Sotahistoria toistaa itseään uusin muodoin

Keskiviikko 12.1.2011 klo 18.19 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mitä kauempana Suomesta olemme, sitä kirkkaammin tuntuvat maamme epäkohdat nostattavan toivottomuuden mieleemme. Ajaessamme Avolasta kohti Siracusaa pohdimme uuden suursodan mahdollisuutta.Sukupolven tai kaksi ylittävä viisaus sijoitetaan Suomessa roskakoriin ja johtoon halutaan nuoria meneviä poliitikkoja. Suomi ei ole rauhan tekijä eikä Kekkosen ajan lääkäri vaan sotakoneistoihin mukaan pyrkivä nousukas.

Katsoimme toissa iltana Aljazeeran dokumentin miten PR-toimisto Hill et Knowlton manipuloi yhdysvaltalaiset ja ensimmäiseen Persianlahden sotaan George Bush vanhemman johdolla. Nuori tyttö todisti Yhdysvaltojen kongressille kyynelehtien kuinka Saddam Husseinin joukot hänen nähtensä repivät vastasyntyneitä vauvojakin happikaapeista sairaalassa. Entisen USA:n ystävän Saddam Husseinin demonisointi levisi ympäri maailman. 

Tosiasiassa "todistajalausunnon" antaja oli Kuwaitin suurlähettilään tytär, joka ei vuosikausiin ollut ollut Kuwaitissa. Vasta paljon myöhemmin voitiin todeta, että tarina oli valhetta, mutta joukkoliike sodan kannattamiseksi oli onnistuneesti synnytetty.PR-toimisto ottaa siitä kunnian itselleen.

Myös Jugoslavian sodan markkinointi onnistui loistavasti. Harva lienee lukenut Diane Johnstonen kirjaa Jugoslavia ja NATO; narrien ristiretki,jossa tarkasti dokumentoiden kuvataan miten Yhdysvaltojen kongressi lobattiin puhumattakaan monien sodassa aloitteellisten Euroopan maiden parlamentit.Jo tuolloin oli tiedettävissä, että Kosovon nykyinen pääministeri oli sotarikollinen, mutta propagandan tehtävänä oli demonisoida yksipuolisesti serbit.Kaksikymmentä vuotta sodan jälkeen YK:n raportoija todistaa saman kuin Johnstone.

Georgian presidentti Saakashvili käytti belgialaista PR-toimistoa oman sotansa markkinoinnissa ja Venäjän demonisoinnissa.Toisen Irakin sodan alkaminen saatiin aikaan joukkotuhoasevalheilla.

Miten tämä liittyy Suomeen.Suomen johtavat poliitikot ovat olleet mukana lobbauksessa. Martti Ahtisaari demonisoi serbejä unohtaen kaiken objektiivisuuden ja Alexander Stubb taas asettui tukemaan belgialaisen mainostoimiston tarjoamaa kuvaa Georgian sodasta.

Suomen kiire osallistua Afganistanin sotaan markkinoitiin naisten aseman parantamisella. Tosiasiallinen syy oli ja on pyrkimys myötäillä Yhdysvaltoja ja NATOa. Halu olla lähellä valtaa, joka saa olla valhetta ja väkivaltaa.

Miettiessäni milloin Suomi olisi ollut todella itsenäinen, en voi tulla muuhun tulokseen kuin Kekkosen aikaan. Suomi ei vielä ollut rähmällään Yhdysvaltoihin ja NATO:oon niinkuin nyt eikä Suomi ollut rähmällään Neuvostoliittoon, vaikka sitä näkökulmaa on yritetty voimalla markkinoida.

Kekkosen viisaus oli pyrkimys rauhaan, rauhantyön tukeminen ja ystävyyden rakentaminen kaikkien kanssa. Tällaista ystävyyden- ja rauhanrakentamisen ohjelmaa en ole nähnyt nykyhallituksen kehittävän.

Suursota tuskin syttyy Suomen rajoilla vaan Lähi-idässä. Se mikä tekee toivottomaksi on viisauden ja humanismin puute Suomen politiikassa, minkä seurauksena Suomi ei pysty pieneltä osaltakaan olemaan rauhanrakentaja. 

Julian Assange ja Ruotsi

Keskiviikko 22.12.2010 klo 18.25 - Pirkko Turpeinen-Saari

David Frost haastatteli Wikileaksin Julian Assangea Aljazeeran Frost over the World ohjelmassa.( www.aljazeera.net/English, josta pääsee Frost over the World videoihin) Ohjelmassa Assange kertoi mysteerisen pidätyksensä taustoista. Ruotsin ja Yhdysvaltojen keskinäinen riippuvuus ja Yhdysvaltojen kyky vaikuttaa ruotsalaisiin poliitikkoihin erilaisten salaisuuksien varjolla tuli ilmeiseksi.

Haastattelun pohjalta näytti selvältä, että Yhdysvallat katsoo Ruotsin jo olevan Naton jäsen. Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja pyörsi sanansa Ruotsin vetäytymisestä Afganistanista oltuaan kutsuttuna vieraana Yhdysvaltojen lähetystössä. Kun muistetaan kuinka paljon taloudellista apua CIA on antanut, aikaisemmin pitkäaikaiselle valtionhoitajapuolueelle, epämiellyttävien ilmiöiden kurissapitämiseksi vuosikymmenten ajan, lienee mahdollista, että tätä keskinäistä Hyvä Veli - verkostoa ei voi vahingoittaa ilman seurauksia.

Ruotsin ylin syyttäjä Tukholmassa oli ilmoittanut mielipiteenään, että Assange ei ole tehnyt mitään, mikä edellyttäisi syytteen nostamista. Sosialidemokraattinen poliitikko Göteborgissa oli vienyt asian paikalliselle syyttäjälle, joka alkoi vaikuttaa syytteen nostamiseksi.

Wikileaksin johtava hahmo kuvaa kuinka hänen ei tarvitse pyytää aineistoa vaan monet kellonsoittajat, tavallista rehellisemmät, tuntevat ihmiset toimittavat Wikileaksille materiaalia.

Assange kuvaa korruption kietoutuneisuutta globaalisti.Aluksi Wikileaks paljasti lähellä olevien valtioiden vallankäyttöä ja korruptiota. Yhdysvaltojen sotilastiedustelun budjetti on suurempi kuin muiden yksittäisten valtioiden yhteensä. Vaikka Yhdysvallat ei ehkä olekaan maailman korruptoitunein valtio,vähitellen paljastui materiaalin lisääntyessä, että se on aina sidoksissa muihin vielä korruptoituneempiin maihin, jolloin sen osuus maailman korruptiossa on suurin.Sen imperiumin luonne antaa sen valtiohallinnon ja armeijan toimijoille mielikuvan, että he voivat tehdä mitä tahansa, laeista, ihmisoikeuksista tai kansainvälisistä säädöksistä riippumatta.

Ohjelman vetäjä Sir David Frost totesi lopuksi, että jäämme kaikki jännityksellä odottamaan mitä jatkossa tapahtuu. Itse Assangeen erityisesti Ruotsin taholta kohdistetut oikeusvaltion periaatteiden hämärtymiseen viittaavat toimet, Nato-kysymys ja poliitikkojen sidokset ovat meitä suomalaisia erityisesti kiinnostavat mutta myös meihin liittyvät yksityiskohdat.

Valheenpaljastus on vaarallista

Tiistai 14.12.2010 klo 19.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

En tiedä onko nyt jo saavutettu inhimillisyyden tuhoamisen äärilaita. Ainoa suurvalta, joka uskoo poliittisia erimielisyyksiä voitavan ratkaista sodalla, Yhdysvallat, on paljastanut kaikille valtansa kammottavat puolet Wikileaksin julkaisemissa salaisissa asiakirjoissa.

Yhdysvaltain ja Ison-Britannian yhteistyö näyttää vievän molemmat yksittäiset valtiot vielä kammottavampiin toimiin kuin mitä kumpikaan yksinään näyttäisi voivan suorittaa.

Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin ja Ison-Britannian pääministeri Tony Blairin keskustelu Aljazeera uutistoimiston pommittamishankkeesta on minun kokemistani pöyristyttävistä uutisista pöyristyttävin.Irakin sodan aikana Yhdysvallat on tietoisesti tappanut monia toimittajia ja yrittänyt tappaa vielä useampia, mutta kokonaisen 1000 työntekijän uutistoimitusrakennuksen pommittamishanke on mieletön.

