Siirtolaisryntäys Hollantiin ei tapahtunut vaivihkaa

Tiistai 8.12.2009 klo 12.43 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomien Tuomas Niskakangas kuvaa Hollannin siirtolaistilannetta ja -politiikkaa yksisilmäisesti ja puolitotuuksin.

Siirtolaisryntäys Hollantiin ei tapahtunut vaivihkaa eikä niinkuin Niskakangas kuvaa. Hollanti on eräs merkittävimpiä siirtomaaherroja, jonka miehityksestä ja sorrosta ovat monet kehittyvät maat kuten Indonesia, Etelä-Afrikka ja Surinam saaneet kärsiä. Hollannin siirtomaa-armeijoihin rekrytoitiin myös luotettavia "alkuasukkaita" ja varsinkin Indonesiassa näiden merkitys oli suuri.

Toisen maailmansodan loppuessa 1945 Indonesian Hollannilta vallannut Japani joutui antautumaan. Itsenäistynyt Indonesia joutui Hollannin pommitusten kohteeksi ja uudelleen miehitetyksi kunnes verinen vaihe päättyi YK:n vaatimukseen miehityksen lopettamisesta päättyi vasta vajaa viittä vuotta myöhemmin. Hollannin alokkaat joutuivat vielä 1960-luvulla taistelemaan Uudessa Guineassa.

Hollannin armeijassa palvelleet indonesialaiset, jotka olivat osallistuneet maanmiestensä surmaamiseen joutuivat lähtemään joukottain Indonesiasta miehityksen loppuessa. Tämä ryhmä oli ensimmäinen suuri sijoitettava maahanmuuttajajoukko 50-luvulla. Kuusikymmentäluvulla tulivat Surinamilaiset. Työn perässä muuttaneet turkkilaiset ja marokkolaiset ovat myöhempää perua.

On selvää, että hollantilaisten suhtautuminen kanssataistelijoihin on erilainen kuin työnhakijoihin vaikka uskonto on sama.

Niskakankaan artikkeli antaa yksipuolisen kuvan myös siksi, että hän jättää mainitsematta, että Pim Fortyinin murhaaja oli hollantilainen, ehkä vihreätä aktivistia muistuttava syrjäänvetäytynyt henkilö mutta hän muistaa todeta, että van Goghin murhaaja oli maahanmuuttaja.

Myöskään hän ei ole oivaltanut, että sekä Hirsi Ali että van Gogh suhtautuivat islamiin halveksivasti ja heidän informaationsa oli tahallisesti loukkaavaa. Viha synnyttää vihaa ja epäluuloja molemmin puolin.

Miksi Hollannissa ns kantaväestö ei pysty suhtautumaan asioihin viisaammin. Miksi Suomessa ei suhtauduta viisaasti maahanmuuttajiin.

Niskakangas ei ole onnistunut saamaan haastateltavaksi yhtään viisasta syvällisesti ajattelevaa asiantunijaa. Hänen asiantuntijansa Hans Jensen sanoo vain "muslimien vihaavan länsimaita".Onko se totta? Vai onko asiantuntija omien ennakkoluulojensa vanki?

Samalla tavalla kuin suomalaiset eivät ole käyneet läpi omaa historiaansa myöskään hollantilaiset eivät ole sitä käsitelleet. Hollantilaisista historiankirjoista on mahdotonta löytää tietoja Indonesian siirtomaasotien kuolonuhreista. Siirtomaa-aika kuvataan niin historiassa kuin suuressa osassa kaunokirjallisuutta myönteisenä kukoistuksen aikana. Kuka muistaa poikkeuksellisen Max Havelaar elokuvan Hollannin synkästä vallankäytöstä tai Pramoedya Amanta Toerin hienot romaanisarjat.

Helsingin Sanomat osallistuu pieneltä osaltaan fasistisen kehityksen edistämiseen yksipuolisilla ja puolitotuuksia sisältävillä artikkeleillaan.

