Suomen hallitusten ja median tuki neo-fasisteille ja terroristeille

Lauantai 10.9.2016 klo 12.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seurasin puolella korvalla iltauutisten urheiluruutua. Kosovolainen jalkapalloilija heilutteli muiden innostuneiden fanien kanssa Kosovon lippua, mutta joillakin oli Albanian lippu. Jalkapalloilija sanoi sen johtuvan siitä, että tavoitteena on yhteinen kotimaa. Sillä tarkoitetaan Suur-Albaniaa. 

Suomen hallitukset ja media eivät ole olleet toisesta maailmansodasta lähtien huomaavinaan keiden joukoissa seisovat. Käsittääkseni tämä huomaamattomuus on johtunut siitä, että omassa historiassa on niin paljon kiellettyjä aihepiirejä, joita ei ole voitu käsitellä.

Suomen hallitukset tai media eivät ole olleet huomaavinaan toisen maailmansodan aikaista serbien kansanmurhaa kuten ne ovat huomanneet juutalaisten kansanmurhan. Suomen presidentti Ryti tunnusti Jugoslavian alueelle, Kroatiaan ja Bosniaan perustetun fasistisen Kroatian, jonka rasistiset lait tekivät serbien tappamisesta laillista. Pelkästään Jasenovacin keskitysleirissä tapettiin 700.000 serbiä. Kosovon alueella toimi kuten Kroatiassa muslimien ss-pataljoonat murhaten ja karkoittaen maasta serbejä.

USA:n tuettua Afganistanissa Osama bin Ladenin joukkoja presidentti Clinton jatkoi edeltäjiensä tavoin niiden tukemista myös hajottaessaan Jugoslavian liittovaltiota. Entinen CIA:n agentti, nykyinen kellonsoittaja, Robert Baer on kirjoittanut erinomaisen kirjan "Secrets of the White House" (Valkoisen talon salaisuudet), jossa hän kuvaa kuinka hänen ryhmänsä sai miljoonia dollareita levittääkseen väärää informaatiota Jugoslaviassa. Tarkoituksena oli saada voimistettua eri kansanryhmien välille epäluuloja. Baer kertoo aloittaneensa 1991 Sarajevosta.

CIA maksoi sellaisille johtajille, TV-päälliköille ja muille avainhenkilöille, joiden arveli joko vallanhalussaan tai itserakkaudessaan olevan valmiita palvelemaan USA:n tavoitteita.

Niin Clinton kuin Osama bin Laden rahoittivat kalifaattia rakentavaa, Bosnian presidentiksi vaalitappiosta huolimatta julistautunutta Izetbegovicia. Tämä oli kirjoittanut Islamilaisen julistuksen, jonka pohjalta yhteiskunnalliset suhteet tulisi kalifaatissa rakentaa. Serbeiillä olisi siinä alisteinen asema, jos mielivät pysyä hengissä.

Suosittelen kaikille Islamilaisen julistuksen lukemista, jotta voitte itse nähdä millaista kalifaattia USA oli Lähi-Idän maiden avulla rakentamassa Eurooppaan 1990-luvulla. Kalifaatti oli tarkoitus ulottaa Bosniasta Sanzakin kautta Kosovoon ja Albaniaan ja tulevaisuudessa vielä kauemmaksi.

Suomalaiset poliitikot ja diplomaatit ovat olleet Yhdysvaltojen ahkerina apulaisina kaikissa Jugoslavian hajottamissodan vaiheissa. Srebrenica-myytti on saanut innokkaan tiedottajan Elisabeth Rehnistä, joka monissa TV-haastatteluissaan on välittänyt tunteikkaan, iso-äitimäisen, täysin USA:n ja Ruder-Finn mainostoimiston tavoitteiden mukaisen kuvan tapahtumista.

Jugoslavian hajottamisen edettyä vuoteen 1998 albaaniterroristit, jotka Albanian tukikohdistaan tekivät hyökkäyksiä Jugoslavian poliiseja ja armeijaa vastaan, saivat paitsi CIA:sta myös Britti-armeijasta tukijansa. Albanian puolella jaettiin aseita ja opastettiin satelliitti-ohjauksen saloihin. USA:n tavoitteena oli Serbian ja Kosovon sotilaallinen miehitys Bosnian tapaan. (ks. Rambuillet'in sopimuksen B-osio)

Pommitusten aloittamisen tekosyyksi valittiin provokaatio Racakin kylässä. AP:n TV-kamerat taltioivat aamuyön tunteina alkaneen terroristien ja Jugoslavian poliisin välisen taistelun. Kylä oli terroristien tukikohta, josta siviilit olivat lähteneet jo edellisenä kesänä. ETYJ:n tarkkailijat seurasivat kukkuloilla tapahtumia tarkasti ja poliisit olivat kutsuneet median paikalle todistajaksi.Illalla taisteluiden päätyttyä oli jo hyvin rauhallista.

