Epäsosiaalisuus valtaa maailman

Maanantai 31.8.2009 klo 10.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Epäsosiaalisuus on aikaisemmin rajattu käsittämään kaikki sellainen toiminta,joka on laitonta, lähinnä rikollisuuden synonyyminä.Psykologiselta tai psykiatriselta kannalta epäsosiaalisuudella kuvataan ihmistä,jolle on luonteenomaista kyvyttömyys ottaa toiminnassaan huomioon toisten ihmisten tunteita ja oikeuksia. Rakkaudettomuus johtaa tällaiseen ihmisluonteen muovautumiseen.

Viimeiset vuosikymmenet ovat nopesti muuttaneet yhteiskunnan ilmapiirin läpeensä epäsosiaaliseksi. Se ilmenee kaikenlaisena piittaamattomuutena toisista ihmisistä, ympäristöstä tai luonnosta. Väkivallan eri muodot läpäisevät arjen on sitten kysymys mediasta, koulusta,työyhteisöistä tai pihapiireistä.

Koulutettujen,varakkaiden henkilöiden epäsosiaalisuus ilmenee sotina,veronkiertona, rahanpesuna, veroparatiisitoimintana, korruptiona ja muina demokraattisen toiminnan puutteina. Osattomien epäsosiaalisuus vuorostaan saa ilmentymänsä koulukiusaamisena,ilkivaltana,humalassa riehumisena,paikkojen tuhoamisena,ryöstöinä ja pahoinpitelyinä.

Mainosrahoista riippuvainen media tukee rahakkaita puolueita. Lähes 20 vuotta jatkunut epäsosiaalisesta politiikasta johtuva eriarvoisuuden kasvu ei ole saanut kansalaisten tajuttavaa selitystä tiedotusvälineissä. Rahakkaiden ja koulutettujen epäsosiaalinen toiminta laillistetaan eduskunnassa. Osattomien epäsosiaalisuus vuorostaan saatetaan rangaistavaksi eduskunnassa.

Mitkään poliisivoimat eivät tule riittämään pitämään osattomien epäsosiaalisuutta kurissa mikäli osattomuutta vuodesta toiseen lisätään.

Ainoa ratkaisu luovuuden ja rakkauden kasvamisen suuntaan olisi kansainvälinen koulutettujen ja varakkaiden epäsosiaalisuuden tekeminen mahdottomaksi. Taloudellinen eriarvoisuus tulisi muuttaa lisääntyväksi oikeudenmukaisuudeksi. Päiväkotien ja koulujen voimavarat tulisi lisätä sellaisiksi, että opettajien olisi mahdollista luoda päiväkoteihin ja kouluihin empatian ja välittämisen ilmapiiri.Poliisien tehtävän tulisi jäädä tuloksia taustalla varmistavaksi voimaksi eikä nykyisenkaltaiseksi voimattomaksi vallitsevan epäsosiaalisuuden sattumanvaraiseksi kontrolloijaksi.

Rikosten sovittelu

Sunnuntai 30.8.2009 klo 16.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ystäväni Rotterdamin yliopiston kriminologian professori Louk Hulsmannin mielestä nykyinen rikosseuraamusjärjestelmä tulisi kokonaan lopettaa. Hän on suosittu puhuja ympäri maailman. Hän osoittaa kuinka nykyisen rikosseuraamusjärjestelmän vallitessa rikoksesta epäilty leimatuu alusta lähtien. Hän menettää subjektiutensa eikä voi saada oikeudenmukaista kohtelua.

Jo 1970-luvulla, jolloin Hollannin vankimäärä oli pienempi kuin Suomen, hollantilaiset harrastivat rikosten sovittelua. Sovitteluprosessi on saanut jalansijaa myös Suomessa. Sovittelussa rikoksen tekijä ja rikoksen kohde tapaavat toisensa sovittelijan läsnäollessa, tutustuvat toisiinsa ja mahdollisuus keskinäiseen eläytymiseen syntyy.

Keskinäinen eläytyminen tuo uusia mahdollisuuksia nähdä taustoja sekä luo mahdollisuuksia sopia miten rikos voidaan sovittaa ilman varsinaista rikosoikeudellista prosessia.

Konsultoin työssä ollessani psykiatrina seitsemässä ns suojelukasvatuslaitoksessa. Rikoksentekijän ja rikoksen kohteen ystävystyminen sovintoprosessin kuluessa näissä laitoksissa oli palkitsevaa. Ennakkoluulot puolin ja toisin vähenivät ja tarve kostoon tai katkeruuteen kävi tarpeettomaksi. Viha ja katkeruus syövät ihmistä sisältäpäin.

