Suomalaiset keskitysleirit Itä-Karjalassa

Torstai 27.11.2008 klo 21.55 - Pirkko Turpeinen - Saari

Luin äskettäin Curzio Malaparten kirjan Kaputt (1944). Sotakirjeenvaihtajana ollut italialainen kapteeni Malaparte kuvaa sodan sietämätöntä kammottavuutta ja nimenomaan saksalaisten toimintaa ja heidän yhteistyökumppaneitaan eri puolilla Eurooppaa myös Suomessa. Mahdotonkin traagisuus ja pöyristyttävyys saa ilmavan, siedettävän muodon.

Eilen istuin EDITA-kustantamon KIRJAn päivän illallisella vastapäätä historioitsija Osmo Hyytiää. Hän kertoi muun keskustelun ohessa kirjastaan Helmi Suomen maakuntien joukossa;Suomen Itä-Karjala 1941-1944. Odotan mielenkiinnolla mahdollisuutta tutustua siihen. Jo keskustelun aikana osoittautui kuinka myös tässä teoksessa kuvataan sitä suomalaista rotupoliittista asennetta, jota Oula Silvennoinenkin omassa väitöskirjassaankin korostaa.

Miehitetyn Itä-Karjalan suomalaisilla keskitysleireillä kuoli 3000 ihmistä. Monet leirillä olleista olivat naisia, lapsia ja vanhuksia. Leirillä olleista lapsista hengissä selvinneitä on Osmo Hyytiän mukaan parisen sataa vielä elossa. Pohdimme illallisen aikana voisiko suomalaiset jollakin tavalla myöntää tuon kauheuden olleen olemassa ja jakaa sitä surua mikä noiden vielä hengissä olevien venäläisten, pääasiassa naisten mielissä yhä on.Molemmat olimme sitä mieltä, että jonkinlaiset taloudelliset henkilökohtaiset korvaukset olisivat paikallaan. Joskus on ehkä kyynisesti todettu sotakorvausten kattaneen myös tuon alueen, mutta se ei pidä paikkaansa. Rahat menivät keskushallintoon, ei keskitysleireillä olleille.

Tasavallan presidentin vierailu Petroskoissa sopisi arvojohtajuuteen, jota häneltä odotetaan. Tasavallan presidentti voisi aloittaa sen nöyrtymisen, jota vaaditaan aitoon itsetutkiskeluun ja suruun siitä, että itse yksilönä tai kansakuntana on tehnyt jotakin ihmisarvoa syvästi loukkaavaa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta kärsineitä ihmisiä voi lohduttaa ja hyvittää. Kansa voisi seurata arvojohtajan esimerkkiä.Mitä menettäisimme, jos käyttäytyisimme sivistyneesti  ja inhimillisesti.

Sveitsiläinen näkökulma Suomen erillissotaan

Tiistai 25.11.2008 klo 18.55 - Pirkko Turpeinen - Saari

Ystäväni prof. Arno Gruen lähetti minulle leikkeen Neue Zürcher Zeitungista 4.11.2008 Otsikko: " Suomen tanssi paholaisen kanssa; toisen maailmansodan varjot ovat ajateltua pidemmät."

Artikkelin kirjoittaja Aldo Keel aloittaa kuvailemalla mm. Ruotsin pääministeri Perssonin ylistystä suomalaisten urheudesta " Tali-Ihantalan taistelussa" jonka hän esitti aselevon 60- vuotisjuhlassa.Lehti referoi myös ulkoministeri Bildtíä joka sanoi taistelun mahdollistaneen Ruotsin neutraliteettipolitiikan.Myös kuningas Carl Gustavin läsnäolo Tali-Ihantala elokuvan ensi-illassa sai lehden huomion.

Artikkeli käy lyhyesti läpi vallitsevan käsityksen sotien kulusta.

Sen jälkeen lehti kuvaa Suomen tähän astista omakuvaa. Sitä kuinka Mannerheim on äänestetty suurimmaksi suomalaiseksi, Ryti toiseksi.Kuinka hyvin perinteinen käsitys onkaan iskostunut kansalaisiin! Lehti mainitsee Linnan "Tuntemattoman sotilaan", joka jo hieman muutti perinteistä kuvaa.

