Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41
00960 Helsinki 96
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Kenraali Ratko Mladicin tuomio, natsien revanssi

Lauantai 25.11.2017 klo 14:51 - Pirkko TurpeinenSaari

Elokuun 4. päivän viikonloppuna 1995 yhdysvaltalaisten kenraalien kouluttamat ja johtamat kroaatti-joukot suorittivat Operaatio Myrskyssä serbien etnisen puhdistuksen Kroatian Krajinasta ja serbien kansanmurhan. Yhden viikonlopun aikana kaikki 250.000 serbiä ajettiin tykkitulen ja pommitusten avulla pois keskiajalta saakka periytyviltä asuinseuduiltaan kohti Bosnian rajaa. Yli 3000 menehtyi, vanhukset jotka eivät jaksaneet siirtyä, tapettiin koteihinsa.

Presidentti Tudjman piti puheen Operaatio Myrskyn kunniaksi. Hän huusi puheessaan, että serbit lähtivät niin kiireesti, että "eivät ehtineet edes ottaa seteleitään tai likaisia alusvaatteitaan mukaansa". Brionissa sotilas- ja poliittiselle johdolleen pitämässään puheessa 31.7.1995 Tudjman vaati, että serbien on kadottava Kroatiasta. "Lyökää niin, että serbit käytännössä häviävät Kroatiasta".

Toisen maailmansodan aikana Kroatia ja Bosnia muodostivat yhdessä Fasistisen Kroatian valtion, joka oli liitossa Natsi-Saksan kanssa. Kroatia sääti lain, joka edellytti serbien ja juutalaisten kansanmurhaa. Juutalaiset siirrettiin vähitellen Saksan keskitysleireille. Serbit joutuivat paitsi kroaattien myös Serbian alueella oleville saksalaisten keskitysleireille. Seitsemästätoista Kroatian keskitysleiristä pelkästään Jasenovacissa tapettiin 700 000 serbiä Nürnbergin sotarikostuomioistuimen mukaan. Katoliset papit osallistuivat leirien johtamiseen.

Sodan jälkeen 1945 natseja autettiin emigroitumaan Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Jugoslavian hajottamisen tultua ajankohtaiseksi 1990-luvulla he palasivat jälkeläisineen Balkanille. USA:n taloudellisen kiristyksen ryydittämien vaalien jälkeen nationalistit voittivat ja presidentiksi valittiin holokaustin kieltäjä Tudjman. Ensi töikseen hän säädätytti rasistisen perustuslain, jonka mukaan itsenäinen Kroatia ei ole enään kaikkien kansalaisten tasaveroinen maa, vaan maa julistettiin "kroaattien maaksi". Serbit muuttuivat vähemmistökansaksi, kyrilliset kirjaimet kiellettin. Aikaisemmat valtion eläkkeet ja asunnot eivät enää kuuluneet serbeille.

YK:n sotilastarkkailijat järjestivät Operaatio Myrskyn johdosta tiedotustilaisuuden Zagrebissa, Kroatian pääkaupungissa. Sali oli täynnä myötäeläviä tiedotusvälineiden edustajia, joille viikonlopun kauhut olivat tulleet tutuiksi. Juuri kun tilaisuuden piti alkaa , paikalle tuli Yhdysvaltojen suurlähetystön edustaja, joka kertoi erittäin merkittävän Srebrenican tapahtumia koskevan tiedotustilaisuuden alkavan juuri sillä hetkellä lähetystössä. Suuri osa paikallaolijoista siirtyi USA:n lähetystöön. Teoksessään Bombs for Peace George Szamuely kuvaa kuinka sotilastarkkailijoille syntyi epäilys, että Srebrenicaan liittyvillä sensaatiota tavoittelevilla tiedoilla haluttiin peittää Operaatio Myrskyn kauhut ja yhdysvaltalaisten osuus siinä.

