Falski, falskimpi, Niinistö

Keskiviikko 28.12.2011 klo 12.49 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olemme nähneet Niinistön Suomella töissä, "työväenpresidenttinä", valotanssijana, 630 euron lounaskutsujen isäntänä, Asemanlasten Walkerskahvilan kulisseissa, yli miljoonan euron vaalikassan haltijana, NATO-kiemurtelijana.

Mitä nämä tyhjät eleet ja kummallisuudet ovat? Ei kokoomus ja Niinistö eikä hänen kokoomuksen- tiedottaja- puolisonsa aja Suomen etuja. Facebookissa esilletuotu "valotanssi" kahdeksan tunnin sähkökatkon loppumiseksi ei osoita suurta eläytymistä kymmenientuhansien kanssaihmisten asemaan, jotka ovat vuorokausia ilman sähköä ja myrskyntuhojen kourissa.

Mitä Niinistö on tehnyt Asemanlasten, tai muiden vähäosaisten  hyväksi muuta kuin käyttänyt heidän Walkers-kahvilaansa vaalikampanjan kulisseina. Kalliit Niinistö-cafet ja 500 euron kultapinssit osoittavat Niinistön taustalla olevan lähinnä peruskokoomuslaisia tai niitä, jotka eivät häntä tunne. Aarno Laitinen toteaa kolumnissaan, että Niinistöä äänestävät ne, jotka häntä eivät tunne ja äänestämättä jättävät ne jotka tuntevat.

Niinistön vastaehdokas Paavo Väyrynen on osoittanut työssään ulkoministerinä kansainvälistä vastuuta ihmiskunnan tulevaisuudesta - teoilla eikä vain puheilla.Hän on perustanut kauan sitten Keminmaan nuorisokodin ja toimii koko alueen useiden nuorisokotien laadun kehittämiseen keskittyvän Pohjankodit- yhdistyksen puheenjohtajana.

Miksi minä kannatan Väyrystä enkä suin surmin Niinistöä? Väyrynen on toinen keskustalainen, jota elämäni aikana äänestän.Ensimmäinen oli Urho Kekkonen. Heissä on samaa uskottavuutta Suomen kannalta, yli puoluerajojen. Se puuttuu Niinistöstä.

Olen työskennellyt koko elämäni luovuuden, aitouden ja luovan vuorovaikutuksen edistäjänä. Vuosia sitten, kun kuulin Paavo Väyrysen työstä vaikeuksiin joutuneiden nuorten auttamiseksi, otin häneen yhteyttä ja vaihdoimme ajatuksia. Hänen työnsä on kunnioitettavaa ja todellista, ei suinkaan vaalityötä.

Erääksi mielilausahduksekseni on muodostunut 1700-luvun runoilijan lentävä lause: me synnymme aitoina ja kuolemme kopioina. Paavo Väyrynen on pystynyt torjumaan vieraantumisen vaaran ja säilyttämään aitouden.

Meidän on valittava falskiuden ja aitouden välillä.

Presidentin virka haettavana

Sunnuntai 25.12.2011 klo 16.19 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen hämmästellyt median presidentinvaalisirkusta. Epäselvä puhe ei ole ollut ominaista ainoastaan joillekin ehdokkaille vaan erityisesti media on kunnostautunut puhumalla kaikkea muuta kuin asiaa.

Tavallisesti kun haetaan jotakin virkaa, otetaan selvää tehtävän luonteesta ja pätevyysvaatimuksista. Presidentin tehtävänä on johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. 

Kun uimarannalle haetaan hengenpelastajaa, ei riitä, että hakija lupaa opetella uimataidon. Hengenpelastajalta edellytetään paitsi hyvää uimataitoa, myös hengenpelastus- ja elvytystaitoja.

Suomen tasavallan presidentiksi ei haeta arvojohtajaa vaan asiantuntijaa, joka vaikeissa kriisienkin olosuhteissa kykenee varmasti ja asiantuntevasti ottamaan Suomen kansan edun huomioon. Maailmanlaajuisissa verkostoissa toimiminen ei ole harrastelijan työtä.

