-teokseen kirjoittamassaan esipuheessa: "Minä vihasin ja toisaalta ihailin sitä ammattitaitoa, jolla NATO:n propagandistit orkestroivat Kosovon sodan tiedottamisen."

"Nyttemmin orkestrointia ei enää tarvita, se on tehnyt tehtävänsä. Serbien oletetusta syyllisyydestä on tullut mantra, jota automaattisesti luetaan."

Bosnian sodan aikana ja sen jälkeen Ruder-Finn-markkinointitoimiston sunnittelema ja NATO:n tarpeita tyydyttävä propaganda teki serbeistä syyllisiä sodassa, jonka tavoitteet oli jo kauan sitten suunniteltu Yhdysvalloissa.

Tuomio annettiin NATO-maiden rahoittamassa tuomioistuimessa ICTY:ssä, jossa yhdysvaltalaissyyttäjien ja tuomareiden asema oli keskeinen.

Taloudellisella ja sotilaallisella kiristyksellä NATO-maat pakottivat Jugoslavian, myöhemmin Serbian hallituksen luovuttamaan jo etukäteen syyllisiksi luokitellut henkilöt Haagin Jugoslavia tuomioistuimeen.

Tuomioistuin laati oman lainsäädännön ja sen käytäntöjen toteutuksen. Syyllisiksi julistettujen ja tuomioistuimeen kuljetettujen henkilöiden, usein kenraaleiden, tuli osoittaa syyttömyytensä. Syytetyillä ei ollut resursseja todistajien hankkimiseen ja riittävään juridiseen työskentelyyn. Puolustus oli alakynnessä. Harvoin maailmassa on vastaavaa koettu.

NATO suoritti syyllisiksi luokiteltujen pidätykset.

Todistajina käytettiin Yhdysvaltojen ja muiden NATO-maiden liittolaisia, kroaatteja ja Bosnian muslimeja, jotka olivat toimineet Yhdysvaltojen ja Saksan armeijan jalkaväkenä yhdysvaltalaiskenraali John Galvinin johtaessa muslimijoukkoja Sarajevossa.

Suomen sisällissodan jälkeinen oikeuskäytäntö oli yhtä mielivaltainen. Valkoiset suorittivat joko taisteluihin osallistuneiden tai punaisiin myönteisesti suhtautuvien pidätykset, syyttäjät olivat valkoisia, todistajat olivat valkoisia, tuomarit olivat valkoisia ja tuomioiden täytäntöönpanijat olivat myös valkoisia. Siten pääoman omistajien edustajien oikeus voitti demokratian ja tasa-arvon puolesta toimineiden tai taistelleiden oikeudet.

Sama suomalaisen yhteiskunnan jakautuminen jatkuu NATO:n kannatuksessa. Valkoisten jälkeläiset tai heidän ideaansa kantavat hyväksyvät NATO:n toiminnan ja sen propagandan maailman asioista.

Haagissa kansainvälisen pääoman ja sotilaallisen vallankäytön etujen toteutuminen todettiin lailliseksi. NATO:n pommitukset ja USA:n toimiminen Bosnian muslimien ilmavoimina osoitettiin oikeutetuksi. Jopa Kalinovikin hautausmaan pommitus, tarkoituksena tuhota kenraali Mladicin isän hauta osoituksena Mladicin kyvyttömyydetä huolehtia vanhempiensa haudoista palkittiin pommituksesta vastanneelle brittikenraalille kunniamerkillä, ei tosin Haagissa.

Eläkkeellä olevien yhdysvaltalaiskenraalien MPRI koulutti ja johti kroaattiarmeijaa serbien etnisessä puhdistuksessa ja kansanmurhassa Kroatian Krajinassa.

Jugoslavian, maailman hyvinvointitilastojen 24:n sijalla olleen sosialistisen hyvinvointivaltion hajottaminen ja haltuunotto oli suunniteltu Yhdysvalloissa jo 1980-luvulla presidenttien Reagan ja Bush-vanhemman toimesta käyttäen tunnettuja hallituksenvaihdosvälineitä -CIA:ta ja NED:iä sekä kaikessa tällaisessa mukana hääräävää George Sorosta.

CIA:n entinen virkailija Robert Baer on kuvannut kirjoissaan että hänellä tovereineen  oli miljoonia käytössään voidakseen provosoida toisen maailmansodan ristiriidat ja kauhut uudelleen roihuun, jotta etniset ryhmät saataisiin kokemaan toinen toisensa pahaa tarkoittavina vihamiehinä.

