Jouko-palvelubussi,Helsingin joukkoliikenteen helmi

Keskiviikko 9.9.2009 klo 17.52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jouko-palvelubussin pysäkki on kerrostalomme edessä olevalla aukealla. Seuraan tuota katolla olevat liput hulmuten etenevää pientä sinistä olentoa kuin perheenjäsentä. Suunnittelen kaupunkimatkat siten, että käytän tätä pikkubussia metrolle mennessäni.

Bussissa matkustavat tervehtivät kuljettajaa ja toisiaan. Bussissa tutustutaan naapureihin ja matkan varrella mukaan tuleviin uusiin matkustajiin.Kuljettaja auttaa ystävällisesti lapsia ja vanhuksia. Auto lähtee liikkeelle vasta kun kaikki ovat istahtaneet. Pysähdykset eivät tapahdu vain pysäkeillä vaan matkustaja saa kuljettajan pysäyttämään auton reitin varrella kättä nostamalla.

Pienen bussin tunnelma on ystävällinen ja lämmin. Vaikka sen reitti mutkittelee omakotialueen keskellä ja metreissä mitattuna on pidempi kuin normaalivuorojen reitit, reittiopas julistaa sen nopeimmaksi, mikä johtuu siitä, että reittiopas laskee myös normaalivuorojen pysäkeille kävelymatkat matka-aikaan.

Iäkäs ystäväni, joka asuu kivenheiton päässä meiltä käyttää toista Jouko-bussia kuin minä. Hänen sininen Joukonsa pysähtyy aivan hänen palvelutalonsa vieressä ja kiertelee sen ympäristössä poimimassa halukkaita matkustajia. Hän pääsee bussilla kätevästi ostoskeskukseen, terveyskeskukseen ja apteekkiin. 94-vuoden ikä ei aseta esteitä liikkumiselle kun Jouko-palvelulinja on apuna.

Mikäli joukkoliikenteen suunnittelijoille annetaan tunnustuspalkintoja, Jouko-palvelubussin toteuttaja ansaitsisi sellaisen.

Harri Holkerin onnettomuus ja media

Lauantai 29.8.2009 klo 18.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Entisen valtuustotoveri Harri Holkerin kärsimys liikuttaa ja tuntuu kohtuuttomalta. Toisaalta onnettomuuden toinen osapuoli,Iltalehden 29.8.2009 mainitsema "kondomivaras" liikuttaa myös sekä herättää lukijan mielenkiinnon.

Jukisuudessa tapahtumaa on kutsuttu aluksi pahoinpitelyksi, nyt myöhemmin onnettomuudeksi. Iltalehden kuvauksen mukaan onneton kondomivaras ryntää kaupasta ulos törmäten ovella Holkeriin, joka kaatuu ja murtaa lonkkansa.

Lehti ei ole haastatellut tapahtuman toista osapuolta, kondomivarasta. Miten hän on törmäykseen suhtautunut? Miksi hänellä oli kiire kondomivarkaisiin ja kaupasta ulos?

Lukijan ainoaksi vaihtoehdoksi jää käyttää mielikuvitustaan: Onneton mies, jolla on aikaisempia rikoksia, joutuu rahan puutteessa varastamaan kondomeja. Hän ei halua saattaa rahan puutteesta huolimatta kumppaniaan raskaaksi vaan varastaa tuotteen ja kiiruhtaa mielenliikutuksen vallassa treffeille.

Harri Holkeri sattuu onnettomuudekseen ovella törmäyskurssille. Jos Harri Holkeri olisi hiihtoladulla törmännyt puuhun ja kaatuessaan murtanut lonkkaluunsa samoin seurauksin kuin nyt kaupan portailta kaatuessaan, Iltalehden juttu ei olisi saanut yhtä sensaatiomaisia sävyjä kuin nyt.

Tämänkin päiväinen uutinen olisi ollut lukijan kannalta antoisampi, ellei jälleen olisi syyllistytty nykymedialle niin tavalliseen vähävaraisen ihmisen leimaamiseen" rikolliseksi", jonka jälkeen hän ei ansaitse empatiaa eikä tasa-arvoista kohtelua hyvin toimeentulevaan kansalaiseen verrattuna. Hyvin toimeentuleva kansalainen voi median tuella vaatia korvausta varattomalta henkilöltä ja sen lisäksi saada lukijoiden sympatian puolelleen.

Toistettu valhe Afganistanin sodasta=totuus

Sunnuntai 16.8.2009 klo 18.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen eliitti on jälleen vakuuttanut, että Afganistanissa ei ole sotaa ja että ainakaan Suomi ei ole sodassa. HeSan toimittaja Pekka Hakala vahvistaa tiedonvälityksen toistamia puolitotuuksia HeSa 16.8.2009.Hän väittää Afganistanin sodan poikkeavan Irakin sodasta siinä, että Afganistanin sodalla on YK:n mandaatti, minkä vuoksi Suomen on oikeutettua osallistua siihen.

Näinhän asia ei ole. Yhdysvallat ja Iso-Britannia aloittivat Afganistanin pommitukset Enduring freedon operaationa lokakuussa 2001. Ei sodan aloituksella ollut minkäänlaista YK:n mandaattia. Pommitusten perusteluna pidettiin terroristijahtia, taleban-hallituksen kaatamista ja sotaa huumeita vastaan. Kyseessä oli eräänlainen sisällissodan aloittaminen ulkoa päin.

Joitakin kuukausia sodan alkamisen jälkeen sen rinnalle perustettiin ISAF-"rauhanturvaoperaatio" YK:n valtuutuksella. Myöhemmin sotilasliitto NATO otti ISAF-joukot johtoonsa ensimmäisessä Euroopan ulkopuolisessa operaatiossaan.

Varmaa on, että pommitukset ja täsmäohjatut murha-ohjusiskut eivät ole rauhanturvaamista. Sotilasliiton puhdas rauhanturvaoperaatio on myös sanamagiaa samalla tavalla kun aseteollisuus on puolustusvälineteollisuutta.

Varmuudella ISAF on sodan osapuoli. Sen tehtävänä on tukea hallitusta taleban-joukkoja vastaan. Hallitus edustaa "rauhaa" ja Taleban "häiriötä", "uhkaa" tai muuta puuttumista edellyttävää toimintaa. Maan hallitus on Yhdysvaltojen "asettama", joka myöhemmin vahvistettiin näennäisen demokraattisella äänestyksellä. Tosiasiassa Afganistanin kaltaisessa maassa valtaa käyttävät kymmenet eri tavoin toimivat ja yllättävästikin yhteistyökumppaneita vaihtavat sotaherrat ja huumeparonit sekä aikaisempi rikas Yhdysvalloissa koulutettu eliitti. Afganistanilaisilla ei voi olla rahasta riippumatonta tiedonvälitystä kun tiedämme, että sitä ei ole Suomessakaan. Raha ja valta ovat tässä yhdessä maailman köyhimmistä valtioista täysin kietoutuneet toisiinsa.