On paradoksaalista, että yhteiskuntien kehitys voi myös pysähtyä ja taantua. Nyt Hollannin yhteiskunta on moninverroin kovempi ja eriarvoisempi, jolloin myös vankimäärät ovat nousseet rakettimaisesti. Hulsman on suositumpi puhuja Brasiliassa, Kolumbiassa ja Espanjassa kuin kotimaassaan. Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuden,piittaamattomuuden ja väkivallan kasvu johtanee nopeasti paineeseen ratkaista yhteisöllisiä ongelmia entistä useammin rikosoikeuden keinoin.

Harri Holkerin onnettomuus ja media

Lauantai 29.8.2009 klo 18.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Entisen valtuustotoveri Harri Holkerin kärsimys liikuttaa ja tuntuu kohtuuttomalta. Toisaalta onnettomuuden toinen osapuoli,Iltalehden 29.8.2009 mainitsema "kondomivaras" liikuttaa myös sekä herättää lukijan mielenkiinnon.

Jukisuudessa tapahtumaa on kutsuttu aluksi pahoinpitelyksi, nyt myöhemmin onnettomuudeksi. Iltalehden kuvauksen mukaan onneton kondomivaras ryntää kaupasta ulos törmäten ovella Holkeriin, joka kaatuu ja murtaa lonkkansa.

Lehti ei ole haastatellut tapahtuman toista osapuolta, kondomivarasta. Miten hän on törmäykseen suhtautunut? Miksi hänellä oli kiire kondomivarkaisiin ja kaupasta ulos?

Lukijan ainoaksi vaihtoehdoksi jää käyttää mielikuvitustaan: Onneton mies, jolla on aikaisempia rikoksia, joutuu rahan puutteessa varastamaan kondomeja. Hän ei halua saattaa rahan puutteesta huolimatta kumppaniaan raskaaksi vaan varastaa tuotteen ja kiiruhtaa mielenliikutuksen vallassa treffeille.

Harri Holkeri sattuu onnettomuudekseen ovella törmäyskurssille. Jos Harri Holkeri olisi hiihtoladulla törmännyt puuhun ja kaatuessaan murtanut lonkkaluunsa samoin seurauksin kuin nyt kaupan portailta kaatuessaan, Iltalehden juttu ei olisi saanut yhtä sensaatiomaisia sävyjä kuin nyt.

Tämänkin päiväinen uutinen olisi ollut lukijan kannalta antoisampi, ellei jälleen olisi syyllistytty nykymedialle niin tavalliseen vähävaraisen ihmisen leimaamiseen" rikolliseksi", jonka jälkeen hän ei ansaitse empatiaa eikä tasa-arvoista kohtelua hyvin toimeentulevaan kansalaiseen verrattuna. Hyvin toimeentuleva kansalainen voi median tuella vaatia korvausta varattomalta henkilöltä ja sen lisäksi saada lukijoiden sympatian puolelleen.

Kommunistien kortistointi Suomessa

Lauantai 29.8.2009 klo 16.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kimmo Rentolan kirjoittaman SUPO:n historiikin julkistamisen jälkeen kaikki suomalaiset, ei vain kommunistit, tietävät minkälaista syrjintää heikoimpien oikeuksia ja demokratiaa puolustavat suomalaiset kommunistit ovat nykypäiviin saakka saaneet kokea.

Minkälaisen yhteiskunnan poliisi kortistoi esimerkiksi vielä 1970-luvulla yhden laillisen puolueen jäsenet.

Kansalaisoikeuksien vaatiminen aseelliseen taisteluun joutumisen uhallakin 1918 johti tragediaan. Sodan hävinneitä punaisia teloitettiin ja vangittiin myös sisällissodan jälkeen. Kun teloittaminen ei enää ollut mahdollista, tehtiin yhteiskunnallisen toiminnan mahdollisuudet ja tavallinen elämäkin muilla keinoin vaikeiksi. Kokonaisen eduskuntaryhmän vangitseminen, kokoontumis- ja muiden toimintaoikeuksien kieltäminen ja rajoittaminen leimasivat 1920- ja 1930-lukuja. Demokraattisia oikeuksia rajoittavia lakeja oli täysin mahdollista säätää eduskunnassa.

Olkoonkin, että Neuvostoliitossa vallitsi totalitaarisesti hallittu sosialistinen diktatuuri, sen voitto toisessa maailmansodassa pelasti suuren määrän suomalaisia kommunisteja vankiloista ja teloituksilta, joita ehdittiin toteuttaa hieman yli 500. Suomalaisten ja Saksan voitto olisi ollut kohtalokas.

