Kuinka alistumme USA:n maailmanvaltaan

Sunnuntai 10.3.2013 klo 12.58 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kenraali Ratco Mladic, Bosnian serbiarmeijan komentaja kysyi yhdysvaltalaisen CNN-televisiokanavan haastattelijalta vuonna 1995:"Mitä te tekisitte, jos terroristi uhkaisi ampua Washingtonin kadulla kohti Valkoista taloa?" Haastattelija vastasi:"Yrittäisimme pidättää hänet ja hän joutuisi pitkäksi aikaa vankilaan."" Ei! "sanoi Mladic. "Te ammuitte hänet televisiokameroiden edessä suoraan kadulle", viitaten hiljattain tapahtuneeseen terroristiksi epäillyn ampumiseen.

"Te kysytte mitä terroristidivisioonalle on tapahtunut täällä, kun minä vain kysyn, mitä te teette yhdelle ainoalle terroristille".

Afganistanissa, Bosniassa, Kosovossa ja nyt Syyriassa terroristit ovat Yhdysvaltojen erityissuojeluksessa. He saavat aikaan kaaoksen, jonka kuriin saattamiseen voidaan käyttää Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten aseita. Näin valta saadaan siirrettyä sellaisille voimille, jotka luovat edellytykset yksityisten yhdysvaltalaisten ja liittolaisen kaupallista voittoa tuottaville yrityksille.Terroristien valtaa ylläpidetään niin kauan, että kaupallisten yritysten "rauhaa" ei mikään taho häiritse.(Bosniassa "kenraalikuvernöörin" valtaa käyttänyt Paddy Ashdown erotti 56 serbivirkamiestä)

Kosovossa UCK/KLA terroristijärjestö käytti vuosia aseellista valtaa niin maltillisiin albaaneihin kuin serbeihin.Terrori-iskuista syytettiin serbejä, jotta saatiin NATO pommittamaan näitä. Racakin massamurhan lavastamisessa tueksi tuli suomalainen oikeushammaslääkäri Helena Ranta, jonka epämääräisiä lausuntoja hyväksikäyttäen Yhdysvallat sai aikaan hyödyllisen hysterian. Sen voimalla NATO, Yhdysvaltojen johdolla aloitti Jugoslavian siviilikohteiden pommitukset.

Italian ulkoministeri Alemma hyväksyi siviilikohteiden pommitukset. Näin tehdessään hän ylpeillen kertoi  päässeensä USA:n, Britannian, Ranskan ja Saksan muodostamaan valtapiiriin, jonka sisällä käydään päivittäisiä puhelinneuvotteluja.

Kun Yhdysvaltojen kongressi 1990 päätti Jugoslavian lainojen yht'äkkisestä irtisanomisesta ja edellyttäessään omien virkamiestensä tekevän IMF:ssä Jugoslavian suhteen saman, New York Times kirjoitti päätöksen aiheuttavan Jugoslaviassa verisen sisällissodan.

Suomessa Martti Ahtisaaren nostaminen kansalliseksi vaikuttajaksi aiheutti maamme alistumisen USA:n valtaan. Italian malli toistui.

Koiviston aikana ulkopolitiikkaa johti velvollisuus ja syyllisyyden tunteet,joissa molemmissa voi olla pyrkimystä totuuteen ja tunteiden huomioon ottamiseen. Ahtisaaren aikana Yhdysvaltojen ja Saksan miellyttämisestä tuli avain. Rambuilletin sopimus, NATO:n pommitukset ja NATO-vetoinen Kosovon miehitys Yhdysvaltojen valtapoliittisten etujen tyydyttämiseksi olivat Ahtisaaren listalla. Joka vuosi hän näytti odottavan Nobelin rauhanpalkintoa kiitokseksi oikeanlaisesta toiminnastaan.Koivisto sen sijaan arvosteli Helsingin Sanomissa NATO:n pommituksia YK:n peruskirjan ja NATO:n periaatteiden vastaisina.

