Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Suomalainen kotiäitiyhteiskunta jättää jälkeen muista maista.

Maanantai 30.3.2009 klo 14.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalaisia pikkulapsia hoidetaan kotona enemmän kuin missään muussa Pohjoismaassa. Keskieurooppalaiset vanhemmat, etunenässä ranskalaiset, pitävät koulunkäyntiä tärkeänä vaihtoehtona jo kaksivuotiaille lapsille. Mikä valtava asenne-ero. Suomalaisten naisten luovuus työelämässä jää kotiinjäävien osalta käyttämättä. Tahtomattaankin kotiäidit tulevat aiheuttamaan lapsissaan myös suuremman todennäköisyyden riippuvuuteen ja epäitsenäisyyteen.

Itse pidän kasvua luovuuteen ja luovaan vuorovaikutukseen myös yhteiskunnan kehittymisen ydinasiana. Vain luova, eläytymään kykenevä henkilö voi ottaa huomioon oman etunsa rinnalla myös muiden edun. Aktiivinen asioista selvän ottaminen edellyttää uteliaisuutta ja halua tutustua erilaisiin ihmisiin, erilaisiin lapsiin myös. Vasta tutustumisen kautta voi kehittyä siihen, miten erilaisten ihmisten kanssa tehdään erilaisuudesta huolimatta yhteistyötä ja saadaan aikaan kaikkia hyödyttäviä muutoksia.

Riippuvuuskasvatus on autoritaarista ja aiheuttaa voimakkaan samaistumisen yhteen henkilöön. Kaikki muut tuntuvat turvattomuutta aiheuttavilta. Muutokset olosuhteissa tuntuvat vastustettavilta ja aiheuttavat uteliaisuuden sijasta pelkoa.

Moni äiti, eivät kaikki, jotka haluavat hoitaa lapsia kotona arvelevat olevansa ilman koulutustakin parempia kasvattajia kuin lastentarhan opettajat. He arvelevat, että muiden askareiden ohella juuri heidän antamansa aina samanlaiset virikkeet ovat juuri oikeita. Tämä paremmuus sitoo luonnollisesti myös lasten ajattelua ja tunne-elämää.

Luova kasvatus, jossa riittävä määrä erilaisia aikuisia ja lapsia saa olla tekemisissä ja toimia keskenään on mitä parhainta ennaltaehkäisyä myös päihderiippuvuuteen ajautumista vastaan. Itsenäinen, utelias, ihmissuhteisiin kykenevä lapsi ja nuori nauttivat haasteista. He eivät pidä itseään muita parempina, suhtautuvat ennakkoluulottomasti erilaisuuteen ja pystyvät toimimaan yhdessä.

Mikään määrä face-liftiä Suomi-kuvaan ei auta, ellei väestö laajemmin saa edellytyksiä luovuuteen autoritaarisuuden, byrokraattisuuden ja riippuvuuden sijasta. Suomi on asenteissaan jäämässä jälkeen ainakin muiden Pohjoismaiden kehityksestä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: riippuvuuskasvatus, päihteiden käyttö, auktoriteettiuskoisuus

Sanoma-WSOY:n raskas paino

Torstai 26.3.2009 klo 10.19 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield arvelee (HeSa 26.3.), että Viron esilläolevaan historiantulkintaan kriittisesti suhtautuvien asenteen taustalla on tiedostamatonta häpeää. Häpeää siitä, että ei ole riittävästi ollut tukemassa Viroa sen vaikeuksissa.

Antti Blåfield ei suostu avaamaan toista silmäänsä. Hän ei ehkä halua, tai ei käsitä, että historialliset tahtumat ovat prosesseja. Yksi teko johtaa toiseen.

Suomalaiset olivat suunnitelleet Itä-Karjalan miehityksessä keskitysleireiltä hengissä selvinneiden, rodultaan ei-suomalaisten, siis "ei-kansallisten" eli venäläisten siirtämistä "muualle". Keskitysleirejä perusteltiin turvallisuudella. Venäläiset naiset, lapset ja vanhukset muodostivat leirien suunnittelijoiden mukaan turvallisuusuhan suomalaisille. Tällainen lajittelu, käytännöllisyys ja muualle siirtäminen tuntuivat luonnollisilta ja perustuivat suomalaiseen rotuoppiin. Sodan päättyminen suomalaisten tappioon esti nuo toimenpiteet. (Hyytiä: Itä-Karjala;helmi Suomen maakuntien joukossa)

Suomessa oli sekä natsismin kannattajia että vastustajia.

