Mikä nuorten psykiatrisessa hoidossa on vialla?

Torstai 31.5.2012 klo 19.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Toimin 25 vuotta Helsingin kaupungin nuorisopsykiatrian ylilääkärinä. Eläkkeelle jäädessäni jokainen nuori sai vastaanoton samana päivänä kun käveli poliklinikan ovesta sisään. Jokainen pääsi tarvitessaan samana päivänä osastolle. Sama lääkäri hoiti poliklinikalla ja osastolla. Jokainen sai itselleen ilmaisen psykoterapian, joka kustannettiin joko KELA:n tai sairausvakuutuksen kautta tai oman palvelumme budjetoidusta psykoterapiamäärärahasta.Lähetettä nuori ei tarvinnut. Jotkut lääkärit tai koulut kirjoittivat lähetteitä, mutta me emme niitä pyytäneet. Kaikki niin potilaat, heidän vanhempansa kuin henkilökunta olivat tyytyväisiä ja iloisia.

Tämä palvelu oli Helsingin kaupungin omaa palvelua.

Syynä varhennetulle vanhuuseläkkeelle lähtööni oli Helsingin kaupungin päätös siirtää nuorisopsykiatria hallinnollisesti HYKSiin, yliopistollisen keskussairaalan alaisuuteen. HUS:in johtaja Aki Lindén on ihmetellyt sitä, että vasta hierarkian viides porras on tekemisissä potilaan kanssa. Tuntien HYKS:in byrokratian ja toimintatavat tiesin jo etukäteen, että ne hoitomallit, joita olimme kehittäneet yhteistyössä Helsingin kaupungin nuorisotoimen, koulujen, liikuntatoimen ja kirjastojen kanssa eivät tulisi jatkumaan. Nuorten palvelemisen sijaan ensisijaiseksi tulisi koulutus, tutkimus, tieteelliset ansiot jne. Näissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta nuori tuntee jo hoitoon tullessaan mikä hoitopaikassa on tärkeää, mikä on sen ilmapiiri.

Nuorisopsykiatrian siirryttyä HYKS:iin hoitoon päästäkseen nuori tarvitsi lähetteen. Hoitoon pitää jonottaa. Jonotus saattaa kestää kuukausia. Hoito on riittämätöntä ja sattumanvaraista. Hoito koostuu henkilökunnan suoritteista. Osastohoitoon tulevan potilaan toveri on ehkä 150km päässä olevalta paikkakunnalta. Ei ole mitään yhteistä. Vierauden tunne vallitsee.

Mielestäni nuorisopsykiatria on lähialuetoimintaa. Psykiatrinen apu tulee saada heti kun nuori tuntee tarvitsevansa apua. Kun mieli on hajoamassa ja ahdistus kasvamassa kestämättömäksi hoitoon on päästävä joidenkin tuntien kuluessa eikä pidä joutua odottamaan kuukausia. Helsingissä kaupunki maksaa lääkäreiden koulutusta maksaessaan HYKS:in maksuja eikä pelkästään potilaiden hoitoa. Lääkärit vaihtuvat tiuhaan.

Toinen keskeinen nuorisopsykiatriaan liittyvä ongelma on psykoterapian korvaaminen masennuslääkkeillä, jotka lääkkeet aiheuttavat itsemurhayllykkeitä ja aggressiota. Pidin serotoniinin takaisinottoa estäviä masennuslääkkeitä kokemusperäisesti epäsopivina. Toinen koulukunta käyttää niitä edelleen.Lääkevalinta edellyttää suurta harkintaa.

Nuorisopsykiatria ei voi ratkaista nuorten ongelmia varsinkaan pienillä paikkakunnilla, kaukana psykiatrisista palveluista. Koulu ja opettajien taitava nuorten tunteiden ja ajatusten huomioon ottaminen ovat paljon tärkeämpiä. Suomessa olisi päästävä kouluilmapiirin kehittämisessä pidemmälle, jotta voitaisiin välttää nuorten ongelmien eskaloituminen sairaudeksi. Opettajat ansaitsevat saada kannustusta ja työnohjausta erään Tamperelaisen opettajan kuvailemien "aamupiirien" kehittämiseen joka luokkaan. Aamupiirien, joissa kerran viikossa nuoret voivat puhua opettajan kanssa "syvällisiä" tärkeitä mieleen tulevia asioita.Nuorisopsykiatri voisi ajoittain käydä tapaamassa opettajia, jotka voisivat kysyä nevoa mieltään painavissa asioissa ilman, että vastuu oppilaasta siirtyisi pois opettajalta, joka kuitenkin on luokkansa oppilaiden paras asiantuntija.

