Yhdysvalloilla on absoluuttinen valta

Keskiviikko 3.7.2013 klo 13.10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Maailman valtiot ovat hetken mykistyneitä Yhdysvaltojen arroganssin edessä. Edward Snowden paljasti paitsi arroganssin, myös muiden maapallon valtioiden voimattomuuden USA:n vallan uhan alla. Snowden tarvitsee turvapaikan, jotta hän ei joutuisi USA:n väkivaltaisten toimien kohteeksi. Luulisi kaikkien ihmisoikeuksia ja totuutta puolustavien maiden rientävän tarjoamaan apuaan. Mutta ei. 

Esimerkkejä turvapaikan antamisen seurauksista ei tarvitse hakea kaukaa. Pieni Kuuba, joka karisti vallankumouksella feodalismin orjuutta muistuttavan taakan harteiltaan, joutui välittömästi Yhdysvaltojen taloussaarron kohteeksi. Yhdysvallat ei salli muita talousjärjestelmiä kuin omansa. Yhdysvaltojen vallankäyttö ei loppunut tähän. Se edellytti, että mikään maa, joka haluaa käydä kauppaa Yhdysvaltojen kanssa ei saa käydä kauppaa Kuuban kanssa. Tämä aiheutti tietenkin taloudellisen katastrofin Kuubassa. Yli 50 vuotta jatkunut saarto ja Yhdysvaltojen herkeämätön propaganda maan oikeiston voimistamiseksi ovat muuttaneet Kuuban mahdollisuuksia omaehtoisen kehitykseen. 

YK:ssa on äänestetty kymmeniä kertoja taloussaarron lopettamisen puolesta. Vain muutama Yhdysvalloista täysin riippuvainen maa on äänestänyt sen rinnalla lopettamista vastaan. Yhdysvallat on pystyttänyt talouspakotteita muitakin,milloin mitäkin maata vastaan, milloin mistäkin syystä. Se on saanut alamaisuutta tunnustavat liittolaiset usein yhtymään talouspakotteisiin.

Yhdysvaltojen kostotoimet Snowdenille turvapaikan antavaa maata kohtaan olisivat massiiviset.

Yhdysvallat, Britannia ja Uusi-Seelanti suorittivat edellistä, alemman tason vakoilua Echelon satelliitilla. Satelliitti toimi siihen aikaan 1990-luvulla kun mm Saksa aseisti yhdessä Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian kanssa Kroatiaa ja Bosnian muslimeja. Europarlamentin komitea, jonka tehtäväksi oli annettu toimenpiteet kyseisen ulkoisen ja sisäisen vakoilun suhteen, ei päässyt mihinkään tulokseen. Arroganssille ei voitu, tai haluttu voida mitään.

Sekä Echelon-vakoilu, että nyt paljastunut massiivinen vakoilu, jonka hyötyjinä ovat jälleen Yhdysvallat ja Britannia ovat EU:lle kiusallisia. Julkitulo on kiusallista Yhdysvalloille, mutta yhtä kiusallista se on Britannialle. Voisi kuitenkin ajatella, että julkitulo on arveluttavaa kaikille niille maille, joiden voidaan osoittaa menneen alamaisuudessaan alle kaikkien ylevien EU:n juhapuheiden ihmisoikeus- ja demokratiajulistusten. Minkälaista peliä käydään EU:n taustalla vaikuttavien, yhteiskuntajärjestelmiä muuttamaan pyrkivien, taloudellista voittoa tavoittelevien pankkien ja sijoittajien toimesta. Keskeiset eliitin jäsenet ovat kuvitelleet toimivansa salassa, mutta nyt kaikki tavalliset kansalaiset saavat tietää, mistä pelistä on kysymys.

Suomalaisten poliitikkojen hyssyttelevät asenteet osoittavat "suomettumisen" asteen. Suomen medialle tärkeätä on se, että ministerit pääsisivät samaan kuvaan absoluuttista valtaa käyttävän presidentin kanssa oli hän sitten vesikidutusta kannattava republikaani tai demokraatti. Media ei toivu helpolla siitä, että keisarilla ei ole vaatteita. Kellonsoittaja värjötelköön lentokentän aulassa, sensaatio on kohta ohi.

Miksi demokratia tarvitsee vahteja?

Perjantai 12.10.2012 klo 21.22 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvalloissa pääoman valta on konkretisoitunut TPP-transpacific partnership salaisissa neuvotteluissa, joissa ylikansalliset suuryitykset pyritään saamaan valtioiden kontrolloijiksi. Ammattiyhdistysliikkeen oikeuksia on rajusti purettu samoin kunnallista demokratiaa. Valtiollisissa vaaleissa raha on merkittävin ratkaisija ja esimerkiksi presidentti joutuu lobbaamaan ylikansallisia yrityksiä, kuten Obama kyseenalaista mainetta saanutta Monsantoa, koska vaalituki tulee yrityksiltä.

Suomessa joukko professoreita on ehdottanut neuvottelukunnan perustamista vahtimaan hallituksen päätösten merkitystä pääomapiireille.

Kokoomus on ehdottanut palvelualoitetta, jonka mukaisesti kuntien virkamiehet velvoitettaisiin verovaroin tutkimaan kuinka yksityiset yritykset voisivat kilpailla kuntien kanssa kunnallisten palveluiden tuottamisessa.  Seuraava askelhan olisi se, että ylikansalliset kunnan palveluja suorittamaan pyrkivät yritykset palkkaamiensa juristien avulla voisivat osoittaa kuinka kunnat eivät ole olleet "oikeudenmukaisia" kilpailevia yksityisiä yrityksiä kohtaan.

Suomen verovaroilla koulutettu lääkärikunta on opetettu kokemaan veronkierto hyväksyttävänä. Suomen suurin sosiaali-ja terveyspalveluja tuottava ylikansallinen Attendo on tarjonnut palvelukseensa tuleville lääkäreille verosuunnittelua.Lääkäriliitto hyväksyy tämän. Lääkärille potilaasta muodostuu pörssiosake, jolla voi keinotella.Eläytymisestä potilaan asemaan ei ole voinut pitkään aikaan enää puhuakaan. Kouriintuntuva esimerkki nuorten lääkäreiden asenteesta on se, että n.30% nuorista lääkäreistä on sitä mieltä, että Suomessa on liian hyvä sosiaaliturva. Kuitenkin köyhinkin suomalainen maksaa tuloistaan keplottelematta veroa päinvastoin kuin pääomatuloilla ja verosuunnittelulla kikkaileva lääkäri.

Suomen kokoomuspuolueen merkittävä osa on tavoitteiltaan amerikkalaisempi kuin yhdysvaltalaiset itse. Yksityisen ylikansallisen pääoman valtaa pyritään kasvattamaan valtiollisella ja kunnallisella tasolla. Tärkein prosessi on kuitenkin suomalaisten ajatteluun ja moraaliin vaikuttaminen. Sanoilla "työväen presidentti" ja "palvelualoite" on myönteinen kaiku. "Verosuunnittelu" tuntuu hyvältä veronkiertoon verrattuna.

Suomalaisen yhteiskunnan keskeinen ongelma on se, että yhdysvaltalaiset valmiit ratkaisumallit ajetaan sisään sellaisella vauhdilla, että suuri osa kansalaisista ei tunnista demokratian katoamisen vaaraa. Sen sijaan he uskovat sanojen merkitsevän sitä miltä ne kuulostavat.

Jääkiekkokaukalo -lain yläpuolella

Tiistai 4.9.2012 klo 9.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Eiliset iltapäivälehdet selostivat jääkiekkojoukkue Jokereiden pelaajan lyöneen, hanskat riisuttuaan, HIFK:in pelaajaa nyrkillä päähän, sekä hakanneen tätä, tajutonta pelaajaa vielä maassa 6 kertaa, jälleen päähän.

Media hämmästelee lasten väkivaltaista kohtelua, kouluampumisia ja muita joukkosurmia. Paneleita kootaan, komiteoita perustetaan, päivitellään ja viihdytään sensaation ilmapiirissä.

Samaan aikaan valtio lisää rahanahneudessaan peliriippuvuutta. Peleistä toivotaan uutta nousua Suomen kansantaloudelle. Jääkiekkoseurat sallivat väkivallan, koska se peliriippuvuuden tavoin houkuttaa ja koukuttaa katsojia.

Nuorisopsykiatrian piirissä havaitsimme jo kauan sitten kuinka empatian ja tunnevuorovaikutuksen puutteen piirissä kasvaneet nuoret kokivat väkivaltavideoita katsoessaan olevansa elossa ja hereillä- joku tunne tuntui joltakin. Yhä useammin katsominen ei riitä vaan purkautuu ahdistuksen myötä toiminnaksi - tönimiseksi ja pahoinpitelyksi niin koulun pihalla kuin kaduilla.

Moni suhtautuu jääkiekkoväkivaltaan siten, että se tulee arvioida ja rangaista lajin sisällä. Näin jääkiekolla olisi oma muun lainsäädännön ulkopuolinen normisto suhteessa väkivaltaan. Oluen juonti on osa tunnelman luontia. Tämän seurauksena jääkiekosta on muodostunut väkivallan ja alkoholinkäytön hyväksyvä osa-alue lasten ja nuorten maailmaan. Jääkiekko-ottelussa lapset näkevät aikuisten hurmioituvan kaljasta ja väkivallasta ja sisäistävät kokemuksen pysyvästi persoonallisuuteensa.

Kun kouluihin mietitään kurinpidollisia toimia aikuisten lapsissa aiheuttaman väkivallan hillitsemiseksi olisi syytä miettiä olisiko jääkiekkoviihteen väkivaltaan mahdollista saada voimaan samat lait kuin muualla yhteiskunnassa.

