Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Angela Merkel ja Saksan liukuminen kohti natsismia

Lauantai 25.6.2022 klo 17.16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Luin yhdysvaltalaisen Kati Martonin analyysin Angela Merkelistä. Kirjailija on amerikkalaisen diplomaatin Richard Holbrooken vaimo. Koko kirja on laadittu kylmän sodan silmälasit silmillä. Siten ei ihme, että juuri tämä teos on käännetty suomeksi WSOY:n, mediapoolin jäsenen toimesta.

Lukiessa Martonin tekstiä jään pohtimaan, onko tämä kirja kertomus hänestä itsestään, hänen ajatusmaailmansa kehityksestä sosialistisen Unkarin taakseen jättäneenä ja sen vaurioittamana henkilönä.

Lukijana joudun kysymään, onko tässä todella Merkel mielipiteineen ja vaiko kirjailija käsityksineen. Kuten yleensäkin, luen mieluiten objektiivisuuteen pyrkiviä elämäkertoja. Toisaalta on tietysti hyvä, että kirjoittajan tausta ja lähtökohdat ovat tiedossa.

Varhaiseen keski-ikään saakka Merkel eli sosialistisessa Saksan demokraattisessa tasavallassa. Hän suoritti fysiikan maisterin tutkinnon ja siirtyi Saksojen yhdistymisen jälkeen politiikkaan Helmut Kohlin suojeluksessa.

Ensimmäisessä ministerin postissaan 1991 alkaen Merkel toimi naisten ja nuorison asioista vastaavana ministerinä, myöhemmin ympäristöministerinä.

 

                                                                          ***

 

Angela Merkelin isä oli ”lännestä” Itä-Saksaan muuttanut pastori, minkä vuoksi sosialistisessa maassa Merkelin perhettä pidettiin porvarillisena. Merkelin vakaumus on syvästi uskonnollinen. Hänen isäänsä pidettiin sosialistina eikä tämä tai Merkelin äiti koskaan äänestäneet tytärtään vaaleissa.

Merkelin maailmankuvassa juutalaisten kärsimykset Hitlerin ajan Saksassa muodostavat keskeisen tekijän. Hänen käyntinsä Israelissa ovat eräänlaisia Canossan matkoja katumusharjoituksineen. Sen sijaan Jugoslavian hajottaminen ja serbien kärsimykset Hitlerin Saksan ja fasistisen Kroatian vallan alla ei näytä merkinneen Merkelille mainittavasti mitään – kirjailija ei niitä mainitse.

On hämmästyttävää, että osallistuminen Helmut Kohlin hallitukseen ei ole tuonut Merkelin tietoisuuteen mesenaattinsa yhteistyötä Kroatian natsien ja Yhdysvaltojen natsidiasporan kanssa. Eikö nais- ja nuorisoasiain ministeriä otettu mukaan keskeisiin sotapoliittisiin neuvotteluihin?

EU-Saksa aloitti Jugoslavian hajottamisprosessin yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Ensimmäinen askel oli kansainvälisten sopimusten ja Jugoslavian perustuslain vastainen Kroatian itsenäisyyden tunnustaminen. Sen seurauksena Kroatia aloitti USA:n ja sen NATO-liittolaisten kanssa sodan Jugoslavian liittoarmeijaa vastaan. Kohl auttoi hankkimaan aseita Itä-Saksan jäljelle jääneistä varastoista. USA:n natsidiaspora ja Osama bin Laden auttoivat sodan rahoituksessa.

Teoksen kirjoittajan aviomies Richard Holbrooke oli keskeinen diplomaatti Jugoslavian hajottamissotien aikana.

Jugoslavian hajottamisesta hyötyi Yhdysvaltojen sotateollisuus. Loppuvaiheen pommitukset olivat sille tuottoisia. Yhdysvalloilla oli Saksojen yhdistymiseen saakka 300 000 sotilasta Länsi-Saksan maaperällä, mutta se halusi sillanpääaseman myös Balkanille tavoitteenaan koko Jugoslavian miehitys.

 

                                                                      ***

Oletetaan, että Angela Merkel ei tiennyt mitään Jugoslavian hajottamissotien natsikytköksistä. Mikä sitten selittää hänen solahtamisensa tuohon Kohlin ajamaan prosessiin?

Lukijalle nousee mieleen eräs syy: Angela Merkelin lähes lapsenomainen Amerikan ihailu. Kulutustavaroiden puutteen keskellä Itä-Saksan kasvatti, kuten muutkin hänen maanmiehensä, toivoi saavansa samanlaisen farkku/cocacola -maailman kuin ”lännessä”. Angela olikin ensimmäinen koululuokassaan, jolla jo sosialismin aikaan oli farkut. Hän oli saanut ne ”lännessä” asuvilta sukulaisiltaan.

Muistan omasta lapsuudestani ensimmäisen matkan Yhdysvaltoihin vuonna 1950. Olin 9-vuotias ja pääsin sisareni kanssa äidin kongressimatkalle mukaan kuukauden mittaiselle vierailulle eri puolille Yhdysvaltoja. Kävimme vaarini veljen, maailmanmestaripainija Väinö Ketosen kotona Massachusettsissa. Astuessamme omakotitaloon sisään näimme sisareni kanssa eteisessä ison pahvilaatikon täynnä appelsiineja. Se vaikutti sodanjälkeisen säännöstelyn maasta tulleille pikkutytöille ihmeeltä.Lukiessani Merkelin rajatonta Amerikan ihailua mieleeni muistuu tuo oma kokemukseni.

Samalla matkalla koin kuitenkin myös bussissa lehahtaneen valkoisten amerikkalaisten kauhun kipittäessäni bussin takaosaan, jossa oli vain mustia matkustajia. Valkoiset ja mustat olivat yhtä kauhuissaan tästä tavattomasta teosta. Appelsiinit ja mustien asema tarjosivat melko realistisen kuvan todellisuudesta.

Merkelin kodalla realismi paljastui paljon myöhemmin, kun paljastui että presidentti Obaman hallinto oli kuunnellut hänen henkilökohtaista puhelintaan.

 

 

                                                                         ***

Seuraava liittohallitus sosialidemokraatti Gerhard Schröderin ja vihreiden  johdolla ryhtyi pommittamaan Serbiaa v. 1999 yhdessä NATO-liittolaisten kanssa palvellakseen Yhdysvaltojen miehitysvaltaa. Pommitukset päättäneessä sopimuksessa YK totesi Kosovon olevan Serbian maakunta, mutta Suomen presidentin johdolla serbiomaisuus siellä konfiskoitiin ja Saksan sivustatuella Kosovo julistettiin laittomasti itsenäiseksi.

 

                                                                          ***

Merkelin pitkä liittokanslerikausi kesti 15 vuotta. Sinä aikana suhteet Venäjän ja kiihtyvästi laajenevan EU:n ja NATO:n välillä heikkenivät. Yhdysvaltojen painostuksesta ja kiristystoimien perusteella EU:n ja NATO:n tulkinnat Afganistanin, Irakin, Georgian, Syyrian, Libyan ja Ukrainan sodista saivat Amerikan sotateollista kompleksia tukevat harhaiset tulkinnat lännen valtamedioissa.

Merkelin elämäkerran kirjoittaja nimittää Yhdysvaltojen väkivaltaista, tarkka-ampujien ja natsien avulla toteutettua Ukrainan vallankaappausta v. 2014 ”Putinin sodaksi”. Tosiasiassa Yhdysvaltojen asettama laiton eduskunta ja hallitus julisti eduskunnan puhemies Turchinovin suulla Itä-Ukrainalle ”terrorismin vastaisen sodan”. Donbassin asukkaita, jotka eivät hyväksyneet vallankaappausta, vaan kannattivat demokraattisesti valittua presidenttiä, kutsuttiin länsimedian vahvistuksella”terroristeiksi”. Krimin asukkaiden pako natsien kynsistä sai myös lännen tuomion. Presidentti Putinin Venäjää rangaistiin Yhdysvaltojen ja useiden EU-maiden toteuttamasta vallankaappauksesta.

Angela Merkel osallistui Minskin sopimuksen laatimiseen. Tavoitteena oli autonomian säätäminen Donbassin pääasiassa venäjää äidinkielenään puhuvalle väestölle. Donbassin pommitukset saivat kuitenkin jatkua 8 vuotta 14 000 siviilin ja 400 lapsen menettäessä henkensä Ukrainan vallankaappauseduskunnan säätäessä venäjänkielisen väestön demokraattiset oikeudet poistavia lakeja. Niiden mukaan koulunkäynti venäjänkielellä on laitonta, oppositiopuolueet on lakkautettu, natsipataljoonat on integroitu armeijaan ja tiedustelupalveluun, venäjänkieliset sanomalehdet ja TV-ohjelmat ovat kiellettyjä. Merkel vaikeni.