Saksa toteuttaa nyt Kreikassa yhdysvaltalaista politiikkaa. Yksityiset yhtiöt odottavat saaliikseen arvoltaan romahtaneita infrastrukstuuriyrityksia. Saksa ryntäsi Balkanin politiikassaan Yhdysvaltojen vanaveteen. Nyt Syyriassa ja Malissa ei enään ole mitään pidäkkeitä USA:n ja entisten siirtomaavaltojen aseilla toteutettaville valtapyrkimksille.Euroopan saksalaistamisen ja maailman amerikkalaistamisen sijaan jokaisen maan kansalaiset kaipaavat inhimillisyyden,yhteistyön ja rauhan nostamista pyrkimysten keskiöön.

Ahtisaari ja Kosovon kyseenalainen itsenäisyysjulistus

Sunnuntai 10.2.2013 klo 17.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kosovon itsenäisyysjulistus on herättänyt maailmalla ristiriitaisia tunteita. YK:n yleiskokous pyysi kansainväliseltä tuomioistuimelta International Court of Justice neuvoa-antavaa mielipidettä siitä noudattiko julistus kansainvälisen lain mukaista käytäntöä. Kaikki EU:n jäsenmaat eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä ja vain alle puolet YK:n jäsenmaista ovat sen tunnustaneet.

Heti USA:n johtamien NATO:n pommitusten päätyttyä, YK:n turvallisuusneuvosto päätti päätöslauselmalla 1244 luoda Serbiaan kuuluvaan Kosovoon tilapäisen YK:n hallinnon elimineen, jonka johdossa on erityisedustaja, jona mm suomalainen Harri Holkeri toimi vuoden ajan. NATO:n johtamat kansainväliset KFOR - joukot määrättiin takaamaan turvallisuus alueella. Toisin sanoen maat, jotka juuri olivat osallistuneet laittomiin pommituksiin, käytännössä miehittivät aluetta. Yhdysvallat käytti tilaisuutta hyväkseen alkaen rakentaa jättimäistä Bondsteel - sotilastukikohtaansa alueelle.

YK:n järjestelyn tarkoituksena oli luoda edellytykset neuvotteluille Kosovon pysyvästä asemasta. YK:n pääsihteeri nimesi Martti Ahtisaaren johtamaan neuvotteluja. Ahtisaari ei, useiden lähteiden mukaan, peitellyt kantaansa, jonka mukaan Kosovon itsenäisyys, ilman Serbian hyväksyntää, olisi ainoa vaihtoehto. Osittain tästä johtuen, Kosovon albaanineuvottelijoiden täydellinen kompromissihaluttomuus sai tukea. Ahtisaari jätti pääsihteerille esityksen yksipuolisesta itsenäisyysjulistuksesta. Kuusi jäsentä, mm NATO:n pommituksiin osallistuneet pysyvät turvallisuusneuvoston jäsenet olivat Ahtisaaren ehdotuksen takana. Kävi kuitenkin selväksi, että paitsi esitystä vastustavat pysyvät jäsenet, jotka julkisuudessa usein mainitaan (Venäjä ja Kiina) myös koko turvallisuusneuvoston enemmistö oli ehdotusta vastaan.

Korkeat virkamiehet pyrkivät tutustumaan tilanteeseen paikan päällä Kosovossa. Vierailun aikana Pristinan ympäristössä tapahtui pommi-iskuja ikäänkuin osoittamaan, että elleivät päätökset miellytä, seurauksista ei vastata.