Korruptio, huumeraha ja eliitin valta ovat vieraannuttaneet ja vieraannuttavat yhä enemmän köyhiä kansalaisia länsimaisista toimijoista. He siirtyvät talebanin tukijoiksi. Ratkaisut ovat käytännöllisiä mutta johtavat traagisiin seurauksiin. Vaalivilppi, äänten ostaminen, monet meistä mielikuvitukselliset ongelmat tekevät väkivallan ohella Afganistanin vaaleista täysin arvaamattomat. Äänestäminen sodan oloissa on mielettömyyttä.Tuloksen tulkitseminen jää jälleen eliitin tehtäväksi.

 

Ulkoministeri Stubbin kylmä kyynisyys

Perjantai 14.8.2009 klo 10.59 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ulkominsteri Alexander Stubb väitti Kirkon ulkomaanavun nostavan vain omaa profiiliaan sen vaatiessa Israelilta lisäselvityksiä syistä, jotka johtivat Kirkon ulkomaanavun klinikan tuhoamiseen viime tammikuussa. Ulkoministeri julisti Suomen valtion lopettavan lisävaatimukset ja siten jättävänsä KUA:n yksin ponnistelemaan.

Aiemmin ulkoministeri Stubb on pitäytynyt kritiikissään juuri tuon suomalaisen klinikan tuhoamiseen välttäen siten laajempia ja kokonaisvaltaisempia kannanottoja, joihin olisi ollut syytä ja joita eri ihmisoikeusjärjestöt ja suurin osa YK:n jäsenmaista ovat ottaneet.

Ulkoministeri paljasti maailmankuvansa kaksijakoisuuden. Luotettaviksi luulemiensa toimittajien läsnäollessa hän paljasti kyynisen pinnallisuutensa. Julkisessa esiintymisessä hän sen sijaan näyttelee roolia, jonka mediat tähän mennessä ovat kuvanneet hänen persoonanaan.

Ajatteleva median seuraaja on havainnut ristiriidan jo kauan. Kidutusta ja muita pimeitä toimia kannattaneen George W.Bushin ollessa Yhdysvaltain presidenttinä Alexander Stubb julistautui Etelä-valtiolaiseksi miellyttääkseen Texasista kotoisin olevaa presidenttiä. Samoin kidutuksen hyväksyneen Condoleezza Ricen ulkoministerikaudella Stubb kertoi juostessaan ajattelevansa tämän sääriä.

Mielikuvamaailman vallitessa ja median ruokkiessa mielikuvia todellisuuden ja tunneaitouden sijaan, Stubb on nostettu kyynisyydestään ja ihmisoikeuksista piittaamattomuudestaan huolimatta suosikiksi, jota suuri osa suomalaisista olisi valmis äänestämään jopa presidentiksi.

Stubb on valitettavasti virallisen Kokoomuksen tyypillinen edustaja. Mainostoimistojen ja median avulla suomalainen todellisuus on muuttunut täysin mielikuvilla käyväksi. Valheet käyvät totuudesta.Poliitikoille on opetettu miten pitää esittää asiat riippumatta siitä millaisia ne ovat. Poliitikot ovat muuttuneet eräänlaisiksi totuuden muokkaus tehosekoittimiksi, jolloin kansalaiset nauttivat juoksevaksi muuttuneen tuotteen pillillä tarvitsematta itse pureskella.Puolueiden kannatusluvut ovat erinomainen näyte sekä  tuottajista että kuluttajista.

Fasismin edellytykset olemassa;rikollisjengit turvallisuutta luomassa Kööpenhaminassa

Maanantai 20.7.2009 klo 20.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kohta kymmenen vuotta, maailmanlaajuisen sodan terrorismia vastaan nimissä, on ollut yleisesti hyväksyttyä suhtautua arabeihin ja muihin islaminuskoisiin ihmisiin ennakkoluuloisesti ja syrjivästi. Passijonossa jokainen arabi tai arabien ystävä on potentiaalinen terroristi.

Sunnuntain 19.7.2009 HeSa:n artikkeli Kööpenhaminan jengisodista ja väkivallasta toi tärkeän piirteen esille. Hell's Angelsin toimitilaa vastapäätä asuva vanhus koki nämä tapoistakin tuomitut rikolliset turvanaan arabeja ja muita maahanmuuttajia vastaan. Vaikka luoti oli läpäissyt ikkunan turvallisuus perustui tähän pohjoismaisen väkivallan läsnäoloon. Näinhän fasismi nousee. Nyt kohteena eivät ole kommunistit ja juutalaiset niinkuin Hitlerin Saksassa vaan nimenomaan Kööpenhaminan kyseessä ollen, arabit.

Italiassa itseään jo fasisteiksi nimittävätkin ryhmittymät järjestäytyvät "kodinturvajoukoiksi" maahanmuuttajia vastaan, kierrellen iltaisin katuja, terrorisoiden turvattomia ulkomaalaisia.

Professori Arno Gruen, sveitsiläinen psykoanalyytikko kävi vuosi sitten Helsingissä puhumassa kirjastaan "Tahdon maailman ilman sotaa". Hän on kirjoittanut useita syvällisiä teoksia terrorismin ja fasismin problematiikasta.Der Fremde in Uns tulisi kääntää suomeksi.

Hän on juutalaisena paennut Hitlerin Saksasta Yhdysvaltoihin. Nyt hän on kääntynyt kritisoimaan Yhdysvaltojen hallitusta maailman pelottavasta kehityksestä. Fasismin vainoamat eivät enää ole juutalaisia vaan arabilta tai muslimilta näyttäviä ihmisiä uskonnosta riippumatta ja demokratia itse.

Kansainväliset lait ja demokraattinen päätöksenteko saavat hiljalleen väistyä omankädenoikeuden ja väkivaltaisen vallankäytön vallatessa tilaa niin yksilöiden kuin kansakuntien toiminnassa. Mielten manipulaatiolla on luotu tähän edellytykset. Jokainen on voinut käytännössä havaita kuinka itsestään selvästi armeija, aseteollisuus,turvamiehet ja poliisit ovat siirtyneet korvaamaan ihmisten välisen vuorovaikutuksen piiriin aikaisemmin kuuluneita asioita.

Ystävyys, erilaisuuden hyväksyminen ja tutustumista seuraava yhteistyö muuttuu luonnottomaksi ja harvinaiseksi. Osa meistä on elänyt 30-luvulla. Suurin osa ei. Osa on unohtanut kuinka fasismiin päädyttiin.Suuri osa ei ole siitä edes kiinnostunut. Lapset opetetaan samaistumaan, rahaa omistajilleen tahkoavien väkivaltapelien avulla aikuisten väkivaltaiseen maailmaan. Rakkaus ja empatia eivät taivu kaupallisiksi tavaroiksi. Siksi ne myös harvinaisina katoavat kuten norpat ja suomalaiset luonnonpuistot.