Syyrian tragikomedia

Torstai 31.5.2012 klo 10.43 - Pirkko Turpeinen-Saari

George W.Bushin ristimä "roistovaltio" Syyria ei ole taipunut Yhdysvaltojen raa'an pelin edessä.Sekulaarinen (Syyriassa ei tilastoida väestöä uskonnon mukaan) valtio-omisteisia rakenteita omaava liittoutumaton maa ei sovi yhdysvaltalaiseen maailmankuvaan.

Sunnimuslimien ja Al Qaidan yhdessä muodostama oppositio, jota Yhdysvaltojen johtama "Syyrian ystävät" tukee ei halua neuvotella koska Yhdysvallat, Saudi-Arabia ja Qatar ovat antaneet rahallista apua, aseita ja Libyan sotaan osallistuneiden joukkioiden tukea. YK:n Yhdysvaltojen tukema pääsihteeri vetää myös mattoa neuvottelijan Kofi Annanin jalkojen alta.

Tragedia saa komediallisia piirteitä "Syyrian ystävä"-maiden karkoittaessa Syyrian diplomaatteja maistaan. Britannian entinen Libyan suurlähettiläs ihmetteli moista tempausta ja totesi diplomaattien olevan kohdemaissaan diplomatiaa ja neuvotteluja varten. Ruotsi onneksi toimi viisaasti.

Tällainen "ystävä"-toiminta ei auta syyrialaisia, joissa on monella tavalla ajattelevia ihmisiä. Kristittyjä, joiden omaisia on opposition toimesta raiskattu ja teloitettu Homsissa, maltillisia sunni-muslimeja, jotka kristittyjen ohella ovat tyytyväisiä hyviin sosiaalisiin oikeuksiin Syyriassa vaikka poliittiset oikeudet ovat rajalliset eikä hallitusta vastaan ole syytä toimia ainakaan niin, että toiminnan voisi tulkita maanpetokseksi.

Opposition värssyissä toivotetaan kristityt Beirutiin ja alawiitit ruumisarkkuun.

On mielenkiintoista kuinka media ei ole ollut kiinnostunut haastattelemaan historian tutkijoita, jotka pystyisivät selvittämään mikä sunni-muslimien äärisuuntauksissa, jota Saudi-Arabia edustaa, on sellaista, että Yhdysvallat on aina valmis tukemaan heitä. Miksi valtioiden ja kansakuntien tuhoaminen asettuu Yhdysvalloille hyödyllisemmäksi vaihtoehdoksi kuin niiden rauhaan jättäminen.

Verilöylyt, propaganda ja kaksinaismoraali

Keskiviikko 30.5.2012 klo 9.49 - Pirkko Turpeinen-Saari

On miellyttävää lukea tasapainoisia todellisuutta kuvaavia analyysejä ristiriitaisista ja vaikeista konflikteista yhdysvaltalaisista The Nationista tai The New York Review of Booksista. Sen jälkeen Helsingin Sanomien ja useiden muiden tiedotusvälineiden tunnistettava propagandistisuus tuntuu vastenmieliseltä.

30.5. Helsingin Sanomien Heikki Aittokoski vertaa Syyrian Houlan verilöylyä Jugoslavian Srebrenicaan. Syynä on ilmeisesti propagandistinen tunnelatauksen synnyttäminen. Houlassa lasten ja perheiden murhat suoritti asejoukkiot, joiden uskonto on sama kuin Syyrian presidentillä. Armeija ei hirmutekoja suorittanut. Srebrenicassa tuhansien ihmisten verilöylyä johti armeijan kenraali. Aljazeera pani vielä paremmaksi yhdistäen Houlaan Srebrenican lisäksi Vietnamin My Lain, jossa Yhdysvaltojen armeija tappoi tuhansia muuten tappamiensa miljoonien lisäksi.

