Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41 00960 Helsinki
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Vaientaako Saksan hallitus asiantuntijalääkärit jälleen?

Perjantai 18.9.2020 klo 11:59 - Pirkko Turpeinen-Saari

Saksalla on kokemusta väkivallan ja väärän vallankäytön toteuttamisesta provokaatioilla - tässä tapauksessa estämällä lääkäreitä puhumasta totuutta.

Suomen valtiojohdolla on kokemusta yllämainittujen menettelytapojen tukemisesta oman luotettavuutensa kustannuksella.

Ensimmäinen hyvin tuntemani suomalaisten oikeuslääkäreiden tutkimustulosten salaaminen tapahtui Lipposen I hallituksen aikana. Tuolloin Jugoslavian hallituksen kutsumat jugoslavialaiset, valkovenäläiset ja suomalaiset oikeuslääkärit tutkivat Racakin kylässä tapahtuneessa taistelussa kuolleiden ruumiit. Kaikki oikeuslääkärit, suomalainen kansainvälisesti tunnettu oikeuslääketieteen professori Antti Penttilä mukaanluettuna, olivat yksimielisiä siitä, että uhreja ei ollut teloitettu, kuten USA, Saksa ja muut NATO-maat väittivät, vaan kaikki olivat kuolleet taistelussa.

Saksan ulkoministeriö halusi estää tulosten julkistamisen ja Suomen hallitus alistui siihen. Teloitustulkintaa käytettiin perusteluna Jugoslavian pommitusten aloittamiselle. 

Martti Ahtisaari oli Suomen presidentti, Paavo Lipponen oli Suomen pääministeri, Tarja Halonen ulkoministeri, Sauli Niinistö valtiovarainministeri ja Pekka Haavisto ympäristöministeri.

Saksan liittokanslerina oli Gehard Schröder ulkoministerinä Klaus Kinkelin jälkeen  vihreä Joscka Fischer.

Racakin sijaan tänä vuonna kyseessä on erittäin hyvin suunnitellulta vaikuttava venäläisen hallituskriittisen Navalnyn äkillinen sairastuminen ja presidentti Niinistönkin myötävaikutuksella kuljettaminen saksalaiseen Charite-sairaalaan hoitoon.

Navalnya hoidettiin aluksi venäläisessä sairaalassa, jossa ei havaittu jälkiä myrkytyksestä.

Saksaan tuotuna, yht'äkkiä saksalaiset poliitikot liittokansleri Merkelin johdolla ilmoittavatkin, että Navalny on myrkytetty Novichok -hermomyrkyllä ja vaativat Venäjää kansainväliseen vastuuseen tapahtumasta.

Saksa on, kuten Racakin tapauksessakin kieltäytynyt antamasta lääketieteellisä tietoja julkisuuteen tai edes Venäjälle, joka on tarjonnut yhteistyötä asian tutkimiseksi.

Tapahtumaketjun tekee mielenkiintoiseksi se, että sairastumista/myrkytystä on käytetty poliittisen Venäjä-vastaisen propagandan voimistamiseen. Navalnylla on aktiivinen tukijaverkosto, joka on kerännyt hotellihuoneesta, jossa Navalny ennen sairastumistaan yöpyi, kaiken mahdollisen tavaran mukaanlukien juomapullot.

Jos Navalnyn kanssa liitossa olevat piirit ovat he sitten ystäviä tai ulkomaisia liittolaisia ovat takavarikoineet "rikosaineiston" kuinka Venäjän poliisi tai tutkintaviranomaiset voisivat suorittaa kunnollista tutkimusta? Kuka osaa sanoa, onko mahdolliset Saksassa ilmenneet "myrkyt" tulleet myös Saksassa-olo aikana.

Euroopan komission puheenjotaja Ursula von der Leyen piti eilen Euroopan parlamentissa demagogisen puheen, josta esimerkkiä voi hakea 1930-luvulta. Sen vihamielinen asenne Venäjään, sen kliseiset tarkempaa tutkimusta edellyttävät väitteet Venäjän toimista on laskettava osaksi Euroopassa vallinnutta vuodesta 2014 voimistunutta propagandaa.