Myös Viro oli kahtiajakautunut. Virossa natsismi saattoi olla valta-asemassa. Natsit otettiin vastaan kukkasin. Samaan aikaanTallinnasta evakuoituja siviileitä kuljettavia laivoja tuhoutui suomalaisten miinoihin ja saksalaisten pommeihin tuhansine ihmisineen. Se ei ehkä aiheuttanut natsimielisissä suurta surua.

Kommunisteja ja juutalaisia, myös naisia ja pikkulapsia teloitettiin joukkohautojen reunoilla. Viron julistettiin juutalaisista vapaaksi alueeksi. 

Miksi sodan jälkeen väestösiirrot toteutuivat Virossa, mutta eivät Suomessa vaikka ideologioissa oli paljon yhtäläisyyksiä? Se johtui sodan lopputuloksesta. Neuvostoliitto oli menettänyt miljoonia ihmisiä natsi-Saksan hyökkäyssodan ja terrorin seurauksena.(Kannattaa lukea Curtzio Malaparten Kaput-kirja jos haluaa ymmärtää tunnelmaa natsi-Saksan vallan alla.) Tämä kokemus oli neuvostoliittolaisille traumaattinen.

Ehkä Neuvostoliitto koki natsisympatioita omanneet virolaiset turvallisuusuhkaksi siinä missä suomalaiset venäläisensä.

Yli-innokkuus virolaisen valikoidun historian osan jakamiseen saattaa johtua suomalaisen eliitin syyllisyydentunteesta sen vuoksi, että se itse rotuopillisine asenteineen on päässyt luikahtamaan kuin koira veräjästä tarvitsematta muuttaa asenteita, tarvitsematta surra traagisia virheitään ja väkivaltaa heikommassa asemassa olevia kohtaan.

Stalinin hirveitä rikoksia ei tarvitse sekoittaa keitokseen, jossa ovat käsiteltävinä pienten, demokratioina itseään pitävien kansojen historialliset prosessit. Kukin maa vastaa omista valinnoistaan, mutta niistä seuranneista tragedioista ei pääse eroon niitä tiedostamatta. Vasta tiedostaminen, nöyrtyminen ja sureminen palauttaa ihmisyyden.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: todellisuuden kieltäminen, propaganda

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin

Tiistai 24.3.2009 klo 10.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Sanoma-WSOY näyttää käyttävän osaa Viron historiasta valkoisen eliittimme historiatulkinnan vahvistamiseen. Talvisota oli "Erkon sota". Sen syttymistä edisti se, että ulkoministeri Erkko esti rauhanneuvottelijoita suostumasta järkevinä pidettyihin  myönnytyksiin. Nato-maiden, Liettuan, Latvian ja Viron lähetystöt  järjestivät Sanoma-talossa 23.3. seminaarin edistääkseen Virolaisen enemmistön historiatulkintaa Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjan "Kaiken takana oli pelko" avulla.

Jokainen kansakunta tarvitsee kypsyäkseen tiedon historiastaan. Tiedon on käsiteltävä tragediat ja surut, oikeat ja väärät ratkaisut. Niistä on otettava vastuu. Suomalaisille Suomen historian tunteminen on ensisijaista eivätkä eestiläiset omassa  keskeneräisessä prosessissaan voi sitä meille opettaa.

Suomen historian keskeinen ongelma liittyy vaikenemiseen. Köyhiä ja kansalaisoikeudettomia punaisia murhattiin ja murhat laillistettiin. Valkoisen eliittivallan katkeamaton jatkuminen tuli näin hyväksytyksi. Molemmilla sisällissodan osapuolilla surematon suru vaikuttaa alitajunnassa tänäänkin.

Suur-Suomi hankkeet ja vallitseva kansallinen ylemmyydentunto johti Itä-Karjalan miehitykseen, keskitysleireihin ja julmuuksiin. Itä-Karjalaiset eivät ole kirjoittaneet kirjoja kohtalostaan. WSOY ei ole kustantanut kirjoja näiltä leireiltä. Suomalaisten ei ole tarvinnut katsoa peiliin kuin varovaisesti.