Bosnian presidentiksi tullut Izetbegovic ei voittanut vaaleja. Silti tämä islamilaisen kalifaatin rakentamiseen sitoutunut toisen maailmansodan natsi-joukkojen liittolainen tuli presidentiksi.

Yhdysvaltojen tavoitteena oli Balkanin sotilaallinen haltuunotto ja Saksa vuorostaan halusi laajentaa elintilaansa kuten toisen maailmansodankin aikana.

Saksa huolehti katolisen Kroatian itsenäisyysjulistuksen käytäntöön saamisen EU:n Maastrichtin kokouksessa. Itä-Saksan armeijan varastoista toimitettiin aseet ja presidentiksi valittu holokaustin kieltäjä Tudjman antoi laittomille asejoukoille poliisin virkamerkit laillisen aseenkannon pohjaksi.

USA esti kaikki Bosnian etnisten ryhmien sovinnolliset ratkaisut.

YK edellytti Jugoslavian liittovaltion armeijan vetäytyvän Bosniasta. Armeijan aloittaessa vaaditun ja yhdessä sovitun vetäytymisen, Izetbegovicin asejoukot hyökkäsivät tuon pääasiassa alokkaista koostuvan joukon kimppuun Sarajevossa, tappaen 127 henkilöä.

Sovitusta vetäytymisestä huolimatta YK asetti Jugoslavialle tuhoisat talouspakotteet sen lisäksi, että Yhdysvallat oli jo ennen sotaa irtisanonut yht'äkkiä kaikki Jugoslavian lainat.

Tässä ulkoapäin johdetussa ja asein käytävässä prosessissa Bosnian serbeillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin muodostaa oma armeija. Ylipäälliköksi valittiin lahjakas, oikeudenmukainen ja kaikissa käänteissä Geneven sopimusta ja kansanvälistä oikeutta korostava kenraali Ratko Mladic.

Kaikissa puheissaan sotavuosien aikana hän osoitti tuntevansa USA:n ja NATO:n kansainvälspoliittiset tavoitteet ja menetelmät. Tämä kenraali, jonka isä oli kuollut natsi-Saksan lentopommin sirpaleesta, oli nyt vuorostaan Saksan laajentumispyrkimysten uhri.

Srebrenican vankilat olivat täynnä kotikyliensä tuhopoltoista ja kaulojen katkaisuista hengissä selvinneitä serbejä. Srebrenica oli presidentti Clintonin ja Osama bin Ladenin rahoittamien jihadistien temmellyskenttä. YK-sotilaat pelkäsivät näitä Naser Oricin johtamia joukkoja eivätkä pystyneet estämään niiden hyökkäyksiä Srebrenicaa ympäröiviin serbikyliin.

3000 serbiä kuoli näissä bakkanaaleissa,joissa irtileikattuja päitä iskettiin aidanseipäisiin ja joita Oric itse videoi ja näytti kansainvälisille lehtimiehille. Näitä lehtimiehiä ICTY ei kutsunut todistajikseen. Oric kävelee vapaalla jalalla.

Viimeisimmät serbikylien poltot maan tasalle tapahtuivat 26. ja 27. kesäkuuta 1995 Visnijicassa ja Banja Lukassa. Oricin joukot tappoivat kaikki, jotka saivat kiinni. Tämän jälkeen Republica Srpskan armeija ryhtyi vastahyökkäykseen ja lopulta Srebrenica joutui heidän haltuunsa käytännössä ilman vastarintaa.

Hollantilaisen YK-pataljoonan edustajat tekivät mielenkiintoisen havainnon. He huomasivat, että Srebrenican haltuunottoon osallistuneet Republika Srpskan armeijan osastot koostuivat Bosnian serbipakolaisista, jotka olivat aikaisemmin asuneet Srebrenicassa, mutta tulleet karkoitetuiksi sieltä muslimisotilaiden toimesta.

Eilinen dokumentti "Ratko Mladicin tuomio" osoitti, että propaganda ja puolitotuudet jatkuvat ja että Suomen media on viimeisten 30 vuoden aikana pysynyt uskollisesti NATO-propagandan välineenä.