Lehden mukaan nyt sotateemaa käsitellään taiteessa ironisesti. Se referoi Hotakaisen teosta, Katariina Lillqvistin animaatiota ja Hufvudstadsbladetissa esitettyä käsitystä Mannerheimin homoseksuaalisuudesta.

Lehti referoi vielä Suomen ulkoministeriön virkamiehen kaksi vuotta sitten selostaneen kuinka kansakuntien elämässä on hetkiä, jolloin täytyy harkita " tanssimista paholaisen kanssa" ja että Suomella ei ollut liittolaisuutta Saksan kanssa, Suomi ei osallistunut Leningradin saartoon eikä tukenut Murmanskin radan tuhoamista. Lisäksi armeijassa taisteli 300 juutalaista.

Lehti arvelee, että shokin on täytynyt olla suuri kun Elina Sanan tutkimus ja Oula Silvennoisen tutkimustulokset ovat paljastaneet aivan muunlaisen todellisuuden. Artikkeli referoi molempia tutkimuksia laajasti ja toteaa lopuksi Helsingin Sanomien prof. Seppo Hentilän artikkelia lainaten: Silvennoisen kirja iskee jälleen yhden naulan erillissotateesin arkkuun.

Tämä referaatti ei tee oikeutta artikkelin luovuudelle ja hienolle oivaltavalle kokonaisuudelle. Teidän täytyy siis lukea itse.

Suomen historian vaietut vuodet

Torstai 20.11.2008 klo 13.37 - Pirkko Turpeinen - Saari

Tasavallan presidentti järjesti 19.11. 2008 Linnassa panelikeskustelun Suomen historian vaietuista vuosista.Televisionauhoituksessa nousivat esiin sisällissota ja jatkosota.

Keskustelussa ilmenivät paljaalla tavalla historioitsijoiden erot. Takertuminen omaan ideologiaan ja sen pohjalta huikeisiin yleistyksiin. Psykiatri havaitsi myös ahdistuksen. Osalle puhujista oman tietoisuuden horjuminen mutta vaikeus myöntää muuttumisen tarvetta oli käsin kosketeltavaa.

Urho Kekkosen tunnuksena oli tosiasioiden myöntämisen välttämättömyys kaiken toiminnan perustana.Hän jos kukaan kehittyi sotaisasta "ryssien" tuhoajasta ( "ei haittaa vaikka Moskova ja Leningrad hävitetään maan tasalle , itsepähän ryssä on kaulavillansa kehrännyt") inhimillisyyden, yhteistyön ja kaikkien kansojen arvokkuuden tukijaksi.

Presidentin keskustelussa huikeimman yleistyksen esitti historioitsija Martti Häikiö: sisällissota oli demareiden syy.Hävisivät vaalit ja aloittivat sodan. Ohto Mannisen päätelmät Neuvostoliiton tosiasiallisesta sodasta Suomea vastaan olivat yhtä huikeita.

Kaikilla tutkijoilla on käytössään eduskunnan pöytäkirjat vuodelta 1917. Kaikki tietävät suomalaisten poliitikkojen suhteet Saksaan ja sen, että paitsi, että Saksa ja Venäjä olivat sodassa, Suomi oli Venäjän autonominen osa.Jääkärit olivat antaneet uskollisuuden valan Saksalle.Mannerheim tsaarille.

Valtalailla eduskunta oli julistanut itsensä ylimmäksi päättäväksi elimeksi. Porvariston vehkeily väliaikaisen hallituksen kanssa aiheutti sen, että eduskunta laittomasti hajotettiin.Pula koetteli Suomea, köyhillä oli nälkä.Varakkaat varastoivat keinottelumielessä ruokaa.Kunnallista äänioikeutta ei työläisillä ollut, palkat laskivat ja perheitä oli lähes mahdotonta elättää.Köyhimmillä ei ollut myöskään valtiollista äänioikeutta.