Muita Saksan liittolaismaita lievemmät sotasyyllisyystuomiot riittivät kuittaamaan rotuopit, mutta eivät muuttaneet asenteita. Niitä ei pidetty väärinä mutta ne pidettiin salassa ulkoisen paineen johdosta. Poliitikot, akateemiset kansalaiset, lääkärit, opettajat ja rehtorit jatkoivat asemissaan kuten ennenkin.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: historian tulkinta, viisaus, tietoisuus

Mauno Koivisto tasavallan presidentiksi

Perjantai 20.3.2009 klo 16.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

 Tarja Halosen presidentti-foorumi ei jäänyt häntä edeltäneen presidentin niljakkaan itsekehun varaan. Halonen toi maahanmuuttoteeman yhteydessä keskusteluun suomalaisten alamaiskompleksin ja vaikeaksi koetun aseman suuren Venäjän ja rikkaan Ruotsin välissä. "Suomalainen kokee vallan menettämisen  pelkoa vaikka olisi 90 prosenttisessa enemmistössä."

Mauno Koiviston esiintyminen keskusteluosuudessa oli viisasta ja heijasti ennen näkemätöntä persoonallista lämpöä. Jos hän voimiltaan ja terveydeltään jaksaisi ja olisi ehdolla, äänestäisin häntä seuraavissa presidentinvaaleissa.

Koivisto kuvasi viime vuosikymmenen lisääntyneiden arkistotietojen, mm Moskovan avautuneiden arkistojen antaneen erinomaisen käsityksen siitä, miten vähäisillä tiedoilla tärkeitä päätöksiä on tehty. Siksi suunta johon on pyritty ja menetelmät joita on käytetty ovat saattaneet  tuottaa yllättävän tuloksen.

Koiviston puheenvuoro oli täynnä lämpöä ja ymmärrystä, mutta myös raikasta itseironiaa. Hän ymmärtää sen todellisuuden harhaisuuden, jossa mm poliitikot toimivat. Toiset itsevarmoina ja kaikkitietävinä toiset kuuntelevampina ja pohtivampina.

Maan johtajan tuleekin auttaa kanssatoimijoita tiedostamaan tämä tosiasia. Harhaisen todellisuuden hahmottamiseen tarvitaan kaikkien yhteisiä tietoja ja kokemuksia, ei vähiten naapurimaiden.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: todellisuudentaju, viisaus

Media kiertää laman olemusta kuin kissa kuumaa puuroa

Sunnuntai 15.3.2009 klo 16.52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Puhutaan 30 -luvun, 90 -luvun ja nykylamasta kuin kolmesta pahasta sudesta, joita ei erota toisistaan.

Media kuvaa poliittisia pelejä mutta ei ongelmien ydintä.

 Suomesta puuttuu Suomen 1930 - luvun elinkeinorakenteen, demokratiavajeen ja ammattiyhdistystoiminnan rajoitteiden erittely suhteessa lamaan ja ulkomaihin. Tuolloin suuri osa suomalaisia oli demokratiavajeen vuoksi demonisoituna ja syrjässä. Siksi heidän hyvinvoinnistaan, koulutuksestaan tai tulevaisuudestaan ei tarvinnutkaan huolehtia. Hyväosaisista huolenpito oli itsestään selvää, se kuului valtion mandaattiin - kuin ilma , jota hengitetään.

Yhdeksänkymmentäluvun laman suuri ero nykyiseen oli oma valuutta, jonka devalvoinnilla porvarihallitus ja ammattiyhdistysliike  ratkaisivat laman voittajat ja häviäjät. Kontrollin puutteesta sairastunut pankkitoiminta saneerattiin.Ne alat ja kansalaiset, niiden piirissä erityisesti pienyrittäjät ja asuntovelalliset, joilla oli ulkomaista lainaa, olivat häviäjiä. Samoin kunnat, joiden valtionosuuksia pysyvästi pienennettiin, veronmaksajista puhumattakaan. Pankit pelastettiin verovaroin.

Kuntien valtionosuudet olisi voitu nousukauden aikana palauttaa, jolloin koulutoimen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen erityisesti päivähoidon ja lastensuojelun hidas heikkeneminen ja alasajo olisi voitu estää. Laman jälkeen pääministerinä oli Paavo Lipponen, jonka uusliberalistinen kiinnostus ei liittynyt kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen kuntien palvelujen kautta,mikä olisi tehnyt yhteiskunnan vastustuskykyisemmäksi nyky laman vaikutuksille. Sen sijaan hallitsematon yksityistäminen sai jalansijaa kunnan toiminnan kaikilla osa-alueilla. Kilpailuhengen, vastuuttomuuden ja eriarvoisuuden ilmapiiri voimistui.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kärsijät, hyötyjät,

Eikö Katainenkaan oppinut?

