"ISIS-K:n väkivalta on poikkeuksellisen vastenmielistä"

Lauantai 28.8.2021 klo 17.31 - Pirkko Turpeinen-Saari

 Helsingin Sanomat otsikoi 28.8. pääuutissivullaan olevan artikkelin yllä olevalla tavalla.

Heikki Aittokoski kertoo kuinka ISIS-K:n taistelijat olivat saapuneet poliisin univormuihin pukeutuneina, aseistautuneina, aamukymmeneltä Dasht-e-Barchin sairaalan sisäänkäynnille läntisessä Kabulissa, alueella, jossa asuu paljon shiialaisia hazaroja.

He etenivät määrätietoisesti synnytysosastolle, jossa he käynnistivät verilöylyn. ISIS-K:n terroristit ampuivat potilaita sänkyihinsä.

Kuolonuhreja oli ainakin 24, heistä suurin osa synnyttämään tulleita naisia, joista osa kuoli vauvoineen.

Sikäli kun muistan, Helsingin Sanomat ei pitänyt "poikkeuksellisen vastenmielisenä" sitä, kun NATO:n pommi iski 20.5.1999 Jugoslaviassa synnytyssairaalaan tappaen kolme tehohoidossa olevaa potilasta sekä yövartijan. Lentävät lasinsirpaleet vahingoittivat kolmea juuri synnyttävää äitiä viiltäen heidän kasvojaan.

Entä, kun rypälepommit iskivät Dragisha Misovicin sairaalaan Belgradin keskustassa yhdeltä aamuyöllä? Neurologinen osasto, synnytysosasto, gynekologinen osasto ja lastenosasto tuhoutuivat. Iskun aikana neljällä naisella oli synnytyspolttoja. Eräs synnyttäjä, jolle oltiin suorittamassa keisarinleikkausta, vammautui. Hänet siirrettiin kellariin, jossa lapsi lopulta syntyi. Tässä iskussa kuoli neljä ja useita loukkaantui.

Kyseessä olivat NATO:n ja Suomen mielestä humanitaariset pommitukset, eivät poikkeuksellisen vastenmieliset sodan veriteot. Runsaassa kahdessa kuukaudessa NATO oli suorittanut 31 500 pommituslentoa myös uraanipommeilla.

Jugoslavian hajottamissodat päättyivät näihin pommituksiin ja Kosovon ja Bosnian NATO-miehityksiin.

Bosnian sodassa 1992–1995 Yhdysvallat ja EU-maat liittoutuivat islamilaista kalifaattia rakentavien Bosnian muslimien, Osama bin Ladenin ja Kroatian rasistisia piirteitä ilmentävien joukkojen kanssa.

Toisen maailmansodan aikana alueella asuvat serbit olivat holokaustin uhreja ja Kroatian lait mahdollistivat heidän pitämisensä keskitysleireissä.

Jugoslavian hajottamissodissa muslimijoukkojen toimintatavat olivat samanlaiset kuin toisessa maailmansodassa. 

Helsingin Sanomat ei kertonut Jugoslavian lähettilään Dragomir Djkicin YK:n yleiskokoukselle lähetetystä muistiosta, jossa viitataan Srebrenican lähialueilla Bosnian serbeihin kohdistuneisiin sotarikoksiin ja kansanmurhiin huhtikuun 1992 ja huhtikuun 1993 välisenä aikana.

Todistajalausunnoista eräs kuvaa Gvozdenija Maticin joulukuun 14 päivänä 1992 kokemia tapahtumia.

”Joulukuun 14.päivänä 1992 olin kotonani Siricissa, kun ammunta alkoi noin kello 5.55 aamulla. Nukuin yläkerrassa, juoksi alas portaita keittiöön, minne mieheni seurasi minua. Desimir on maanviljelijä ja olemme eläneet koko elämämme tässä kylässä. Saavuttuani keittiöön sytytin valon, jolloin luoti, joka näytti tulevan Loznicka Rijekasta päin, iskeytyi ikkunan läpi osuen keittiön hellaan. Desimir ja minä juoksimme ulos.”

”Jouduimme ankaran tulituksen kohteiksi ja näimme ison joukon muslimeja hyppäävän pensasaidan yli pihalle. Niitä on täytynyt olla sata. Joukossa oli sekä siviiliasuisia että univormuun pukeutuneita aseistautuneita henkilöitä. Joukossa oli myös naisia ja nuorukaisia, joilla oli mukanaan säkkejä ryöstötavaroita varten”.

”Se osa Sikiricia, jossa asuimme, oli pääasiassa serbien asuttama. Muslimien joukossa oli aseettomia henkilöitä suuret selkäreput mukanaan. Juoksin sikalaan, kun taas mieheni juoksi toiselle puolelle taloa, jossa hänet ammuttiin kuoliaaksi.”

”Piileskelin possujen takana. Kun he tappoivat minun Desimirini, kuulin heidän sanovan: ”Nuku vanha mies, nuku!” Samaan aikaan mieheni sisar, Bozana Ostojic nimeltään pysytteli talossamme. Hän ei onnistunut pakenemaan, sillä juuri kun hän oli lähdössä juoksemaan, muslimit tappoivat hänet. Hän kuoli keittiön pöydän alle. Sieltä me hänet löysimme.”

Kertoja piileskeli sikalan kattoparruilla ja seurasi kun illan suussa joukko miehiä tuli ja teurasti seitsemän sikaa vieden ne mukanaan.

”Olin vielä piilopaikassani, kun noin 7.30, samat ihmiset, jotka teurastivat siat, sytyttivät molemmat talot ja molemmat tallit tuleen vieden lehmäni ja hevoseni mukanaan. Niiden muslimien joukossa, jotka polttivat kylämme maan tasalle ja tappoivat serbit, tunnistin ainakin Alia Ibricin Piricistä. Hän oli tavallisissa vaatteissa eikä kantanut asetta, Bajrudin Bezadicin Piricistä värikkäässä univormussa, Mehon Bajaricista ja hänen kaksi tytärtään ja Esma Kivericin, opettajan Srebrenicasta, jonka kuulin sanovan selkeästi: ’Menkää ovelta ovelle, odottakaa niitä ja tappakaa ne, ja kun olette tappaneet, kerätkää ryöstösaalis.’”