Eurooppalaista sananvapautta ja rohkeutta edustaa brittiläinen The Guardian-lehti, joka julkaisi tämän kauhean tiedon pommitusaikeesta Aljazeeran pääjohtajan haastattelussa.

Toimittajien tappamisella on yritetty estää totuuden julkituloa. Nyt Wikileaksin julkaisemat sadat tuhannet dokumentit tekevät nuo aikaisemmat tapot entistä turhemmiksi.Yhdysvaltojen ja siitä riippuvaisten kymmenien muiden valtioiden yhteistyöllä koetetaan estää Wikileaksin toiminta.Samoin Aljazeera uutiskanava on Yhdysvalloissa non grata.

Aljazeera-uutiskanavaa ( www.Aljazeera.net/English)  on totuttu pitämään moraalisesti korkeatasoisena, asioita monipuolisesti selostavana uutiskanavana. Se on arvioitu Monacossa 24t uutiskanavien vertailussa parhaimmaksi.Oma arvioni on myöskin tämä. BBC-worldiin verrattuna ero on huomattava.

Totuus on vallankäyttäjien näkökulmasta vaarallinen.Juuri siksi niinkutsutut kellonsoittajat, henkilöt tai tahot, jotka tuovat esiin vallankäytön pimeitä puolia joutuvat vainon kohteeksi. Historia on heitä täynnä. Globalisoitunut tiedonvälitys joutuu tahtoen ja tahtomattaankin näyttämään kuinka koko maailma henkeään pidättäen seuraa kyseenalaisiin toimiin sekaantuneiden vallankäyttäjien yritystä työntää totuutta ja sen aiheuttamaa sekasortoa takaisin suljettuun salaisuuksien myrkkypulloon.

Kansalainen ja turvallisuus

Maanantai 6.12.2010 klo 9.30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Aljazeera uutiskanava kuvasi tutkivan journalismin keinoin People and Power- ohjelmaotsikolla Euroopan unionin kansalaisilta kerättyjen verorahojen valumista rikollisiin käsiin.Esimerkkeinä Calabrian mafian toimintatavat miljardien huijaamiseksi sekä Espanjan rakennusyritysten peiteotsikolla haalitut rahat.

Euroopan unionin rahoitustarkastuksen 20 työntekijän mahdollisuudet tutkia väärinkäytöksiä ovat minimaalisia. Lisäksi he kertoivat, että heitä ei myöskään kuunnella.Rikosten vakavuutta ja suuruutta kuvaa muun muassa se, että rikoksia paljastanut calabrialainen rakennusyrittäjä on nyt poliisin 24 tunnin suojeluksessa koska hänen henkensä on vaarassa.

Suomen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä ja turvallisuuteensa liukuvat hänen käsistään. Spekulatiivinen rahamassa määrää nykyisten ehtojen vallitessa talouspolitiikasta. Poliittiset johtajat juoksevat hätäkokouksesta toiseen kykenemättä, ja itse asiassa tilaisuuden tullen riittävällä yksimielisyydellä haluamattakaan, saada tilannetta haltuunsa.

Suomen kansalaisen verorahoja menee paitsi keinottelijoiden ja pankkien pelastamiseen myös EU:n kautta suoraan muunlaiseen rikolliseen toimintaan.

Ainoa jäljelle jäävä merkittävä politiikan alue, johon kansalainen voi äänestämällä vaikuttaa on puolustuspolitiikka.Suomen turvallisuuden avainasia on pysyminen liittoutumattomana. Suomen tulee pysytellä NATO:n ja Venäjän vastakkainasettelun ulkopuolella. Kun suomalainen ei voi vaikuttaa talouspolitiikkaan äänestämällä, voi hän turvallisuuspolitiikkaa säätelemällä vaikuttaa siihen, että ei joudu sotilaallisen konfliktin uhriksi.

Tulevissa eduskuntavaaleissa NATO-kysymys on otettava politiikan keskiöön. Mikäli vasemmiston passiivisuuden seurauksena kokoomus edelleen saa vahvimman kannatuksen, murenee viimeinenkin oljenkorsi kansalaisen mahdollisuuksissa vaikuttaa omaan turvallisuuteensa.Suomi ujutetaan NATO:oon. Vasemmiston voimaa on murentanut joidenkin vaikutusvaltaisten salonkimilitaristien kuuluminen SDP:hen. Näiden NATO-myötäily on vienyt SDP:n uskottavuutta.

Euroopan monet mielenosoitukset,viimeisenä Espanjan lennonjohtajien poistuminen työpaikalta osoittaa kuinka kansalaisten mitta on täynnä ja seurauksista välittämättä turhautuminen saa piittaamattomuuden sävyjä. Kun erilaiset rikolliset saavat valtaa EU:ssa ja osa poliitikoista toimii moraalittomasti, myös Suomessa ei kansalaisilta voi odottaa tyyneyttä ja alistumista pelon ja turvattomuuden uhatessa. Reaktiot saattavat johtaa anarkiaan ja kaaokseen.

Pelko hiipii länsimaiseen yhteiskuntaan

Perjantai 3.12.2010 klo 11.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hiljattain edesmennyt yhdysvaltalainen historioitsija Tony Judt ja bosnialainen filosofi ja psykoanalyytikko Slavoj Zizek molemmat kirjoittavat länsimaisiin yhteiskuntiin lukeutuvien maiden hiljaisesta liukumisesta turvattomuuteen ja kansalaisten lisääntyvään pelon tunteeseen.

He molemmat kuvaavat sotien jälkeisen ajan poliittista yksimielisyyttä kansallisen sosiaalisen turvallisuuden rakentamiseksi yhteiskuntarauhan edellytyksenä.Ilmainen koulutus, yhteiskunnan tukema terveydenhuolto,julkinen liikenne ja kohtalainen sosiaalinen oikeudenmukaisuus olivat tuon turvallisuudentunteen perusrakenteita.

Kaksi sukupolvea myöhemmin on unohdettu miksi tuo kohtuullinen sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja turvallisuudentunne oli niin tärkeätä. Kilpailun ja markkinoiden tyydyttämisen nimissä sosiaalisia tukiverkkoja on heikennetty ja poistettu samaan aikaan kun työoloja on heikennetty ja työpaikkoja lopetettu.

Aluksi heikennykset koskivat pientä ryhmää ihmisiä ja moni saattoi kokea, että turvattomuus ei tule koskemaan minua. Vähitellen yhä suurempi osa kansalaisia Euroopassa ja Yhdysvalloissa on joutunut kokemaan asemansa uhanalaiseksi.

Se mitä sekä Judt että Zizek korostavat on se, että finanssikriisi ja pankkikriisit ovat aiheuttaneet pelon, että poliittiset johtajat eivät hallitse tilannetta.

Sittenkin melko auktoriteettiuskoon perustuvissa länsimaissa tilanteen kehittyminen siihen pisteeseen, että usko johtajien kykyyn hallita tilannetta tulee johtamaan katastrofiin.

Aluksi pelon ja turvattomuuden tunne ovat saaneet suuren osan kansalaisia turvautumaan populistisiin johtajiin, joilla on suuret sanat vailla tekoja. Konkretian puuttuessa heidän kannatuksensa liisääntyy. Ei Soinilla eikä Hollannin Wildersillä ole reseptiä maailman talousongelmien ratkaisuun. Sen sijaan he ratsastavat vihan, ennakkoluulojen ja turhautumisen tunteen voimalla.

Vaarallisinta on se, että poliittiset johtajat ovat todella avuttomia ja kyvyttömiä vastaamaan heiltä odotettuihin talouden kontrolliin saamisen haasteisiin. Sen seurauksena edellämainittu vihan, turhautumisen ja turvattomuuden energia muuttuu väkivallaksi.Historiassa tämäntyyppisille ilmiöille on on aina löytynyt myös johtajia.

Suomi ja korruptio

Sunnuntai 14.11.2010 klo 18.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katsoimme pari päivää sitten DVD:ltä televisiossa aikoinaan pariin otteeseen näytetyn Hyvä Veli-sarjan. Kahdeksankymmentäluvulla poliitikkojen hallitsemattomasti synnyttämän talouskuplan ja sen puhkeamisen pankkikriisiin-kuvaus on edelleen ajankohtainen. Tuolloinen hyvä-veliverkosto synnytti sekä taitamattomuuttaan että piittaamattomuuttaan talouden uusjaon.