 

Samaan aikaan kun Angela Merkel suree juutalaisten kohtelua Saksan valtaamilla alueilla toisen maailmansodan aikana, hän ei ole huomaavinaan sitä, että Ukrainan natsit ja niiden vaikutuksen alainen hallitus toimii kuin Hitler aikoinaan. Ainoa johtopäätös on se, että Saksan on hyväksyttävä Yhdysvaltojen vallankaappaus ja sen jälkeinen NATO: n yhä voimistuva vaikutus Ukrainassa oman riippuvuutensa seurauksena.

 

                                                                    ***

Angela Merkelin perijätär, Euroopan komission johtaja Ursula von der Leyen on tuhonnut EU:n ja Venäjän suhteet. EU on pystyttänyt Suomen turvallisuuskomitean alaisen Mediapoolin kaltaisen sensuurin koko Eurooppaan. Objektiivinen tiedonvälitys on lakkautettu, venäläiset RT-news ja Sputnik on sensuroitu kattavasti. 

Todellisuuden kieltävä ilmapiiri on johtanut siihen, että Venäjää halutaan rangaista siitä, että se haluaa kaikkien maiden turvallisuudesta huolehdittavan tasaveroisesti eikä yksinapaisen USA-johtoisen maailmanjärjestyksen pohjalta. Rikollisen ryöstöpolitiikan, rasismin ja natsismin tukemisen on loputtava. 

 

                                                                         ***

Venäjän presidentti Vladimir Putinin puhe Pietarin talousfoorumissa 17.6.2022 oli valtiomiehen puhe. Euroopassa ei ole toista johtajaa, joka ansaitsisi saman tittelin sen syvällisessä merkityksessä.   

 

                                                                         ***

On luonnollista, että juuri WSOY julkaisee tällaisen kylmäsotahenkisen muistelmateoksen. Se täydentää viimeiset kolme kuukautta maassamme vallinnutta joukkopsykoosia. Paluu 1930-luvulle on tapahtunut presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin johdolla. Itsenäisestä Suomesta ei ole enää jälkeäkään. Suomi seuraa Saksan askelissa kohti natsismia.USA:n luoma natsi- Ukraina on saanut Suomen valtiojohdolta myös aseellisen tuen.

 

 

 

                            

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Angela Merkel, Saksan itsenäisyys, USA:n vallankäyttö, natsi-Ukraina, Venäjä, presidentti Putin, Ursula von der Leyen,

Helsingin Sanomat Serbian kimpussa

Maanantai 9.9.2019 klo 14.11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tänään Helsingin Sanomat otsikoi: "Serbia lahjoo heikentääkseen Kosovoa".

Tommi Hannulan teksti antaa kuvan, että Serbia lahjoisi YK:n jäsenvaltioita perumaan tuunnustuksensa Kosovon itsenäisyydelle.

Tommi Hannula satuilee pehmeästi Kosovon asemasta:"Kosovo irtautui Serbiasta käytännössä vuosina 1998-1999 käydyn sodan myötä ja julistautui itsenäiseksi helmikuussa 2008."

"Suurimman osan tunnustuksistaan se sai itsenäisyysjulistusta seuranneiden muutamanvuoden aikana, Suomelta alle kuukaudessa."

Sota oli Jugoslavian hajottamissota, jossa sotijoina olivat USA ja useimmat NATO-maat, jotka käyttivät albaani- terroristeja jalkaväkenään. Albaanit käyttivät koko 1990-luvun suoraa toimintaa Jugoslavian valtiota vastaan.

Albaanien pyrimyksenä oli ollut toteuttaa etnisesti puhdas albaani- Kosovo toisen maailmansodan fasistivaltion tapaan. Tulloin albaanit kuljettivat serbit yhteistyössä italialaisten fasistien ja saksalaisten natsien kanssa keskitysleireille. Niin Kosovossa, fasistisessa Kroatiassa sekä natsivallan alaisessa Serbiassa oli keskitysleirit serbejä ja juutalaisia varten.

Vuoden 1999 pommitukset olivat laittomia. USA:n tavoitteena oli saada Jugoslavian alue kokonaisuudessaan miehitettyä ja pystyttää Kosovon alueelle oma sotilastukikohta.

Pommitukset päättyivät YK:n päätökseen 1244, jonka mukaisesti pommituksia seurannut Kosovon NATO-miehitys ei muuttanut Kosovon asemaa osana Serbiaa, sen maakuntana. Päätöksessä nimenomaan todettiin Kosovon olevan Serbian maakunta.

Tätä YK:n päätöstä ei ole koskaan kumottu. Sen mukaisesti Kosovo on edelleen Serbian maakunta.

Presidentti Matti Ahtisaari johti työryhmää, jonka tehtävänä oli laatia suunnitelma Kosovon asemasta. Työryhmän jäsenille oli selvää, että Ahtisaarella oli mielessään vain yksi lopputulos, Kosovon itsenäistäminen.

Kun Ahtisaaren ehdotukset vietiin YK:n turvallisuusneuvostoon, sen jäsenten enemmistö, ei vain pysyvät jäsenet vaan kaikki mukaanluettuna, eivät kannattaneet Kosovon itsenäisyyttä. Jokainen demokratiaa kunnioittava tarkkailija käsittää, että miehityksen tarkoituksena ei ollut itsenäistää Serbiaan kuuluva maakunta vaan saada vastakkainasettelut lientymään ja normaali demokratiaan ja äänestyksiin pohjaava valtiollinen elämä palaamaan. (Kosovon albaaniväestö ei ollut osallistunut valtiollisiin vaaleihin ja boikotoi valtion virkoja, kouluja ja terveydenhuoltoa,muodostaen omat, tosin huonosti toimivat palvelunsa.)

Kosovo oli 2000-luvulla osoittanut olevansa mafia-valtio, jossa laittomuus ja serbien pogromit olivat jokapäiväisiä. 150 ortodoksi-kirkkoa ja luostaria poltettiin NATO-miehityksen alettua. Serbien elämä tehtiin mahdottomaksi. Kansainväliset viranomaiset tarvitsivat usean turvamiehen saattueita ja panssaroituja autoja voidakseen selvitä hengissä. Harri Holkerin toimiessa Kosovon ylimpänä virkamiehenä, YK:n pääsihteerin edustajana, pogromit saivat huippunsa keväällä 2004, jolloin ympäri Kosovon suoritettiin erittäin hyvin suunniteltuja serbien murhia ja kirkkojen polttoja kahden vuorokauden aikana.

Kun YK ei tukenut itsenäisyyttä albaaneja neuvottiin vain julistautumaan itsenäiseksi. Itsenäisyysjulistuksen suoritti ICJ:n International Court of Justice:n mukaan, joukko yksityishenkilöitä. Siten itsenäistymisen laillisuudesta tai kansainvälisten sopimusten mukaisuudesta ei ollut tietoakaan.

Yhdysvallat oli aloittanut sotilastukikohta Bondsteelin rakentamisen Kosovoon heti pommitusten päätyttyä. Itsenäisyyshankkeelle oli selvä USA:an liittyvä kansainvälispoliittinen peruste.Sotilastukikohta ei voinut olla Serbiassa. Maaperä oli muutettava terroristi-liittolaisten"omaisuudeksi", siten Yhdysvalloille tarjottavaksi.

On selvää, että Yhdysvaltojen itsekkäitä tavoitteita tyydyttävä  Kosovon itsenäisyyden tunnustaminen sai tukea USA:n NATO-liittolaisilta, joille demokratia ja kansainvälisten lakien mukainen toiminta ei ole ensisijaista. Sen jälkeen moni muu Yhdysvalloista tai EU:sta riippuvainen maa seurasi perässä. 

Jos itsenäinen ajattelu voimistuu ja kriittisyys Kosovossa vallitsevaa laittomuutta vastaan lisääntyy, uskon, että itsenäisyyden tunnustamisen perujia tulee lisää.

Kosovo on Serbian maakunta. Laillisesti asia on näin.

Helsingin Sanomilla on runsaasti puuhaa sen yrittäessä jatkaa vuosien työtään holokaustin uhrien, serbien demonisoimiseksi. Totuus tulee nimittäin vähitellen esiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Sanomat, Kosovon itsenäisyys, Serbia, YK, NATO

Mikä itsenäisyys?

Torstai 6.12.2018 klo 16.16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Pääomaliikkeiden vapauttamisen, Neuvostoliiton hajoamisen ja Suomen EU:hun liittymisen jälkeen Suomi on siirtynyt Orwellin aikaan. Siinä totuus on valhetta ja valhe totuutta.