Hollanti on eräs Suomen EU-kumppanimaa, jonka ulkopolitiikkaan osa suomalaisia haluaa Suomen harmonisoituvan. Sen edellytyksenä on siloteltu kuva niin Suomesta kuin kumppanimaista, mikä taas edellyttää aikaisempien vallankäytön kohteiden - nykyisten maahanmuuttajien- demonisointia, toisin sanoen todellisuuden kieltämistä

 

Sanoma-WSOY:n raskas paino

Torstai 26.3.2009 klo 10.19 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield arvelee (HeSa 26.3.), että Viron esilläolevaan historiantulkintaan kriittisesti suhtautuvien asenteen taustalla on tiedostamatonta häpeää. Häpeää siitä, että ei ole riittävästi ollut tukemassa Viroa sen vaikeuksissa.

Antti Blåfield ei suostu avaamaan toista silmäänsä. Hän ei ehkä halua, tai ei käsitä, että historialliset tahtumat ovat prosesseja. Yksi teko johtaa toiseen.

Suomalaiset olivat suunnitelleet Itä-Karjalan miehityksessä keskitysleireiltä hengissä selvinneiden, rodultaan ei-suomalaisten, siis "ei-kansallisten" eli venäläisten siirtämistä "muualle". Keskitysleirejä perusteltiin turvallisuudella. Venäläiset naiset, lapset ja vanhukset muodostivat leirien suunnittelijoiden mukaan turvallisuusuhan suomalaisille. Tällainen lajittelu, käytännöllisyys ja muualle siirtäminen tuntuivat luonnollisilta ja perustuivat suomalaiseen rotuoppiin. Sodan päättyminen suomalaisten tappioon esti nuo toimenpiteet. (Hyytiä: Itä-Karjala;helmi Suomen maakuntien joukossa)

Suomessa oli sekä natsismin kannattajia että vastustajia.

Myös Viro oli kahtiajakautunut. Virossa natsismi saattoi olla valta-asemassa. Natsit otettiin vastaan kukkasin. Samaan aikaanTallinnasta evakuoituja siviileitä kuljettavia laivoja tuhoutui suomalaisten miinoihin ja saksalaisten pommeihin tuhansine ihmisineen. Se ei ehkä aiheuttanut natsimielisissä suurta surua.

Kommunisteja ja juutalaisia, myös naisia ja pikkulapsia teloitettiin joukkohautojen reunoilla. Viron julistettiin juutalaisista vapaaksi alueeksi. 

Miksi sodan jälkeen väestösiirrot toteutuivat Virossa, mutta eivät Suomessa vaikka ideologioissa oli paljon yhtäläisyyksiä? Se johtui sodan lopputuloksesta. Neuvostoliitto oli menettänyt miljoonia ihmisiä natsi-Saksan hyökkäyssodan ja terrorin seurauksena.(Kannattaa lukea Curtzio Malaparten Kaput-kirja jos haluaa ymmärtää tunnelmaa natsi-Saksan vallan alla.) Tämä kokemus oli neuvostoliittolaisille traumaattinen.

Ehkä Neuvostoliitto koki natsisympatioita omanneet virolaiset turvallisuusuhkaksi siinä missä suomalaiset venäläisensä.

Yli-innokkuus virolaisen valikoidun historian osan jakamiseen saattaa johtua suomalaisen eliitin syyllisyydentunteesta sen vuoksi, että se itse rotuopillisine asenteineen on päässyt luikahtamaan kuin koira veräjästä tarvitsematta muuttaa asenteita, tarvitsematta surra traagisia virheitään ja väkivaltaa heikommassa asemassa olevia kohtaan.

Stalinin hirveitä rikoksia ei tarvitse sekoittaa keitokseen, jossa ovat käsiteltävinä pienten, demokratioina itseään pitävien kansojen historialliset prosessit. Kukin maa vastaa omista valinnoistaan, mutta niistä seuranneista tragedioista ei pääse eroon niitä tiedostamatta. Vasta tiedostaminen, nöyrtyminen ja sureminen palauttaa ihmisyyden.