Aittokoskelle tekisi hyvää lukea Syyrian kristittyjen mielipiteitä Assadin hallinnosta. "Olen vapaa, olen turvassa. Koulussani osa ystävistäni on  Muslimi veljeskunnan jäseniä. He kunnioittavat minua.Ja minä kunnioitan heitä.Kenen ansiota se on? Katsokaa nyt tätä terroria. Tätäkö Obama haluaa? Tätäkö Sarcozy haluaa?(Syyria vapautui Ranskan siirtomaavallasta)Jättäköön meidät rauhaan. Jos emme pidä presidentistämme, emme valitse häntä. Olen 60 vuotias ja olen ollut vapaa 30 vuotta.Pitäisikö minun pelätä mennä ulos? Pitäisikö minun peittää kasvoni? Pitäisikö naisten elää kuin aasit? Me olemme kansalaisia. Me olemme vapaita."

Charles Glass teki haastattelut Aleppossa, jonka kulttuuri on yli 3000 vuotta vanha. Eri kansanryhmät ovat toimineet sovussa keskenään. Irakin sotaa paenneiden 2 miljoonan kristityn (Charles Glassin mukaan) ja maassa ennestään asuvien kristittyjen asema on uhanalainen. Armenialaiset ovat jo ostaneet asuntoja Armeniasta.

Houlan kymmenien lasten murhat aiheuttavat monien EU-maiden Syyrian diplomaattien karkoituksen. Sen sijaan kaksi vuotta sitten Yhdysvaltojen suojeluksessa tapahtunut Israelin armeijan suorittama 400 Gazan palestiinalaislapsen tappaminen ei saanut minkäänlaista EU:n toimenpidettä. Päinvastoin USA myy aseita Israelille, Suomi ostaa sieltä aseita. Lisäksi Israel on EU:n suhteen taloudellisessa suosituimmuusasemassa taloussaarron sijasta. Voiko murhaajia paremmin suojella?

Kun kansainvälinen politiikka perustuu aseisiin ja mielivaltaisiin tappamisiin, mitä voi kansallisella tasolla odottaa kun tiedonvälitys heijastaa vahvimman etua. Yhdysvaltojen ja EU:n entisten ja nykyisten siirtomaavaltojen tiedonvälitys-hype voittaa kaiken asiallisen, totuudellisen ja eri näkökulmat esiintuovan aineksen.Suomi näyttää seuraavan vanavedessä.

Hyvinkään ampujassa oli ennusmerkkejä

Tiistai 29.5.2012 klo 22.33 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ministeri Räsänen ja mediassa haastatellut asiantuntijat ovat olleet sillä kannalla, että Hyvinkään ampumistapaus poikkeaa aikaisemmista siinä, että siihen ei liittynyt ennustettavuutta eikä yhteisiä piirteitä aikaisempiin surmatekoihin.

Olen tutkinut niin suomalaisten kuin brittiopiskelijoiden itsemurhia. Hyvinkään ampujan ystävä, joka puhui tämän kanssa puhelimessa juuri ennen ampumista teki jo diagnoosin. Ampuja sanoi antavansa värikuula- aseensa tälle, koska ei niitä enää tarvitse. Sen johdosta ystävä huolestuneena kysyi, "että ethän aio tehdä itsellesi mitään"?

Tyypillisesti itsemurhan jälkeen monet tutkimieni nuorten ystävät olivat jälkeenpäin kertoneet vastaavaa. Itsemurhaa ennen ystävä oli sanonut: "Ota laskettelusukseni, en tarvitse niitä enää", vaikka laskettelu olisi ollut intohimoinen harrastus.

Hyvinkään ampuja oli välinpitämätön itsensä ja muiden suhteen. Aggressio voi vastaavassa tilanteessa suuntautua joko itseen tai ulkopuolisiin. Joukkosurmissa on usein kyse laajennetusta itsemurhasta. Ampujan persoona voi olla siten jakautunut, että ei tiedosta tekonsa eri puolia. Hyvinkään ampuja ei myöskään joutunut umpikujaan eikä itsemurha toteutunut välittömästi tapahtuman yhteydessä. Pakomatkalla hän ehti ajatella ja tapahtumien kulku ehti muuttua.

