Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41 00960 Helsinki
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Suomiko oikeusvaltiona mallimaa?

Maanantai 30.11.2020 klo 11:41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi on lähtenyt globaaliin kampanjaan oikeusvaltioperiaatteen puolesta. Suomi on ottanut muun EU:n mukana kritiikkinsä kohteeksi erityisesti Unkarin. Unkaria syytetään vallan keskittymisestä sekä sanavapauden rajoituksista.

Mikä on tilanne Suomessa?

Väitän: Suomessa ei ole sananvapautta. Media on keskittynyttä ja valtio valvoo sitä keskitetysti pahemmin kuin Unkarissa.

Suomen eliitti on taistellut demokratiaa vastaan vuodesta 1917 lähtien. Valtalain tuoma itsenäisyys korvattiin pyrkimyksellä Saksan keisarivallan osaksi. 1930-luku oli demokratian irvikuva ja päättyi Saksan ja Ruotsin kanssa liitossa, ensin talvisotaan ja 1940-lähtien pyrkimykseen osaksi Hitlerin Saksaa Suur-Suomen puitteissa.

Näiden prosessien aikana Suomen kansa on ohitettu täysin. Sen selän takana on toimittu itsenäisen kansan etuja vastaan.

EUhun liittyminen tapahtui sotateollisuuden ja sotilaallisiin artikloihin sitoutumisen myötä osaksi väkivallalla tavoitteitaan toteuttavaa NATO-EUta. EU oli aloittanut Jugoslavian hajottamissodan jo ennen Suomen liittymistä organisaatioon. Silti Suomi pääsi vikkelästi mukaan osallistumaan Jugoslavian, erityisesti Serbian tuhoamiseen natsi-Saksan ja natsi-Kroatian menetelmiä toistaen.

Suomi on suomea puhuvien suomalaisten tietämättömyyteen turvautuen hivutettu osaksi EU:n NATO-koneistoa. Suomi on liitetty parlamentaarisen käsittelyn ohittaen NATO:n isäntämaasopimukseen sekä kymmenillä kahdenvälisillä sopimuksilla erilaisiin sotaliittoihin.

Media toteuttaa eliitin tavoitteita valtiojohtoisesti.

Valtion turvallisuuskomitea koostuu kaikkien ministeriöiden kansliapäälliköistä tasavallan presidentin kansliapäällikkö mukaanluettuna. Turvallisuuskomitea johtaa huoltovarmuuskeskusta, joka rahoittaa Mediapoolia.

Mediapooli on kaikkien keskeisten tiedotusvälineiden - sanomalehtien, kustannustalojen, Yle:n ja Mainos TV:n yhtenäistä toimintaa koordinoiva elin.

Tällä hämäävällä rakenteella annetaan ymmärtää, että media toteuttaisi sellaista tiedonvälitystä, joka takaisi Suomen valtiollisen turvallisuuden.

Kyseenalaiseksi asian tekee se, että Mediapooli on ilmoittanut toimivansa sopusoinnussa valtiohallinnon Suomeen kutsuman EU:n ja NATO:n hybridikeskuksen kanssa.

Ei liene väärin olettaa, että EU ja NATO muodostavat auktoriteetin, jota Suomen hallituksen turvallisuuskomitean alainen huoltovarmuuskeskuksen rahoittama Mediapooli kuuntelee.

Vuonna 2014 valtioneuvoston tiedottajana toimi Markku Mantila. Hän järjesti eduskunnan jäsenille informaatiotilaisuuden ulkopolitiikasta, jossa paalutettiin Ukrainan sota aakkosista alkaen siten, että edustajille kävi selväksi mitä hallitus (Stubbin) haluaa edustajien siitä ajattelevan. (Venäjä hyökkäsi, ei USA ja NATO-EU)

Varmemmaksi vakuudeksi Yhdysvaltojen Harvardiin lähetettiin 100 toimittajaa ja virkamiestä oppimaan tämä propaganda sielunsa syövereihin. Sen jälkeen tuo käänteinen totuus on näkynyt jutuissa ulkopolitiikasta kulttuuriin integroituna.

Suomi on pieni kielialue. Maailmanpolitiikan todelliset tapahtumat jäävät suomalaisille vieraiksi koska Yhdysvaltojen hirmuteot, joita se tekee yhteistyössä NATO-EU:n kanssa jäävät tuntemattomiksi. Valtion rahoittaman Mediapoolin jutut ovat vallanneet tietoisuuden.

Varsinkin sotateollisuuden valta Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa on vaiettu.

Yllämainittu Markku Mantila on esimerkki pyöröovesta aseteollisuuden/NATO:n, Suomen valtionhallinnon ja median välillä.

Yhdysvalloissahan on kautta aikoje totuttu näkemään kuinka hallituksen jäsenet siirtyvät sujuvasti aseteollisuuden/sotateollisen kompleksin ja hallituksen välillä. Yksilöillä on henkilökohtainen taloudellinen intressi käydä sotia.

Markku Mantila siirtyi Suomen valtioneuvoston tiedottajan virasta NATO:n palvelukseen Latviaan. Sieltä hän muutaman vuoden kuluttua siirtyi Ilkka-Pohjalainen -lehden päätoimittajaksi.

Kansalainen jää kysymään: kenen etua Suomen valtioneuvosto ja media palvelee?

Teoksessani "Lupa olla julma" käsittelen Suomen lipumista NATO:n ja USA:n sotateollisen kompleksin palvelijaksi mutta mikä pahempaa, toteuttamaan jo kerran kuopattua natsi-ideologiaa.

2000-luvun Suomen hallitukset ovat vieneet tietämättömät, hyvää tarkoittavat suomalaiset tielle, jota harva suomalainen haluaa. Poliitikot ja virkamiehet valitaan EU/NATO-median toimesta.

Autonomian aika ja Kekkosen aika olivat suomalaisen kulttuurin ja talouden hyvinvoinnin aikaa. Silloin kasvettiin terveeseen itsetuntoon, omalakisuuteen ja luovuuteen.

Nykyinen poliittinen ilmapiiri on sakeana valtamedian ruokkimasta disinformaatiosta, joka estää hengittämästä vapaasti. Hyvyys, kauneus ja luovuus ovat kadonneet. Vielä tuntevat lapset, nuoret ja jopa aikuiset on jätetty yksin.

Kaikkialla etsitään hyviä sotia ja ryöstöoperaatioita. Miten saisi omalla tavallaan toimivia valtioita destabiloitua. Näitä Suomen valtamedia tukee ja kaunistelee.

Onko Unkarissa näin synkkää?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen sanavapaus, Suomi oikeusvaltiona, Suomen demokratia, NATO-pyöröovi, Suomalaiset arvot

Valheisiin perustuva ulkopolitiikka on vaaraksi viennille

Lauantai 29.8.2020 klo 13:57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Joudun huvittuneena seuraamaan suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten todistelua Euroopan unionin ja erityisesti Suomen toimien oikeusvaltiopohjasta oli sitten kysymys komission ehdottamista korona tuista tai Suomen viennin ongelmista.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 29.8. 2020 ansiokkaita artikkeleita ja haastatteluja kansainvälisestä taloudesta sekä  erityisesti Suomen tämän hetkisistä talousongelmista. Ääneen pääsivät erityisesti nykyinen ja entiset EU-komissaarit sekä elinkeinoministeri Mika Lintilä sekä Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn.

Suomen media onkin visusti vaiennut EU:n talouteen voimakkaimmin vaikuttavien Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian pyrkimyksistä hyötyä Euroopan Unionin  ulkopuolisten maiden infrastruktuurin haltuunotosta milloin asein milloin talouden avulla.

Jugoslavian jäännösvaltioiden infrastruktuurin haltuunoton jälkeen Lähi-Idän Libya ja Syyria eivät pudonneetkaan halukkaiden käsiin riittävän nopeasti siitä huolimatta, että Saksa Yhdysvaltojen liittolaisena jo vuodesta 2001 lähtien suunnitteli hallituksenvaihdosta ja luonnonvarojen haltuunottoa Syyriassa, luonnollisesti Ranskan ja Iso-Britannian kanssa yhteistyössä.