 

 

Miksi suomalaiset eivät äänestä,demarien ongelmat

Lauantai 20.6.2009 klo 18.28 - Pirkko Turpeinen-Saari

EU-vaaleissa useimmat suomalaiset jäivät kotiin. En ihmettele. Tarjolla oli vain rahan ja yksipuolisen tiedonvälityksen mahdollistamia ehdokkaita. Parlamentin ulkopuoliset puolueet ja liikkeet olivat median täydellisessä boikotissa. Tuttuun tapaan yhtään syvällistä tai korkealentoista keskustelua ei nähty.

Vallan, varakkaiden ja itsekkäiden koulutettujen etuja puolustavien näkyvyys on itsestään selvyys. Valitettavaa vain on se, että hyvää ammattitaitoa käytetään etuoikeutettujen puolustamiseen.

Ongelmaksi jää vasemmisto. Miksi vasemmiston ääni ei kuulu eikä asiantuntemusta näy.

Näkyvyys: Sekä parlamentaarinen TV että muu media palvelee oikeiston maailmankuvan ja arvojen tavoitteita. Vasemmistolainen lehdistö on käytännössä kadonnut. Uutispäivä Demari pitää esillä demareiden oikeaa laitaa. Demaria lukemalla oli jo selvää ketkä demareista tulevat valituiksi EU parlamenttiin.

Demarin vaalityöllä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta tavoittaa tavallisia järjestöihin kuulumattomia työntekijöitä. Vaalijunassa ehdokkailla näytti olleen hauskaa keskenään mutta eihän kukaan voi olettaa, että tavallinen kaupan kassa tai kampaamon työntekijä tulisi radan varteen ehdokkaita kuulemaan. Toritapahtumat ja kauppakeskustilaisuudet eivät korvaa pitkäjänteistä henkilökohtaista koteihin ja työpaikoille ulottuvaa työtä. Olemme nähneet kuinka Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa ehdokkaat ja heidän tukijansa käyvät kodeissa ja arkisissa tapahtumissa.

Olen myös ihmetellyt kuinka innostavaa työttömälle olisi osallistua tapahtumiin, joita juhlistetaan kuohuviinillä ja hemmottelutapahtumilla, joihin osallistuminen maksaa enemmän kuin työttömällä on rahaa omiin arkisiin tarpeisiin. Vasemmistoliitosta oikealle olevilla puolueilla todellisuus on erkaantunut tavallisten ihmisten, jopa tavallisten korkeakoulutettujen ihmisten elämästä.

Puheenjohtaja Urpilainen ei ole kyennyt luomaan imagoa, joka tarjoaisi luotettavan myönteisen vaihtoehdon. Viikoa ennen vaaleja hän ehdotti äänestämään kokoomusta tai demareita! Miksi? Poliittinen peli jatkuessaan vie koko vasemmiston perikatoon. Vasemmistoliiton nälviminen  tai kokoomuksen ja demareiden yhteishallituksen suunnittelu ei johda demareita nousuun.Kokoomus osaa demareita paremmin kokoomuspolitiikan.

Naton vastustajalle, joita Suomessa on enemmistö, luotettavaksi vaihtoehdoksi jää vain demareista vasemmalle olevat puolueet ja toistaiseksi vihreät. Todellisen vaihtoehdon rakentaminen edellyttää totaalista irtisanoutumista viime vuosikymmenten eriarvoisuutta ja militarisoitumista lisäävästä politiikasta.

Vanhan työväenpuolueen juhlan lähestyessä tulisi kyetä kokoamaan kaikki ne voimat, jotka muodostivat tuon puolueen,yhteen keskinäisen arvostuksen hengessä. Mikäli jokainen osanen jatkaa nykyisen kaltaista erillistä elämäänsä edessä on vain jokaisen tappio erikseen. Niiden, jotka ovat olleet luomassa nykyistä eriarvoisuutta on nöyrryttävä tunnustamaan se ja päätettävä linjan muutoksesta. Niiden, jotka ovat ulkopuolelta aivan oikein arvostelleet vallassaolleita puolueita, on kyettävä hillitsemään kritiikkinsä ja tarjoamaan rakentavaa yheistyötä.

Keskustan heikkeneminen kokoomuksen vahvistuessa ei edesauta suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoistumista. Keskustan heikkeneminen lisäisi militarisoitumista ja yltiöpäistä ulkopolitiikkaa. Tuo kehitys ei olisi vasemmiston etu.

Valta turmelee alunperin korkeatasoisetkin moraaliset aatteet, ellei vallankäyttö sinänsä sisällä sisäistä kontrollia vallan väärinkäytön estämiseksi. On harvoja ihmisiä, jotka ovat moraalisesti niin syvällisiä ja vahvoja, että kykenevät luontaisesti valtaa saatuaankin ylläpitämään alkuperäisen moraalinsa. Tällaisia poliitikkoja ja toimittajia maailmankaikkeudessa on, mutta he ovat harvinaisia.

 

 

Barack Obaman pohdinnoista oppia meillekin

Perjantai 15.5.2009 klo 18.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kirjassaan Dreams from my father, Barack Obama kertoo muun muassa työstään asukastyön organisoijana Chicagon mustien asuma-alueilla. Hän kertoo vierailuistaan eri kirkkokuntien pastorien luona saadakseen heidät mukaan tukiverkostoihin.Häntä jäi erityisesti pohdituttamaan pastori Wrightin kirkossa näkemänsä lentolehtinen, jonka otsikko oli Disawoval of the Pursuit of Middleclassness" eli keskiluokkaisuuteen pyrkimisen kieltäminen.

Lehtisestä kävi ilmi, että ei ollut paheksuttavaa pyrkiä keskituloisuuteen tai hyvään koulutukseen mutta paheksuttavaa oli keskiluokkaisuuden omaksuminen. Keskiluokkainen mielenlaatu, jonka seurauksena yksilö kokee itsensä paremmaksi kuin muut, tässä tapauksessa alueen vähemmän onnekas musta väestö ei ole toivottava tuon kirkon piirissä.

Obama kertoo jääneensä usein pohtimaan tuota lehtistä ja sen viestiä.

Kirja osoittaa Obaman ei vain älykkääksi ja lahjakkaaksi vaan myös harvinaisen lämpimäksi, eläytyväksi ja vuorovaikutussuhteitaan tarkasti kuvaavaksi henkilöksi. Hän pystyy kuvaamaan ihmisten ja tapahtumien vaikutuksen omiin tunteisiinsa ja toimintaansa. Omien reaktioittensa vaikutuksen taas muihin.Jatkuvan identiteettinsä etsinnän ja tarkan havainnoinnin syrjinnän ja alistamisen hienovireisistä mekanismeista.