Seuraavana päivänä alkoi draama, jonka kaikki tahot ovat jälkeenpäin todistaneet näytelmäksi. Siitä huolimatta yhdysvaltalainen ETYJ-diplomaati William Walker (tunnettu Väli-Amerikassa USA:n "likaisista tempuista") levitti hallituksille ja tiedotusvälineille tietoa, että kylässä olisi suoritettu hurja joukkomurha. Siviilejä oli hänen mukaansa raahattu ulos kodeistaan ja ammuttu kuoppaan.

Suomalainen oikeuslääketieteellinen ryhmä oli kutsuttu jugoslavialaisen ja valkovenäläisen ryhmän rinnalla tekemään ruumiinavaukset. Ryhmät toimivat hyvässä yhteistyössä ja saivat samanlaiset tulokset. Suomalaisen ryhmän puheenjohtajaksi Suomen ulkoministeriö oli valinnut oikeushammaslääkäri Helena Rannan eikä kansaivälisesti arvostettua oikeuslääketieteen professori Antti Penttilää. Oikeushammaslääkärillä ei ole asiantuntemusta sen suhteen miten henkilö on kuollut ja onko hän kuollut taistelussa vai teloitettuna.

Tästä huolimatta Helena Ranta esiintyi tiedottajana ja oli itsestään kirjoitetun teoksenkin mukaan täysin poliittisessa ohjauksessa. Hän kieltäytyi allekirjoittamasta ruumiinavaustulosraporttia yhdessä jugoslavialaisen ryhmän kanssa vaikka koko maailman media odotti sitä. 

Jo vuoden ajan Yhdysvallat oli uhannut Jugoslaviaa pommituksilla. Oli selvää, että USA vain odotti tekosyytä aloittaa pommitukset.

Suomalaisen kansainvälisesti arvostetun tutkijaryhmän tuloksia ei koskaan julkistettu. Jos tutkimuksissa olisi ollut jotakin raskauttavaa teloitusten suhteen, olisi Ranta ja ulkoministeriö toki julkistanut sen. Salaamalla Jugoslavialle myönteisen tuloksen, ryhmä aihetti sen, että pommitukset alkoivat muutaman päivän kuluttua "loppuselostuksen" jälkeen.

Suomen tieteellinen luotettavuus ja tutkijaryhmän poliittinen neutraalius tuhottiin. Helena Ranta kuvaa kirjassaan kuinka saksalaiset diplomaatit sanelivat hänen lausuntonsa niin Racakin tiedotustilaisuudessa kuin Haagin Jugoslavia-tribunaalin Milosevic-oikeudenkäynnissä.

Vasta joitakin vuosia myöhemmin professori Antti Penttilä työryhmineen saattoi tieteellisen totuuden esille julkaisemalla uhmakkaasti ruumiinavausten tulokset tieteellisessä aikakausilehdessä koska muuten totuus olisi jäänyt pimentoon. Ei varmastikaan löydy selvempää esimerkkiä siitä kuinka politiikka ohittaa totuuden ja kuinka valta murskaa demokratian.

Jugoslavian jäännösvaltio Kroatia laati neo-fasisti- diasporan vaikutuksesta rasistisen perustuslain ja karkotti 250.000 serbiä vuosisataisilta asuinalueiltaan Kroatiasta, kielsi kyrilliset kirjaimet ja poisti serbeiltä valtion edut. Kuitenkin Suomen hallituksen edustajat ovat ylpeilleet kuinka he ovat helpottaneet ihailemansa presidentti Tudjmanin ja hänen seuraajiensa pyrkimyksiä EU:un liittymisessä. Kansanmurhaajat ovat suomalaisten erityisessä suojeluksessa.

Kun Kosovon NATO-miehitys alkoi, serbien ja maltillisten albaanien joukkomuutto Belgradiin, Serbian pääkaupunkiin kiihtyi. Lopetettuaan siviilikohteiden pommitukset, USA alkoi välittömästi rakentamaan valtavaa sotilastukikohtaa Kosovon kaakkoisosaan (Serbian maaperälle). Presidentti Ahtisaari oli toiminut koko sodan ajan NATO-mielisenä taustavaikuttajana. Häneen USA luotti. Hänen johdollaan käytiin itsenäistymisneuvotteut, jonka seurauksena Kosovon parlamentti - ei kansa- äänesti itsenäisyydestä. Kosovon ollessa YK:n alainen ja NATO:n miehittämä, ei ulkopuoliselle oikein selvinnyt, koskiko äänestys irtautumista YK:sta vai mistä. Serbian kanssa ei asiaa neuvoteltu. Osa EU:n jäseniä ei ole tunnustanut tätä USA:n projektia. Suomen hallitukset, media ja kansa sen sijaan on opetettu olemaan innoissaan Kosovon itsenäisyydestä. Ei suremaan serbien kansanmurhaa, eikä karkotusta, eikä 150 ortodoksisen kirkon tai luostarin tuhoa Kosovon alueella.