Suppean suurpääomanomistajien joukon asettamat ehdot muovaavat Suomen valtiojohdon päätöksiä. Yhdysvallat toimii erityisesti aseteollisuuden mutta myös öljyteollisuuden tarpeiden turvaajana.

Suomen hallituksen itsenäinen asema suhteessa talouden päätöksiin ja bilateraali kauppa Neuvostoliiton kanssa loivat mahdollisuuden - suomettumisväitteistä huolimatta- presidentti Kekkoselle taata Suomelle erityinen välittäjän asema kansainvälisessä politiikassa. Presidentti välitti kansalaisille esikuvan, joka puhui rohkeasti rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. 

YYA-sopimuksen purkaminen, irrottautuminen Pariisin rauhansopimuksesta ja EU:hun liittyminen avasivat polun, joka johti nykyiseen orwellmaiseen tilanteeseen.

Yhdysvallat oli heti toisen maailmansodan päätyttyä suuntautunut kommunistien johtamien maiden ja kommunististen liikkeiden tuhoamiseen keinoja kaihtamatta. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ammattiyhdistystoimintaa edistämään pyrkivät puolueet olivat tuhoamislistan kärjessä. Yhdysvaltojen laittomat sodat Kauko-Idässä ja Lähi-Idässä aiheuttivat kymmenien miljoonien ihmishenkien menetykset.

Entiset siirtomaavallat, nykyiset EU-maat Hollanti, Iso-Britannia ja Ranska jatkoivat siirtomaasotiaan Indonesiassa, Argentiinassa, Algeriassa ja muualla.

Suomi seurasi näitä USA:n sotia amerikkalaisesta näkökulmasta. Samaan aikaan 1960-luvulla Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Australia ja Uusi-Seelanti laukaisivat avaruuteen vakoilusatelliitin, Echelonin, jonka avulla maat saivat tietoa niin kaupallisista neuvotteluista kuin muiden maiden turvallisuuteen liittyvistä tekijöistä.

1980 -90- luvuilla Yhdysvallat siirtyi hajotustoimissaan Eurooppaan. Propaganda, korruptio ja taloudellinen tuholaistoiminta välineinään se hajotti Puolan ja Neuvostoliiton/Venäjän  saadakseen edistettyä ylikansallisten pääomaomistajien etua viis välittämättä siitä mitä kohdemaiden asukkaille tapahtuu.

EC muuttui Euroopan Unioniksi ja 1992 sen alkuperäiset jäsenmaat liittyivät Yhdysvaltojen rinnalle Balkanin sotilaalliseen haltuunottoon. Saksa, Ranska, Iso-Britannia etunenässä tukivat ja kouluttivat uus- natseja ja jihadisteja saadakseen haltuunsa Balkanin infrastruktuurin ja miehittääkseen alueen sotilaallisesti.

Serbit olivat USA:n ja sen liittolaisten toimia vastaan ja ryhtyivät aseelliseen vastarintaan. Balkanin sodat päättyivät Bosnia-Hertsegovinan ja Kosovon NATO-miehitykseen ja valtavan laittomasti rakennetun USA:n sotilastukikohdan Bondsteelin rakentamiseen Serbian maaperälle Kosovoon. Juuri niin kuin Yhdysvallat oli halunnut.

1990-luvulla EU:ssa kiinnitettiin huomiota Echelon-satellitista hyötyvien maiden erityisasemaan. EU:ssa perustettiin komitea selvittämään mihin toimenpiteisiin EU voisi ryhtyä sen estämiseksi, että satelliitin jäsenmaat saavat kaupallisia ja sotilaallisia tietoja myös EU-maista. Suomi oli juuri liittynyt EU:hun ja komiteassa oli jäsenenä Reino Paasilinna. Komitea ei päätynyt muuhun tulokseen kuin että asialle ei voi mitään ja EU:n on itse rakennettava oma vakoilusatelliittinsa.

Suomen liityttyä EU:hun se sai roolin Balkanin sodan keskeisen ongelman ratkaisussa. Suomalaiset oikeuslääkärit kutsuttiin selvittämään mihin Racakin kylässä tapahtuneen taistelun uhrit olivat kuolleet. Oliko kyseessä taistelu, kuten serbipoliisit ja Jugoslavian hallitus kuvasivat, vai teloitus, joksi albaanitaistelijat tapahtumaa kuvasivat. 

Ranskalainen TV-kanava oli kuvannut päivän tapahtumat ja ETYJ:n tarkkailijat olivat nähneet asemapaikoiltaan mitä päivän aikana tapahtui.

Suomalaiset kansainvälisesti tunnetut oikeuslääkärit eivät todenneet merkkejä läheltä ampumisista eli "teloituksista". Siitä huolimatta tasavallan presidentin Martti Ahtisaaren tuella Suomen oikeuslääkäriryhmän puheenjohtaja Helena Ranta, Saksan ulkoministeriön ohjeistamana antoi tapahtumasta epämääräisen kuvan, jonka perusteella presidentti Bill Clinton päätti aloittaa jo kauan haluamansa Jugoslavian laittomat pommitukset. Oikeuslääkäreiden tieteelliset tulokset mitätöityivät.

Tämä tapahtuma on kouriin tuntuva esimerkki siitä, miten Suomen presidentti ja hallitus vähitellen luopuivat totuus- ja oikeudenmukaisuusajattelusta. Sen sijaan tuli Yhdysvaltojen ja EU:n entisten siirtomaavaltojen palveleminen.

Tällainen muutos ei voisi onnistua, ellei siihen liittyisi USA:n ja sen liittolaisten propaganda, jota Suomen media toistaa. Sen levittämän yksipuolisen informaation johdosta nyky-suomalaiset eivät tiedä serbien olevan holokaustin uhreja kuten juutalaiset olivat toisen maailmansodan aikana. He eivät tiedä, että liittoutumaton Jugoslavia ei edustanut minkäänlaista uhkaa Yhdysvalloille tai Euroopalle. Serbit noudattivat omaa perustuslakiaan ja kansainvälisiä lakeja.

Suomen itsenäisyyden rapautuminen jatkui 2000-luvulle tultaessa kiihtyvää vauhtia. Vuosituhannen alussa kaikkien merkittävien päivälehtien päätoimittajat ilmoittivat kannattavansa Suomen liittämistä sotilasliitto NATO:on. Vallan vahtikoirat ottivat tuon vapaata journalismia nakertavan kannan.

Presidentti George H.W.Bushin ja CIA:n johtama Venäjän kansallisvarallisuuden ryöstö ja kuljettaminen Euroopan pankkeihin ja veroparatiiseihin oli maamme johdon tiedossa, mutta media vaikeni. Päinvastoin alkoholisoitunut ja korruptoitunut presidentti Jeltsin kuvattiin demokraattisin värein, olihan hän palvellut suurpääoman omistajien etua, kuten Ahtisaari aiemmin.

Totta kai presidentti Ahtisaari tiesi Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian Yhdysvalloille antaman tuen Balkanin maiden infrastruktuurin haltuunottamiseksi ja kansallisvarallisuuden ryöstämiseksi. Balkanin maat vajosivat kehitysmaiden luokkaan oltuaan varallisuudella mitattuna sijalla 24 maailmantilastoissa.

Venäjän presidentiksi valittu Vladimir Putin ei jatkanutkaan Jeltsinin viitoittamalla tiellä vaan totesi haluavansa edistää kansalaistensa parasta ja panevansa oligarkit, USA:n ja EU:n lempilapset, kuriin. Sen lisäksi presidentti Putin erityisesti Münchenin puheessaan toi esiin sen, että hän ei kannata Yhdysvaltojen (ja suurpääoman) johtamaa yksinapaista maailmanjärjestystä, vaan haluaa tasaveroisuuteen perustuvan moninapaisen maailmanjärjestyksen.

!980-luvun lopulla Neuvostoliiton presidentti Gorbatsoville oli luvattu, että mikäli hän tukee Saksojen yhdistymistä ja koko Saksan säilymistä NATO:n jäsenenä, NATO ei tule siirtymään tuumaakaan itään päin, kun Varsovan liitto purkautuu. Tämä lupaus rikottiin nopeasti ja nyt sotilasliitto NATO saartaa Venäjää.

 Presidentti Putinista tuli USA:n ja EU:n NATO-maiden vihollinen numero yksi.

Yhdysvalloille rasistinen ajattelu oli tuttua. Afro-amerikkalaiset saivat kansalaisoikeudet vasta 1960-luvulla, mikä ei ole merkinnyt rasismin loppumista. Venäläiset, kommunistit ja homot ovat olleet irrationaalisen vainon kohteina. Putinin valtaan tultua kaikki rasistinen energia on kohdistettu häneen.

