Irak,Syyria, USA ja Venäjä

Tiistai 31.1.2012 klo 11.48 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen ja Britannian synnyttämässä Irakin sodassa kuoli miljoona ihmistä, pääasiassa siviilejä. Sodan moraalittomuuden ja laittomuuden heijastuksia nähdään  edelleen joka päivä. Yhdysvaltalainen sotilas, joka määräsi murhaamaan kaksi perhettä pääsi oikeudessa kuin koira verajästä. Sota aiheutti myös uskonryhmien keskinäisten välien kärjistymisen ja tuhansien ihmisten kuoleman. 

Sota synnytti ennennäkemättömän pakolaisaallon naapurimaihin. Suurin osa irakilaisista pakeni Syyriaan. Tähän mennessä pakolaisten määrä on nossut 1,2:sta miljoonasta lähes 1,5:een miljoonaan. Syyrian 18 miljoonan asukkaan valtion on ollut integroitava tuo valtava hädänalaisten tulva.

Syyriassa opetus on ilmaista, samoin julkinen terveydenhuolto. Korkeakouluopetuksen lukukausimaksut ovat minimaalisia. Pakolaistulvan seurauksena koulujen luokkahuoneet ovat käyneet pieniksi. Uusia kouluja ja sairaaloita tulisi rakentaa. Elinkustannukset ovat nousseet ja nuorten syrjäytymisvaara kasvaa kun työnhakijoiden määrä on räjähdysmäisesti kasvanut.

Ennen Irakin sotaa, Syyria tarjosi turvan monille palestiinalaispakolaisille ja orvoille, jotka olivat menettäneet vanhempansa esimerkiksi Israelin ja Libanonin kristittyjen suorittamassa Sabran ja Shatillan verilöylyssä, jossa kuoli tuhansia siviilejä, pääasiassa naisia ja lapsia.Ensimmäinen palestiinalainen kummilapseni kävi koulua Damaskoksen lähellä olevassa sisäoppilaitoksessa.

Yhdysvaltojen presidentti ei tunnu piittaavan niistä ongelmista, joita hänen maansa on Irakilaisille aiheuttanut. Tuon tuholaistoiminnan seurakset saavat muut kantaa. Sen sijaan Obama julistaa tuomionsa Syyrian presidentille. Hän ilmoittaa, että Assad on menettänyt legitimiteettinsä.

Voidaan verrata käytännöllisesti lukuja. Miljoona Irakilaista vastaan 5000 syyrialaista siviiliä. Kukaan ei voi väittää, että Assadin sotilailla tai pidätyslaitosten kiduttajilla ei olisi verta käsissään. Kuitenkin aivan lukujen lain mukaan Obamalla ja Israelin hallituksella on karmaisevampi menneisyys ja nykyhetki.

Yhdysvalloilla ei ole mitään legitimiteettiä puuttua sellaisten maiden sisäisiin asioihin, jonka humanitaarisen pakolaisongelman se on itse aiheuttanut. Kuinka monta dollaria Yhdysvallat on antanut Syyrialle ja Jordanialle (jossa 800000 pakolaista) Irakin pakolaisten työllistämiseen ja humanitaariseen apuun? Tuskin yhtään.

Tällaisten haasteiden edessä olevat valtiot tarvitsevat ennenkaikkea vakautta. Venäjän ehdotus dialogista, jota se on tarjoutunut edistämään Syyrian osapuolten välillä, on rakentava. On mielenkiintoista kuinka Yhdysvallat hyväksyi Saudi-Arabian panssareiden vyöryn Bahrainiin, kun Bahrainin sunnivähemmistöä edustava hallitus tappoi shiaenemmistön jäseniä ja vangitsi heitä hoitaneita lääkäreitä.

Kaksinaismoraali tai suorastaan moraalittomuus näyttää voimistuvan yksinapaisessa maailmassamme. Euroopan Unionin moraali ja välitys- ja rauhantyön taito näyttävät olevan hukassa.

EU ja Iran

Sunnuntai 29.1.2012 klo 16.14 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kansalainen on hämmästynyt Euroopan Unionin ja tiedotusvälineiden sata prosenttisesta mukaanmenosta Yhdysvaltojen ja Israelin Iran-politiikkaan.

