Yhdysvaltojen väkivalta Syyriassa ja maailmanlaajuisesti

Perjantai 17.2.2023 klo 12.22 - Pirkko Turpeinen-Saari

YHDYSVALTOJEN VÄKIVALTA SYYRIASSA JA MAAILMANLAAJUISESTI

Toimittaja kysyi Yhdysvaltojen valkoisen talon tiedotustilaisuudessa poistaako Yhdysvallat talouspakotteet Syyrialta, jotta maa voisi korjata maanjäristyksen aiheuttamat katastrofaaliset seuraukset. Tiedottaja katsoi poistamisen olevan ”counterproductive” tarkoitusta vastaamatonta.

Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat tehneet kaikkensa estääkseen Syyrian jälleenrakennuksen. Yhdysvaltojen pitkään suunnittelema ”värivallankumous”/sisällissota ei onnistunut. Jokainen EU-maa myös Suomi voisi vetollaan estää EU-talousopakotteet.

Valkoisen talon tiedottaja sanoi Syyrian kansan kärsimyksen – nyt maanjäristyksen seurauksena- olevan Syyrian hallituksen oma syy.

 

                                                  ***

Yhdysvaltojen värivallankumoukset tapahtuvat Syyrian kaavan mukaan kaikkialla muuallakin.

Yhdysvaltojen Libanonin suurlähettiläs Jeffrey Feltman ja saksalainen tutkimuslaitoksen johtaja Volker Perthes suunnittelivat yhdessä Syyrian vallankaappauksen suuntaviivat 2000-luvun alusta lähtien tähän päivään saakka.

He esittelivät suunnitelmansa Bilderberg- ryhmässä, presidentti Obaman läsnä ollessa v. 2008. Tavoitteena oli uskonnolliseen tasa-arvoon, sekulaarisuuteen perustuvan maan muuttaminen sunni-johtoiseksi valtioksi, jossa uskonnollinen oikeus korvaisi nykyisen oikeusjärjestelmän. Perustuslaki tulisi muutettavaksi, maan johto karkotettavaksi, eduskunta hajotettavaksi.

Vallankaappauksen seurauksena Syyrian öljyvarat tulisivat luonnollisesti Yhdysvaltojen hallinnoimiksi kuten Irakissa. USA:n sotilastukikohdat olisivat luonnollinen seuraus muutoksesta.

 

                                                         ***

Tunisia, Egypti, Libya, nyt Syyria olisivat vain helmiä Yhdysvaltojen väkivallan helminauhaan.

Syyrian vallankaappaus tehtiin huolellisen suunnitelman mukaan ja siihen kytkettiin myös YK. Se sisälsi Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn murhan. En tiedä suunnittelivatko yllämainitut vallankaappauksen valmistelijat myös sen. Joka tapauksessa murhan suunnittelusta ja murhasta alettiin sopivasti syyttää Libanonin ja Syyrian presidenttejä. 

Tämän hypoteesin pohjalta vaadittiin YK-johtoisen tutkimuskomission perustamista erityisesti presidentti al Assadin syyllisyyden tutkimiseen. Näin saatiin koko kansainvälinen yhteisö hereille ja kohdistamaan katseensa presidentti Assadiin.

Mitään näyttöä oletettujen murhan tilaajien syyllisyydestä ei saatu, mutta aikaa voitiin pelata. Länsimedia sai viisi vuotta aikaa presidentti Assadin demonisoimiseen.

Vuosien kuluttua, kun Syyrian sota oli jo meneillään Rafik Haririn murhatutkimuksissa tehtiin merkillinen havainto. Hänen autonsa räjäytyksessä oli käytetty osia, joiden metallia on saatavissa vain Saksasta.

 

                                                         ***

Syyrian värivallankumousta valmisteltiin klassiseen tapaan. Yhdysvallat koulutti nuorisoa näkemään maansa todellisuuden Yhdysvaltojen näkökulmasta. Rahaa annettiin ja koulutustilaisuuksia järjestettiin kuten Jugoslavian, Tunisian, Egyptin, Libyan, Ukrainan ja Georgian  nuorille maiden saamiseksi suosiollisiksi muutoksiin, jotka palvelisivat Yhdysvaltojen maailmanvaltaa.