Suomalaisen yhteiskunnan pääongelma näyttäisi olevan tuo keskiluokkaisen mielenlaadun omaksumisen aiheuttama vieraantuminen omasta itsestään ja tunteistaan. Myös "torpparien jälkeläisten" on pärjätäkseen tullut kyetä olemaan välittämättä miten muilla menee. Koulutuksen ja työn avulla on saavutettu menestystä, jonka koetaan tuoneen paremmuutta muihin nähden.

Olisiko muuten selitettävissä, että niin suuri osa suomalaisista, eliitin ulkopuolellakin, äänestää eriarvoisuutta lisääviä porvarillisia puolueita sen sijaan, että he äänestäisivät yhteisvastuuta ja tasa-arvoa puolustavia vasemmistopuolueita. Keskiluokkaisen mielen valta-asema on sotien jälkeisen kehityksen tulosta. Sota-aikaan saakkahan suuri osa työväestöä eli varsin alistetussa asemassa. Tamperelaisista punaorvoista taisi yksi saada käydä lukion sotaan mennessä.

Tunteiden kuolemisen historia vaatii meillä vielä pitkän tiedostusprosessin ennenkuin pääsemme pohtimaan yhteiskunnan syrjittyjen asemaa yhtä eläytyvästi kuin Barack Obama pystyy kirjassaan tekemään.

 

Norjan ja Suomen ulkopolitiikka

Sunnuntai 10.5.2009 klo 17.08 - Pirkko Turpeinen-Saari

Norja on ollut näkyvästi esillä vaikeiden konfliktien rakentavana ratkaisijana. Norjan itsenäinen kyky hankkia tietoa ja käyttää sitä ihmisoikeuksien edistämiseksi poikkeaa Suomen tilanteesta.

Suomi EU:n jäsenenä on astunut askeleen taaksepäin itsenäisestä ulkopoliittisesta ajattelusta puhumattakaan itsenäisistä teoista. EU:n selän taakse piiloutuminen ei anna vakuuttavaa kuvaa maasta, jonka pohjoismainen sisarmaa toimii toisin.

EU:n ihmisoikeusnäkökulmaa vailla oleva sitoutuminen Britannian johdolla USA:n vanaveteen estää rakentavat ratkaisut. Suomi näyttää olevan valmis hyväksymään, ainakin julkisesti kantaansa sanomatta, EU:n ulkopolitiikan.

Suomen ulkopoliittinen johto on kaukana valtiomiesmäisestä asenteesta, jossa uudet oivallukset toimivat käänteentekevinä virikkeinä tekoihin, jotka muuttavat maailmaa.

Tonttikauppakeskustelujen sijaan suomalaisilla olisi ollut erinomainen tilaisuus myös toimittajina ja kansalaisina kysyä Venäjän presidentiltä tarkemmin uudesta turvallisuuspoliittisesta aloitteesta.

On mielenkiintoista kuinka vaikeata suomalaisten on olla rakentavia vuorovaikutuksessa lähimmän naapurimme kanssa. Kuitenkin tuohon lähinaapuriin liittyvä oivallus ja luova ajattelu voisivat tuoda Suomelle samaa mainetta mikä Norjalla jo on, monimutkaisten prosessien ratkaisijana. Vihamieliset tunteet tukahduttavat mahdollisuuden oivaltaa. Avoin mieli ja erilaisuuden hyväksyminen ovat avainsanoja.

Obama ei anna toivoa; Robert Fiskin apea kolumni

Tiistai 5.5.2009 klo 19.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Belgialainen De Morgen-sanomalehti julkaisee aika ajoin tunnetun lähi-idän asiantuntijan ja The Great war for civilisation kirjan tekijän Robert Fiskin kolumneja. Heti Obaman virkaanastujaisten jälkeen Robert Fiskiä haastateltiin asiantuntijapanelissa Aljazeera-kanavalla. Hän oli jo silloin varsin pessimistinen sen suhteen, että Obama toisi mitään uutta maapallon keskeisten kriisien ratkaisuun.

Nyt huhtikuun 22 päivän De Morgenissa Fiskin pessimismi on vain yltynyt. Hän referoi Obaman "fraaseja" Pakistanista, Afganistanin ja Pakistanin välisen rajan "vuotamisesta" ja terroristisista kohteista. Fisk ei havaitse mitään eroa Bushin ja Obaman retoriikan välillä.

Afganistanin ja Pakistanin välinen raja on aina "vuotanut". Pataanit eivät ole tunnustaneet rajaa ja sitäpaitsi paimentolaiset ovat siirtyneet vuosisatoja alueelta toiselle vuodenaikojen ja karjan ravinnontarpeen mukaan.

Yhdysvaltalaiset seuraavat nyt tarkoin neuvostoliittolaisten kirjaamia kokemuksia mujahedintaistelijoiden taktiikasta. Fisk kysyy emmekö koskaan opi mitään.

Pakistan on julistettu maailman vaarallisimmaksi paikaksi. Nyt on Pakistanin vuoro saada niskaansa "likaisia" pommeja, myrkkyjä, koko vanha arsenaali samaan aikaan kun Israel laajentaa siirtokuntiaan palestiinalaisalueilla ja uskottelee Iranin olevan maailman vaarallisin paikka.

Tärkeintä olisi tyrehdyttää Kashmirin, Kurdistanin, Palestiinan ja Libanonin vuotavat haavat. Sitä emme kuitenkaan tee. Sen sijaan syöksymme seikkailusta toiseen Fisk toteaa täysin toivonsa menettäneenä.

Suhteellisuuden- ja todellisuudentaju heittää

Perjantai 1.5.2009 klo 16.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin sosiaalitoimen tuoreen johtajan huonekaluostokset kuvaavat täydellistä suhteellisuudentajun puutetta ja oman aseman tiedostamattomuutta. Mielestäni tällaisella moraalilla ja maailmankuvalla varustettu henkilö ei voi olla sopiva johtamaan Helsingin sosiaalitointa. Ainoa selitys hänen toiminnalleen voi olla kuuluminen siihen yhteiskunnassamme elävään ihmisryhmään, jonka oleminen on niin vieraantunut kyvystä eläytyä toisen ihmisen elämään, että se  toimii mielestään normaalisti tehdessään huippuylellisiä hankintoja - nyt siis verovaroilla.

