Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Näkymättömät sankarit tukehtuvat Suomen NATO-diktatuurissa

Torstai 25.4.2019 klo 11:17 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olemme katsoneet Chilen sotilavallankaappausta ja suomalaista diplomatiaa koskevan elokuvan, Invisible heroes, neljä ensimmäistä jaksoa. Tosipohjaisessa elokuvassa näkyy paljaana, kuinka sisällissodastamme saakka vallinnut valkoinen ilmapiiri on läsnä ulkoministeriössämme.

Oikeistolainen lähetystön työntekijä toimii päällikkönsä ohjeiden vastaisesti yhteistyössä sotilasjuntan edustajien kanssa sekä edistää Suomen valtion kauppapolitiikkaa yhteisöllisesti omistettujen hankkeiden yksityistämisessä.

Suomi Ruotsin ja Venäjän/Neuvostoliiton välissä muodostaa synkän saarekkeen, jossa inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus eivät paljoa paina.

Vuotta 1973 kuvaava dokumentaarinen elokuva osoittaa kuinka vasemmistolaisuus on virkamiehistölle punainen vaate. Virkamieskunta, opettajat, tuomarit, poliisit ja armeijan upseerit seulottiin tarkasti puhtaaksi vasemmistolaisuudesta. Käytännössä vallitsi virkakielto.

Toimiessani Helsingin kaupungin lastensuojeluviraston sosiaalilääkärintoimiston psykiatrina vastaanotolleni toimitettiin pahasti tarumatisoitunut Chilen pakolainen, suoraan lentokentältä. Ongelmat olivat vakavia ja pitkäkestoisia.

Suuri osa suomalaisia koki saman järkytyksen tunteen kuin minä siitä, että kesti niin kauan, ennen kuin Suomi raotti oven vastaanottaakseen näitä lähetystön suojiin paenneita chileläisiä.

Alliende oli demokraattisissa vaaleissa 1970 valittu presidentti. Yhdysvaltojen presidentti Nixonin neuvonantaja Henry Kissinger laati suunnitelman Chilen oikeistolaisen opposition tukemisesta ja sotilasvallankaappauksen valmistelemisesta. Aiheuttamalla talouskriisin ja kärjistämällä yhteiskunnallisia suhteita maassa CIA  sai täälläkin aikaan vallankaappauksen kuten 10 vuotta aikaisemmin Indonesiassa tapattamalla siellä miljoona kommunistiksi tai ammattiyhdistysaktiiviksi oletettua kansalaista.

Suomen kansaa ja kansanedustajia niin eduskunnassa kuin Euroopan parlamentissa on sumutettu 30 vuoden ajan NATO-propagandalla. EU:hun liittymisen jälkeen Suomen keskeiset poliitikot ja media ovat täyttäneet kansalaisten pään väärillä tiedoilla niin, että luontainen oikeustaju on kadonnut.

Chilen vallankaappauksen uhrien pelastamisessa sankariksi kasvaneen Tapani Brotheruksen tapainen henkinen kasvu ja eläytyminen avun tarvitsijoiden asemaan ei enää ole mahdollista.

Neuvostoliiton, Puolan, Jugoslavian, Afganistanin, Irakin, Libyan, Somalian, Syyrian, Tsetsenian, Jemenin tuhon ja kaaoksen aiheuttamisen ja pakolaisvyöryjen synnyttämisen jälkeen Yhdysvallat NATO-liittolaisineen on siirtynyt kiristämään ja uhkailemaan Venezuelaa ja Irania.

Euroopan parlamentti on NATO:on kuuluvien jäsenmaidensa enemmistöpuolueiden tuella ensin myöntänyt Saharov- ihmisoikeuspalkintonsa Yhdysvaltojen tukemalle "Venezuelan demokraattiselle oppositiolle" ja sen jälkeen äänestänyt tuesta itse itsensä presidentksi julistaneelle Juan Guiadolle. Suomen europarlamentaarikot puolueista riippumatta tukivat tätä Yhdysvaltojen marionettia eikä YK:n peruskirjan mukaan itsenäisen YK:n jäsenvaltion vaaleilla valittua presidentti Maduroa.

Euroopan parlamentti ei ole jäsenvaltioiden yhteistyöelin vaan puolueiden valtaa käyttävä elin, jossa oikeistopuolueilla ja sosialidemokraateilla on keskinäisiin sopimuksiin perustuva valta.