Kysymyksenasettelussa on vain yksi näkökulma, toista ei ole. Kuitenkaan  asiat eivät yleensä ole yksinkertaisia, varsinkaan silloin kun Yhdysvallat ja Israel ajavat omaa asioiden käsittelyjärjestystään.

Yhdysvallat sai Britannian mukaansa hyökkäykseen entistä liittolaistaan Irakia vastaan. Perusteena olivat "olemassa olevat" joukkotuhoaseet. Yhdysvallat valehteli YK:ssa. Suomen presidentti tuomitsi sodan kansainvälisen lain vastaisena.

Nyt Yhdysvallat on saanut koko EU:n mukaansa ajojahtiin Irania vastaan. Talouspakotteet ovat sodankäyntiä, joka vaarantaa kohdemaan kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden. Irakin kohtalo on karmaiseva esimerkki.

IAEA on muuttunut poliittisemmaksi. Hans Blixin ja hänen jälkeensä El Baradein johtama IAEA oli tieteellinen, luotettava yhteisö. Nykyisen IAEA:n tiedot Iranin ydinenergiatilanteesta ovat epäselviä. Iran on allekirjoittanut ydinaseiden leviämistä estävän sopimuksen.

Agendaansa ajava Israel ei ole tällaista allekirjoitusta tehnyt, saati kutsunut IAEA:n tarkastajia ydinaselaitoksiinsa. Sen sijaan mitä todennäköisimmin se on tappanut useita Iranilaisia tiedemiehiä, jotka ovat perehtyneet ydintutkimukseen.

Aljazeeran nettisivuilta www.aljazeera.com voi löytää EMPIRE-ohjelman, jonka videolla loistavat asiantuntijat toimittaja Marwan Bisharan puheenjohdolla käsittelevät Iran-kysymystä. Toimittaja kuvaa loppurepliikissään kuinka jo 1980- luvulta saakka Yhdysvallat on propagoinut, että Iranilla on kahden vuoden kuluttua ydinase, seuraavana vuonna julistetaan, että 6kk kuluttua, sitten taas jotain muuta. Propaganda vyöryy kuin lumipallo. Nyt eletään vuotta 2012 ja taas kuullaan samat puheenvuorot.

Onko EU:lla todella oikeus syöstä EU:n ulkopuolinen maa taloudelliseen katastrofiin pelkästään siksi, että tuo maa haluaa olla itsenäinen ja toivoo, että sitä kohdellaan samalla mittatikulla kuin Israelia kansainvälisessä ydinenergiapolitiikassa.Onko EU:n moraali sama Israelin suhteen kuin Iranin suhteen. Miksi Israelia ei vaadita kutsumaan IAEA:ta ydinlaitoksiinsa vaan annetaan sen uhata naapuriaan, joka myöskään ei halua, tai ei ainakaan väärillä ehdoilla.

Koomista STASI-uutisointia HeSa:ssa

Sunnuntai 29.1.2012 klo 15.58 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat näyttäytyy varmaan tahattoman koomisena STASI-uutisoinnissaan.

Kulmat kurtussa toimittaja Baer esittää tutkijoiden vaativan STASI- tietoja. Hän kertoo saksalaisesta STASI- arkiston paperikorien paperisilpun ja omenan raatojen materiaalista löytyvistä salaisista tiedoista.

Hän ihmettelee kuinka STASI- tiedot ovat päätyneet Yhdysvaltoihin.

Jos toimittaja Baerilla olisi hieman laajemmat tiedot hän kysyisi, miksi saksalaiset kaivelevat paperikoreja kun he saisivat paljon kattavammat tiedot suoraan Yhdysvalloista.

DDR:n vakoojilla ja virkamiehillä oli suuri työ värvätä halukkaita henkilöitä niin kotimaassa kuin ulkomailla tiedonhankintaan.