Huomiota herättäneessä perhesurmassa tapettuaan vaimonsa ja lapsensa, perheen isä ajoi Porvoon lähellä autonsa päin toista autoa, jonka ajaja kuoli ja jätti useita lapsia isättömiksi. Siten itsemurha sisälsi piittaamatonta aggressiota, jonka seuraukset täysin viattomille sivullisille olivat järkyttävät.

Hyvinkään ampuja ihaili tarkka-ampujaa, joka tappoi mahdollisimman monta puna-armeijan sotilasta. Siten tältäkään osin ministeri Räsäsen käsitys ennusmerkkien puutteesta ei pitänyt paikkaansa.Tappamisen ihailu ja tappamis"leikit" harrastuksena ovat ennusmerkkejä.

Toisaalta tällainen tappamisen ihailu laajenee koko kulttuuriimme. Meidät on kasvatettu ihannoimaan sotaa, sankarikuolemaa ja jopa sotarikolliseksi luokiteltavia henkilöitä. Sodan ihannointia vastustava sotaveteraani käveli muutama vuosi sitten itsenäisyyspäivän paraatissa hyökkäysajoneuvon alle protestoiden ääneen sodan ihannointia. Tätä viestiä ei kulttuurissamme otettu vastaan. Vasta viime aikoina jotkut sotaveteraanit ovat voineet puhua kuinka hirveää sota on ja käsitellä kokemuksiaan syvät tunteet jakaen.

Kulttuurimme kasvu ulos väkivallasta edellyttäisi muun muassa niin sisällissodan kuin myöhempien sotien tunteellista käsittelyä.

Hyvinkään ja Syyrian verilöylyt

Maanantai 28.5.2012 klo 13.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hyvinkään ja Syyrian verilöylyissä on valitettavasti sama tausta.Kyvyttömyys tuntea empatiaa sekä kaupallisuuden voitto eläytymisestä. Syyrian kohdalla Yhdysvaltojen asekauppa Qatarin ja Saudi-Arabian kanssa, sekä näiden maiden täydellinen riippuvuus Yhdysvaltojen armeijasta johtaa valitsemaan ongelmiin vain aseisiin perustuvia ratkaisuja.

Suomessa jo vaippaikäiset totutetaan pitämään väkivaltaa hauskana leikkinä. Värikuulilla ammuskelu ei joidenkin asiantuntijoiden mielestä vaikuta todelliseen väkivaltaan. Media perustelee runsasta väkivalta viihdettä kannattavuudella. Millä? Tuhoamisella, joka on kaupallistettu.Angry Birds on pehmeä poikkeus.

Empatian puute kasvatuksessa, koulussa, pelien kaupallisessa tuotannossa ja työelämässä on tosiasia, jonka kieltäminen johtaa tappojen jatkumiseen.

Syyriassa vuorostaan käydään Yhdysvaltojen nk. etäsotaa. Yhdysvallat, joka sallii kidutuksen ja miljoonien muiden kuin yhdysvaltalaisten tappamisen ja viimeksi Irakin infrastruktuurin pommittamisen keskiajalle, esiintyy läntisessä mediassa Syyrialaisten ystävänä ja demokratian edistäjänä.

Tosiasiassa Yhdysvalloista sotilaallisesti riipuvaiset Qatar ja Saudi-Arabia aseistavat Yhdysvaltojen ohjauksessa Syyrian kapinallisia ja terroritekoihin syyllistyviä, Libyasta siirtyneitä joukkioita.Samoin kuin Jugoslavian sodissa Yhdysvallat liittoutuu myös Syyriassa jihadistien kanssa.

Läntinen media ja nyt valitettavasti Qatarilainen Aljazeera ruokkivat demokratian sijasta väkivaltaa. Syyrian hallitus, heikkouksistaan huolimatta, kumosi keväällä 2011 hätätilalain. Vuoden vaihteessa saatiin voimaan uusi perustuslaki, joka sallii kaikkien ei-uskontopohjaisten puolueiden osallistumisen vaaleihin. Vaalit järjestettiin toukokuussa 2012, joiden tuloksena oppositio olisi voinut nähdä oman kannatuksensa vaaleissa.Yhdysvallat pilkkasi vaaleja ja tarjoaa vaihtoehdoksi sisällissotaa.