Miksi Suomen MEP:it eivät enää noudata YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta?

Se perustuu aivopesuun, jonka alaisena olemme olleet viimeiset 30 vuotta. Suomi on osallistunut EU:hun liittymisestä lähtien kansainväliseen politiikkaan USA:n apulaisena, kuten moni muukin EU-maa. Suomen media sitoutui kokoomuspuolueen johdolla tukemaan ajatusta Suomen liittymisestä NATO:on jo vuodesta 2000 lähtien.

Kun suomalaiset jukuripäät eivät ole taipuneet jäsenyyden kannalle, ruuvia on kiristetty. Vuodesta 2014 lähtien kokoomusjohtoinen valtioneuvosto päätti kertakaikkiaan kouluttaa toimittajat ja virkamiehet Harvardissa NATO:a myötäilevän propagandan tekijöiksi, tosin kutsuen sitä varautumiseksi Venäjän hybridisotaan. Liikuttuneena seurasin valtioneuvoston tiedottajan, nyt jo NATO:n palvelukseen siirtyneen, Markku Mantilan puhetta kansanedustajille keväällä 2014. Häntä säestivät NATO-propagandan auguurit, ei kaiken maailman dosentit, vaan itsensä korkealle korokkeelle nostaneet tiedotusvälineiden päätoimittajat.

Tämä ei kokoomusta kuitenkaan tyydyttänyt. Varmemmaksi vakuudeksi pystytettiin NATO:n hybridikeskuksen tukema valtiollinen sensuurikoneisto, jonka valvovan silmän alta ei yksikään NATO-kriittinen lausahdus pääse julkisuuteen.

Koneisto nähtiin toiminnassa jo presidentinvaaleissa. Olen juridiikan harrastajana miettinyt kuinka demokraattisena voidan pitää sitä, että yhden ehdokkaan, presidentti Niinistön, kansliapäällikkö on osa tätä sensuurikoneistoa, joka valvoo "oikeanlaista" tiedottamista.

Kansliapäällikkö on muiden kaikkien ministeriöiden kansliapäälliköiden rinnalla vastuussa huoltovarmuuskeskuksesta, joka rahoittaa Mediapoolia, eli tiedotusvälineiden kartellia, joka on sitoutunut yhdenmukaistamaan tiedotuksensa ja poissulkemaan kaikki häiriötekijät.

Chilen sotilasvallankaappaus tehtiin pommituksin ja kiväärinlaukauksin, Suomen vallankaappaus on sotilaallinen vain osittain. Pääroolissa on henkinen väkivalta, joka kohdistuu poliittisten toisinajattelijoiden, kuten NATO-kriittisen Paavo Väyrysen Tähtiliikkeen totaaliseen poissulkemiseen mediasta. Se on kuitenkin osittain sotilaallinen toimenpide koska se käyttää sotilaallista pelotteluvaltaa, hypoteettista Venäjä-uhkaa piiskana ja valheellista mielikuvaa NATO:sta turvana. 

Valtiollisen sensuurin tehtävä tulee yhä vaikeammaksi, koska se joutuu sulkemaan pois tiedonvälityksestä maailmanpolitiikan tärkeiden asioiden totuudenmukaisen analyysin.

Suomi on malliesimerkki jokaiselle oikeusvaltioperiaatetta rikkovalle maalle siitä miten tuo rikkominen onnistuu täydellisesti. Johtava kokoomuspoliitikko Petteri Orpo osoittaa Unkaria ja Puolaa: ottakaa varas kiinni, kun puolue itse on rakentanut kartellin, johon entinen puoluetoveri tasavallan presidenttikin kuuluu. Sensuurin johdosta yksikään hyvin harjaantunut toimittaja ei ole uskaltanut kysyä isäntämaasopmuksesta tai NATO:n hybridikeskuksen roolista Suomessa.

Onko kansan sumutus onnistunut täydellisesti? Presidentti valittiin suuren yksimielisyyden vallassa. Ylikansallista pääomaa SOTE:ssa palvellut kokoomus saatiin median avulla viime tipassa nostettua kansan vihan suosta yhdessä perussuomalaisten kanssa. 