Poliittisessa johdossa tämä näkyy mielestäni siten, että presidentti Niinistö on valmis luovuttamaan osan vallastaan Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen. Siten NATO-EU menettäisi yhden toistaiseksi vielä liittoutumattoman jäsenmaan itsenäisen kannanottomahdollisuuden kansainvälisessä politiikassa. Niinistö näyttää kokevan, että presidentin asema on hänen omaisuuttaan, jota hän voi halutessaan antaa pois "Euroopan yhteiseksi hyväksi" ja Venäjän vastaisen NATO- rintaman voimistamiseksi. Tämä osoittaa vakavaa vieraantumista demokratiasta voimapolitiikan hyväksi.

Teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvaan Jugoslavian hajottamisen myös historiallisesta perspektiivistä. Kuinka holokaustin uhrit, serbit, noudattaessaan kansainvälisiä lakeja toisen maailmansodan jälkeisiä sopimuksia rajojen muuttamattomuudesta ja etnisten ryhmien tasa-arvoa tulivat demonisoiduksi pelkästään siksi, että he olivat este liberaalia oikeusvaltioperiaatetta julistavalle, ahneuttaan tyydyttävälle kansainväliselle yhteisölle.

Katolinen, nationalistinen kroaattien ylemmyyttä korostava Kroatia ja islamilaista kalifaattia jihadistien avulla rakentava Bosnia saivat katolisten saksalaisten ja maailmanimperiumia tavoittelevan USA:n tuen.

Hyvän itsetunnon omaava, empatiaa ja etnisten ryhmien tasa-arvoa korostava Ratko Mladic, jota serbit ihalivat ja tasaveroiset eri maiden kenraalikollegat kunnioittvat, oli demonisoitava.

Mladic toimi pitkään virassa Jugoslaviaan kuuluvassa Makedoniassa. Sikäläisen albaanikylän asukkaat päivittelivät, että miksi Mladic ei etsintäkuulutuksensa aikana tullut heidän luokseen. He olisivat pitäneet hänet turvassa kylässään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ratko Mladic, poliittinen tuomioistuin, liberaali oikeusvaltioperiaate, ICTY, Jugoslavian hajottaminen, USA, NATO, Saksa

Ukrainan väkivalta on mediaseksikästä

Torstai 20.2.2014 klo 13:44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media hyödyntää väkivallan kiihottavuutta. A-studio antoi keskiviikkona19.2. mielenkiintoisen näytteen propagandasta. Tunteisiin vetoavalle tuntemattomalle opposition jäsenen tarinalle tarjottiin todistusvoimaa tulipalojen taustaa vasten. Ohjelmassa kuvattiin kivien kerääminen tihutöitä varten ikäänkuin arkisena maitokaupassakäyntinä. Katsojan annettiin kokea, että näin demokratia toimii. Ohjelma unohti kertoa, että kuolonuhrien joukossa oli tiistaina 10 poliisia ja heidän lisäkseen 500 poliisia oli haavoittunut, joista108 ampuma-aseista 63 tilan ollessa kriittinen.

Kun tunteet oli hoidettu, tarjottiin näennäisen monipuolisia poliitikkopuheenvuoroja. Niiden sisältö edusti kunkin geopoliittisia mieltymyksiä. Ruotsin ulkoministeri Carl Bild on minun silmissäni menettänyt uskottavuutensa. Läheinen vakoilu- ja muu salainen yhteistyö presidentti Obaman kanssa johtaa "Janukovichilla on verta käsissään"- tyyppisiin kommentteihin, jotka ovat kuin suoraan Valkoisesta talosta. Saksan liittokansleri Merkelin puheenvuoron osio, jossa hän totesi Ukrainan laillisen hallituksen olevan ainoan, jolla on mandaatti käyttää poliisin ja armeijan voimaa, on kansainvälisten lakien mukaan perusteltu. Samaan hengenvetoon on todettava, että juuri USA:n ja EU:n fyysinenkin osallistuminen mielenosoituksiin on tehnyt eräissä muissa maissa normaalin järjestyksenpidon mahdottomaksi.

Ainoa todellisuudentajuinen järjen sana TV 1:n A-studiossa tuli EU:n sotilaspoliittisen asiantuntijan suusta. Tuossa puheenvuorossa kaikki oli harkittua faktaa.