Suomen sairas Venäjä-suhde

Torstai 7.6.2012 klo 10.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Sota-aikana aikuiset tavoittivat minut, alle kaksivuotiaan, naapurin tädin ruokakaapilta, pienet nyrkit selän takana täynnä sokeripaloja. "Ei oo oo-koo-kokorii" kielsin ilmiselvän tosiasian.

Valtaosa suomen mediaa, poliitikkoja ja asiantuntijoita kieltää, kaksivuotiaan tavoin, tosiasiat.

Suomella oli itärajan tuntumassa puolustuksellisia maamiinoja. Miinojen yleismaailmallisen kieltämisen jälkeen ne korvataan Hornet-hävittäjiin asennettavilla hyökkäyksellisillä risteilyohjuksilla.

Maan pääministeri-puolue Kokoomuksen jäsenistöstä suurin osa kannattaa NATO-jäsenyyttä, mutta puolue on tyytynyt pienten askelten politiikkaan eli hiljaiseen hivuttautumiseen NATOon.Puolueen ministeri menee Yhdysvaltoihin julistamaan Venäjän Suomen ongelmaksi.Presidentti valittiin samasta puolueesta.

Kenraali Makarovin puhetta on päivitelty kylmän sodan logiikkana ja ajastaan jälkeen jääneenä. Kansainvälinen asiantunteva media vuorostaan pitää kylmän sodan paluuta selviönä. Yksi ainoa maailman valta USA haluaa absolutisoida valtansa - myös meillä.

Parlamentaarisesti valvottu tiedotusväline TV 1 kutsuu brittihistorioitsijan asiantuntijaksi todistamaan Venäjän historiallista, ilmeisesti hänen mielestään epärealistista "pelkoa" saarretuksi tulemisesta. Tosiasiallisesti jos kartalta katsoo USA:n sotilastukikohtien, laivastojen ja liittolaisten sijaintia, Venäjä ON JO SAARRETTU.

Virallinen Suomi pyrkii tekemään tyhjäksi (toinen varhaisen puolustusmekanismin käyttö) Venäjän todelliset tarpeet ja motiivit. Kypsä eläytyvä asenne lähinaapurilta edellyttäisi Venäjän realististen huolien todesta ottamista ja niin kuin ystävän kuuluu tehdä, niiden ratkaisun yrittämistä.

Yhdysvaltojen tunkeutuessa Venäjän rajoille nk ohjuspuolustusjärjestelmän, itseasiassa hyökkäysjärjestelmän avulla, Suomen tehtävänä olisi pyrkiä mieluummin ennalta ehkäisemään tilanteen kärjistymistä kuin olemaan passiivinen. Onhan päivänselvää, että Venäjä joutuu puolustautumaan Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten aggressiolta. Suomen on ratkaistava eskaloiko se tilannetta.

Ottaen huomioon sen, että USA maailmanvaltana rikkoo päivittäin kansainvälisiä lakeja kansakuntien suvereniteetista, paitsi laittomalla sodalla Irakissa ja aloittaen laittomasti sodan Afganistanissa, nyt miehittämättömillä lennäkeillä erityisesti Pakistanissa ja Jemenissä mutta myös tukemalla oppositiota Syyriassa, Venäjän on mahdotonta luottaa USA:n rehellisyyteen. Joka tiistai presidentti Obama kokoontuu Valkoisessa talossa päättämään lennäkeillä laittomasti tapettavista henkilöistä ja sen edellytyksenä olevista kohteista. Jemenin Majalan kylässä lennäkki tappoi 36 naista ja lasta. Saleh pani Obaman käskystä tapahtumasta kirjoittaneen ja Aljazeeralle puhuneen Abdulelah Shayen vankilaan.

Syyrian ongelmassa Venäjä puolustaa kansainvälistä lainsäädäntöä. Suomen median on vaikea myöntää sitä. Yhdysvallat sen sijaan lietsoo sisällissotaa yhdessä Qatarin ja Saudi-Arabian, Britannian ja Ranskan kanssa.Jos Yhdysvallat vaatisi vallassaan olevaa osaa Syyrian oppositiosta noudattamaan Annanin rauhansuunnitelmaa ja pidättymään väkivallasta, konflikti olisi ohi. 

Muutos demokraattisempaan järjestelmään on aina vähittäinen. Uskonto aiheuttaa ylipääsemätöntä ehdottomuuta, joka ei johda demokratiaan varsinkaan väkivallan avulla.

Halu käyttää valtaa eläytymisen ja tunnistettavaan totuuteen pyrkimisen sijaan johtaa suomalaiseen kaunaiseen Venäjä - suhteeseen, joka on valitettavan kattava. Ihmisen ihmisyys säilyy kuitenkin vain tuntevan aidon kanssakäymisen varassa.

Euron loppuminen näyttää väjäämättömältä

Tiistai 5.6.2012 klo 10.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroliiton hajoaminen on jo vuosia näyttänyt väjäämättömältä. Euroopan komission ja Euroopan oikeistolaisten johtajien kyvyttömyys asettua demokratian puolelle pääoman valtaa vastaan on halvaannuttanut kyvyn nähdä kehitys sellaisena kuin se on.

Spekulatiivisen pääoman määrä suhteessa demokraattisesti hallittujen varojen määrään tekee taistelusta mahdottoman.Oikeistolaisten poliitikkojen haluttomuus rajoittaa millään tavoin spekulaatiota, kansainvälistä veronkiertoa ja markkinoiden "vapautta" tulee johtamaan katastrofiin.

Oikeistolaiset hallitukset ovat olleet puolinaisesti demokratian puolella ja suuremmalla puolella pääomien etujen puolella. Tällaisesta kahdella tuolilla istumisesta on seurannut kompromisseja, joiden sisältönä on ollut jatkuvat Europaan unionin solmimien sääntöjen rikkomukset, demokratian ohittaminen ja pankkien kontrollin huteruus. Seuraavaa suurta yhteisten sopimusten rikkomusta suunnitellaan muutoksella, jolla vakausrahastoilla alettaisiinkin suoraan rahoittaa pankkeja valtioiden asemesta. 

Suuruuden on arveltu olevan ratkaisu ongelmiin. Tehdään Euroopan unioni suuremmaksi, annetaan pankkien kasvaa suuremmiksi, toivotaan kuluttajien määrän kasvun ratkaisevan kapitalistisen järjestelmän tarpeet.

Globaalit rahamarkkinat eivät kuuntele suurenkaan Euroopan Unionin toiveita. Yhteisestikään Euroopan unionin veronmaksajat eivät kykene pelastamaan globaalien rahoittajien määräilemiä surkeassa tilassa olevia suurten maiden suuria pankkeja.

Toiveajattelu ja todellisuuden kieltäminen ovat vahvasti vallalla Suomen Europarlamentaarikkojenkin keskuudessa. Kuvitelma siitä, että liittovaltio, jossa hyvin taloutensa hoitavat maat rahoittaisivat heikosti taloutensa hoitaneita (joissa rikkaat ovat jättäneet veronsa kokonaan maksamatta tai mafia hallitsee taloutta) on utopia.

Mitä mielivaltaisempia ja demokratian ohittavampia päätöksiä Euroopan johtajat hätäpäissään tekevät sitä vaikeampi on saada kansalaisia hyväksymään niitä. Fasistiset ja rasistiset ilmiöt vahvistuvat kun demokratia menettää uskottavuutensa ja kansalaiset toivonsa. Tämän hetkinen kasvoton globaali pääoma on ylivoimainen vastustaja kenelle tahansa johtajalle. Pienet myönnytykset vain lisäävät tuon vastustajan ruokahalua ja vallan tunnetta.

Keskustan nykyinen puoluejohto näyttäytyy melko säälittävässä valossa. Se on edellisessä hallituksessa ollut täysin rinnoin puolustamassa globaalia pääomaa ja kestämätöntä kehitystä. Nyt se Suomenmaa- lehdessä asettuu vastustamaan ainoaa nykyisessä talouskriisissä pätevää henkilöä puheenjohtajaksi, henkilöä, joka on ulkopolitiikan ja kestävän kehityksen asiantuntija sekä taloudellisten prosessien kokenut, tarkkanäköinen ennakoija ja hallitsija.

Hyvinkään ja Syyrian verilöylyt

Maanantai 28.5.2012 klo 13.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hyvinkään ja Syyrian verilöylyissä on valitettavasti sama tausta.Kyvyttömyys tuntea empatiaa sekä kaupallisuuden voitto eläytymisestä. Syyrian kohdalla Yhdysvaltojen asekauppa Qatarin ja Saudi-Arabian kanssa, sekä näiden maiden täydellinen riippuvuus Yhdysvaltojen armeijasta johtaa valitsemaan ongelmiin vain aseisiin perustuvia ratkaisuja.

Suomessa jo vaippaikäiset totutetaan pitämään väkivaltaa hauskana leikkinä. Värikuulilla ammuskelu ei joidenkin asiantuntijoiden mielestä vaikuta todelliseen väkivaltaan. Media perustelee runsasta väkivalta viihdettä kannattavuudella. Millä? Tuhoamisella, joka on kaupallistettu.Angry Birds on pehmeä poikkeus.

Empatian puute kasvatuksessa, koulussa, pelien kaupallisessa tuotannossa ja työelämässä on tosiasia, jonka kieltäminen johtaa tappojen jatkumiseen.