Niinistö on sanonut ihailevansa eniten presidentti Risto Rytiä. Tämä oli paitsi pankinjohtaja, myös vapaamuurari ja haki apua ratkaisuihinsa selvänäkijältä, Aino Kassiselta.

Tarja Halonen oli pitkäaikaisena ulkoministerinä varsin pätevä presidentin virkaan. Hänen asiantuntevuutensa on käynyt selväksi hänen kansainvälisissä kannanotoissaan. Myös Urho Kekkonen oli pätevöitynyt vaikeana sodanjälkeisenä ajankohtana, jolloin suhteiden rakentaminen itänaapuriin oli tullut hänen osakseen eri ministerintehtävissä toimiessaan. Hän oli jopa haastanut keskustelussa pelätyn Stalinin kauan ennen presidentiksi valitsemistaan.

Nykyisistä presidenttiehdokkaista Paavo Väyrynen on ainoa pätevä hakija presidentin virkaan. Hän on toiminut pitkään ulkoministerinä ja on myös selvillä kehitysyhteistyön lainalaisuuksista. Hänellä on selvä käsitys Suomen maantieteellisestä asemasta ja sen erityisehdoista. Suomen NATO-jäsenyyden mahdottomuus on hänelle käsittääkseni ulko- ja puolustuspoliittinen selviö.

Suomen itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus eivät toteudu kokoomuslaisella ulkopolitiikalla vaikka kokoomuksen arvoissa "koti, uskonto, isänmaa" julistetaan keskiössä oleviksi asioiksi.

Hyvinä ja tasaisina aikoina presidentin virassa pärjää kuka tahansa vaikka pelkällä imagolla ja supliikilla. Mutta presidentti tulee valita vaikeiden aikojen varalle. Silloin kokemus, mielen tasapaino ja kantti punnitaan. 

Helsingin Sanomien NATO-hysteria

Sunnuntai 25.12.2011 klo 15.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat oli ilmeisesti tarkoittanut järjestämänsä NATO-kyselyn tukemaan Niinistön presidentinvaalikampanjaa. Tulosta ei voinut jättää julkaisematta vaikka suomalaisten NATO-vastustus on entisestään lisääntynyt, päinvastoin kuin Helsingin Sanomat olisi toivonut. Helsingin Sanomien kuten muidenkin johtavien sanomalehtien päätoimittajat ovat jo kauan sitten ilmoittautuneet NATO:n kannattajiksi.

Niinpä Helsingin Sanomat paheksuu, riveillä ja rivien väleissä, pääkirjoituksessaan suomalaisten heikkoa asiantuntemusta ja siten "väärää" mielipidettä. Varmemmaksi vakuudeksi lehti julkaisee samassa numerossa "NATO:sta sanottua" -otsikolla kuusi pääasiassa NATO:a puoltavaa kirjoitusta.

Varmemmaksi vakuudeksi, toimittaja Unto Hämäläinen kaikkitietävän oloisesti julistaa kuinka vaalit on jo ratkaistu ja kyse on vain joidenkin ehdokkaiden panoksesta omien puolueittensa kannatuksen nostamiseksi.

Hän rinnastaa Niinistön ja Koiviston ja tekee kiemurtelusta ja epäselvistä vastauksista hyveen. Hän uskottelee, että ne, jotka eivät kannata Niinistöä, ovat tehneet NATO:sta mörön, jota käytetään poliittisena lyömäaseena.

Hämäläinen väittää, että Suomea ei liitettäisi NATO:oon vaikka Niinistö olisi presidenttinä. Miksi sitten Alexander Stubb, kokoomuslainen viime hallitusneuvotteluiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän vetäjä, on pitänyt NATO:oon liittymistä selviönä? Kokoomuslainen presidentti ja kokoomuslainen pääministeri muodostavat todennäköisimmän NATO:oon pyrkivän värisuoran.

Helsingin Sanomien NATO-propaganda on niin kouristuksenomaista, että Unto Hämäläinen alentuu logiikan lait alittaviin päätelmiin saadakseen ajettua lehden tavoitetta. Toimittaja ei ole elänyt sodan aikaa eikä tunnusta Suomen geopoliittista asemaa. Kylmän sodan ja "suomettumisen" asenteet vaivaavat hänen ikäluokkaansa. Niin nuorisoikäluokka kuin sotia ennen syntyneet ovat Hämäläisen kanssa eri mieltä NATO:sta. Hämäläinen tietää paremmin kuin kirjoittaa.