Kuinka demokraattista oli kutsua saksalaiset sotajoukot Suomeen ja antaa heidän miehittää meitä vuoden 1918 lopulle saakka sekä kutsua Suomelle saksalainen kuningas!

Kaksikymmentäluku ja kolmekymmentäluku sisällissodan tosiasiallisena jatkumona vaatii paljon keskustelua.Valkoiset lesket saivat valtion eläkkeen, punaiset eivät.Joutuessaan turvautumaan köyhäinapuun he menettivät myös äänioikeuden.Jos 27 hengen eduskuntaryhmä pannaan vankilaan ,voiko maata kutsua demokratiaksi ja oikeusvaltioksi?

Kolmekymmentäluvun henkinen ja juridinen kehitys loi pohjan kansallissosialistiselle ajattelulle myös meillä.Kommunistien ajojahti oli laillistettua "kansanhuvia".Ryssittely ja neuvostoliittolaisten pitäminen alempiarvoisena rotuna tuli sallituksi.Suhde kansallissosialistiseen Saksaan oli kansalaistenkin tasolla tiivistä. Kouluissa saksalaiset Hitler-jugedin jäsenet olivat vaihto-oppilaina.

Lue lisää »

Suuri kasvatuskeskustelu

Keskiviikko 19.11.2008 klo 11.15 - Pirkko Turpeinen-Saari

TV 2:n 18.11.2008 suuressa kasvatuskeskustelussa nousi jälleen kaipuu ruumiilliseen kuritukseen. Pakolla ja kontrollilla nuorten järjestykseen saattamiseen.

Poliisin tytär, nuori, esitti parhaat mielipiteet yhdessä MLL:n Mirjam Kallandin kanssa.

Lapsen ja nuoren "kurinalainen" käyttäytyminen syntyy koko elämän jatkuvasta turvallisesta vuorovaikutuksesta joka on hellyyttä, kiinnostusta, keskusteluja ja aikuisen ja lapsen yhteistä läsnäoloa.

Tiedetään, että yhteiskunta on rajusti kehittynyt yhä eriarvoisemmaksi. Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu on kasvanut. Aikuisten maailma on yhä itsekeskeisempi. Osa aikuisista ja valtio hyötyvät rahapeleistä, alkoholinkäytöstä ja toisten taloudellisesta hyväksikäytöstä. Monet työntekijät tuntevat työelämän pakkona ja puristavana kilpailuna. Vanhemmat eivät kotona enään jaksa rakentaa myönteistä ilmapiiriä ellei siihen ole sisäistä tarvetta jo oman kehityksen kuluessa syntynyt.

Lapsen ja nuoren rakkauden ja läsnäolon tarve aikuisen ja ikätovereiden kanssa voi muodostua myös tarhassa, koulussa, naapureiden kanssa. Tarhan aikuisten ja koulun opettajien tulisi koulutuksensa ja tietoisuutensa varassa kyetä kannattelemaan lapsia ja nuoria myös silloin kun vanhemmat ovat liian lujilla.

Oikeus poistaa nuori luokasta fyysistä voimaa käyttäen on ongelma.Onko luokan yhteisen ilmapiirin kehittämiseksi tehty riittävästi ennenkuin joudutaan poistotilanteeseen.

Kasvatuskeskustelu ohitti lasten ja nuorten keskeisen elämänpiirin;koulun. Jos systemaattinen, säännöllisten pienryhmässä tapahtuvien keskustelujen avulla synnytettävä kouluilmapiirin kehittäminen edelleen laiminlyödään, ei ole odotettavissa parannusta sen enempää lasten ja nuorten kuin aikuistenkaan hyvinvointiin, ovat aikuiset sitten opettajia, vanhempia tai muita kansalaisia.

Pahuus ja terveydenhuolto

Tiistai 18.11.2008 klo 11.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomessa vaietaan järjestelmien pahuudesta. Suomalaista terveydenhuoltoa vaivaa byrokratia ja piittaamattomuus.Pahuus heijastetaan mieluummin yksilössä olevaksi synnynnäiseksi pahuudeksi.