Euroopan unioni lähti Lähi-Idän viivästyessä ahnehtimaan itselleen Ukrainan infrastruktuuria nopeudella, jota presidentti Janukovits ei voinut hyväksyä. Hänet siirrettiin väkivalloin syrjään. Vaikka Yhdysvallat alkoi toimia eräänlaisena siirtomaaisäntänä, asiat menivät todella kehnoon suuntaan Ukrainan kansalaisten hyvinvoinnin kannalta.

Suomen EU:n laajentumis- ja talouskomissaarina sekä komission varapuheenjohtajana toiminut Olli Rehn oli keskeisesti vastuussa Ukrainan lähentymissopimuksen surkeasta prosessista.Toki hän ei päättänyt USA:n ja tiettyjen EU-maiden kouluttamista ja rahoittamista tarkka-ampujista, mutta kiireinen aikataulu voitaneen epäilyksettä asettaa hänen vastuulleen.

Hollanti vastusti kansanäänestyksessä Ukrainan lähentymissopimusta, mutta hollantilaiset pantiin äänestämään uudestaan, jotta saatiin "oikea" tulos. George Soroksen rahoittamat oranssit vaalibussit tekivät vaalityötä. Näin toimii EU oikeusvaltioperiaatteella.

Kävin usein 1980-luvulla Krimillä, eikä mielikuvakseni koskaan tullut tunnetta, että olisin Ukrainassa. Ihmiset olivat venäläisiä, he puhuivat venäjää ja pääsin jopa venäläisen sankarikaupunki Sevastopolin laivastonparaatia seuraamaan.

Ukrainan epäonnistuneen EU-prosessin seurauksena oli lähes koko valtion alueelle levinnyt anarkia ja väkivalta. Krimin autonominen alue oli jo 1990-luvun alkupuolelta saakka pyrkinyt palaamaan osaksi Venäjän valtiota, johon se historiallisesti oli kuulunut. Neuvostoliiton hajotessa oli sovittu, että kukin valtio saa ne rajat, jotka perustamisen aikana olivat vallinneet. Krim oli aina ollut osa Venäjää. Ukrainalaissyntyisen Hrustsevin tultua Neuvostoliiton presidentiksi, hän siirsi omavaltaisesti Krimin niemimaan Venäjältä Ukrainaan Neuvostoliiton sisällä.

Venäjän presidentti Vladimir Putin teki Krimin asukkaiden toiveiden mukaisen ratkaisun mahdolliseksi. Hän takasi kansanäänestyksen toteutumisen, krimiläiset halusivat ensin itsenäisyyden ja sen jälkeen liittymisen osaksi Venäjää. Vuoden 2014 jälkeen krimiläiset ovat vahvistaneet halunsa useissa demokraattisissa vaaleissa. 

Euroopan komissio ja parlamentti peittelivät omaa vastuutaan Ukrainan katastrofissa. Se mahdollisti syntipukin etsimisen muualta. EU alkoikin syyttää Venäjää Krimin valtaamisesta ja määräsi Yhdysvaltojen rinnalla talouspakotteet Venäjälle, joka vuorostaan määräsi vastapakotteet.

Suomen viennissä Venäjällä on kautta historiamme ollut merkittävä rooli. Nyt EU:n jäsenenä esitämme upporikasta ja olemme heittäytyneet Saksan ja Yhdysvaltojen varaan.

Kaupassa ja turismissa Venäjän merkitys on tärkeä. Useilla moskovalaisilla ja pietarilaisilla perheillä on kesäpaikat Suomessa. Olen hämmästellyt korona-sokeutta Venäjän suuntaan. Kun länsirajalla maahanpääsy esteitä on lievennetty, jos Suomessa on mökki, sukulaisia tai esimerkiksi työ. Miten on venäläisten sukulaiset ja mökit huomioitu. Minkälaisin ehdoin venäläinen perhe voi viettää loma-aikaa omistamallaan mökillä. Olemme huolissamme Ruotsiin kohdistuvan korona-asenteemme vaikutuksesta maidemme välisiin suhteisiin. Entä asenteemme vaikutus itäiseen naapuriimme.

Tänään Olli Rehn vertailee KIKY- elinkeinoministeriaikaansa kovin myönteisesti. Tuolloin liittokierroksella kustannusvaikutus oli miinus 5,7 prosenttia verrattuna muuhun euroalueeseen. Tuo prosentti oli otettu työntekijöiden selkänahasta. 

Onko Suomella todella varaa perustaa kauppasuhteensa ulkopoliittisiin valheisiin. Ukraina-prosessi tulisi avata ja myöntää, että siinä yhteydessä EU Yhdysvaltojen rinnalla ei toiminut kansainvälisten lakien mukaisesti vaan käytti vahvaa mielipidevaikuttamista (propagandaa) ja väkivaltaa tavoitteisiinsa pääsemiseksi. Ukrainan hallitus ei ole tehnyt elettäkään Minskin sopimuksen päätösten toteuttamiseksi. Venäjän syyllistäminen ei auta Suomen taloutta. Mitä kauemmin liittoudumme valheellisen EU-ulkopolitiikan tukijoiksi sitä kauemmin kärsimme eristäytymisestä läheisen naapurimme ja kauppakumppanimme kanssa tapahtuvasta yhteistyöstä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oikeusvaltioperiaate horjuu, Venäjä, Krim, Ukraina, Suomen viennin ongelmat, ulkopolitiikka, suomalaiset komission jäsenet, Olli Rehn

Elpymisrahasto ja oikeusvaltioperiaate

Torstai 9.7.2020 klo 16:49 - Pirkko TurpeinenSaari

Suomalaiset poliitikot esiintyvät mielellään oikeusvaltioperiaatteen esitaistelijoina.

EU:n elpymisväline on saanut kritiikkiä muun muassa Saksan perustuslakituomioistuimelta, joka pitää sitä EU:n perussopimuksen vastaisena.

Helsingin yliopiston Eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg on myös esittänyt kritiikkiä EU:n neuvoston oikeuspalvelun antaman lausunnon pitämistä oikeutuksena hankkeen eteenpäin viemiseksi.

Professori Leino-Sandberg, aivan oikein, toteaa Helsingin Sanomien mielipide -osastossa 7.7.2020 neuvoston olevan poliittista päätöksentekoa ja niiden luovia tulkintoja puolustava yksikkö.

Euroopan unioni ei ole demokratiaa edistävä, kansainvälisiä lakeja myötäilevä yksikkö. Se on päinvastoin sen suurimpien ja merkittävimpien jäsenvaltioiden etuja ajava elin, joiden tahdosta sopimuksia sovelletaan luovasti tulkiten.

Jugoslavia pommitettiin Saksan johdolla kansainväliset lait syrjään siirtäen, koska Yhdysvallat halusi strategisesti merkittävästä alueesta jalansijan itselleen. Sen lisäksi Saksa, vähemmässä määrin Ranska ja Iso-Britannia halusivat infrastruktuurin omistukseensa.

Pankkikriisissä Saksan ja Ranskan pankit pelastettiin niin kutsuttujen Kreikan lainojen avulla. Siitä prosessista Yannis Varoufakiksen teos ”Adults in the Room” antaa karun kuvan. Kreikan vuoden 2015 valtiovarainministeri Varoufakis sai kokea, mitä sääntöjen luova soveltaminen merkitsee, kun hän ei itse päässyt käsiksi oman ministeriönsä tietokoneohjelmiin nk. troikan satapäisen virkamieskunnan miehittäessä ministeriön.

Euroopan unionin piti tehdä suunnitelma Ukrainan lähentymissopimukseksi. Sen sijaan keskeiset EU-maat rahoittivat ukrainalaisia poliitikkoja suorittamaan väkivaltaisen vallankaappauksen maassaan, jotta lähentymissopimus tehtäisiin välittömästi, eikä silloin, kun Ukraina olisi siihen valmis. Ohessa suoritettiin massiivinen NATO:n läsnäolon voimistaminen.