”Näin Alija Ibricin ottavan sisältä kanisterin brandya, vähän lihaa ja istahtavan kuistille sanoen:’Jos olisit nyt elossa Desimir, joisimme sinun maljasi, koska brandysi on niin hyvää.’ Näin Alijan murtautuvan juustolaan. Kuulin myös, että Bjelovacista kotoisin oleva Rzesid Sinanovic oli tappanut pienestä Jovanovicin kylästä kotoisin olevan Milos Jovanovicin.”

”Tunnistin muslimien joukossa Jusufin nuorimman pojan ja miniän, sitten vielä Mehon ja hänen kaksi tytärtään, Meho on kotoisin Bajricista, sitten vielä Rukin tyttären, joka on Jusufin miniä. Joukossa oli vielä Mirsa, Edon veli Osmacista. Juuri Osmacista kotoisin olevat Edo ja Mirsa tappoivat Desimirin ja hänen sisarensa, koska he hyppäsivät ensimmäisinä pensasaidan yli.”

”Noin kello yhdeksän aikaan illalla serbien armeijan kuljetusauto tuli Loznican sillalle, jolloin kuulin muslimien sanovan: ’Häivytään täältä. He ovat tulleet Bratunacista ja voivat piirittää meidät ja tappaa’. Piilouduin erääseen vajaan samalla kun kuusi muslimia tuli kantaen serbitaloista keräämäänsä saalista. He pakenivat tietäen, että serbiarmeija oli ehkä kuullut, että he olivat tappaneet niin monia siviilejä, ryöstäen heidän talonsa ja polttaneet heidän kylänsä maan tasalle.”

”Sitten menin mäkeä alas kohti Bjelovacia. Kiivetessäni piikkilanka-aidan yli astuin pimeässä ruumiin päälle. Kuulin seuraavana päivänä, että Grozda ja hänen poikansa Zlatan olivat kuolleet siellä. Zlatan oli käsityöläinen. Olin paikalla kun Loznicasta kotoisin olevat Boza Todorovic ja Novac Vuksic kannettiin kuljetusajoneuvosta ja kuinka he molemmat kuolivat siinä, kun odottelimme venettä viemään meitä toiselle puolelle jokea Ljubovijaan Serbiaan saamaan hoitoa. Paikalla oli runsaasti haavoittuneita odottamassa kuljetusta. Myös minä pääsin veneellä Serbiaan.”

 

Sikirikissä tapettiin tuona päivänä 20 maataan viljelevää kyläläistä.

Muslimien suorittamat serbien pogromit olivat alkaneet välittömästi sen jälkeen, kun länsimaat olivat tunnustaneet Bosnia-Herzegovinan Jugoslavian perustuslain vastaisesti itsenäiseksi. Srebrenican seudun 9390 serbiasukkaasta vain 860 oli uskaltanut jäädä kotiin. Serbikylät oli tuhottu, talot, ladot ja karjasuojat poltettu, asukkaita tapettu, kotieläimet ja ruoka ryöstetty. 

Ihmisoikeusperustainen lännen ulkopolitiikka osoitti luonteensa. Jugoslavian kohdalla liittovaltion hajottaminen ja osasten liittäminen NATO:on onnistui hirvittävän inhimillisen ja materiaalisen tuhon siivittämänä. Sekulaarinen hyvinvointivaltio Syyria on ajettu kaaokseen ja Libya tuhottu. Jemenissä ja Afganistanissa kärsitään nälästä ja taudeista. 

Nälkäiset pakolaiset pyrkivät Eurooppaan, joka ei vieläkään ole oivaltanut, että pakolaisten tulo loppuu vasta kun lännen valloitussodat loppuvat. Johtajien murhaaminen, sodat ja sotilaalliset talouspakotteet eivät ratkaise ongelmia. Ne kärjistävät lännen johtajien vieraantumista ihmisyydestä.

 Eivätkö edellä kuvaamani terroriteot ole "poikkeuksellisen vastenmielisiä"? Valitettavasti ne ovat vastenmielisiä, mutta eivät poikkeuksellisia.

Kun terroristit käyttäytyvät kuten lännen johtajat liittolaisineen, on lännen johtajien syytä katsoa peiliin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Afganistan vain osa Yhdysvaltojen globaalia väkivaltaa

Maanantai 23.8.2021 klo 16.48 - Pirkko Turpeinen-Saari

Lensin vuonna 1986 huhtikuussa Kabulista kohti Moskovaa ja Helsinkiä. Koneen suojaksi ammuttiin lämpöohjuksia Yhdysvaltojen tukemien mujahideen taistelijoiden ohjusten harhauttamiseksi. Olin palaamassa AAPSO:n (Afro-Asian People’s Solidarity Oragnisation) kokouksesta Afganistanista.

Runsaan viidenkymmenen hengen ryhmän keskustelujen teemana oli demokraattinen tiedonvälitys. Millä tavoin tiedonvälitystä voitaisiin kehittää siten, että kansat ja kansanryhmät voisivat saada äänensä ja tietonsa käsittelyyn ilman että kansainvälisten tietotoimistojen edustajat käväisevät paikan päällä ja kirjoittavat jo valmiiksi pureskellut, ehkä tarkoitushakuiset käsityksensä mediaan?

Koneen takaosassa istui kalpea nicaragualainen eversti, joka valitti uupumustaan. Sen syyksi hän sanoi Yhdysvaltojen tukemien contrien ylläpitämän sodan ja epävakauden maassaan. 

Tutustuin kokouksessa myös mosambikilaiseen lehden päätoimittajaan, joka kertoi Yhdysvaltojen tukemasta Etelä-Afrikasta maahan tunkeutuvista kapinallistaistelijoista. Joitakin vuosia myöhemmin tapasin hänet vieraillessani Mosambikissa itsenäisyystaistelua johtaneen Frelimo-puolueen juhlakokouksessa.