Samaan aikaan Yhdysvaltojen,Britannian ja Uuden-Seelannin yhteistyönä kylmän sodan aikana jo 1960-luvulta lähtien maapalloa kierteli vakoilusatelliitti Echelon, joka nappasi tietoa koko maapallon miljardien asukkaiden kommunikaatiosta, satelliitin vaikutuspiirissä. Breshnevin puhelut, DDR:n salaisuudet tai Britannian EU:n sisällä tekeillä olevien kauppasopimusten sisällöt tulivat satellitin kautta CIA:n ja osallistujamaiden tietoon ja hyödyksi.

On surkuhupaisaa, että Helsingin Sanomilla ei ole enempää kunnianhimoa vai onko poliittisesti miellyttävämpää kirjoittaa paperikorien kaivelusta vakoilusatelliittien sijaan.

Euroopan parlamentin komitea käsitteli Echelon-satelliittia. Se päätyi lopputulokseen, että vakoilusatelliitille ei voi mitään. Toinen johtopäätös oli se, että EU:lla itsellään tulisi olla vakoilusatelliitti!! Nyt Echelon-satelliitti on ikänsä puolesta saattanut tulla tiensä päähän.

Vielä Jugoslavian hajottamissotien aikana Yhdysvallat keräsi tietoja Echelonilla. Erästä ranskalaista kenraalia ei voitu saattaa vastuuseen tuomioistuimessa sillä perusteella, että tiedot häntä vastaan oli saatu Echelon satelliitin avulla.

Ehkä roskakorien penkominen on lähempänä arkea ja muistuttaa lapsuuden Yksityisetsivä Kalle Blomqvistin touhuja. Voi ainakin kauhistella kotoisen tuntuisesti.

Media ja presidenttiehdokkaiden ihmisoikeudet

Lauantai 28.1.2012 klo 15.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi ei valitettavasti ole ihmisoikeuksien luvattu maa.Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä aikoinaan totesin kuinka Ruotsi on valovuoden Suomea edellä.

Tiedotusvälineet, joista useimmat ovat kauan sitten, päätoimittajiensa sanoin ilmoittautuneet NATO:n kannattajiksi, ovat pääsemässä hiotun tekniikansa avulla maaliin.

Ensimmäisellä kierroksella tenteissä ei puhuttu käytännössä mistään merkittävästä ulkopoliittisesta asiasta. Kierroksellahan oli todellinen ulkopolitiikan konkari ja NATO:n vastustaja.

Kun hänestä päästiin, tiedotusvälineet ovat ottaneet jäljelläolevan NATO:n vastustajan käsittelyynsä.

Helsingin Sanomat referoi tarkoitushakuisesti TV 1:n vaalitenttiä ja oheen merkitsee ehdokkaille plussat ja miinukset. Haaviston miinuksena on "hermostus" ja suupielen nykinä. Samaa hermostusta TV1:n toimittaja yritti istuttaa Haavistoon. 

Haaviston ilmeet ja eleet saattavat johtua aivan muusta kuin tavallisesta hermostuksesta. Se saattaa johtua tunteesta kun joutuu puhumaan esineen roolista ylivoimaa vastaan. Haavisto tietää, että toimittajien asenteet eivät viikossa muutu. Toimittajat pitävät itsestään selvänä, että Haaviston seksuaalinen suuntaus on vähemmän arvokas kuin Niinistön seksuaalinen suuntaus. He kohtelevat Haavistoa objektina subjektin sijaan. Toimittajat pitävät omaa vallankäyttöään normaalina, yleisenä.

Niinistö istuu tyytyväisenä vieressä tietäen, että hänen ylivoimainen asenteensa "normaalin" edustajana säilyy.Jos hänellä olisi eläytyminen tallella, hän ei nauttisi tästä. Mutta ilmeisesti hänelle asenne on yhtä normaali kuin toimittajillekin.

Isovanhempiemme aikaan omistaminen ja omistamiseen liittyvä äänioikeus oli normaalia. Se oli lainsäädännöllä taattua itsestään selvyyttä.Nyt ajassa on uudet itsestään selvyydet - yhtä alistavat kuin ennenkin.

Lasse Lehtisen ja Uutispäivä Demarin kootut selitykset vaalitappiosta

Perjantai 27.1.2012 klo 17.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Uuutispäivä Demari antoi jälleen kokonaisen aukeaman Lasse Lehtisen selityksille. Olisi kuitenkin syytä nostaa kissa pöydälle ja alkaa puhua asiaa.