Suomen oikeuskansleri Pöysti tukee elpymisrahastoa. Ennen virkaan valitsemistaan hän johti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta kokoomuksen tavoitteisiin. Hallituksen virkaan esittämä perustuslakiasioiden ja kansainvälisen lainsäädännön tuntija sivuutettiin viranhaussa. Olisin odottanut oikeuskanslerin joko pysyvän vaiti tai ainakin erittelevän puhtaasti elvytysrahastoa puoltavan kantansa valtiosääntöoikeudellisesti.

Perustuslakivaliokunta on oikeassa ilmaistessaan varautuneisuutensa elpymisvälinettä kohtaan. Kun viitekehyksenä ei ole oikeusvaltioperiaate vaan pelkästään sopusointu omien varsin tilaustyönä tehtyjen perussopimusten kanssa, lienee paikallaan tukea edes niitä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elpymisrahasto, EU:n neuvoston oikeuspalvelu, perustuslakivaliokunta, oikeusvaltioperiaate, luova soveltaminen

SOPIIKO RAKENTEELLINEN RASISMI OIKEUSVALTIO SUOMEEN?

Sunnuntai 5.7.2020 klo 17:09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Paavo Teittinen kirjoitti erinomaisen artikkelin Helsingin Sanomien 5.7.2020 Sunnuntai-liitteeseen otsikolla ”Siivoton ala”. Hän kuvaa siivousyrityksissä kukkivaa ihmiskauppaan verrattavaa turvattomien työntekijöiden hyväksikäyttöä – maksamattomia palkkoja, uhkailua, työtä ympäri vuorokauden.

Hän kuvaa myös Espoon kaupungin haluttomuutta ja lähes teeskenneltyä kyvyttömyyttä puuttua raportoituun epäinhimillisyyteen ja myös poliisin toimettomuutta, haluttomuutta tutkia ilmiselviä epäkohtia, tutkimusten viipymistä vuodesta toiseen, mikäli tutkimuksiin on ryhdytty.

On kiitettävää, että valtakunnan päälehti ja erityisesti eräs sen taitavimpia toimittajia on asialla.

Sitä ihmeellisempää sen sijaan on, että lehti ei ole havaitsevinaan Suomessa vallitsevaa rakenteellista rasismia, joka käsittää alueet ulkopolitiikasta korkea- ja populaarikulttuuriin.

Tein tutkintapyynnön poliisille kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaneesta teoksesta Bolla. Sen rasistisuus on totaalista. Serbit demonisoidaan ja muslimit kuvataan uhreina. Tämä asetelma on vallinnut Suomen ulkopolitiikassa 1990-luvulta lähtien.Tutkintapyyntö ei antanut aihetta tutkintaan. 

Useissa blogeissani ja teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja olen pyrkinyt tieteellisin perustein osoittamaan miksi tämä rasistinen asenne holokaustin uhreja, serbejä kohtaan oli tarkoituksenmukaista USA:n ja Saksan johtaman EU:n ahneuden tyydyttämiseksi.

Natsi-Saksa ja fasistinen Kroatia toteuttivat myös ahneuttaan säätämällä serbien omaisuuden haltuunoton laillisuudesta. Serbiväestö tapettiin tai sijoitettiin keskitysleireihin 1941-45.

Jugoslavian hajottamisen alkaessa 1990-luvun alussa, Kroatia sääti myös rasistisen perustuslain, jossa serbit muutettiin toisen luokan kansalaisiksi ja serbien omaisuus otettiin haltuun. Suomi tuki lämpimästi Kroatian jäsenyyttä EU:ssa.

Serbit, jotka olivat kokeneet Jugoslavian liittovaltion turvakseen, perustivat toimensa ja halunsa ylläpitää monikulttuurinen valtio demokraattiseen perustuslakiin sekä eri kansanryhmien tasa-arvoon.

Koska serbit eivät alistuneet koko liittoutumattoman, ketään uhkaamattoman Jugoslavian NATO-miehitykseen, maa pommitettiin NATO:n laittomilla pommituksilla. Sen jälkeen ”kansainvälinen yhteisö” ahneuttaan tyydyttääkseen vaati Serbian maakunnan Kosovon miehittämistä NATO-joukoilla koska USA:lla oli suunnitelmana rakentaa valtava sotilastukikohta Balkanille, Serbiaan.

Miehityksen aikana albaanien terrori, joka oli valmistellut miehitystä, voimistui entisestään. Serbit ja heidän kanssaan yhteistyötä tekevät albaanit ja romanit tapettiin tai ajettiin maanpakoon tai siirrettiin kontti -reservaatteihin, talot otettiin haltuun tai poltettiin. Luostarit ja kirkot samoin.

YK oli päätöslauselmalla 1244 päättänyt, että miehityksen aikanakin Kosovo on osa Serbiaa. Siitä huolimatta YK:n pääsihteerin erityisedustaja Bernard Kouchnerin johdolla ja United Nations Mission in Kosovo hallinnossa ja NATO:n ja albaani -terroristien turvaamana aloitettiin serbi -omaisuuden konfiskointi.

Kosovossa oli n 550 joko Serbian valtion tai serbi -yksityishenkilöiden yritystä. Usein yritykset olivat yhteisöllisesti omistettuja. Päästämättä Serbian valtion tai muiden omistajien edustajia rajan yli paikan päälle, UNMIK aloitti yksityistämisprosessin. Yritykset myytiin kansainvälisille markkinoille ja rahat siirrettiin tileille, joihin serbeillä ei ollut asiaa.

Toisin sanoen YK:n, EU:n ja NATO:n yhteistoimintana suoritettiin Kosovon serbien holokausti uudelleen.

Suomen ulkopoliittinen johto Saksan ulkoministeriön kanssa yhteistoiminnassa teki mahdolliseksi Jugoslavian pommitusten aloittamisen. Presidentti Ahtisaari johti myös työryhmää, joka ”suunnitteli” Kosovon tulevaisuutta. Heti alkajaisiksi Ahtisaari oli ilmoittanut serbeille, että paluuta pommituksia edeltäneeseen aikaan ei tule. Yhdysvaltojen ulkoministeriön käsityksenä oli, että yritysten yksityistäminen oli osa Ahtisaaren suunnitelmaa.

Seurasi laiton itsenäistäminen v. 2008 YK:n tahdon vastaisesti. Kosovon maakunta oli 1990-luvulta lähtien kehittynyt väkivaltaisen albaani -mafian terrorisoimaksi alueeksi, jossa laittomuudet ja murhat olivat jokapäiväisiä. Ketään ei saatu tuomiolle. Huume- ja elinkauppa rehottivat useiden vaikutusvaltaisten henkilöiden, myös ministereiden ja valtiojohtajien suojeluksessa.

Koska USA:n ja EU:n ahneuden tyydyttäminen edellytti serbien demonisoimista, myös Suomen media seurasi. Suomen mediassa ei ole ollut ainoatakaan objektiivista tosiasioihin perustuvaa artikkelia tai TV-ohjelmaa Jugoslavian hajottamisesta. Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voitti serbi-vastainen rasistinen teos.

Viime viikolla vihdoin, 30 v ajan väkivaltaa ja laittomuutta lietsoneen pahamaineisen Drenica-terroristiryhmän johtaja Hashim Thacin ilmoitettiin joutuvan Haagiin Kosovo Specialists chamber- oikeusistuimen tutkittavaksi. Thaci on toiminut Ahtisaaren, Clintonien, Albrightin, Carl Bild’in ja monien muiden johtajien tuella milloin Kosovon pääministerinä milloin presidenttinä.

Helsingin Sanomat, joka julkaisi perusteellisen, lähes sydäntä särkevän artikkelin siivoojien kohtaloista, julkaisi vain kahden palstan tekstiuutisen Hashim Thacin joutumisesta tutkittavaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: siivousala, rasismi, oikeusvaltio, holokausti, fasismi, ihmiskauppa,

Hyvin oikeita ja hyvin vääriä vakaumuksia

Keskiviikko 10.6.2020 klo 13:16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat tarjosi 9.6 2020 erinomaiset esimerkit hyvin vastakkaisista maailmankuvista. Lehti tarjosi koko aukeaman Suomen pankin pääjohtajan käsityksiä Euroopan unionista otsikolla ”Talous voidaan korjata vain yhteistyöllä”. Aukeama heijasti kuvaa myöten auktoriteettia. Mitä ilmeisimmin se tuki myös HS:n ajatusmaailmaa.