USA:n ja EU:n epäonnistunut Ukrainan väkivaltainen vallankaappaus ja sen seurauksena Venäjän näyttäytyminen demokratian pelastajana ja Krimin asukkaiden turvana on Euroopan komission puheenjotaja von der Leyenille sietämätön. Hänen raivonsa pohjaa siitä, että Saksa on epäonnistunut vuodesta 2001 alkaneesta Syyrian hajottamisesta lähtien pyrkimyksissään jatkaa Jugoslaviassa pommitusten avulla onnistunutta itsenäisten valtioiden infrastruktuurin haltuunottoa.

Värivallankumousten aktiivinen toimija, George Soros on toiminut monien Euroopan parlamentin jäsenten rahoittajana. Eräät lähteet ovat laskeneet enemmistön parlamentaarikoista olevan "Soroksen tallissa". 

Suomen ulkopoliittinen asema on surullinen. Jugoslavian hajottamisen yksityiskohdat ja Suomen osallistuminen pommitusten edellytysten luomiseen on taakkana nykyiselle presidentillemme, ulkoministerille ja hallituspuolueille. Presidentti Niinistön "apu" Navalnyn "myrkytyksen" kauhistelussa ja hänen siirtämisessään Saksaan tukee NATO:n Venäjä-vastaisen propagandan voimistumista.

Mitä väkivaltaisemmaksi ja totuudenvaistaisemmaksi Suomen NATO-hybridikeskuksesta johdettava toiminta kehittyy, on se sitten puheita, sanktioita tai sotaharjoituksia, sitä vähäisemmäksi Suomen liikkumatila kansainvälisen oikeuden ja totuuden näkökulmasta tulee.

Milloin kuulemme Charite-sairaalan lääkäreiden analyysin. Noudattavatko he lääkärinvalaansa vai joutuvatko he vaikenemaan ja antamaan hallitusten jatkaa väkivaltaista toimintaansa kuten suomalaiset oikeuslääkäritkin joutuivat totuuden korvautuessa propagandalla?Saksan hallitus sanoo, että Navalny ei ole antanut lupaa tietojen julkistamiseen. Siten Saksan Venäjä-politiikka on Navalnyn politiikkaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ahtisaari, Niinistö, Lipponen, Halonen, Haavisto, Saksan poliittiset provokaatiot, Ursula von der Leyen, Merkel, Venäjä-vastainen propaganda, Suomen hallitus ja presidentti

Lasse Lehtisen ja Uutispäivä Demarin kootut selitykset vaalitappiosta

Perjantai 27.1.2012 klo 17:02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Uuutispäivä Demari antoi jälleen kokonaisen aukeaman Lasse Lehtisen selityksille. Olisi kuitenkin syytä nostaa kissa pöydälle ja alkaa puhua asiaa.

Lasse Lehtisellä, Paavo Lipposella ja Uutispäivä Demarilla näyttäisi olevan yhteinen linja, joka kuitenkaan ei ole kaikkien demareiden linja.

Lasse Lehtinen luopui näyttävästi presidenttiehdokas- ehdokkuudestaan kun Lipponen, kolme päivää ennen kuin Heinäluoma oli luvannut ilmoittaa mahdollisesta suostumuksestaan ehdokkaaksi, piti näyttävän oman tiedotustilaisuuden.

Yllämainitun linjan edustajat eivät olisi missään tapauksessa halunneet Erkki Tuomiojaa puolueen puheenjohtajaksi, silloin kun tuo vaali oli ajankohtainen. Sen ainakin Lipponen muistaakseni ilmoitti julkisesti TV:ssäkin, mikä kummastutti suurta joukkoa SDP:n jäseniä ja äänestäjiä. Jos puheenjohtajasta olisi järjestetty neuvoa antava jäsenäänestys, Tuomioja olisi mitä todennäköisimmin ollut voittaja.