Lauantai 14.3.2009 klo 19.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Näyttää siltä, että Suomen hallitus ei ole vieläkään tiedostanut kehittymässä olevan laman katastrofaalista syvyyttä. Jos tiedostaisi ei valtiovarainministeri enään tässä vaiheessa puhuisi ministereiden ja muiden varakkaiden veronalennuksista. Väitän, että tavallisten kansalaisten mitta tulee täyttymään, kärsivällisyys loppuu, kuten kävi eläkekysymyksessä.

Suomalaista yhteiskuntaa on hallittu salailulla ja puolitotuuksilla. Pääministeri on oikein ottanut tunnuslauseekseen sen, että keskeneräisiä asioita ei oteta keskusteluun. Suomalaiset ovat tottuneet vuosisatojen ajan odottamaan lakki kädessä vuoroaan herrojen porstuassa mutta ajat voivat muuttua.

Kataisen tämän päivän ( 14. 3. ) lamanhoitoehdotus on kuin suoraan Yhdysvalloista. Veronalennuksia ja kulutuksen lisäämistä. Yhdysvallat lamaan suurimpana syyllisenä ei kuitenkaan yksin enää linjaa globaalia taloutta. Saksa ja Ranska, Britannia etunenässä vaativat hedge-rahastojen sekä veroparatiisien suitsimista ts. vihdoinkin säätelyä. Myös Kiina vaatii Yhdysvalloilta takeita siitä, että sopimukset pitävät ja Kiinan lainaamat rahat ovat turvassa.

Luultavasti EU:n jäsenmaiden Luxemburgin ja Itävallan lupaukset avoimempaan pankkipolitiikkaan eivät voi olla riittäviä. Muutenkin EU:n sisällä näiden maiden käytännöt ovat vähintäinkin kummallisia. Toivottavasti Sveitsi sekä muut veroparatiisit pakotetaan ei vain hieman availemaan kysyttäessä joitakin tilejä vaan sitoutumaan nykyistä selvästi suurempaan systemaattiseen avoimuuteen.

On mielenkiintoista kuinka Suomen hallitus ei vieläkään ota vastuuta lainsäädännön puutteista. Edellisessä lamassa hallitus ja tiedotusvälineet sysäsivät syyn pankeille kun syytä olisi pitänyt etsiä lamaan ensisijaisesti vastuussa olevista poliitikoista. Olisihan nytkin luullut, että eläkevakuutusyhtiöiden seikkailujen ja hätätilan paljastuttua olisi säädetty laki, joka olisi estänyt UUDET vastuuttomat sijoitukset esim Hedge-rahastoihin. Uskomatonta on ,että kaikkien aineiden mallioppilas Suomi ei ole oppinut edellisestä lamasta mitään.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lama, hallituksen virheet,

Maailmantalouden kriisi ja todellisuus

Perjantai 13.3.2009 klo 18.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Vesa Toijosen tuottama TV 1:n Ulkolinja onnistui 11. 3. erinomaisesti kuvaamaan sitä kuinka maailmatalouden käsittämätön katastrofi on tullut mahdolliseksi. Demokratian ja jonkinlaisen tasa-arvon ihanteiden muuttuminen Yhdysvalloissa ahneudeksi, toisten hyväksikäytöksi, moraalin murenemiseksi ja vastuuttomuudeksi ei kuitenkaan ole vain Yhdysvaltojen ongelma vaan ohjelmaa seuratessani ajattelin samanaikaisesti niitä trendejä, jotka ovat muuttaneet suomalaisen todellisuuden hyvin samankaltaiseksi.

Epätodellinen katastrofin tunne nykytilanteessa muistuttaa tunnetta, jonka koin Suomessa pääomaliikkeitten vapauttamista seuranneessa ensimmäisessä päiväkoron nostossa 30 prosenttiin kahdeksankymmentäluvun puolivälissä.Samoin lakivaliokunnan jäsenenä koin kuinka ensimmäinen pääomapiirien tavoittelema ja porsaanreikiä sisältävä optiolaki säädettiin hyödyttämään pientä eliittiä ja oli alkuna muutosten sarjalle, jotka muuttivat vähitellen moraalia ja etäännytti hyvinvoivia kansalaisia entistä enemmän tavallisista ihmisistä. 