Saksalainen asiantuntija, professori Schiffer, totesi Haagin rauhankongressissa vuonna 2015, että Hill&Knowlton markkinointifirma on palkattu edistämään Putin-vastaista propagandaa.Tuon markkinointifirman varatoimitusjohtaja on Ukrainan ja Yhdysvaltojen kaupallisen komitean jäsen, joka hyötyy Yhdysvaltojen EU:n tuella suorittaman Ukrainan  vallankaappausta seuranneesta Ukrainan infrastruktuurin haltuunotosta. Tunnetusti Yhdysvaltojen varapresidentti Bidenin poika Hunter tuli Ukrainan suurimman yksityisen energiafirman hallitukseen.

Yhdysvaltojen hallituksen, CIA:n ja EU:n tukema Ukrainan vallankaappaus ja laillisesti valitun presidentin ajo maanpakoon johti Ukrainan kriisiin, jonka arviossa Suomi on kokonaan menettänyt itsenäisen ajattelukykynsä. Ukrainan vallankaappaushallitus julisti "terrorismin vastaisen sodan" laillista presidenttiä kannattaneita ja väkivaltaista kaappausta vastustaneita itä-ukrainalaisia vastaan. Natsistisen väkivallan laajentumista Krimille pelänneet asukkaat halusivat kiireesti turvaan. He julistvat autonomisen alueensa itsenäiseksi ja äänestivät halustaan liittyä Venäjään, johon Krim on ennenkin kuulunut. Presidentti Putin tuki turvaa etsiviä krimiläisiä ja edellytti Venäjälle aina kuuluneen Sevastopolin laivastotukikohdan aseman säilymistä. Venäjä suostui krimiläisten toiveeseen liittyä Venäjään.

Suomen edustaja EU:n komissiossa, Olli Rehn, vastasi siitä, että lähentymissopimus Ukrainan kanssa oli huonosti neuvoteltu, eikä ollut ottanut huomioon Ukrainan taloudellisesti surkeaa asemaa, eikä sitä, että Ukrainan kansa vastusti NATO:on liittymistä. Sotilaalliset artiklat olivat  presidentti Janukovitsin hylkäämässä ehdotuksessa ensimmäisinä.

Suomen NATO-jäsenyyttä kannattava Kokoomus-puolue, valtamedia ja presidentti Ahtisaari ovat voimakkaasti kannattaneet Suomen liittämistä NATO:on. Suomen hallitusta johti Ukrainan kriisin aikana kokoomuksen Alexander Stubb. NATO-myönteinen media, pääministeri Stubb sekä ulkoministeri Tuomioja kukin tahollaan antoivat varsin yksipuolisen kuvan Ukrainan tapahtumista. USA:n, CIA:n, EU:n ja vallankaappausta valmistelleiden ukrainalaisten puoluejohtajien ja neo-natsien roolia tuskin mainittiin. Sen sijaan demokratiaa ja venäjänkielisten ukrainalaisten tasaveroisia ihmisoikeuksia vaativien ihmisten oikeuksia vähäteltiin tai ei mainittu ollenkaan.

Ukrainan kriisin yksipuolista tulkintaa on käytetty ponnahduslautana Suomen itsenäisyyden rapauttamiseksi. Ukrainan väkivaltainen vallankaappaus tapahtui helmikuussa 2014. Jo syyskuussa Suomen tasavallan presidentti Niinistö, ilman että sopimusta olisi käsitelty eduskunnassa tai että se olisi käännetty suomeksi, päätti Suomen liittymisestä NATO:n isäntämaasopimuksen. 

Ruotsi edellytti asian käsittelyä eduskunnassa ja että valtion alueelle ei saa tuoda ydinaseita. Suomen sopimuksessa näin ei lue.

Vuodesta 2015 lähtien Suomessa on ollut edellistäkin oikeistolaisempi hallitus. Vedoten valheelliseen ja yksipuoliseen tulkintaan Ukrainan kysymyksestä, Suomen hallitus on entisestään lisännyt sotilaallista varustautumista ja sotaharjoituksia yhdessä NATO-maiden kanssa.Suomen hallitus vetoaa Venäjän arvaamattomuuteen kun tosiasioihin perustuvassa kommunikaatiossa ensimmäiseksi luulisi tulevan USA:n johtama väkivaltainen vallankaappaus seurauksineen, johon Venäjä sitten reagoi. 

Yhdysvaltojen oltua Ukrainan vallankaappauksessa moottorina, sen reaktio syllisyyden projisoimiseksi Venäjään on ollut voimakas. Paitsi aseapua Ukrainalle USA on käytännössä johtanut Ukrainaa valitsemansa pääministerin kautta. Hallituksessa on ollut edustettuna monia kansallisuuksia, Yhdysvaltojen kansalainen valtiovarainministerinä. Vuoden 2015 alussa Yhdysvaltojen kongressi päätti, että presidentin (Obama) ei tarvitse enää kääntyä kongressin puoleen aloittaessaan sodan Venäjää vastaan.

Suomen armeijaa NATO:n kanssa yhteistyössä käytävässä sodassa johtaa yhdysvaltalainen. Yhdysvaltojen sotadoktriinin mukaan vihollinen on Venäjä. Kaikissa sotaharjoituksissa vihollinen on Venäjä.

Suomen kansa on jätetty päätöksenteon ulkopuolelle. Kansa ei halua liittyä NATO:on. Suomen tulisi olla puolueeton, itsenäinen ja vastata omasta puolustuksestaan. Itsenäisen kansan tulisi voida kokea, että sen tunnot vastaavat sitä mitä päättäjät tekevät.

Suomen media ja Suomessa sijaitseva NATO:n hybridikeskus, joka edistää NATO-propagandaa sekä Suomen hallitus yhdessä presidentin kanssa ovat vastuussa itsenäisyyden rapautumisesta.

Itsenäisyys edellyttää mahdollisuutta itsenäiseen ajatteluun, joka perustuu totuudelliseen informaatioon. Yhdessä toimivat, yhteistä päämäärää ajavat, tuntevat, eläytymään kykenevät ihmiset muodostavat itsenäisen valtion ytimen.Väkivaltaan, taloudelliseen kiristykseen ja vääriin tietoihin sopeutumista edellyttävän suurvalta USA:n kanssa liittoutuminen on tuhoamassa itsenäisyytemme.

Tilanteen pelastamiseksi tarvitsemme ratkaisevasti uudenlaisen eduskunnan ja moraalisen ryhdistäytyminen. Metoo, vege-ruoka ja ilmastoteot eivät riitä, sillä sota tekisi kaiken tuon turhaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: menetetty itsenäisyys, EU-riippuvuus, NATO-riippuvuus, USA-riippuvuus

Hyvää itsenäisyyspäivää 18.7.!

Tiistai 18.7.2017 klo 11.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen eduskunta julisti Suomen eduskunnan korkeimman vallan haltijaksi ja itsenäiseksi 18.7. 1917. Eduskunta oli sosialidemokraattienemmistöinen, puhemiehenään sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Kullervo Manner.

Päätöstä tuki 136 edustajaa ja 55 vastusti sitä. 

Eduskunta oli päättänyt ensimmäisessä käsittelyssä myös kunnallislain (osalla kansasta ei ollut kunnallista äänioikeutta) ja kahdeksantuntisesta työpäivästä. Yleisen kunnallisen äänioikeuden ikäraja laskettiin 20 vuoteen. Päätökseksi tulemiseen olisi edellytetty toista ja kolmatta eduskunnan käsittelyä.

Itsenäisyyspäätöksen jälkeen riemu eduskunnassa oli valtava. Edustaja Lucina Hagman ehdotti puhemiehelle, että yhdyttäisiin kolminkertaiseen eläköön-huutoon vapaalle Suomelle, ja että myös yleisö voisi siihen yhtyä. Eduskunnan jäsenet ja lehteriyleisö yhtyivät eläköön-huutoon voimakkaasti.

Demokratian ja kansalaisoikeuksien voimistuminen ei tyydyttänyt äänestyksessä häviölle jääneiden porvarillisten edustajien toiveita. He ryhtyivät toimimaan. Ernst Nevanlinna otti yhteyttä ministerivaltiosihteeri Carl Enckeliin Pietariin. Pienen porvariryhmän painostuksesta, mutta myös ilmeisesti omasta vakaumuksestaan tämä halusi pysäyttää demokratisoitumis- ja itsenäistymisprosessin Suomessa. Enckell taivutti Venäjän väliaikaisen hallituksen hajottamaan Suomen eduskunnan, siitä huolimatta, että eduskunta oli juuri julistautunut riippumattomaksi Venäjästä. Tämä toimi täytti porvarillisen vallankaappauksen tunnusmerkit.