Normaaliahan on tähän saakka olleet hallintoneuvostojen, pankin- ja yritysjohtajien käsittämättömät palkat, palkkiot, kannustukset ja muut voitelut. Parlamentaarisen tiedotusvälineemme Yleisradion päällikkö näyttää ansaitsevan kuukaudessa sen minkä keskivertosuomalainen ansaitsee kokonaisessa vuodessa. Hänenkin palkkansa maksetaan kansalaisten kolehtina. Sen lisäksi häntä palkitaan erinomaisesta tuloksesta!!Television katsoja ei tätä palkittavaa erinomaisuutta ole havainnut. Ehkä se on se, että tolkuttomaan määrään tylsiä uusintoja on lopetettu panemasta " uusinta" perään.

Saksan demarien ulkoministeri Steinmeier on herännyt päivittelemään sitä, että pankinjohtajan palkalla voitaisiin palkata 500 sairaanhoitajaa. Eihän tämän luulisi olevan politiikan konkarille uutinen. Ei myöskään se, että suuri osa valtiolle kuuluvia varoja katoaa veroparatiiseihin. Läheltä seuranneena voin vakuuttaa, että oikeistoenemmistöinen eduskunta, maassa kuin maassa, edistää hyvinvoivien hyvätuloisten etuja. Suomen hyvinvointivaltion purkamiseen ovat osallistuneet kaikki demarien oikealta laidalta kokoomukseen ja ruotsalaisiin saakka. Vaikea sanoa onko kokoomus vai ruotsalaiset olleet ideologisempia muuttaessaan maatamme yhä eriarvoisemmaksi ja epäoikeudenmukaisemmaksi. Hallituksessa ollessaan Vasemmistoliitto myötäili huonoja ratkaisuja.

Kyseessä on ollut kattava mielen kapitalisoituminen- vieraantuneeksi muuttuminen-, johon ei tule muutosta muuta kuin vakavan henkilökohtaisen tai yhteiskunnallisen kriisin kautta. Tätä kriisiä elämme nyt, mutta emme ole riittävän syvällä. Tavassa hallita ei ole tapahtunut uutta tiedostamista puhumattakaan inhimillistymistä.

Mihin Suomi on rähmällään?

Lauantai 25.4.2009 klo 19.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen edustaja YK:n rasismin vastaisessa kokouksessa marssi ulos Iranin presidentin puhuessa.Miksi? Eivätkö suomalaiset korvat kestä puhetta, jota maailman maiden enemmistö kuuntelee, miettien mitä miettii, mutta kuuntelee.

Iranin presidentin puhe ei ollut kohtelias.Hän olisi saanut käsittelemästään aihepiiristä paljon myönteistä aikaan, jos tapa puhua olisi ollut asiallinen. Hän kritisoi Israelia ja USA:ta palestiinalaisten kärsimyksistä ja kutsui Israelin hallitusta rasistiseksi.

24.4. Helsingin sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen kuvasi sitä mitä hän koki Nablusissa Länsirannan miehitetyllä palestiinalaisalueella. Hän kutsui Israelin toimintaa uskontopohjaiseksi apartheidiksi. Jokainen, joka on seurannut Israelin toimia sen sortaessa systemaattisesti palestiinalaisia on voinut todeta saman kuin toimittaja Meriläinen. Sorron luonne on ollut tiedossa vuosikymmeniä eikä vasta nyt.

Suomen ulkoministeriö on ollut hiljaa tietoisena palestiinalaisten sorrosta. Kuinka monta vuosikymmentä kesti ennenkuin Suomen valtio ryhtyi toimiin Etelä-Afrikan apartheidin moittimiseksi tai taloussaartoon ryhtymiseksi. Tarvittiin Suomen kuljetustyöläisten ammattiliiton aloite, josta taloussaarto syntyi.

On häpeällistä, että Suomi regoi tyyliin, jolla rasismia moititaan mutta ei itse rasismiin.

Lapin luonnon todellista merkitystä ei ymmärretä

Lauantai 25.4.2009 klo 19.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Muoniossa viettämämme hiihtoloman aikana päivittelimme vuodesta toiseen pahenevaa luonnon todellisten arvojen tuhoamista ja tuhoamisen pyrkimystä.

 Pallastunturin majesteettinen kauneus pysäyttää ja mielen täyttää rauha ja kiitollisuus siitä, että tällaista voi kokea. Nuorempana nautin pitkistä hiihtoretkistä tunturilta toiselle- nyt matkat ovat lyhyempiä ja huomio kiinnittyy rauhaan ja kauneuteen.Lapsena asuin Pallastunturin hotellissa, viime vuosina tukikohta on ollut Jerisjärvellä tai Särkijärvellä. Ei Pallastunturilla tarvitse asua nauttiakseen siitä.

Kiersimme myös Pallaksen lähellä olevan Olostunturin latuja. Olostunturilla jo on toisenlainen tunnelma kuin Pallaksella. Suurehkoja hotelleja ja perhekohtaisia mökkejä on siroteltu nauhamaisesti rinteeseen. Pääsiäisen jälkeinen viikko oli jo hiljainen. Ilmeisesti pääsiäisviikko muodostaa varsinaisen sesongin.

Levitunturin ohittaminen oli todellinen shokki. Jo kauas näkyi lähelle tunturin lakea rakennettavan 7-8 kerroksisen kaupunkikivitalon profiili. Uskomatonta. Tunturille siirretty Espoo. Kuulemma on hienoa oleilla ylimmän kerroksen saunatiloissa, jossa saunan jälkeen voi nauttia tunturilta avautuvasta maisemasta. Discoista ei alueella myöskään ole pulaa. Musakista ei tarvitse luopua rinteessäkään. Olisihan vaivalloista höristellä korvia kuullakseen Lapin lintujen etelänihmiselle outoa ääntelyä.

Investoijat ja kaavoittajat eivät lyhytnäköisyydessään huomaa, että tehdasmainen lomamökkeily ei kiinnosta kauan. Lapin luonnon todellinen arvo on sen harvinaislaatuisuudessa. Luontoa voi lähestyä vain arvostamalla sitä sen aitoudessa. Nauttimalla sen itsensä tarjoamista mahdollisuuksista. Talvella hiihtovaelluksella luonnossa ja kesällä retkillä harvinaisten kasvien ja eläinlajien keskellä voi nauttia asioista, joita missään muualla ei tapaa.

Mikäli Lapin luonto pilataan arvostelukyvyttömällä kaavoituksella sitä ei voi palauttaa ennalleen luonnontilaan. Matkailijoiden asuttaminen tulisi keskittää jo olemassaoleviin kyliin ja keskuksiin, joista on helppoa järjestää kuljetus haluttuille tuntureille tai muihin kohteisiin.

Pallastunturin hotellin laajennuksesta tulisi luopua ja säilyttää hotelli peruskorjattuna nykyisellään. Tunturi on kaunis kauempaakin katsottuna.

Onko Suomi oikeusvaltio?

Keskiviikko 15.4.2009 klo 11.00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi on jälleen tuomittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimess liian hitaasta oikeusprosessista.