Toisaalla lehdessä pohdittiin Al-Holin ISIS-leiriltä saapuvien suomalaisten exit-ohjelmaa otsikolla ”Al-Holista saapuneet voivat päästä exit-ohjelmaan”. Ohjelman tarkoituksena olisi henkilöiden kouluttaminen pois jihadistisesta maailmakuvasta, jossa uskontoon sidottu väkivalta on keskeinen väline tavoitteiden saavuttamiseen.

Mietin kumpi vakaumus, EU:n maailmankuva vai ISIS-vaimojen todellisuus kaipaisi exit-ohjelmaa.

Olli Rehn käsittelee haastattelussaan ajankohtaisia talouspoliittisia ratkaisuja korona- epidemian aiheuttamaan taloudelliseen kaaokseen Euroopan unionissa. Haastettelun lopussa hän paljastaa historiakäsityksensä Euroopan vaiheista: ” Ensiksi valtiot murenivat 1930-luvun suuressa lamassa ja myöhemmin fasismin ja kommunismin jaloissa”.

Ilmeisesti toimittajan tulkintaa: fasismin ja kommunismin hirvittävyyksistä otettiin Euroopassa opiksi. Pian toisen maailmansodan jälkeen alkoi kansallisvaltioiden yhteisön rakentaminen Euroopan taloudellisesta yhteistyöstä. Vuonna 1951 perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhtiö.

”Sen jälkeen hyvinvointivaltioiden ja eurooppalaisen yhteisön kehittyminen ovat kulkeneet käsi kädessä. Kansalaisoikeuksien, demokratian ja taloudellisen hyvinvoinnin kehittyminen ovat tästä konkreettisia esimerkkejä. Ne ovat mahdollistaneet myös kansallisvaltioiden menestyksen.”

Tämän maailmankuvan haltija ei ole huomannut Euroopan unionin jäsenmaiden väkivaltaisia toimia Euroopassa ja sen rajojen ulkopuolella, usein liitossa Yhdysvaltojen kanssa. Onko kommunistijohtoisen Jugoslavian sosialistisen liittovaltion tuhoaminen unionin ensimmäisellä vuosikymmenellä osoitus demokratiasta? Liittovaltio pommitettiin maailman hyvinvointitilaston 24. sijalta kehitysmaaluokkaan 1990-luvulla. Kaikki kommunistit eivät olleet kuolleet toisen maailmansodan Saksan ja Kroatian keskitysleireillä, mutta Euroopan unionin jäsenmaat tekivät parhaansa, että lopullinen ratkaisu saataisiin aikaan EU:n toimesta.

Samalla tavoin kuin Maastrichtin sopimus on pantu roskakoriin taloussopimusten osalta (Rehn: ”juna meni jo kymmenen vuotta sitten”) EU:n kaikki muutkin ylevät tavoitteet on Jugoslavian tuhoamisen ja siitä hyötymisen jälkeen heitetty jätteisiin.

EU-maat huomasivat, että väkivallalla, käyttämällä jihadisteja ja natseja palkkasotureina, pystyy saamaan haltuunsa yhä uusia rikkauksia, maa-alueita ja strategisesti merkittäviä kohteita.

Olli Rehn toimi EU:n talouskomissaarina ja laajentumiskomissaarina muun muassa Ukrainan valtauksen aikoihin. Kyvyttömyys rakentaa Ukrainalle mahdollista ja kestävää lähentymissopimusta aikataulussa, joka olisi ollut taloudellisesti mahdollinen Ukrainalle, EU:n jäsenmaat päättivät ryhtyä tukemaan suoraa toimintaa ja vallankaappausta. Eri maat, Yhdysvallat mukaan luettuna tukivat eri ”kapinapäälliköitä”, joita myöhemmin nostettiin presidenteiksi ja ministeriksi vallankaappaushallitukseen. Valmisteluissa tavoiteltiin liuskekaasusopimuksia ja GMO-viljelyn aloittamista, jota Soros erityisesti rahoitti. Jugoslavian värivallankumouksesta Milosevicin kaatamiseksi tuttua CIA:n kaavaa noudattaen myös Ukrainassa koulutettiin mielenosoittajia väkivaltaiseen kaappaukseen. Natseja Ukrainassa oli omasta takaa. Yhdysvallat liittoutui heidän kanssaan.

EU-maat ovat omaksuneet Yhdysvaltojen ulkoministeriön jo Bratislavan kokouksessa v. 2000 ilmaiseman päätöksen luopua kansainvälisistä laeista, jos ne ovat tavoitteiden toteuttamisen tiellä. Tuossa kokouksessa sovittiin myös projektista Venäjän eristämiseksi Itämereltä.

EU-maat ovat osallistuneet sotatoimiin, usein omilta kansalaisiltaan ja parlamenteiltaan salassa. Salaisten palveluiden ja korruptoituneiden valtiopäämiesten toimesta Lähi-Idän valtioiden hallituksia on pyritty vaihtamaan ja siirtämää muslimiveljeskunnan haltuun, joka järjestö on toiminut yhteistyössä CIA:n kanssa jo vuodesta 1951.

Euroopan unioni ei ole demokraattinen yhteisö sen valtavan organisaation muista väitteistä huolimatta.

Suomen ideologisesti yhdenmukaistetun valtamedian keskeinen toimija Helsingin Sanomat pohdiskelee Al-Holin leiriltä palaavien indoktrinaation purkamista ja uudelleenkoulutusta. Lehti ei ideologiansa mukaisesti pohdiskele Olli Rehnin ja muiden Suomen hallintoeliitin jäsenten indoktrinaation purkamista.

Kirjoitin v.2004 teoksen luovuudesta nimellä ”Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun.” Siinä kerroin, että ulkoa opetettu maailmankuva, jota lapsen, nuoren ja aikuisen ei ole mahdollista kokea tunteellisesti inhimilliseksi, on luovuuden este.

Euroopan unionin maiden toimia yhdessä ja erikseen kansallisvaltioina ei ole mahdollista tunnistaa inhimillisyyttä tukeviksi. Väkivalta, valehtelu, salamurhat ja talouspakotteet ovat käytössä ihmisten ja kansojen alistamiseksi ja jo entuudestaan vauraiden maiden ahneuden tyydyttämiseksi.

Miten on mahdollista, että Suomi osallistuu demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella sotilasliittojen toimintaan? Valehtelu, pettäminen ja väkivalta eivät kuulu oikeusvaltion periaatteisiin. Mitä ylemmäs hierarkiassa mennään, sitä suuremmiksi näyttävät petokset kasvavan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Olli Rehn, Al-Hol, ekstremismi, EU, exit-ohjelma, oikeusvaltio

Euroopan Unionin komissio-operetti

Keskiviikko 11.9.2019 klo 16:48 - Pirkko Turpeinen-Saari

NATO:n hybridikeskuksesta riippuvaisen eurooppalaisen median parrasvaloissa on viime päivinä nähty loistava operetti. EU:lle ollaan valitsemassa komissiota, jonka tehtäväksi on julistettu oikeusvaltioperiaatteen puolustaminen, eurooppalaisen perinteen vahvistaminen, demokratia ja kaikkinainen eurooppalaisten onni.

Pimentoon on jäänyt se, mitä kulisseissa tapahtuu. Niin Iso-Britannian, Saksan kuin Ranskankin salaiset palvelut korkeiden virkamiesten rinnalla ovat Yhdysvaltojen CIA:n ja muun Deep Staten avulla pyrkineet kaatamaan hallituksia paitsi Euroopassa (mm.Puola,  Neuvostoliitto, Jugoslavia, Georgia, Ukraina) myös Lähi-Idässä.

Itsenäisten YK:n jäsenvaltioiden hallitukset on pyritty vaihtamaan sellaisiin, jotka sallisivat kyseisten valtioiden kansallisomaisuuden, usein öljyn, siirtämisen näiden entisten siirtomaherrojen ja USA:n yksityisten yritysten haltuun. Siten nuo varat eivät enää hyödyttäisiä kyseisten valtioiden kansalaisia vaan EU:n jäsenmaiden ja USA:n yksityisiä yrityksiä.