Samanlaista Yhdysvaltojen vaikuttamista on nähty myös Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa mielten muokkaamista on tapahtunut erityisesti politiikan yläkerroksissa. Koomisin ilmiö oli ”demokraatit ulkomailla” järjestön hanke mielenosoitusten järjestämiseksi Helsingissä presidenttien Putinin ja Trumpin tapaamista vastaan.

Sitäkin aikaisemmin Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen sai useina vuosina 2010 luvulla valmennusta oikeaan ajatteluun Bilderberg-ryhmän kokouksissa. Tuolloin hän oli myös kahden kokoomuslaisen ulkoministerin, Kanervan ja Stubbin valtiosihteerinä. Seuraavalla vuosikymmenellä muistan hämmästelleeni hänen asennettaan Venäjään, mikä ilmeni seminaarissa, johon osallistuin Savonlinnassa. Hän päivitteli luennossaan ”mitä meidän pitäisi Venäjälle tehdä”. Siis käsitellä Venäjää objektina, tekemisen kohteena eikä vuorovaikutuksessa olevana subjektina.

Teija Tiilikainen oli Ulkopoliittisen instituutin johtaja vuoteen 2019. 

Ulkopoliittisella instituutilla on ”Tieteellinen neuvosto”, joka luonnollisesti ohjaa suomalaisten poliitikkojen ulkopoliittista ajattelua. Neuvostossa on yksi suomalainenkin asiantuntija. Valtaosa neuvonantajista on NATO-maista, voittopuolin Yhdysvalloista.

Muutama vuosi takaperin tarkastellessani ”tieteellistä neuvostoa” havaitsin siellä tutun henkilön: Volker Perthesin, saksalaisen tutkijan, joka yhdessä Yhdysvaltojen Libanonin suurlähettilään Jeffrey Feltmanin kanssa suunnitteli Syyrian vallankaappauksen.

Muodollisesti Suomen kansanedustajat valitsevat tieteellisen neuvoston jäsenet, mutta kuka varkautelaiselle kirvesmiehelle esittelee, kuka on pätevä UPI:n tieteelliseen neuvostoon? Luonnollisesti UPI:n kokoomuslainen johtaja Teija Tiilikainen. Vuodesta 2019 lähtien Mika Aaltola.

 

                                                        ***

Yhdysvallat kuljetti Libyan pommitusten jälkeen yhteistyötä tekevät terroristit Syyrian puolelle. Useat NATO-maat auttoivat bunkkereiden rakentamisessa terroristeja varten. Ranska oli ensimmäinen NATO-maa, jonka sotilaita oli Syyriassa jo v. 2011. He vetäytyivät maasta vähin äänin vuoden sisällä Libanonin puolelle.

Nordstream terrori-iskun suunnitteluryhmään kuulunut Jake Sullivan lähetti v. 2013 sähköpostin Hillary Clintonille: "Syyrian Al-Qaida on meidän puolellamme".

Lähi-Idän entisten siirtomaaisäntien Ranskan ja Italian kyynisyys on uskomatonta. Ne tekevät yhteistyötä Yhdysvaltojen maailmanherruuden puolella, joka muistuttaa siirtomaavaltaa. Kaikki tehdään taloudellisen hyödyn saamiseksi ja kohdemaan luonnonvarojen ryöstämiseksi.

 

                                                          ***

Kriittisellä hetkellä v. 2015 Syyria kutsui Venäjän apuun. Terroristit olivat NATO-maiden tuella tuhonneet suuren osan maata. Korvaamattomat historialliset aarteet oli tuhottu ja mm Palmyran kaunis kaupunki oli suurelta osin tuhottu ja historiallisen museon johtaja tapettu kiduttaen.

Syyrian ja Venäjän armeijat saivat Yhdysvallat ja NATO-maat toteamaan vallankaappauksen lopulta mahdottomaksi. Aleppon kaupungin vapautus oli suuri riemun hetki kaikille syyrialaisille ja demokratian kannattajille. Suomessakin havaittiin mielipiteiden manipulaation voima kun kirkkojen kellot soittivat hätäkelloja vastustamaan terroristien karkottamista Alepposta.

(Yhtä sekaisin ovat kirkot ja Suomen rauhanliike nytkin Venäjän yrittäessä lopettaa natsien kanssa liittoutuneen Kiovan hallituksen 9v ajan suorittamaa itä-ukrainalaistn kansanmurhaa.)