Sisällissodan valkoinen valta on ylikansalliseksi muututtuaan massiivinen. Liittolaisuus natsi-Saksan kanssa on yritetty näihin saakka peittää. Liittolaisuus hirviömäisen USA:n ja siihen sitoutuneen EU:n kanssa on kansalta piilossa. Europpan parlamentin suomalaisten jäsenten äänestyskäyttäytyminen on häkellyttävä muistuttaessaan 1930- 40 lukua. Ehtiikö kansa herätä Euroopan parlamentin vaaleihin mennessä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Chilen sotilasvallankaappaus, valkoinen Suomi, NATO:n mediasensuuri, oikeusvaltio

Suomi, oikeusvaltioko?

Tiistai 27.3.2018 klo 17:54

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta päätti presidentti Niinistön johdolla karkottaa Suomesta venäläinen diplomaatti, seuraamuksena oletettuun syyllisyyteen Salisburyn myrkytykseen. Jään miettimään, onko Suomi oikeusvaltio?

Vietimme viime viikolla yli miljoona uhria vaatinen Irakin sodan alkamisen muistopäivää.  Tuohon USA:n aloittamaan sotaan liittyi solidaarisuudesta muun muassa Britannia ja Tanska, myöhemmin moni muu NATO-maa. Britannian tuolloisen pääministeri Tony Blairin syyllisyys brittien osallistumiseen on ollut pitkän aikaa komitean tutkittavana. Koko läntinen media eli sotaa kuin omaansa eivätkä puoli miljoonaa lapsiuhria herättäneet USA:n ulkoministeri Albrightissa muuta kuin kyynisen kommentin siitä, että nuo uhrit olivat "sopiva hinta".

Toinenkin vuosipäivä sattui viime viikolle – nimittäin Jugoslavian pommitusten vuosipäivä. USA:n ja Saksan ahneus sekä halu sotilaallisen ja taloudellisen vallan anastamiseen Balkanilla johti Jugoslavian hajottamiseen sodalla. Tuo hanke edellytti toisen maailmansodan holokaustin uhrien, serbien demonisoimista. Siihen käytettiin Ruder-Finn markkinointitoimistoa, jonka rahoittivat Yhdysvalloissa asuva albaani- ja kroaatti diaspora. Serbit näet halusivat säilyttää Jugoslavian liittovaltion, jossa kaikki kansanryhmät olivat saman arvoisia. Kansanmurha oli aiheuttanut serbeissä syvän turvattomuuden.

Kuten edellisessä blogissani palautin mieleenne, Suomi osallistui pommitusten mahdollistamiseen karulla tavalla. Suomen ulkopoliittinen johto esti kansainvälistä yhteisöä kuulemasta totuutta Racakin taistelusta, minkä totuuden suomalaiset oikeuslääkärit tiesivät, mutta Suomen ja Saksan ulkopoliittinen johto estivät tuon tiedon julkistamisen. Väärää tietoa tekosyynä hyväkseen käyttäen presidentti Clinton ja NATO ryhtyivät pommittamaan Jugoslaviaa, joka sitä ennen oli kieltäytynyt suostumasta koko valtionsa alueen NATO-miehitykseen. Tuhoiskuissa käytettiin uraanipommeja.

Pommitusten päätyttyä kesäkuussa 1999 Yhdysvallat ryhtyi välittömästi rakentamaan massiivista sotilastukikohtaansa Serbian alueelle Kosovoon. Saksa vuorostaan hankki itselleen Kroatian, Slovenian ja vähitellen koko muun Jugoslavian alueen maiden infrastruktuurin; vakuutuslaitokset, pankit, hotellit ja tiedotusvälineet.

Kyseinen tapahtuma oli ensimmäinen Suomen palvelus globaalia valtaa haalivalle USA:lle sekä siitä riippuvaiselle Saksalle. Teko merkitsi Suomen luopumista totuudesta kansainvälisissä suhteissa. Sen jälkeen Suomi "pääsi" osaksi samanmielisten joukkoa, josta tilasta ei ole enää paluuta entiseen. Olen kutsunut sitä nilkin rooliksi gangsteriporukassa.

Suomi hyväksyy nykyisin kyselemättä USA:n ja entisten siirtomaavaltojen ja nykyisten NATO-maiden edelleen jatkuvat sodat Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa, Jemenissä. Taloudellinen ja aseellinen tuki terroristeille, silloin kun se edistää "liittolaisten" geopoliittisia päämääriä, joudutaan hyväksymään.

Useat brittipolitiikot ovat viitanneet oikeusistuimen Britanniassa tulleen siihen tulokseen, että ei ole varmaa, mitä Salisburyssa käytetty kemiallinen aine oli.Sen lisäksi ei ole mitään näyttöä siitä, että aine olisi peräisin Venäjältä.