Srebrenican tarinaan tarvittiin uhriluvut, jotka moninkertaistettiin propagandalla. Srebrenican tapahtumia alettiin kutsua etniseksi puhdistukseksi ja kansanmurhaksi jotta serbeihin kohdistunut todellinen  etninen puhdistus ja kansanmurha voisivat jäädä pimentoon. Tämä Yhdysvaltojen tavoite toteutui.

Kenraali Ratko Mladicin oikeudenkäynti noudatti USA:n ja sen NATO-liittolaisten suunnitelemaa käsikirjoitusta. Kenraali Mladic huusi mielivaltaisen tuomionlukutilanteen kiihdyttämänä, että tuomioistuin on NATO-tuomioistuin.

Ratko Mladic syntyi fasistisen Italian miehittämään fasistisen Kroatian osaan lähellä Kalinovikin kaupunkia sijaitsevaan pieneen kylään. Serbien kansanmurha oli meneillään ja partisaanit yrittivät vapauttaa maan natseista ja heidän liittolaisinaan olevista muslimeista. Ratkon isä kuoli natsi-Saksan lentopommin sirpaleesta ja hänen lankonsa hautasi hänet maastoon tapahtumapaikalle.

Tälle partisaanin pojalle Jugoslavian valtio oli isä ja koulutuksen ja turvan takaaja. Taloudellisen pulan aikana sotilasura jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Henkikirjoituksessa hän ilmoitti kansallisuudekseen jugoslaavi eikä serbi.

Kuvaan kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä kenraali Mladicin lapsuutta, arvoja, suhtautumista kanssaihmisiin ja kansainvälisiin suhteisiin. Hän oli ainoa sotilasjohtaja, joka toistuvasti vetosi Geneven sopimukseen ja suhtautui erittäin kielteisesti aseisiin - myös lasten leluina.

Mladic tiedosti Jugoslavian konfliktien suurvaltapoliittiset kehykset. Hänelle presidentti Clintonin asetoimitukset kroaateille ja jihadisti-muslimeille ei ollut salaisuus. Hän ei voinut ymmärtää kuinka Yhdysvalloilla on moraalista kanttia liittoutua niiden kanssa, joita vastaan se taisteli toisessa maailmansodassa Jugoslavian partisaanien kanssa samalla puolella. Nyt USA siis oli fasitien ja kalifaattia rakentavien muslimien puolella.

Päinvastoin kuin valtamedia antaa ymmärtää Srebrenicaa ei ollut koskaan demilitarisoitu. Siellä hallitsi Islamilaisen julistuksen laatineen presidentti Izetbegovicin jihadisti-armeija kenraali Naser Oricin johdolla. Islamilainen julistus jatkoi toisen maailmansodan aikaista serbien holokaustin vaatimusta. Julistuksen mukaan "paras serbi on kuollut serbi, jos hän saa elää, hänen tulee kääntyä islamin uskoon, hänelle kuuluu työstään 40 % siitä palkasta, minkä oikeauskoinen saa". Izetbegovic sai maanpetoksesta vankeusrangaistuksen 1970-luvulla, mutta vapautui 3 vuoden kuluttua. Islamilaisesta julistuksesta otettiin 1990-luvun alussa uusia painoksia ja levitettiin laajasti Bosniassa.

Kanadalaiset ja myöhemmin hollantilaiset YK-joukot eivät uskaltaneet ottaa aseita näiltä erittäin väkivaltaisilta, osin Lähi-Idästä tuotetuilta joukoilta, jotka raiskasivat Srebrenicaan muualta tulleita muslimipakolaisia. Öisin he tekivät ryöstö- ja tapporetkiä YK-joukkojen kykenemättä estämään Srebrenicaa ympäröiviin serbikyliin – usein juhlapäivinä, jolloin kyläläiset eivät osannneet olla varuillaan. Kylät poltettiin asukkaiden kaulat katkottiin ja päät iskettiin aidan seipäisiin. Murharetket muistuttivat toisen maailmansodan aikaa, jotkut uhreista olivat jopa kokeneet ensimmäisen kurkunleikkausyrityksen jo tuolloin. 