Venäjän johdolla alettiin rauhanneuvotteluprosessi Sotsissa v. 2017. Yhdysvallat oli sitä ennen tehnyt suoran ohjusiskun Syyriaan perustellen sitä kaasuiskulla, joka myöhemmin todettiin vääräksi tiedoksi. Neuvotteluja jatkettiin Astanassa.

Syyrian hallitusta neuvotteluissa tukivat Venäjä ja Iran. Kapinallisia vuorostaan tuki Turkki. Itse sodan pääarkkitehdilla Yhdysvalloilla oli neuvotteluissa tarkkailija.

 

                                                             ***

Libanonilaisen lehtitiedon mukaan neljä keskeistä NATO-maata, Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Saksa päättivät vaieta kaikista Syyrian rauhanneuvotteluista – kaikesta positiivisesta kehityksestä, mitä tapahtui Syyrian suhteen, jotta hyvin liekkiin puhallettu Assad-viha saataisiin loimuamaan.

Vuodesta 2012 – 2018 YK:n apulaispääsihteerinä toiminut vallankaappauksen suunnittelija Jeffrey Feltman pystyi vaikuttamaan YK:n sisällä Syyrian hallituksen vastaiseen toimintaan.

Rangaistakseen Syyrian hallitusta ja presidenttiä erityisesti hävitystä sodasta, Syyrialle asetettiin kostoksi paitsi Yhdysvaltojen, myös ja EU:n, Kanadan, Australian, Sveitsin ja Arabiliiton talouspakotteet sekä estettiin kaiken humanitaarisen avun toimittaminen Syyriaan hallituksen kautta kuten normaalisti tehdään. Niukka humanitaarinen apu, myös YK:n toimittamana,oli toimitettava terroristien käsiin jääneen Idlibin maakunnan ja Turkin rajan kautta.

 

                                                       ***

Syyriaan kohdistetaan öljyntuonti saartoa. Sen lisäksi Yhdysvallat varastaa miehittämillään alueilla Syyrian öljyä, aiheuttaen kansalaisille kestämätöntä kurjuutta. Sanktiot on kohdistettu myös avustusjärjestöihin ja mittavaan osaan Syyrian omaa lääketieteellistä toimintaa.

Maanjäristyksen jälkeen syyrialaisten kärsimys on sanoinkuvaamatonta varsinkin, kun se on USA n ja EU:n tarkoituksellisesti aiheuttamaa. Avustusjärjestöt pelkäävät edelleen joutuvansa itse sanktioiden kohteeksi.

Syyria joutuu kärsimään siitä, että se ei sallinut Yhdysvaltojen NATO-liittolaisineen miehittää Syyriaa ja varastaa ja ylikansallistaa sen öljyä kuten Irakissa.

Länsimaat tunnustavat Syyrian opposition ”lailliseksi hallitsijaksi” kuten yrittivät menetellä Venezuelassa. EU katsoo Syyrian hallituksen sortavan oppositiota, jota länsi tukee. Vuonna 2012 EU maista Ranska, Britannia, Italia ja Alankomaat sulkivat lähetystönsä Damaskoksessa.

Kostoksi sekulaarisen Syyrian selviämisestä Venäjän avulla sodasta päinvastoin kuin Irak, ”länsi” on päättänyt kurjistaa maan pakotteilla, estää jälleenrakennuksen ja historiallisen kauniin maan kukoistuksen. Monet EU maat estivät Syyrian hallituksen järjestämien presidentinvaalien toteuttamisen omissa suurlähetystöissään. Muun muassa Saksa, jossa on paljon Syyriasta lähtöisin olevia pakolaisia esti vaalien järjestämisen Saksassa. Ruotsissa, vaalit pystyttiin järjestämään.

Presidentti Bashar al Assad sai vahvan mandaatin virkaan. 

 

                                                          ***

 

Maanjäristyksen aikana syyrialaiset joutuvat paljain käsin kaivamaan uhreja sortuneiden talojen kivilohkareiden alta. Maassa ei ole kaivinkoneita eikä niihin bensiiniä, sairaaloissa ei ole sähköä, sidetarpeita eikä lääkkeitä.

Syyrian kohtalo muistuttaa Jugoslaviaa, jossa 10 vuotta kestäneet totaaliset talouspakotteet ajoivat alueen 24. sijalta kansantuotteella mitattuna kehitysmaaluokkaan.Tilanteessa, jossa NATO laittomine pommituksineen esiteltiin sankarina ja kansainvälisiä lakeja puolustavat jugoslaavit konnina. Pommittajat perustivat kansainvälisen tuomioistuimen, jossa tuomareina oli pommittajamaiden kansalaisia ja syytteessä olivat laillisuutta puolustaneet sotilaat.