Länsimaiset "Syyrian ystävät" ja suuri osa mediaa katsoo Hulan-verilöylyn olevan osoitus siitä, että ratkaisu Syyrian tilanteeseen on  ulkomaiden osallistuminen sisällissotaan. Tutkimatta kuka suoritti perheiden ampumiset- hallitus, oppositio vai jihadistit, YK:n turvaneuvosto tuomitsi teon jo hallituksen tekemäksi.Ruotsin pitkäaikainen ulkoministeri Carl Bild oli haastattelussaan Aljazeeralla sillä kannalla, että asia tulisi ensin tutkia.

Näyttää siltä, että väkivalta on länsimaisessa kulttuurissa jo vauvaikäisestä sisäistetty niin syvälle yksilöiden ja kansakuntien mieleen, että "minulle kaikki heti vaikka väkivalloin" on muuttunut ylipääsemättömäksi luonteen piirteeksi.Syyrian tilanteessa niiden  "Syyrian ystävämaiden", joille demokratia on militarismia tärkeämpi tulisi tukea oppositiota lopettamaan aseellinen väkivalta, sillä sisällissota toisi uskomattoman verilöylyn samalla kun järjestynyt yhteiskunta tuhoutuisi paitsi infrastruktuuriltaan mutta myös henkisesti. EU:n tulisi irroittautua Yhdysvaltojen ja sen arabiliittolaisten tuhoisasta suunnitelmasta.

Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen silmälasit?

Tiistai 22.5.2012 klo 11.10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime päivien HelsinginSanomien lukeminen on auttanut jälleen ymmärtämään miksi monet luovat ystäväni ovat jo vuosia sitten lopettaneet Helsingin Sanomien lukemisen. Varsinkin ulkomaankirjeenvaihtajien propagandistiset ylemmyydentuntoiset kannanotot ovat olleet häkellyttävää luettavaa.

Kiinan kirjeenvaihtaja Petteri Tuohinen kuvaa kuinka "maailman toiseksi suurimman talosmahdin ymmärrysvaje on hämmentävä." Hän kirjoittaa kuinka "Kiinaa yksinvaltaisesti johtava kommunistinen puolue on erityisen ärsyyntynyt sokean ihmisoikeusaktivistin Chen Guangchengin aiheuttamasta kansainvälisestä selkkauksesta"... "Tapaus osoitti taas kerran, kuinka Kiina ja länsimaat eivät pelaa edes samaa peliä, samoista säännöistä puhumattakaan."

Chenin "ihmisoikeusaktivismi" on käsittääkseni perustunut keskeisesti Kiinan yhden lapsen politiikan ja siihen liittyvien "pakkoaborttien" arvosteluun. Onko se ihmisoikeuksien puolustamista?

Maapallon keskeisin ongelma on liiallinen väestön lisääntyminen. Asiantuntijoiden mukaan tarvittaisiin useampi maapallo huolehtimaan kasvavan väestön tarpeista. Muistan jo ala-asteella 1950-luvun alussa maininneeni "Ystäväni" kirjaan väestönkasvun olevan suurin ongelma maapallolla.

Kiina on yhdenlapsen politiikallaan puolustanut lastenlasteni ihmisoikeuksia enemmän kuin mikään muu maa. Chenin ja Petteri Tuohisen toiminta pyrkii päinvastaiseen tavoitteeseen. Yhdysvallat, jonka länsilehdistö kuvaa Chenin pelastajana tuhoaa maapallon selviämisen edellytyksiä eniten, jos Lähi-idän öljymaita ei lasketa mukaan.

Petteri Tuohinen ei ole havainnut että Kiinassa on toisenlaisen yhteiskuntajärjestelmä kuin monessa muussa maassa hyvine ja huonoine puolineen. Kiina ei käsittääkseni aiokaan muuttaa sitä. Lehden lukija olisi kiinnostunut riittävistä aineksista, joista voisi itse päätellä mitä mieltä on Kiinan asioista tarvitsematta ottaa päähänsä Petteri Tuohisen ideologisia silmälaseja. 

Jugoslavian verisen hajottamisen loppuun saattaminen

Perjantai 11.5.2012 klo 12.00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvallat veteli Jugoslavian sodan naruja taustalla.