Toivottomuuden vai toivon aika

Keskiviikko 21.12.2011 klo 9.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelin äsken 13-vuotiaan lapsenlapseni kanssa. Yläasteen ensimmäiselle luokalle oli näytetty 2 joulunaluselokuvaa. Ensimmäinen oli Al Goren ilmastonmuutosta koskeva elokuva ja toisessa kuvattiin jääkarhujen kohtaloa.

Ensimmäisen elokuvan yhteydessä oli mainittu, että maapallolla olisi aikaa ennen loppua noin 50 vuotta. Jääkarhujen kohtalo näytti kuinka hyvää vauhtia kohti tätä ennustettua kohtaloa ollaan menossa. Kysyin rakkaalta lapselta minkälaista keskustelua elokuvista oli syntynyt."Ei mitään, jääkarhuista jotakin". Totesimme, että viidenkymmenen vuoden kuluttua hän ja luokkatoverit olisivat 63:n ikäisiä. Mietteliäänä erittäin valveutunut lapsi kysyi: "Miksi Al Gorea ei valittu presidentiksi?"

Hyvä kysymys. Miksi hyvältä tuntuvilla ihmisillä ei ole valtaa. Sen sijaan itsekkyys, tuhoavuus, kiristys ja empatian puute leviävät syövän tavoin kautta maailman.

Maailman mahtimaat päättävät ketkä ovat hyviä, ketkä pahoja. Aito demokratia ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen koetaan valtapiireissä uhkana.Kuinka moni maa on saatu polvilleen talouspakotteilla ja siten nöyrtymään valtaa myötäileviksi tai tuhoutumaan. Pieni Kuuba on tästä oiva esimerkki.

Kuinka monessa asiassa Eurooppalaiset itseään sivistyneenä pitävät maat myötäilevät sotilaallista ylivaltaa harjoittavan maailmanvallan hankkeita.

Israelin sotakoneisto on 477 palestiinalaisvangin vapauttamisen jälkeen vanginnut jo nyt 420 uutta palestiinalaista. Kaksikymmentä kansanedustajaa on edelleen Israelin vankiloissa.

Pohjoismaista Islanti on ensimmäisenä tunnustanut Palestiinan valtion. Mistä tämä pieni saarivaltio on löytänyt tällaisen itsenäisyyden ja rohkeuden?

Mitä vastaan lapsenlapsen pohtivan katseen edessä kun maailman mahtimaat eivät alistu ilmastosopimuksiin, kansainväliseen oikeusjärjestelmään, rosvotalouden säätelyyn eikä mihinkään merkittävään uudistukseen, joiden ne katsovat loukkaavan heidän suvereniteettiaan olla pahoja.

Tällä hetkellä vastaan otsikkooni:Pahuus syö kiihtyvällä vauhdilla toivoa ja ihmiset katsovat hiljaa, passiivisina vierellä kun oikeudenmukaisuus liukuu ohi ja ulottumattomiin.

Väkivaltaa pikkulapsille

Maanantai 19.12.2011 klo 9.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Asioilta palatessani kävelin sateisena lauantaipäivänä Helsingin Narinkkatorin läpi. Lapsiperheiden pitkät jonot kiemurtelivat kohti telttakatoksia, joissa oletin olevan jotakin jouluisia tapahtumia. Näin ei ollut. Siellä vilkkuivat pelikonsolit, joihin innokkaat taaperot jonottivat.

Peliriippuvuuteen kasvatus alkaa jo kehdosta.Lämmön, ihmissuhteiden ja rakkauden sijaan lapset ohjelmoidaan saamaan endorfiini-suihkeita pelien avulla. Mikään odottaminen, eläytyminen ja kuunteleminen ei enää ole mahdollista koska vain kiihkeä, nopea toiminta tuo tyydytystä. Valta ja alistaminen tappamisen ohella muuttuu osaksi mielen maailmaa.