Lasse Lehtisellä, Paavo Lipposella ja Uutispäivä Demarilla näyttäisi olevan yhteinen linja, joka kuitenkaan ei ole kaikkien demareiden linja.

Lasse Lehtinen luopui näyttävästi presidenttiehdokas- ehdokkuudestaan kun Lipponen, kolme päivää ennen kuin Heinäluoma oli luvannut ilmoittaa mahdollisesta suostumuksestaan ehdokkaaksi, piti näyttävän oman tiedotustilaisuuden.

Yllämainitun linjan edustajat eivät olisi missään tapauksessa halunneet Erkki Tuomiojaa puolueen puheenjohtajaksi, silloin kun tuo vaali oli ajankohtainen. Sen ainakin Lipponen muistaakseni ilmoitti julkisesti TV:ssäkin, mikä kummastutti suurta joukkoa SDP:n jäseniä ja äänestäjiä. Jos puheenjohtajasta olisi järjestetty neuvoa antava jäsenäänestys, Tuomioja olisi mitä todennäköisimmin ollut voittaja.

Viimeisen puolen vuoden aikana ennen eduskuntavaaleja SDP löysi kuitenkin, Lehtisen linjasta poikkeavan, aatteellisen pohjansa ja menestyi vaaleissa tästä johtuen. Jutta Urpilaisesta kehittyi puheenjohtaja, jonka toimiin oli ilmestynyt ideologisesti vankka runko. Tämä johti hyviin hallitusneuvotteluihin ja hyvään ministerilistaan.

Lasse Lehtistä tällainen meno ei näytä tyydyttävän. Uskoessaan Lipposen toteuttavan Lehtisen linjaa hän tyytyi antamaan sivustatukea kirjoituksillaan ja kolumneillaan. Niissä hän haukkuu Suomen kansan typeräksi ja pimeyden laaksossa kulkevaksi, kun se ei ymmärrä NATO:on liittymisen ihanuutta. Hän haluaisi Suomeen Blairin keskustaa kosiskelevaa linjaa, joka Britanniassa on jo kuopattu ja siirrytty pelin politiikasta aatteellisemmalle pohjalle.

Lehtinen saatta ihailla Blairin politiikkaa myös siksi, että Blair oli vankkumaton Yhdysvaltojen sotapolitiikan kannattaja.

Suuri osa sosialidemokraatteja ja puolueen kannattajia varmasti tuskastuneena odotti milloin kiusallinen presidentinvaalitaisto loppuisi. Sen jälkeen päästäisiin kylmältä sodalta kalskahtavasta "länteen asemoitumisesta" ja NATO:n kannattamisesta, lähemmäs puolueettomuus- ja liittoutumattomuus- politiikkaa.Euroopan Unionin jäsenenäkin voi olla puolueeton ja liittoutumaton eli itsenäisesti ajatteleva ja rakentavan panoksensa antava valtio.

Lipponen julistautui kaikkien presidenttien, Paasikiven, Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen linjan kannattajaksi. Näen kuitenkin yhtäläisyyttä vain Ahtisaaren kanssa. Kekkosen - Halosen-linja on toisenlainen.

Suomi jälleen edelläkävijäksi

Tiistai 24.1.2012 klo 9.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Paras ulkopoliittinen- ja ihmiskuntatekojen johtaja Paavo Väyrynen jäi toiselta kierrokselta. Jäljelle jääneistä vaihtoehdoista on valittavissa Suomen maailmankartalle nostava ehdokas.

Suomen naiset saivat ensimmäisinä maailmassa äänioikeuden. (Australian ja Uuden Seelannin naisista ainoastaan valkoihoiset olivat saaneet aikaisemmin, joten niitä maita ei lasketa)

Työväenyhdistysten naisjaostojen edustajakokouksessa 1906 Ida Aalle totesi:"Meillä ei ole ulkomaalaisten esimerkkiä, jota seuraisimme. Ei! Meidän on kulettava itse esimerkkinä, muidenkin maiden proletaarinaisten hyväksi, koska me ensiksi olemme siihen saaneet mahdollisuuden".