Normaalin syyllisyyden selvittämisprosessin ohittaminen ja syyllisyyden julistaminen välittömästi tapahtuman jälkeen viittaa provokaatioon. Britannian hallitus on toistaiseksi tuntemattomin motiivein halunnut voimistaa russofobiaa ja erityisesti jo vuosia kestänyttä Putinin vastaista kampanjaa.

WILPF- rauhanjärjestön 100- vuotis juhlakokouksessa Haagissa muutama vuosi sitten saksalaisen Media Responsibility Instituutin johtaja Sabine Schiffer totesi Putinin vastaisen kampanjan olevan hyvin suunniteltu ja sitä edistämään on palkattu Hill&Knowlton markkinointitoimisto. Tällä markkinointitoimiston johdolla oli itselläänkin kytkös Ukrainan ja USA:n välisiin liikesuhteisiin. Toisin sanoen markkinointitoimisto edisti paitsi tilaajan etua, myös omaa taloudellista etuaan.

Suomen Yle on tarjonnut niukasti tietoa Salisburyn myrkytyksestä. Se on kokonaan unohtanut oikeusistuimen päätökset. Presidentti Niinistön ja pääministeri Sipilän tiedotustiaisuuden jälkeen olisi luullut, että Yle ja muut tiedotusvälineet olisivat kiireesti hankkineet ohjelmiinsa ja haastatteluihinsa kansinvälisen oikeuden asiantuntijoita. Sen sijaan Yle kutsui A-studioon mielipiteistään tunnetun ex-suurlähettiläs Himasen ja varmemmaksi vakuudeksi viittaa nettisivuilleen – jälleen mielipiteistään tunnettuun UPI:n johtajaan Teija Tiilikaiseen.

Tiedotusvälineet ovat visusti vaienneet myös siitä, mitkä maat eivät ole karkottaneet venäläisiä diplomaatteja. Luxemburg on edellyttänyt joitakin todisteita, ennenkuin reagoidaan. Irlanti, Portugal, Itävalta, Malta,Slovenia, Kypros ja Bulgaria eivät ole kiiruhtaneet päätöksissään. Miksi Suomi?

Harva poliitikko on kyseenalaistanut presidentin ja pääministerin päätöksen. Erkki Tuomioja on ilmoittanut facebook-sivuillaan, että hän ei olisi moista päätöstä tehnyt. Tosin hän heittää skorpionin piston Venäjälle päin – selustansa varmistaakseen. Hän toivoo, että Suomen oikeusvaltioperiaate ei laskeutuisi Venäjän tasolle!

Katsotaanpa: Montako miljoonia uhreja vaatinutta laitonta sotaa USA/EU on käynyt?

Ryhmä, johon Suomen halutaan samaistuvan on käynyt Irakin sotaa Irania vastaan, Jugoslavian hajottamissotaa, Afganistanin sotaa, Irakin sotaa, Libyan sotaa, Syyrian sotaa, Jemenin sotaa sekä välillisesti tukenut Israelia sen hyökätessä Libanoniin ja tuhotessa Gazan.

Toisen maailmansodan aikana 25 miljoonaa venäläistä uhrasi itsensä pelastaakseen Venäjän ja Euroopan natsismilta. Käsittääkseni Venäjä ei tule sallimaan Euroopassa nousevan natsismin hyväksymisen  ja juutalaisvastaisuuden leviämistä omien rajojensa sisälle.

Suomi tunnusti kiihkeän katolisen ja fasistisen Kroatian toisen maailmansodan aikana vaikka maa oli säätänyt serbien ja juutalaisten tuhoamisen oikeuttavat lait. Moni seikka politiikassamme muistuttaa tuota aikaa. Venäjä-vastaisuus on tullut serbi- ja juutalaisvastaisuuden tilalle. Venäläiset ja serbit ovat ortodokseja. Kuinka paljon Suomen ja EU:n päätöksissä heijastuu toisen maailmansodan kauhujen vastuun kieltäminen?

Britannian motiivit ehkä paljastuvat myöhemmin. EU:n edellyttämä solidaarisuus oikeusvaltion murentamisessa ennustaa pahaa. Suomen median myötäily on vastuutonta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomiko oikeusvaltio?, Venäläisen diplomaatin karkotus, presidentti Niinistö, pääministeri Sipilä, Yle,