Naser Oric videoi murharetket ja näytti videoita mielellään toimittajille musiikin ja itsekehun säestämänä. Serbiuhreja oli 3000. Jokaisesta on hauta, nimi ja syntymä- ja kuolinaika.

Viimeisen tapporetken jälkeen kenraali Mladic totesi, että anarkian täytyy loppua, hän ottaa joukkoineen Srebrenican haltuunsa. Käytännössä ilman minkäänlaista vastarintaa Mladic saapui kaupunkiin.Izetbegovic oli määrännyt muslimitaistelijat vetäytymään kohti 60 km päässä olevaa Tuzlan kaupunkia, jossa oli myös USA:n sotilastukikohta. (Sarajevossa joukkoja johti amerikkalainen kenraali John Galvin.)

You-tubessa Fontana-hotellin neuvottelut dokumentissa voi nähdä miten Mladic tuli, kuinka hän neuvotteli YK-joukkojen johtajan Karremansin kanssa mm. haavoittuneiden -muslimien ja serbien hoidosta. Dokumentissa nähdään, että Mladic toteaa ystävällisesti hotellin kabinetissa kokoontuneille siviilien ja YK:n edustajille, että ne, jotka haluavat jäädä Srebrenicaan saavat jäädä. Ne jotka haluavat siirtyä muualle, saavat bussikuljetuksen sinne minne haluavat mennä. Serbit hankkivat bussit ja YK polttoaineen. Mladic vaati jokaiseen bussiin YK-sotilaan.

Hän mainitsi erikseen, että jokainen, joka laskee aseensa on turvassa ja että muslimit eivät ole serbien vihollisia. Aseista luopuneet miehet jaettiin kolmeen ryhmään riippuen siitä mihin rikoksiin he olivat syyllistyneet.

Suuri osa miehistä ja osa naisista ei halunnut laskea aseitaan, vaan oli jo lähtenyt vaeltamaan metsien läpi kohti Tuzlaa, luultavasti osin siksi, että oli osallistunut serbikyliin suunnattuihin ryöstö- ja murharetkiin. Matkan varrella oli useita taisteluita serbijoukkojen (joissa oli paljon niitä, jotka muslimit olivat sodan alussa karkottaneet Srebrenicasta) ja aseistettujen muslimijoukkojen välillä.

Srebrenican ympärillä oli monia miinakenttiä, joista osa oli muslimijoukkojen asettamia, osa serbien.

ICTY on löytänyt kaikkiaan 3568 ruumista 1995 ja 2001 välisenä aikana. 1583 ruumiinavauspöytäkirjassa oli vain yksi luu, sääri tai jalka. Siten 44,4%:ssa patologin oli mahdotonta määritellä kuolinsyytä.

Ruumiinavauspöytäkirjojen tarkastelussa on mahdollista eritellä mikä on ollut kuolinsyy. Onko  henkilö kuollut tykin ammuksesta, miinasta, kiväärin luodista jne. Siten tutkittuna oikeuslääketieteellinen tarkastelu paljasti, että 442 avauspöytäkirjaa osoitti uhrien suurella odennäköisyydellä tulleen teloitetuiksi.

Lääketieteellisen tarkastelun perusteella väite 8000 muslimimiehen ja-pojan teloituksista ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Kun Haagin tribunaali haastoi kenraali Mladicin oikeuteen jo parin viikon kuluttua Srebrenican siirtymisestä serbien haltuun ja viikkoa ennen Operaatio Myrskyn toteuttamista, jää epäilys asioiden liittämisestä toisiinsa YK:n sotilastarkkailijoiden epäilemällä tavalla.