Luin 2006 syksyllä hollantilaisen Arnon Grunbergin kaunokirjallisen teoksen Tirza. Siinä eläkkeellejäänyt hyvin toimeentuleva, melko ylellisesti asuva amsterdamilainen  kustannusvirkailija matkustaa Sveitsiin hoitamaan pankkiasioitaan. Pankin henkilökunnan aikaisemmin äärimmäisen kohtelias palvelu on muuttunut viileäksi ja pidättyväiseksi. Osoittautuu, että asiakkaan eläketurvaksi säästämät rahat ovat Hedge-fund sijoituksissa kadonneet taivaan tuuliin. Mitään ei jäänyt jäljelle.

Olin lentää selälleni kun YLE:n A-talkissa 12. 3.  kansanedustaja ja yrittäjä Eero Lehti ,siis vuonna 2009, edelleen puolustelee Hedge-fundeja, jotka ovat todellisia kupla-kupla rahastoja vailla reaalista pohjaa. Yhtä yllättynyt olin siitä, että vielä vuonna 2008, yksityiset eläkesäätiöt ovat sijoittaneet Hedge-rahastoihin.

Pääministeri Matti Vanhanen on neuvotellut hollantilaisen kollegansa Balkenenden kanssa maailman talouskriisistä G 20 kokouksen alla. Osoittautuu, että Hollannin pääministeri ei ole yhtä innostunut säätelystä kuin Vanhanen. Kuinka voisikaan olla. Hollantilaiset ovat pitkän historiansa aikana käyneet kauppaa, ottaneet riskejä ja harrastaneet siirtomaitten riistoa suuremmin sitä vieläkään paheksumatta. Jo kymmenen vuotta sitten belgialainen De Morgen kuvasi kuinka jo kolmanneksella hollantilaisista on tuolloin 300 000 Smk arvosta sijoituksia. Nykyisin varmasti vielä suuremmalla joukolla entistä suurempia summia. Osa ehkä saanut suuriakin voittoja kuplataloudessa. Osa tietenkin menettänyt kaiken. Missään tapauksessa hollantilaiset eivät ole yksimielisiä säätelyn tarpeesta ja heidän yhteiskuntansa on kokemuksiltaan hyvin erilainen kuin Suomi.

Jokainen Euroopan unionin maa on historialtaan erilainen. Tämä kriisi kärjistää noita eroja. Globaalin talouden aikana pääasiassa kehittyneiden talouksien yksittäiset sijoittajat ovat hyötyneet muista. Hämmästyttävää on, että säätelyä ja valvontaa ei ole herätty vaatimaan suurehkojenkaan katastrofien aikana ennenkuin vasta nyt. Kun George Soroksen tapainen keinottelija aiheutti Britanniassa punnan suojelutarpeen kustansi jokainen britti varallisuuteen katsomatta toimenpiteen kustannukset. Sama toistui Malesiaa lukuunottamatta Aasiassa. Köyhät kehittyvät maat myös Etelä-Amerikassa joutuivat kärsimään keinottelusta.

Niin kauan kuin moraalittomat pelurit ratkaisevasti vaikuttavat globaalissa taloudessa ei tarvittavaa säätelyä saada aikaan. Kunkin maan sisällä on keinottelusta ja säätelemättömyydestä hyötyjiä, mutta vähävaraiset ovat takuuvarmasti kärsijöitä. Keskustelun rehellisyyttä vaikeuttaa se, että poliittisista päätöksistä ei kukaan tunnu ottavan vastuuta. On tapana syyttää pankkeja, laadusta riippumatta mutta poliittiset päättäjät, luottoluokituslaitokset ja keskuspankit ovat osasyyllisiä.

TV 1:n Ulkolinjassa Paul Krugman havainnollisti kriisin kehittymisen liittymisen Yhdysvaltojen poliittisten voimasuhteiden muutokseen ja mm Etelä-valtioiden mustan väestön siirtymiseen republikaanien kannattajiksi. Tästä on havainnollisena esimerkkinä toisen hollantilaisen kirjailijan Arthur Japinin kirja " De swarte met het witte Hart" eli mustat, joilla on valkoinen sydän. Turvallisuuden tunteen hakeminen pakottaa siirtymään toiseen aikaisemmin vihamieliseen todellisuuteen, jossa on eri arvot ja moraali mutta se tarjoaa samaistumisen valtaan ja voimaan ja siten turvallisuuteen. Keinottelukaan ei enää tunnu pahalta kun " kaikki" sitä tekevät.