On mielenkiintoista kuinka yhden sukupolven jälkeen kaikki tuntuu unohdetun. Nykyisen vaalirahaskandaalin halutaan näyttävän ikäänkuin uudelta, vilpittömän Suomi-neidon ennennäkemättömältä pikku erehdykseltä. Suomalainen julkisuus arvioi maatamme ulkomaisten arvioiden silmin. Kun maineemme ulkomailla ei ole ryvettynyt, kaikki on hyvin. Itsekritiikki ei kuulu hyveisiimme.

Globaalin talouskriisin muoto on sama kuin kotoiset väärinkäytöksemme. Ahneet pelaajat "rahastavat ja poistuvat" kuten Hyvä-veli sarjassakin todetaan suomalaisen talouskuplan kasvattamisen aikoihin.

Poliitikkojen kyvyttömyys tai haluttomuus riittävään rahamarkkinoiden kontrolliin synnyttää talouden uusjaon, jossa köyhät joutuvat yhä turvattomampaan asemaan ja veronmaksajien maksettavaksi siirretään ahneiden aiheuttamat vauriot.

Suomalaisessa Hyvä Veli-verkostossa on harvoja aukkoja - rehellisiä virkamiehiä, ryhdikkäitä poliitikkoja tai toimittajia.Nämä antavat kuitenkin ainoan mahdollisuuden kansalaisille saada oikea kuva tudellisuudesta, joka nykyisellään on vaarassa kadota kokonaan näköpiiristä

Nobelin rauhan- vai sodan palkinto

Tiistai 19.10.2010 klo 19.47 - Pirkko Turpeinen-Saari

The Nation lehti referoi Bob Woodwardin kirjaa Obama's wars, Obaman sodat.  Kirjassa kuvataan salaisia suunnitelmia, jotka kylmäävät selkäpiitä.Yhdysvallat on päättänyt kostaa 150 eri puolille Pakistania suunnatulla välittömällä ohjusiskulla jokaisen yksittäisen Yhdysvaltojen alueella tapahtuneen terrori-iskun, jonka epäillään olevan pakistanilaista alkuperää.

Tämän valtion presidentille myönnettiin 2 vuotta sitten rauhanpalkinto. Aloin pohtia mitä muut viimeisten rauhanpalkintojen saajat ovat tehneet maailmanrauhan eteen. Norjalainen rauhantutkija Galtung sanoo Ahtisaaren tulevan paikalle vasta kun toinen osapuoli on maassa. Jugoslavian sodan neuvotteluissa Jimmy Carterin ja Martti Ahtisaaren roolit olivat vastakkaiset.Carter pyrki rakentavaan yhteisymmärrykseen Ahtisaari puhtaaseen vahvemman määräilyyn. Lopputuloksena eräs Yhdysvaltojen valtavimmista sotilastukikohdista (Bondsteel)Kosovoon, mitä ei yhtenäisen Jugoslavian aikana olisi tietenkään voinut syntyä.

Mitä kiinalainen toisinajattelija on tehnyt maailmanrauhan eteen? En osaa sanoa.Ehkä hänellä on parempi ratkaisu valtavan valtion miljardipäisen kansan hyvinvoinnin kehittämiseen kuin niillä, joita hän kritisoi. Kiinan kehitys on huimaa ja ongelmat ja haasteet ovat valtavia.

Kun seuraan ns. demokratian valtavia puutteita en osaa sanoa onko demokratiaa missään. Mafia on tunkeutunut Etelä-Saksan poliittiseen- ja talouselämään. Hollantilainen äärioikeistolainen Wilders pitää palopuheita Saksassa syyttäen Merkeliä Saksan islamilaistamisesta. Sanavapauden nimissä rasismia ja fasismia saa vapaasti edistää koska sanan- ja loukkaamisen vapautta ei haluta erottaa toisistaan.

Rauhanpalkinnon ansaitsisi sellainen henkilö, joka osoittaa kuinka ihminen muuttuu eläytyvästä pikkulapsesta valtaa käyttäväksi ja sotaa normaalina pitäväksi aikuiseksi. Loviisan rauhanpalkinnon saanut prof.Arno Gruen ansaitsisi Nobelin rauhanpalkinnon. Ei sellaiset henkilöt joiden valinnasta tunnutaan päätettävän NATO:n päämajassa.

Median rasvasota

Lauantai 18.9.2010 klo 13.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Noin kerran vuodessa pulpahtava rasvasota on taas käynnissä.Katsojalukuja tavoitellaan ja lehtiä yritetetään saada kaupaksi raflaavilla otsikoilla.Kansanterveystyön vastuu henkilö Pekka Puska leimataan epäonnistuneeksi ja tietämättömäksi. Vanha rasvasotaratsu prof.Salminen on saanut aseenkantajan terveyskaupantuotteita edustavasta verisuonikirurgista.

MOT:ia en nähnyt, A-studion ja seuraavan päivän uutiset kyllä.Mikään näkemistäni ohjelmista ei täyttänyt asiallisuuden kriteereitä. Voi tirisi kuvallisessa viestinnässä tyytyväisten paistajien ja ruokailijoiden kommenteilla höystettyinä antaen mielikuvan terveellisen ruoan uusista määritelmistä. Maapallon laajuiset terveysohjeet saivat huutia, Ranska nostettiin huomion keskiöön.

Ravitsemustutkimus ja kansanterveystyö on pitkäjänteistä, vaativaa ja tieteellisen perustan vaativaa puurtamista. Pitkäjänteiset tutkimukset kestävät vuosikymmeniä.Ihmiskokeita on vaikeata eettisistä syistä tehdä. Siksi usein turvaudutaan väestötutkimuksiin, joissa on lukuisia vaikuttavia tekijöitä.

Suomalaisessa uraauurtavassa tutkimuksessa tutkittava ihmisryhmä jaettiin kahtia. Toinen ryhmä söi normaalia suomalaista ruokaa, toisen ryhmän kaikki maitorasva oli korvattu öljyllä.Viiden vuoden kuluessa normaalissa ryhmässä sydäntautien ilmenevyys ja sydäntautikuolleisuus oli korkeampi kuin öljyryhmässä. Sen jälkeen öljyryhmä palasi normaaliin ruokavalioon ja aikaisemmin normaalia ruokaa syönyt ryhmä muuttui öljyryhmäksi. Viiden vuoden kuluttua normaalia ruokaa syöneessä ryhmässä sairastavuus ja kuolleisuus sydäntauteihin oli öljyryhmää korkeampi.Vielä kerran ryhmien dieettiä vaihdettiin ja kokeen kokonaiskesto oli 15 vuotta. Öljyryhmässä sydäntauteja oli säännönmukaisesti vähemmän. Tämä tutkimus oli maailman tieteellisistä julkaisuista kaikkein referoiduin ilmestymisvuonnaan.

 Pekka Puska johti Pohjois-Karjala-projektia, jolla piintyneitä ruokailutapoja noudattaneet kovia rasvoja syömään tottuneet miehet saatiin muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Tuon työn toteuttaminen oli varmasti innostavaa, mutta vaati myös sinnikkyyttä ja taitoa.Samaan aikaan Keskustapuolue ja Valio, prof.Salminen tukenaan työskentelivät kaikin voimin voin kulutuksen puolesta ja suomalaisten dieettimuutoksia vastaan. Keskustapuolueen ja Valion motiivit olivat taloudellisen hyödyn tavoittelua sekä karjatilallisille että heidän etujaan ajavalle Valiolle.

Seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentä-luvulla rasvasota oli selkeästi poliittinen. A-studiota katsoessa jäin kaipaamaan vastuullista asiaansa perehtynyttä toimittajaa. Miten perustelemattomat valheet ja puolitotuudet saavat painaa saman verran kuin vuosikymmenten syvällinen tutkimuksiin perehtyminen.

Kaiken huippu oli verisuonen kalkkikappaleen käyttö osoittamaan kuinka suonessa "ei ole rasvaa vaan kalkkia!" Jokainen lääkäri tietää, että verisuonen seinämään kiinnittyy ensin rasvakerrostuma, johon kalkki myöhemmin kerääntyy.