Falsettiäänellä kirkuvat lapset ostoskeskuksissa yrittävät vain käyttää valtaansa syyllisyyttä tunteviin vanhempiinsa. Vallankäytölle ei näy vaihtoehtoa.

Jo tuhatseitsenmänsataa- luvulla runoilija kirjoitti ihmisen syntyvän aitona, mutta kuolevan kopiona. Nyky-yhteiskunnan sotilaalliseen ylivaltaan perustuva maailmanjärjestys heijastuu myös peleihin normalisoiden vallan- ja aseidenkäytön.

Suomen valtio tekee parhaansa hyödyntääkseen riippuvuuksien vallassa olevia kansalaisiaan alkoholin ja pelien avulla. Näin traagisessa tilanteessa olemme. On käsittämätöntä, että poliisi joutuu puuttumaan Raha-automaattiyhdistyksen uhkapelien mainontaan. Alkoholin myynnistä saatavia voittojakaan ei käytetä ainoaan pätevään alkoholistien hoitoon- Minnesota-hoitoon,vaan alkoholistit ovat heitteillä turhanaikaisissa muka-hoidoissa.

Riippuvuuksista kärsivät lapset, nuoret ja aikuiset eivät tule kykenemään tuomaan ratkaisua Suomen kestävyysvajeeseen.

Median vaalihysteria kasvaa

Sunnuntai 18.12.2011 klo 14.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tärkeimpien sanomalehtien päätoimittajat ilmoittivat jo kauan sitten kannattavansa Suomen liittämistä NATO:on.Tämän hankkeen takaajaksi on varattu NATOon liittymistä voimakkasti ajavan Kokoomuksen Sauli Niinistö.Päätoimittajista riippuvaisten alaisten on syytä toteuttaa lehtien linjaa.

Olen pyrkinyt seuraamaan vaaleihin liittyviä TV-ohjelmia ja lehtiartikkeleita. Kokeilin myös Yle:n ja HeSa:n vaalikonetta. Presidentin vaaliehdokkaiden esittelyn neutraalius tai värittyneisyys huvitti paljaudessaan. Presidentin tehtäviin liittymättömien kysymysten runsaus ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohuus pani miettimään mihin virkaan hakukoneet etsivät sopivaa ehdokasta.

TV:n ulko-ja turvallisuuspoliittinen paneli oli farssi. Eihän siinä keskusteltu ulko-ja turvallisuuspolitiikasta.Ohjeena näyttää olevan pitää paneelit viihteellisinä, siten kun toimittajat viihteellisyyden ymmärtävät.

Sauli Niinistön mielipiteistä en ole saanut selvää. Saattaa olla, että hän pyrkii parhaaseen tulokseensa sinnittelemällä pelkällä imagolla.Pidän hänen juridisista erittelyistään ja uskon, että hän on hyvä juristi ja valtiovarainministeri.

Paavo Väyrysessä pidän hänen selkeydestään. Tiedän hänen kantansa ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Hän vastaa kysymyksiin selkeästi ja perustelee kantansa. Hänessä on lämpöä ja persoonallisuutta. Luotan hänen kykenevän näkemään Suomen aseman Venäjän naapurissa ja pitämään Suomen ja Venäjän rajan rauhan rajana vastakkainasettelun sijaan.Hänellä on laaja ulkopoliittinen kokemus.

Presidentin on kyettävä hahmottamaan laajoja ulkopoliittisia kokonaisuuksia. Toimittajien kokonaisuudesta irrotetut heitot Venäjän ohjuksista, johon NATO- ja Venäjä-kortin käyttäjät tarttuvat ovat tarkoitushakuisia.

Suomen media vaikenee siitä, miksi Venäjän presidentti on sanonut tarvitsevansa lisää varustautumista: vastaamaan Yhdysvaltojen ja NATO:n tukikohtien ohjuksiin pitkiin Venäjän rajaa. Media levittää satua Venäjän NATO-jäsenyydestä.

Medialle vaarallisin ehdokas on kiistatta Paavo Väyrynen.

Onko luokkayhteiskunta täällä?