                                                        ***

Venäjä on todennut toimivansa ulkopolitiikassaan siirtomaavallan kaltaista toimintatapaa vastaan. Tällä hetkellä Venäjä on lännen pakotteista huolimatta valmis tukemaan Syyrian kansaa kaikin mahdollisin tavoin. Toivottavasti myös muut BRICS-maat uskaltavat lähteä mukaan

PS Tämä artikkeli on julkaistu myös nettilehti- Naapuriseuran Sanomissa. Koska kaikki blogejani seuraavat eivät vielä ole tutustuneet Naapuriseuraan eikä Naapuriseuran Sanomiin, julkaisen sen myös blogina, jotta se jää blogi-arkistooni.

         

 

 

UPI:n johtajavalinta - myrsky vesilasissa

Perjantai 13.9.2019 klo 16.47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mediassa on kohistu ulkopoliittisen instituutin täpärästä johtajavalinnasta. EU- ja eurooppa -painotteinen Juha Jokela hävisi yhdellä äänellä kyberturvallisuutta ja USA-painotteista globaaliapolitiikkaa tutkimuksissaan painottavalle Mika Aaltolalle.

Tulos on kuitenkin yhdentekevä. Suomen korruptoituneessa järjestelmässä toimivat samat mekanismit kuin Yhdysvalloissa. Siellä senaattorit ja korkeat virkamiehet siirtyvät sujuvasti yksityisten yritysten, usein aseteollisuuden palvelukseen ja palaavat taas virkamiehiksi tai pankkiireiksi.

Meillä virtaus tapahtuu virkauran ja NATO:n välillä. Valtioneuvoston tiedottaja Markku Mantila, joka johti Venäjän vastaista hybridisotaa vuodesta 2014, siirtyi suoraan NATO:n palvelukseen Latviaan.

UPI:n johtaja Teija Tiilikainen vuorostaan siirtyy eduskunnan Ulkopoliittisen instituutin johtajan paikalta suoraan NATO:n Helsingissä sijaitsevan hybridikeskuksen johtajaksi.

Kun tarkastelemme eduskunnalle ja kansalle ulkopoliittista asiantuntemusta jakavaa UPI:a, lienee yhdentekevää kuka sitä johtaa. Hän ei muuta NATO:n hybridikeskukselle alisteista linjaa.

Jos katsoo UPI:n hallitusta, voi sanoa, että Suomen puolueet eivät pidä tärkeänä, mitä ulkopoliittisessa tutkimuksessa tapahtuu. Puolueet eivät muutamaa poikkeuksta lukuunottamatta valitse erityisiä ulkopoliittisia osaajia hallitukseen. Vasemmistoliiton SM-tason nyrkkeilijä ja rakennusliiton luottamusmies Varkaudesta valvoo instituutin tieteellisen tutkimuksen tasoa.

Instituutin neuvottelukunta on yhtä kirjava.

Instituutilla on oma kansainvälisistä tutkijoista koostuva tieteellinen neuvosto, jossa on kolme brittiä, yksi yhdysvaltalainen, norjalainen,eestiläinen, ruotsalainen ja saksalainen.

Tuo saksalainen on mielenkiintoinen valinta ja heijastelee, kuka sitten ehdotukset tekeekin, erinomaisella tavalla tavoiteltavaa ulkopoliittista ideologiaa. Saksalainen tutkija on Volker Perthes, joka on keskeisen saksalaisen tutkimuslaitoksen johtaja. Mikä mielenkiintoisinta, hän on jo 20 vuoden ajan suunnitellut yhdessä yhdysvaltalaisen Jeffrey Feltmanin kanssa Syyrian valtion kaatamista, perustuslain kumoamista, parlamentin lakkauttamista ja vallan siirtämistä sekulaariselta nykyhallinnolta jihadia ohjenuoranaan pitävälle muslimiveljeskunnalle. Hän oli esittelemässä suunnitelmaansa mm. Bilderberg -ryhmässä jo vuonna 2008.