Eduskunta oli päättänyt, että se ei enää alista päätöstä Venäjän hallitukselle, vaan antaa sen ainoastaan tiedoksi. Enckell ja Venäjän väliaikainen hallitus eivät tästä piitanneet vaan Venäjän hallitus lisäsi sotajoukkojen määrää Helsingissä ja lopuksi sinetöi Heimolan (eduskunnan) ulko-ovet.

Osa sosialidemokraateista piti hajotettua eduskuntaa laillisena, joten uusiin vaaleihin valmistautuminen oli kaksijakoista. Porvarilliset puolueet muodostivat vaaliliitot ja saivatkin kaadettua eduskunnan sosialidemokraattisen enemmistön.

Tällainen mielivaltainen toiminta maassa, jossa suuri osa kansaa kärsi epäoikeudenmukaista, lähes feodaalista kohtelua, mutta myös nälkää, oli omiaan voimistamaan vastakkainasettelua.

Syksy 1917 oli Suomessa kaoottinen. Maalaisliiton alkiolaisen siiven avulla vallankaappaus ei johtanut monarkistiseen hallintoon vaan päätyi siihen, kuten valtalaissa, että eduskunta oli Suomessa korkeimman vallan haltija. 

Odotettiin mahdollista saksalaisten maihinnousua. Venäjällä bolsevikit ottivat vallan ja solmivat aselevon Brest-Litovskissa. Nyt porvarienemmistöinen eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen, mutta välittömästi alkoivat eduskunnassa myös kiireiset valmistelut suojeluskunnista muodostettavan porvarillisen armeijan perustamiseksi 11.1.1918.

Venäjä ilmoitti, että se ei tule puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin, vaan vetää kaikki joukkonsa niin pian kuin on mahdollista, jäiden lähdettyä. Tästä huolimatta Mannerheim alkoi omavaltaisesti riisua venäläisiä aseista väittäen suomalaisille nyt taisteltavan venäläisiä vastaan. Tosiasiassa tavoitteena oli Itä-Karjalan valtaus. Suomalaiset työläiset rinnastettiin bolsevikkeihin ja Mannerheim aloitti heidän tappamisensa. "Ammutaan paikalla" oli kuuluisa päiväkäsky, joka mahdollisti suomalaisten työläisten joukkomurhan ja keräämisen vuosikausiksi vankileireille.

Valtalain ja Suomen itsenäisyyden kohtalo, pienen porvarillisen vähemmistöryhmän toimesta tulee väkisinkin mieleen tämän päivän eduskunnan asemaa ja valtaa tarkastellessa. Suomi liitettiin NATO:n isäntämaasopimukseen porvarillisen presidentin ja hänen kanssaan yhteistyössä toimivan muutaman ministerin avulla. Sopimusta ei ollut eduskunnan saatavilla eikä sitä edes ollut käännetty suomeksi. Ruotsissa edellytettiin eduskuntakäsittelyä vastaavassa tilanteessa.

Sote-lakia yritetään ajaa läpi perustuslain vastaisin sisällöin presidentin valitessa oikeuskansleriksi perustuslakiasiantuntijan sijasta henkilön, joka on valmistellut ja esitellyt hallitukselle tämän perustuslain vastaisia pykäliä sisältävän lakiehdotuksen. Virassaan oikeuskanslerin odotetaan käsittelevän omien lakipykäliensä lainmukaisuutta kokoomuspuolueen ja kokoomuspresidentin edellyttämällä tavalla.

Vallankäytössään Suomen porvaristo on tukeutunut ylikansallisiin vaikuttajiin. Sata vuotta sitten ensimmäisen itsenäistymisen yhteydessä käytettiin porvarillista Venäjää ja Venäjän armeijaa pitämään kurissa demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaativia suomalaisia työläisiä. Kun porvarillinen suojeluskunta-armeija talvella 1918 yhdessä Saksan armeijan kanssa löi sisällissodassa/ kapinassa Suomen työläiset, sanottiin demokratian voittaneen kun tosiasiassa laittomuus, vankileirit, teloitukset, porvarillinen tykäeduskunta ja Saksan miehitys vallitsivat.

Sata vuotta myöhemmin porvarilliset voimat ja ylikansallisten yritysten lobbarit ovat ottaneet tuekseen rankaisemattomuuden periaatteesta nauttivan USA- ja Saksa-johtoisen NATO-armeijan. Päämääränä on huolehtia, että porvarillinen NATO-propaganda ja -media kuvaavat ylikansallisen laittomuuden laillisuudeksi ja Suomen "hyvinvoinnin" edellytykseksi. Ylikansallisella medialla on rahaeliitin tuki. Se joutuu toimimaan sen ehdoilla, mutta myös sen hyväksi. Ylikansalliset, miljoonia uhreja vaativat sodat ovat median leipää, eivät rauha ja demokratia. Tavalla tai toisella itsenäinen ajattelu on saatava häviämään. Ihmisten suojelu väkivallalta on saatava näyttämään tuomittavalta silloin, kun mainostoimistot niin edellyttävät. Oikeudenmukaisuus, ilmainen terveydenhuolto, koulutus ja uskonnonvapaus on tuomittava, silloin kun niitä ylläpitävät maat toimivat NATO-maiden taloudellisia etuja vastaan.

Ylikansallinen Suomi on muttunut isäntiensä kaltaiseksi. NATO ja Sote purkavat oikeusturvaa, mutta vallanpitäjät haluavat näin olevan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen itsenäisyysjulistus 18.7.1917, sisällissodan siemenet, porvarillinen vallankaappaus, presidentti Niinistö

Vallankaappaus Ukrainassa ja Suomessa

Keskiviikko 25.1.2017 klo 11.12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ukrainan presidentti Poroshenko on vierailullaan Suomessa kertonut ihailevansa Mannerheimia ja verrannut Suomen Talvisotaa Ukrainan nykytilanteeseen. Eikä ihme! Neo-fasistinen ajattelu on noussut Ukrainan viralliseksi ajatteluksi ja maan johto haluaa kietoa niin monta maata kuin mahdollista ideologiansa piiriin.

Suomen media myötäilee tätä kehitystä. Tosin presidentti Trumpin valtaannousu on synnyttänyt lievää epäröintiä, voiko samalla "valheiden" linjalla jatkaa kuten ennenkin. Helsingin Sanomien Pekka Hakala kertoo lehdessään ensimmäistä kertaa jotakin Itä-Ukrainan arjesta. Syy- seuraussuhteista toki vaieten. Eihän lehti voi myöntää tietävänsä jotakin Yhdysvaltojen ja EU:n provosoimasta ja edesauttamasta väkivaltaisesta vallankaappauksesta, Itä-Ukrainan väestön kielellisten ja poliittisten oikeuksien poistamisesta, eläkkeiden ja sosiaalitukien maksamisen lopettamisesta jne.

Mediamme ei tunnusta tietävänsä sitä, että sodan julisti Kiovan laiton vallankaappaushalltus, kutsuen sotaansa terrorisminvastaiseksi sodaksi. Demokratiaa vaativien kansalaisten muilutukset, elävältäpolttamiset ja oikeudettomaksi jättämiset jätetään raportoimatta. Sitten kuin "avaruudesta" ilmestyvätkin Venäjän ruplat, eläkkeet, ruoka-apu. Mitä Helsingin Sanomat odottaa? Sitäkö, että itä-ukrainalaiset kuolisivat paitsi Kiovan tykkituleen, myös nälkään, janoon ja kylmyyteen. Valheet ja humanismin puute jylläävät.

Tässä tilanteessa presidentti Poroshenkon puheet vajoavat otollisiin suomalaisiin mieliin. Maagiset sanat Talvisota ja Mannerheim! Tiedotusvälineet ovat vuosisadan ajan valheillaan ja peittelyllään vaienneet Mannerheimin sotarikoksista, keskitysleireistä ja työväenluokan vainosta koko sisällissodan jälkeisen ajan niin kauan kun tämä eli. Vielä valikoitua totuutta esittävissä muistelmissaan Mannerheim sai vahvistettua tuota työväenluokkaa halventavaa asennettaan.

Suomessa, kuten nyt 2014 Ukrainassa, suoritettiin äärioikeiston vallankaappaus kesällä 1917. Vasemmistoenemmistöinen eduskunta, jonka puhemiehenä toimi Kullervo Manner, julisti Suomen itsenäiseksi Valtalain avulla 18.7.1917. Vähemmistöön jääneet äärioikeistolaiset kansanedustajat halusivat estää työväenvaltaan perustuvan itsenäisyyden sekä työväestön oikeuksien demokraattisen toteutumisen. He kääntyivät Venäjän porvarillisen väliaikaisen hallituksen puoleen, joka antoi eduskunnan hajotusmanifestin. Näille porvarillisille edustajille porvarillinen Venäjän alamaisuus oli enemmän heidän taloudellisten etujensa mukainen kuin itsenäisyys, jossa sosialidemokraateilla oli enemmistö.