Libanonilainen toimittaja vuorostaan oli kertonut Beirutin katutaisteluista, joissa hän oli öiseen aikaan yrittänyt neuvotella katoilla piileskelevien taistelijaryhmien kanssa. Israel oli jo vetäytynyt, mutta sisällissota jatkui vuoteen 1990. Vasta Syyrian sotajoukon saapuminen kristittyjen tueksi ja sen jälkeen jatkuva miehitys toi rauhan tuohon monin tavoin Syyriasta riippuvaiseen maahan.

Olin vieraillut pienen parlamenttivaltuuskunnan kanssa Syyriassa v. 1983. Tuo liittoutumaton Israelin kanssa edelleen sodassa oleva sekulaarinen arabimaa herätti kiinnostustani. Keskustelimme ulkoministerin kanssa eivätkä hänen käsityksensä maailmantilanteesta juurikaan poikenneet omistamme.

Afganistanin kommunistijohtoinen hallitus oli kansainvälisten lakien ja Neuvostoliiton ja Afganistanin välisen sopimuksen mukaisesti kutsunut v. 1979 Neuvostoliiton armeijan tuekseen taistelussa Yhdysvaltojen tukemia mujahideen- taistelijoita vastaan.

Demokratiaa ja lasten- ja naisten oikeuksia kiihkeästi kannattaneet kommunistit olivat tulleet loukanneeksi kansan uskonnollisia tunteita sekulaarisella asenteellaan ja jopa valtion lipun värimuutoksilla. Kuulin neuvostoliittolaisten kritisoineen kiihkeätä muutoshalua epädiplomaattisena.

Vierailumme aikana kävimme tutustumassa haluamiimme asioihin. Pääkaupunki Kabul oli rauhallinen. Näin kaduilla vain harvoin koko vartalon peittäviä burka -kaapuja. Mujahideenit tekivät kuitenkin jatkuvasti hyökkäyksiä myös pääkaupungin kohteisiin. Vierailumme alla kansainvälisiä vieraita majoittavaan hotelliin oli suoritettu isku.

Kävin pienen ryhmän kanssa maaseutukylässä, jonka kyläpäällikkö oli nainen. Keväisessä säässä pihalle oli pingotettu katos, jonka alla lapset ja vanhukset opettelivat lukemaan. Lähtiessämme kylästä kajahti yhteislaukaus, ja kyläpäällikkö kertoi hymyillen myös naisten puolustavan kyläänsä hyökkääjiltä.

Tein pitkän autoretken kohti Pakistanin rajaa. Autonraatoja näkyi tien pientareilla. Saavuimme suureen keskiasteen oppilaitokseen. Aikaisempina vuosina varattomat nuoret olivat saaneet ammatillista opetusta Neuvostoliitossa, missä opetus ja asuminen oli ilmaista. Varakkaiden perheiden lapset sen sijaan lähetettiin Yhdysvaltoihin.

 

Afganistanissa oli vallinnut feodaalinen järjestelmä, jossa 4000 perhettä omisti viljelylle välttämättömät kastelujärjestelmät. On helppo ymmärtää mitä yliopistoon päässeet, yhteisvastuuta tuntevat kommunistiopiskelijat ovat ajatelleet katsoessaan koulunkäynnin sijaan risukimppuja kantavia lapsia. Muutoksen halun kiihkeys on ymmärrettävää.

Muodostimme suomalaisen parlamentaarisen delegaation. Olin ainoa kansanedustaja, muut jäsenet olivat toimittajia ja asiantuntijoita. Vesiasioissa maassa toiminut neuvonantaja Jaakko Henttonen oli hyvin perillä Afganistanin asioista. Hän oli pitkään Suomi-Afganistan-seuran puheenjohtaja, johon seuraan minäkin kuuluin joitakin vuosia.

Minut oli kutsuttu oppilaitokseen pitämään puhe. Oli järisyttävä kokemus seisoa uteliaiden innokkaiden afgaaninuorten edessä tuon myönteisen muutoksen aikana. Kannustin heitä ja tunsin, että he ymmärsivät elävänsä kansansa vapautumisen aikaa korruptoituneiden sotaherrojen ja mujahideen taistelijoiden uhasta huolimatta.

Puhuin myös Afganistanin radiossa.

Afganistanissa toimi naisjärjestöjä, joista keskeisin oli ottanut päämajakseen Yhdysvaltojen entisen suurlähetystörakennuksen. Naisten innostus oli tarttuvaa.

Kaikki AAPSO:n kokouksen osanottajat lennätettiin Jalalabadiin, tavattoman kauniiseen kaupunkiin, joka myöhemmin lähes tuhoutui 1990-luvun sisällissodan aikana.

Jalalabadissa kuulimme perinteistä afganistanilaista musiikkia ja söimme vartaalla paistettua kansallisruokaa – lammasta. Vierailimme moskeijassa ja kohtasimme sikhien katujuhlat matkalla takaisin hotelliin. Turvattoman tilanteen vuoksi emme voineet lentää suunnitellusti takaisin Kabuliin. Joukollemme tehtiin tilaa hotellista.

Pidin yöllä hotellin koko seinän peittävän ikkunan auki. Aamulla kuulin, että parin sadan metrin päässä oli käyty taistelu, josta en tiennyt mitään.

Osallistuimme valtavaan Jirgha-kokoukseen hallissa, jossa oli jalkapallostadionia muistuttava katsomo. Kokouksessa oli heimovanhimpia ympäri Afganistania. Ilmapiiri tihkui uhkaa ja väkivallan voimaa, jollaista en ole koskaan kokenut.

Kokemukseni ilmapiiristä johti harhaan. Heimopäälliköt antoivat tukensa hallitukselle ja kokouksessa puhuneelle tulevalle presidentti Najibullahille. Kättelin tätä tehtäväänsä valmistautuvaa lääkäriä, kollegaa.