Maaliskuussa 1992 Euroopan yhteisö ja Jugoslavia neuvottelivat Lissabonissa sopimuksen Sveitsin kaltaisesta jaosta kantoneihin,joilla olisi itsehallinto. Serbit, kroaatit ja muslimit hyväksyivät sopimuksen. Yhdysvaltojen lähettilään Zimmermanin puututtua asiaan, muslimijohtaja presidentti Ljubo Izerbegovic vetäytyi sopimuksesta, jonka jälkeen myös kroaattien edustaja vetäytyi.

Tämän jälkeen USA:n ulkoministeri Cyrus Vance, Britannian Ulkoministeri Lord David Owen ,YK:n ja Euroopan yhteisön edustajat allekirjoittivat Vance-Owen suunnitelman, jonka perusteella Jugoslavia jaettaisiin kymmeneen provinssiin. Euroopan tuli toimia siirtymävaiheen tukijana. Owenin mukaan USA ei alun alkaenkaan ollut todellisuudessa mukana, koska sillä oli voimassa 1992 päätetty Defence Planning Guide, puolustussuunnitelma, jonka mukaan "meidän tulee välttää Eurooppaan nousemasta yksinomaan Eurooppa-pohjaisia puolustussuunnitelmia, jotka aliarvioisivat NATO:a.

Vuoden 1995 Daytonin- sopimus pohjasikin NATO:on.IMF:n piti johtaa Bosnian keskuspankkia ja Euroopan jälleenrakennuspankin piti myydä valtion omaisuutta ja uudelleen järjestää julkinen sektori. 4.12.1995 Newsweekin mukaan Yhdysvaltojen johtamalla NATO:lla olisi sopimuksen mukaan siirtomaaisännän valta Jugoslaviassa, tarjoten Yhdysvalloille ennen näkemättömän jalansijan Euroopassa.

Saman aikaisesti jännitteet Kosovossa voimistuivat. Taloudellisten vaikeuksien seurauksena Kosovon taloudellinen tuki heikkeni ja se menetti autonomisen asemansa. Salaperäisellä tavalla KLA, Kosovon vapautusarmeija sai runsaasti aseita. Serbien ja muslimien keskinäinen väkivalta lisääntyi.

Tutustuin ulkomailla asuessani eläkkeelle siirtyneeseen Jugoslavian hajottamisen aikana toimineeseen NATO:n tiedottajaan. Kun käsityksemme sodan kulusta ja syistä olivat melko yhteneväiset kysyin häneltä miksi hän sitten tiedottajana ollessaan valehteli. Hän viittasi jo yliopistossa opiskeleviin poikiinsa ja sanoi:"Minulla on perhe elätettävänä". Hän kertoi kuinka Pristinan torilla saattoi helposti havaita kuinka aika ajoin paikalle oli saapunut ulkomaisia jihadisti-taistelijoita.

Yhdysvallat on hämmästyttävällä tavalla liittoutunut jihadistien kanssa esimerkiksi Kosovossa, Afganistanissa ja nyt Syyriassa, silloin kun se palvelee heidän lyhyen tähtäyksen etujaan.

Jugoslavian tilanteeseen etsittiin ratkaisua siviilikriisinhallinnalla. Ruotsi sai runsaasti kiitosta pyrkimyksestään vaikuttaa rauhanomaiseen ratkaisuun.

Rambouillet- sopimus oli viimeinen yritys saada aikaan rauhanomainen ratkaisu. Serbit olivat valmiit hyväksymään sen poliittisen osan, mutta ei NATO:n miehitystä Kosovoon. Huolimatta kansainvälisestä vastustuksesta NATO aloitti laittomat pommitukset 24.3.1999. Kosovo oli allekirjoittanut sopimuksen, johon serbit reagoivat jyrkän kielteisesti. Jos Kosovo ei olisi allekirjoittanut, NATO ei olisi voinut hyökätä.

Länsi-media tyypillisesti kiinnitti huomiota Kiinan lähetystön pommitukseen ja muihin yksityiskohtiin, mutta ei Tonavan myrkyttymiseen eikä köyhdytetyn uraanin leviämiseen. NATO ei antanut tiietoja siitä, mihin se oli levittänyt uraanipommeja, joten niiden vaikutusta ei myöskään voitu tutkia.