 

Maailmantalouden kriisi ja todellisuus

Perjantai 13.3.2009 klo 18.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Vesa Toijosen tuottama TV 1:n Ulkolinja onnistui 11. 3. erinomaisesti kuvaamaan sitä kuinka maailmatalouden käsittämätön katastrofi on tullut mahdolliseksi. Demokratian ja jonkinlaisen tasa-arvon ihanteiden muuttuminen Yhdysvalloissa ahneudeksi, toisten hyväksikäytöksi, moraalin murenemiseksi ja vastuuttomuudeksi ei kuitenkaan ole vain Yhdysvaltojen ongelma vaan ohjelmaa seuratessani ajattelin samanaikaisesti niitä trendejä, jotka ovat muuttaneet suomalaisen todellisuuden hyvin samankaltaiseksi.

Epätodellinen katastrofin tunne nykytilanteessa muistuttaa tunnetta, jonka koin Suomessa pääomaliikkeitten vapauttamista seuranneessa ensimmäisessä päiväkoron nostossa 30 prosenttiin kahdeksankymmentäluvun puolivälissä.Samoin lakivaliokunnan jäsenenä koin kuinka ensimmäinen pääomapiirien tavoittelema ja porsaanreikiä sisältävä optiolaki säädettiin hyödyttämään pientä eliittiä ja oli alkuna muutosten sarjalle, jotka muuttivat vähitellen moraalia ja etäännytti hyvinvoivia kansalaisia entistä enemmän tavallisista ihmisistä. 

Luin 2006 syksyllä hollantilaisen Arnon Grunbergin kaunokirjallisen teoksen Tirza. Siinä eläkkeellejäänyt hyvin toimeentuleva, melko ylellisesti asuva amsterdamilainen  kustannusvirkailija matkustaa Sveitsiin hoitamaan pankkiasioitaan. Pankin henkilökunnan aikaisemmin äärimmäisen kohtelias palvelu on muuttunut viileäksi ja pidättyväiseksi. Osoittautuu, että asiakkaan eläketurvaksi säästämät rahat ovat Hedge-fund sijoituksissa kadonneet taivaan tuuliin. Mitään ei jäänyt jäljelle.

Olin lentää selälleni kun YLE:n A-talkissa 12. 3.  kansanedustaja ja yrittäjä Eero Lehti ,siis vuonna 2009, edelleen puolustelee Hedge-fundeja, jotka ovat todellisia kupla-kupla rahastoja vailla reaalista pohjaa. Yhtä yllättynyt olin siitä, että vielä vuonna 2008, yksityiset eläkesäätiöt ovat sijoittaneet Hedge-rahastoihin.

Pääministeri Matti Vanhanen on neuvotellut hollantilaisen kollegansa Balkenenden kanssa maailman talouskriisistä G 20 kokouksen alla. Osoittautuu, että Hollannin pääministeri ei ole yhtä innostunut säätelystä kuin Vanhanen. Kuinka voisikaan olla. Hollantilaiset ovat pitkän historiansa aikana käyneet kauppaa, ottaneet riskejä ja harrastaneet siirtomaitten riistoa suuremmin sitä vieläkään paheksumatta. Jo kymmenen vuotta sitten belgialainen De Morgen kuvasi kuinka jo kolmanneksella hollantilaisista on tuolloin 300 000 Smk arvosta sijoituksia. Nykyisin varmasti vielä suuremmalla joukolla entistä suurempia summia. Osa ehkä saanut suuriakin voittoja kuplataloudessa. Osa tietenkin menettänyt kaiken. Missään tapauksessa hollantilaiset eivät ole yksimielisiä säätelyn tarpeesta ja heidän yhteiskuntansa on kokemuksiltaan hyvin erilainen kuin Suomi.