Voimasuhteiden kääntyessä ja Neuvostoliiton armeijan poistuttua hän sinnitteli vallassa YK:n suojeluksessa Kabulissa vielä kolme vuotta, kunnes Taleban otti hänet kiinni ja hirtti lyhtypylvääseen.

Yhdysvallat oli voittanut tämän erän ideologioiden välisessä taistelussa. Kommunismin kitkeminen onnistui ja hyvinvointivaltio ja demokratia hävisivät.

Mielialani paluulennolla Moskovaan oli sekä toiveikas että mietteliäs. Katsoin kanssamatkustajiani ja heidän huolestuneita kasvojaan. Oikeudenmukaisen maailman rakentaminen on raskasta.

Palattuani eduskuntaan Yhdysvallat oli juuri pommittanut Libyaa. Tietolähteet kertoivat yhdysvaltalaiskomentajan todenneen, että Libyan johtajan tappaminen ei ole ensisijainen tarkoituksemme, mutta emme pahoittele, jos niin käy. Muammar Gaddafin ottotytär kuoli.

 

Tätä kirjoittaessani tulevat mieleen NATO-pommitukset Jugoslaviassa, joissa useammin kuin kerran runnottiin pommein presidentti Milosevicin asuinpaikkoja ja hallintorakennuksia, joissa oletettiin hänen olevan. 

Hollantilaisen lentäjän raportti siitä, kuinka hän suunnitellusti tappoi Belgradin TV-rakennuksen työntekijöitä, kuvaa NATO-kenraalien moraalia. Ensin tarkastuslento ja näköhavainto, että väkeä on toimituksessa ja autoja parkkipaikalla. Sen jälkeen paluu ja ohjusisku rakennukseen, minkä seurauksena kuoli 17 työntekijää, jotka olivat antaneet NATO:n mielestä väärää tietoa.

AAPSO:n työ demokraattisen tiedonvälityksen puolesta on edelleen kesken.

Pidin eduskunnan portailla Libyan pommituksia ja Gaddafin murhayritystä kritisoivan puheen. Eduskunnan täysistunnossa arvostelin Euroopan unionin perustuvan aseteollisuuden palvelemiselle, koska Euroopan teollisuusjärjestöjen pyöreää pöytää (Round Table of Industrialists) johtava Ruotsin Volvon pääjohtaja oli myös Yhdysvaltojen toiseksi suurimman asevalmistajan johtokunnassa. Round Table saneli EU:n perustamisartiklat tahtonsa mukaisesti ja niinpä EU aloittikin perustamiskokouksessaan Jugoslavian hajottamissodat.

Eduskunnan puhemiesneuvosto harkitsi varoituksen antamisesta minulle ”salaisuuksien kertomisesta eduskunnan täysistunnossa”. Varoitusta ei kuitenkaan tullut.

 

Kesällä 1986 ICJ, International Court of Justice antoi Yhdysvalloille tuomion Nicaraguan sisäisiin asioihin puuttumisesta.

Samaan aikaan kun Yhdysvallat sai mujahideenien avulla osavoiton kommunistijohtoisessa Afganistanissa, se valmistui Saksan kanssa hajottamaan myös kommunistijohtoisen hyvinvointivaltion Jugoslavian. Yhdysvalloissa toimiva kroaatti- ja albaani-natsidiaspora sekä jihadismia Bosniassa edistävä saudi-arabialainen Osama bin Laden rahoittivat ja aseistivat serbejä vastaan taistelevia muslimeja ja kroaatteja.

Osama bin Laden oli Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin läheinen yhteistyökumppani myös Kosovon sodassa. Bin Laden toimitti Balkanille 10 000 henkilön jihadistijoukon. Tarkoituksena oli perustaa islamilainen kalifaatti Balkanille.

Lännen mediapropaganda leimasi kuitenkin omalla maallaan taistelevat ja omaa maataan puolustavat serbit natseiksi ja muslimit ja kroaatit uhreiksi.

Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteena oli USA:n sotilaallinen ylivalta Euroopassa. Se toteutui Saksan, Bosnian ja Kosovon sotilaallisen miehityksen ja Euroopan maiden NATO-jäsenyyden avulla.

 

Vuonna 2000 Yhdysvaltojen ulkoministeriö luopui Bratislavan kokouksessaan virallisesti noudattamasta kansainvälisiä lakeja, jos ne estävät sen tavoitteiden toteutumista. Siten ei enää olisi odotettavissa kansainvälisten tuomioistuinten tuomioita.

New Yorkin WTC-tornien tuhoaminen räjäytyksin ja lentokonetörmäyksin sisältää useita salaisuuksia. Sen seurauksena myös yhdysvaltalaiset menettivät suuren osan perustuslain suojastaan, mitä on seurannut kiihtyvä totuudenpuhujien ja toisinajattelijoiden vaino.

Tornien hävityksen syylliseksi osoitettiin vanha kumppani Osama bin Laden, joka toimi tuona aikana Afganistanissa. Hänet leimattiin terroristiksi ja hänen ajojahtinsa päätettiin aloittaa.

Presidentti George W. Bushin johdolla Yhdysvallat päätti aloittaa laittoman sodan Afganistania vastaan, koska Taleban-hallitus oli antanut bin Ladenin oleskella Afganistanissa. Vähitellen sota kääntyi Talebania vastaan käydyksi uskonsodaksi, jossa muslimifundamentalismi ja läntinen liberalismi ottivat mittaa toisistaan.

Afganistanin sotaa käytiin pommituksin, lennokkimurhin ja kylästä kylään taisteluin kasvavan NATO-liittolaisjoukon ja halukkaiden yhteistyökumppaneiden kuten Suomen avustuksella. Liberalismia juhlittiin missikilpailuin ja saippuasarjoin. Huumekauppa kukoisti mutta kansan lukutaito jäi 20 vuoden sodasta huolimatta vaatimattomaksi.

Bagramin lentokentän yhteydessä ollut vankila on tullut kuuluisaksi kidutuksista ja siitä, että tuon salaisen vankilan kautta on kuljetettu vankeja myös Guantanamon, jossa vankeja pidetään epäinhimillisissä oloissa ilman oikeudenkäyntejä.