Suomalaisen terveydenhuollon pahuuden eräs ilmentymä on psykiatristen potilaiden, herkkien ihmisten, kohtelu. Harvassa maassa käytetään niin paljon pakottamista, pakolla sitomista ( lepositeisiin asettamista- "lepositeet" mikä sana?)kuin meillä. Kun Suomen lääkärilehti julkaisi Suomen alueittaiset erot liittyen leposide-eristysten määrään se jätti häveliäästi mainitsematta alueet nimeltä.

Psykiatrisen hoitoyhteisön voisi kehittää luovaksi humaaniksi yhteisöksi. Tästä minulla on kokemusta. Sen humaanin yhteisön voi myös muutamassa vuodessa tuhota. Senkin olen nähnyt tapahtuvan.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani humaani Birminghamin sairaala on poikkeus brittiläisessäkin maailmassa, mutta se on mahdollinen.Työilmapiirin kehittäminen edellyttää syvää humanismin kokemusta ja sen laajentamista yhteisöön.Kehittäminen vaatii aikaa ja yhteisön jokaisen jäsenen hyväksymistä ja henkisen kasvun vaalimista.

Kun hoitavan henkilön merkityksellisyys kiteytyy siihen, että hän vaatii potilasta ottamaan jonotusnumeron tyhjässä odotussalissa ei liene ihme, että tavallinen kansalainen haluaa yksityistä palvelua  siis ainakin toivoa muutoksesta, jonka avulla siintäisi hitunen ihmisarvoa.

Ihmisen pahuudelleko ei voi mitään??

Maanantai 17.11.2008 klo 11.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat kunnostautui 16.11.2008 kolmessa artikkelissaan propagoimaan itselleen tyypillisellä tavalla propagandaa ihmisen pahuudesta ja hyvyyden sairaudesta tai patologisuudesta.

NATO artikkelissa prof Antolan suulla sotilasliitton pelosta tehtiin vähintäänkin sairaus kun ihmisten tappamisen harjoittelun ja itse tappamisen tulisi kuulua sairauksien piiriin.Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ja kansakunta kykenee ratkaisemaan ja ennaltaehkäisemään ongelmia pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja halulla nähdä myös kumppanien tarpeet ja näkökulmat.

Hämmästyin myös Eila Sailaksen ja Jari Ehrnrootin kantoja voimattomuudesta pahuuden edessä. Monet psykiatrit tuntevat Birminghamin sairaalassa hoidettavien tappajien hoito-ohjelman.Päinvastoin kuin Suomessa tappoihin syyllistyneet henkilöt hoidetaan vain lyhyen hoitojakson sairaalassa, lopun avohoidossa työnsä ja läheistensä parissa. Henkilökunta ja "potilaat" ovat siviilivaatteissa, syövät samassa ruokasalissa. Hoitokuukausien tavoitteena on opettaa "tappajille" se mielen prosessi, joka johtaa ahdistuksen tunteesta toimintaan, joka voi olla väkivaltaa. Ahdistuksen noustessa lähelle toimintaa pienet hennot hoitajat lähestyvät potilasta rauhoittaen " ei hätää", " älä pelkää" kommentein ja he auttavat potilaan lepäämään jännittyneisyydestään.

Kuinka paljon Jokelan surmaajaa Pekka-Eric Auvista olisikaan auttanut, jos koulussa olisi ollut esim. Yhteiskunnalinen keskustelukerho, jossa hänen laajaa lukeneisuuttaan olisi

Lue lisää »

Kansallisteatterin "Tuntematon sotilas"

Torstai 13.11.2008 klo 16.53 - Pirkko Turpeinen - Saari

Ensimmäiset viisi - kymmenen minuuttia vaikuttivat minuun eniten. Virallisen "Suomi-kuvan" vastapainona nähtiin kehystettynä "hajanainen, ahdistunut, eksyksissä oleva Suomi-riepu" Tuon kuvan näyttelijäsuoritus- kuka näyttelijä sitten olikin- oli erinomainen.