Jokaisessa tribunaalin syytekohdassa on tilaa vastaväitteille. Rohkean ja rehellisen kenraalin demonisointi kroaatteja ja muslimeja palvelleen Ruder-Finn markkinointitoimiston voimakkaalla tuella on palvellut USA:n ja Saksan tavoitteita Balkanin infrastruktuurin haltuunottamiseksi ja sotilaallisen vallan sinetöimiseksi.

Suomen valtamedia on palvellut NATO-maita kiitettävästi. Helsingin Sanomissa oli viitisen vuotta sitten Haagin tribunaalia arvosteleva soraääni. Toimittaja Jussi Konttinen valaisi lukijoita siitä, kuinka normaalista oikeuskäytännöstä poikkeva toimintatapa istuimella on: kuinka tuomiot saattavat muuttua yhdysvaltalaisen tuomarin aloitteesta yhden lounastunnin aikana. Toimittaja Konttinen ei saanutkaan jatkaa tutkivaa journalismiaan vaan hänet karkoitettiin perheineen reportteriksi Siperiaan.

Lahjonta ei ole tuomioistumelle vierasta. Sopivia todisteita antava saattaa saada kodin remontin tai suorastaan uuden talon. Suurikin rikollinen voi vapautua tuomiosta tai saada vain lyhyen tuomion, uuden identiteetin ja kodin ulkomailla, jos todistaa oikein. Tuomioistuin käyttää joitakin todistajia lähes kaikissa oikeudenkäynneissä – tärkeitä silminnäkijöitä ei tarvita lainkaan. Esimerkiksi Naser Oricin väkivaltaisia viedoita nähneitä kanadalaisia toimittajia ei tarvittu. Oric kävelee vapaana.

Suomalaisten tiedotusvälineiden uutisointi on yksipuolisuudessaan ja totuuden välttelyssään kauhistuttavaa. Kauhistuttavin oli A-studio, jossa haastateltiin muun muassa Helena Rantaa. Tosiasioiden huutavan puutteen ohella merkillepantavaa oli toimittajan tunnelataus. Hän ei voinut ymmärtää, että jotkut serbit voivat ihailla Mladicia, "sotarikollista". Hän ei huomannut, että Yle on koko tämän vuoden ajan esittänyt propagandistisia Mannerheimia ihailevia dokumentteja huomaamatta, että Suomen armeija oli osa Saksan natsi-armeijaa. Pohjoinen armeijakunta suoraan Hitlerin alaisuudessa, eteläisempi osa päivittäisen yhteistyön alaisena. Mannerheim kutsui presidentin selän takana natsi-armeijan maahamme ja oli ilmoittanut Hitlerille toiveenaan saada raja Syvärille. Hitler oli luvannut tämän ja myös ensin tuhota Leningradin ja antaa sen sitten Suomelle.

Toimittaja ei myöskään ole kuullut Mannerheimin suunnittelemista ja toteuttamista rasistisista keskitysleireistä Itä-Karjalassa, jossa juridiikasta huolehtivat kenttäoikeudet. Heinäkuussa 1942 pelkästään yhden kuukauden aikana kuoli 500 henkilöä nälkään, tauteihin ja huonoon kohteluun. Samalla hetkellä kuitenkin Helsingin kaupunki nimesi pääkatunsa Heikinkadun Mannerheimintieksi, ja myöhemmin sen varrelle pystytettiin patsas tälle veriselle diktaattorille, miehelle, jota Suomen kansa on opetettu ihailemaan.

Suomen ilmapiiri on muuttunut 1930-40-lukulaiseksi. Heti Neuvostoliiton hajottua fasistisina sodan jälkeen kielletyt järjestöt nousivat uuteen kukoistukseensa. Suomi oli tunnustanut fasistisen Kroatian ja toimi talvisodassa yhteistyössä fasistisen Italian kanssa jatkosodan natsi-yhteistyön lisäksi. Huolimatta Kroatian rasistisesta perustuslaista ja serbien kansanmurhasta Suomi ajoi innokkaasti Kroatian liittämistä Euroopan unioniin.