Bosnia on kansainvälinen USA:n protektoraatti, jota johtaa ei-bosnialainen kansainvälisen ryhmän nimeämä High-Comissioner. Samoin Kosovo on USA:n protektoraatti, mutta sitä johtaa Haagin ex syyttäjä Carla del Ponten mukaan sotarikollinen, elin- ja huumekauppias presidentti Hashim Thaci. Suuri osa kosovolaisista haluaa rakentaa suur-Albaniaa, ehkä yhdistää sen Bosniaan ja lisäksi vallata Sandzakin Serbiasta siihen. Bosniaan on jäänyt jihadisti-soluja, joiden jäseniä naapurusto pelkää. Miksi USA rakentaa muslimi- kalifaattia Balkanille. USA:n Lähi-Idän sotien pakolaisissa on todennäköisesti enemmän jihadisteja kuin Syyriaan ja Irakiin jääneissä kansalaisissa. USA tukee Syyriassa taistelevia ulkomaalaisia taistelijoita. Millä tavalla tällainen Euroopan kansojen muokkaaminen hyödyttää Yhdysvaltoja.

Suomen hallitus on liittoutumassa yhdä syvemmin 1400 sotilastukikohdan ja yksityisten turvayhtiöjättien Yhdysvaltojen kanssa, joka on mitä ilmeisimmin globaali sotilasdiktatuuri. Mikäli Hillary Clinton tuo mukanaan sotarikollisen Bill Clintonin valkoiseen taloon tulee suomalaisten ottaa huomioon tämä omissa arvovalinnoissaan.

Tekevätkö Suomen hallitukset tietoisesti Hitler-liittolaisuuden kaltaisia ratkaisuja? Onko se, että Ukraina on samanlainen USA:n epäonnistunut protektoraatti kuin Bosnia ja Kosovo Suomen hallituksille tiedostettu asia. Siitä ei välitetä, ettei suututeta diktaattoria. Suomen hallituksen jäsenet ja Suomen media eivät ole puhuneet halaistua sanaa neo-fasistien vallasta Ukrainassa.

Ainoa looginen pääätelmä lienee se, että Suomen kansa ei tunne omaa historiaansa, vaan siitä johtuen hallitukset toistavat sitä.

P.S. Tänään 11.9. Helsingin Sanomat kunnostautuu kertomalla terrori-iskuista WTC-torneihin. Ei sanaakaan, että henkilöinä samoja terroristeja, jotka lensivät koneita torneihin, taisteli presidentti Clintonin rahoittamana Bosniassa.Omat terroristit purivat. Sama HeSa haastattelee Elisabeth Rehniä. Hän jos kukaan on palvellut suurpääomaa niin lakivaliokunnan puheenjohtajana (optiolait) kuin puolustusministerinä. Yhdysvaltojen aseteollisuus sai hänestä yhteistyökumppanin. Hän arvostelee nationalismia, mutta ei huomaa omaa militarismiaan. Tätä on Suomen valtavirta palvellut sisällissodasta lähtien.

 

Putin ja Krim, Obama, Ukraina ja Kosovo

Perjantai 18.4.2014 klo 10.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katsoin presidentti Putinin televisioidun kansalaiskeskustelun. Hänen mielestään venäläisen luonteen keskiössä ei ole yksilön rikastuminen vaan syvempi tunteellisuus, jonka yhteydessä hän viittasi toisen maailmansodan ajan  koettelemuksiin ja yhteisvastuuseen.

Verrattaessa Krimin haltuunottoa ja krimiläisten tulevaisuutta Kosovon haltuunottoon ja kosovolaisten tulevaisuuteen tarkastelijalle paljastuu kaksi todellisuutta, joiden syntymisen lainalaisuuksien ymmärtäminen on myös Ukrainan tilanteen ymmärtämisen avain.

Entisen Jugoslavian hajottamisprosessi oli Yhdysvaltojen, Reaganin aloitteesta suorittama harkittu teko. Sen sytytyslankana oli v. 1984 National Security Decision Directive " Yhdysvaltojen Jugoslavia-politiikka". Samoin NSDD 64 "on Eastern Europe" 1982. Se sisälsi pyrkimyksen edistää "hiljaista vallankumousta" kommunistipuolueiden lakkauttamiseksi ja hallitusten kumoamiseksi sekä Itä-Euroopan saattamiseksi osaksi markkinataloutta.

Vuonna 1980 Jugoslavia oli liittoutumaton maa, sosialistinen markkinatalous, jonka kansantuote kasvu oli 6,1%. Kansalaisilla oli ilmainen koulutus ja terveydenhuolto,edullinen asumisen taso ja 1kk palkallinen vuosiloma.