Ranskan suositusten nostaminen suomalaisille malliksi on vaarallista. Ranskalaiset eivät ole samalla tavalla ylilihavia kuin yhdysvaltalaiset ja suomalaiset.Ranskalaisessa terveyspolitiikassa on omat painopisteensä ja kuuluisaan ravintokulttuuriin kuuluu voin käyttö.Italialaisessa keittiössä vuorostaan käytetään öljyä. Kun suomalaiset alkoivat käyttää italialaista dieettiä sydänkuolleisuus laski.Ranskalaista ruokaa syödessä ei varmastikaan kävisi yhtä hyvin.

On päivänselvää, että rasva on vain dieetin osa. Hiilihydraattien ja suolan määrä on roimasti liian korkea myös suomalaisessa ruokavaliossa. Kaupan hyllystä on mahdotonta löytää sokerittomia muroja ja keinotekoisesti makeutetut jogurtit eivät maistu kaikille.

Oma ratkaisuni on ostaa maustamatonta rasvatonta jogurttia, jonka maustan kotona sokerittomilla marjoilla. Monimutkaista mutta terveellistä ja raikasta.

Verenpainelääkkeiden kulutus laskisi, jos suomalaiset oppisivat syömään vähemmän suolaa.Eräänä aamuna ihmettelin miten 40 vuotta käyttämäni Kesti-leipä tuntui niin suolaiselta. Olin käyttänyt parin päivän ajan toista monijyväleipää. Katsoin suola-arvot. Tuon monijyväleivän suolaprosentti oli 0.8 ja Kesti-leivän 1.2. Jo kahdessa päivässä olin tottunut pitämään enemmän tuosta vähäsuolaisesta leivästä.

Olisi mukava, jos joskus näkisi rakentavia, perusteltuja ohjelmia ja artikkeleita, joiden avulla kansalaiset voisivat rakentaa haluamansa kaltaista hyvinvointia. Helsingin Sanomat onnistui tällä kertaa parhaiten.

Voita syömällä säästyy dementialta koska kuolee ennen dementian kehittymistä. Toisaalta ellei kuole, kuluttaa yhteiskunnan varoja ohitusleikkauksiin ja pallolaajennuksiin ja muihin tehohoitoihin. On perusteltua tietää, mihin omat valinnat johtavat ja valita sen jälkeen eikä umpimähkään.

Saska Saarikoski vai Kekkonen ankerias

Tiistai 7.9.2010 klo 16.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

HeSan kulttuuritoimituksen päällikkö Saska Saarikoski yhtyy päätoimittaja Pentikäisen arvioon todennäköisestä Kekkosen Nato-myönteisyydestä. Hän perustelee sitä kolumnissaan 7.9.2010 tuulenhaistajuudella, tosiasioiden tunnustamisella ja selkärangan taipuisuudella. Saarikoski vertaa Kekkosta merivirtojen mukana luikertelevaan ankeriaseen. Hän on suorastaan kiihtynyt siitä, että Kekkostutkija Juhani Suomi vertaa Kekkosta vastavirtaan uivaan loheen.

Olen eri mieltä Saarikosken kanssa Urho Kekkosesta. Helsingin Sanomat on systemaattisesti kieltäytynyt näkemästä puhumattakaan arvostamasta sellaisia tutkimuksia, joissa Kekkosen syvällisyys ja itsenäisyys tulee esiin.

Saarikosken analyysi Kekkosen vaiheista Suomen historian kulussa on  erilainen kuin omani.

Kirjoittaessani kirjan Suuri yksinäinen;Urho Kekkonen ja tunteet perehdyin hänen elämäänsä, kirjoituksiinsa ja ihmissuhteisiinsa. Kekkonen oli rakastettu lapsi, joka omaksui vallitsevan arvomaailman. Hän oli aito ja säilytti tunteensa elävinä loppuun saakka päinvastoin kuin monet muut, jotka sopeutuivat ympäröivään todellisuuteen koskaan itsenäistymättä.

Kekkonen ei päinvastoin kuin Saarikoski väittää ollut äärioikeiston imussa eikä sen loputtua muuttanut kantaansa.Päinvastoin Kekkonen erosi AKS:stä varhain. Hän valmisteli fasistisen IKL-puolueen lakkauttamisen ministerinä, hallitus ja eduskunta hyväksyivät sen ennen sotia. Lehdistö nosti lakkauttamisesta metelin ja raastuvanoikeus päättikin kumota eduskunnan päätöksen äänin 2-1. Lehdistö, suuri osa oikeuslaitosta ja yliopistomaailmaa näytti olevan oikeiston imussa. Talvisotaa kutsuttiinkin kansan keskuudessa Erkon sodaksi.Kekkonen itsenäistyi sodan aikana, minkä jälkeen hänen luova prosessinsa kehittyi ja jatkui niissä ihmissuhteissa ja yhteiskunnallisissa haasteissa, joissa hän eli.

Kekkonen saattoi sotasyylliset oikeuteen koska se ministerinä oli hänen tehtävänsä. Vielä 70-luvulla hän halusi opettaa Suomen kansalle kuinka Eurooppalaiseen tilanteeseen suhteuttaen suomalaisten kohtelu oli lievää. Samoin hän kertoi suomalaisille kuinka vähän hän tiesi neuvostoliittolaisten aloitteista neuvotella, jotta sotaan ei jouduttaisi, niin ministeri kuin olikin. Asioita hoidettiin pienessä piirissä.Hän halusi myös siten kertoa kuinka väärässä hän oli ollut.

Ei Neuvostoliitto ollut ainoa tekijä Kekkosen kasvuprosessissa. Suomen sisäpolitiikka muuttui merkittävästi sodan jälkeen ensimmäisissä vapaissa vaaleissa sitten 30-luvun alun.Suomen kommunistien ja kansandemokraattien eduskuntaryhmä muodostui eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi. Vasta silloin eliitti saattoi havaita minkälainen tulppa demokratian suulla oli ollut. Suuri osa eliittiä halusi jatkaa 30-luvun tapaan. Kekkonen ei. Kekkosesta tuli vuosikymmeniksi julkisuuden vihatuin mies.

Kekkosen toteamus tosiasioiden tunnustamisen tärkeydestä on vain alku hänen maailmankuvassaan, joka kokonaisuudessaan käsittää sen, että Suomen hyvinvointi riippuu muiden maiden hyvinvoinnista.Hän oli ehdoton rauhan kannattaja, mikä rauha ja turvallisuus Suomen kohdalla perustui puolueettomuuteen sekä sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. 

Kekkonen oli lämmin, aito,tunteva ihminen, joka luovuutensa ansiosta tunnisti millaisia ihmiset ovat, joiden kanssa hän on tekemisissä. Falskeihin ihmisiin hän ei yleensä luottanut ja yritti myös pitää heidät kaukana omista yhteistyökuvioistaan.

Juhani Suomessa on mielestäni sama aitous kuin kirjoitustensa kohteessa Kekkosessa. Hänen teksteihinsä voin luottaa juuri siksi. Tämänpäiväisen näytteen perusteella Saska Saarikosken perässä on kysymysmerkki.

Mikael Pentikäisen Kekkonen

Tiistai 7.9.2010 klo 13.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suurimpien suomalaisten sanomalehtien päätoimittajat ilmoittivat joitakin vuosia sitten olevansa Suomen NATO:oon liittymisen kannalla. Mikael Pentikäinen ei tuolloin ollut päätoimittaja mutta 7.9. 2010 HeSa:n artikkelinsa pohjalta hänet voisi lukea tuohon joukkoon.

Päätoimittaja Pentikäisen mielestä "NATO-jäsenyyttä voisi kelpo perustein pitää kekkoslaisena ajatteluna".

Perusteluna Pentikäinen pitää Kekkosen lausahdusta "Vaikka koko muu Eurooppa muuttuisi kommunistiseksi, Suomi jää perinteisen pohjoismaisen kansanvallan pohjalle".

Lukija jää ihmettelemään miten NATO ja yllämainittu lause liittyvät toisiinsa. Päinvastoin Suomen jääminen omien intressiensä mukaisesti valitsemansa kaltaiseksi osoittaa riippumattomuutta ja itsenäisyyttä eikä liittoutumispyrkimystä.

Pienikin perehtyminen Kekkosen ajatteluun ja toimintaan osoittaa sen, että hän ei missään tapauksessa olisi NATO-jäsenyyden kannalla. Kekkosen johtoajatus oli puolueettomuus. Siis ei pelkästään liittoutumattomuus vaan puolueettomuus. Hänen mielestään Suomen ulkopoliittinen linja perustuu maantieteeseen. Suomi on pysyvästi suurvallan naapuri ja Suomen on otettava huomioon sen intressit. Suurin uhka Suomelle olisi lännen ja nykyisen Venäjän välinen konflikti, jossa Suomi olisi vastakkaisessa leirissä kuin Venäjä. Pienenkin ajatusprosessin jälkeen tuo on itsestään selvyys. Vain uskottava sotilaallinen liittoutumattomuus takaa Suomen turvallisuuden.