Tieteellisessä neuvostossa on yksi venäläinen, joka on varmuudella uskollinen NATO-linjalle. Hän edustaa Moskovan amerikkalaisperäistä Carnegie- instituuttia ja hänellä on sidoksia niin Gaidariin kuin Chubaisiin, jotka molemmat  edesauttoivat Yhdysvaltojen suorittamaa  Neuvostoliiton kansallisvarallisuuden ryöstöä, yritysten yksityistämistä ja kansantalouden rappiota. Lisäksi hän on toiminut mm oppositio - lehti Novaja Gazetan päätoimittajana.

Entä sitten ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden lausunnot mediassa?

En ole kuullut tai nähnyt UPI:lta yhtäkään objektiivista prosessikuvausta Lähi-Idän kriiseistä tekijöineen, en Ukrainan vallankaappauksesta tekijöineen ja taustavaikuttajineen puhumattakaan Neuvostoliiton, Puolan tai Jugoslavian hajottamisen tekijöistä. Katolisen kirkon rooli on vaiettu. Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan harrastama jihadistien käyttö Bosniassa, Kosovossa ja Tsetseniassa sotilaallisen ja taloudellisen vallan saavuttamiseksi ja demokratian murskaamiseksi - täydellinen hiljaisuus niistäkin.

Edellisessä blogissani olen kuvannut tuota jihadistien palkka-armeijoiden käyttöä Syyriassa.

Tämäkö UPI auttaa eduskuntaa "tieteellisen" näkemyksen saamiseksi globaaleista konflikteista? Tämäkö on se ulkopolitiikan taso, jolla puolueet vasemmistosta oikeistoon haluavat Suomen toimivan?Tälläkö valistuksella Suomen kansan rahoittama Yle jakaa ulkopoliittisia viisauksiaan?

Toden totta. Tässä tilanteessa on yhdentekevää, kuka UPIa johtaa. Ulkopoliittisessa tutkimuksessa ja sen tulosten jakamisessa tarvitaan täydellinen uudelleen arviointi.

Ulkopoliittinen instituutti ja NATO:n hybridikeskus

Sunnuntai 18.8.2019 klo 11.31 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen Kuvalehti kirjoitti Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen tulleen valituksi Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtajaksi.

Aikaisemmin osaamiskeskuksen tutkimusjohtajaksi oli valittu Aleksanteri-instituutissa työskennellyt Hanna Smith.

Hybridikeskuksen "asiakkaiksi" voivat liittyä Euroopan unionin ja NATO:n jäsenvaltiot.

NATO:n apulaispääsihteeri Arndt Freytag von Loringhoven totesi syyskuussa 2017 keskuksen avajaistilaisuudessa puhuessaan, että Venäjä on keskuksen pääkohteita. Entisen valtioneuvoston viestintäjohtajan, nyt jo Latviaan NATO:n palvelukseen siirtyneen Markku Mantilan mukaan Venäjä on keskuksen perustamisen syy.

Asioita tarkkaavaisesti seuranneet henkilöt ovat voineet todeta eduskunnan alaisen Ulkopoliittisen instituutin toimineen eräänlaisena NATO:n hybridikeskuksena koko toimintansa ajan. Sen virkamiesten asiantuntijalausunnot eivät ole olleet ristiriidassa NATO-maiden tavoitteiden kanssa.

UPI:n viranhaltijoiden siirtyminen Venäjävastaista toimintaa harjoittavaan, Suomen lainsäädännön ulottumattomissa olevaan järjestöön vaikuttaa siten luontevalta.

Valtioneuvoston tiedotusjohtajan siirtyminen sujuvasti virastaan NATO:n palvelukseen merkinnee sitä, että valtion virkamiehistössä etenkin ulko- ja puolustusministeriöissä on vahva Venäjävastainen ja NATO-myönteinen ilmapiiri.

Muistamme, että Suomen ja Saksan ulkoministeriöt järjestivät edellytykset Jugoslavian laittomille NATO-pommituksille maaliskuussa 1999. Siten tuo NATO-myönteisyys saattaa johtaa myös kansainvälisten lakien vastaisiin julmuuksiin.

NATO-myönteiseen tiedottamiseen sitoutuneet valtiollisen sensuurin alaiset, Mediapooliin kuuluvat tiedotusvälineet ovat viime kuukausina nostaneet metelin Antti Rinteen hallituksen avustajien määrästä ja heidän palkkaukseensa kuluvista määrärahoista.