Syyriassa vuorostaan käydään Yhdysvaltojen nk. etäsotaa. Yhdysvallat, joka sallii kidutuksen ja miljoonien muiden kuin yhdysvaltalaisten tappamisen ja viimeksi Irakin infrastruktuurin pommittamisen keskiajalle, esiintyy läntisessä mediassa Syyrialaisten ystävänä ja demokratian edistäjänä.

Tosiasiassa Yhdysvalloista sotilaallisesti riipuvaiset Qatar ja Saudi-Arabia aseistavat Yhdysvaltojen ohjauksessa Syyrian kapinallisia ja terroritekoihin syyllistyviä, Libyasta siirtyneitä joukkioita.Samoin kuin Jugoslavian sodissa Yhdysvallat liittoutuu myös Syyriassa jihadistien kanssa.

Läntinen media ja nyt valitettavasti Qatarilainen Aljazeera ruokkivat demokratian sijasta väkivaltaa. Syyrian hallitus, heikkouksistaan huolimatta, kumosi keväällä 2011 hätätilalain. Vuoden vaihteessa saatiin voimaan uusi perustuslaki, joka sallii kaikkien ei-uskontopohjaisten puolueiden osallistumisen vaaleihin. Vaalit järjestettiin toukokuussa 2012, joiden tuloksena oppositio olisi voinut nähdä oman kannatuksensa vaaleissa.Yhdysvallat pilkkasi vaaleja ja tarjoaa vaihtoehdoksi sisällissotaa.

Länsimaiset "Syyrian ystävät" ja suuri osa mediaa katsoo Hulan-verilöylyn olevan osoitus siitä, että ratkaisu Syyrian tilanteeseen on  ulkomaiden osallistuminen sisällissotaan. Tutkimatta kuka suoritti perheiden ampumiset- hallitus, oppositio vai jihadistit, YK:n turvaneuvosto tuomitsi teon jo hallituksen tekemäksi.Ruotsin pitkäaikainen ulkoministeri Carl Bild oli haastattelussaan Aljazeeralla sillä kannalla, että asia tulisi ensin tutkia.

Näyttää siltä, että väkivalta on länsimaisessa kulttuurissa jo vauvaikäisestä sisäistetty niin syvälle yksilöiden ja kansakuntien mieleen, että "minulle kaikki heti vaikka väkivalloin" on muuttunut ylipääsemättömäksi luonteen piirteeksi.Syyrian tilanteessa niiden  "Syyrian ystävämaiden", joille demokratia on militarismia tärkeämpi tulisi tukea oppositiota lopettamaan aseellinen väkivalta, sillä sisällissota toisi uskomattoman verilöylyn samalla kun järjestynyt yhteiskunta tuhoutuisi paitsi infrastruktuuriltaan mutta myös henkisesti. EU:n tulisi irroittautua Yhdysvaltojen ja sen arabiliittolaisten tuhoisasta suunnitelmasta.

Sosiaaliviranomaisten väärä vallankäyttö Suomessa

Keskiviikko 18.4.2012 klo 10.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen hallintovalta kieltäytyy katsomasta peiliin todetakseen vallan väärinkäytön vääristyneet kasvot sen heijastuksessa. Media yleensä tukee tätä kieltämistä kiinnittämällä huomionsa muualla tapahtuviin vallan väärinkäytöksiin oman maamme sijasta.

Vääryyttä kokeneet kansalaiset ovat kääntyneet puoleeni vuosikymmenten ajan kokiessaan oikeutensa tulleen loukatuiksi. Näistä kokemuksista syntyisi paksu kirja, jos suomalaiset kustantajat sellaisia kustantaisivat. Näin ei kuitenkaan ole. Kansallisten ongelmien kieltämisen puolustusmekanismi on kattava.

Tänään 18.4. nähdään TV 2:lla ruotsalainen dokumentti ruotsalaisesta sosiaaliviranomaisten väärästä vallankäytöstä. Ohjelmassa kuvataan perhettä, josta viranomaiset ottivat, yhden puhelinsoiton perusteella, kaksi lasta huostaan suoraan koulusta, neuvottelematta lainkaan vanhempien kanssa. Kyseessä oli insestiepäily. Ohjelman esitietojen mukaan mitään tutkimuksia ei ollut tehty, eikä huostaanotolla ollut faktapohjaa. 

Suomalainen esimerkki olisi voinut olla samankaltainen. Perheneuvolan psykologi neuvoo avioeroa suunnittelevalle isälle keinon saada lapset itselleen: "Vie lapset kotoa ja tee vaimostasi lastensuojeluilmoitus niin minä hoidan lastensuojelun kanssa loput". Näin tehdään. Perheen äitiä ei tutkita, kodin olosuhteita ei tarkasteta. Lapset jäävät perheen isälle. Prosessin jatkuttua kaksi vuotta ex puolisoille tehdään vanhemmuden arvio. Äiti todetaan erinomaiseksi kasvattajaksi, isälle ei tutkimuksen perusteella olisi annettu huoltajuutta. Oikeudessa lastensuojelun epäammatillisuuden aiheuttamaa katastrofia ei myönnetä vaan oikeusprosesseissa ja tutkimuksissa esitietojen antajana on aina tuo virkavirheitä tehnyt lastensuojelu. Virheiden peittelystä tulee lumipalloa pyörittävä voima. Lasten ja äidin hirvittävät kärsimykset ovat sen hinta.

Luimme lehdestä Laajasalon perhesurman lyhyen historian. Surmaaja oli pyrkinyt murha-aamuna päihdehoitoon. Varmaankaan ei pyrkinyt ensimmäistä kertaa. Hän ei päässyt hoitoon koska ei ollut lähetettä.Viranomaiset tietävät hyvin, että ainoa raitistava hoito on Minnesota-hoito, jota Suomessa tarjotaan muutaman kymmenen vuodepaikan verran. Ruotsissa vastaavia Minnesota-hoitopaikkoja on 3000. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja ehdottaa rattijuopoille vapausrangaistusta. Olisiko syytä ensin perustaa edes 1000 Minnesota-hoitopaikkaa, jotka tarjoaisivat todellisen mahdollisuuden alkoholistien hoitoon. Alkoholistin pakkojuominen johtaa säännön mukaisesti myös toistuvaan rattijuoppouteen. Alkoholistien palloittelu tehottomissa avohoidoissa on vain rahan ja energian tuhlausta, josta vastuun kantavat hallinnosta päättävät poliitikot ja viranhaltijat. Kieltäytyminen hoidon järjestämisestä yhdelle merkittävimmistä sairauksista kärsivälle ryhmälle on mielivaltaa. Sairaudesta rankaiseminen palauttaa terveydenhoidon keskiajalle.

Jäljet pelottavat - Yhdysvallat Syyrian ja Iranin kimpussa

Sunnuntai 26.2.2012 klo 12.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Vanhaksi elänyt kansalainen näkee silmiensä edessä kaiken sen kauhun ja epäoikeudenmukaisuuden, mitä Yhdysvallat on pääasiassa laittomilla sodillaan ja taloudellisilla pakotteillaan ympäri maailmaa aiheuttanut.Miljoonien kuolonuhrien ja tuhon jälkeen Yhdysvaltojen armeija poistuu paikalta ja jättää kansat itse korjaamaan vaurioita.Myrkytetyt metsät ja miinoja täynnä olevat maat eivät korjaannu vuosisadoissakaan.

Vietnam, Laos, Kambodia,Kuuba,Iran, Irak, Afganistan.Myös Suharton suorittama Indonesian puolen miljoonan kommunistin tappaminen tapahtui Yhdysvaltojen tuella.  Koko Etelä-Amerikan sotilasdiktaattoreiden koulutus ja kidutukseen harjaannuttaminen tapahtuivat Yhdysvaltojen Georgian osavaltion koulutuskeskuksessa. Sotilaskaappausten tukeminen, demokraattisesti valittujen rakenteiden tuhoaminen ja salaiset operaatiot olivat Yhdysvaltojen Etelä-Amerikan   politiikan arkea.

Jugoslavian sodan tavoitteena oli muuttaa maan talousjärjestelmä, estää maata olemasta minkäänlainen johtaja liittoutumattomien maiden joukossa sekä saada alueelle Yhdysvaltojen sotilastukikohta. Systemaattisella taloussaarrolla saatiin eri kansallisuudet ja uskonnolliset ryhmät toisiaan vastaan, nationalismi ja viha nostivat päätään. Yhdysvaltojen sijasta paha projisioitiin Jugoslavian kansanarmeijaan, maan johtajiin ja maan hajottua lopuksi Serbeihin.Uskonnollisten ryhmien ja kansallisuuksien kansainvaellukset turvalliseksi kokemilleen alueille alkoivat. Ilman kotipaikkaa olevat pakolaiset ovat edelleen alueiden arkea.

Irakin sotaan pyrittiin saamaan mukaan muita maita joukkotuhoaseisiin liittyvien valheellisten tietojen avulla. Afganistanin hyökkäystä perusteltiin Osama bin Ladenin kiinniottamisella. Kameroiden edessä tapahtuva bin Ladenin tappaminen laittoman salaisen operaation avulla toi presidentti Obamalle poliittista kannatusta.Miksi niin paljon Afganistania on tuhottu?

Nyt on vuorossa Syyria ja Iran. Klaaneista, eri uskonnollisista ryhmistä, toisiaan vastustavista ryhmien osista koostuva Syyria on toiminut alueen tasapainottajana oltakoon mitä mieltä tahansa maan presidentistä. Hyökkäys Syyriaa vastaan alkoi Yhdysvaltojen syyttäessä perusteettomasti Syyriaa Libanonin Haririn murhasta. Yhdysvallat julisti liittoutumattoman Syyrian roistovaltioksi ja johtaa mediaa kaikin tavoin tukemaan tätä käsitystä.