Kekkosen mukaan Suomen linja on pysyttäytyminen suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella. Tätä hän toisteli.

Kekkosen ajattelun kaltaista viisautta ja kypsyyttä löytää vain harvassa nykypoliitikossa, toimittajien omien ajatusten syvällisyys tai sen puute ei useinkaan paljastu.

Urho Kekkosen ajattelu johti siihen, että aikaisempi melko musta-valkoinen ajattelu muuttui luovaksi prosessiksi, jonka parhaat ilmentymät näkyvät 1970-luvun alkupuolen kirjoituksissa ja teoissa. Kekkonen oli sitä mieltä, että Suomi voi voida hyvin vasta kun kaikki muutkin maapallon maat voivat hyvin.Eli muiden hyvinvointi on myös Suomen etu. 

Jos tämä suhteutetaan Suomen Venäjä-suhteisiin voitaisiin sanoa, että Suomi voi hyvin sitten kun Venäjä voi hyvin.Toisin sanoen kaikki mitä Suomi voi omassa pienuudessaan tehdä suuren Venäjän hyväksi on toimintaa, minkä Kekkonen hyväksyisi. Tästä seuraa- Kekkosen prosessiajattelua seuraten, että Venäjäkin suhtautuisi Suomeen samalla tavalla. Kielteisyys ei ruoki tällaista kehitystä vaan myönteisyys. Myönteisyys ei ole pelkuruutta tai kyyristelyä.Se on ainoa pohja luoville suhteille niin ihmisten kuin kansakuntien välillä.

Raiskausten maasta ei mitään uutta

Maanantai 6.9.2010 klo 10.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Raiskausten maasta ei mitään uutta kirjoittaa HeSa 6.9.2010 pääkirjoituksessaan. Kaukaa luulen otsikon tarkoittavan Suomea. Ei, projektio ja demoni löytyy taas kaukaa. Kyseessä on Itä-Kongo,Kivun seutu.

Raiskaus on ihmisoikeusloukkaus, rikos. Mutta miksi yksi Afrikan maa nimetään Raiskausten maaksi?

The New York Review of Books nimesi vankiloissa tapahtuvat raiskaukset Yhdysvaltojen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi. Sivukaupalla saattoi lukea kuinka suojeltuja vankilaviranomaiset, tutkimusten mukaan, olivat olleet syytteiltä tai kuinka vaikeata etenkin nuorten uhrien oli saada asioita tutkittua. Kuinka tekijät saattoivat saada siirron kohdevankilasta, mutta ylennyksen virkauralla.

Suomessa raiskaus avioliitossa tuli paheksutuksi ja rikokseksi vasta hiljattain. Siihen saakka se oli ollut normaalikäytäntö.

Pääkirjoituksessa ihmetellään presidentti Kabilan halua poistaa YK:n rauhanturvaajat maasta. En tunne presidentin mielenliikkeitä, mutta voisi arvella, että samoin kuin Malalai Joya Afganistanin kohdalla, myös Kabila Kongon kohdalla kokee, että asiat on hoidettava oman maan sisällä omia kehitys prosesseja seuraten ja itse niitä korjaten. Ainakin Afganistanissa ja Irakissa vieraat joukot ovat kärjistäneet ja voimistaneet sisäisiä konflikteja parantamisen asemasta.

Niinkuin HeSakin muistuttaa Ruandalla on osuutensa Itä-Kongon tilanteen kärjistymisessä. Samoin lehti muistaa, että Ruanda on lännen lellikki, joka ei millään suostu myöntämään osallisuuttaan mahdolliseen sotarikokseen Itä-Kongossa.

Kuinka odotamme, että nuoret rikollisarmeijat, joilla on vain vaatteensa, aseensa ja taivas kattona, käyttäytyisivät sivistyneemmin kuin pohjoisen Suomen miehet.

Hollantilaisen kriminologian professori Louk Hulsmannin mukaan vain köyhimpien ja osattomimpien rikokset paljastuvat ja tulevat poliisitutkintaan.Yli 80% kyselyihin vastanneista ihmisistä on tehnyt rikoksia, mutta ei ole jäänyt kiinni. Suurin osa rikoksista sovitellaan tai ratkaistaan kodeissa, työyhteisöissä tai muissa arkisissa yhteyksissä. Useita varakkaiden tekemiä rikoksia ei kutsuta rikoksiksi lainkaan.Lainsäätäjät säätävät lakeja muille kuin itselleen.

Tämä koskee kaikkia rikoksia.

Jälleen voimme kääntää tyytyväisenä sivua ja nauttia parhaan maan parhaina suomalaisina aamukahvia.Kyllä ne afrikkalaiset osaa!

Afganistan ja vaalit

Sunnuntai 5.9.2010 klo 17.58 - Pirkko Turpeinen-Saari

HeSa:n ulkomaantoimittaja Virve Kähkönen viittaa 4.9.2010 Afganistanin vaaleja koskevassa artikkelissaan useaan otteeseen kansanedustaja Malalai Joyaan. Tämä rohkea totuudenpuhuja heitettiin laittomasti ulos parlamentista entisten sotaherrojen, nykyisten kansanedustajien äänillä.

Virve Kähkönen unohtaa mainita, että Malalai Joya vastustaa USA:n ja NATO:n miehitystä. Hänen mielestään vieraiden joukkojen on lähdettävä maasta ja annettava afganistanilaisten hoitaa omat asiansa.

Virve Kähkönen valittaa, että Malalai Joya ei asetu ehdolle syksyn parlamenttivaaleissa. Se voi kuitenkin ja ainoastaan johtua vain siitä, että Malalai katsoo rehellisten vaalien olevan mahdottomat nykytilanteessa. Nykyisessä parlamentissakin on naisia Malalain ulosheittämisestä huolimatta. He ovat Malalain mukaan sotaherroja myötäileviä ja heidän mielensä mukaan äänestäviä eikä se, että he ovat naisia merkitse sitä mitä ulkopuoliset olettavat.

Malalai Joyan mukaan vaalit, jotka käydään aseiden varjossa, sotaherrojen, huumekaupan, korruption ja miehityksen vaikutuksen alaisena eivät voi olla rehelliset ja lailliset. Lisäksi sillä ei ole merkitystä kuka äänestää vaan sillä kuka laskee äänet.

Presidentti Hamid Karzai on Yhdysvaltojen "nimittämä".Yhdysvaltalainen raha, väkivaltaisten sotaherrojen huumekaupalla hankkima raha sekä yleinen turvattomuus ohjaavat vaalien kulkua ja ehdokkaiden vaalibudjetteja.

Kun lännestä käsin arvioidaan Afganistanin kulttuuria takapajuiseksi, naisia sortavaksi, koulutusta laiminlyöväksi on katsottava peiliin. Ei ole kuin 50 vuotta siitä kun rotusorto ja Klu Klux Klanin valta terrorisoi mustia amerikkalaisia.Eikä mustilla, intiaaneista puhumattakaan ole samanlaisia ihmisoikeuksia valkoisten kanssa vieläkään.Olisiko muun maailman tullut puuttua asein rotusortoon?

Runsaat sata vuotta sitten Kivussa, Afrikassa kuninkaan kuollessa tapettiin sata orjaa hänen seurakseen. Tällaista ei enään tapahdu.

Malalai Joya tuntee maansa perinpohjin. Hän on tunteva, aito, rehellinen henkilö - poikkeus vaikuttajien joukossa.Hollantilainen islam-kriitikko Hirsi Ali yritti vääristellä Malalain identitettiä Time-lehden valittua Malalain yhdeksi 100 vaikuttavimman henkilön listalle. Toivon, että Virve Kähkönen ei tahallaan jättänyt pois tärkeintä Malalain argumenttia mainitsematta.Nimittäin hän vastustaa jyrkästi sotaa ja miehitystä, Yhdysvaltoja ja NATOa.Siten hän vastustaa myös suomalaisten läsnäoloa Afganistanissa.