Kosovon YK -hallintoon kuuluva edustajisto kokouksessaan, johon serbiedustajat eivät osallistuneet, antoi helmikuussa 2008 itsenäisyysjulistuksen. (Herää kysymys tarkoittaisiko se itsenäistymistä YK- hallinnosta vai Serbiasta)

International Court of Justice tuli tunnetusti tulokseen, että kansainvälinen laki ei kiellä itsenäistymisjulistuksia. Kapeuttamalla tarkastelun siihen, abstraktiin asiaan, mikä ei ole kiellettyä, sen sijaan, että olisi tarkastellut nimenomaan Kosovoa, sen erityisolosuhteita YK:n hallinnon alaisena, sekä YK:n yleiskokouksen selvää kysymyksenasettelua nimenomaan kyseisen kaltaisessa tilanteessa tehdystä julistuksesta, ICJ pisti päänsä pensaaseen. Sen lisäksi ICJ tulkitsi, että edustajiston jäsenet toimivat itsenäisyyttä julistaessaan yksityishenkilöinä eikä edustajistona, joka jälkimmäinen olisi vielä selvemmin rikkonut YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä.

Innsbruckissa pidettiin 16.12. 2010 kansainvälisen lain asiantuntijoiden, eri yliopistojen professoreiden, kokous, jossa käsiteltiin ICJ:n ristiriitaista päätöstä. Tuon kokouksen esitelmistä laadittujen artikkeleiden kokoelma on ilmestynyt kirjana "Kosovo and the International law" ed. Peter Hilpold. Kansainvälistä lainsäädäntöä tuntemattomallekin, tunnettujen profesorien argumentaatio on herkullista luettavaa. Kansainvälisen oikeuskäytännön tila ja oikeusistuimien alttius tiettyjen maailmanvaltojen vaikutukselle ICTY ja ICJ nimenomaisesti, johtaa huoleen mielivallan voimistumisesta maailmassa.

Millä keinoin Suomi ja Eurooppa sidotaan mukautumaan Yhdysvaltojen ja joidenkin EU-maiden sotilaalliseen ja taloudelliseen vallantavoitteluun Balkanilla? Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008 kun kyseenalainen itsenäistymisjulistus oli annettu. Pommittajavaltiot palkittiin rauhan Nobelilla viime vuonna. Ahtisaari on suhtautunt suorastaan alentuvasti maihin, jotka eivät ole suostuneet tunnustamaan Kosovon itsenäisyyttä. Hän on myös aktiivinen NATOon liittymisen markkinoija.

Suomi, NATO ja Jugoslavian pommitukset

Tiistai 5.2.2013 klo 10.56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ennen matkaa katsoin Belgradin kaupungin kotisivun "Historia"-osiota. Yksi osa luetteloi päivä päivältä maaliskuun lopulta kesäkuun alkuun 1999 kaikki ilmahälytykset, pommitusten kohteet ja niiden aiheuttamat tuhot. Päiväkoteja ja sairaaloita. Voimalaitosten pommitusten seurauksena laajat alueet koko maasta, jopa Republika Srbskan puolella, jäivät kokonaan ilman vetta ja sähköä. Presidentin palatsi, Sveitsin lähetystö.

USA, Britannia, Ranska, Italia, Belgia, Hollanti, Tanska, Turkki, Espanja, Kanada, Saksa ja Portugal olivat NATO:n laittomien pommitusten suorittajia. Italian ulkoministeri ehdotti vain sotilaskohteiden pommittamista mutta USA ehdottomasti vaati siviilikohteita.

Pommituksia perusteltiin Jugoslavian käyttäytymisellä Kosovon alueen albaaniväestöä kohtaan. Maan albaaniväestön fundamentalistinen terrorijärjestö UCK oli aloittanut, runsas vuosi ennen pommitusten aloittamista serbipoliisien, serbien ja yhteistyötä serbien kanssa harjoittavien albaanien tappamisen pyrkiessään taisteluillaan saavuttamaan itsenäisen muslimivaltion ehkä osana suur-Albaniaa.

Yhdysvaltojen ja USA:n vaikutuspiirissä olevan IMF:n irtisanoessa varoittamatta Jugoslavian saamat lainat, maan talouskurimus kiihtyi. Varakkaampien Slovenian ja Kroatian irtauduttua (EU:n ja USA:n voimakkaalla tuella) Jugoslaviasta, köyhä Kosovo jäi entistä enemmän Jugoslavian (Serbian) vastuulle, jolloin albaaniväestön asema heikkeni. Sosialistinen järjestelmä oli aikaisemmin taannut eri alueiden välisen tasauksen, mutta kriisin oloissa se ei ollut enää mahdollista.Albaaniväestön protesteja seurasi keskushallinnon kiristystoimia, jotka johtivat kriisin eskaloitumiseen.