Syyrian hajottamisen suunnittelu ja hallinnon siirtäminen jihadismia ajavan muslimiveljeskunnan haltuun alkoi jo 2000-luvun alussa. Median rooli on ollut avainasemassa. 

Vuoden 2008 Bilderberg-ryhmässä, jossa oli läsnä useita Syyrian hajottamisen toteuttajia kuten (Basma Kodmani, tuleva Syyrian National Councilin edustaja, Jeffrey Feltman, joka on noussut YK:n pääsihteerin lähimmäksi virkamieheksi, jonka tehtävänä on neuvotella Syyrian tulevaisuudesta, vaikka on suunnitellut sen tuhoamisen, sekä hänen avustajansa saksalaisen tutkimuslaitoksen johtaja Volker Perthes) Tässä kokouksessa tuotiin esiin presidentti Obaman ja ulkoministeri Hillary Clintonin läsnäollessa jihadismia ajavan Muslimiveljeskunnan rooli Lähi-Idän "demokratisoinnissa".

Kouriintuntuvin esimerkki tästä EU:n kaksinaismoraalista on Ranskan osuus jihadistien bunkkereiden rakentamisessa Syyriaan. Ranskan erikoisjoukot ja sementtitehdas Lafarge toteuttivat NATO:n toimeksiannosta bunkkereiden rakentamisen Syyrian armeijaa vastaan taisteleville jihadisteille. NATO sai hallinnoida Aleppon pohjoisosassa sijaitsevaa Jalabiyan tehdasta.

Kahden vuoden ajan tuo sementtitehdas sai rakentaa jättiläismäisiä bunkkereita ja tunneleita jihadistien käyttöön. Ystävyyssuhteet yrityksen johdon ja presidentti Hollanden kansliapäällikön kanssa edistivät projekteja, toteaa Thierry Meyssan teoksessaan Before our very eyes,fake wars and big lies from 9/11 to Donald Trump.

Lafargen Daeshille valmistaman sementin määrä, 6 miljoonaa tonnia, on samaa luokkaa kuin se, jonka Saksan valtakunta käytti 1916 - 1917 Siegfried-linjan rakentamiseen. Sementin valmistaminen Syyriassa loppui Venäjän ilmavoimien puuttuessa asiaan. Kukaan muu taho ei olisi pystynyt tuhoamaan bunkkereita.

Vuonna 2014 Jalibiyeh'in tehdas muutettiin Yhdysvaltojen, Ranskan, Norjan ja Iso-Britannian NATO:n erikoisjoukkojen päämajaksi.

Muutamaa kuukautta myöhemmin, tammikuun 7. päivänä 2015 Pariisissa kaksi asemiestä väittäen kuuluvansa al -Qaedaan ampui Charlie -Hebdo'n satiirisen lehden toimituskunnan, ja kolmas joka julisti edustavansa Daeshia, ampui naispoliisin ja otti kosher-myymälän asiakkaita panttivangeikseen.

Ranskan hallitus julisti hätätilan, koko maa vajosi shokkiin ja monien maiden päämiehet marssivat Hollanden ja tämän kansliapäälliköiden  rinnalla Pariisin kaduilla. Päämiesten joukossa oli Israelin Netanjahu sekä Turkin ulkoministeri Davutoglu, joka julkisesti tuki jihadisteja.

Hätätila on edelleen voimassa kuten Patriot laki Yhdysvalloissa.

Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa ja Ranska käyttävät kymmeniätuhansia kouluttamiaan jihadisteja tappamaan ja terrorisoimaan Lähi-Idän asukkaita. Euroopan kansalaisille ei kerrota mitä maailmassa todella tapahtuu. Sen sijaan joudumme kuuntelemaan ja katsomaan  NATO:n hybridisodankäynnin sallimia uutisia.

Operetti sementtitehtaasta voi alkaa vasta kun kansa saa avat kulissit.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU:n tuki jihadisteille, EU, oikeusvaltio, Eurooppalaiset arvot, entisten siirtomaiden salaiset palvelut, sodat, hallituksen vaihdokset

"Ratko Mladicin tuomio"

Perjantai 23.8.2019 klo 13:00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Näimme eilen Yle:n dokumentin "Ratko Mladicin tuomio", jota Suomen NATO:a myötäilevä media markkinoi kuvauksena "Bosnialaiskenraali Ratko Mladicista yhdestä Bosnian sodan julmuuksien päätekijöistä".

Presidentti Mauno Koivisto totesi Toisenlainen totuus Kosovosta-teokseen kirjoittamassaan esipuheessa: "Minä vihasin ja toisaalta ihailin sitä ammattitaitoa, jolla NATO:n propagandistit orkestroivat Kosovon sodan tiedottamisen."

"Nyttemmin orkestrointia ei enää tarvita, se on tehnyt tehtävänsä. Serbien oletetusta syyllisyydestä on tullut mantra, jota automaattisesti luetaan."

Bosnian sodan aikana ja sen jälkeen Ruder-Finn-markkinointitoimiston sunnittelema ja NATO:n tarpeita tyydyttävä propaganda teki serbeistä syyllisiä sodassa, jonka tavoitteet oli jo kauan sitten suunniteltu Yhdysvalloissa.

Tuomio annettiin NATO-maiden rahoittamassa tuomioistuimessa ICTY:ssä, jossa yhdysvaltalaissyyttäjien ja tuomareiden asema oli keskeinen.

Taloudellisella ja sotilaallisella kiristyksellä NATO-maat pakottivat Jugoslavian, myöhemmin Serbian hallituksen luovuttamaan jo etukäteen syyllisiksi luokitellut henkilöt Haagin Jugoslavia tuomioistuimeen.

Tuomioistuin laati oman lainsäädännön ja sen käytäntöjen toteutuksen. Syyllisiksi julistettujen ja tuomioistuimeen kuljetettujen henkilöiden, usein kenraaleiden, tuli osoittaa syyttömyytensä. Syytetyillä ei ollut resursseja todistajien hankkimiseen ja riittävään juridiseen työskentelyyn. Puolustus oli alakynnessä. Harvoin maailmassa on vastaavaa koettu.

NATO suoritti syyllisiksi luokiteltujen pidätykset.

Todistajina käytettiin Yhdysvaltojen ja muiden NATO-maiden liittolaisia, kroaatteja ja Bosnian muslimeja, jotka olivat toimineet Yhdysvaltojen ja Saksan armeijan jalkaväkenä yhdysvaltalaiskenraali John Galvinin johtaessa muslimijoukkoja Sarajevossa.

Suomen sisällissodan jälkeinen oikeuskäytäntö oli yhtä mielivaltainen. Valkoiset suorittivat joko taisteluihin osallistuneiden tai punaisiin myönteisesti suhtautuvien pidätykset, syyttäjät olivat valkoisia, todistajat olivat valkoisia, tuomarit olivat valkoisia ja tuomioiden täytäntöönpanijat olivat myös valkoisia. Siten pääoman omistajien edustajien oikeus voitti demokratian ja tasa-arvon puolesta toimineiden tai taistelleiden oikeudet.

Sama suomalaisen yhteiskunnan jakautuminen jatkuu NATO:n kannatuksessa. Valkoisten jälkeläiset tai heidän ideaansa kantavat hyväksyvät NATO:n toiminnan ja sen propagandan maailman asioista.

Haagissa kansainvälisen pääoman ja sotilaallisen vallankäytön etujen toteutuminen todettiin lailliseksi. NATO:n pommitukset ja USA:n toimiminen Bosnian muslimien ilmavoimina osoitettiin oikeutetuksi. Jopa Kalinovikin hautausmaan pommitus, tarkoituksena tuhota kenraali Mladicin isän hauta osoituksena Mladicin kyvyttömyydetä huolehtia vanhempiensa haudoista palkittiin pommituksesta vastanneelle brittikenraalille kunniamerkillä, ei tosin Haagissa.

Eläkkeellä olevien yhdysvaltalaiskenraalien MPRI koulutti ja johti kroaattiarmeijaa serbien etnisessä puhdistuksessa ja kansanmurhassa Kroatian Krajinassa.