Kengät ja vaivaisenluu

Lauantai 4.9.2010 klo 17.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tullilaboratorio tutkii tarkoin Suomeen tuotavien tavaroiden terveellisyyden. Tupakka-askin kannessa on varoitus hengenvaarasta. Rakennusten valaistusta, ilmanvaihtoa ja  rakennusmateriaaleja säätelee monet normit. Mutta kengät, niiden kohdalla ei näytä olevan minkäänlaista tuotevastuuta.

Vuosikymmenten ajan olen väitellyt kenkäkauppiaiden kanssa jalan anatomiasta. Kenkätehtailijoiden puheille en ole lähtenyt. Rehellisimmät kauppiaat ovat todenneet tehtaiden pitävän itsestään selvyytenä, että 15%lla kansalaisista on isovarvas jo vääntynyt keskivarvasta kohti, joten kenkä voidaan muotoilla sellaiseksi, että tuo kulma tehdään kenkään jo valmiiksi.

Helsingin Sanomia kannattaa yleensä lukea yleisönosaston ja pienten niksipalstojen vuoksi. Eräänä päivänä Vaivaisenluu-otsikolla kuvattiin kuinka kengät saattavat olla 5 numeroa numeroaan pienempiä. Kuinka monilla tenavaikäisillä on jo vaivaisenluu.

Koska sukuni naisilla on ollut vaivaisenluu olen äärimmäisellä kiinnostuksella seurannut kenkien kehitystä ja niihin liittyviä asenteita. Samalla tietenkin yrittäen estää omaan jalkaani kehittymästä moista vaivaa. Keinona terveelliset kengät. Huvitin kanssaihmisiäni uhaten mennä Tasavallan presidentin itsenäisyysjuhliin tuolloin terveellisenmallisissa kömpelöissä Ecco-kengissä.

Espanjassa asuessani leikkasin saksilla lenkkitossujen kärjen avoimeksi "cabriolet"-malliksi. Tuo avoin kärki osoitti, missä puserruksessa varpaani olisivat olleet ilman avomallia.

Olin pitänyt luennon pitkässä leningissä ja cabriolet- tossuissani. Kun opiskelijoiden piti myöhemmin luonnehtia minua ylilääkärilleen, he sanoivat: se lääkäri, jolla oli ne avolenkkitossut.

Toistaiseksi näyttää siltä, että suomalaisten on turha toivoa jalan anatomiaa ja terveyttä tukevia jalkineita. Vaivaisenluuta leikkavien ortopedien työllisyys on taattu ja terveydenhuolto maksaa tässäkin yhteydessä puuttuvan ennaltaehkäisyn.

Byrokratiaa vanhusten huollon järjestämisessä

Lauantai 4.9.2010 klo 17.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat kertoo 4.9.2010 vanhusten jonottavan Haartmannin sairaalasta jatkohoitoon.Parisensataa jonottajaa, jolla on laitoshoitopäätös on siis tukkimassa akuuttipaikkoja.

Parikymmentä vuotta sitten jonottajat jonottivat erikoissairaanhoidon paikoilla. Nyt siis jonotetaan kaupungin omilla akuuttipaikoilla.

 HYKS:in hallituksen varajäsenenä osallistuin usein kokouksiin ja kannatin Helsingin kaupungin oman "porttisairaalan" rakentamista Meilahden päivystyksen viereen, joka voisi estää erikoissairaanhoidon tukkeutumisen.

Tutustuin Haartmannin sairaalan toimintaan eräänä elokuisena iltayönä. Totesin sen erinomaiseksi, ystävälliseksi, asiantuntevaksi ja nopeasti toimivaksi yksiköksi. On todella harmillista jos tuon yksikön toiminta hankaloituu muualla vallitsevien epäkohtien vuoksi.

Tavoite vanhusten laitospaikkojen vähentämiseksi on kannatettava. Valtion byrokraattisella määräyksellä ylhäältä alaspäin se ei toteudu. Valtakunnallinen suositus ei voi olla toiminnan lähtökohta ellei hoitojärjestelmään liittyviä epäkohtia ole sitä ennen poistettu.

Vanhusten hoitojärjestelmän kriisiyttäminen ei hyödytä ketään.

Laitospaikkojen vähentäminen voi olla seurausta kotihoidon ja kotisairaanhoidon tehokkuuden lisääntymisestä. Kun vanhukset saavat riittävää tukea kotiinsa ja virikkeitä lähiympäristöönsä tarve laitospaikkoihin vähenee. Vain avohoidon monipuolistuminen ja turvallisuudentunteen lisääntyminen sitä kautta tekee mahdolliseksi laitospaikkojen vähentämisen.

Valtiovalta antaa määräyksiä kuinka pitää toimia, mutta ei anna taloudellisia edellytyksiä kunnille näiden määräysten toimeenpanoon. Myös ohjauksessaan valtiovallan tulisi antaa viisaita ohjeita eikä normeja, joiden toteuttaminen aiheuttaa kaaoksen.

Arkijärjen käyttö on sallittua. Viisas yleisönosastonkirjoittaja kummasteli kun kukaan ei ole keksinyt perustaa vanhusten tavarataloa monipuolisine palveluineen. Tuo ehdotus on esimerkki vapaaehtoisuuden, väljyyden ja psyykkisen hyvinvoinnin merkityksestä vanhusten elämässä. Virkeä vanhus ei kremppojaan mieti. 

Poliittinen eliitti hyväksyy rasismin tietyin ehdoin.

Torstai 29.7.2010 klo 13.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime aikoina on julkisuudessa käyty keskustelua venäläisten kokemasta huonosta tai ymmärtämättömästä kohtelusta suomalaisen lastensuojelun kanssa asioidessaan. Venäläinen lapsiasiamies on ehdottanut suomalais-venäläistä yhteistyötyöryhmää pohtimaan erilaisia näkemyksiä ja hakemaan ongelmiin ratkaisuja.

Suomalainen media,myös poliitikkoja haastatellen on julistanut kuinka venäläiset eivät tule tänne määräilemään ja että Suomessa toimitaan Suomen lakien perusteella. Piste.Tulee mieleen Paavo Haavikon toteamus:Suomalaiset eivät voi oppia virheistään kun he eivät tee virheitä. En ole nähnyt yhdenkään poliitikon tai virkamiehen ajattelevan julkisesti, että ongelmissa on aina kaksi osapuolta ja että rakentavaan lopputulokseen voidaan päästä vain hyvän itsetunnon perusteella antamalla arvon toisenlaisillekin näkemyksille. Jos neuvo Venäjän lakien huomioon ottamisesta taustojen erilaisuuden ymmärtämiseksi käy suomalaisten itsetunnolle miksi ei kukaan ehdota jotakin muuta rakentavaa yhteistyömallia naapurimaiden välille, jonka avulla opittaisiin paremmin ymmärtämään erilaisten käsitysten syitä.Kuinka monia yhteistyöryhmiä on tarvittu Suomen ja Ruotsin välille suomalaisten siirtolaislasten aseman parantamiseksi Ruotsissa.

Toimin seitsemänkymmentäluvulla Helsingin lastesuojelulautakunnan puheenjohtajana. Pidin ennen kokousta puheenjohtajan tunnin, jolloin asiakkaat tai työntekijät saattoivat tulla keskustelemaan luottamuksellisesti kokemuksistaan. Samoihin aikoihin oli tehty tutkimus lastensuojelutyöntekijöiden peroonallisuudesta ja työskentelytavoista. Pelkistäen työntekijät oli voitu jakaa kyyhkysiin ja haukkoihin, joista jälkimmäiset olivat byrokraattisia järjestelmiin, ohjeisiin ja normeihin pitäytyviä asiakkaisiin kylmäkiskoisemmin kuin kyyhkyset suhtautuvia henkilöitä.

Melko usein eteeni tulee avunpyyntöjä tavallisilta suomalaisperheiltä, jotka ovat joutuneet lastensuojeluviranomaisten byrokraattisen määräilevän kohtelun kohteeksi. Eräänkin äidin kolme lasta voitiin kaapata sairaaseen sukulaisperheeseen pelkkien narsistisen isän puheiden perusteella ilman, että lastensuojeluviranomaiset tapasivat kertaakaan normaalia työssäkäyvää äitiä. Jos suomalaiset itsekin saattavat joutua viranomaisten kaltoinkohtelun kohteeksi kuinka sitten ei venäläisäidit?