Tosiasia kuitenkin on se, että merkeistä päätellen menneet porvarihallitukset ovat miehittäneet virkamieskunnan lännen rikoksia vähättelevillä NATO-myönteisillä henkilöillä. Jotta lakien ja jollakin tavoin laillisuutta kunnioittava lakien valmistelu voisi olla mahdollista, lienee välttämätöntä, että tälle työlle luodaan avustajakunnan avulla edellytykset.

Viimeisten presidenttikausien ja porvarienemmistöisten hallitusten aikana Suomi on johdettu kuilun partaalle. Voiko maamme vielä palata kansainvälisissä suhteissa oikeusvaltion perinteen noudattajaksi? Vai kumarrammeko vain Yhdysvaltojen ja entisten siirtomaavaltojen ahneutta, laittomuutta ja propagandaa sen toivossa, että nuo maat ostaisivat meidät edes käyvällä hinnalla.

George Soros, Helsingin Sanomien ja UPI:n sankari

Keskiviikko 23.1.2019 klo 16.31 - Pirkko Turpeinen-Saari

Liikutuksen kyyneleet silmissä luin Anni Lassilan kirjoittamaa George Sorosin ylistystä 23.1.2019 Helsingin Sanomista otsikolla "Salaliittoteorioiden pääpiru".

Soros kuvataan sankarina, jota äärioikeisto ja salaliittoteoreetikot vainoavat.

UPI:n Mika Aaltola kuvaa George Sorosia seuraavasti: "Hän loi omaisuutensa johtamalla perustamaansa Quantum Fund -sijoitusrahastoa menestyksekkäästi. Sorosin tunnetuin operaatio on vuodelta 1992, jolloin hän pakotti valuuttakeinottelulla Englannin keskuspankin polvilleen ja Britannian irti Euroopan valuuttajärjestelmästä."

Aaltola kuvaa Sorosin toimintaa Itä-Euroopassa kaikin puolin myönteisesti:

"Poutasään aikaan Sorosin toiminta oli kaikkien mielestä hyveellistä ja Itä-Eurooppaa integroivaa. Sen jälkeen liberalismi on muuttunut näissä maissa paheelliseksi ja epäilyttäväksi aatteeksi, joka tukahduttaa kansallista omaleimaisuutta."

Tutkin kansanedustaja-aikanani vuosina 1983 - 87 yhteisöllisen omistajuuden murskaamista ja ylikansallisen pääoman vallan rajoittamatonta kasvua. Keskeinen tuolloin havaitsemani toimija oli monimiljardööri George Soros. Hän rikastui muun muassa valuuttakeinottelulla.

Laskin tuolloin, että Ison-Britannian keskuspankin joutuessa puolustamaan punnan arvoa, jokainen britti joutui maksamaan verorahoistaan 16 000 markkaa. Soros varasti jokaiselta britiltä tuon summan. Olisiko rahalla ollut parempaa käyttöä Britanniassa kuin Sorosin rahapussissa.

Toki Soros on harrastanut hyväntekeväisyyttä. Olenhan minäkin vieraillut hänen Open Society järjestön toimistossaan New Yorkissa etsiessäni sopivaa asiantuntijaa huumeiden väärinkäyttäjien metadonihoito-asioissa. Sain hyvän suosituksen.

Valuuttakeinottelu on vain pieni osa-alue Soroksen  "demokratia"-työtä. Hän osallistui kaikkien sosialististen maiden ryöstöön yhdessä Yhdysvaltojen presidentti George H.W. Bushin ja Harvardin ekonomisti Jeffrey Sachsin kanssa.

Puolan, Neuvostoliiton ja Jugoslavian vallankaappauksissa sekä myöhemmin Lähi-Idän maiden  "arabikeväissä" ja viimeiseksi Ukrainan natsi-vallankaappauksessa – kaikissa Sorosilla on ollut ahkerat ja ahneet sormensa pelissä.

Soros kehuu itseään surutta kirjoissaan ja katsoo valloitettujen maiden ihmisten elintason laskun kehitysmaiden tasolle hänen ja hänen kumppaneidensa toimesta olleen vain osa onnistunutta projektia.

Yhteisölliseen omistukseen perustuneen kansallisvarallisuuden ryöstö ja muun muassa Venäjän valtion ja kommunistisen puolueen kullan ja varallisuuden salainen kuljetus länteen, muunmuassa Sveitsiin on vain sulka kumppaneiden Bush, Soros ja Sachs hatuissa.