Keskiviikko 14.12.2011 klo 11.24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Nyt on oikein tilastoin osoitettu kuinka köyhät suomalaiset kuolevat nuorempina kuin varakkaat.

Piittaamattomuus työväestöstä oli viime vuosisadan alussa lakeihin kirjattu. Kunnallisvaaleissa äänestää saivat vain ne, joilla oli omaisuutta ja taloudellista valtaa. Osittain lukutaidottomien ja kirjoitustaidottomien maatyöläisten, ompelijoiden ja palvelijoiden henki ei ollut arvokas. He olivat välineitä rikkauksien keräämisessä niille, joilla rahaa oli jo ennestään.

Helsingin Sanomat kysyy viime sunnuntain numerossaan, onko Suomi edelleen luokkayhteiskunta. Kuten huomataan, eriarvoistavat mekanismit sisältyvät rakenteisiin; terveydenhuoltoon, koulutukseen ja verotukseen, jotka tuottavat saman lopputuloksen kun aikanaan lain sallima poliittisen demokratian puutekin.

Lisääntyvä itsekkyys, kilpailu ja narsistiset käyttäytymismallit voimistavat rakenteisiin liittyvää kieltämiseksi kutsuttua puolustusmekanismia.

Kieltäminen on kehityksellisesti varhainen psykologinen puolustusmekanismi, joka tekee mahdolliseksi elää omassa todellisuudessa riippumatta muiden kokemasta todellisuudesta.Oma terveys, oma siivousapu,oma hyvä lähiö täyttävät tajunnan. Varakkaat ovat edustamiensa, rahankäyttöön tottuneiden puolueiden avulla pystyneet rakentamaan varakkaiden linnakkeen, johon eivät köyhien äänet kuulu. Siellä linnakkeessa eläytyminen rajoittuu omiin perheenjäseniin ja kotieläimiin. Eläytyminen kanssaihmiseen on torjuttu.

Yhdysvalloissa rikkaiden puuttuva tai äärimmäisen vähäinen verotus on ollut tosiasia jo Reaganin ajoilta lähtien. Suomessa Kokoomus ajaa voimakkaasti varakkaiden etuoikeuksia. Jäämme odottamaan virtuaalikouluja, yksityisiä vankiloita, joissa köyhät vangit nukkuvat kuin sillit suolassa ja vapaata aseiden hallussapitoa, jotka kaikki ovat Yhdysvalloissa vallitsevaa arkipäivää. Tätäkö kohti haluamme mennä?

Urpilainen Lipposen ja Kataisen puristuksessa

Keskiviikko 14.12.2011 klo 10.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jutta Urpilainen on hoitanut hienosti, vastuullisesti ja hallituksessa ja eduskunnassa sovitun mukaisesti vakuusehtojen sopimisen suomalaista oikeudentuntoa tyydyttävällä tavalla.

Neuvotteluprosessin aikana Urpilainen sanoo selkeästi, että joko Suomen ehdot yksimielisestä päätöksenteosta hyväksytään tai Suomi jää vakaussopimuksen ulkopuolelle.

Katainen ei toimi hallituksen ja eduskunnan sopimalla tavalla vaan ilmeisesti liikkuu oman puolueryhmittymänsä asenteita myötäillen.Hänellä ei ollut rohkeutta kyseenalaistaa Saksan ja Ranskan sanelua.

Lipponen vuorostaan kiiruhtaa vaatimaan, että Suomen on oltava mukana vakuusmekanismissa, seurauksista välittämättä, sillä hänen mielestään Euroopan suurille maille alistettunakin "ytimessä"-olo on itseisarvo.

Varsinkin Lipposen puhe on vastuutonta ja asenteillaan hän tutunoloisesti vetää mattoa jalkojen alta niiltä hallituksen jäseniltä, joilla on jäljellä aatteellisuutta, demokratiantajua ja vastuullisuutta.

Valtiovarainministerinä Urpilainen voisi mielestäni todeta sen, kuinka edellinen porvarihallitus alensi varakkaiden veroja juuri samalla summalla 7 miljardilla, joka nyt pitäisi hallitussopimuksen mukaan kerätä hyvinvointivaltion heikennyksin ja veronkorotuksin 1:1:een.