 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ahneus, propaganda, todellisuudentajun menettäminen

Joukkoraiskaus sota-aseiden rajoittamisneuvottelut voinevat alkaa

Sunnuntai 8.3.2009 klo 15.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jos Tasavallan presidentti Tarja Halosen ehdotus joukkoraiskausten sisällyttämiseksi sota-aseisiin saa laajan hyväksynnän, voinevat aserajoitusneuvottelut tässäkin asiassa mitä pikimmiten alkaa. Meillä on useita esimerkkejä onnistuneista, aluksi kansanliikkeiden eteenpäin viemistä aserajoituksista kuten maamiinakielto ja ydinaseiden rajoitukset.

Geneven sopimustakin voi täydentää raiskauskiellolla eettisen sodankäynnin turvaamiseksi.

Miten joukkoraiskausrajoitus voitaisiin saada aikaan. Aluksi tietenkin edellytetään globaalia keskustelua asiasta ja toimenpiteiden valmistelua. Seminaarit, mielenosoitukset ja yleinen asian tietoisuuteen saattaminen on tärkeätä. Yleinen kokemus sodista kautta vuosisatojen osoittaa, että jokaista taistelujoukkoihin kuuluvaa miestä voidaan pitää potentiaalisena raiskaajana. Siten ennaltaehkäisyn on ulotuttava yksilötasolle.

Kirjallinen sitoutuminen olemaan raiskaamatta on eräs toimenpide joskaan ei vakuuttava. Seksuaalirikollisten ja insestiin syyllistyneiden käsittelyssä esimerkiksi vankiloissa on päädytty lääkkeellisiin hoitoihin esim kemialliseen kastraatioon joskin lievempikin lääkitys voi vaimentaa seksuaalista kiihoittumista ja kykyä. Tällaisista hoidoista saatua kokemusta voitaisiin soveltaa armeijoihin. Toisin sanoen tarvitaan seksuaalista halua vaimentava pilleri mukaan aserajoitusneuvotteluihin.

Kun sodat on saatu eettisiksi ja tappaminen säännöt täyttäväksi ei kukaan jännitystä hakeva viitsi enää sotia. Silloin ehkä voidaan alkaa neuvotella öljystä ja vedestä. "Kun sinulla on noin paljon vettä vaihtaisitko sitä öljyyn kun meillä ei ole vettä." Kun kasvatus suuntautuu tunteiden säilyttämiseen eikä tukahduttamiseen saatetaan päätyä kokemaan, että maapallon vesi, öljy, ilma ja tuuli ovat kaikki yhteisiä, jotka voidaan jakaa ystävyydessä ja saattaa kaikkien ulottuville.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eettinen sodankäynti, raiskausten ennaltaehkäisy

Joukkoraiskaukset johtuvat opitusta sairaasta erektiosta

Sunnuntai 8.3.2009 klo 13.59 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tasavallan presidentti Tarja Halonen esittää Liberiassa pidetyssä kansainvälisessä kongressissa, että joukkoraiskaukset luokiteltaisiin sota-aseeksi. Siis kuten kivääri, fosforipommi ja hyökkäysvaunu.

Raiskauksen dynamiikka pohjaa arvoihin ja ulkoaopetettuun moraaliin. Jos koti kasvattaa pojan perinteisiin miehen miehekkäisiin arvoihin, siihen kuuluu miehen rooli vahvana, sotimaan kykenevänä, naista suojelevana ja isänmaan - on se sitten millainen tahansa- etua puolustavana, luotettavana henkilönä.

Raiskauksessa mies alistaa naisen tahtoonsa. Se heijastaa omistamista, naisen esineellistämistä ja alistamista. Sotien joukkoraiskaukset kuvastavat kollektiivisia ulkoa opetettuja arvoja, joiden mukaan vihollisen naisiin voidaan suhtautua saman ulkoaopetetun uskonnollisen tai kansallisen viholliskuvan mukaan kuin vihollissotilaisiinkin, jotka on kollektiivinen lupa tappaa. Jos naiset tappamisen sijaan raiskataan kohdistuu alistaminen ja kosto myös välillisesti vihollissotilaisiin ja miehiin.

Miten on mahdollista, että sotilas saa erektion vihan, koston ja alistamisen psykologiasta. Ei se ole lainkaan ihmeellistä. Suurin osa miehistä kykenee seksiin ilman eläytymistä kumppanin tunteisiin vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Eräässä yhdysvaltalaisia opiskelijoita luotaavassa tutkimuksessa 70% sanoi kokevansa vihan tai alistamisen tunteita yhdynnässä.