Suomen eliitin ja kaupallisen median lähes vainoharhainen suhtautuminen suomalaisiin kommunisteihin on eräs syy siihen, että tavallisten kansalaisten on ollut otettava annettuina mielikuvat, jotka eivät vastaa todellisuutta.

Olisi tärkeätä saada vireille yliopistollinen tieteellinen työ tai opinnäyte siitä, minkälaisia aloitteita suomalaiset kommunistit ovat tehneet ja kuinka äänestäneet sodanjälkeisessä eduskunnassa.

Suuri osa oikeistososialidemokraatteja ja heistä oikealle olevia poliitikkoja pyrkivät hyötymään taktisesti sellaisesta sanamagiasta ja tapahtumien tulkinnasta, jossa Länsimaiden kommunistit samaistettaisiin totalitaaristen diktatuurien kommunisteihin. Puhutaan kommunismin kukistumisesta kun tarkoitetaan mahdottomaksi osoittautuneen totalitaarisen sosialistisen diktatuurin kukistumista.Kommunistista maata ei ole maapallolla missään tähän mennessä vielä ollut. Näillä samaistuksilla pyritään siihen, että aito demokratian tavoittelu nykyaikaisessa finanssipääoman diktatuurissa ei voisi onnistua. Sanamagialla eriarvoisuuden lisääminen muuttuu huolenpidoksi kansalaisista. Eliitin etujen ajaminen työväen asialla oloksi.

Finanssipääoman ja mediavallan kytkeytyessä toisiinsa Suomessa on vain vähän korruptiosta ja yhä eriarvoisemmaksi yhteiskuntaa muuttavasta lainsäädännöstä ja vaalivilpistä irrallaan olevia puolueita. Eduskunnan ulkopuoliset puolueet joukossa SKP lienevät näistä puutteista vapaimpia.

Vaalien alla median valtaavat eliitin tarpeita myötäilevat toimittajat. Vain harvoin saamme nauttia Timo-Erkki.Heinon (YLE Ulkolinja) dokumenttien kaltaisia ohjelmia siitä mitä ahneuden aika käytännössä tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että köyhät köyhtyvät demokraattisesti ja rikkaat rikastuvat keinottelemalla. Poliittinen ja taloudellinen opportunismi ei ole koskaan juhlinut niin räikeästi kuin nyt.

Toistettu valhe Afganistanin sodasta=totuus

Sunnuntai 16.8.2009 klo 18.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen eliitti on jälleen vakuuttanut, että Afganistanissa ei ole sotaa ja että ainakaan Suomi ei ole sodassa. HeSan toimittaja Pekka Hakala vahvistaa tiedonvälityksen toistamia puolitotuuksia HeSa 16.8.2009.Hän väittää Afganistanin sodan poikkeavan Irakin sodasta siinä, että Afganistanin sodalla on YK:n mandaatti, minkä vuoksi Suomen on oikeutettua osallistua siihen.

Näinhän asia ei ole. Yhdysvallat ja Iso-Britannia aloittivat Afganistanin pommitukset Enduring freedon operaationa lokakuussa 2001. Ei sodan aloituksella ollut minkäänlaista YK:n mandaattia. Pommitusten perusteluna pidettiin terroristijahtia, taleban-hallituksen kaatamista ja sotaa huumeita vastaan. Kyseessä oli eräänlainen sisällissodan aloittaminen ulkoa päin.

Joitakin kuukausia sodan alkamisen jälkeen sen rinnalle perustettiin ISAF-"rauhanturvaoperaatio" YK:n valtuutuksella. Myöhemmin sotilasliitto NATO otti ISAF-joukot johtoonsa ensimmäisessä Euroopan ulkopuolisessa operaatiossaan.

Varmaa on, että pommitukset ja täsmäohjatut murha-ohjusiskut eivät ole rauhanturvaamista. Sotilasliiton puhdas rauhanturvaoperaatio on myös sanamagiaa samalla tavalla kun aseteollisuus on puolustusvälineteollisuutta.

Varmuudella ISAF on sodan osapuoli. Sen tehtävänä on tukea hallitusta taleban-joukkoja vastaan. Hallitus edustaa "rauhaa" ja Taleban "häiriötä", "uhkaa" tai muuta puuttumista edellyttävää toimintaa. Maan hallitus on Yhdysvaltojen "asettama", joka myöhemmin vahvistettiin näennäisen demokraattisella äänestyksellä. Tosiasiassa Afganistanin kaltaisessa maassa valtaa käyttävät kymmenet eri tavoin toimivat ja yllättävästikin yhteistyökumppaneita vaihtavat sotaherrat ja huumeparonit sekä aikaisempi rikas Yhdysvalloissa koulutettu eliitti. Afganistanilaisilla ei voi olla rahasta riippumatonta tiedonvälitystä kun tiedämme, että sitä ei ole Suomessakaan. Raha ja valta ovat tässä yhdessä maailman köyhimmistä valtioista täysin kietoutuneet toisiinsa.