Nyt ulkoministeri Hilarry Clinton voitonvarmasti julistaa Syyrian Turkissa edustettuna olevan opposition edustavan Syyriaa! Syyrian sisällä oleva oppositio katsoo neuvottelujen olevan tie ulos kriisistä, mutta Turkissa toimiva oppositio kannattaa väkivaltaa. Malttamaton Yhdysvallat haluaa toimia Turkissa olevan opposition ja siten Jugoslavian kaavan mukaan. Se ei piittaa ihmisuhreista. Se ei piittaa siitä lopputuloksesta, minkä maallisen Syyrian hallituksen vaihtaminen kiihkouskonnolliseen hallitukseen johtaisi. Se ei piittaa siitä, kuinka Alawiittien, Sunnien ja eri klaanien edustajien olisi muutettava nykyisiltä asuinsijoiltaan alueille, joilla on suurempi saman uskontokunnan tai muun ryhmän muodostama yhteisö.

Iranin talouspakotteet eivät edistä demokratiaa. Päinvastoin ahdinkoon joutuvan kansan johtajat vähentävät sitä. Yhdysvallat tietää, että Iran ei kehitä ydinasetta, mutta se käyttää valheellista käsitystä propagandavälineenä saadakseen "liittolaiset" talouspakotteiden kannalle. Mikä oikeus talouspakotteille on?

Yhdysvallat toimii aina oman virallisen ulkopolitiikkansa mukaan, jonka mukaisesti maapallolla ei saa olla yhtään edes alueellista hegemoniaa tavoittelevaa johtavaa maata. Samoin ulkopolitiikka ei hyväksy muuta talousjärjestelmää. Surullista on se, että yhä useammat maat katsovat etujensa mukaiseksi myötäillä tätä Yhdysvaltojen absoluuttista sotilaallista valtaa, Euroopan Unioini mukaan luettuna, Arabimaiden enemmistöstä puhumattakaan. Pieni Suomi saadaan sidottua myötäilyyn Lähi-Idän ydinaseeton vyöhyke kokouksen organisoinnin ylpeydellä sekä hanakkuudella päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Turvallisuusneuvosto ei edusta demokratiaa. Kirjailija Paavo Haavikko totesi Suomen pyrkivän aina sen pöydän alle, jossa päätöksiä tehdään.

Maapallolla käytetään yhä vähemmän diplomatiaa, yhä vähemmän kunnioitetaan kansakuntien oikeutta päättää itse omista asioistaan oman kehityksen lainalaisuuksien mukaisesti. Ihmisten mahdollisuus ajatella itse heikkenee puolitotuuksia ja valheita sisältävän mediavyörytyksen johdosta. Pakkovalta ja viime kädessä militarismi ja sodat ratkaisukeinona näyttävät yhä arkisemmilta. Obaman rauhan Nobel näyttää yhä irvokkaammalta.

Demokratia valuu sekä mikro- että makrotasolla käsistä. 

Kuntauudistuksella finanssieliitti Suomen kuninkaaksi

Perjantai 10.2.2012 klo 11.16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kansainvälinen finanssieliitti on jo valinnut useiden maiden hallitukset. Obama oli jo edellisissä vaaleissa riippuvainen Wall Streetista, Kreikan ja Italian hallitukset tarvitsivat finanssipääoman luottamuksen. Ne tarvitsivat myös pääministerien henkilökohtaiset sidokset keskeisiin pankkeihin.

Yhdysvaltojen republikaaninen presidenttiehdokas Ron Paul esitti  kongressissa pitämässään puheessa täsmällisesti ja perustellusti, kuinka finanssieliitti on jo päättänyt Iranin sodasta. Yhdysvaltojen militarismi on ainoastaan väline maailmanlaajuisella finanssieliitin hiekkalaatikolla.

Suomen kuntauudistus kääntää suomalaisen demokratian 100 vuotta taaksepäin. 1906 Suomessa vallitsi palkkauslaki, jonka mukaan talon myynnissä isäntä saattoi myydä työntekijänsä irtaimiston mukana seuraavalle omistajalle.

Tampereella päiväkotien, henkilöstöravintoloiden y.m. ruokahuolto keskitettiin Tampereen Ateriaksi. Se tuotti 36,7 miljoonan liikevaihdolla 1,7 miljoonan euron ylijäämän Tampereen kaupungille. Nyt Tampereen Kokoomus ja Vihreät ajavat 0,5 miljoonan aterian ulkoistamiseen ja 9,5 miljoonan aterian "organisoimiseen kokonaisvastuumallilla tuotantotavasta riippumatta". Paitsi 20 työntekijän siirtämistä muihin tehtäviin, 38 kaupungin työntekijää siirtyisi liikkeen luovutuksen yhteydessä muiden työnantajien palvelukseen.

Työntekijät palaavat työnantajiensa irtaimiston kaltaisiksi kappaleiksi menettäen ihmisarvonsa. Tätä myös Tampereen vihreät kannattavat.

Tampereen esimerkki tekee Kokoomuksen valtakunnallisen kuntauudistuksen päämäärät selväksi. Pyritään muodostamaan Kokoomuksen käsissä olevia riittävän suuria terveydenhuollon, koulutuksen tai esimerkiksi lastensuojelun yksiköitä, jotka yksityistetään. Sen sijaan, että tavoitteena olisi onnellisempi täysipainoisempaa elämää viettävä kuntalainen, tavoitteeksi asetetaan liiketaloudellinen voitto. Yksityiset vähitellen yhä ylikansallisemmat yhtiöt piilottavat verotettavat tulonsa veroparatiiseihin. 

EU:n oikeistopuolueiden tavoitteet toteutetaan niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. EU myötäilee finanssieliitin maapallolle päivä päivältä tuhoisammaksi koituvaa ohjelmaa. Suomen tiedonvälityksen sisällön matala taso ja viihteellisyys estää kansalaisia tiedostamasta mitä maailmassa on meneillään.

Kokoomus halusi 100 vuotta sitten Suomeen kuninkaan, saksalaisen auktoriteetin jatkamaan tsaarin valtaa tai ainakin Venäjän porvarillista valtaa. Nyt Saksa,finanssieliitti ja globaali militarismi tarjoavat jälleen auktoriteetin, jota katsotaan ihaillen ylöspäin. Itsenäisyys, demokratia ja kansalaisten tunne kyvystä vaikuttaa omiin asioihinsa eivät ole tässä ohjelmassa mukana.

Irak,Syyria, USA ja Venäjä

Tiistai 31.1.2012 klo 11.48 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen ja Britannian synnyttämässä Irakin sodassa kuoli miljoona ihmistä, pääasiassa siviilejä. Sodan moraalittomuuden ja laittomuuden heijastuksia nähdään  edelleen joka päivä. Yhdysvaltalainen sotilas, joka määräsi murhaamaan kaksi perhettä pääsi oikeudessa kuin koira verajästä. Sota aiheutti myös uskonryhmien keskinäisten välien kärjistymisen ja tuhansien ihmisten kuoleman. 

Sota synnytti ennennäkemättömän pakolaisaallon naapurimaihin. Suurin osa irakilaisista pakeni Syyriaan. Tähän mennessä pakolaisten määrä on nossut 1,2:sta miljoonasta lähes 1,5:een miljoonaan. Syyrian 18 miljoonan asukkaan valtion on ollut integroitava tuo valtava hädänalaisten tulva.

Syyriassa opetus on ilmaista, samoin julkinen terveydenhuolto. Korkeakouluopetuksen lukukausimaksut ovat minimaalisia. Pakolaistulvan seurauksena koulujen luokkahuoneet ovat käyneet pieniksi. Uusia kouluja ja sairaaloita tulisi rakentaa. Elinkustannukset ovat nousseet ja nuorten syrjäytymisvaara kasvaa kun työnhakijoiden määrä on räjähdysmäisesti kasvanut.

Ennen Irakin sotaa, Syyria tarjosi turvan monille palestiinalaispakolaisille ja orvoille, jotka olivat menettäneet vanhempansa esimerkiksi Israelin ja Libanonin kristittyjen suorittamassa Sabran ja Shatillan verilöylyssä, jossa kuoli tuhansia siviilejä, pääasiassa naisia ja lapsia.Ensimmäinen palestiinalainen kummilapseni kävi koulua Damaskoksen lähellä olevassa sisäoppilaitoksessa.

Yhdysvaltojen presidentti ei tunnu piittaavan niistä ongelmista, joita hänen maansa on Irakilaisille aiheuttanut. Tuon tuholaistoiminnan seurakset saavat muut kantaa. Sen sijaan Obama julistaa tuomionsa Syyrian presidentille. Hän ilmoittaa, että Assad on menettänyt legitimiteettinsä.

Voidaan verrata käytännöllisesti lukuja. Miljoona Irakilaista vastaan 5000 syyrialaista siviiliä. Kukaan ei voi väittää, että Assadin sotilailla tai pidätyslaitosten kiduttajilla ei olisi verta käsissään. Kuitenkin aivan lukujen lain mukaan Obamalla ja Israelin hallituksella on karmaisevampi menneisyys ja nykyhetki.

Yhdysvalloilla ei ole mitään legitimiteettiä puuttua sellaisten maiden sisäisiin asioihin, jonka humanitaarisen pakolaisongelman se on itse aiheuttanut. Kuinka monta dollaria Yhdysvallat on antanut Syyrialle ja Jordanialle (jossa 800000 pakolaista) Irakin pakolaisten työllistämiseen ja humanitaariseen apuun? Tuskin yhtään.