Viimeisen puolen vuoden aikana ennen eduskuntavaaleja SDP löysi kuitenkin, Lehtisen linjasta poikkeavan, aatteellisen pohjansa ja menestyi vaaleissa tästä johtuen. Jutta Urpilaisesta kehittyi puheenjohtaja, jonka toimiin oli ilmestynyt ideologisesti vankka runko. Tämä johti hyviin hallitusneuvotteluihin ja hyvään ministerilistaan.

Lasse Lehtistä tällainen meno ei näytä tyydyttävän. Uskoessaan Lipposen toteuttavan Lehtisen linjaa hän tyytyi antamaan sivustatukea kirjoituksillaan ja kolumneillaan. Niissä hän haukkuu Suomen kansan typeräksi ja pimeyden laaksossa kulkevaksi, kun se ei ymmärrä NATO:on liittymisen ihanuutta. Hän haluaisi Suomeen Blairin keskustaa kosiskelevaa linjaa, joka Britanniassa on jo kuopattu ja siirrytty pelin politiikasta aatteellisemmalle pohjalle.

Lehtinen saatta ihailla Blairin politiikkaa myös siksi, että Blair oli vankkumaton Yhdysvaltojen sotapolitiikan kannattaja.

Suuri osa sosialidemokraatteja ja puolueen kannattajia varmasti tuskastuneena odotti milloin kiusallinen presidentinvaalitaisto loppuisi. Sen jälkeen päästäisiin kylmältä sodalta kalskahtavasta "länteen asemoitumisesta" ja NATO:n kannattamisesta, lähemmäs puolueettomuus- ja liittoutumattomuus- politiikkaa.Euroopan Unionin jäsenenäkin voi olla puolueeton ja liittoutumaton eli itsenäisesti ajatteleva ja rakentavan panoksensa antava valtio.

Lipponen julistautui kaikkien presidenttien, Paasikiven, Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen linjan kannattajaksi. Näen kuitenkin yhtäläisyyttä vain Ahtisaaren kanssa. Kekkosen - Halosen-linja on toisenlainen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalitappio, Lehtinen-Lipponen akseli, NATO, Länsi, Tuomioja

Urpilainen Lipposen ja Kataisen puristuksessa

Keskiviikko 14.12.2011 klo 10:57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jutta Urpilainen on hoitanut hienosti, vastuullisesti ja hallituksessa ja eduskunnassa sovitun mukaisesti vakuusehtojen sopimisen suomalaista oikeudentuntoa tyydyttävällä tavalla.

Neuvotteluprosessin aikana Urpilainen sanoo selkeästi, että joko Suomen ehdot yksimielisestä päätöksenteosta hyväksytään tai Suomi jää vakaussopimuksen ulkopuolelle.

Katainen ei toimi hallituksen ja eduskunnan sopimalla tavalla vaan ilmeisesti liikkuu oman puolueryhmittymänsä asenteita myötäillen.Hänellä ei ollut rohkeutta kyseenalaistaa Saksan ja Ranskan sanelua.

Lipponen vuorostaan kiiruhtaa vaatimaan, että Suomen on oltava mukana vakuusmekanismissa, seurauksista välittämättä, sillä hänen mielestään Euroopan suurille maille alistettunakin "ytimessä"-olo on itseisarvo.

Varsinkin Lipposen puhe on vastuutonta ja asenteillaan hän tutunoloisesti vetää mattoa jalkojen alta niiltä hallituksen jäseniltä, joilla on jäljellä aatteellisuutta, demokratiantajua ja vastuullisuutta.

Valtiovarainministerinä Urpilainen voisi mielestäni todeta sen, kuinka edellinen porvarihallitus alensi varakkaiden veroja juuri samalla summalla 7 miljardilla, joka nyt pitäisi hallitussopimuksen mukaan kerätä hyvinvointivaltion heikennyksin ja veronkorotuksin 1:1:een.

Suomalaisten yksittäisten henkilöiden vastuu- ja velkataakka on ylipääsemätön. Ei veronmaksukyky yllä 10.000 euron kattamiseen.