Jokainen Euroopan unionin maa on historialtaan erilainen. Tämä kriisi kärjistää noita eroja. Globaalin talouden aikana pääasiassa kehittyneiden talouksien yksittäiset sijoittajat ovat hyötyneet muista. Hämmästyttävää on, että säätelyä ja valvontaa ei ole herätty vaatimaan suurehkojenkaan katastrofien aikana ennenkuin vasta nyt. Kun George Soroksen tapainen keinottelija aiheutti Britanniassa punnan suojelutarpeen kustansi jokainen britti varallisuuteen katsomatta toimenpiteen kustannukset. Sama toistui Malesiaa lukuunottamatta Aasiassa. Köyhät kehittyvät maat myös Etelä-Amerikassa joutuivat kärsimään keinottelusta.

Niin kauan kuin moraalittomat pelurit ratkaisevasti vaikuttavat globaalissa taloudessa ei tarvittavaa säätelyä saada aikaan. Kunkin maan sisällä on keinottelusta ja säätelemättömyydestä hyötyjiä, mutta vähävaraiset ovat takuuvarmasti kärsijöitä. Keskustelun rehellisyyttä vaikeuttaa se, että poliittisista päätöksistä ei kukaan tunnu ottavan vastuuta. On tapana syyttää pankkeja, laadusta riippumatta mutta poliittiset päättäjät, luottoluokituslaitokset ja keskuspankit ovat osasyyllisiä.

TV 1:n Ulkolinjassa Paul Krugman havainnollisti kriisin kehittymisen liittymisen Yhdysvaltojen poliittisten voimasuhteiden muutokseen ja mm Etelä-valtioiden mustan väestön siirtymiseen republikaanien kannattajiksi. Tästä on havainnollisena esimerkkinä toisen hollantilaisen kirjailijan Arthur Japinin kirja " De swarte met het witte Hart" eli mustat, joilla on valkoinen sydän. Turvallisuuden tunteen hakeminen pakottaa siirtymään toiseen aikaisemmin vihamieliseen todellisuuteen, jossa on eri arvot ja moraali mutta se tarjoaa samaistumisen valtaan ja voimaan ja siten turvallisuuteen. Keinottelukaan ei enää tunnu pahalta kun " kaikki" sitä tekevät.

 

Lue lisää »

Sirpaletieto tyhmistää, yksipuolinen sirpaletieto muuttuu propagandaksi

Tiistai 24.2.2009 klo 20.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Luen vasta nyt jo 90-luvulla ilmestynyttä Kallion yhteiskoulun entisen rehtorin Martti Ruudun kirjaa "Me uskoimme Suomeen".Ruutu kuvaa valtion propagandatoimiston työtä 1941-44 sekä Vapaus-isänmaa-aseveljeys verkoston rakennetta ja toimintaa. VIA-lyhennettä käyttäneen verkoston salaisia papereita poltettiin sodan päättyessä kahden vuorokauden ajan Kallion yhteiskoulun uunissa.

Ruohonjuuritasolle yltävän verkoston toimesta pyrittiin ylläpitämään Itä-Karjalan valloitusta suosivaa ilmapiiriä yllä kansan keskuudessa.Samoin kritiikitön suhtautuminen Rytiin, Tanneriin ja Mannerheimiin oli ehdoton päämäärä.

Kirja tulee antaneeksi erinomaisen kuvan noiden vuosien suomalaisesta henkisestä todellisuudesta ja sen uhkatekijöistä; objektiivisesta tiedosta, jota saattoi saada ruotsalaisesta ja brittiläisestä mediasta.

Ei ole vaikeata löytää Suomen nykymediassa vallitsevaa samankaltaisuutta.Suhtautuminen NATOon ja Venäjään tarjoillaan niin pinnallisena ja sirpaleisena kuin mahdollista. Tällä kertaa objektiivisen tiedon lähteinä eivät ole Ruotsi ja Iso-Britannia vaan netti.