Tällaisten haasteiden edessä olevat valtiot tarvitsevat ennenkaikkea vakautta. Venäjän ehdotus dialogista, jota se on tarjoutunut edistämään Syyrian osapuolten välillä, on rakentava. On mielenkiintoista kuinka Yhdysvallat hyväksyi Saudi-Arabian panssareiden vyöryn Bahrainiin, kun Bahrainin sunnivähemmistöä edustava hallitus tappoi shiaenemmistön jäseniä ja vangitsi heitä hoitaneita lääkäreitä.

Kaksinaismoraali tai suorastaan moraalittomuus näyttää voimistuvan yksinapaisessa maailmassamme. Euroopan Unionin moraali ja välitys- ja rauhantyön taito näyttävät olevan hukassa.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus Papandreusta säälittää

Perjantai 4.11.2011 klo 11.33 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen 4.11. Papandreu- analyysi on poliittisuudessaan paljastava ja jossakin määrin säälittävä.

Autoritaarisen valtiovarainministeri Venizelosin ja pääministeri Papandreun erilaisuus poliitikkoina ja ajattelijoina on ilmiselvä. PASOK- puolueeseen mahtuu erilaisia toimijoita. He kävivät tiukan kamppailun puolueen puheenjohtajuudesta,jonka Venizelos hävisi.

Ainoa poliitikko, joka tällä hetkellä näyttää ajattelevan kokonaisuuden etua on Papandreu. Ainoa keino, jolla kreikkalaiset olisivat nielleet rankat säästötoimet, olisi ollut kansanäänestys, jota olisi edeltänyt riittävä tilanteen analyysi ja keskustelu. Totta kai äänestyksen aloitteentekijä olisi odottanut kansan lopulta ymmärtävän mikä on välttämätöntä.Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja ei tunnu kaipaavan Kreikan kansan todellisuuden, tunteiden ja ajattelun huomioon ottamista.

Kreikkalaisten tulisi ottaa oppia islantilaisista. Kreikan tilanne on euron vuoksi monimutkaisempi, mutta Islannin kansa on sitoutunut karvaisiin hoitotoimenpiteisiin. Myös kreikkkalaisten olisi vaadittava tilanteeseen todellisia syyllisiä vastuuseen, eikä kaadettava syyllisyyttä sen niskaan, joka on yrittänyt nostaa kansan ojasta. Ilman petoksiin syyllistyneiden tahojen vastuunottoa, ei tilanne voi parantua.

Oppositio, jonka riveissä valtaosa kaaokseen syyllisistä on panee mieluummin maan sekaisin kun antaa Papandreun hoitaa asiat kuten tähänkin saakka. On valitettavaa, että PASOK:in jäsenetkään eivät kaikki käsitä, kuinka vakava tilanne on niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Lipponen syö demareiden kannatusta

Lauantai 8.10.2011 klo 9.08 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kyky tuntea, eläytyä, toisen kunnioitus, rehellisyys ja demokrattisuus ovat myös poliitikon tärkeimpiä ominaisuuksia. Tästä huolimatta politiikassa menestyy usein kuori, jolta nämä ominaisuudet täysin puuttuvat. Tiedon puutteen ja yksipuolisen tiedonvälityksen ohjaamat kansalaiset on helppoa saada lyhyellä tähtäyksellä kannattamaan myös omaa etuaan vastaan toimivia poliitikkoja.

Monessa Euroopan maassa vasemmistopuolueet lähtivät "puoliporvarilliselle" kolmannelle linjalle, niin myös Suomessa.Porvarilliset puolueet osaavat kitenkin porvarillisen politiikan paremmin. Tästä ei tullut vasemmistopuolueille pitkäaikaista menestystä.

Paavo Lipponen ilmoittautui presidenttiehdokkaaksi ennen kuin puolue oli käynyt normaalijärjestyksessä ehdokasasettelun. Tämä oli ensimmäinen epädemokraattinen , vallankäyttöön pohjautuva ele. Ei ihme, että toinen vallankäyttöön ja peleihin ihastunut Lasse Lehtinen heti luopui ehdokkuudesta.

Demarit olivat perusteellisella työllä saavuttaneet eduskuntavaaleihin 2011 mennessä takaisin menetettyä kannatustaan. Aatteellisuus, demokratia ja eläytyminen myös heikoimpien asemaan oli palannut toiminnan keskiöön. Tämän nousujohteisen kannatuksen katkaisi kaksi päätekijää. Toinen oli niin kaupallisen porvarillisen lehdistön ja myös TV:n voimakas hyökkäys valtionvarainministeri Urpilaista vastaan, jonka oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta korostava sinnikäs työ ansitsisi ihailua. Kriitikoiksi hankittiin myös Euroopan parlamentin jäsenet puolueista riippumatta, jotka kauhistelivat "herrasväen" tapoja kunnioittamatonta toimintaa. Median vastustuksen taustalla on kuitenkin koko demareiden tavoittama aito aatteellinen linja,jonka Suomen taloudellisen vallan käyttäjät haluaisivat murskata.

Toinen tekijä oli Paavo Lipponen. Lipponen edustaa vallankäytön politiikkaa. Hän edustaa Irakin sodan hyväksymistä, Bushin, toivottavasti sotarikoksista syytteeseen joutuvan presidentin kanssa käytyjä luottamuksellisia liittoutumiskeskusteluja,NATO on liittymistä, epädemokraattista euroon liukumista. Lipponen ilmoittautui Kekkosen, Koiviston,Ahtisaaren Halosen linjan kannattajaksi ja jatkajaksi.Hänellä ei ole mielestäni mitään yhtäläistä, Kekkosen ja Halosen kanssa, jotka toiminnallaan ovat osoittaneet humaaniutta, luovuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sen sijaan Ahtisaaren kanssa hän on hengenheimolainen.

On surullista, että oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja aidon ihmisten kanssa tehdyn poliittisen työn hedelmät nyt katoavat, toivottavasti palatakseen taas käydyn presidentin vaalin jälkeen takaisin. Työtä se vaatii.

Sotarikokset Jugoslaviassa ja USA

Torstai 2.6.2011 klo 16.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viimeisten merkittävien serbisotarikollisten kiinniotto on saanut laajaa huomiota mediassa kautta maailman. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että todella merkittävien maiden sotarikollisia saadaan tuomioistuimen eteen.

Valitettavasti harva media on jaksanut palauttaa mieliin miten Jugoslaviassa jouduttiin nationalismin ja väkivallan kierteeseen, joka kulminoitui eri kansallisuuksien hirmutekoihin.

Marraskuussa 1990 Yhdysvaltojen kongressi sääti 1991 Foreign Operations Appropriation Law-lain, joka ilman varoitusta lopetti kaiken Yhdysvaltojen avun ja luotot Jugoslavialle.Se edellytti, että jokaisessa Jugoslavian osavaltiossa pidetään omat vaalit kuuden kuukauden kuluessa. Yhdysvaltojen hallituksen tulisi hyväksyä em vaalit avun jatkamisen ehtona. NATO-review kirjoitti Euroopan unionin ja NATO:n ankkuroivan kylmän sodan saavutukset itä-Euroopassa.Euroopan yhteisö liittyi USA:n kantaan ja pidätti kaiken avun ja julisti taloussaarron Jugoslavialle.IMF pidätti Jugoslavian kaupankäyntiin tarvitsemat luotot.

Euroopan yhteisö tarjosi 1992 kuitenkin Jugoslavialle sosialismista suoraan raakaan kapitalismiin siirtymiselle välittäviä vaihtoehtoja kuten Sveitsin mallia. Yhdysvaltain lähettiläs Zimmerman kuitenkin torpedoi aloitteen ja sai muslimeja edustavan Izetbegovicin luopumaan sopimuksesta ja kroaatit seurasivat perässä.1993 Vance-Owen sopimuksen nimeä kantava sopimusehdotus vuorostaan ehdotti Jugoslaviaan 10 provinssia. Eurooppa oli valmis auttamaan Jugoslaviaa, mutta Yhdysvallat esti sopimuksen. 1992 Pentagon oli määrittänyt "Defence planning guide"-ohjelmassa, että on välttämätöntä estää pelkästään eurooppalaisia järjestelyjä, jotka vähentäisivät NATO:n vaikutusvaltaa.

1995 laadittu Daytonin sopimus olisi antanut siirtomaavaltaa muistuttavan vallan USA-johtoiselle NATO:lle Jugoslaviassa.Päädyttiin kuitenkin eräänlaiseen, varsin riittämättömään,tarkkailujärjestelmään. Kosovon Liberation army KLA oli täysin aseistettu ja toimintavalmis 1999 ja alkoi provokaatiot Jugoslavian turvallisuusjoukkoja vastaan.Jännitteet kasvoivat.

"Viimeisenä neuvottelumahdollisuutena" solmittiin 1999 Rambouilletin sopimus,jossa Kosovo olisi saanut laajan autonomian mutta jossa 28.000 vahvuinen NATO:n  miehitysarmeija olisi saanut vallan ja diplomaattisen koskemattomuuden.Kosovon edustajat hyväksyivät sopimuksen, mutta Serbian parlamentti ei hyväksynyt sotilaallista osuutta.

Tätä seurasivat NATO:n laittomat pommitukset. Johan Galtung on todennut, että koko prosessi olisi alun alkaen ollut mahdollista hoitaa siviilien yhteistyöprosesseja kehittämällä. Mutta sitähän ei alun alkaenkaan tavoitteitaan ajavat länsivallat halunneet.