Presidentti Bushin suorittaman ryöstön aikana Soros huolehti ruplan destabilisaatiosta ja arvon rajusta alenemisesta, koska ryöstön vuoksi Venäjällä ei ollut varoja puolustaa ruplaa. Venäjän keskuspankin Gosbankin johtaja Victor Gerashenko joutui ilmoittamaan duumalle, että noin 2000 -3000 tonnia kultaa oli kadonnut keskuspankista ja että hän ei tiennyt minne. F.William Engdahl kirjassaan Manifest Destiny; Democracy as Cognitive Dissonance toteaa, että se, että hän ei tiennyt, oli tietenkin vale.

USA:n korruptoima presidentti Jeltsin keskitti kaiken vallan itselleen. Anatoly Chubais ja Jegor Gaidar toimivat hänen korruptoituneina apureinaan.

George Soros, joka  oli rahoittanut Jeffrey Sachsin toiminnan, ui itse Venäjän yksityistämisprojekteihin yhteistyössä korruptoituneiden venäläisten oligarkkien kanssa, jotka olivat suostuneet kavaltamaan isänmaansa yhteistyössä presidentti Bushin kanssa.

Soros rahoitti kansanäänestyksen yksityistämisprosessin jatkamisesta. Jeltsinin uudelleenvalinnan takasi Yhdysvaltojen veronmaksajat yhdessä Sorosin kanssa. Chubais ja Soros huolehtivat Jeltsinin uudelleenvalintakampanjan 1996.

USA:n presidentiksi oli vaihtunut Clinton, joka seurasi oppi-isänsä Bushin jälkiä. Chubais oli Jeltsinin kampanjapäällikkö. Seitsemän oligarkkia omisti 2 TV-asemaa ja Jeltsin hallitsi valtion TV-kanavaa. Kilpakumppanin Zuganovia estettiin ostamasta TV-aikaa.

The Guardian kirjoitti 1994 kuinka "Sorosin erinomainen rooli, ei vain maailman menestyneimpänä sijoittajana mutta nyt luultavasti loistavana, yksittäisenä kaikkein vaikutusvaltaisimpana ulkopuolisena vaikuttajana koko entisessä Neuvostoliiton valtakunnassa, herättää enemmänkin epäilyksiä kuin uteliaisuutta."

Soros on koonnut voimansa oligarkkien, muun muassa Horodkovskin kanssa kaataakseen presidentti Putinin hallinnon. Heidän Open Society rahastonsa ovat tätä varten.

Siten ei ole ihme, että 30 vuoden ajan NATO-propagandaan vihkiytynyt Helsingin Sanomat ja koko olemassaolonsa ajan tiukkaa Putin-kritiikkiä harrastanut Eduskunnan Ulkopoliittinen Instituutti ovat yhdessä nousseet puolustamaan George Sorosin mainetta.

George Soros ja Yhdysvallat ovat vaikuttaneet kaikkien hajotettujen ja osin pommitettujen maiden vaaleihin. Seurasin huvittuneena Hollannin vaalien aikaan Sorosin rahoittaman Avaaz -järjestön oransseja vaalibusseja. CIA ja monet niin kutsutut "demokratia"-järjestöt kanavoivat rahaa haluamilleen puolueille ja ryhmille.

Tavoitteena ei ole demokratia vaan ylikansallisen pääoman kasvulle tuottoisan ilmapiirin rakentaminen kaikkialle maailmaan. 

Samaan aikaan kun sosialistiset maat, joissa yritykset olivat sosiaalisesti omistettuja, kansalaisilla oli ilmainen terveydenhuolto, koulutus ja täystyöllisyys hajotettiin, Eurooppaan pystytettiin EU, jonka säädöksissä estetään yhteisöllisyyden asema valtiossa. 1990-luvulla perustettu Euroopan Unioni, takaa sopimuksella sen, että pääomien, työvoiman, tavaroiden ja palveluiden vapaalla liikkumisella EU-alueella on perustuslain takaama oikeus. Taloudellisia periaatteita ei määritetä EU:ssa demokraattisesti vaan oikeusistuin tulkitsee ovatko periaatteet sopusoinnussa perussopimuksen kanssa. Pääoman vapaus voittaa aina yhteisöllisyyden ja ihmisten välisen yhteisvastuun.

Helsingin Sanomien ja UPI:n viesti on se, että Soros ryöstelyn ja pääoman vallan symbolina on sankari. Voiko siihen mitään lisätä?