Kosovon alueella käytiin jatkuvasti kahakoita armeijan ja serbipoliisien toimesta kansainvälisiä jihadisteja ja UCK:n terroristeja vastaan. Molemmin puolin tapahtui joukkotappamisia. Erityisen symboliseen asemaan nousi Racakin kylästä löydetty kuoppa, jossa oli 23 ruumista. Osa mediaa ja NATO (USA:n diplomaatti Walkerin hahmossa) katsoivat tämän "joukkoteloituksen" kaltaisen toiminnan olevan osoitus Jugoslavian hallituksen ja erityisesti presidentti Milosevicin aikomuksesta suorittaa albaanien kansanmurha.

Suomalainen oikeushammaslääkäri Helena Ranta työtovereineen tutki Racakin ruumiit. Miksi totuuden löytäminen kesti niin kauan, että NATO aloitti pommitukset ennen kuin työryhmä sai julki, että ruumiita ei ollut teloitettu vaan ne oli amuttu kaukaa, jotkut ehkä sattumalta pakoon juostessaan? Oletetun massamurhan päivänä pikkuruisessa kylässä taisteltiin aamusta iltaan. Siviilit olivat jo edellisenä kesänä lähteneet kylästä. Jugoslavian armeija oli ilmoittanut tiedotusvälineille

Lue lisää »

Läntisten suurvaltojen myötäilijälle Nobelin rauhanpalkinto

Perjantai 10.10.2008 klo 19.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Martti Ahtisaaren saama Nobelin rauhanpalkinto vahvistaa rauhaan pakottamisen kannatusta Nobelkomiteassa kestävän, vuorovaikutukseen ja historiallisten prosessien ymmärtämiseen perustuvan rauhantyön asemasta. Ahtisaari itsekin myöntää, että tulosten saavuttamiseksi on oleellista, että neuvottelijan on saatava ratkaisuun oleellisesti vaikuttavien tahojen tuki. Rauhaan pakottamisessa tuki on ollut saatava taloudellista valtaa käyttäviltä läntisiltä suurvalloilta.

Jokainen Namibian itsenäisyystaistelua ja tiedotusvälineitä tuolloin seurannut muistaa kuinka Ahtisaari päästi Etelä-Afrikkalaiset miehittäjät vapaustaistelijoiden ja siviilien kimppuun tietoisesti, minkä seurauksena oli valtava määrä myös siviiliuhreja. Namibian presidentti on muun muassa muistelmissaan arvostellut Ahtisaarta kärkevästi. Ahtisaarelle oli hänen mukaansa tärkeätä kuunnella Margaret Tacheria ja apartheid Etelä-Afrikan ja miehittäjävaltion ulkoministeriä Pik Bothaa. Nujoman mukaan Ahtisaarelle oli tärkeämpää palvella Yhdysvaltojen ja Ison Britannian taloudellisia etuja kuin uskoa Namibian vapaustaistelijoita SWAPOA.

Ahtisaari toi tiedotustilaisuudessaan 10.10.esiin väitteen SWAPOn rauhansopimusrikkomuksesta, joka nimenomaan on asia, jonka presidentti Sam Nujoma kiistää. Miksi?

Kosovon rauhanprosessissa on sama muoto kuin Namibiassa. Yhdysvaltojen ja monien EUn jäsenmaiden etuna oli saada Kosovoon Yhdysvaltojen jättimäinen sotilastukikohta takaamaan länsivaltojen taloudellisia intressejä alueella.Jugoslavian laittomat NATO pommitukset toimivat pakotteina, samoin lopulta YKn miehityshallinto Kosovon alueella.

Lue lisää »