Jugoslavian, maailman hyvinvointitilastojen 24:n sijalla olleen sosialistisen hyvinvointivaltion hajottaminen ja haltuunotto oli suunniteltu Yhdysvalloissa jo 1980-luvulla presidenttien Reagan ja Bush-vanhemman toimesta käyttäen tunnettuja hallituksenvaihdosvälineitä -CIA:ta ja NED:iä sekä kaikessa tällaisessa mukana hääräävää George Sorosta.

CIA:n entinen virkailija Robert Baer on kuvannut kirjoissaan että hänellä tovereineen  oli miljoonia käytössään voidakseen provosoida toisen maailmansodan ristiriidat ja kauhut uudelleen roihuun, jotta etniset ryhmät saataisiin kokemaan toinen toisensa pahaa tarkoittavina vihamiehinä.

Bosnian presidentiksi tullut Izetbegovic ei voittanut vaaleja. Silti tämä islamilaisen kalifaatin rakentamiseen sitoutunut toisen maailmansodan natsi-joukkojen liittolainen tuli presidentiksi.

Yhdysvaltojen tavoitteena oli Balkanin sotilaallinen haltuunotto ja Saksa vuorostaan halusi laajentaa elintilaansa kuten toisen maailmansodankin aikana.

Saksa huolehti katolisen Kroatian itsenäisyysjulistuksen käytäntöön saamisen EU:n Maastrichtin kokouksessa. Itä-Saksan armeijan varastoista toimitettiin aseet ja presidentiksi valittu holokaustin kieltäjä Tudjman antoi laittomille asejoukoille poliisin virkamerkit laillisen aseenkannon pohjaksi.

USA esti kaikki Bosnian etnisten ryhmien sovinnolliset ratkaisut.

YK edellytti Jugoslavian liittovaltion armeijan vetäytyvän Bosniasta. Armeijan aloittaessa vaaditun ja yhdessä sovitun vetäytymisen, Izetbegovicin asejoukot hyökkäsivät tuon pääasiassa alokkaista koostuvan joukon kimppuun Sarajevossa, tappaen 127 henkilöä.

Sovitusta vetäytymisestä huolimatta YK asetti Jugoslavialle tuhoisat talouspakotteet sen lisäksi, että Yhdysvallat oli jo ennen sotaa irtisanonut yht'äkkiä kaikki Jugoslavian lainat.

Tässä ulkoapäin johdetussa ja asein käytävässä prosessissa Bosnian serbeillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin muodostaa oma armeija. Ylipäälliköksi valittiin lahjakas, oikeudenmukainen ja kaikissa käänteissä Geneven sopimusta ja kansanvälistä oikeutta korostava kenraali Ratko Mladic.

Kaikissa puheissaan sotavuosien aikana hän osoitti tuntevansa USA:n ja NATO:n kansainvälspoliittiset tavoitteet ja menetelmät. Tämä kenraali, jonka isä oli kuollut natsi-Saksan lentopommin sirpaleesta, oli nyt vuorostaan Saksan laajentumispyrkimysten uhri.

Srebrenican vankilat olivat täynnä kotikyliensä tuhopoltoista ja kaulojen katkaisuista hengissä selvinneitä serbejä. Srebrenica oli presidentti Clintonin ja Osama bin Ladenin rahoittamien jihadistien temmellyskenttä. YK-sotilaat pelkäsivät näitä Naser Oricin johtamia joukkoja eivätkä pystyneet estämään niiden hyökkäyksiä Srebrenicaa ympäröiviin serbikyliin.

3000 serbiä kuoli näissä bakkanaaleissa,joissa irtileikattuja päitä iskettiin aidanseipäisiin ja joita Oric itse videoi ja näytti kansainvälisille lehtimiehille. Näitä lehtimiehiä ICTY ei kutsunut todistajikseen. Oric kävelee vapaalla jalalla.

Viimeisimmät serbikylien poltot maan tasalle tapahtuivat 26. ja 27. kesäkuuta 1995 Visnijicassa ja Banja Lukassa. Oricin joukot tappoivat kaikki, jotka saivat kiinni. Tämän jälkeen Republica Srpskan armeija ryhtyi vastahyökkäykseen ja lopulta Srebrenica joutui heidän haltuunsa käytännössä ilman vastarintaa.

Hollantilaisen YK-pataljoonan edustajat tekivät mielenkiintoisen havainnon. He huomasivat, että Srebrenican haltuunottoon osallistuneet Republika Srpskan armeijan osastot koostuivat Bosnian serbipakolaisista, jotka olivat aikaisemmin asuneet Srebrenicassa, mutta tulleet karkoitetuiksi sieltä muslimisotilaiden toimesta.

Eilinen dokumentti "Ratko Mladicin tuomio" osoitti, että propaganda ja puolitotuudet jatkuvat ja että Suomen media on viimeisten 30 vuoden aikana pysynyt uskollisesti NATO-propagandan välineenä.

Poliittisessa johdossa tämä näkyy mielestäni siten, että presidentti Niinistö on valmis luovuttamaan osan vallastaan Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen. Siten NATO-EU menettäisi yhden toistaiseksi vielä liittoutumattoman jäsenmaan itsenäisen kannanottomahdollisuuden kansainvälisessä politiikassa. Niinistö näyttää kokevan, että presidentin asema on hänen omaisuuttaan, jota hän voi halutessaan antaa pois "Euroopan yhteiseksi hyväksi" ja Venäjän vastaisen NATO- rintaman voimistamiseksi. Tämä osoittaa vakavaa vieraantumista demokratiasta voimapolitiikan hyväksi.

Teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvaan Jugoslavian hajottamisen myös historiallisesta perspektiivistä. Kuinka holokaustin uhrit, serbit, noudattaessaan kansainvälisiä lakeja toisen maailmansodan jälkeisiä sopimuksia rajojen muuttamattomuudesta ja etnisten ryhmien tasa-arvoa tulivat demonisoiduksi pelkästään siksi, että he olivat este liberaalia oikeusvaltioperiaatetta julistavalle, ahneuttaan tyydyttävälle kansainväliselle yhteisölle.

Katolinen, nationalistinen kroaattien ylemmyyttä korostava Kroatia ja islamilaista kalifaattia jihadistien avulla rakentava Bosnia saivat katolisten saksalaisten ja maailmanimperiumia tavoittelevan USA:n tuen.

Hyvän itsetunnon omaava, empatiaa ja etnisten ryhmien tasa-arvoa korostava Ratko Mladic, jota serbit ihalivat ja tasaveroiset eri maiden kenraalikollegat kunnioittvat, oli demonisoitava.

Mladic toimi pitkään virassa Jugoslaviaan kuuluvassa Makedoniassa. Sikäläisen albaanikylän asukkaat päivittelivät, että miksi Mladic ei etsintäkuulutuksensa aikana tullut heidän luokseen. He olisivat pitäneet hänet turvassa kylässään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ratko Mladic, poliittinen tuomioistuin, liberaali oikeusvaltioperiaate, ICTY, Jugoslavian hajottaminen, USA, NATO, Saksa

Näkymättömät sankarit tukehtuvat Suomen NATO-diktatuurissa

Torstai 25.4.2019 klo 11:17 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olemme katsoneet Chilen sotilavallankaappausta ja suomalaista diplomatiaa koskevan elokuvan, Invisible heroes, neljä ensimmäistä jaksoa. Tosipohjaisessa elokuvassa näkyy paljaana, kuinka sisällissodastamme saakka vallinnut valkoinen ilmapiiri on läsnä ulkoministeriössämme.

Oikeistolainen lähetystön työntekijä toimii päällikkönsä ohjeiden vastaisesti yhteistyössä sotilasjuntan edustajien kanssa sekä edistää Suomen valtion kauppapolitiikkaa yhteisöllisesti omistettujen hankkeiden yksityistämisessä.

Suomi Ruotsin ja Venäjän/Neuvostoliiton välissä muodostaa synkän saarekkeen, jossa inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus eivät paljoa paina.