Reagan ja hänen seuraajansa suorittivat yhdessä valtapiiriinsä kuuluvien Maailman pankin ja IMF:n kanssa Jugoslavian talouden uudelleen järjestelyn lainoittajien kanssa yhteispelissä siten, että kymmenessä vuodessa Jugoslavian talouden rakenteet oli muutettu, inflaatio, työttömyys ja kurjuus nousivat raketinomaisella vauhdilla, luoden edellytykset etnisille kiistoille ja lopulta sodalle. Sodassa USA oli edelleen johtajana niin propagandassa, YK:ssa, NATO:ssa kuin markkinoiden säätelyssä.

Yhdysvallat johti myös 1999 NATO:n Jugoslavian pommituksia, joiden tarkoituksena oli miehittää koko Jugoslavia. Lopuksi miehitetyksi jäi Serbiaan kuuluva maakunta, Kosovo. YK:n pysyvä läsnäolo ja sotarikollisen valinta( ICTY:n syyttäjä Carla Ponten mukaan) Kosovon presidentiksi loi mahdollisuuden ottaa haltuun Kosovossa sijaitseva Jugoslavian rikkain kaivos sekä vallata maapala Yhdysvaltojen sotilastukikohtaa varten. Miehityksen vuosina kaikki merkittävät yritykset, pankit, muu infrastruktuuri on otettu ylikansallisten yritysten haltuun. Kansalaisille niin Bosniassa kuin Kosovossa on jäänyt ulkopuolisen, köyhän, työttömän valtaa vailla olevan seurailijan rooli, jonka tulevaisuudesta miehittäjät vähät välittävät.

USA on noudattanut Jugoslavian kaltaista politiikkaa myös Ukrainassa. Se on yli kymmenen vuoden aikana apul. ulkoministeri Victoria Nulandin mukaan sijoittanut 5 miljardia agitaatioon Ukrainassa. Kansalaisilla on runsaasti huolia korruptiosta köyhyyteen, joten muutoksenhalua on. Onko ratkaisu huoliin Yhdysvaltojen johtamien ylikansallisten yritysten, IMF:n ja Maailmanpankin lisääntyvä vaikutus. Ylikansallisten yritysten tavoite on voittojen tuottaminen yrityksille, ei ukrainalaisten onnellinen tulevaisuus.

NATO-vaikutteisen EU:n, USA:n ja Kiovan MAIDAN:in asemiesten tukemana Ukrainan laillinen presidentti karkoitettiin ja maahan synnytettiin osan parlamenttia tukema (suuri osa kansanedustajista oli uhkailun karkoitettu parlamentista)väliaikainen hallitus. Asemiesten uhattua siirtyvänsä Itä-Ukrainaan toteuttamaan samaa väkivaltaista vallan haltuunottoa kuin Kiovassa, Krimin alueen väestö Venäjän armeijan yksiköiden tukemana ja autonomisen parlamenttinsa päätöksellä sulki rajat ja määräsi vaalit järjestettäväksi Krimin asemasta. Äänestyksessä voitti Krimin Venäjään liittymistä tukeva kanta jaVenäjä liitti anomuksen perusteella alueen itseensä.

Presidentti Putinin haastattelussa kävi ilmi, että Venäjä on valmis tukemaan Krimin talouden kohentamista. Pääministeri Medvedev on ilmoittanut Krimistä muodostettavan erityistalousalueen. Tataarit saavat erityisaseman. Presidentti Putin ilmoitti, että Krimin asukkaiden eläkkeet nostetaan samalle tasolle kuin Venäjällä muilla eläkeläisillä on. On selvää, että ratkaisu on taloudellisesti mittava maassa, jossa on paljon muitakin taludellisen kohennuksen arvoisia kohteita, kuten 4t presidentin haastattelussa kävi ilmi. 

Krimin ja Kosovon kohtalo on täysin päinvastainen. Pommitusten lopputuloksena synnytetty ylikansallisten yritysten ryöstämä köyhdytetty, etnisten ristiriitojen vallassa oleva tosiasiallisesti epäitsenäinen Kosovo on näköalaton. Sen sijaan Venäjän kansan yhteisvastuun tunteen kannattelema Krim, jonka asukkaiden enemmistö tuntee palanneensa kotiin ja jotka tuntevat maansa päämiehen pitävän huolta heistä ja heidän tulevaisuudestaan.

Tässä on Ukrainan dilemma. Voiko Yhdysvaltojen ja NATO-EU.n tukema ylikansallisten yritysten, IMF:n ja Euroopan keskuspankin ehdoilla tapahtuva kehitys olla maalle onneksi.