Helsingin Sanomat ja Suomen kuvalehti täyttävät usein lähes täydellisesti sirpaletiedon ja yksipuolisen tiedon kriteerit.Viimeksi HeSa:n Sami Sillanpään tekstit Kosovosta presidenttivideoineen ja Susanna Niinivaaran Etelä-Ossetiaa koskeva teksti, jossa ihmeteltiin, että Venäjä on rakentamassa alueelle sotilastukikohtaa.

En ole nähnyt Helsingin Sanomissa Espanjan,Kreikan tai Kiinan ministereiden haastattelua siitä miksi he eivät tunnusta Kosovoa. En ole nähnyt minkäänlaisia aavistuksia siitä miksi ei pitäisi tunnustaa.

Lue lisää »

TV 1 kannattaa joukkomurhaa?

Maanantai 29.12.2008 klo 22.39 - Pirkko Turpeinen-Saari

TV-1 salli Israelin suurlähettilään esittää valheita Hamasista ilman toimittajan kommentteja tai sitä että Palestiinan edustaja Suomessa olisi voinut korjata olennaiset väärät tiedot. Israelin suurlähettilään annettiin väittää, että Hamas ei ole palestiinalaisten johtaja antaen ymmärtää, että tämä puute antaa oikeuden tappaa sen jäsenet.

Hamas on puolue, joka voitti Palestiinalaisten demokraattiset vaalit. Tämän vaalivoiton perusteella Hamas ja Fatah muodostivat yhteishallituksen Ismail Hania Hamasista pääministerinä.

Rasistinen ilmaisu ja tietyn kansanosan murhaan yllyttäminen tai sen hyväksyminen on rikos.Tällaisen Hamasin jäsenten murhan oikeutettuna pitäminen demokraattisesti johdetussa yleisradiossa on käsittääkseni kiellettyä.

Israelin suurlähettiläs kuvasi Hamasin syöpäkasvaimeksi, joka tulee poistaa. Siis tappaa Hamasin jäsenet. Yleisradio tukee demokraattisesti valittujen kansanedustajien surmaamista! Voiko verihumalaisen terrorin ja propagandan välittäminen olla uutisjournalismia Suomessa? 

Perinteinen journalismi lähtee pyrkimyksestä totuudellisuuteen ja tasapuolisuuteen. Israelin suurlähettilään suodattamattomien lausuntojen välittäminen ilman kritiikkiä on kauempana näistä periaatteista kuin itä on lännestä.

Hallintoneuvoston tulisi heti ryhtyä tilanteen vaatimiin toimiin. Päätoimittajia on erotettu Suomessa paljon pienemmistäkin syistä.

Yle Israelin sodanjohdon juoksupoikana

Sunnuntai 28.12.2008 klo 18.37 - Pirkko Turpeinen - Saari

Sunnuntain 28. 12. 2008 klo kuuden uutisissa Yleisradio tiedotti Israelin hyökkäyksestä Gazaan ikäänkuin Israelin sodanjohto olisi kirjoittanut käsikirjoituksen. Sodan tavoitteet, pommituskohteet jne aivan niinkuin Irakin sodan aikana tiedonvälitys oli pääasiassa USAn panssareiden ja pommikoneiden näkökulmasta. Milloin saamme itsenäistä, monipuolista tiedonvälitystä?!! Mielenosoituksia kuvattiin vain arabimaista mutta esim Lontoo jäi vaille huomiota.

Päivän kuluessa on kv kanavilta käynyt selväksi, että Israelin hyökkäys edistää Palestiinalaisten poliittista kahtia jakautumista. Kuten eilen Dr. Tamimi , Hamas kirjan kirjoittaja arveli, tänään osoittautui todeksi se, että Egypti, Fatah ja Israel toimivat joko aktiivisesti tai passiivisesti yhdessä. Presidentti Abbas syytti Hamasia siitä, että se ei jatkanut tulitaukosopimusta ja sen vuoksi on osasyyllinen Israelin hyökkäykseen. Hän jätti mainitsematta, että edelliseen tulitaukosopimukseen oli kirjattu saarron purkaminen ts Gazan asukkaiden elinehtojen turvaaminen. Näin ei tapahtunut vaan Gazan 1,5 miljoonainen asujaimisto on ollut vailla ruokaa, lääkkeitä, öljyä ja polttoaineita muista tarvikkeista puhumattakaan. Tällaisen keskitysleirin jatkuttua vuoden ajan on selvää, että Hamas ei katso mielekkääksi uudistaa tulitaukoa, jolla ei ole mitään merkitystä ja jonka aikana Abbas, Israel, kvartetti Tony Blair asiamiehenään eivät ole saaneet neuvotteluissa mitään aikaan - ovatko tahtoneetkaan?