Työväestö piti vallassa ollutta eduskuntaa laillisena. Porvaristo sen sijaan valmistautui uusiin väliaikaisen Venäjän halltuksen määräämiin vaaleihin muodostamalla vaaliliiton. Vasemmisto hävisi vaalit. Vaalit voittanut porvaristo muodosti puhtaasti porvarillisen senaatin eli hallituksen. Vasemmistoenemmistöisen eduskunnan aikana senaatissa oli herrasmiesmäisesti puolet sosialidemokraatteja ja puolet porvareita sosialidemokraattisen puheenjohtajan äänen ratkaistaessa ellei päätös ollut sopuisa.

Tämän puhtaasti porvarillisen senaatin toiminta yltyi mielivallaksi. Heti joulukuun 1917 itsenäisyysjulistuksen tunnustamisen jälkeen, 11.1.1918 porvarienemmistöinen eduskunta päätti suojeluskuntien muodostamisesta Suomen viralliseksi armeijaksi. Työväestön alistamiseen ei enää riittänyt juonittelulla synnytetty porvarienemmistöinen eduskunta sekä puhtaasti prvarillinen hallitus vaan lopullinen alistaminen suoritettiin porvarillisen armeijan avulla.

Maassa oli samaan aikaan työväenkaarteja ja suojeluskuntia. Yhdellä päätöksellä suojeluskunnat laillistettiin viralliseksi armeijaksi. Eduskunnan vasemmistolaiset edustajat olisivat halunneet armeijalle valvontaelimen, jossa olisi ollut yhtä paljon vasemmiston ja porvariston edustajia, jotta jollakin tasolla myös työväestön turvallisuus olisi taattu. Lain perusteellinen käsittely valiokunnissa ja kaikki oikeudenmukaisuutta lisäävät seikat estettiin porvarillisen enemmistön toimesta. Eduskuntakeskustelun päätteeksi edustaja Airola lausui " Minä ehdotan, että eduskunnan istunto lopetetaan niin, että porvaristo veisaisi `Syttynyt on sota julma`.

Porvarillisen luokka-armeijan luominen, nälkä, torpparien ja mäkitupalaisten oikeudeton asema, työväestön puuttuva vaikutusvalta kunnallisissa asioissa sekä se, että Mannerheim jätti noudattamatta senaatin sähkettä olla määräämättä liikekannallepanoa, olivat ratkaisevia subjektiivisia seikkoja sodan alkamiseen. ( yksityiskohdat teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja)

Sisällissodan jälkeen työläisiä tuomitsemaan perustettiin tuomioistuimia, joissa pidättäjät, syyttäjät, todistajat, tuomarit ja vanginvartijat olivat kaikki valkoisia. Valkoisten rikoksia ei tutkittu vaan heidät armahdettiin vuoden 1918 lopulla. Tämä kaikki jätti yhteiskuntaan mielivallan ja "laillisen" syrjinnän ilmapiirin työläisiä kohtaan. Vasemmistolaisten eduskuntaryhmien vangitsemiset, työväenjärjestöjen kieltämiset, tuhansien vangitsemiset paitsi välittömästi sisällissodan jälkeen myös 1930- ja 1940-luvulla koettiin valtaväestön taholla luonnollisina ilmiöinä. Sotapropaganda ja kirkko muovasivat ihmisten mieliä kuten valtamedia tänään.

Kirjassani kuvaan myös kuinka Suomen valmistautuminen Talvisotaan oli huolellista ja tapahtui yhteistyössä Saksan ja Ruotsin, mutta myös fasistisen Italian ja muidenkin länsimaiden kanssa, joiden tavoitteena oli Neuvostoliiton murskaaminen. Keskeiset lähteet ovat Ison-Britannian ja Saksan valtionarkistoista sekä Italian ulkoministerin päiväkirjat.

Ei ole ihme, että presidentti Poroshenko ihailee Talvisotaa ja Mannerheimia. Mannerheimhan halusi kitkeä juutalais-bolshevismin juurineen. Hänen koko elämänsä suuntana oli saattaa Venäjälle takaisin porvarivalta vaikka sitten Suomi olisi menettänyt itsenäisyytensä. Ukrainan neo-fasistit haluavat taistella demokratiaa vaativia venäjänkielisiä itä-ukrainalaisia ja venäläisiä vastaan yhdessä Yhdysvaltojen ja Saksan/EU:n kanssa ylläpitääkseen oligarkkien ja korruptoituneiden pääomapiirien valtaa.

Suomen pääomapiirien valta on aina pohjautunut liittolaisuuteen Saksan kanssa. 1918 Suomi antautui Saksan vasallivaltioksi porvarillisen tynkäeduskunnan (josta sosialidemokraattien osallistuminen oli estetty) toimesta 1918. Talvisota oli toisen maailmansodan esinäytös Saksan näkökulmasta. Toisen maailmansodan ja jatkosota-valloitussodan tavoitteena oli pelastaa läntinen kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä ja rakentaa Suur-Suomi yhdessä natsi-Saksan kanssa.

Hävityn sodan jälkeen Suomen porvarillisten pääomapiirien oli nöyrryttävä demokratiaan ja hyviin suhteisiin "arkkivihollisensa" Neuvostoliiton kanssa, joka ei 25 miljoonaa kansalaistaan menetettyäänkään vielä kaatunut. Tuohon Neuvostoliiton kaatumiseen tarvittiin paljon taloudellista saartoa, teknologiasaartoa, kaupan rajoitteita ym. Suomi hyödynsi bilateraalia kauppaa ja kukoisti.

Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui siitä huolimatta, että yli 70% kansalaisista äänesti sosialismin säilyttämisen puolesta. Hajoaminen ei tapahtunut demokraattisesti vaan läntisen kapitalismin vallalla. Ilmainen koulutus, terveydenhuolto, täystyöllisyys ja kohtuuhintainen asunto ja solidaarisuus hävisivät itsekkyydelle ja läntiselle varakkuuteen perustuvalle vapaudelle.

Suomen pääomapiirit kiiruhtivat hyödyntämään syntynyttä kansainvälistä tilannetta jälleen kiipeämällä tutun Saksan syliin. Round Table of Industrialists suuryrittäjät olivat suunnitelleet EU:n kapitalismin hyvinvoinnin takaajaksi. EU:lla oli Yhdysvaltojen suurpääomapiirien tuki. Sinne Suomen Saksa-suuntauksen perilliset myös halusivat. Työväenluokan alistamiseen eivät enää omat kotimaiset voimat riittäisi, tarvittiin EU:n jäsenyyden tukea vahvistetuna USA-kuorrutuksella.

Siitä huolimatta, että Saksa oli heti yhdistymisensä jälkeen sotapolulla Suomessa eivät mitkään hälytyskellot kilkattaneet. Jugoslavian hajotukseen Yhdysvaltojen rinnalla osallistunut Saksa tuntui Suomen poliittisesta eliitistä niin tutulta tukiessaan neo-fasisteja Kroatiassa. Saksa pommitti jälleen Belgradia kuten natsi-Saksa aikaisemmin. Suomikin halusi EU jäseneksi päästyään tukea Kroatian EU-jäsenyyttä olihan Suomi tunnustanut fasistisen Kroatiankin 1940-luvulla.

EU-jäsenyys oli Suomen pääomapiireille jälleen mahdollisuus porvarillisen komentonsa säilyttämiseen vaikka siinä itsenäisyys menikin. Oikeistolle porvarillisen Venäjän alamaisuus oli suotuisampi kuin Valta-lain tarjoama itsenäisyys, Saksan alamaisuus 1918 oli mieluisampi kuin itsenäisyys, natsi-Saksan avulla saavutettava Suur-Suomi ja Saksan valtakunnan osana oleminen oli oman vallan kannalta tärkeämpää kuin itsenäisyys ja nyt "kamalan" Kekkosvallan ja rauhanomaisen rinnakkainelon aika Neuostoliitto-Venäjän kanssa itsenäisenä kansainvälistäkin rauhaa tavoittelevana demokratiana saatiin vihdoin päättymään liittymällä EU:un.Nyt aikaisemmin piilossa ollut "ryssä-viha" on taas hovikelpoista. Talouspakotteet ovat eräänlainen esiliina.

Suomen poliittinen eliitti on silitellyt Ukrainan vallankaappaus-oligarkkeja 3 vuotta myötäkarvaan. Presidentti Poroshenkon yritys käyttää Mannerheimia, jonka sotarikoksia ja keskitysleirejä ei Suomessa ole käsitelty, oman sotapropagandansa välineenä käynee mahdottomaksi suomalaisten nuorten halutessa tietää enemmän Suomen historiasta. Talvisotamyyttikin avautuu kiinnostuneille nuorille vaikka perinteistä historiakäsitystä ylläpitävät säätiöt korruptoimiensa historioitsijoiden avulla yrittävät jatkaa tavoitteidensa mukaisten "historiateosten" painamista.