NATO-Euroopassa ja Suomessa vallitseva arvoilmasto tuntuu uskomattomalta ja epäinhimilliseltä. Kokoomuksen kansanedustajat Kimmo Sasi ja Ilkka Kanerva sanovat NATO:n edustavan Suomen arvoja. NATO- EU on kansainvälisen oikeuden mukaan sotarikollinen. Nûrnbergin sotarikostuomioistuimen mukaan sodan aloittaminen on suurin rikos ihmiskunnassa. NATO suoritti laittomat Jugoslavian pommitukset, USA hyökkäsi Irakiin ja Afganistaniin, muut NATO-maat perässään. Ei NATO-EU ole rauhan ja inhimillisyyden EU. Voisimme vaihteeksi hakea inhimillisyyden mallia NATO-EU:n ulkopuolelta.

Pyrittäessä ratkaisemaan globaaleja konflikteja on syytä muistaa, että USA ajaa automaattisesti ylikansallisen pääoman etuja. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kauppaneuvottelija totesi, että jos Euroopan maat laativat internet verkkoja, jotka kiertävät USA:n vakoilun,merkitsee se kauppasopimuksen rikkomista. Ukrainaa koskevissa neuvotteluissa vuorostaan Venäjä mitä ilmeisimmin ajattelee paitsi omaa turvallisuuttaan, myös ihmisten hyvinvointia. USA ylikansallisten markkinavoimien takuumiehenä on valmis pommein ja lennäkein ajamaan omaa taloudellista etuaan sekä kuviteltua turvallisuuspoliittista etuaan.

Voivatko neuvottelut enää tapahtua samassa todellisuudessa. Onko neuvottelijoiden välille enää tavoitettavissa yhteista kieltä, yhteisessä todellisuudessa? On paradoksaalista, että sotarikolliset karkottavat Venäjän ETYJ:n toiminnasta ja kieltäytyvät keskusteluista maan johdon kanssa. EU USA:n talutusnuorassa on kuin sokea taluttajansa armoilla.

.

Ukrainan tulevaisuus?

Sunnuntai 23.3.2014 klo 15.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

EU ja Yhdysvallat ovat nostaneet Ukrainassa, väkivallan avulla, valtaan laittoman hallituksen. Sen avulla USA pyrkii laajentamaan omaa geopoliittista sotilaallista valtaansa. Ukrainan kansalaisista 70% vastustaa NATO:oon liittymistä.Kansalta ei kuitenkaan tulla kysymään sen mielipidettä. Yhdysvallat on perinteisesti saavuttanut tavoitteensa joko avoimella sodalla (Jugoslavia) tai yhdistelemällä sotilas- ja palkkasoturiarmeijoita (Irak, Afganistan, Somalia,Jemen,Libya, Pakistan). Onko yksityisarmeijan nimi Blackwater tai Jsack ei ole tärkeätä. Pääasia on salainen toiminta. Pääongelma on se, että näitä armeijoita ei valvo kukaan. Ne eivät ole tilivelvollisia kenellekään.

Yhdysvallat tulee viemään aseita Ukrainaan. Se tulee käyttämään palkkasotureitaan paitsi sotilastehtäviin, myös kouluttamaan äärioikeistolaisia Maidanillakin nähtyjä "kodinturvajoukoja". 

EU:n ja nimenomaan Saksan intressit ovat ensisijaisesti taloudelliset. EU:n Ukrainan kanssa solmima sopimus IMF-vetoisesta talouden tasapainotusohjelmasta tulee hyödyttämään saksalaisia pankkeja, kuten Kreikassa. Koko EU:n ideologian pohja on mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn saaminen sijoittajille ja suuryrityksille. Kansalaisten todelliset oikeudet eivät kiinnosta nykyistä valtaeliittiä. Siksi EU-vaalit ovat äärimmäisen tärkeät suunnan kääntämiseksi pois USA- vetoisesta sota- ja pakotepolitiikasta.

EU-maiden enemmistö kuuluu NATO:oon.Lisäksi Yhdysvalloilla on omia joukkoja Euroopassa. Siksi EU myötäilee Yhdysvaltojen sotapolitiikkaa. Monet tuoreet EU-maat kuten Viro, Liettua tai Latvia eivät ole käsitelleet fasistista menneisyyttään. Sen sijaan ne samaistuvat Yhdysvaltojen intresseihin, esimerkkinä NATO-jäsenyys ja Yhdysvaltojen salaiset vankilat. Ukrainan tapahtumien ja USA:n suorittaman menestyksekkään hallituksenvaihdoksen innostamana virolaiset ovat ilmoittaneet ryhtyvänsä värväämään Venäjä-vastaisia "kodinturvajoukkoja". Fasistiset joukot osallistuivat Virossa toisen maailmansodan aikana muualta Euroopasta tuotujen juutalaisten ja kommunistien teloituksiin virolaisten juutalaisten lisäksi. Toiminnan seurauksena Viro julistettiin juutalaisista vapaaksi maaksi.