 

Afganistanin sodassa on kuollut lähteestä riippuen n. 174000 -241 000 ihmistä, joista 47 000 siviilejä, 69 000 afgaanisotilasta ja 51 000 taleban-taistelijaa, ulkomaisia USA:n liittolaisia 3500.

Afganistanin 20 vuoden sodan aikana Yhdysvallat aloitti myös Irakin, Libyan ja Syyrian sodat pyrkimyksenään saada haltuunsa näiden maiden öljyvarat yhdessä entisten siirtomaavaltojen kanssa. Ukrainan väkivaltaisen vallankaappauksen organisointi osuu samaan ajanjaksoon.

Libyassa kansalla oli ilmainen koulutus yliopistoon saakka, samoin terveydenhuolto. Jokainen nuoripari sai asunnon. Muammar Gaddafi ajoi Afrikan etua, mikä ei sopinut Yhdysvalloille ja sen liittolaisille.

Syyria on sekulaarinen hyvinvointivaltio, joka huolehti myös 1,5 miljoonasta Yhdysvaltojen Irakin sodan pakolaisesta ja 0,5 miljoonasta Palestiinan pakolaisesta. Sen hajottamisen suunnittelivat saksalainen Volker Perthes ja yhdysvaltalainen Jeffrey Feldman jo v 2001 eli samaan aikaan, kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin. Mielenosoitukset ja tarkka-ampujat olivat suunniteltuja Yhdysvaltojen toimesta samoin kuin Ukrainan vallankaappauksessa vuonna 2014.

 

Syyrian hajotussuunnitelma esiteltiin Bilderberg -ryhmässä vuonna 2008 presidentti Obaman läsnä ollessa. Syyrian öljyn varastaminen aloitettiin heti vallankaappauksen alkamisen jälkeen Ranskan ja Turkin toimesta. Tällä hetkellä keskeinen varas on kurdi -Quislingien tukemana Yhdysvallat. Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten asettamat rikolliset talouspakotteet estävät Syyriaa pääsemästä jaloilleen. Syyrian ahdinko heijastuu myös siitä riippuvaiseen Libanoniin, mikä ilahduttaa Israelia.

Presidentti Obama murhautti Osama bin Ladeniksi olettamansa henkilön vuonna 2011. Samoin hän ja ulkoministeri Clinton iloitsivat Libyan johtajan, tällä kertaa onnistuneesta Muammar Gaddafin murhasta, joka kytkeytyi USA:n johtamiin Libyan pommituksiin vuonna 2011. Varsinaisen murhan suorittivat Libyan kapinalliset, mutta valmistelun suoritti NATO. Obaman ulkoministeri Clinton lausui kuuluisat: ”We came, we saw, he died, hah hah” ­– nauraen remakasti.

 

Olemme viime päivinä seuranneet Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten pakoa Afganistanista. Menneet 20 vuotta ovat tuoneet kärsimystä paitsi afganistanilaisille myös monille muille kansoille, jotka ovat joutuneet Yhdysvaltojen suunnittelemien värivallankumousten, ylikansallisen pääoman valtaan myönteisesti suhtautuvien hallituksenvaihdosyritysten uhreiksi.

Vallanvaihdosyrityksistä on hyötynyt vain aseteollisuus, joka näyttää johtavan Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten toimia. Mitään inhimillistä hyötyä on vaikea nähdä.

Tietä eteenpäin näyttäisi ohjaavan vain AAPSO:n kokouksen pääteema, joka on demokraattinen tiedonvälitys länsipropagandan ja valheiden sijaan. Paluu kansainvälisten lakien ja YK:n peruskirjan kunnioittamiseen ”sopimusvaraisen demokraattisten maiden yhteistyö”- lauseen hokemisen sijaan. Inhimillisyys, erilaisuuden kunnioittaminen, halu oppia toisilta kulttuureilta ja harjoitella yhteistyötä pakottamisen ja aseellisen toiminnan sijaan olisivat kannatettavia.

Nähtävästi olemme kuitenkin lipumassa kohti entistäkin suurempia valheita tiedonvälityksessä. 23.8.2021 numerossaan Helsingin Sanomien, johtavan päivälehtemme, toimittaja Pekka Mykkänen kirjoittaa artikkelissaan ”USA lopetti maailmanpoliisin roolinsa, hetkeksi”, että ”Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat taas taisteli katkeran voitokkaaseen loppuun asti vapauttaen Aasian Japanin hirmuvallasta ja Euroopan Hitleristä. Yli 400 000 amerikkalaista kaatui.”

Muukin teksti on yhtä lapsellista kuvausta Yhdysvalloista hyvää tekevänä poliisina, kun maa on tosiasiassa varas, joka on pukeutunut poliisiksi.

Suomen koulujen opettajakunta voinee arvioida, voiko Helsingin Sanomia suositella koululaisille. Ainakin näillä Mykkäsen tiedoilla saisi reput ylioppilaskirjoituksissa. NATOn hybridikeskus ehkä kiittää.

 

Helsingin henki haisee

Tiistai 3.8.2021 klo 17.33 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ehdottanut ETYKin 50-vuotisjuhlakokouksen järjestämistä. Hän on kirjoittanut aiheesta artikkeleita myös ulkomaisiin julkaisuihin ja ottanut puhelimitse yhteyttä asiastaan Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen presidentteihin.

Mutta onko Suomi rauhaa ja yhteistyötä rakentava maa kuten vuonna 1975? Onko presidentti Niinistö rauhan presidentti?

Vuonna 1975 maatamme johti kansainvälisesti arvostettu rauhaa ja ystävyyttä kansojen välillä rakentamaan pyrkinyt presidentti Urho Kekkonen. Suomi oli tunnustetusti puolueeton maa ja sillä oli ystävyys- ja yhteistyösopimus naapurinsa Neuvostoliiton kanssa. 