Suomalaisten yksittäisten henkilöiden vastuu- ja velkataakka on ylipääsemätön. Ei veronmaksukyky yllä 10.000 euron kattamiseen.

Vakuusmekanismin ulkopuolelle jääminen ei jätä Suomea IMF:n ulkopuolelle, jos joutuisimme myöhemmin todella vaikeuksiin. IMF oppi paljon yhteistyöstään Islannin kanssa, jossa romahdus johti pankkien kansallistamiseen ja kieltäytymiseen sijoittajien saamisten maksamisesta. Prosessi oli demokraattinen.

Periaatteellinen vakausmekanismin vastuiden kantaminen on järjettömyyttä, johon ruotsalaisetkaan eivät suin surmin aio syöksyä.

Demokratian ja järjen vaatiminen ei ole perussuomalaisten myötäilyä vaan normaalia yhteisten asioiden hoitamista.

Pelastamme pelureiden Eurooppaa

Sunnuntai 11.12.2011 klo 11.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroopan unioni estää sotia, lisää ystävyyttä, demokratiaa, toisista huolehtimista. Niinkö? Vai laajentaako se markkinoita keinotella, kilpailla hyväksyen kylmän sodan asenteiden ja militarismin voimistamisen?

Saksa tuntee syyllisyyttä juutalaisten tappamisesta keskitysleireissä. Sen seurauksena se antaa palestiinalaisten kärsiä kuten juutalaisten ennen. Saksalla on kunniavelka ja taloudellinen velka toisen maailmansodan aikaisen Kreikan miehityksen sadoistatuhansista teloitetuista, nälkään kuolleista ja siviiliuhreista.Puhumattakaan sadoista maan tasalle räjäytetyistä kylistä ja kaupungeista. Siksikö saksalaiset yritykset lahjovat, Sternin mukaan, kreikkalaisia poliitikkoja takaamaan itselleen etuja yrittäjinä Kreikassa.

Euroopan talouskriisissä on kyse valinnasta. Valitaanko keinottelijoiden vai terveen markkinatalouden kannattajien etu. Iso-Britannia liukui poliittisen veljensä Yhdysvaltojen vanaveteen allergiassaan pankkien keinottelutoiminnan säätelyä kohtaan.

Ekonomisti Jeffrey Sachs kritisoi globaalin talousjärjestelmän kriisiä haastattelussaan Talk to Aljazeera-ohjelmassa."Tämä ei ole vapaata markkinataloutta, tämä on peliä. Pankit ovat sanoneet:"jättäkää säätely sikseen, me osaamme hoitaa asiat. Älkää antako hallitusten sekaantua asioihimme".Vapauden saatuaan pankit ryhtyivät huimaan uhkapeliin ja laittomuuksiin, joka johti taloudeen romahdukseen. Sen jälkeen ne huusivat:"Pelastakaa meidät, pelastakaa meidät!Olemme liian suuria kaatumaan". Veronmaksajien pelastettua pankit ne huusivat jälleen:"Ei sääntelyä, ei sääntelyä" ja palasivat lähes entiseen toimintamalliinsa.

Maksumiehiksi jääneet kansalaiset seuraavat hämmentyneinä pankkien bonuksia ja palkkioita."Me ansaitsemme ne, mikä teitä vaivaa?"

Muun muassa vaikeuksiin joutuneessa Dexia-pankissa asiantuntijoille ehdotettiin maksettavaksi 153.000 euroa kullekin, kolmen kuukauden ajalta.

Suomen on valittava: Ajammeko pelureiden Eurooppaa, jonka tominta on salaista kulisseissa kähmintää demokratian savuverhon takana vai ajammeko tervettä markkinataloutta demokraattisessa kontrollissa, joka käsittää myös pankkien ja veronmaksun kontrollin ilman veroparatiiseja, Lontoon City mukaan luettuna.