Näytelmästä nauttiminen ei edellyttänyt Väinö Linnan teoksen tuntemista. Viestit kulkivat suoraan alitajuntaan.Nykypäivä nousi menneen lomaan vaikuttavasti. Suomalaisten asenteiden venäläisvastaisuus johdetaan viholliskuvista, jotka sukupolvi toisensa jälkeen omaksuu lähes äidinmaidossa.Se, että tappamisen kohde on Ihminen vaikka toimintaa kutsutaan sodaksi tulee katsojalle selväksi.

Mitä luovasta kokemuksesta jäi seuraavan päivän mietteisiin? Ensiksikin se kuinka vanhanaikaiselta Väinö Linnan teos ja Edvin Laineen elokuva tuntuvatkaan.Saksalaisten puuttuminen kokonaiskuvasta tuntuu tänä päivänä oudolta. Niin paljon on viime aikoina tutkimuksessa ja kirjallisuudessa Saksan ja Suomen yhteistyö saanut tilaa ja valaistusta.

Siitä ajatukset johtivat sisällissotaan.Kuinka yksipuolinen kuva siitäkin on edelleen olemassa.Saksalaiset ja venäläiset rajataan usein ulkopuolelle. Venäläisiähän oli sekä Mannerheimin leivissä, että punaisten joukoissa.Tsaarin kannattajat olivat valkoisia ja työläisiä sympatisoivat tukivat punaisia.Saksalaiset ratkaisivat sodan Mannerheimin eduksi ja käytännössä läsnäolollaan estivät todellisen Suomen itsenäisyyden vuoden 1918 lopulle saakka.

Luovat esitykset ovat harvinaisia.Vastaanottava yleisö tuntee muuttuvansa ja avautuu.Tällainen oli Kristian Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas.Kiitos siitä!

Pääministeri Vanhanen Georgian asialla?

Lauantai 8.11.2008 klo 18.00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ensimmäisessä kommentissaan Georgian tapahtumiin Pekingistä käsin Vanhanen totesi Georgian toimineen provosoituna. Niin ETYJ, Suomen pääministeri kuin EU:kin ovat julistaneet päätelmänsä tietämättä totuutta siitä mitä Tsinvalissa tapahtui.

Näin lokakuun alkupuolella venäläiseltä TV kanavalta Venäjän Eurooppasuhteita tuntevan venäläisen professorin haastattelun. Hän piti valitettavana sitä kuinka EU nyt ilmoittaa tutkivansa mitä Georgian sodassa oikestaan tapahtui kun se jo välittömästi tapahtumien aikana julisti tuomionsa ja kannanottonsa tutkimatta.

EU:ssa voimakkaat ennakkokäsitykset estävät Venäjä-suhteissa asioiden asiallisen ja tasapuolisen käsittelyn.

Viime päivinä suomalaisissa sanomalehdissä on näkynyt pienehköjä juttuja BBC: hin ja New York Timesiin viitaten, joissa ETYJ:in tarkkailijoiden todistuksiin viitaten todetaan, että mitään provosoivaa tykistötulta ei ollut kuultavissa tulitauon julistamisen jälkeen.

Pääministeri Vanhanen ja ETYJ:n puheenjohtaja Stubb ovat ilmeisesti omaksuneet tietonsa Georgian presidentin Saakashvilin toimesta.Koko "läntisen maailman" mielipide on muokkautunut tarkoitushakuisen väärän informaation ja mainoskampanjan pohjalle.

Kuinka voimme luottaa, että turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka EU:ssa olisi luotettavalla pohjalla, jos se ei pohjaudu tosiasioihin ja, että silloinkin kun suomalaisilla olisi esim ETYJ:n puheenjohtajuuden perusteella enemmän painoarvoa, Suomi itse johtaa muita harhaan.