Suomessa on historiallisesti ollut vallalla kilpailu demokraattisten voimien ja harvainvaltaa kannattavien välillä.

Kesällä 1917 harvainvaltaa kannattavat tekivät vallankaappauksen syrjäyttääkseen Valtalailla aikaansaadun itsenäisyyden Venäjästä. Harvainvaltaa kannattanut eduskunnan vähemmistö kääntyi Venäjän väliaikaisen hallituksen puoleen saadakseen Valtalakipäätöksen kumotuksi eduskunnan hajottamisen avulla.

Harvainvallan kannattajat liittoutuivat keisarillisen Saksan kanssa liittyäkseen osaksi Saksaa muodollisen itsenäistymisen avulla Venäjästä. Venäjän myönnettyä Suomen porvarilliselle hallitukselle itsenäisyyden tuo hallitus perusti porvarillisen armeijan tuhotakseen demokratiaan pyrkivät työläisvoimat Saksan kanssa solmitun aseellisen yhteistyön avulla.

Valtalain kesällä 1917 säätäneet tahot jäivät Saksan avulla suoritetuissa sotatoimissa häviölle ja joutuivat poliittisissa oikeudenkäynneissä tuomituiksi joko kuolemaan tai keskitysleireille. Demokratiasta ei ollut tietoakaan. Valtalain kannattajien mahdollisuuksia osallistua vaaleihin rajoitettiin voimakkaasti koko 1920-30 lukujen aikana. 

Yhteistyö nousevan natsi-Saksan kanssa vahvistui. Sinettinä olivat jokavuotiset ”vapaus”-sodan voitonjuhlat Alte-kamerad -marsseineen, laivastovierailuineen ja Saksan armeijan komentajan tarkastuskäynteineen kesällä 1939 Karjalassa.

Hävittyjen sotien jälkeen Suomi demokratisoitui. Äänioikeuden saivat lähes kaikki kansanryhmät. Natsi-henkiset ja fasistiset Lotta- ja Suojeluskuntajärjestöt lakkautettiin rauhansopimuksen perusteella.

Presidentit Paasikivi ja Kekkonen takasivat demokratian laajenemisen. Työläisten omat järjestöt, lehdet ja kokoustoiminta takasivat kansalaisten tiedon hankkimisen omista oikeuksistaan. Erityisesti presidentti Kekkonen puuttui kärkkäästi kaikkeen saksalaissuuntauksen aikana tyypilliseen Neuvostoliiton vastaiseen kirjoitteluun.

Saksa on toisesta maailmansodasta lähtien ollut Yhdysvaltojen sotilaallisesti miehittämä maa. Nuo maat koordinoivat sotilas- ja puolustuspolitiikkaansa.

Jo 1950-luvulla Yhdysvallat alkoi jälleen tukea natsi- ja fasistisia voimia Euroopassa. Sen lisäksi Yhdysvalloissa on laaja natsi -diaspora; Euroopasta katolisen kirkon avulla paenneita natseja on vaikutusvaltaisissa asemissa myös CIA:ssa.

Euroopan siirtomaavallat, Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Espanja, Portugali, Hollanti ja Italia joutuivat taistelemaan itsenäistymään pyrkiviä alusmaitaan vastaan. Yhdysvallat tuki eurooppalaisia maita pyrkien alusmaiden asukkaiden itsenäistymishalujen tukahduttamiseen ideologisen, kommunismin vastustamisen nimissä.

Itsenäisyyttä, sosiaalisten oikeuksien edistämistä ja demokratiaa kutsuttiin yleisnimellä kommunismi.

Aseteollisuus ja Euroopan aseellinen hallinta edellyttivät toimia myös Euroopassa. Kommunismin kitkentä oli suoritettava myös Vanhalla mantereella. Euroopan demokraattinen unioni -järjestö suoritti tätä tehtävää, puheenjohtajanaan muun muassa Sauli Niinistö.

European Round Table of Industrialists, jonka puheenjohtajana oli Ruotsin Volvon johtaja Per Gyllenhammar, edisti aktiivisesti Euroopan Unionin muodostamista. Gyllenhammar oli myös erään johtavan Yhdysvaltojen aseteollisuusyrityksen hallituksessa.

Euroopan unionin peruskirja laadittiin Pyöreän pöydän johtoryhmän tavoitteiden mukaisesti. Euroopan unioniin liittyvän valtion on jo lähentymisvaiheessa sitouduttava yhteiseen sotilaalliseen sopimukseen, joka on yhtä kuin yhteistyöhön NATO-sotilasliiton kanssa.

Neuvostoliiton tultua hajotetuksi ja ryöstetyksi ulkopuolisten voimien avulla se joutui heikkouden ja epävarmuuden tilaan.

Suomen jo sisällissodassa harvainvaltaa kannattaneet ja natsi-Saksan kanssa liittoutuneet voimat havaitsivat hetkensä koittaneen. Vastenmielinen demokratia voitaisiin taas kaataa. Liittymällä Euroopan unioniin oltaisiin taas Saksan liittolaisia, nyt kuitenkin USA/Saksa konglomeraatin kanssa.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden (ilmainen koulutus, terveydenhuolto, huokea asuminen, täystyöllisyys) sijaan saataisiin yhteiskunta, jossa yksilö vastaa itse itsestään ja ostaa markkinoilta niitä palveluja, joihin on varaa – Yhdysvaltojen mallin mukaan.

Euroopan unionin perustavassa kokouksessa unioni lähti sotaan Jugoslavian enemmistöryhmää, holokaustin uhreja serbejä vastaan, jotka vastustivat liittovaltion hajottamista. EU tuki Yhdysvaltojen albaani/natsi -diasporan rahoittamia ja Saksan ja Osama bin Ladenin aseistamia kroaatteja ja Bosnian muslimeja. Muslimeja johti presidentiksi vaalien tuloksen vastaisesti valittu Alija Izetbegovic. Hän oli v. 1970 kirjoittanut islamistisen julistuksen, jossa hän kuvasi tulevan Bosnian yhteiskunnaksi, missä paras serbi on kuollut serbi. Julistuksesta otettiin uusia painoksia vuonna 1990. Kroaattien johtaja presidentti Tudjman oli holokaustin kieltäjä.