Vain ns alkukantaisissa yhteisöissä, ennen perinteistä autoritaarista koulutusta ja rahajärjestelmää esimerkiksi Papua Uudessa Guineassa(E. R. Sorensonin tutkimusten mukaan)vallitsi aggressiosta vapaa seksuaalisuuden kulttuuri.

Nyky-yhteiskuntamme perustuvat siihen, että lapset syntyvät aitoina, mutta kuolevat mekaanisina kopioina. Suuri osa aikuisista on joutunut jättämään aitouden ja eläytymisen kauas taakseen. Kaupallinen viihdekin korostaa väkivallalla höystettyä seksiä, joka näyttää todellakin viihdyttävän niin monia.

Sota-ase tiedostamatontakin väkivaltaa sisältävä seksi on. Joukkoraiskaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu epäinhimillisyyden ja humanismin puutteen meressä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ulkoa opetetut arvot, tunteettomuus

Elokuvien väkivalta ja rahapelit

Lauantai 7.3.2009 klo 16.54 - Pirkko Turpeinen - Saari

Kävin pitkästä aikaa oikeassa elokuvateatterissa katsomassa kehuttua Waltz with Bashir elokuvaa. En ole koskaan ollut elokuvaesityksessä, jonka jälkeen yleisö olisi jäänyt istumaan niin tyrmistyneenä, hiljaa ja tunteiden vallassa paikoilleen. Minulla kyyneleet valuivat järkytyksestä ja surusta.

Sanon siksi "oikeassa elokuvateatterissa" että kotona CD:tä katsellessa ei pääse kokemaan sitä, minkälaisesssa maailmassa mainoksia ja tulevien elokuvien trailereita näkevä yleisö elää.

Elokuvaa edeltävä mainosjakso oli toisella tavalla tyrmistyttävä kuin elokuva itse.Olin järkyttynyt tulevien elokuvien ja mainosten silmille syöksyvän väkivallan, laittomuuden ihannoinin, vääristyneiden arvojen ja huumaavan metelin coctailista. Joukkoon oli eksynyt yksi ilmeisesti japanilainen lastenelokuva, joka ei muodostanut poikkeusta.

En ihmettele päivystäviä kirurgeja, jotka muutama päivä sitten TV:n uutislähetyksessä kertoivat poliklinikoille tulevista väkivallan uhreista todeten, että mallia on otettu väkivaltaelokuvista.

Kuinka lapset ja nuoret voivat säilyä tervejärkisinä tällaisessa tulituksessa.

Sairaita pääomaliikkeitä ja veroparatiiseja ryhdytään kutsumaan niiden oikeilla nimillä ja määritellään, lakeja muuttamalla, rikollisiksi ja yhteiskunnan vastaisiksi toiminnoiksi. Taloudellisen hyödyn hankkiminen sairaan elokuva- tai videoväkivallan avulla tulisi samoin ottaa käsittelyyn. Lasten ja nuorten mielen tuhoaminen on kammottava rikos siinä missä talousrikoksetkin.

Rahapelit ovat kolmas sairas alue, jota tulisi kutsua sen oikealla nimellä. Rahapeliriippuvuuden tietoinen aiheuttaminen taloudellisen hyödyn toivossa ei ole inhimillistä. Se, että Suomessa valtio saa hyödyn ei lievennä vastuuta siitä, että tiedetään tietyn prosentin pelaajista tulevan syvästi riippuvaisiksi ja tuhoavan itsensä. 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: väkivallan bonukset, rahapelien tuotto

Jokelan raportti ei osu naulankantaan

Sunnuntai 1.3.2009 klo 18.11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tuulikki Petäjäniemen johtaman raportin olisi tullut puuttua nuorten hyvän mielenterveyden ylläpitämisen keinoihin ja varhaiseen auttamiseen.

Keinot ovat olemassa ja ne pitää ottaa käyttöön. Tällaisella erityiskomitealla olisi arvovaltaa saada muutoksia aikaan.

On tullut todetuksi, että Pekka-Erik Auvinen oli koulukiusattu, luultavasti masentunut eikä hän saanut haluamaansa tai vanhempien toivomaa psykiatrista arviota eikä asiantuntevaa hoitoa.