Ukrainan kansa tulee IMF-politiikan seurauksena köyhtymään ja entisestään kurjistumaan. Kurjuuden lisääntyminen lisää etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisiä jännitteitä ja luo edellytykset fasismin voimistumiselle.

Yhdysvaltojen toimet Jugoslaviassa, Irakissa, Afganistanissa, kaikkialla mihin USA on vaikutusvaltaansa suunnannut tulos on sama. Jugoslaviassa fasistissävyinen katolinen Kroatia ajoi maasta erityisesti Krajinan alueelta 250 000 ortodoksista serbiä yksityisen yhdysvaltalaisen eläkkeellä olevien kenraalien konsulttifirman avustessa Gotovinaa "Operation Stormissa". Yhdysvaltojen johtajat kiittelivät Tudjimania hyvästä työstä, tosin ei julkisesti.

Toisen maailmansodan aikana kroaatit murhasivat Jasenovacin keskitysleirissä 700 000 serbiä, käyttäen kaulan katkaisuun erityistä serbileikkuria. Keskityisleirien johtajina oli usein katolisia pappeja. Koska kroatialaiset sen enempää kuin saksalaiset tai katolinen kirkkokaan eivät ole käsitelleet riittävästi fasistista menneisyyttään, vaino toistuu. Eivät saksalaiset ole tietääkseni pyytäneet serbeiltä anteeksi toisen maailmansodan aikaisia julmuuksiaan, kuten he ovat joutuneet pyytämään anteeksi juutalaisilta ja jopa romaneilta

Yhdysvallat yhdistää sopivaksi katsomiaan ryhmiä valtapolitiikkansa välineiksi. Fasistit, fanaattiset muslimit sekä muut terroristiset ryhmät ovat käyttökelpoisia. Toisaalta yhteistyökumppaneiksi sopivat sellaiset yksilöt, jotka ovat ostettavissa taloudellisen hyödyn saamiseksi itselleen. He ovat valmiit pettämään maansa Yhdysvaltojen parhaaksi.

Yhdysvallat sai sodan ja salaisten operaatioiden avulla Kosovosta itselleen laajan Bondsteel- sotilastukikohdan. Ukrainaan tuleva tukikohta on varmaankin Bondsteel II. Ukrainan nykyinen "pääministeri" Yatsenjuk on täysin riippuvainen siitä mitä Yhdysvallat sanoo tai tekee. Kun kosovolaisilta kysytään voisivatko he tehdä jotakin mitä Yhdysvallat ei hyväksy, vastaus on kielteinen; eivät voisi. Pristinassa on lojaliteetin ja kiitollisuuden merkiksi pystytetty suurikokoinen presidentti Clintonin patsas. Arvioisin, että Kiovaan pystytetään presidentti Obaman patsas, ehkä Victoria Nuland ja John Mc Cain ikuistettuina patsaan juurelle.

Venäjä ei ole tehnyt mitään joka uhkaisi Yhdysvaltoja sotilaspoliittisesti. Venäjä on ainoastaan pyrkinyt takaamaan oman turvallisuutensa rajoillaan. Yhdysvallat ja EU haluavat tietoisesti vahingoittaa Venäjää. Valtava propagandakoneisto on valjastettu mustamaalaamaan sitä. Venäjä olisi voinut auttaa Ukrainaa selviämään taloudellisesta katastrofista lievemmin vaurioin. 2 miljoonaa ukrainalaista käy työssä Venäjällä lähettäen varoja perheelleen ja sukulaisilleen. Ukraina on venäläisten veljeskansa, jolla on paljon yhteisiä intressejä. Yhdysvalloilla ja Ukrainalla ei ole Venäjän kaltaisia kielellisiä, kulttuurisia tai taloudellisia siteitä. Yhdysvallat toimii kuin norsu posliinikaupassa tuhoten omien sotilaallisten intressiensä toteuttamiseksi kaiken. Hintana Ukrainan tulevaisuus.

Kroatia ei ole hyötynyt Yhdysvaltojen ja erityisesti Saksan kanssa yhteistyössä suorittamistaan sodista omaa maataan Jugoslaviaa vastaan,nykyisestä EU- jäsenyydestään huolimatta. Sen velkataakka on moninkertainen Jugoslavian aikaan verrattuna. Sen, kroaatti-Titon avulla haltuunsa saaman, kauniin rannikon hotellit omistavat saksalaiset. Fasistiset asenteet ovat moninkertaistuneet ja köyhyys lisääntynyt. Ukrainan tulee käymään vielä Kroatiaakin huonommin, Ukrainan kansaa ei enää puolusta kukaan.

Krimin niemimaa ja Kosovo, kansainvälisen oikeuden politisoituminen

Torstai 13.3.2014 klo 9.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kansainvälinen oikeus on politisoitunut jo kauan sitten vahvemman oikeudeksi, ei Venäjän vaan USA:n ja NATO:n toimesta.