Nämä ideologiset tekijät eivät häirinneet suomalaisten innostusta liittyä joukkoon.

Jugoslavian hajottamissotien Bosnia-osuuden päättyessä Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Suomi oli valmis omaksumaan Yhdysvaltojen ja Saksan ideologiset ja sotilaalliset tavoitteet.

Suomen harvainvaltaa kannattava eliitti ja kansainvälisessä työssä olevat poliittiset toimijat omaksuivat täysin Ruder-Finn markkinointitoimiston esittämän Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteita tukevan näkökulman.

Suomen media esitteli demokraattista Jugoslavian perustuslakia ja etnisten ryhmien välistä tasa-arvoa toteuttaneet serbit Hitlereinä ja islamilaista kalifaattia jihadistien avulla Bosniaan rakentaneet muslimit uhreina. Kuinka monta Yle-dokumenttia olemmekaan nähneet Elisabeth Rehnistä vaikertamassa muslimien kohtaloa tai Helena Rannasta puolustamassa Osama bin Ladenin ja Turkin ja Saksan tukemien Kosovon albaanien asiaa. Presidentti Clintonin ja ulkoministeri Albrightin kielto muslimien aiheuttamien serbikylien pogromien kuvaamisesta toimi myös Suomessa.

EU-jäsenyys on tuonut Suomen uuden tilanteen eteen. Samalla tavalla kuin Suomi yhdessä natsi-Saksan kanssa miinoitti koko Suomenlahden auttaen tappamaan 16 000 Tallinnasta natseja pakenevaa kansalaista, EU edellyttää Suomen osallistuvan NATO-EU:n käymiin sotiin.

Ensimmäinen suuri palvelus, josta suomalaisille ei ole kerrottu, oli Jugoslavian massiivisten pommitusten edellytysten luominen. Suomen hallitus salasi 1999 suomalaisten oikeuslääkäreiden tutkimustulokset Racakin taistelun uhreista. Tuo salaaminen antoi presidentti Clintonille tekosyyn aloittaa luultavasti eräät maailman epäinhimillisimmistä pommituksista – myös uraaniaseilla.

Yhdysvaltojen rakentaessa laittomasti heti pommitusten jälkeen kesällä 1999 jättimäisen sotilastukikohdan Serbian Kosovon maakuntaan Suomen hallitus ja media vaikenivat. 

Suomen hallitus ja media tukivat poliittisia, Suomen sisällissodan jälkeisiä poliittisia oikeudenkäyntejä muistuttavia Jugoslavia tribunaaleja, ICTY:tä, joissa holokaustin uhrit, etnisten ryhmien tasa-arvoa toteuttaneet serbit tuomittiin ”sotarikoksista” kuten Suomen ”punaiset”. 

Helena Ranta kävi Suomen hallituksen tukemana todistamassa Racakin valheet tosiksi ja presidentti Milosevicin sotarikolliseksi. Holokaustin uhria lähemmäksi ei Milosevicin kohdalla voine päästä. Hänen vaimonsa äiti oli kuollut keskitysleirissä. Milosevic puolusti Jugoslavian etnisten ryhmien tasa-arvoa korostavaa perustuslakia.

Huolimatta Kosovon albaanien jatkuvasta terrorista serbiasukkaita kohtaan ja 150 ortodoksisen kirkon ja osin keskiaikaisen luostarin polttamisesta yöllisissä bakkanaaleissa kuten toisen maailmansodan aikana, Suomen hallitus ja media ovat vaienneet.

Presidentti Ahtisaaren johdolla käydyssä prosessissa Kosovon alueen serbiomaisuus on konfiskoitu eli siirretty parempiin käsiin ja alue julistettu laittomasti itsenäiseksi. YK:n päätöksellä 1244 vuodelta 1999 Kosovo on Serbian maakunta. Suomen valtion edustajat ovat tukeneet laitonta, YK:n päätöksen vastaista itsenäistämistä, jota Yhdysvallat on vaatinut. 

On ennenkuulumatonta, että jättimäinen sotilastukikohta on rakennettu valtion maaperälle, joka sitä ei halua.

Kosovon laitonta itsenäistämistä on seurannut yleinen laittomuus alueella NATO-miehityksestä huolimatta. Yhdysvaltojen sotilastukikohdassa on 7 000 sotilasta. Yhdessä Saksaan sijoitettujen 68 000 sotilaan sekä Kosovon NATO-joukkojen kanssa Eurooppa alkaa muistuttaa Yhdysvaltojen sotilasleiriä, jossa Suomi on toiminut apulaisena.

Ensimmäinen alueella toiminut tuomari,  ruotsalainen Christer Karphammar on kirjoittanut valaisevan teoksen ”Domare i laglösa länder” Jugoslavian hajottamissotien karmaisevista seurauksista. Karphammarin teksti on kovaa luettavaa. Sitäkin ankarampaa tekstiä on Euroopan neuvoston senaattori Dick Martyn laaja selostus Kosovon albaanien harjoittamasta elinkaupasta.

Suomen roolina on toimia EU:n sodissa sekä osallistujana että avustajana.

Yhdysvaltojen sodat joko yksin tai EU:n kanssa Irakissa, Libyassa ja Syyriassa eivät ole saaneet Suomen poliittista johtoa pidättäytymään osallistumisesta. Laiton Afganistanin sota satojen tuhansien siviilien tappamisineen ei ole estänyt Suomea sotimasta siellä. 

Presidentti Clintonin läheisen yhteistyökumppanin Osama bin Ladenin väitetty oleskelu Afganistanin alueella ei oikeuttanut hyökkäämään Afganistaniin, joka ei muodostanut uhkaa muille. Silti Suomen hallitukset ovat osallistuneet sotaan.