Loppuratkaisuun, sisällissotiin ja sotarikoksiin tultiin pitkän prosessin seurauksena, jonka aloitteena oli USA:n ja useiden eurooppalaisten valtioiden pyrkimys muuttaa Jugoslavia kertaheitolla sosialistisesta kapitalistiseksi ja tarjota Yhdysvalloille taloudellisen ja sotilaallisen vaikuttamisen mahdollisuus Balkanilla. Molemmat toteutuivat. Valtava Bondsteelin Yhdysvaltojen sotilastukikohta sijaitsee Kosovossa.Hinta oli hirvittävä, mutta kyynisille taustavaikuttajille tiedonvälityksen kulisseissa on turvallista.

Mitä terveydenhuolto pelkää?

Torstai 10.3.2011 klo 14.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalainen terveydenhuollon organisaatio on muuttunut radikaalisti viimeisten viidentoista vuoden aikana.Jo rakennuksista heijastuu pelko.Potilas kohtaa ensimmäiseksi hoitoon tullessaan valvontakameroita, lasikoppeja, vahtimestareita ja vartijoita.Vuoronumerot lajittelevat asiakkaat liukuhihnalle.

Mitä terveydenhuollossa pelätään? Pelätään kansalaisia.Pelätään kansalaisten tunteita ja pelätään päihtymystä.

Kohtaaminen lääkärin kanssa on kiireinen. Kiireen vuoksi lääkäri työskentelee samaan aikaan tietokoneen ääressä kun hän haastattelee potilastaan. Molemmat ovat turhautuneita. On teoreettisestikin mahdotonta ymmärtää mitään potilaasta, jota ei ole aikaa kohdata ihmisenä. Jos olisi aikaa pysähtyä, katsoa potilasta silmiin, tuntea ahdistuksen syvyys tai sairauden olemus olemalla läsnä, laboratoriotutkimuksia ei ehkä tarvittaisi.Huolellinen ruumiillinen tutkimus ja tilannearvio yhdistettynä rauhalliseen keskusteluun jo parantaa.

Kun hoitotapahtumat ovat tulleet konemaisiksi, koneellisiksikin, potilahenkilöiden turhautuminen kasvaa. Turhautumista lisäävät hoitojonot tai hoitoonpääsyn monimutkaisuus. Usein potilaan päästessä hoitotapahtuman äärelle turhautuminen on ylittänyt purkautumiskynnyksen. Näitä tunteita käsittelemään palkataan vartijoita ja vahtimestareita sen sijaan, että puututtaisiin perusterveydenhuollon puutteisiin.

Viiden kuukauden ulkomaanoleskelumme aikana olemme nähneet kolme päihtynyttä. Kaksi oli ruotsalaisia ja yksi tanskalainen.Pääosan ajasta olemme olleet Italiassa. Varsinkin Sisiliassa ihmiset ovat ihmisiä toisilleen. Ajattelemme suomalaista katukuvaa valtavana vastakohtana.Joka askeleella kohtaa päihtyneitä. Raitiovaunujen surulliset anteeksipyytävän näköiset alkoholistit, jotka vuosikymmenten tautihistoriastaan huolimatta eivät ole saaneet hoitoa.Päihteiden käyttöön kuoli virallisen tilaston mukaan v. 2008 4758 ihmistä, joista huumekuolemia oli 234.

Suomalaisen terveydenhuollon suurin ongelma on alkoholisairauksien hoidon tavaton jälkeenjääneisyys.Suomen poliittiset päättäjät kieltävät alkoholisairauksien hoidon tarpeen vaikka päihteet ovat suomalaisten työikäisten ( 16-64v) sekä miesten että naisten yleisin kuolinsyy.Kysymyksessä on kansallissairaus, vakavampi uhka kuin budjettivaje tai vaikkapa työttömyys.

Suomalainen terveydenhuolto ei pysty erottamaan alkoholismin sairautta alkoholin suurkulutuksesta. Valtion rahat kaadetaan tehottomiin hoitojärjestelmiin eivätkä kunnat anna maksusitoumusta Minnesotahoitoon, joka toimii Lapualla. Minnesotahoito on tunnetusti ainoa alkoholismiin auttava menetelmä. Lapualla on 20 hoitopaikkaa.

Ruotsissa Minnesotahoitopaikkoja on n.3000 ja Yhdysvalloissa ja Islannissa käytännössä kaikki alkoholistien hoitopaikat toimivat tällä periaatteella. Suomessa sen sijaan mietitään pakkohoitoa eri ryhmille vaikka vapaaehtoista hoitoa ei ole edes alettu järjestää asialliselle tolalle.

Ei ole ihme, että terveydenhuollon palveluihin tarvitaan vartijoita ja lasikoppeja suojelemaan työntekijöitä tunteenpurkauksilta ja väkivallalta.Suomessa yleinen piittaamattomuus johtaa siihen, että puututaan oireisiin mutta ei syihin. Tämän tapainen asenne on epäinhimillinen, johtaa väkivaltaan, rikoksiin, vankilaan ja ennenaikaiseen kuolemaan.

Psykiatristen toimien kummallisuudet

Torstai 10.6.2010 klo 16.34 - Pirkko Turpeinen-Saari

Virassa ollessani monet viranomaisten kaltoinkohtelua kokeneet kääntyivät puoleeni kokiessaan tulleensa väärin kohdelluiksi.Mainitsinkin tuolloin huvittuneena eduskunnan oikeusasiamiehelle tulleeni hänen epäviralliseksi apulaisekseen.

Oltuani nyt yli 10 vuotta eläkkeellä puoleeni kääntyy jälleen hädässä olevia kansalaisia. Hädän piirteet ovat radikaalisti muuttuneet.

Kokemukseni mukaan psykiatrisen hoidon taso on romahtanut. Hoitoon pääsy on entisestään heikentynyt ja mielenterveysalueen toimijoiksi on tullut henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta psykiatrisesta hoidosta tai lääkityksistä ja kuitenkin he käyttävät valtaa asiakkaisiin nähden.Byrokratia on lisääntynyt.

On vanha totuus, että ammattihenkilön koulutus ei vielä takaa hoidon laatua. Hoitavan henkilön persoonallisuus on ratkaiseva. Lämmin, kuunteleva, eläytyvä henkilö pystyy antamaan tilaa autetavan omille kokemuksille ja näkökulmille. Tällöin henkilö ei koe vallankäyttöä vaan tuntee paranevansa yhteistyössä auttajansa kanssa.

Viimeaikaiset kokemukseni ovat olleet suorastaan karmaisevia. Maaseudulla lastensuojelun sosiaalityöntekijä on leimannut henkilön psykoottiseksi ja suljetun hoidon tarpeessa olevaksi vaikka mitään merkkejä psykoosista ei löytynyt. Toinen lastensuojelutyöntekijä on sallinut narsistisen isän puheiden perusteella tämän viedä kolme lastaan, yksi vielä vauvaikäinen, omien vanhempiensa luo pysyvästi asumaan tapaamatta koskaan lasten äitiä ja kuulematta hänen mielipidettään. Pienillä paikkakunnilla epäammatillinen selän takana puhuminen, kyvyttömyys arvioida asiakkaita psykiatrisesti ja omien harhaisten käsitysten sijoittaminen asiakkaissa olevaksi johtaa vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Ilmeisesti lääkäripula on johtanut psykiatrille kuuluvien asiantuntemusta vaativien tehtävien delegointiin kuntien mielenterveyshoitajille ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöille.Työuraltani muistan hyvin kuinka kokeneet pitkään psykoottisten potilaiden kanssa työskennelleet mielisairaanhoitajat olivat olleet tavattoman ammattitaitoisia ja taitavia auttamaan vakavasti sairastuneita potilaitaan aikana, jolloin ei ollut vielä lääkehoitoja.Heidän turvallinen tapansa hoitaa oli tärkein osa hoitoa vielä lääkehoitojen kehityttyäkin.

Nuorilla työntekijöillä ei ole tällaista pitkää käytännön kokemusta, jonka avulla oikealla persoonallisuudella varustettu työntekijä kehittyy todelliseksi auttajaksi. Epävarmuus saattaa johtaa nopeisiin päätelmiin ja se yhdistettynä vallankäytön taipumukseen voi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Ammattitaidon puuttuessa esimiesten tulisi valvoa, että asiakkaita koskevia päätöksiä psykiatrian alalla tekevät henkilöt olisivat kuitenkin persoonallisuudeltaan kypsiä ja asioista monipuolisesti selvää ottavia henkilöitä.

Viranomaisten päätökset ja niistä aiheutuvat toimet ovat usein asiakkaiden elämään voimakkaasti vaikuttavia eivätkä valitukset ja oikeudenkäynnit voi korjata jo aiheutuneita vahinkoja.

 

Suomen järjetöntä osallistua Afganistanin sortoon

Sunnuntai 9.5.2010 klo 16.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Luin juuri loppuun Afganistanilaisen kansanedustaja Malalai Joyan syvällisen, rehellisen kirjan Een vrow tussen krigsheren (Nainen sotaherrojen keskellä).Kirja on saatavilla myös englanniksi, mutta Malalain ajatuksiin voi tutustua hänen ja hänen tukiryhmiensä nettisivuilla esimerkiksi googlaamalla hänen nimensä.