Se, että yksikään julkisuuden henkilö, viranomainen tai poliitikko ei nouse puolustamaan venäläisten Suomessa asuvien oikeuksia on rasismia, joka antaa mallin muillekin suomalaisille. On riipaisevaa havaita ja kokea kuinka osa venäläisistä alentaa puhettaan, jotta ei havaittaisi heidän kansallisuuttaan.Rasistinen suhtautuminen venäläisiin on ollut jatkuvaa mutta viimeaikojen asenteet ovat paljastaneet kuinka kattavaa se on myös poliittisessa eliitissä.

Toisin sanoen entinen ryssäviha on valjastettu vaalivankkureiden eteen. Kilpailu perustuslaillisten kanssa on kovaa. Ennakkoluuloja vahvistavan venäläisiin asukkaisiimme kohdistuvan rasistisen asenteen katsotaan sen mukaisesti tuovan ääniä ja empaattisen viisaan asenteen hukkaavan niitä?

Suomalaislasten kokemuksiin Ruotsissa voi erinomaisesti eläytyä Antti Jalavan kirjan "Asfalttikukka" avulla.Haluammeko samaa venäläislapsille Suomessa? Suomen yhteiskunnan murros ajoi satojatuhansia suomalaisia Ruotsiin. Venäjän yhteiskunnan murros on ajanut venäläisiä Suomeen. Pystymmekö muuhun kuin rasistiseen sydämettömyyteen?

Onko sotarikoksen tekeminen vai sen paljastaminen rikos?

Keskiviikko 28.7.2010 klo 12.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Wikileaksin perustaja kuvaa vanhempiensa halunneen kasvattaa hänet siten, että hän ei alistuisi auktoriteettien sokeaan kunnioittamiseen. Hän osoittaa elämäntavallaan sen kuinka totuuden puhuminen, jonka pitäisi olla kaiken elämän perusta, onkin nykytodellisuudessa äärimmäisen vaarallista, suorastaan hengenvaarallista.

Afganistanin sodan moraalittomuus ja yhdysvaltalainen tapa pimittää toimintatapansa on ollut halukkaiden tiedossa, mutta massiivinen Wikileaksin paljastamien asiakirjojen määrä ja niissä kuvattujen tapahtumien laatu paljastanee vahvimmillekin sodan kannattajille, minkälaiseen sotaan halukkaiden koalitio on osallistumassa.

Yhdysvallat esiintyy demokratian viejänä, oikeusvaltiona ja korkean moraalin maana. Kuitenkin se on tietoisesti tehnyt sotarikoksia, aloittanut kansainvälisiä lakeja rikkovia sotia ja kiduttanut vankeja. Se, että toiminta on tietoista käy ilmi siitä, että Yhdysvallat on pyrkinyt tekemään kahdenvälisiä sopimuksia eri maiden kanssa siitä, että kyseiset maat eivät tule haastamaan Yhdysvaltoja kansainväliseen rikostuomioistuimeen sotarikoksista. Sopimuksia on ollut helppoa tehdä erityisesti taloudellisesti heikossa asemassa olevien maiden kanssa, joille Yhdysvallat on vastalahjaksi tarjonnut taloudellista apua ja sotilaallista suojelua maailman mahtavimmalta sotilasmahdilta.

Nyt maapallon asukkaat saavat seurata Yhdysvaltojen aloittamaa ajojahtia Wikileaksin paljastusten takana olevan tietojen vuotajan löytämiseksi. Ajojahdin taustalla on aivan eri suuruusluokan kysymys kuin mitä Pentagonin papereiden paljastuminen ja sitä seuraava "vuotajan"ajojahti ja oikeudenkäynti oli, Vietnamin sodan valheisiin liittyen. Nythän on kysymys kaikkien Afganistanin sotaan liittyneiden maiden moraalista. Näitä sotaan halukkaita maita ei ole tarvinnut pakottaa mukaan uhkailuilla tai taloussaarrolla. Sen sijaan jokainen on tiennyt, kuten Saksan eroamaan joutunut presidentti totesi, että sotiin osallistumista motivoi taloudellis-kaupalliset edut.

Menevätkö taloudellis-kaupalliset edut myös muiden itseään demokratioiksi ja oikeusvaltioiksi kutsuvien maiden moraalin edelle. Ovatko muutkin esimerkiksi Euroopan maat sitä mieltä, että tietojen vuotajaa täytyy jahdata ja rangaista kuten Pentagonin papereiden vuotajalle uhkasi käydä. Onko sotien perusteeton aloittaminen ja sotarikokset rangaistava vai näiden rikollisten menettelyiden paljastajat? Sitä maapallomme väestö nyt jännityksellä seuraa.

Tallinnanaukio ja järjestyshäiriöt

Tiistai 13.7.2010 klo 17.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime päivinä on laajasti tiedotettu Helsingin Itäkeskuksen Tallinnanaukion järjestyshäiriöistä.

Kuin sattumalta tutkiskelin Tallinnanaukiota viime viikolla tarkasti mennessäni asioille Itäkeskukseen. Mietin lieneekö missään karumpaa, kalseampaa harmaampaa ja luotaantyöntävämpää tilaa kuin tuo aukio. Ei yhtäkään puuta eikä kukan kukkaa koristamassa ja pehmentämässä aukiota, jonka resuisten myyntikojujen, hujan hajan olevien kakvikioskin muovituolien ohi jokainen metrolta Itäkeskuksen myymälöihin hankkiutuja joutuu kulkemaan.

Ilmeisesti ilkivallan pelossa kukkalaatikot on jätetty asettamatta mutta että puut. Miksi kaupunki ei ole istuttanut kunnollisia suurikokoisia lehtipuita kahdeksi riviksi aukion reunoille tuomaan lehtevyyttä, happea ja varjoa kulkijoille.

Ennakkoluulot vähävaraisia tai muuttajataustaisia helsinkiläisiä kohtaan muistuttaa mielenterveyspotilaita kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Karut, ankeat sairaalaosastot ovat tulleet tutuiksi psykiatrisissa sairaaloissa hoidetuille henkilöille. "Potilaathan rikkovat ja ovat väkivaltaisia" on ollut perusteluna harmaankalseille tiloille.

Helsingin nuorisopsykiatrian yksikössä toimittiin toisin. Suljettu osasto peruskorjattiin kauniiksi. Keittiön ja oleskelutilan jakavan seinän muodosti kaksipuolinen lasiovinen läpinäkyvä korkea kaapisto. Henkilökunta hankki ohuet jalalliset juomalasit ja kauniit Arabian astiastot nuorten aterioita varten. Osoitimme, että herkkyys sisustuksessa houkuttelee herkkyyden esiin myös nuorissa potilaissa, joita arvostettiin. Lasikaappeja ja astioita ei rikottu. Tilat olivat ilmavan ja valoisa tuntuisia.

Vierailin jo eläkkeelle jäätyäni samalla osastolla, jossa oli tehty seuraava peruskorjaus. Lasiväliseinän tilalla oli umpiseinä joka pimensi olohuoneen ja teki keittiöstä suljetun kopin. Tätä muutosta oli varmasti peusteltu taas nuorten väkivallalla ja tuhovoimalla. Itse uskon, että ennakkoluulot usein vahvistavat itseään.

Tallinnanaukion järjestyshäiriöillä ja nyt muotiin tulleella kovempien vankeusrangaistusten vaatimuksella voidaan huomio kiinnittää pois todellisista rikollisista ja todellisista rikoksista. Sijoittajien, lain kouran ulottumattomissa, veropetoksilla varastamilla miljardeilla voitaisiin istuttaa kukat joka viikko uudestaan Tallinnanaukiolle. Samoin vankiloiden asukkaat voitaisiin vaihtaa umpikujaan ajautuneista "nakkivarkaista" ja "tappajista" todellisiin suurrikollisiin.

Birminghamissa sijaistevasta tappajia ja murhaajia hoitavasta hoitolaitoksesta voitaisiin ottaa esimerkkiä kuinka oman ahdistuksen tunnistaminen ja hallintaan saattaminen hoidon avulla parantaa "tappajan" ilmapiirissä, jossa kunnioitetaan hänen ihmisarvoaan.

Suomalainen kulttuuri sisältää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa runsain mitoin. Siten väkivaltaan etsityt ratkaisutkin ovat lähinnä pakkoa ja ihmisarvon riisumista.En ole nähnyt keskusteltavan Birminghamin esimerkistä. Sen sijaan "maahanmuuttajat ulos ja rikolliset kiven sisään" voimistuu, jolloin politiikka ja poliitikot, jotka lisäävät eriarvoisuutta ja syrjäytymistä voivat vähin äänin jatkaa vallassa.