EU:n jäsenyyden aikana Suomi on jälleen harvainvaltaa tukevien Saksan kanssa liittoutuvien voimien käsissä. Demokratiaa ei enää ole. Suomi on luopunut suvereniteetista ja liittoutumattomuudesta. Suomeen on valitun linjan turvaamiseksi luotu ennennäkemätön sensuurijärjestelmä, joka kattaa koko median ja kustannustoiminnan. Valtioneuvoston turvallisuuskomitean huoltovarmuuskeskus rahoittaa Mediapoolia, joka säätelee tiedottamista. 

Mediapooli on ilmoittanut tekevänsä yhteistyötä NATO:n Helsingissä sijaitsevan hybridikeskuksen kanssa. Siten NATO:n etu tulee huolehdituksi Suomen viestinnässä. Yhdysvaltalainen CNN -kanava ihaili, kuinka myös lapsiin kohdistuva tiedotus on näin huolellisesti säädeltyä.

Tilanne muistuttaa 1930- lukua, jolloin harvainvaltaa kannattavilla ja Saksan tukemilla voimilla oli sanavalta Suomessa ja toisinajattelijat olivat vankilassa. Vielä ei eri mieltä olevia ole pantu kaltereiden taakse; vaientamisen sumppu riittää toistaiseksi. Valtavirtamedialle ei ole vastavoimia.

Vuonna 2000 Yhdysvaltojen ulkoministeriö piti Bratislavassa kokouksen, josta Willy Wimmer, Saksan valtiopäivien pitkäaikainen edustaja ja puolustuspoliittinen asiantuntija on raportoinut. Hän kertoi USA:n ulkoministeriön julistaneen kokouksessa luopuvansa noudattamasta kansainvälisiä lakeja, jos ne estävät Yhdysvaltoja toteuttamasta päämääriään. Kokouksessa julistettiin tavoitteiksi NATO:n laajentamineen Baltiasta Odessaan (Suomi luetaan usein Baltiaan) ja Venäjän Itämerelle pääsyn estäminen.

Kuin luonnostaan herää ajatus, että tätä estämistä suorittamaan Suomea miinalaivoineen tarvitaan kuten 1941.

Presidentti Niinistö on paitsi EDU:n puheenjohtajana osallistunut ”kommunismin kitkemiseen Euroopasta” myös esittänyt, että Suomen tulisi liittoutua sotilaallisesti suoraan Yhdysvaltojen kanssa.

Objektiivisesti arvioituna Yhdysvallat on pahin terroristivaltio maailmassa salaisine  kidutusvankiloineen, laittomine pommituksineen, talouspakotteineen ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edustavien Kuuban, Chilen, Libyan ja Syyrian tuhoamisyrityksineen puhumattakaan Vietnamista, Kambodshasta, Indonesiasta tai Jugoslaviasta ja monista muista supervallan terrorin kohteista.

Miksi Suomen pitäisi liittoutua juuri tämän natsi-Saksaa muistuttavan maan kanssa?

Ylikansallista pääoman valtaa ja Suomen harvainvaltaa edustavat voimat ovat jälleen liittoutuneet keskenään. Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n sodat ovat aiheuttaneet kohdemaissaan tuhoa ja asukkaiden tarpeen paeta muualle. Suomikin pyrkii käyttämään näitä pakenevia joukkoja taloudellisesti hyväkseen saaden halpatyövoimaa voittojen lisäämiseksi.

Euroopan unioni yrittää pakottaa ottamaan näitä hädänalaisia halpatyövoimaksi, mutta ei pyri estämään jäsenmaittensa sotia, jotka tätä pakolaisuutta synnyttävät. Ranskan armeija oli Syyriassa jo ensimmäisenä vuonna ahnehtimassa entisen siirtomaansa öljyä. Mitään tarvetta suojella Syyrian valtiota ja sen sekulaarisia asukkaita ei löytynyt. EU-maiden on vaikea käsittää, että syyrialaiset eivät halua sharia-lakiin perustuvaa valtiota.

Yhdysvaltojen tukemat kalifaattia-rakentavat joukot saavat Suomen hallitukselta ja presidentiltä tukea.

Suomen kansa ei ole koskaan halunnut Suomen liittyvän NATO:oon. Siitä huolimatta presidentti Niinistö on liittänyt Suomen NATO:n isäntämaasopimukseen, joka edellyttää Suomen palvelevan Yhdysvaltojen ja sen johtaman NATO:n vihamielisiä tarpeita kautta maailman. Pilakuva demokratiasta on lisäksi se tapa, millä Niinistö UTVA-ryhmineen hoiti isäntämaasopimuksen allekirjoitusprosessin eduskunnan ohi – junailu tehtiin eduskunnan kesäloman aikana.

Suomi on palannut aikaan, joka vallitsi 1800-luvulla, jolloin lukutaito oli harvinaisuus eikä työväenliike ollut vielä syntynyt. Mediapooli huolehtii NATO-propagandasta niin tehokkaasti, että suomalaisilla on vaihtoehtoina joko tyytyminen viihteeseen tai lukutaidottomuuteen verrattava kyvyttömyys käsittää mitä maailmassa todella tapahtuu.

Suomi on epärehellinen maa, jossa asuu rehellinen kansa. 

Hallitseva ylhäisö vie eikä lukutaidottomuuteen ajautunut kansa vastustele. Suomi ei tue ystävyyteen ja rauhaan pohjautuvaa eri valtioiden erilaisuuden hyväksyvää suhtautumista. Suomen kansan selän takana liittoudutaan sotilaallisesti muiden tarpeita tyydyttäviin tavoitteisiin, ei suomalaisten.

Suomi ei ole kelvollinen järjestämään ETYK:n juhlakokousta eikä presidentti Niinistö ole sopiva sellaista ehdottamaan, koska toteutuessaan ajatus halveksisi Suomen ja Urho Kekkosen perintöä. Helsingin henki on alkanut haista.

Lähteet: Pirkko Turpeinen-Saari: Lahtari, Punikki ja Teurastaja, marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä (2018)

Pirkko Turpeinen-Saari: Lupa olla julma (2020)