Suhtautuminen Balkanin tilanteeseen on yhteneväistä Saksan ja USA:n intressien kanssa. Jokainen suomalainen diplomaatti vahvistaa tuon intressin ajamista myös Suomen valtamediassa. Militarismi on yksiselitteisesti voimistunut erityisesti niin, että hallinnon hyväksymää ja tukemaa natsismin nousua erityisesti Kroatiassa ja Ukrainassa pidetään normaalina. Siten serbien kahdesti toteutunutta kansanmurhaa ei pidetä minään, sen sijaan niiden peittelyyn osallistutaan ja syyllistetään sen sijaan serbejä. Juutalaiset eivät saa aivan vastaavaa kohtelua, vaikka natsismin lisääntymiseen liittyvä väkivalta on kohdistunut serbien lisäksi myös juutalaisiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: A-studio, Helsingin Sanomat, ICTY, Ratko Mladic, serbien kansanmurha, natsit, Jugoslavia -tribunaali

Ovatko Suomen poliittinen eliitti ja media jälleen neo-natsien ja terroristien asialla

Torstai 14.4.2016 klo 10:24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kapitalismi tarvitsee sotaa selvitäkseen maapallolla voittajana - viis ihmisistä tai luonnosta. Markku Kuisma kutsui Yle:n nettisivun artikkelissaan pääomaliikkeiden vapauttamista Suomessa helvetinkoneen irtipääsyksi. En tiedä onko termi hänen omaa keksintöään, mutta se on hyvä.

Suomen liittoutuessa natsi-Saksan ja sen taustalla vaikuttavien Yhdysvaltojen oikeistolaisten teollisuusmiesten kanssa sotavalmisteluihin Venäjä/Neuvostoliittoa vastaan, toteutuksen valmisteluihin tarvittiin sotapropagandaa.

Sotapropaganda oli jatkunut Suomen sisällissodan jälkeen nöyrän Suomen kansan pitämiseksi pimennossa sotavalmistelujen vaiheista. Pääomaliikkeet olivat jo kauan olleet vapaat muualla "lännessä" ja mediasisällöt olivat sen mukaisia. Saksan ja sen liittolaisten ihmisoikeusrikkomuksista ja keskitysleireistä vaiettiin kymmenillä kielillä. Serbien holokaustista vaietaan edelleen.

Koska Suomi ei ole käsitellyt rehellisesti sisällissodan aikaista ja sen jälkeistä historiaansa, maamme joutuu toistamaan sitä. Viimeisten vaalien alla nykyisten hallituspuolueiden edustajat vaikenivat tavoitteistaan ja media teki tuon vaikenemisen mahdolliseksi. Niin media kuin poliittinen eliitikin ovat taloudellisesti riippuvaisia pääomapiirien hyväksymisestä. Valtaan päästyään SSS-hallitus on paljastanut niin sisäpoliittisen kuin ulkopoliittisen karvansa. Militarismi on noussut uuteen kukoistukseen Suomen osallistuessa NATO-EU:n ulkopolitiikkaan. NATOon sitoutunut valtamedia on levittänyt vuodesta toiseen voimistuvaa sotapropagandaa. Se edellyttää valehtelua, puolitotuuksia ja vaikenemista tosiasioista. 

Ketkä ovat Suomen ulkopoliittisen johdon lähimpiä liittolaisia? Keitä tasavallan presidentti ja ministerit ovat kutsuneet Suomeen? Tällä hallituskaudella mieliinpainuvinta on ollut Yhdysvaltojen kongressin puhemiehen vierailu yhdessä laivaston kanssa ETYJ-juhlakokouksessa samaan aikaan kun Venäjän edustajan saapuminen estettiin. USA:n sotarikokset, lennokkimurhat, laittomat sodat Irakissa, Afganistanissa, Syyriassa eivät tule esille mediassa eikä poliitikkojen puheissa. Niistä vaietaan kuten natsi-Saksan keskitysleireistä tai myöhemmin Korean ja Vietnamin tuhoista jne. USA:n rasismi, homovastaiset lait, mielivaltaiset talouspakotteet milloin mitäkin valtiota vastaan, joka ei tottele Yhdysvaltojen 1%:n taloudellisia etuja.