Oma kokemukseni liittyy epäoikeudenmukaiseksi kokemaani lähdeveroratkaisuun, jossa vuorostaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tuki valitustani ja määräsi Suomen valtion maksamaan liikaa maksamiani veroja takaisin.

CPT, kidutusta ja nöyryyttävää kohtelua tutkiva komitea on 90-luvulta lähtien huomauttanut Suomea mm vankien ja psykiatristen potilaiden kohtelusta- turhaan. Samoin toisaalla vaalien demokrattisuuden puutteet ovat saaneet kritiikkiä.

Järkyttävintä on se, että Suomen valtio ja valtamedia ohittavat ongelmat olkia kohauttamalla tai yhden palstan uutisilla. Mitään todellista halua tai sisäistettyä tarvetta oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen ei vallassa olevissa puolueissa myöskään näy.

Omassa tapauksessani lakia muutettiin jo asiani ollessa vireillä eri oikeusasteissa. Kun asiani vihdoin tuli esille Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa Suomen valtion edustaja vastusti itselleni myönteistä ratkaisua vaikka laki oli jo muutettu siten, että se vahvisti kantaani. Oikeudessa komissio ja muut asiassa kuullut valtiot olivat kannallani vain Suomi jääräpäisesti harasi vastaan - ja hävisi.

Motivaatioon ja vallankäyttäjien psykologiaan liittyvät esteet ovat tärkeitä. Jos oma viiteryhmä valtaa käyttäessään on aina voittajien puolella ei motivaatiota muutoksiin synny. Alistetussa asemassa olevat kansalaiset eivät siksikään saa oikeutta, että heillä ei ole varaa asianajajiin ja oikeuskuluihin.

Valtapuolueet ovat kiinnostuneita oman vallan säilyttämisestä eivät oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta. Suomen hallinnon byrokraattisuus on johtanut siihen, että mikään uusi oivallus ei päädy käytännöksi. Jopa byrokratian kieli on kehitetty vieraannuttamaan kansalaiset kannanotoista ja asioiden tilan muuttamisesta. Tällä jähmeällä rakenteella jyrätään eriarvoisuuden kasvu entistä varmemmin ja kohtalokkaammin kohti kansalaisten avuttomuutta ja toivottomuutta. Se ei ole terveen kansakunnan merkki. Kansalaisen turvallisuuden ydinasioita on kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta.

Lipposen pitkä varjo

Keskiviikko 8.4.2009 klo 10.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalaisen yhteiskunnassa vallitsee itsekkyyden, rahanhimon ja piittamattomuuden henki. Fortumin toimitusjohtaja saa kuukaudessa yhtä paljon rahaa kuin Venäjän presidentti vuodessa! Onko tämä merkki suomalaisen yhteiskunnan ylivertaisuudesta vai moraalisesta haaksirikosta.

Ei olisi vaikeata tutkia eduskunnan viimeisten 25 vuoden lainsäädännön mahdolliseksi tekemää rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymista. Kuinka rakenteet tekevät mahdolliseksi paitsi mielettömät palkkiot ja optiot myös terveydenhuollon muuttumisen kansalaisten terveydestä huolehtimisesta lahjakkaiden ja rikkaiden herooiseksi hyvinvoinnin edistämiseksi.

 Eduskunnassa on ollut porvarienemmistö. Demaripääministeri Lipposen aikainen politiikka ei ole ollut vasemmistojohtoista politiikkaa vaan porvarillista oikeistopolitiikkaa. Solidaarisuus, vastuu kanssaihmisestä ja oikeudenmukaisuus ovat hävinneet porvarillisten arvojen myötäilylle ja kansainvälisten markkinavoimien nöyristelylle.

Suomalainen valtamedia on aktiivisesti auttanut inhimillisten arvojen häivyttämisessä ja nostanut parrasvaloihin sensaatiomaisia rikkauksia, sosialidemokrattien paradokseja -silloin kun aate on myyty - media taputtaa selkään.

Puheenjohtaja Urpilainen menetti yhden aktiivisen puheenjohtajavuoden myötäilemällä Lipposta, ehdottamalla tätä pääministerikseen jne. Vasta talouskriisi ja ulkomaiset vierailut ovat näyttäneet Suomen aseman suhteessa kansainvälisiin edistyksellisiin liikkeisiin. On tarvittu presidentinvaihdos Yhdysvalloissa, Obaman esimerkki siitä, että huimia palkkioita voidaan myös lainsäädäntöteitse perua tai mitätöidä, ennenkuin Suomessa jonkinlaista solidaarisuutta edistävät voimat uskaltavat myöntää näin olevan, vaikka ei eduskuntavähemmistöllään voi siihen vaikuttaa.

Suomalaisen yhteiskunnan sairaaseen moraaliin on monia syitä. Itse pidän keskeisenä tietoisuuteen vaikuttavana tekijänä suomalaisen historiallisen muistin aukkoja. Yksilöt ja yhteisöt, jotka eivät ole tehneet rehellistä tiliä menneisyydestään  joutuvat jatkuvasti toistamaan kriisejään. Samaan aikaan kun ihmetellään suomalaisista historiankirjoista puuttuvia tietoja Viron historiasta ei kuitenkaan ihmetellä Suomen historian mustia aukkoja.

Ahneus ja yhteisvastuun puute ovat yksilön ongelmia. Hyviä johtajia on mahdollista saada normaalilla palkalla. Hyvälle johtajalle työn tulos tuo tyydytystä ei osakkeen omistajien voitot. Kun työyhteisön hyvinvointi ja työn tulos eivät enää ole toiminnan keskiössä, moraali muuttuu. Myös terveydenhuollossa kansalaisten kohtaamisen ihmisenä muuttuessa taloudellisesti mitattavaksi suoritteeksi on asian ydin kadotettu. Siten kaupallinen ylikansallinen terveydenhuolto sairastuttaa myös lääkärin moraalin. Suomen lääkäriliittokaan ei enää muista Hippokrateen valaansa.

Lue lisää »

Suomalaisen terveydenhuollon haaksirikko

Keskiviikko 1.4.2009 klo 10.40 - Pirkko turpeinen-Saari

SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen ehdotus kaupallisen terveydenhuollon KELA-maksun poistamisen tutkimisesta on tervetullut ja järkevä.

Suomalaista terveydenhuoltoa on kehitetty kuin hölmöläinen täkkiä.Varakkaiden ja pitkälle kehitettyyn erikoissairaanhoitoon turvautuvien etuja on ajettu ennaltaehkäisyn ja kansanterveyden kustannuksella lukuisin toisiaan täydentävin toimenpitein.