Vastuu nuorten hoidosta ei ole vanhemmilla vaan psykiatrisella hoitojärjestelmällä

Keskiviikko 5.11.2008 klo 21.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

MTV 3 esitti 5. 11. 2008 ansiokkaan "45 minuuttia" ohjelman, jossa haastateltiin Jokelan koulusurman tehneen nuoren vanhempia. Sen jälkeen prof. Jouko Lönnqvistiä haastateltiin psykiatrian asiantuntijana ja kuultiin ministeri Paula Risikkoa ja kouluissa toimivia psykiatrisia erikoissairaanhoitajia.

Oli järkyttävää havaita kuinka prof. Lönnqvist työnsi vastuuta vanhemmille nuoren hoitoon saattamisesta vaikka nuoren vanhemmat olivat juuri kuvanneet kuinka mahdotonta oli saada lääkäriä lähettämään heidän poikaansa nuorisopsykiatriseen arvioon.

Olen aikaisemmissakin blogeissani todennut, että Suomen nuorisopsykiatrinen hoitojärjestelmä on organisaatioltaan täysin hakoteillä.Jokaisen nuorisopsykiatrisen poliklinikan tulisi toimia matalan kynnyksen periaatteella. Nuoren on päästävä samana päivänä hoitoon, ei viikon tai kuukauden kuluttua puhumattakaan kolmesta kuukaudesta kuten viralliset hoitosuositukset nyt sallivat tapahtuvan.

Ministeri Risikko on aivan oikeassa siinä, että raha ei ratkaise. Tehottomaan hoitojärjestelmään on jo nyt syydetty aivan liikaa rahaa ja voidaan syytää kuinka paljon lisää tahansa ilman, että saadaan parannusta aikaan.

Harvaan asutuilla seuduilla ei jo matkojen takia pystytä tarjoamaan nuorisopsykiatrisia palveluja. Sen vuoksi tärkeintä on kiinnittää huomiota opettajiin ja heidän työnohjaukseensa.Jos opettajat saavat lukujärjestyksessä jokaiselle lapsiryhmälle säännöllisen keskusteluajan, jossa lapset ja nuoret voivat puhua tunteistaan ja kokemuksistaan rakennetaan ystävyyssuhteita, jotka takaavat, että yksikään lapsi tai nuori ei jää yksin ryhmän ulkopuolelle.

Lue lisää »

Helsingin homekoulut ja ajalle tyypillinen välinpitämättömyys

Lauantai 1.11.2008 klo 9.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Soitin eräässä asiassa lapsenlapseni opettajalle. Hän mainitsi ikäänkuin sivulauseessa ehtivänsä rauhassa puhua koska on homeoireiden vuoksi sairaslomalla. Oireet tulevat vakavina aika ajoin, jolloin kuumepiikin vuoksi joutuu jäämään sairaslomalle. Sen jälkeen tuli mieleeni, että lapsenlapsellanikin on usein aivan lyhyitä selittämättömiä kuumeita.

Koulussa on todettu homeongelma, joka on ilmeisesti jatkunut pitkään. Jo keväällä odotin, että koulutoiminta järjestettäisiin pikavauhtia tilapäistiloissa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Sadat lapset, opettajien tavoin keräävät kroonisen tautitaustan itselleen voimatta tehdä mitään. Sen lisäksi lapset väsyvät ja oppiminen vaikeutuu kun hengitysilman laatu on huono.

Minusta näyttää siltä, että Helsingin koulujen ongelmien ratkaisujärjestys heijastelee vallitsevia arvoja. Jos asiat priorisoitaisiin inhimillisyyden näkökulmasta, lasten ja nuorten fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi olisivat ensisijaisia. Kauniisti sisustetut viihtyisät koulut, joissa opettajista pidettäisiin työnohjauksella hyvää huolta loisi lasten ja nuorten terveydelle ja mielenterveydelle olosuhteet, jotka eivät tuottaisi asiakkaita terveydenhoitajille ja lääkäreille.

Itse kävin koulua tiloissa, jotka koostuivat tavallisen kerrostalon huoneistoista. Voimistelusalina ja juhlasalina toimi puuparakki. En usko, että nykyvanhemmatkaan nyrpistäisivät nenäänsä lastensa koulun vaatimattomille puitteille, jos vain tietävät lasten ja opettajien terveydestä pidettävän huolta.