Vakuusmekanismin ulkopuolelle jääminen ei jätä Suomea IMF:n ulkopuolelle, jos joutuisimme myöhemmin todella vaikeuksiin. IMF oppi paljon yhteistyöstään Islannin kanssa, jossa romahdus johti pankkien kansallistamiseen ja kieltäytymiseen sijoittajien saamisten maksamisesta. Prosessi oli demokraattinen.

Periaatteellinen vakausmekanismin vastuiden kantaminen on järjettömyyttä, johon ruotsalaisetkaan eivät suin surmin aio syöksyä.

Demokratian ja järjen vaatiminen ei ole perussuomalaisten myötäilyä vaan normaalia yhteisten asioiden hoitamista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Urpilainen, Lipponen, Katainen, vakuudet

Lipponen syö demareiden kannatusta

Lauantai 8.10.2011 klo 9:08 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kyky tuntea, eläytyä, toisen kunnioitus, rehellisyys ja demokrattisuus ovat myös poliitikon tärkeimpiä ominaisuuksia. Tästä huolimatta politiikassa menestyy usein kuori, jolta nämä ominaisuudet täysin puuttuvat. Tiedon puutteen ja yksipuolisen tiedonvälityksen ohjaamat kansalaiset on helppoa saada lyhyellä tähtäyksellä kannattamaan myös omaa etuaan vastaan toimivia poliitikkoja.

Monessa Euroopan maassa vasemmistopuolueet lähtivät "puoliporvarilliselle" kolmannelle linjalle, niin myös Suomessa.Porvarilliset puolueet osaavat kitenkin porvarillisen politiikan paremmin. Tästä ei tullut vasemmistopuolueille pitkäaikaista menestystä.

Paavo Lipponen ilmoittautui presidenttiehdokkaaksi ennen kuin puolue oli käynyt normaalijärjestyksessä ehdokasasettelun. Tämä oli ensimmäinen epädemokraattinen , vallankäyttöön pohjautuva ele. Ei ihme, että toinen vallankäyttöön ja peleihin ihastunut Lasse Lehtinen heti luopui ehdokkuudesta.

Demarit olivat perusteellisella työllä saavuttaneet eduskuntavaaleihin 2011 mennessä takaisin menetettyä kannatustaan. Aatteellisuus, demokratia ja eläytyminen myös heikoimpien asemaan oli palannut toiminnan keskiöön. Tämän nousujohteisen kannatuksen katkaisi kaksi päätekijää. Toinen oli niin kaupallisen porvarillisen lehdistön ja myös TV:n voimakas hyökkäys valtionvarainministeri Urpilaista vastaan, jonka oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta korostava sinnikäs työ ansitsisi ihailua. Kriitikoiksi hankittiin myös Euroopan parlamentin jäsenet puolueista riippumatta, jotka kauhistelivat "herrasväen" tapoja kunnioittamatonta toimintaa. Median vastustuksen taustalla on kuitenkin koko demareiden tavoittama aito aatteellinen linja,jonka Suomen taloudellisen vallan käyttäjät haluaisivat murskata.

Toinen tekijä oli Paavo Lipponen. Lipponen edustaa vallankäytön politiikkaa. Hän edustaa Irakin sodan hyväksymistä, Bushin, toivottavasti sotarikoksista syytteeseen joutuvan presidentin kanssa käytyjä luottamuksellisia liittoutumiskeskusteluja,NATO on liittymistä, epädemokraattista euroon liukumista. Lipponen ilmoittautui Kekkosen, Koiviston,Ahtisaaren Halosen linjan kannattajaksi ja jatkajaksi.Hänellä ei ole mielestäni mitään yhtäläistä, Kekkosen ja Halosen kanssa, jotka toiminnallaan ovat osoittaneet humaaniutta, luovuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sen sijaan Ahtisaaren kanssa hän on hengenheimolainen.

On surullista, että oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja aidon ihmisten kanssa tehdyn poliittisen työn hedelmät nyt katoavat, toivottavasti palatakseen taas käydyn presidentin vaalin jälkeen takaisin. Työtä se vaatii.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valta, NATO, poliittinen peli, Lipponen