Ukrainan sota ja Itämeren uusi sotilaallinen tilanne on toistettu mantra. Sen tulkinta Suomen poliittisessa johdossa ja mediassa ei pidä yhtä totuuden kanssa. Tulkinnan on tarkoitus vahvistaa sotapropagandaa, joka vuorostaan tekee mahdolliseksi vahvistaa militarismia ja ongelmien aseellista ratkaisemista. Pariisin terrori-iskujen silmiinpistävin seuraus oli aseteollisuuden pörssikurssien nousu. Terrorismin mahdollistajat, Saudi-Arabia ja Yhdysvallat vahvistivat omilla toimillaan aseteollisuuden maailmanvaltaa. Aseteollisuus ja huumekauppa pyörittävät miljardibisnestä.

Ukrainan sota on yhdysvaltalainen luomus. Värivallankumoukset, jotka edetessään maasta toiseen saavat yhä väkivaltaisempia piirteitä. Saksa on Jugoslavian hajoittamisesta ja omasta yhdistymisestään lähtien ollut USA:n lähin liittolainen värivallankumouksista hyötymään pyrkivänä maana. Ukrainan Maidan oli hyvin suunniteltu ja tarkka-ampujat olivat nykyhallituksen ja oikean sektorin kannattajia, mikä on tieteellisissä perusteellisissa tutkimuksissa todettu ja prof Steven Cohenin viimeisessä John Batchelorin haastatteluojelmassa mainittu. Ukrainan neo-natsien voimistunut vaikutusvalta, natsien kunnianpalautus, patsaat ja kadut eivät ole vaikuttaneet Suomen poliittisen eliitin suhtautumiseen Ukrainan poliittiseen tilanteeseen. Yhdysvaltojen valitsemat ministerit, omaa hyötyänsä toteuttavan politiikan rahoitus Ukrainassa, neo-natsipataljoonien aseistus ja koulutus kongressin päättämällä rahoituksella ei ylitä Suomessa uutiskynnystä eikä vaikuta suomalaisten poliitikkojen asenteisiin.

Liittokansleri Angela Merkel on lennokkimurhissa, tiedustelussa ja Ukrainan tilanteessa täysin riippuvainen Yhdysvalloista. Ennen Minsk II sopimusta hänen oli käytävä Yhdysvalloissa saamassa ohjeita. Minskin sopiimuksen täytäntöönpanon valvonta on täysin retuperällä, jolloin neo-natsien uhkaukset ja kiristys ovat saaneet vallan ratkaisujen puuttuessa. Yhdysvaltojen suojatti Georgian maanpaossa oleva entinen presidentti Shaakashvili on senaattori Mac Cainin erityissuojatti. Hänelle on myönnetty pikamenettelyllä Ukrainan kansalaisuus ja Yhdysvaltojen vaatimuksesta nimitetty Odessan kuvernööriksi. Hän on ilmoittanut "heidän ottavan" asiat omiin käsiinsä, ellei presidentti Poroshenko tee niin kuin hän haluaa. Toisaalla oikea sektori-puolue on luvannut murhata Poroshenkon ellei hän toimi heidän tahtonsa mukaan.

Suomeen kutsutuista "tärkeistä liittolaisista" Yhdysvaltojen jälkeen on mainittava juuri Poroshenko, johon presidentti Niinistö on luonut veljelliset suhteet. Sisäpoliittisen kriisin johdosta Poroshenko joutui peruuttamaan tulonsa.Hän on ilmoittanut hollantilaisten äänestäneen EU:n periaatteiden vastaisesti kun he hylkäsivät EU-Ukraina lähentymissopimuksen. Lisäksi Poroshenko kirjoitti New York Timesille vastineen lehden kriittiseen kirjoitukseen Ukrainasta ja Poroshenkosta. Hän ilmoitti NYT:n olevan Venäjän presidentti Putinin asialla. Korruptoitunut oligarkki, jonka valinta presidentiksi ei Cohenin mielestä ollut demokraattinen ja joka johtaa väkivaltaan omia kansalaisiaan vastaan harjoittavaa romahtavaa valtiota on siis enemmän EU:n arvojen mukainen kuin hollantilaiset.