Standard&Poor'sin varoitus pankkikriisistä

Tiistai 6.12.2011 klo 22.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Brittiasiantuntija arvioi Aljazeeran uutisissa Standard&Poor'sin uhkausta laskea Euroopan tähän asti vakavaraisena pidettyjen maiden luottoluokitusta. Hänen mukaansa varoitus liittyy siihen, että Euroopan poliitikkojen toimet eivät kohdistu itse ongelmaan, pankkikriisiin. S&P tä ei pidä moittia varoituksestaan vaan poliitikkojen tulisi kohdistaa huomionsa pankkikriisiin. Britannian hallitus joutui jo tukemaan Lontoon Cityn yksityisiä pankkeja.

Jos ongelma todella on Euroopan suurten maiden yksityisten pankkien vakavaraisuuden ongelmissa hukka perii pienten, hyvin pankkiasiansa hoitaneiden maiden talouden. Ei pienten maiden talous kestä suurten maiden suurten pankkien pääomittamista verovaroin.

Jos suuret maat päättävät toimenpiteistä, ei EU-maiden yksimielisyydellä vaan enemmistöllä, joutuu Suomi lastuksi laineille.

Jo kaksi viikkoa sitten ihmettelin kun Dexia-pankin kriisiä ei meillä käsitelty juuri lainkaan. Belgia kansallisti Dexia Bank Belgian neljällä miljardilla eurolla verovaroja.Emo Dexian valtion vastuut ovat 90 miljardia euroa, josta Belgian osuus on 54,45 miljaria,Ranskan 32,85 miljardia ja Luxemburgin 2,7 miljardia euroa. 23.11. De Morgen mukaan Belgialla on hirttosilmukka kaulassa jos vastuut lankeavat. Belgia yrittää epätoivoisesti neuvotella Ranskan osuuden nostamisesta.

Globaaliin pankkikriisin hoitamiseen eivät Euroopan veronmaksajien voimavarat riitä.

YLE:n likasankojournalismi presidentinvaaleissa

Lauantai 3.12.2011 klo 22.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yle:n häikäilemättömän väkivaltainen journalismi yhtä presidenttiehdokasta, Paavo Väyrystä, kohtaan puistattaa. Menneellä viikolla uutisissa näytettiin sellainen leike, Paavo Väyrysen pitkästä puheenvuorosta, joka sai Väyrysen kannan näyttämään päinvastaiselta kuin se on NATO:n suhteen.

Kahdessa perättäisessä Broadcastersin Uutisvuoto-ohjelmassa on neljä kertaa tölväisty "vitsin varjolla" Paavo Väyrystä. Tänään 3.12. yksi tölväisy aloitettiin " narsistinakin pidetty PaavoV.....". 

Kun katsoja oli aamupäivällä nähnyt asiantuntevan, aidon, hyvällä itsetunnolla varustetun Paavo Väyrysen pitkässä haastattelussa, jossa käytiin läpi oleellisia tärkeitä asioita asiallisesti ja hienosti eritellen ei voi käsittää mistä Broadcastersin käsikirjoittajan likasanko, minkä sisällöstä YLE kai kuitenkin vastaa,pulppuaa.

Narsisti valehtelee, manipuloi, muuttaa mielipiteitään, käyttää valtaa. Psykiatri ei näe Väyrysessä tällaisia narsistisia piirteitä. Päinvastoin Väyrynen on ollut vuosikymmeniä linjallaan, missä linjassa ulkopolitiikka ja Suomen puolueettomuus ovat olleet keskeisiä. Se, että Väyrynen on ollut oikeassa, tuntuu ärsyttävän monia.

Niinistön miljoonabudjetissa on varaa vastamainontaan, jos Yle- suuntaisi pientäkin kritiikkiä hänen suuntaansa. 

Yle-uutiset ja Uutisvuoto löytävät kritisoitavaa muiden maiden vaalikamppailun demokraattisuudesta. Malkaa on vaikea löytää omasta silmästä kun presidenttiehdokkaiden ihmisoikeuksista ja tasapuolisesta kohtelusta on kyse.

Voin henkilökohtaisesti pahoin ihmisoikeusloukkauksista koskivat ne sitten palestiinalaisia, maahanmuuttajia tai vaikkapa lapsia. Nyt voin pahoin Ylen systemaattisista ihmisoikeusloukkauksista yhtä presidenttiehdokasta kohtaan. Näin siis toimii parlamentaarisesti hallittu YLE.