Sen jälkeen kun NATO ja Venäjä 1997 allekirjoittivat keskinäisen sopimuksensa NATO hyökkäsi 1999 USA:n johdolla pommittamaan laittomasti Jugoslaviaa. Jugoslavia oli kieltäytynyt allekirjoittamasta Rambuilletin sopimuksen B-liitettä, joka olisi sallinut NATO:n ottaa haltuunsa koko Jugoslavian infrastruktuurin.

Sitä ennen NATO oli pommittanut Bosnian serbialueita, saadakseen levitettyä USA-NATO-tukikohdat myös Bosniaan.

USA:n tähtäyksenä oli saada sotilaallinen jalansija Balkanille. Infrastruktuurin saaminen omien ja liittolaisten investoijien hallintaan oli vain mainio sivutuote. Pääasialliset hyötyjät olivat NATO-USA ja NATO-Saksa.

Saatuaan miehitettyä Bosnian ja Kosovon, seuraavaksi askeleeksi tuli jo Kosovoon, Jugoslavian maaperälle perustetun USA:n valtavan Bondsteel- sotilatukikohdan maa-alueen anastaminen.

Kosovo oli vuosikaudet ollut riippuvainen vauraampien Jugoslavian osavaltioiden taloudellisista tuista. Miehitetyksi jouduttuaan se siirrettiin "kansainvälisen yhteisön" toimesta YK:n hallintaan, jossa se on vieläkin. EU hoitaa kustannuksista välittämättä oikeusjärjestelmää. Voidakseen "laillistaa" tukikohdan maa-alueen ryöstön, "kansainvälisen yhteisön" oli tuettava Kosovon parlamentin itsenäisyysjulistusta. Itsenäisyysjulistuksen teki merkittäväksi se, että ulkopuolisen oli vaikea saada selville julistiko Kosovo itsensä itsenäiseksi YK:sta vai Serbiasta. YK ainakin jatkoi siellä toimintaansa.

Yhdysvallat ja NATO -maat ovat näytelleet tätä itsenäisyysjulistuksen laillisuusnäytelmää kohta 10 vuotta. Kansainvälisen oikeuden professorien suurin osa on julkaisemassaan kirjassa pitänyt julistusta kansainvälisen lain vastaisena. USA ja NATO-maat hallitsevat kansainvälisiä tuomioistuimia siten, että sieltä voi tilata haluamansa päätöksen.

Yhdysvallat on ilmoittanut, että sen virkamiehiä tai kenraaleita ei voida haastaa kansainvälisiin tuomioistuimiin. Siten nuo tuomioistuimet tuomitsevat vain niiden maiden kansalaisia, jotka asettuvat poikkiteloin todellisten vallanhaltijoiden USA:n ja NATO:n kanssa.

Venäjä ja erityisesti presidentti Putin eivät ole sokeita. Samalla tavalla kuin Jugoslaviassa, myös Ukrainassa USA ja NATO-EU liittoutuivat kansallissosialistien ja heidän liittolaisensa Isänmaa-puolueen kanssa saadakseen aikaan vallanvaihdoksen. Sen jälkeen näytellään, että tuo itse synnytetty hallitus on demokraattinen Ukrainan hallitus.

Jos ei halua olla mukana tässä näytelmässä, on petturi. Petturi on ilonpilaaja. Petturia rangaistaan. Näin presidentti Putin on joutunut lähes ainoana puolustamaan parlamentaarista demokratiaa. USA ja EU haluavat neuvottelujen lähtökohdaksi vallankaappauksen jälkeisen tilan. Presidentti Putin vuorostaan haluaa neuvottelun lähtökohdaksi vallankaappausta edeltäneen tilan, joka oli demokraattinen ja laillinen.

On mielenkiintoista kuinka Saksan liittokansleri Merkel luovii fasismin ja demokratian välillä. Ryhtyykö hän todella kannattamaan niitä hyötyjä, joita hän arvioi vallankaappauksella yhteistyössä fasistien kanssa saavuttavansa vai palaako hän demokratian ja aidon eurooppalaisen yhteistyön polulle, jossa Venäjä on tasa-arvoinen toimija.

Suomen parlamentin Ukraina -näytelmä vaatisi oman juttunsa. Zyskowicz:illa menee puurot ja vellit sekaisin. Fasismia tukee NATO-EU eikä Putin.

Ahtisaari ja Kosovon kyseenalainen itsenäisyysjulistus

Sunnuntai 10.2.2013 klo 17.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kosovon itsenäisyysjulistus on herättänyt maailmalla ristiriitaisia tunteita. YK:n yleiskokous pyysi kansainväliseltä tuomioistuimelta International Court of Justice neuvoa-antavaa mielipidettä siitä noudattiko julistus kansainvälisen lain mukaista käytäntöä. Kaikki EU:n jäsenmaat eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä ja vain alle puolet YK:n jäsenmaista ovat sen tunnustaneet.