Boliviassa aiemmin sorrettujen alkuperäiskansojen jäsen nousi presidentiksi.

Nyt suomalaiset voivat jälleen osoittaa olevansa edellä aikaansa. Pekka Haavisto on suvaitsevaisuuden, humaanien arvojen ja neuvottelutaitojen vuoksi Niinistöä sopivampi ulkopolitiikan johtajaksi. Aseisiin perustuvan vallan vähentäminen maapallolla on elinehto. Kokoomus on Suomen militaristisin puolue.

Pekka on arvoiltaan Niinistöä humaanimpi. Hän edustaa homona sukupuolisen suuntautumisen suhteen vähemmistöä. Vähemmistön edustajan valitseminen presidentiksi osoittaisi Suomen kansan valveutuneisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen tajua.

Ihmisoikeuksien toteutumiseksi puheet eivät riitä. Tarvitaan tekoja.

Haavisto presidentiksi

Maanantai 23.1.2012 klo 10.35 - Pirkko Turpeinen-Saari

Toisella kierroksella valinta tehdään pankkiirin ja ulkopoliittisen asiantuntijan välillä. Toinen yrittää olla puhumatta mitään ja liukua presidentiksi imagolla. Toinen keskustelee, kuuntelee, pohtii ja on selväsanainen ja analyyttinen.

Vaalitulosten erittely on tuskallista. Voiko olla niin että Etelä- ja Itä Suomen maaseutupaikkakuntien äänestäjät jonkin tiedon ja tietoisuuden perusteella äänestävät Niinistöä. 

Väyrysellä oli ensimmäisellä kierroksella ihmiskuntapolitiikan, kestävän kehityksen ja NATO-kriittisyyden ohjelma, pitkä kokemus ja johdonmukainen linja jo 1970-luvulta saakka. Hän olikin ykkönen Keski-Suomesta pohjoiseen, jokaisessa kunnassa. 

Suomen NATO-kriittinen kansa äänesti Etelä-Suomessa kuitenkin NATO-myönteisimmän ehdokkaan johtoon. Voiko median vaikutusta paremmin todistaa. Median hömppä journalismi vältti kaikkea todellista asiakeskustelua.

Haavisto tutki NATO:n köyhdytettyä uraania sisältävien pommien vaikutusta Jugoslavian maaperässä. Irak on täynnä uraani jäämiä, jotka aiheuttavat sikiövaurioita vuosisadoiksi eteenpäin. Yhdysvaltalaiset sotaveteraanit kärsivät uraanijäämien vaikutuksia saamatta hoitoa tai elatusapua.

Haavisto ajaa rauhanpolitiikkaa ja aseidenriisuntaa. Se on suomalaisten etu. Äänestäjä voi sanoa EI! NATO:n ja militarismin myötäilylle. 

Urho Kekkosen persoonallisuus

Lauantai 21.1.2012 klo 9.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Oli mielenkiintoista lukea Erkki Tuomiojan kirjavinkki, joka koski Ruotsin entisen pääministerin ja sosialidemokraattien puheenjohtajan Tage Erlanderin päiväkirjoja vuosilta 1961-62.

Tage Erlander pohtii muun muassa ns noottikriisiä, jossa Neuvostoliitto esitti konsultaatioita Suomen kanssa. Konsultaatiot koettiin Suomessa uhkaavina ja moni Urho Kekkosen poliittinen vastustaja katsoi Kekkosen itse tilanneen nootin vahvistaakseen asemaansa tulevassa presidentin vaalissa.

Tage Erlander tulee toiseen tulokseen. Tuomiojan referaatin mukaan, hän pohtii asiaa ja perustelee kielteistä kantaansa sillä, että hän tuntee Kekkosen persoonan ja isänmaallisuuden, eikä siksi pidä moista tilaamista todennäköisenä.

Kirjoittaessani kirjaa Suuri Yksinäinen; Urho Kekkonen ja tunteet perehdyin Kekkosen persoonaan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kautta. Hänen kouluaineensa, kirjeensä ja hän itse henkilönä, näyttäytyi psykiatrin silmin empaattisena, aitona, rehellisenä ja jatkuvasti kypsyvänä ja viisastuvana. Hänen mielipiteensä eivät voineet olla aina suosittuja maassa, joka oli ns valkoisen valheen vallassa.