Jugoslavian hajottaminen on globaaliin sotilaalliseen valtaan pyrkivän Yhdysvaltojen toimintamallien oppitunti. Euroopasta ei löydy sille kyseenalaistajaa. Jugoslavian kauhujen lopputuloksena syntyneistä itsenäisistä valtioista suurin osa kuuluu nyt USA-johtoiseen NATO:on ja Yhdysvalloilla on valtava sotilastukikohta, Bondsteel,Kosovossa. Tällaista jalansijaa Eurooppaan Yhdysvallat ei olisi koskaan voinut saada, jos Jugoslavia, markkinavetoisenakin, olisi pysynyt yhtenäisenä.

Miksi Jugoslavia hajotettiin?

Lauantai 5.5.2012 klo 11.58 - Pirkko Turpeinen-Saari

Media ei kykene vastustamaan kaupallista ja tunteita kuohuttavaa lähiväkivallassa piehtarointia. Se kuvaa tietyn poliittisen prosessin lopputuotteena syntyvää nationalismia ja väkivaltaa eikä jaksa perehtyä laajoihin prosesseihin, jotka ilmiöitä synnyttävät.

Kylmän sodan päätyttyä Länsi halusi saattaa sosialistiset maat nopeasti globaalia kapitalistista talousjärjestelmää hyödyttävän kokonaisuuden osiksi. Jugoslaviaa, joka oli sotilaallisesti liittoutumattomien maiden johtava maa ja talousjärjestelmältään sosialistinen, pyrittiin houkuttelemaan siirtymään kahdennellekymmenennelle vuosisadalle - kapitalismiin.

Siihen saakka Jugoslavia, jonka väestöstä enemmistö oli serbejä, oli tasoittanut alueiden varallisuuseroja kuten Suomessa vieläkin tehdään.Se oli saanut yhteistyöhön, yhteiseen parlamenttiin ja yhteiseen armeijaan serbejä, kroaatteja, muslimeja, jotka aikaisemmin historian saatossa olivat olleet vihollisiakin. 

Jugoslavian edellytettiin Länsimaiden toimesta lopettavan alueiden tukemisen, korottavan veroja,neuvottelevan kansainvälisistä lainoista,vähentävän hyvinvointia parantavia ohjelmia. Tämä kaikki kärjisti eriarvoisuutta paitsi alueiden, myös kansallisuuksien välillä.

Shokkiterapian seurauksena talous romahti. IMF ja USA vaativat palkkojen jäädyttämistä,devalvaatiota,tukien poistoa, valtion yritysten lakkauttamista ja osan yksityistämistä. Työttömyys nousi 20 prosenttiin.

Vuonna 1990 Yhdysvaltojen kongressi sääti 1991 Foreign Operations Appropriation Lawn joka yht'äkkiä ja varoittamatta katkaisi kaiken Yhdysvaltojen avun ja lainat. Laissa vaadittiin Jugoslavian jokaisessa kuudessa tasavallassa järjestettäväksi kuuden kuukauden sisällä vaalit. Laki teki selväksi, että taloudellista apua jatkettaisiin vasta vaalien jälkeen ja sen jälkeen kun Yhdysvaltojen hallitus on hyväksynyt ne.

Vain hiukan yli 40 vuotta aikaisemmin fasististen Ustasa-kroaattien Jasenovac keskitysleirissä oli tapettu 600.000 serbiä, mustalaista ja juutalaista. Serbi-partisaanit Titon johdolla pelastivat Jugoslavian, mutta sodan traumat ovat edelleen tuoreet.

Yhdysvaltojen kongressin suurin lobbaus-ryhmä oli kroaatteja.

EU seurasi USA:n esimerkkiä, pidättaytyen taloudellisesta tuesta, säätäen aseidenvientikiellon ja että Jugoslavian tulisi pitää monipuoluevaalit tai vaihtoehtona olisi taloussaarto.

Slovenia ja Kroatia olivat olleet varakkaimpina alueina antajina kun taas esimerkiksi Kosovo saajana. Poliittiset ja taloudelliset jännitteet virittivät pintaan vanhat nationalistiset jännitteet serbien, kroaattien ja muslimien välillä. 1991 Slovenia ja Kroatia julistautuivat itsenäisiksi ja sisällissota alkoi.