Suomalaiset nuoret irroittautuvat valtamedian otteesta eivätkä Helsingin Sanomien Pekka Hakalan jutut mene enään läpi Poroshenkon ja USA:n entisen varapresidentin Bidenin haluamalla tavalla. Jopa Suomen presidentti Niinistö puhui varovaisesti mahdollisuudesta pakotteiden purkamiseen. Minskin sopimuksen täytäntöönpano on yksinomaan presidentti Poroshenkon vastuulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyys, Valtalaki, Ukrainan vallankaappaus, Poroshenko, Mannerheim, sota "terroristeja"vastaan

Suomi Saksan ja USA:n vasallina

Sunnuntai 5.7.2015 klo 14.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Paavo Haavikko totesi kerran, että Suomen itsenäisyydestä on jäljellä vain lippu.

Suomen ulkopolitiikan viime vuosien muutos on painajaismainen. Historia näyttää toistavan itseään. Sivistyneen toinen toistaan kunnioittavan yhteistyön sijaan voimapolitiikka ja militarismi ovat vallanneet alaa.

Viime vuosisadan alkupuolella 1918 Suomi antautui Saksan vasalliksi tuoreesta itsenäisyydestä nauttimisen sijaan. Porvarien maahan kutsuma Saksa miehitti Suomen ja painosti porvarillisen tynkäeduskunnan (jossa sosialidemokraattien toiminta oli estetty vangitsemisten ja teloitusten uhalla) valitsemaan saksalaisen kuninkaan. Eduskunnan päättäessä kuninkaan valinnasta Saksa vahvisti sotilaallista läsnäoloaan ja toi pari sotalaivaansa Etelä-satamaan. Eduskunta valitsi kuninkaan.

Ennen talvisotaa kesäkuun 18 päivänä 1939 Englannin kotijoukkojen päällikkö Walter Kirke saapui silloisen ulko- ja vt puolustusministeri Eljas Erkon kutsumana Suomeen viiden päivän vierailulle. Vierailun aikana Kirke suoritti "tarkastusmatkan" Viipurin alueelle. Hän seurasi tykistöammuntoja ja sotaharjoituksia ja neuvotteli Mannerheimin kanssa Neuvostoliiton ehdotuksista, jotka tarkoittivat yhteistyötä Saksan hyökkässuunnitelmia vastaan.Mannerheim lausui käsityksenään, että jos Neuvostoliiton ehdotukset hyväksyttäisiin, niin se tulisi vaatimaan sanavaltaa Suomen puolustussuunnitelmien laatimisessa, mitä "Suomi ei tietenkään voisi sietää". Ministeri Erkon tarjoamilla juhlapäivällisillä pitämässään puheessa kenraali Kirke viittasi Neuvostoliiton ehdotuksiin ja antoi tunnustuksensa Suomen vallanpitäjien asenteelle.

Neuvostoliiton ja Suomen yhteisen turvallisuuden sijaan Suomi valitsi arrogantisti sodan Saksan rinnalla.

ETYK oli Neuvostoliiton ja Suomen yhdessä ajama hanke. Maiden keskinäinen yhteistyöhön perustuva turvallisuusperiaate haluttiin laajentaa koko maailmaa käsittäväksi.

ETYK-kokouksen jälkeisenä 40 vuotena Suomi on liittynyt Euroopan unioniin ja sen pääomapiirien vallan takaavaan yhteisvaluutta euroon. Fiskaalisen vallan kadottua Suomi joutuu luopumaan hyvinvointivaltiosta siirtyäkseen yhdysvaltalaiseen pienen pääoman omistajien joukon valtapiiriin. Yhteisvastuun moraali katoaa korvautuakseen röyhkeyden valheiden ja keinottelun moraalilla, jonka takuumiehenä on aseellinen valta.

Suomi osoitti uskollisuutensa tälle uudelle valtapiirilleen jättämällä kutsumatta Venäjän ETYK:in 40v juhlakokoukseen. Kuten Saksan laivasto v. 1918 osoitti valtansa tuomalla sotalaivojaan Etelä-satamaan ratkaisevan eduskuntaäänestyksen aikana, myös Yhdysvallat osoitti mahtiaan tuomalla sotalaivansa Helsingin Etelä-satamaan ETYK:in juhlakokouksen ajaksi. Yhdysvaltojen laivaston soittokunta antoi myös konsertin Helsingin edustan Suomenlinnan kirkossa. Suomenlinna symboloi erilaisine vivahteineen niin Ruotsin kuin Venäjän vallan aikaa Suomessa. Missäpä muualla kuin siellä USA:n laivasto näyttää mahtiaan Yhdysvaltojen kansallispäivänä. USA:n sotavoimat osoittavat myös, että sillä on mahti, Suomea välikappaleenaan käyttäen, estää Venäjän pääsy kokoukseen, jonka historia on yhteistyön historia mutta nykyisyys Yhdysvaltojen sotilasmahdin todellisuus.

Suomen ulkopolitiikka on kokoomuspuolueen käsissä. Kokoomuksesta valittu presidentti Niinistö päätti Suomen liittämisestä Yhdysvaltojen sotilaallisen vallan organisaation NATO:n isäntämaasopimukseen eduskunnan ja maan hallituksen selän takana.

Italian ulkoministeri vastusti v. 1999 alunperin Yhdysvaltojen vaatimia Jugoslavian siviilikohteiden NATO-pommituksia. Kun hänelle luvattiin pääsy suurvaltojen johtajien käymiin päivittäisiin keskinäisiin neuvotteluihin, hän suostui. Tämä narsistinen tyydytys vahvojen joukkoon kuulumisesta voi sopeuttaa kammottaviinkin ratkaisuihin.

Presidentti Ryti tunnusti fasistisen Kroatian valtion, joka oli julistanut serbien ja juutalaisten holokaustin.

Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg totesi Yle:n haastattelussa, että Suomi ei ole käsitellyt riittävästi äärioikeistonsa historiaa. Vain tämä historian tuntemattomuus ja käsittelemättömyys voi olla syynä nykyiseen ulkopolitiikan tilaan. Samalla tavalla Suomen ja Venäjän välisen historian tuntemattomuus voi olla syynä nykyiselle median käsitykselle Venäjästä. Kyky tuntea ja eläytyä katoaa nykyisessä rahaa ja USA:n sotilaallista maailmanvaltaa ihannoivassa kulttuurissame.

Presidentti Kekkonen ja hänen toimintaansa tutkineet historioitsijat näkevät että Venäjää ei voi ymmärtää ellei ihmisellä ole kykyä tuntea. Presidentti Kekkosen luovuus ja eläytyvyys loivat edellytykset johtaa Suomen ulkopolitiikkaa ystävyyden ilmapiirissä.

Tutustuin presidentti Kekkoseen henkilökohtaisesti ja syvemmin tutkiessani hänen lapsuuttaan, kirjeitään ja puheitaan kirjaani "Suuri yksinäinen; Urho Kekkonen ja tunteet" varten. 

Kuinka nopeasti nykyiset poliittiset johtajamme ovatkaan pystyneet tuhoamaan Suomen kansan ja Urho Kekkosen rakentaman ystävällisen suhteen Venäjään. Kekkonen varoi kokoomus puoluetta ulkopoliittisista syistä. Nyt hänen pelkonsa ovat käyneet toteen karmealla tavalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen itsenäisyys, kokoomuksen ulkopolitiikka, presidentti Niinistö, Kekkonen, Venäjä-suhteet

Ahtisaari ja Kosovon kyseenalainen itsenäisyysjulistus

Sunnuntai 10.2.2013 klo 17.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kosovon itsenäisyysjulistus on herättänyt maailmalla ristiriitaisia tunteita. YK:n yleiskokous pyysi kansainväliseltä tuomioistuimelta International Court of Justice neuvoa-antavaa mielipidettä siitä noudattiko julistus kansainvälisen lain mukaista käytäntöä. Kaikki EU:n jäsenmaat eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä ja vain alle puolet YK:n jäsenmaista ovat sen tunnustaneet.

Heti USA:n johtamien NATO:n pommitusten päätyttyä, YK:n turvallisuusneuvosto päätti päätöslauselmalla 1244 luoda Serbiaan kuuluvaan Kosovoon tilapäisen YK:n hallinnon elimineen, jonka johdossa on erityisedustaja, jona mm suomalainen Harri Holkeri toimi vuoden ajan. NATO:n johtamat kansainväliset KFOR - joukot määrättiin takaamaan turvallisuus alueella. Toisin sanoen maat, jotka juuri olivat osallistuneet laittomiin pommituksiin, käytännössä miehittivät aluetta. Yhdysvallat käytti tilaisuutta hyväkseen alkaen rakentaa jättimäistä Bondsteel - sotilastukikohtaansa alueelle.