Kattava väkivallan, korruption ja naisten alistamisen lisääntyvä läsnäolo on tosiasia niin yhteiskunnassa yleensä kuin parlamentissa erityisesti. Voiko suomalainen äänestäjä tai eduskunnan jäsen kuvitella joutuvansa istumaan parlamentissa voimatta sanoa sanaakaan. Malalain johdonmukainen epäkohtien paljastamisen politiikka johti siihen, että puheenjohtaja sulki hänen mikrofoninsa kesken puheen niin Loya jirghassa kuin parlamentissa.Hän ei voinut käyttää puheenvuoroakaan parlamentissa, josta sotaherrojen enemmistö laittomasti äänesti hänet ulos!

Neljän turvamiehen kanssa kulkemaan joutunut Malalai Joya pitää puheita naisten oikeuksien parantamisesta sodan ja miehityksen avulla pelkkänä propagandana. Hän osoittaa kuinka parlamentti on täynnä sotarikollisia, jotka kuuluisivat Haagin rikostuomioistimeen eikä parlamenttiin.Hän kuvaa kuinka Yhdysvaltojen taloudellinen ja sotilaallinen tuki ylläpitää sotarikollisten valtaa. Sotaherroilla on omat armeijansa, kidutuskammionsa ja vankilansa eikä Afganistanin kansallisella armeijalla ole arvovaltaa näiden toimintaa rajoittamaan.

Malalai Joya päättää kirjansa kolmeen vaatimukseen.1.Sota on lopetettava.Pienten maiden ei pidä alistua Yhdysvaltojen talutusnuoraan sen hoitaessa omia strategisia intressejään. 2.Sotaherrojen valta on riisuttava. Sotarikolliset ja huumekaupalla rikastuvat naisia alistavat ja raiskauksen hyväksyvät henkilöt on poistettava vallasta.3. Ulkomaiset joukot on vedettävä pois. Yhdysvallat,NATO ja palkka-armeijat eivät nauti suurten kansanjoukkojen tukea.

Malalai Joya on tavannut suuren määrän eri kansalaisjärjestöjen ja tavallisen kansan edustajia laajoilla ulkomaan kiertueillaan. Hän katsoo, että Afganistanin kansalla ja näillä eri maiden kansalaisilla on yhteinen tavoite: aito demokratia. 

TIME-magazine valitsi Malalai Joyan yhdeksi sadan maailman vaikutusvaltaisimman henkilön joukossa. On poikkeuksellista, että näiden joukossa on yksi näin rehellinen ja aito ihminen miksi Malalai osoittautuu kirjan perusteella. Suomalaisten tulisi ryhtyä perehtymään syvällisemmin Afganistanin todelliseen tilanteeseen. Tietoa on saatavilla vaikka päivälehdistä sitä on turha hakea.

Ihmisen pahuudelle rajat?

Sunnuntai 28.2.2010 klo 11.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

"Vanhuksille hoitolaki", "Isälle sakot pikkupoikansa haukkumisesta", "Henkisestä parisuhdeväkivallasta tulossa rikos Ranskassa", tässä otsikoita viime päivien sanomalehdistä.

Ongelmia lähestytään kaarrellen. On helppo säätää laki vanhusten hoidosta tietäen, että hoidon parempi toteuttaminen ei ole mahdollista nykyasenteilla. Ranska lähestyy kipeätä aihepiiriä osittain unohtaen, että parisuhdeväkivalta ei ole ainoa lähisuhdeväkivalta. Itä-Suomen hovioikeus päättää esimerkillisesti tuomita isän pikkupoikansa haukkumisesta kunnian loukkauksesta sakkoihin.

Alistetun, lähi-ihmisistä tavalla tai toisella riippuvaisen yksilön väkivaltainen kohtelu ei tyhjene kunnianloukkaus nimikkeeseen. Lähi-ihmissuhde väkivalta on julmempaa. Kun läheinen saa niskalenkin omaiseensa, ulkopuolisen on vaikea vaikka kuinka ilmiselvässä asiassa auttaa uhria.

Uhri pelkää ja häpeää. Uhri usein puolustaa kiduttajaansa koska tämä on läheinen. Vanhus pelkää poikaansa, lapsi isäänsä tai äitiänsä, puoliso lähimpäänsä. Erään psykoanalyytikon sanoin; "asiaan ei hoitava henkilö voi puuttua vaikka näkisi verta lattialla.Paikanpäällä toimenpiteisiin pyrittäessä uhri itse kieltää ongelman olemassaolon vaikka edellisellä viikolla olisi vastaanotolla itkenyt surkeaa asemaansa".

Lähisuhdeväkivalta on kuin liisteriä. Siihen osallisia ihmisiä on vaikea erotella yksilöiksi ja toimijoiksi. Uhri pelkää riippuvuutensa takia joutuvansa entistä huonompaan asemaan ellei näyttele pärjäävää. Lapsi pelkää tulevansa hyljätyksi, vanhus pelkää menettävänsä liikkumiseensa tai arjen toimiin tarvitsemansa avun ellei alistu.

Henkinen ja tunteellinen väkivalta on jopa julmempaa kuin fyysinen väkivalta. Lapseen kohdistuessaan se muovaa lapsen persoonallisuutta pysyvästi, vanhuksen kohdalla mieli hajoaa psykoosiin tai syvään masennukseen ja toivottomuuteen. Sama pätee parisuhdeväkivallassa. Vallankäyttäjä leimaa uhrin ja tämän ystävät. Lapsi ei voi tavata tukea antavia aikuisia tai ystäviään. Vanhusta estetään pitämästä yhteyttä tukijoihinsa. Menetelmiä on kymmeniä. Puhelimen käyttö estetään, valehdellaan ystävistä, manipuloidaan uhrin mieltä. Vähitellen uhri ei tiedä mikä on totta ja mikä valhetta. Oma tunnetodellisuus horjuu.

Vähitellen uhri joutuu turvautumaan vallankäyttäjään. Samaistumaan tämän todellisuuteen. Pysyäkseen jonakin ehjänä henkilönä.Tätä kutsutaan "Tukholman syndromaksi". Panttivangit samaistuivat pelon seurauksena ryöstäjiin.

Panttivankitilanteissa yleisö tietää kuka on "pahis" ja kuka "hyvis". Lähisuhdeväkivallan osapuolista vallankäyttäjä, jopa kiduttaja, omaa usein välineet, joilla saa kuvattua itsensä hyväntekijäksi. Markku Salo on kuvannut näitä "narsistisia valehtelijoita" oikeuslaitoksessa toimivan juristin näkökulmasta. Nämä vallankäyttäjät saavat ulkopuoliset uskomaan omiin valheisiinsa kohtalokkain seurauksin.

Lainsäädäntöä kehitettäessä tulisi entistä paremmin kiinnittää huomiota yksittäisten henkilöiden subjektiuteen. Millä tavalla eri ikäisten yksilöiden itsenäisyys voidaan taata. Ensi askel myönteiseen suuntaan olisi lähisuhdeväkivallan, niin taloudellisen, fyysisen kuin henkisen-ja tunne-elämän alueella tapahtuvan väkivallan tiedostaminen ja nostaminen keskusteluun. Ranskassa naisen oikeus taloudelliseen itsenäisyyteen on historiallisesti verrattain tuore asia. Nyt Ranska kuitenkin on hyvää vauhtia kirimässä parisuhdeväkivallan kieltävän lainsäädännön muodossa edelle useita muita EU-maita.

Vanhusten turvakoteja kehitellään Suomessa. Varsin harva lähisuhdeväkivallan uhri päätyy tällaiseen. Esteet ovat edellämainittuja henkisiä ja tunteellisia esteitä. Uhrit alkavat puolustaa omaisiaan ja kääntävät syyllisyyden itseensä. Vanhus kokee, että ei ole ollut riittävän hyvä isä tai äiti nyt keski-ikäiselle lapselleen silloin kun tämä oli pieni. Oma kärsimys on hyvitystä tästä. Täten puutteet ja pahuus on pantu ikiaikaiseen kiertoon, jossa pahuus on voimakkaampi kuin hyvyys. 

Voiko ulkopuolinen tuoda hyvyyttä tällaisen uhrin maailmaan? Voiko laki, vaikkapa vanhustenhuollosta olla avain. Vai tulisiko lähi-ihmissuhteiden dynamiikkaan saada hyvyyttä muilla keinoin?

Vanhusten kaltoinkohtelu

Perjantai 19.2.2010 klo 14.35 - Pirkko Turpeinen-Saari

Aulikki Kananoja kiinnitti tänään 19.2.2010 Demarin syntymäpäivähaastattelussaan huomiota yhteisössämme vaiettuun vanhusten kaltoinkohteluun kotiympäristössä. Hän toteaa miten "valitettavan usein taloudellinen hyväksikäyttäjä tai fyysinen kaltoinkohtelija on lähin omainen. Vanhukset joutuvat elämään vuosia pelon vallassa. Ikäihmiset eivät halua pyytää apua, koska häpeävät tilannetta".

Samaan aikaan eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnittää huomiota laitoshoidon puutteisiin.

Oman kokemukseni mukaan kotona tapahtuva vallankäyttö on moninverroin haavoittavampaa kuin laitoshoidon epäkohdat. Laitokset ovat julkista tilaa, jossa hoitajat joutuvat tekemään työtä keskinäisen kontrollin ja omaisten havaintojen kohteena. Kodin yksinäisyydessä kaltoinkohtelu saattaa täyttää kidutuksen tunnusmerkit. Vanhus saattaa henkisestä täysivaltaisuudestaan huolimatta menettää kaiken itsenäisyyden ja ihmisoikeudet. Liikunnan rajoitukset ja näön heikkeneminen saattavat johtaa lähiomaisen mielivaltaan.

Posti saatetaan kontrolloida, ystävien käynnit estää, puhelinnumerot piilottaa, tiliotteet pimittää ja luoda valheilla todellisuus, joka johtaa vanhuksen turvallisuudentunteen menettämiseen ja hajoittaa vanhuksen mielen.