Heti USA:n johtamien NATO:n pommitusten päätyttyä, YK:n turvallisuusneuvosto päätti päätöslauselmalla 1244 luoda Serbiaan kuuluvaan Kosovoon tilapäisen YK:n hallinnon elimineen, jonka johdossa on erityisedustaja, jona mm suomalainen Harri Holkeri toimi vuoden ajan. NATO:n johtamat kansainväliset KFOR - joukot määrättiin takaamaan turvallisuus alueella. Toisin sanoen maat, jotka juuri olivat osallistuneet laittomiin pommituksiin, käytännössä miehittivät aluetta. Yhdysvallat käytti tilaisuutta hyväkseen alkaen rakentaa jättimäistä Bondsteel - sotilastukikohtaansa alueelle.

YK:n järjestelyn tarkoituksena oli luoda edellytykset neuvotteluille Kosovon pysyvästä asemasta. YK:n pääsihteeri nimesi Martti Ahtisaaren johtamaan neuvotteluja. Ahtisaari ei, useiden lähteiden mukaan, peitellyt kantaansa, jonka mukaan Kosovon itsenäisyys, ilman Serbian hyväksyntää, olisi ainoa vaihtoehto. Osittain tästä johtuen, Kosovon albaanineuvottelijoiden täydellinen kompromissihaluttomuus sai tukea. Ahtisaari jätti pääsihteerille esityksen yksipuolisesta itsenäisyysjulistuksesta. Kuusi jäsentä, mm NATO:n pommituksiin osallistuneet pysyvät turvallisuusneuvoston jäsenet olivat Ahtisaaren ehdotuksen takana. Kävi kuitenkin selväksi, että paitsi esitystä vastustavat pysyvät jäsenet, jotka julkisuudessa usein mainitaan (Venäjä ja Kiina) myös koko turvallisuusneuvoston enemmistö oli ehdotusta vastaan.

Korkeat virkamiehet pyrkivät tutustumaan tilanteeseen paikan päällä Kosovossa. Vierailun aikana Pristinan ympäristössä tapahtui pommi-iskuja ikäänkuin osoittamaan, että elleivät päätökset miellytä, seurauksista ei vastata.

Kosovon YK -hallintoon kuuluva edustajisto kokouksessaan, johon serbiedustajat eivät osallistuneet, antoi helmikuussa 2008 itsenäisyysjulistuksen. (Herää kysymys tarkoittaisiko se itsenäistymistä YK- hallinnosta vai Serbiasta)

International Court of Justice tuli tunnetusti tulokseen, että kansainvälinen laki ei kiellä itsenäistymisjulistuksia. Kapeuttamalla tarkastelun siihen, abstraktiin asiaan, mikä ei ole kiellettyä, sen sijaan, että olisi tarkastellut nimenomaan Kosovoa, sen erityisolosuhteita YK:n hallinnon alaisena, sekä YK:n yleiskokouksen selvää kysymyksenasettelua nimenomaan kyseisen kaltaisessa tilanteessa tehdystä julistuksesta, ICJ pisti päänsä pensaaseen. Sen lisäksi ICJ tulkitsi, että edustajiston jäsenet toimivat itsenäisyyttä julistaessaan yksityishenkilöinä eikä edustajistona, joka jälkimmäinen olisi vielä selvemmin rikkonut YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä.

Innsbruckissa pidettiin 16.12. 2010 kansainvälisen lain asiantuntijoiden, eri yliopistojen professoreiden, kokous, jossa käsiteltiin ICJ:n ristiriitaista päätöstä. Tuon kokouksen esitelmistä laadittujen artikkeleiden kokoelma on ilmestynyt kirjana "Kosovo and the International law" ed. Peter Hilpold. Kansainvälistä lainsäädäntöä tuntemattomallekin, tunnettujen profesorien argumentaatio on herkullista luettavaa. Kansainvälisen oikeuskäytännön tila ja oikeusistuimien alttius tiettyjen maailmanvaltojen vaikutukselle ICTY ja ICJ nimenomaisesti, johtaa huoleen mielivallan voimistumisesta maailmassa.

Millä keinoin Suomi ja Eurooppa sidotaan mukautumaan Yhdysvaltojen ja joidenkin EU-maiden sotilaalliseen ja taloudelliseen vallantavoitteluun Balkanilla? Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008 kun kyseenalainen itsenäistymisjulistus oli annettu. Pommittajavaltiot palkittiin rauhan Nobelilla viime vuonna. Ahtisaari on suhtautunt suorastaan alentuvasti maihin, jotka eivät ole suostuneet tunnustamaan Kosovon itsenäisyyttä. Hän on myös aktiivinen NATOon liittymisen markkinoija.