Kun EU:n ja USA:n toimesta tilanne ajetaan siihen, että opposito tunkeutuu asevarastoihin saaden ampuma-aseita käyttöönsä, lähestytään Jugoslavian hajottamisskenariota sillä erotuksella, että USA on yrittänyt värivallankumousta Ukrainassa jo kerran aikaisemmin. Sen avulla valtaan nostetut Justshenko ja Timoshenko eivät kuitenkaan saaneet riittävää kansansuosiota, jolloin Janukovich valittiin normaaleissa vaaleissa presidentiksi. Samoin USA:n Georgiassa masinoima värivallankumous ihmisketjuineen ja ilmapalloineen (Belgialaisen mainostoimiston avulla) on valunut osittain hiekkaan, kun USA:n kumppani Saakashvili on vuosien saatossa menettänyt kansansuosionsa.

USA:n presidentti Clinton ei luottanut Jugoslaviassa edeltäjiensä 10v kuluessa (vuodesta 1980 lähtien) aikaansaamaan taloudelliseen katastrofiin vaan katsoi varmemmaksi, massiivisen propagandan lisäksi, aseistaa salaisesti fasistista Kroatian Tudjimania ja sharialakiin ja muslimivaltaan perustuvaa Bosniaa suunnittelevaa Izetbegovichia.Yhteistyö rakennettiin pelkästään Kroatian ja Bosnian USA:n suurlähettiläiden kanssa. Aseita oli helppo hankkia Lähi-Idästä yhteistyössä Saudi-Arabian ja Turkin kanssa. Clinton piti jopa CIA:n hieman syrjässä. Propaganda hoidettiin Ruder-Finn mainostoimiston massiivisten toimittajakontaktien avulla. Hajotussotien alku tehtiin hyvin suunnitellusti sulkemalla Jugoslavian armeijan yksiköt kasarmeihinsa, katkaisemalla vesi, sähkö ja ruokakuljetukset. Siitä sitten eteenpäin.

Jugoslaviasta syntyi kaksi "menehtynyttä" valtiota Bosnia ja Kosovo, jotka molemmat ovat Yhdysvaltojen sotilastukikohtien maapohjia mutta valtioina EU:n ja USA:n tekohengityksen varassa. Niiden kansainvälisoikeudellinen asema on kyseenalainen. Sen ylläpitäminen edellyttää massiivisen serbivastaisen propagandan ylläpitämistä, jotta hajotussotien oikeat syntipukit USA ja NATO-, erityisesti Saksa eivät joutuisi valokeilaan.

Muutama viikko sitten Amsterdam University Pressiltä ilmestyi George Szamuelyn teos Bombs for Peace;NATO:s humanitarian war on Yugoslavia. Siinä paljastetaan yksityiskohtaisesti Jugoslavian liittovaltion toimintaperiaatteet, USA:n ja NATO-liittolaisten sotilaiden ja poliitikkojen toimet, jokaisen jäännösvaltion prosessit läpikäyden ja jokaisen kansainvälisen neuvotteluryhmän, asiantuntijan ja diplomaatin osuudet sisällissodan synnyttämisessä ja lopputuloksessa.

Ukrainan kohdalla harva käsittelee kriisin todellisia taustoja. On parempi varoa, ettei pyllistä väärään suuntaan. Sotsin olympialaisiin liittyvä Venäjän ja Putinin demonisointi oli massiivisuudessaan ennennäkemätöntä. Jokainen itseään merkittävänä pitävä yhdysvaltalainen viikkolehti teki kansikuvaa myöten parhaansa. Suomen media yritti kiriä perässä.

Suomen mediasta puuttuu totuuden jano. Väkivalta myy. Aseteollisuus hykertelee käsiään. Yhdysvallat on juuri myynyt Stinger-ohjuksia Saudi-Arabiaan edelleen Syyriaan vietäviksi.

Muistan v. 1986 lentäessäni Kabuliin olleeni Yhdysvaltojen Talebanille antamien Stingereiden uhan kohteena. On turha puhua neuvotteluista, kun samaan aikaan tukee väkivaltaa. USA:n miljonäärien sotien leikkikentäksi on jäänyt enää Eurooppa ja Afrikka. Lähi-Itä on vielä meneillään. Kauko-Itä ja Etelä-Amerikka on jo kierretty. Tosin niissäkin näyttää olevan lähdössä liikkeelle toinen kierros.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: poliisien murhat, väkivallan seksikkyys, A-studio, Ukraina, Jugoslavian hajottaminen, media, propaganda, geopolittinen tarkoituksenmukaisuus