Monasti vanhus tuntee syyllisyyttä siitä, että ei ole antanut kyseiselle lähiomaiselle riittävästi aikaansa silloin kun tämä oli lapsi. Syyllisyytensä vuoksi hän saattaa alistua omaisen vallankäyttöön ja ikäänkuin ymmärtää sen taustoja uhraten itsensä ja oman hyvinvointinsa.

Kananoja toimii puheenjohtajana Suomen vanhusten turvakotiyhdistyksessä, joka tekee moniammatillista työtä vanhusten auttamiseksi. Mukana ovat kotipalvelu, sosiaalitoimi ja poliisi. 

Usein käytännön vaikeudeksi nouseekin juuri se kenen puoleen kääntyä havaitessaan esimerkiksi narsistisen, ulospäin huolehtivaa lähiomaista näyttelevän, omaisen kohtelevan vanhusta kaltoin. Tavallisimmin kidutus jatkuu hautaan saakka jopa sen jälkeen vanhuksen muiston ja toiveiden vähättelyn muodossa.

Aulikki Kananoja kuvaa kaltoin kohdeltuja vanhuksia auttavien menetelmien olevan vielä kehitteillä ja toivoo toiminnan laajenevan koko maahan. Sitä odotellessa tärkeätä on nostaa ongelma yleiseen tietoisuuteen ja laatia käytännön ohjeet miten kansalaisen tulee toimia havaitessaan vanhuksen kaltoinkohtelua. Koti ei ole läheskään kaikille turvallinen paikka.

Väkivallanteot ovat erilaisia;tottumus tappaa empatian

Sunnuntai 3.1.2010 klo 11.30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Espanjassa asuessani tutustuin Kosovon-albaani naiseen, joka oli kotimaassaan hiljattain tappanut kansalaisiaan, serbejä. Tappaminen oli muuttanut hänen persoonallisuuttaan syvästi. Kova kuori, luontevan keskustelun vaikeus, syrjässäolo ja toisten tarkkailu loi vaikutelman syvästi traumatisoituneesta henkilöstä.

Haagin Jugoslavia-tribunaalin syyttäjä Carla del Ponte on todennut Haagin oikeusistuimen olleen puolueellinen jättäen muslimi-sotarikolliset syyttämättä ja demonisoiden serbit. Hänen mukaansa Kosovon pääministeri on sotarikollinen. Presidentti Martti Ahtisaari on vaikuttanut suomalaisessa keskustelussa voimakkaasti mustavalkoisen asetelman syntymiseen ja ylläpitoon. Serbit ovat pahoja ja albaanit hyviä. Tämä on legalisoinut länsivaltojen samoin mustavalkoista asennetta.

Suomea hallitseva Venäjä- ja Serbikielteisyys ovat johtaneet idealistiseen Kosovon albaanien ja tsetseenien sijoittamiseen uhrin asemaan. Silloin unohdetaan Vesa Toijosenkin taannoisessa TV 1:n Jugoslavia-ulkolinjassa kuvatut sadat tuhannet sisäisessä maanpakolaisuudessa olevat serbiuhrit. Sadat Suomeen otetut tsetseeni- ja Kosovon albaanipakolaiset eivät saa tarvitsemaansa psykologista ja psykiatrista tukea. Kun joukossa on sisällissodan osapuolia, niin tappajat kuin uhrit tarvitsevat psykologista apua.

Professori Eero Backman luo erinomaisen yleiskatsauksen suomalaiseen väkivaltaperinteeseen 3. 1. 2010 HeSa:n mielipideosastossa. Tappaja kasvattajana on hankalassa roolissa. Ne yhteiskuntaryhmät, joille tappaminen on tuonut kunniaa ja arvostusta siirtävät roolimallin helpommin jälkeläisilleen kuin sellaiset, jotka ovat pakosta osallistuneet sotaan.

Sisällissodassamme valkoiset tappajat saivat kunniaa, valta-asemia ja valtion eläkkeitä eikä heidän tappamiskulttuuriaan rangaistu. Punaiset sen sijaan tuomittiin rikosoikeudessa, teloitettiin ja sijoitettiin vankileireille ja heidän jälkeläisensä ajettiin entistä surkeampaan oikeudettomaan asemaan ja köyhyyteen.

Väkivallanteot eivät tule Suomessa loppumaan niin kauan kun kulttuurissamme tappamista muodossa tai toisessa ihannoidaan. Ellemme kykene näkemään maailmanpolitiikkaa sotineen monipuolisesti ristiriitaisine pyrkimyksineen, joissa pahuus ja hyvyys ovat prosesseja, emme pysty analysoimaan oikeata ja väärää. Jos asetumme yksipuolisesti katsomaan maailmaa maailman vahvimpien sotilasmahtien silmälasien läpi emme tavoita inhimillisyttä ja empatiaa, jonka jokainen sotatoimi polkee entistä pahemmin jalkoihinsa.

Vain oikeudenmukaisuus ja mahdollisimman tasa-arvoiset olosuhteet tarjoavat edellytykset väkivallattomaan yhteiskuntaan. Mikään ei suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä viittaa tuohon suuntaan. Poliittiset päättäjät, jotka ovat antaneet eriarvoisuuden kasvaa, oikeudettomuuden ja köyhyyden lisääntyä ovat vastuussa väkivallan läsnäolosta niin kouluissa kuin työelämässä. Pakolaisten huono asema, aselakien puutteet, mielenterveystyön ontuminen ovat valintoja, joita poliittiset päättäjät ovat tehneet. Tällä hetkellä Kokoomus ja Keskusta Vihreiden tuella ovat pahentaneet tilannetta sen parantamisen asemasta. Hämmästyttävän ripeässä tahdissa rakenteellinen eriarvoisuus on lisääntynyt tällä hallituskaudella.  Vastuun ottaminen on harvinaista suomalaisessa yhteiskunnassa. Väkivalta on eräs vastuuttomuuden ilmentymä.

 

Nuoret ja väkivalta

Keskiviikko 16.12.2009 klo 17.14 - Pirkko Turpeinen-Saari

Lapset ja nuoret elävät epätodellisessa maailmassa. Totuus ja valhe ovat aikuisten valmistamassa mediassa ja maailmassa saman arvoisia. On mahdotonta tunteilla tunnistaa mikä on totta.

Aikuiset ovat kehittäneet pelien maailman vallitsevaan yhteiskuntaan. Samoin lapsille ja nuorille suunnattuihin voittoa tuottaviin peleihin, joita nuorten odotetaan pelaavan.

Sanamagialla sota on rauhaa ja aseteollisuus puolustusteollisuutta, eriarvoisuus on tasa-arvoa ja eriarvoisuuden lisääminen köyhien puolustamista.

Peleissä lapset ja nuoret voivat rakentaa virtuaalitodelisuuden, jossa elää toista elämää. Eräs parikymppinen tyttö kertoi huomaavansa poikaystävästään jo heti kotiin tullessaan onko hän pelannut. Hän oli psyykkisesti muuttuneessa tilassa pelattuaan. Tämä muutos alkoi tuntua pelottavalta ja tyttö erosi ystävästään.

Onko ihme, että koulun arki on muuttunut entistä ahdistuneemmaksi ja väkivaltaisemmaksi. Oppilaat haahuilevat kukin omassa maailmassaan. Kuinka opettaja voi selvitä koulupäivästä tasapainoisena kun  ylemmältä taholta uhataan lomautuksilla ja työn tehostamisen vaatimuksilla ja samanaikaisesti oppilaat ajautuvat entistä kauemmaksi minkäänlaisesta aidosta tunnevuorovaikutuksesta kännykkäviestittelyn, tietokonepelien, vanhempien ajanpuutteen tai muun ahdingon sävyttämien perheolojen johdosta.

Televisio-ohjelmien väkivalta ja pelien väkivalta tekevät väkivaltaisen toiminnan viihteelliseksi ja arkipäiväiseksi. Jos ainoa mahdollisuus saada televisio, elokuvat ja pelit taloudellisesti kannattavaksi on tuottaa väkivaltaviihdettä voidaanko nuorilta odottaa muuta kuin annetun mallin mukaista käyttäytymistä.

Väkivalta on tehty hauskaksi ja haluttavaksi. Nuoret kertovat viihtyvänsä joukossa, jossa yhtä hakataan. Julkisesta hakkaamisesta on tullut viihdettä, josta kerrotaan muille ja kutsutaan mukaan nauttimaan.

Televisiossa sankarit hakkaavat parhaiten, tappavat parhaiten. Afganistanissa ja Irakissa sankarisotilaat tappavat parhaiten. Maassa makaavat viholliseksi nimetyt " toiset" on parasta ampua tai viedä kidutettavaksi.

Ei väkivalta ole nuorten ongelma. Nuorten väkivalta heijastelee yhteiskuntamme omaa raaistuvaa väkivaltaisuutta, josta nuoria on mahdotonta tempaista erilleen omaksi ratkaistavaksi ongelmakseen. Yhteiskuntamme on peruuttamattomasti muuttunut ylikansallisen taloudellisen väkivaltaisen vallankäytön näyttämöksi, jossa tahtia lyö aseteollisuus ja huumekauppa. Katsokaa kuka valtiomies haluaa muuttaa tätä todella? Näen vain luikertelevia opportunisteja, jotka etsivät milloin mitäkin omaa hyötyään ase- ja öljyteollisuuden lobbareiden sinfoniassa. Narsismi ja väkivalta viettävät juhliaan.