Itämeren pitäisi olla rauhan meri. Tämä oli todellisuutta ennen "helvetinkoneen irtipääsyä". Suomen media ja poliittinen eliitti antavat ymmärtää, että tilanteen muuttuminen olisi Venäjän syytä. Venäjä on paikoillaan, sen kansainväliset vesialueet ovat ennallaan. Vain Yhdysvallat on siirtynyt Itämerelle lisäämään sodanuhkaa. Baltian maat ovat USA:n NATO-liittolaisia ja hyväksyvät USA:n toimet. Baltian maat vaikenevat keskitysleireistään ja natsi-sympatioistaan. He juhlivat SS-pataljooniaan vuosipäivien marsseilla. Kun Venäjän media muistuttaa natsien ja heidän balttiliittolaistensa hirmutöistä, Suomen media kiirehtii välittämään balttien valituksia Venäjän propagandasta.

Seuraava ystävä on Turkki. Turkin pääministeri vieraili Suomessa saaden erinomaisen ystävällisen vastaanoton. Turkin sodasta omia kansalaisiaan, kurdeja vastaan vaietaan. Turkin yhteistyö ISIsin kanssa; Syyriasta varastetun öljyn kauppa, terroristien toiminnan tukeminen Syyriassa ja haavoittuneiden hoito Turkissa ei saa minkäänlaista huomiota  Suomessa. Sananvapauden rajoitukset vangitsemalla toimittajia, lakkauttamalla lehtiä ja valmistelemalla lakia, joka poistaisi kurdeilta tai kurdi- ja ihmisoikeusmyönteisiltä parlamentaarikoilta koskemattomuuden ovat joitakin esimerkkejä turkkilaisesta todellisuudesta.

Suomen poliittinen eliitti, median tukemana hyväksyy Ukrainan ja Turkin hallitusten sodan omia kansalaisiaan vastaan. Se hyväksyy USA:n sivustatuella toimeenpannut väkivaltaiset"värivallankumoukset", tuorein on meneillään Makedoniassa. Se hyväksyy neo-natsi- sotajoukot, -ideologian. Se hyväksyy sen, että Ukraina kielsi poliittisia puolueita ja maassa tehtiin poliittisia murhia ja murhayrityksiä. Jo Kroatian jäljet pelottivat. Suomi ei millään tavoin arvostellut itsenäistyneen Kroatian rasistista perustuslakia, päinvastoin, Suomi edesauttoi Kroatian EU-jäsenyyttä.

Venäjä joutui tekemäään valtavan uhrauksen taistelussa natsismia vastaan. Suomi pääsi natsi-liittolaisuudestaan vähällä. Nyt Suomen poliittinen eliitti ja media näyttävät toistavan historiaamme. Presidentti Niinistö ihailee presidenteistä eniten presidentti Rytiä, joka tunnusti serbien holokaustin toteuttaneen fasistisen Kroatian.

Emme tule pääsemään historian toistamisesta, ennen kuin "helvetinkone" saadaan pysäytettyä. Kapitalismi tarvitsee sotaa, sotapropagandaa, rasismia, natsismia ja terrorismia. Onko mielemme jo pysyvästi muokattu immuuniksi empatialle, humanismille ja totuudelle? Vain nämä voisivat tehdä meistä helvetinkoneen pysäyttäjiä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen sotapropaganda, neo-natsit ja Suomi, Turkki, Ukraina, Baltia, kapitalismi