Konservatiivinen Suomen lääkäriliitto on toiminut mielipidejohtajana kun arvovalintoja on tehty. Yksityinen, kaupallinen, nyt ylikansallinen, omistajien voittoihin tähtäävä toiminta ja yksityislääkärien palkkaedut, ovat menneet toiminnan kohteen kansalaisten terveyden edistämisen edelle.

Olin seitsemänkymmentäluvulla kaksi kautta Suomen lääkäriliiton hallituksen jäsen. Tein käsikirjoituksen Felix Iversenin ohjaamaan ammatinvalintaelokuvaan "Ammattina lääkäri". Siinä korostettiin terveyskeskuslääkäri-painotteista toimintaa ja tasaveroista yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin uuden ammatinvalintaelokuvan julkistamistilaisuudessa korostettiin teknologian ja haasteellisen kirurgian tärkeyttä. Ajateltiin näin saatavan poikia rekrytoiduksi lääkäreiksi. Humanismi ja yhteistyö oli hävinnyt yksilölliselle sankaruudelle.

Ei ole sattumaa, että hallituksen runsaat lisätyt virkamäärät ovat kaikki menneet erikoissairaanhoitoon.

Lue lisää »

Suomalainen kotiäitiyhteiskunta jättää jälkeen muista maista.

Maanantai 30.3.2009 klo 14.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalaisia pikkulapsia hoidetaan kotona enemmän kuin missään muussa Pohjoismaassa. Keskieurooppalaiset vanhemmat, etunenässä ranskalaiset, pitävät koulunkäyntiä tärkeänä vaihtoehtona jo kaksivuotiaille lapsille. Mikä valtava asenne-ero. Suomalaisten naisten luovuus työelämässä jää kotiinjäävien osalta käyttämättä. Tahtomattaankin kotiäidit tulevat aiheuttamaan lapsissaan myös suuremman todennäköisyyden riippuvuuteen ja epäitsenäisyyteen.

Itse pidän kasvua luovuuteen ja luovaan vuorovaikutukseen myös yhteiskunnan kehittymisen ydinasiana. Vain luova, eläytymään kykenevä henkilö voi ottaa huomioon oman etunsa rinnalla myös muiden edun. Aktiivinen asioista selvän ottaminen edellyttää uteliaisuutta ja halua tutustua erilaisiin ihmisiin, erilaisiin lapsiin myös. Vasta tutustumisen kautta voi kehittyä siihen, miten erilaisten ihmisten kanssa tehdään erilaisuudesta huolimatta yhteistyötä ja saadaan aikaan kaikkia hyödyttäviä muutoksia.

Riippuvuuskasvatus on autoritaarista ja aiheuttaa voimakkaan samaistumisen yhteen henkilöön. Kaikki muut tuntuvat turvattomuutta aiheuttavilta. Muutokset olosuhteissa tuntuvat vastustettavilta ja aiheuttavat uteliaisuuden sijasta pelkoa.

Moni äiti, eivät kaikki, jotka haluavat hoitaa lapsia kotona arvelevat olevansa ilman koulutustakin parempia kasvattajia kuin lastentarhan opettajat. He arvelevat, että muiden askareiden ohella juuri heidän antamansa aina samanlaiset virikkeet ovat juuri oikeita. Tämä paremmuus sitoo luonnollisesti myös lasten ajattelua ja tunne-elämää.

Luova kasvatus, jossa riittävä määrä erilaisia aikuisia ja lapsia saa olla tekemisissä ja toimia keskenään on mitä parhainta ennaltaehkäisyä myös päihderiippuvuuteen ajautumista vastaan. Itsenäinen, utelias, ihmissuhteisiin kykenevä lapsi ja nuori nauttivat haasteista. He eivät pidä itseään muita parempina, suhtautuvat ennakkoluulottomasti erilaisuuteen ja pystyvät toimimaan yhdessä.

Mikään määrä face-liftiä Suomi-kuvaan ei auta, ellei väestö laajemmin saa edellytyksiä luovuuteen autoritaarisuuden, byrokraattisuuden ja riippuvuuden sijasta. Suomi on asenteissaan jäämässä jälkeen ainakin muiden Pohjoismaiden kehityksestä. 

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin

Tiistai 24.3.2009 klo 10.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Sanoma-WSOY näyttää käyttävän osaa Viron historiasta valkoisen eliittimme historiatulkinnan vahvistamiseen. Talvisota oli "Erkon sota". Sen syttymistä edisti se, että ulkoministeri Erkko esti rauhanneuvottelijoita suostumasta järkevinä pidettyihin  myönnytyksiin. Nato-maiden, Liettuan, Latvian ja Viron lähetystöt  järjestivät Sanoma-talossa 23.3. seminaarin edistääkseen Virolaisen enemmistön historiatulkintaa Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjan "Kaiken takana oli pelko" avulla.

Jokainen kansakunta tarvitsee kypsyäkseen tiedon historiastaan. Tiedon on käsiteltävä tragediat ja surut, oikeat ja väärät ratkaisut. Niistä on otettava vastuu. Suomalaisille Suomen historian tunteminen on ensisijaista eivätkä eestiläiset omassa  keskeneräisessä prosessissaan voi sitä meille opettaa.

Suomen historian keskeinen ongelma liittyy vaikenemiseen. Köyhiä ja kansalaisoikeudettomia punaisia murhattiin ja murhat laillistettiin. Valkoisen eliittivallan katkeamaton jatkuminen tuli näin hyväksytyksi. Molemmilla sisällissodan osapuolilla surematon suru vaikuttaa alitajunnassa tänäänkin.

Suur-Suomi hankkeet ja vallitseva kansallinen ylemmyydentunto johti Itä-Karjalan miehitykseen, keskitysleireihin ja julmuuksiin. Itä-Karjalaiset eivät ole kirjoittaneet kirjoja kohtalostaan. WSOY ei ole kustantanut kirjoja näiltä leireiltä. Suomalaisten ei ole tarvinnut katsoa peiliin kuin varovaisesti.

Muita Saksan liittolaismaita lievemmät sotasyyllisyystuomiot riittivät kuittaamaan rotuopit, mutta eivät muuttaneet asenteita. Niitä ei pidetty väärinä mutta ne pidettiin salassa ulkoisen paineen johdosta. Poliitikot, akateemiset kansalaiset, lääkärit, opettajat ja rehtorit jatkoivat asemissaan kuten ennenkin.

Lue lisää »

Mauno Koivisto tasavallan presidentiksi

Perjantai 20.3.2009 klo 16.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

 Tarja Halosen presidentti-foorumi ei jäänyt häntä edeltäneen presidentin niljakkaan itsekehun varaan. Halonen toi maahanmuuttoteeman yhteydessä keskusteluun suomalaisten alamaiskompleksin ja vaikeaksi koetun aseman suuren Venäjän ja rikkaan Ruotsin välissä. "Suomalainen kokee vallan menettämisen  pelkoa vaikka olisi 90 prosenttisessa enemmistössä."