Korruptio, huumeraha ja eliitin valta ovat vieraannuttaneet ja vieraannuttavat yhä enemmän köyhiä kansalaisia länsimaisista toimijoista. He siirtyvät talebanin tukijoiksi. Ratkaisut ovat käytännöllisiä mutta johtavat traagisiin seurauksiin. Vaalivilppi, äänten ostaminen, monet meistä mielikuvitukselliset ongelmat tekevät väkivallan ohella Afganistanin vaaleista täysin arvaamattomat. Äänestäminen sodan oloissa on mielettömyyttä.Tuloksen tulkitseminen jää jälleen eliitin tehtäväksi.

 

Ulkoministeri Stubbin kylmä kyynisyys

Perjantai 14.8.2009 klo 10.59 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ulkominsteri Alexander Stubb väitti Kirkon ulkomaanavun nostavan vain omaa profiiliaan sen vaatiessa Israelilta lisäselvityksiä syistä, jotka johtivat Kirkon ulkomaanavun klinikan tuhoamiseen viime tammikuussa. Ulkoministeri julisti Suomen valtion lopettavan lisävaatimukset ja siten jättävänsä KUA:n yksin ponnistelemaan.

Aiemmin ulkoministeri Stubb on pitäytynyt kritiikissään juuri tuon suomalaisen klinikan tuhoamiseen välttäen siten laajempia ja kokonaisvaltaisempia kannanottoja, joihin olisi ollut syytä ja joita eri ihmisoikeusjärjestöt ja suurin osa YK:n jäsenmaista ovat ottaneet.

Ulkoministeri paljasti maailmankuvansa kaksijakoisuuden. Luotettaviksi luulemiensa toimittajien läsnäollessa hän paljasti kyynisen pinnallisuutensa. Julkisessa esiintymisessä hän sen sijaan näyttelee roolia, jonka mediat tähän mennessä ovat kuvanneet hänen persoonanaan.

Ajatteleva median seuraaja on havainnut ristiriidan jo kauan. Kidutusta ja muita pimeitä toimia kannattaneen George W.Bushin ollessa Yhdysvaltain presidenttinä Alexander Stubb julistautui Etelä-valtiolaiseksi miellyttääkseen Texasista kotoisin olevaa presidenttiä. Samoin kidutuksen hyväksyneen Condoleezza Ricen ulkoministerikaudella Stubb kertoi juostessaan ajattelevansa tämän sääriä.

Mielikuvamaailman vallitessa ja median ruokkiessa mielikuvia todellisuuden ja tunneaitouden sijaan, Stubb on nostettu kyynisyydestään ja ihmisoikeuksista piittaamattomuudestaan huolimatta suosikiksi, jota suuri osa suomalaisista olisi valmis äänestämään jopa presidentiksi.

Stubb on valitettavasti virallisen Kokoomuksen tyypillinen edustaja. Mainostoimistojen ja median avulla suomalainen todellisuus on muuttunut täysin mielikuvilla käyväksi. Valheet käyvät totuudesta.Poliitikoille on opetettu miten pitää esittää asiat riippumatta siitä millaisia ne ovat. Poliitikot ovat muuttuneet eräänlaisiksi totuuden muokkaus tehosekoittimiksi, jolloin kansalaiset nauttivat juoksevaksi muuttuneen tuotteen pillillä tarvitsematta itse pureskella.Puolueiden kannatusluvut ovat erinomainen näyte sekä  tuottajista että kuluttajista.

Ostoksilla KOKOOMUS-tavaratalossa

Torstai 13.8.2009 klo 10.39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Björn Wahlroos, Peter Fagernäs, Heikki Tavela ja Antti Piippo kumpaneineen ovat olleet ostoksilla Kokoomus-tavaratalossa. Hinta veroparatiisilaista on määritetty. Maksetaan kauppiaan määrittämä vaaliraha ja saadaan veroparatiisilaki, jolla kauppahinta korvataan moninkertaisesti.