Asiantuntijat ovat arvelleen Egyptin vetäytyneen yhteistyöstä Hamasin kanssa samaistaen sen Iraniin kuten Yhdysvallat Egyptin rahallinen avustaja tekee. Abbasin käyttäytyminen aiheuttaa palestiinalaisissa hämmennystä.Jos poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä Hamas näin traagisesti

Lue lisää »

Äänestämättäjättäjät

Maanantai 15.9.2008 klo 17.31 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kyselyt osoittavat äänestysprosentin laskevan edelleen. Vaalien ulkopuolelle jäävät eivät tunne motivaatiota äänestää. Ainakin osittainen syy lienee se, että ei ole riittävästi tietoa vaihtoehdoista eikä kouriintuntuvista eroista tulevien poliitikkojen toimintatavoissa tai toiminnan sisällössä. Myös media passivoi.

Viime vuosisadan alkupuolella köyhillä ei ollut äänioikeutta. Köyhäinapua eli toimeentulotukea saavilla tai kunnalliskodissa asuvilla ei ollut valtiollista eikä kunnallista äänioikeutta. Sisällissodan aikana kunnallinen äänioikeus puuttui kaikilta, joilla ei ollut omaisuutta tai riittävää veronmaksukykyä. Sisällissodassa työväen asioista jkv tietoisen joukon suuri osa tapettiin. Sodan jälkeen äänioikeus otettiin pois sellaisilta, joilla epäiltiin olleen yhteyttä punakaartiin tai joiden mielipiteet eivät olleet porvarilliselta kannalta hyväksyttäviä. Satoja pidätettiin ja vangittiin mukaanlukien Sosialistisen työväenpuolueen eduskuntaryhmä.

Näissä vaaleissa ei tarvita viime vuosisadan alkupuolen menetelmiä. Psykologinen manipulaatio on korvannut fyysiset menetelmät. Ei tarvita fyysistä vankilaa, jos suuri osa kansasta on manipuloitu psyykkisesti tiedostamattomuuteen. Suomalainen media on poikkeuksellisen rajoittunut. Kansalaiset, joiden etu edellyttäisi oikeudenmukaisuuden lisäämistä äänestävät puolueita, jotka lisäävät eriarvoisuutta. Eriarvoisuudesta hyötyvät äänestävät luonnollisesti tietoisesti eriarvoisuutta lisääviä eli omaa etua suosivia. Miksi näin? Eriarvoisuutta lisäävät sanovat olevansa tasa-arvon puolella eikä media paljasta ristiriitaa. Sen sijaan media-  usein maksusta vahvistaa tätä valheellista sanomaa. Sen rinnalla media tarjoaa " hömppää", joka historiallisesti on toiminut kansan viihdyttäjänä ja passivoijana.

Vaalikoneiden mustavalkoiset, luovia ratkaisumalleja tarjoamattomat kysymyksenasettelut eivät nosta sellaisia ehdokkaita esiin, jotka voisivat kiinnostaa äänestämättäjättäviä. Päinvastoin ne joko passivoivat tai tarjoavat vaihtoehdoksi juuri niitä ehdokkaita, jotka jatkavat vaalimainosten ja suuren rahan avulla entisen kaltaista politiikkaa. Siten suomalainen, jo nyt varsin tyngäksi jäävä poliittinen demokratia kutistuu entisestään kansalaisten jäädessä vaalipäivänä kotiin.