Mauno Koiviston esiintyminen keskusteluosuudessa oli viisasta ja heijasti ennen näkemätöntä persoonallista lämpöä. Jos hän voimiltaan ja terveydeltään jaksaisi ja olisi ehdolla, äänestäisin häntä seuraavissa presidentinvaaleissa.

Koivisto kuvasi viime vuosikymmenen lisääntyneiden arkistotietojen, mm Moskovan avautuneiden arkistojen antaneen erinomaisen käsityksen siitä, miten vähäisillä tiedoilla tärkeitä päätöksiä on tehty. Siksi suunta johon on pyritty ja menetelmät joita on käytetty ovat saattaneet  tuottaa yllättävän tuloksen.

Koiviston puheenvuoro oli täynnä lämpöä ja ymmärrystä, mutta myös raikasta itseironiaa. Hän ymmärtää sen todellisuuden harhaisuuden, jossa mm poliitikot toimivat. Toiset itsevarmoina ja kaikkitietävinä toiset kuuntelevampina ja pohtivampina.

Maan johtajan tuleekin auttaa kanssatoimijoita tiedostamaan tämä tosiasia. Harhaisen todellisuuden hahmottamiseen tarvitaan kaikkien yhteisiä tietoja ja kokemuksia, ei vähiten naapurimaiden.

Eikö Katainenkaan oppinut?

Lauantai 14.3.2009 klo 19.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Näyttää siltä, että Suomen hallitus ei ole vieläkään tiedostanut kehittymässä olevan laman katastrofaalista syvyyttä. Jos tiedostaisi ei valtiovarainministeri enään tässä vaiheessa puhuisi ministereiden ja muiden varakkaiden veronalennuksista. Väitän, että tavallisten kansalaisten mitta tulee täyttymään, kärsivällisyys loppuu, kuten kävi eläkekysymyksessä.

Suomalaista yhteiskuntaa on hallittu salailulla ja puolitotuuksilla. Pääministeri on oikein ottanut tunnuslauseekseen sen, että keskeneräisiä asioita ei oteta keskusteluun. Suomalaiset ovat tottuneet vuosisatojen ajan odottamaan lakki kädessä vuoroaan herrojen porstuassa mutta ajat voivat muuttua.

Kataisen tämän päivän ( 14. 3. ) lamanhoitoehdotus on kuin suoraan Yhdysvalloista. Veronalennuksia ja kulutuksen lisäämistä. Yhdysvallat lamaan suurimpana syyllisenä ei kuitenkaan yksin enää linjaa globaalia taloutta. Saksa ja Ranska, Britannia etunenässä vaativat hedge-rahastojen sekä veroparatiisien suitsimista ts. vihdoinkin säätelyä. Myös Kiina vaatii Yhdysvalloilta takeita siitä, että sopimukset pitävät ja Kiinan lainaamat rahat ovat turvassa.

Luultavasti EU:n jäsenmaiden Luxemburgin ja Itävallan lupaukset avoimempaan pankkipolitiikkaan eivät voi olla riittäviä. Muutenkin EU:n sisällä näiden maiden käytännöt ovat vähintäinkin kummallisia. Toivottavasti Sveitsi sekä muut veroparatiisit pakotetaan ei vain hieman availemaan kysyttäessä joitakin tilejä vaan sitoutumaan nykyistä selvästi suurempaan systemaattiseen avoimuuteen.

On mielenkiintoista kuinka Suomen hallitus ei vieläkään ota vastuuta lainsäädännön puutteista. Edellisessä lamassa hallitus ja tiedotusvälineet sysäsivät syyn pankeille kun syytä olisi pitänyt etsiä lamaan ensisijaisesti vastuussa olevista poliitikoista. Olisihan nytkin luullut, että eläkevakuutusyhtiöiden seikkailujen ja hätätilan paljastuttua olisi säädetty laki, joka olisi estänyt UUDET vastuuttomat sijoitukset esim Hedge-rahastoihin. Uskomatonta on ,että kaikkien aineiden mallioppilas Suomi ei ole oppinut edellisestä lamasta mitään.

Lue lisää »

Joukkoraiskaukset johtuvat opitusta sairaasta erektiosta

Sunnuntai 8.3.2009 klo 13.59 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tasavallan presidentti Tarja Halonen esittää Liberiassa pidetyssä kansainvälisessä kongressissa, että joukkoraiskaukset luokiteltaisiin sota-aseeksi. Siis kuten kivääri, fosforipommi ja hyökkäysvaunu.

Raiskauksen dynamiikka pohjaa arvoihin ja ulkoaopetettuun moraaliin. Jos koti kasvattaa pojan perinteisiin miehen miehekkäisiin arvoihin, siihen kuuluu miehen rooli vahvana, sotimaan kykenevänä, naista suojelevana ja isänmaan - on se sitten millainen tahansa- etua puolustavana, luotettavana henkilönä.

Raiskauksessa mies alistaa naisen tahtoonsa. Se heijastaa omistamista, naisen esineellistämistä ja alistamista. Sotien joukkoraiskaukset kuvastavat kollektiivisia ulkoa opetettuja arvoja, joiden mukaan vihollisen naisiin voidaan suhtautua saman ulkoaopetetun uskonnollisen tai kansallisen viholliskuvan mukaan kuin vihollissotilaisiinkin, jotka on kollektiivinen lupa tappaa. Jos naiset tappamisen sijaan raiskataan kohdistuu alistaminen ja kosto myös välillisesti vihollissotilaisiin ja miehiin.

Miten on mahdollista, että sotilas saa erektion vihan, koston ja alistamisen psykologiasta. Ei se ole lainkaan ihmeellistä. Suurin osa miehistä kykenee seksiin ilman eläytymistä kumppanin tunteisiin vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Eräässä yhdysvaltalaisia opiskelijoita luotaavassa tutkimuksessa 70% sanoi kokevansa vihan tai alistamisen tunteita yhdynnässä.

Vain ns alkukantaisissa yhteisöissä, ennen perinteistä autoritaarista koulutusta ja rahajärjestelmää esimerkiksi Papua Uudessa Guineassa(E. R. Sorensonin tutkimusten mukaan)vallitsi aggressiosta vapaa seksuaalisuuden kulttuuri.

Nyky-yhteiskuntamme perustuvat siihen, että lapset syntyvät aitoina, mutta kuolevat mekaanisina kopioina. Suuri osa aikuisista on joutunut jättämään aitouden ja eläytymisen kauas taakseen. Kaupallinen viihdekin korostaa väkivallalla höystettyä seksiä, joka näyttää todellakin viihdyttävän niin monia.

Sota-ase tiedostamatontakin väkivaltaa sisältävä seksi on. Joukkoraiskaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu epäinhimillisyyden ja humanismin puutteen meressä.