Asevalmistaja Patrian vallankäyttäjät käyvät myös ostoksilla. Vaadittu summa maksetaan ja korvaukseksi Kokoomus lupaa nostaa valtion asehankintamäärärahoja pysyvästi vuosittain. Kokoomus on reilu kauppias. Toimitukset ovat nopeita, jollei välittömiä. Asehankinta päätökset on jo toteutettu ja sijoitusrahasto-veroparatiisilaki nopessa valmistelussa.

Kokoomustavaratalon mielipuolisilla päivillä tyydytettiin kaikkein varakkaimpien pikkutarpeita. Jokainen riittävän varakas sai lohdutuslahjan - veronalennuksen- vaikka ei olisi maksanut mitään. Tämä osoittaa että Kokoomus on Reilu kauppias kuten mainoksissa luvattiin.

Toivosta ei myöskään joudu luopumaan. Kokoomus on TOIVON puolue. Rikkaiden rikastuminen tulee jatkumaan, aseiden käyttämiseksi sotia tullaan myös tulevaisuudessa löytämään. Sen takaa Kokoomuksen vaalimainoksista kassaansa täyttävä kaupallinen tiedonvälitys. Sodat muuttuvat rauhanturvaamiseksi, aseteollisuus puolustusteollisuudeksi, NATO rauhanjärjestöksi. Tätä  ilosanomaa levittää kokoomuksen Toivo,Alexander Stubb.

Jutta Urpilainen-este vasemmiston nousulle

Tiistai 4.8.2009 klo 11.15 - Pirkko Turpeinen - Saari

Antti Kalliomäki avasi mm Uutispäivä Demarissa 3.8.2009 julkaistulla puheenvuorollaan tulpan, joka oli ollut vasemmiston voimakkaan toiminnan virran esteenä. Kalliomäen kädenojennus koski kaikkia sellaisia voimia, jotka kykenevät yhteistyöhön oikeudenmukaisen kohtelun ja turvallisen elämän takaamiseksi kaikille.On selvää, että vain selkein yksinkertaisin sanoin ilmaistulla johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä rehellisellä ja ymmärrettävällä toiminnalla puolueet voivat saada muuhun kuin harhautukseen pohjautuvaa kannatusta.

Kokoomuksen ja tällä hetkellä myös Keskustan kannatus pohjautuu taitavaan sanamagiaan ja totuuden peittelyyn, jotka estävät kansalaisia saamasta selville mihin näiden puolueiden yhteistoiminta johtaa. Osittain korruptoitunut rahasta riippuvainen tiedonvälitys tukee tätä totuuden peittelyä.

Tarvittiin kuitenkin kaupallinen Helsingin Sanomat paljastamaan 4.8. se, mistä johtuu, että Kalliomäen tavoittelema linjaus saattaa olla "unelma".

Jutta Urpilainen tapaa puhua unelmista. Kovan paikan tai normaalin poliittisen tilanteen tullen unelmat saavat jäädä ja vallanhalu pääsee voitolle. Mikäli Helsingin Sanomien haastattelu pitää paikkansa Jutta Urpilainen on valmis yhteistyöhön kokoomuksen kanssa, jos vain hallitusohjelmasta voidaan sopia. Saman on tuonut esille Guzenina-Richardsson. Miapetra Kumpula-Natri kokee ilmeisesti Kalliomäen esityksen marginalisoitumisena. 

 SDP:n puheenjohtajana on poliitikko, joka ei käsitä kuinka pitkä ja perusteellinen, huolellista ja henkilökohtaista kansalaisten lähestymistä vaativa työ on edessä, jotta kansalaiset pystyvät avaamaan silmänsä, tunteensa ja tietoisuutensa siihen missä yhteiskunnassamme tällä hetkellä ollaan menossa.

SDP:n viimeinen puoluekokous vielä uskoi, että mielikuvapolitiikalla kannatus vielä nousee. Se valitsi puheenjohtajan tyydyttämään porvarillisia, mielikuviin ja huonoon itsetuntoon perustuvia tahoja.Ei ymmärretty, että porvarilliset puolueet suurine rahoineen hoitavat mielikuvamainonnan moninverroin demareita paremmin.

Puolueen puheenjohtaja on keulakuva ja symboli. Jos hän toistuvasti on muiden voimavaroja kuluttava, nolostuttava aidon oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvokehityksen jarru on hänen ymmärrettävä tehdä siitä johtopäätöksiä.On ymmärrettävä, että pinnallisella opportunismilla on nykyisessä kansainvälisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa rasistiset ja jopa fasistiset piirteet ovat voimistumassa, katastrofaaliset seuraukset. Myös SDP:n puheenjohtajan on valittava onko hän oikeudenmukaisuuden lisäämisen vai vähentämisen puolella! Molempia ei voi olla.