Suomi ja Nicaragua

Lauantai 3.7.2010 klo 14.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalaiset virkamiehet löytävät yllättävän paljon perusteluja osallistumisellemme erilaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Käymme sujuvasti asekauppaa sotarikoksiin syyllistyneen Israelin kanssa. Etelä-Afrikan apartheidhallitus ei estänyt kaupankäyntiä Suomen ja tuolloisen Etelä-Afrikan hallituksen välillä. Media jättää yleensä virkamiehet ja poliitikot rauhaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. 

 Helsingin Sanomat innostui tänään 3.7.2010 kuvaamaan ongelmaa, joka on syntynyt Suomen tukiessa Nicaraguaa tietyissä projekteissa vaikka Nicaraguassa syyllistytään puoluepoliittisin perustein tuettuun toimintaan terveydenhuollossa.Artikkeli oli kriittinen.

 Tarkemmin ajatellen toimintatavassa oli jotain tuttua.Juuri näinhän suomalaiset poliitikot ja virkamiehet toimivat myös Suomessa.

Puoluetukea, vaalitukea, lehdistötukea, sivistystukea, harrastustukia,järjestötukia, milloin mitäkin tukia annetaan eduskuntapuolueille ja niille, jotka äänestävät näitä eduskuntapuolueita. Ne kansalaiset, jotka eivät löydä kannatettavaa nykyisissä eduskuntapuolueissa ts änestävät vääriä puolueita tai liikkeitä tai eivät äänestä lainkaan - joskus jopa puolet kansasta jää vaille näitä verorahoista toimintaansa maksettavia tukia.

Kun hallituksessa on pelkkiä oikeistopuolueita, jotka ajavat varakkaiden etuja mm. terveydenhuollossa, johtavat nuo päätökset siihen, että eriarvoisuus terveydenhuollossa jatkuvasti kasvaa ja köyhät kuolevat aikaisemmin kuin rikkaat. Miten tämä nyt eroaa Nicaraguan käytännöstä??

Pidän Nicaraguan ja Suomen linjoja, molempia,ongelmallisina, mutta ilmeisesti vain Nicaraguassa tämä on johtanut köyhien aikaisempaa parempaan terveydenhuoltoon. Suomessa sitävastoin köyhien terveys on kurjistunut.

Suomalaisen eliitin ja median on vaikea nähdää malkaa omassa silmässä kun se tarkastelee demokratian tilaa muualla.

 

 

Wall Streetin narkkarit

Lauantai 3.7.2010 klo 14.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Media on suitsuttanut Yhdysvalloissa säädettyä rahoitusmarkkinoita säätelevää lakia. Eurokomissaari Olli Rehnkin on luvannut Euroopan seuraavan Yhdysvaltojen esimerkkiä. Minkälainen esimerkki on Yhdysvaltalaisten arvioijien omasta mielestä?

The Nation julistaa pääkirjoituksessaan:"The junkies of the Wall Street", Wall Streetin narkkarit. Se kuvaa havainnollisesti kuinka uusilla laeilla ei ennaltaehkäistä seuraavia katastrofeja eikä hoideta tai "kuntouteta" nykytilaa. Lait ovat ainoastaan "harm reductionia", joka huumeiden käyttäjien hoidossa ja huollossa tunnetaan haittojen vähentämisenä. Toisin sanoen hoidon ja riippuvuudesta irtipääsyn sijaan, huumeriippuvaisen elämää pyritään helpottamaan neulojen vaihto-ohjelmilla, vaatteidenpesupaikkojen ja halvan ruoanjakelupalvelun järjesteyllä puuttumatta itse ongelmaan.Todellinen uudistusta merkitsevä lakialoite, joka olisi supistanut finanssikapitalismin mielettömän suurta osuutta taloudesta, pilkkonut liian suuria pankkeja, joiden tuhoutumista ei olisi voinut sallia koska ne vastaavat 63 prosenttia GDP:stä sekä rakentanut seinän tavallisten pankkien ja pelkästään sijoitustoimintaan keskittyneiden pankkien välille, ei tullut koskaan edes äänestykseen.

Silti presidentti Barack Obama julistaa uudistuksen olevan ennenkuulumattoman merkittävä ja merkittävin sitten 1930-luvun uudistusten.

Artikkelissa rahanhimo kuvataan patologisena riippuvuutena. Kongressi pankkimaailman korruptoimana pankkeja palvelevana leimasimena. Aljazeeralla Danny Schechter kuvailee kuinka jokaista kongressinjäsentä kohden on 25 pankkimaailman etuja lobbaavaa yksilöä. Hän pitää lakiuudistusta vain otsikkona ilman sisältöä. Pankkimaailma hallitsee edelleen kongressia aiheuttamastaan talouskriisistä huolimatta.

Moraalittomuuden valta-asemaa kuvaa sekin, että korkein oikeus on alkanut valkokaulusrikollisten kuten Enronin Jeffrey Skillingin ja miljoonamoguli Conrad Blackin tuomioiden oikeellisuuden kyseenalaistamisen. Oikeus lähetti tapaukset takaisin alempiin oikeusasteisiin kyseenalaistaen avaintodistajan käytön.

Kaikesta päätellen vietämme epäsosiaalisuuden riemujuhlaa Yhdysvaltojen johdolla.

 

Juhannuspäivän pohdiskelua

Lauantai 26.6.2010 klo 14.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Etsin värikuvakasviosta pihallamme kasvavan keltaisen kasvin nimeä. Lapsuudessa totuin siihen, että isäni tiesi useamman tuhannen (oliko 2000) kasvin nimet myös latinaksi. Nyt vuorostani houkuttelen lapsenlapsia kiinnostumaan edes tavallisimpien kasvien nimistä. Kun muistaa nimet tuntuu kuin vaeltelesi ystävien keskellä. Silti itsekin olen unohtanut joitakin, mutta hämmästyttävällä tavalla nimet ponnahtavat ikäänkuin selkäytimestä paitsi nyt juuri tänään.

Vierailulla oleva poikani kysyi mitä olen viimeksi lukenut.Huomaan, että The Nation ja New York review of books vievät niin paljon aikaa, että Malalai Joyan kirja Afganistanista on viimeisin lukemani kirja. The Nationin kesäkuun 21 päivän numerossa oli mielenkiintoinen artikkeli kirja-arvioiden kohtalosta sanomalehdistössä. Kirjallisuusliitteiden kutistuminen, häviäminen ja merkityksen lasku sai syvällisen analyysin. Suomalainen Sanoma Oy:n Eikensin aikaansaama keskustelu sopii The Nationin viitekehykseen täysin.

Sanomalehtien kirja-arviosivut nostattavat itsessään usein vihamielisyyttä lukemista kohtaan. Älyllisyyden ja analyyttisyyden vastaisuus, pinnallisuuden hyväksi on ajan ilmiö.Monet selaavat kirjoja, mutta eivät syvenny lukemaan. Joskus ajattelen, että syvälukemiseen saattaa ehkä liittyä vaara, että jokin itsessä liikahtaisi. Liikahduksesta lähtee liikkeelle prosessi, joka aiheuttaa rauhattomuutta, epämukavuutta ja jopa pakottaa muuttumaan.

Psykoanalyytikko Martti Siirala totesi kerran, että ihmisen suurin pelko on ansaitsemattoman rakkauden pelko. Suurin osa ihmisistä on kasvatettu siihen, että rakkaus kuten muukin hyvä on ansaittava. Mieluummin jopa konkreettisesti tavaroiden avulla. Jotakin tekemällä. Kuitenkin lukemisen aiheuttamat liikahdukset syvällä sisimmässä saattavat olla lahjoja. Epämukavuuden tunnetta saattaa seurata oivalluksia, jotka syventävät tunnemaailmaa ja lähestyvät aitoutta ja todellista läsnäoloa.

Tänään minun oikeastaan piti vastata kommentoijalle, joka kysyi pidänkö Turkin pääministeri Erdoganin toimia kurdien suhteen yhtä ihailtavina kuin hänen toimiaan palestiinalaisten suhteen. Halusin vastata, että en tietenkään. Kurdien oikeuksia on puolustettava ja Israelin tiedustelupalvelun pidättämä, turkkilaisessa vankilassa viruva  PKK:n puheenjohtaja on vapautettava.