Vuotta 1973 kuvaava dokumentaarinen elokuva osoittaa kuinka vasemmistolaisuus on virkamiehistölle punainen vaate. Virkamieskunta, opettajat, tuomarit, poliisit ja armeijan upseerit seulottiin tarkasti puhtaaksi vasemmistolaisuudesta. Käytännössä vallitsi virkakielto.

Toimiessani Helsingin kaupungin lastensuojeluviraston sosiaalilääkärintoimiston psykiatrina vastaanotolleni toimitettiin pahasti tarumatisoitunut Chilen pakolainen, suoraan lentokentältä. Ongelmat olivat vakavia ja pitkäkestoisia.

Suuri osa suomalaisia koki saman järkytyksen tunteen kuin minä siitä, että kesti niin kauan, ennen kuin Suomi raotti oven vastaanottaakseen näitä lähetystön suojiin paenneita chileläisiä.

Alliende oli demokraattisissa vaaleissa 1970 valittu presidentti. Yhdysvaltojen presidentti Nixonin neuvonantaja Henry Kissinger laati suunnitelman Chilen oikeistolaisen opposition tukemisesta ja sotilasvallankaappauksen valmistelemisesta. Aiheuttamalla talouskriisin ja kärjistämällä yhteiskunnallisia suhteita maassa CIA  sai täälläkin aikaan vallankaappauksen kuten 10 vuotta aikaisemmin Indonesiassa tapattamalla siellä miljoona kommunistiksi tai ammattiyhdistysaktiiviksi oletettua kansalaista.

Suomen kansaa ja kansanedustajia niin eduskunnassa kuin Euroopan parlamentissa on sumutettu 30 vuoden ajan NATO-propagandalla. EU:hun liittymisen jälkeen Suomen keskeiset poliitikot ja media ovat täyttäneet kansalaisten pään väärillä tiedoilla niin, että luontainen oikeustaju on kadonnut.

Chilen vallankaappauksen uhrien pelastamisessa sankariksi kasvaneen Tapani Brotheruksen tapainen henkinen kasvu ja eläytyminen avun tarvitsijoiden asemaan ei enää ole mahdollista.

Neuvostoliiton, Puolan, Jugoslavian, Afganistanin, Irakin, Libyan, Somalian, Syyrian, Tsetsenian, Jemenin tuhon ja kaaoksen aiheuttamisen ja pakolaisvyöryjen synnyttämisen jälkeen Yhdysvallat NATO-liittolaisineen on siirtynyt kiristämään ja uhkailemaan Venezuelaa ja Irania.

Euroopan parlamentti on NATO:on kuuluvien jäsenmaidensa enemmistöpuolueiden tuella ensin myöntänyt Saharov- ihmisoikeuspalkintonsa Yhdysvaltojen tukemalle "Venezuelan demokraattiselle oppositiolle" ja sen jälkeen äänestänyt tuesta itse itsensä presidentksi julistaneelle Juan Guiadolle. Suomen europarlamentaarikot puolueista riippumatta tukivat tätä Yhdysvaltojen marionettia eikä YK:n peruskirjan mukaan itsenäisen YK:n jäsenvaltion vaaleilla valittua presidentti Maduroa.

Euroopan parlamentti ei ole jäsenvaltioiden yhteistyöelin vaan puolueiden valtaa käyttävä elin, jossa oikeistopuolueilla ja sosialidemokraateilla on keskinäisiin sopimuksiin perustuva valta.

Miksi Suomen MEP:it eivät enää noudata YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta?

Se perustuu aivopesuun, jonka alaisena olemme olleet viimeiset 30 vuotta. Suomi on osallistunut EU:hun liittymisestä lähtien kansainväliseen politiikkaan USA:n apulaisena, kuten moni muukin EU-maa. Suomen media sitoutui kokoomuspuolueen johdolla tukemaan ajatusta Suomen liittymisestä NATO:on jo vuodesta 2000 lähtien.

Kun suomalaiset jukuripäät eivät ole taipuneet jäsenyyden kannalle, ruuvia on kiristetty. Vuodesta 2014 lähtien kokoomusjohtoinen valtioneuvosto päätti kertakaikkiaan kouluttaa toimittajat ja virkamiehet Harvardissa NATO:a myötäilevän propagandan tekijöiksi, tosin kutsuen sitä varautumiseksi Venäjän hybridisotaan. Liikuttuneena seurasin valtioneuvoston tiedottajan, nyt jo NATO:n palvelukseen siirtyneen, Markku Mantilan puhetta kansanedustajille keväällä 2014. Häntä säestivät NATO-propagandan auguurit, ei kaiken maailman dosentit, vaan itsensä korkealle korokkeelle nostaneet tiedotusvälineiden päätoimittajat.

Tämä ei kokoomusta kuitenkaan tyydyttänyt. Varmemmaksi vakuudeksi pystytettiin NATO:n hybridikeskuksen tukema valtiollinen sensuurikoneisto, jonka valvovan silmän alta ei yksikään NATO-kriittinen lausahdus pääse julkisuuteen.

Koneisto nähtiin toiminnassa jo presidentinvaaleissa. Olen juridiikan harrastajana miettinyt kuinka demokraattisena voidan pitää sitä, että yhden ehdokkaan, presidentti Niinistön, kansliapäällikkö on osa tätä sensuurikoneistoa, joka valvoo "oikeanlaista" tiedottamista.

Kansliapäällikkö on muiden kaikkien ministeriöiden kansliapäälliköiden rinnalla vastuussa huoltovarmuuskeskuksesta, joka rahoittaa Mediapoolia, eli tiedotusvälineiden kartellia, joka on sitoutunut yhdenmukaistamaan tiedotuksensa ja poissulkemaan kaikki häiriötekijät.

Chilen sotilasvallankaappaus tehtiin pommituksin ja kiväärinlaukauksin, Suomen vallankaappaus on sotilaallinen vain osittain. Pääroolissa on henkinen väkivalta, joka kohdistuu poliittisten toisinajattelijoiden, kuten NATO-kriittisen Paavo Väyrysen Tähtiliikkeen totaaliseen poissulkemiseen mediasta. Se on kuitenkin osittain sotilaallinen toimenpide koska se käyttää sotilaallista pelotteluvaltaa, hypoteettista Venäjä-uhkaa piiskana ja valheellista mielikuvaa NATO:sta turvana. 

Valtiollisen sensuurin tehtävä tulee yhä vaikeammaksi, koska se joutuu sulkemaan pois tiedonvälityksestä maailmanpolitiikan tärkeiden asioiden totuudenmukaisen analyysin.

Suomi on malliesimerkki jokaiselle oikeusvaltioperiaatetta rikkovalle maalle siitä miten tuo rikkominen onnistuu täydellisesti. Johtava kokoomuspoliitikko Petteri Orpo osoittaa Unkaria ja Puolaa: ottakaa varas kiinni, kun puolue itse on rakentanut kartellin, johon entinen puoluetoveri tasavallan presidenttikin kuuluu. Sensuurin johdosta yksikään hyvin harjaantunut toimittaja ei ole uskaltanut kysyä isäntämaasopmuksesta tai NATO:n hybridikeskuksen roolista Suomessa.

Onko kansan sumutus onnistunut täydellisesti? Presidentti valittiin suuren yksimielisyyden vallassa. Ylikansallista pääomaa SOTE:ssa palvellut kokoomus saatiin median avulla viime tipassa nostettua kansan vihan suosta yhdessä perussuomalaisten kanssa. 

Sisällissodan valkoinen valta on ylikansalliseksi muututtuaan massiivinen. Liittolaisuus natsi-Saksan kanssa on yritetty näihin saakka peittää. Liittolaisuus hirviömäisen USA:n ja siihen sitoutuneen EU:n kanssa on kansalta piilossa. Europpan parlamentin suomalaisten jäsenten äänestyskäyttäytyminen on häkellyttävä muistuttaessaan 1930- 40 lukua. Ehtiikö kansa herätä Euroopan parlamentin vaaleihin mennessä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Chilen sotilasvallankaappaus, valkoinen Suomi, NATO:n mediasensuuri, oikeusvaltio

Suomi, oikeusvaltioko?

Tiistai 27.3.2018 klo 17:54

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta päätti presidentti Niinistön johdolla karkottaa Suomesta venäläinen diplomaatti, seuraamuksena oletettuun syyllisyyteen Salisburyn myrkytykseen. Jään miettimään, onko Suomi oikeusvaltio?