1) Koulukiusaamista ei voi poistaa kiusauksen esto-ohjelmilla. Sen sijaan sen voi poistaa täydellisesti kouluyhteisön ilmapiirin kehittämisojelmalla. Koulu on lapsen ja nuoren kotiakin tärkeämpi yhteisö. Opettaja on tärkein henkilö. Opettajille tulee tehdä mahdolliseksi tutustua oppilaisiinsa, heidän tunteisiinsa ja taipumuksiinsa. Opettajalla tulee olla mahdollisuus kokoontua n 10-12 oppilaan kanssa kerrallaan viikottain pohtimaan lapsille tärkeitä kokemuksia ja tunteita. Jokaisen oppilaan tulee voida tuntea olevansa tärkeä. Opettajan lukujärjestys ja työnohjaus on saatava kuntoon.

2) Nuorisopsykiatrisen hoitojärjestelmän mahdollisuus panna potilas jonoon on kiellettävä. Nuorisopsykiatria on välitöntä reagointia vaativa hoitoalue kuten aivoveritulppa aikuisten neurologiassa. Helsingin kaupungissa tällainen järjestelmä toimi 1999 saakka kunnes toiminta siirrettiin HUS:iin.

Nuoren on voitava kävellä poliklinikalle sisään jopa ilman etukäteissoittoa. Kun nuori tuntee tarvitsevansa apua on ensimmäisen arvion tekevän psykiatrin oltava paras asiantuntija. Nuori ei saa joutua kouluterveydenhoitaja, terveyskeskuslääkäri, lähete, nuorisopoliklinikka ketjuun. Ensi arvion on oltava asiantunteva, ei vain sinne päin. Asiantuntija osaa arvioida minkä tyyppinen hoito auttaisi parhaiten siitä eteenpäin.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ongelmien ydin, ennaltaehkäisy

Lumedemokratiaa ja kyynisyyttä

Sunnuntai 1.3.2009 klo 17.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Oli mielenkiintoista panna merkille YLE:n Pressiklubi-ohjelmassa, kuinka Lumedemokratia kirjan kirjoittaja Katja Boxberg, ivallisesti hymyillen,suomi 70- luvun poliitikkoja yhteistyöstä "diktatuuri" Neuvostoliiton kanssa ja DDR:n tunnustamiskiihkosta. Urho Kekkonenkaan ei jäänyt rauhaan vaan hänet syyllistettiin omasta ehdokkuudestaan.

Suomi on minunkin mielestäni autoritaarinen ja byrokraattinen maa mutta näen kehityskulun ja piirteet varsin toisin kuin ilmeisesti Boxberg ja Heikka näkevät.( Aion pikimmin tutustua heidän tekstiinsä tarkemmin)

Autoritaarisuus ja eliitin vallankäyttö ovat jatkuneet sisällissodasta, talvi- ja jatkosotien läpi tähän päivään saakka melko saman muotoisena. Valkoisten hirmutekojen laillisuus, punaisten surun virallinen kieltäminen ja punaisten vuosikymmeniä jatkunut  nöyryyttäminen, eliitin ryssäviha ja saksalaismielisyys muodostivat suomalaisen yhteiskunnan kehyksen. Hävitty sota ei muuttanut valtarakenteita eikä todellisia vallankäyttäjiä. Saksalaismielisyys sekoittuu nyt Yhdysvaltalaismielisyyteen.

Kekkosen vallankäytön ytimessä oli ystävyyden ja rauhan rakentaminen Neuvostoliiton kanssa.Kekkonen toimi eliittiä ja sen pyrkimyksiä vastaan. Kekkonen sai kokea enemmän vihaa kuin yksikään muu presidenttimme. Ilman lujuutta ja kykyä vastustaa median ja eliitin mieltymyksiä Suomi ei olisi onnistunut toimimaan ETYK-kokouksen isäntänä 1975, jolla kokouksella on ollut kauaskantoisia seurauksia.

Suomalaisten yleinen mielipide oli valtion virallisella propagandalla ohjattu saksalaismyönteisyyden vahvistumiseen ja ryssävihan ja ennakkoluulojen voimistumiseen. Kekkosen yksinäisenä tehtävänä oli yrittää opettaa suomalaiset pois tuosta indoktrinaatiosta. Boxberg ja Heikka eivät voi omilla tunteilla tuntea mitä kahden tai vaikka vain yhden sodan traumat ihmisessä ovat. Kekkonen tunsi ja tiesi.

 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eliitin valta, byrokratia, anteeksipyynnöt