YK:n järjestelyn tarkoituksena oli luoda edellytykset neuvotteluille Kosovon pysyvästä asemasta. YK:n pääsihteeri nimesi Martti Ahtisaaren johtamaan neuvotteluja. Ahtisaari ei, useiden lähteiden mukaan, peitellyt kantaansa, jonka mukaan Kosovon itsenäisyys, ilman Serbian hyväksyntää, olisi ainoa vaihtoehto. Osittain tästä johtuen, Kosovon albaanineuvottelijoiden täydellinen kompromissihaluttomuus sai tukea. Ahtisaari jätti pääsihteerille esityksen yksipuolisesta itsenäisyysjulistuksesta. Kuusi jäsentä, mm NATO:n pommituksiin osallistuneet pysyvät turvallisuusneuvoston jäsenet olivat Ahtisaaren ehdotuksen takana. Kävi kuitenkin selväksi, että paitsi esitystä vastustavat pysyvät jäsenet, jotka julkisuudessa usein mainitaan (Venäjä ja Kiina) myös koko turvallisuusneuvoston enemmistö oli ehdotusta vastaan.

Korkeat virkamiehet pyrkivät tutustumaan tilanteeseen paikan päällä Kosovossa. Vierailun aikana Pristinan ympäristössä tapahtui pommi-iskuja ikäänkuin osoittamaan, että elleivät päätökset miellytä, seurauksista ei vastata.

Kosovon YK -hallintoon kuuluva edustajisto kokouksessaan, johon serbiedustajat eivät osallistuneet, antoi helmikuussa 2008 itsenäisyysjulistuksen. (Herää kysymys tarkoittaisiko se itsenäistymistä YK- hallinnosta vai Serbiasta)

International Court of Justice tuli tunnetusti tulokseen, että kansainvälinen laki ei kiellä itsenäistymisjulistuksia. Kapeuttamalla tarkastelun siihen, abstraktiin asiaan, mikä ei ole kiellettyä, sen sijaan, että olisi tarkastellut nimenomaan Kosovoa, sen erityisolosuhteita YK:n hallinnon alaisena, sekä YK:n yleiskokouksen selvää kysymyksenasettelua nimenomaan kyseisen kaltaisessa tilanteessa tehdystä julistuksesta, ICJ pisti päänsä pensaaseen. Sen lisäksi ICJ tulkitsi, että edustajiston jäsenet toimivat itsenäisyyttä julistaessaan yksityishenkilöinä eikä edustajistona, joka jälkimmäinen olisi vielä selvemmin rikkonut YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä.

Innsbruckissa pidettiin 16.12. 2010 kansainvälisen lain asiantuntijoiden, eri yliopistojen professoreiden, kokous, jossa käsiteltiin ICJ:n ristiriitaista päätöstä. Tuon kokouksen esitelmistä laadittujen artikkeleiden kokoelma on ilmestynyt kirjana "Kosovo and the International law" ed. Peter Hilpold. Kansainvälistä lainsäädäntöä tuntemattomallekin, tunnettujen profesorien argumentaatio on herkullista luettavaa. Kansainvälisen oikeuskäytännön tila ja oikeusistuimien alttius tiettyjen maailmanvaltojen vaikutukselle ICTY ja ICJ nimenomaisesti, johtaa huoleen mielivallan voimistumisesta maailmassa.

Millä keinoin Suomi ja Eurooppa sidotaan mukautumaan Yhdysvaltojen ja joidenkin EU-maiden sotilaalliseen ja taloudelliseen vallantavoitteluun Balkanilla? Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008 kun kyseenalainen itsenäistymisjulistus oli annettu. Pommittajavaltiot palkittiin rauhan Nobelilla viime vuonna. Ahtisaari on suhtautunt suorastaan alentuvasti maihin, jotka eivät ole suostuneet tunnustamaan Kosovon itsenäisyyttä. Hän on myös aktiivinen NATOon liittymisen markkinoija.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ahtisaari, Kosovo, Itsenäisyysjulistus, ICJ, YK:n turvallisuusneuvosto

Hyvä itsetunto estää syrjäytymisen

Sunnuntai 8.4.2012 klo 9.28 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hyvän itsetunnon mahdollisuudet syntyvät jo varhaislapsuudessa. Hyvä itsetunto edellyttää sitä, että lapsi kokee omat tunteensa tärkeiksi. Jo pieni vauva saattaa menettää omien tunteittensa arvostamisen, jos läheiset aikuiset jatkuvasti jättävät huomioon ottamatta sen, että jo vastasyntyneellä on kyky tuntea.

Monesti vanhemmille opetetaan jo synnytyslaitoksella, että lapsi tarvitsee järkytysten välttämiseksi aina ruokaa kun hän itkee tai ääntelee. Tällaisen ohjauksen seurauksena neuvoille alttiit vanhemmat alistuvat ns jatkuvaan imetykseen. Tällöin vauva joutuu kokemaan, että hänen ilmauksillaan ei ole merkitystä kun lopputuloksena on aina ruokaa.Vauva tai pikkulapsi muuttuu passiiviseksi uteliaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Useimmiten juuri äidit kokevat lapsensa omaisuutenaan, jonka he kyllä tuntevat ja sen seurauksena alkavat hienovaraisesti hallita lastaan.

Liiallinen läheisyys ja lasten erillisuuden tuhoutuminen tapahtuu ns. "perhepedissä". Lapsen erillisyyttä ei tällöin kunnioiteta myöskään fyysisesti. Psyykkinen erillisyys hävitetään psyykkisessä symbioosissa ja fyysisen erillisyyden kokeminen estyy kun lapsella ei ole omaa nukkumapaikkaa.

Onnellisessa tapauksessa vanhemmat, muutama muukin aikuinen ja pikkulapsi saavat opetella tuntemaan vastasyntyneen. Vastasyntynyt ja myöhemmin pikkuvauva saa kokea useammanlaista läheisyyttä ja vuorovaikutusta. Hänen uteliaisuutensa herää. "Kummallista kuinka erilaisia läheisyyden tapoja koen!" Erilaiset tavat pitää sylissä tai jutella ovat silti myös turvallisia. Jo pieni lapsi huomaa, että ei ole vain yhtä turvallisuutta eikä yhtä tapaa olla. Kun alle vuoden vanhat erilaisuuteen tottuneet pikkulapset "keskustelevat" keskenään, voi syntyä sellaista iloa ja innostusta, minkälaista aikuinen ei koskaan pysty synnyttämään pikkulapsessa.

Ikätoverisuhteet, myös pikkulasten suhteet ovat avainasemassa syrjäytymisen estämisessä. Vauvan itsenäisyyttä ei tulisi tuhota ensimmäisinä päivinäkään. Äidit tulisi opettaa kuulemaan pienen lapsensa ilmaisuja siten, että oivallus lapsen pyrkimyksistä tulisi tunnistetuksi. Ei tarvitse aina onnistua, mutta rakastava oivaltamisen pyrkimys riittää.

Syrjäytymistä edistävät nykyisenkaltaiset omistussuhteiden kaltaiset symbioottiset äiti-lapsisuhteet. Lapsia hoidetaan samoin kuin omaisuutta. Heli Suominen kuvasi taannoin erinomaisesti Helsingin Sanomissa ranskalaisvanhempien suomalaisvanhempiin nähden erilaista suhtautumista lapsiinsa. Ranskalaisvanhempien keskinäinen suhde on ensisijainen ja lapsiin suhtaudutaan rakastavasti, kunnioittavasti ja rajat asettaen.

Kun lapsen tunteiden ja erillisyyden arvostaminen kasvaa, huomataan, että myös koulussa tarvitaan sen kaltaista opettajan ja oppilaiden välistä kanssakäymistä, joka tukee jokaisen lapsen erilaisten tunteiden ja käsitysten huomioon ottamista. Viikottaiset keskustelupiirit, joissa voidaan käsitellä lasten kokemuksia elämästään voivat laajentua ja yleistyä koko koulun ilmapiiriin. Vähitellen opitaan uudenlainen opettamisen tapa, joka perustuu keskusteluun ja todelliseen vuorovaikutukseen opettajien ja oppilaiden välillä.

Ennen tätä joudutaan arvioimaan uudelleen äitien, isien, lasten ja muiden tärkeiden aikuisten suhdetta varhaislapsuuden aikana. Syrjäytymisen estämiseen on pitkä matka.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Heli Suominen, syrjäytyminen, omat tunteet, itsenäisyys, kyky solmia ihmissuhteita