Vietimme viime viikolla yli miljoona uhria vaatinen Irakin sodan alkamisen muistopäivää.  Tuohon USA:n aloittamaan sotaan liittyi solidaarisuudesta muun muassa Britannia ja Tanska, myöhemmin moni muu NATO-maa. Britannian tuolloisen pääministeri Tony Blairin syyllisyys brittien osallistumiseen on ollut pitkän aikaa komitean tutkittavana. Koko läntinen media eli sotaa kuin omaansa eivätkä puoli miljoonaa lapsiuhria herättäneet USA:n ulkoministeri Albrightissa muuta kuin kyynisen kommentin siitä, että nuo uhrit olivat "sopiva hinta".

Toinenkin vuosipäivä sattui viime viikolle – nimittäin Jugoslavian pommitusten vuosipäivä. USA:n ja Saksan ahneus sekä halu sotilaallisen ja taloudellisen vallan anastamiseen Balkanilla johti Jugoslavian hajottamiseen sodalla. Tuo hanke edellytti toisen maailmansodan holokaustin uhrien, serbien demonisoimista. Siihen käytettiin Ruder-Finn markkinointitoimistoa, jonka rahoittivat Yhdysvalloissa asuva albaani- ja kroaatti diaspora. Serbit näet halusivat säilyttää Jugoslavian liittovaltion, jossa kaikki kansanryhmät olivat saman arvoisia. Kansanmurha oli aiheuttanut serbeissä syvän turvattomuuden.

Kuten edellisessä blogissani palautin mieleenne, Suomi osallistui pommitusten mahdollistamiseen karulla tavalla. Suomen ulkopoliittinen johto esti kansainvälistä yhteisöä kuulemasta totuutta Racakin taistelusta, minkä totuuden suomalaiset oikeuslääkärit tiesivät, mutta Suomen ja Saksan ulkopoliittinen johto estivät tuon tiedon julkistamisen. Väärää tietoa tekosyynä hyväkseen käyttäen presidentti Clinton ja NATO ryhtyivät pommittamaan Jugoslaviaa, joka sitä ennen oli kieltäytynyt suostumasta koko valtionsa alueen NATO-miehitykseen. Tuhoiskuissa käytettiin uraanipommeja.

Pommitusten päätyttyä kesäkuussa 1999 Yhdysvallat ryhtyi välittömästi rakentamaan massiivista sotilastukikohtaansa Serbian alueelle Kosovoon. Saksa vuorostaan hankki itselleen Kroatian, Slovenian ja vähitellen koko muun Jugoslavian alueen maiden infrastruktuurin; vakuutuslaitokset, pankit, hotellit ja tiedotusvälineet.

Kyseinen tapahtuma oli ensimmäinen Suomen palvelus globaalia valtaa haalivalle USA:lle sekä siitä riippuvaiselle Saksalle. Teko merkitsi Suomen luopumista totuudesta kansainvälisissä suhteissa. Sen jälkeen Suomi "pääsi" osaksi samanmielisten joukkoa, josta tilasta ei ole enää paluuta entiseen. Olen kutsunut sitä nilkin rooliksi gangsteriporukassa.

Suomi hyväksyy nykyisin kyselemättä USA:n ja entisten siirtomaavaltojen ja nykyisten NATO-maiden edelleen jatkuvat sodat Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa, Jemenissä. Taloudellinen ja aseellinen tuki terroristeille, silloin kun se edistää "liittolaisten" geopoliittisia päämääriä, joudutaan hyväksymään.

Useat brittipolitiikot ovat viitanneet oikeusistuimen Britanniassa tulleen siihen tulokseen, että ei ole varmaa, mitä Salisburyssa käytetty kemiallinen aine oli.Sen lisäksi ei ole mitään näyttöä siitä, että aine olisi peräisin Venäjältä.

Normaalin syyllisyyden selvittämisprosessin ohittaminen ja syyllisyyden julistaminen välittömästi tapahtuman jälkeen viittaa provokaatioon. Britannian hallitus on toistaiseksi tuntemattomin motiivein halunnut voimistaa russofobiaa ja erityisesti jo vuosia kestänyttä Putinin vastaista kampanjaa.

WILPF- rauhanjärjestön 100- vuotis juhlakokouksessa Haagissa muutama vuosi sitten saksalaisen Media Responsibility Instituutin johtaja Sabine Schiffer totesi Putinin vastaisen kampanjan olevan hyvin suunniteltu ja sitä edistämään on palkattu Hill&Knowlton markkinointitoimisto. Tällä markkinointitoimiston johdolla oli itselläänkin kytkös Ukrainan ja USA:n välisiin liikesuhteisiin. Toisin sanoen markkinointitoimisto edisti paitsi tilaajan etua, myös omaa taloudellista etuaan.

Suomen Yle on tarjonnut niukasti tietoa Salisburyn myrkytyksestä. Se on kokonaan unohtanut oikeusistuimen päätökset. Presidentti Niinistön ja pääministeri Sipilän tiedotustiaisuuden jälkeen olisi luullut, että Yle ja muut tiedotusvälineet olisivat kiireesti hankkineet ohjelmiinsa ja haastatteluihinsa kansinvälisen oikeuden asiantuntijoita. Sen sijaan Yle kutsui A-studioon mielipiteistään tunnetun ex-suurlähettiläs Himasen ja varmemmaksi vakuudeksi viittaa nettisivuilleen – jälleen mielipiteistään tunnettuun UPI:n johtajaan Teija Tiilikaiseen.

Tiedotusvälineet ovat visusti vaienneet myös siitä, mitkä maat eivät ole karkottaneet venäläisiä diplomaatteja. Luxemburg on edellyttänyt joitakin todisteita, ennenkuin reagoidaan. Irlanti, Portugal, Itävalta, Malta,Slovenia, Kypros ja Bulgaria eivät ole kiiruhtaneet päätöksissään. Miksi Suomi?

Harva poliitikko on kyseenalaistanut presidentin ja pääministerin päätöksen. Erkki Tuomioja on ilmoittanut facebook-sivuillaan, että hän ei olisi moista päätöstä tehnyt. Tosin hän heittää skorpionin piston Venäjälle päin – selustansa varmistaakseen. Hän toivoo, että Suomen oikeusvaltioperiaate ei laskeutuisi Venäjän tasolle!

Katsotaanpa: Montako miljoonia uhreja vaatinutta laitonta sotaa USA/EU on käynyt?

Ryhmä, johon Suomen halutaan samaistuvan on käynyt Irakin sotaa Irania vastaan, Jugoslavian hajottamissotaa, Afganistanin sotaa, Irakin sotaa, Libyan sotaa, Syyrian sotaa, Jemenin sotaa sekä välillisesti tukenut Israelia sen hyökätessä Libanoniin ja tuhotessa Gazan.

Toisen maailmansodan aikana 25 miljoonaa venäläistä uhrasi itsensä pelastaakseen Venäjän ja Euroopan natsismilta. Käsittääkseni Venäjä ei tule sallimaan Euroopassa nousevan natsismin hyväksymisen  ja juutalaisvastaisuuden leviämistä omien rajojensa sisälle.

Suomi tunnusti kiihkeän katolisen ja fasistisen Kroatian toisen maailmansodan aikana vaikka maa oli säätänyt serbien ja juutalaisten tuhoamisen oikeuttavat lait. Moni seikka politiikassamme muistuttaa tuota aikaa. Venäjä-vastaisuus on tullut serbi- ja juutalaisvastaisuuden tilalle. Venäläiset ja serbit ovat ortodokseja. Kuinka paljon Suomen ja EU:n päätöksissä heijastuu toisen maailmansodan kauhujen vastuun kieltäminen?

Britannian motiivit ehkä paljastuvat myöhemmin. EU:n edellyttämä solidaarisuus oikeusvaltion murentamisessa ennustaa pahaa. Suomen median myötäily on vastuutonta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomiko oikeusvaltio?, Venäläisen diplomaatin karkotus, presidentti Niinistö, pääministeri Sipilä, Yle,