 Erlanderin mielipide tukee käsitystäni Kekkosesta. Toivottavasti seuraava presidenttimme on henkisesti Urho Kekkosen työn jatkaja. Kekkosen - Halosen linja on Suomen linja.

Hurskastelua homoudella ja ihmisoikeuksilla

Perjantai 20.1.2012 klo 9.59 - Pirkko.Turpeinen-Saari

Presidenttitenteissä on paneuduttu homouteen ja ihmisoikeuksiin. On kysytty tulisiko Suomen seurata kehitysyhteistyön kriteerien asettamisessa Yhdysvaltoja ja Britanniaa, jotka haluavat poistaa homojen syrjinnän pidättämällä raha-avun esimerkiksi Tansanialta.

Olisiko ulkovaltojen tullut puuttua Suomen homojen syrjintään aktiivisemmin. Psykiatrina olen nähnyt ja kokenut suomalaisten homojen syrjinnän aiheuttaman tuskan. Siitä ei ole kauan kun suomalaiset homot katsoivat , jos kynnelle kykenivät, haluavansa mieluummin muuttaa ulkomaille kuin pysyä vihamielisessä Suomessa. 

Yhdysvallat on vasta vuosi sitten muuttanut virallista suhtautumistaan homoihin omassa armeijassaan,asenteisiin tuo muutos ei ole vaikuttanut. Nyt maa on kuitenkin tuomarina valmis asettamaan ehtoja muiden maiden omille asennekehitys prosesseille. Tämä on niin sanottua pikademokratian opetusta.

The New York Review of Booksin mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö vankiloissa on Yhdysvaltojen suurin ihmisoikeusongelma.Laaja artikkeli kuvasi massiivista ongelmaa ja sitä kuinka vastuuhenkilöt eivät joutuneet oikeuteen vaan saivat ylennyksiä virkaurallaan. Lehti tarkoittaa varmaan sisäistä ihmisoikeusongelmaa. Miljoonan Irakilaisen tappaminen laittomassa sodassa ja 10v kestäneessä taloussaarron ja lentokiellon jaksossa, lienee vielä suurempi ihmisoikeusongelma.

Suomen poliitikot, suuri osa presidenttiehdokkaista mukaan luettuna, esiintyvät ihmisoikeuksien mestareina milloin minkäkin maan suhteen. Edellytetään esimerkiksi, että huomautetaan Venäjälle ja Kiinalle heidän ihmisoikeusloukkauksistaan. Huomautammeko Yhdysvalloille sen massiivisista ihmisoikeusloukkauksista. Näin eilen Aljazeeralta Guantanamon vankileirillä olleen kanadalaisen kuulustelun ja kidutuksen, joka oli videoitu. Katsominen oli todella vaikeata. Sen edellytyksenä, että tulkkina toiminut vanki pääsisi elinaikanaan vankilasta, oli se, että hän "tunnustaisi" tehneensä rikoksen, jota ei ollut tehnyt. Totuuden sitkeä toistaminen olisi aiheuttanut pysymisen 40 vuoden ajan vankilan seinien sisällä + täydellisen henkisen hajoamisen kidutuksen seurauksena. Näillä valheellisilla tunnustamisilla Yhdysvallat haluaa todistaa kuinka perusteltua on pitää vankilaa. Näin vaarallisia rikollisia siellä on!

Jos Suomen poliitikot jaksaisivat perehtyä Kiinan tuhansia vuosia kehittyneeseen kulttuuriin ja siihen, miten kiinalaiset ajattelevat hyvän elämän syntyvän ja toteutuvan mahdollisimman monelle, vuorovaikutus olisi ehkä hedelmällisempää. Kuinka Suomi 100 vuotisen kulttuurinsa ansiosta onkaan nousut niin päteväksi neuvomaan tiettyjä maita, joiden se haluaisi omaksuvan niin sanotun läntisen instant demokratian, joka sallii palestiinalaisten kärsivän Israelin apartheid hallintoa ilman, että Suomi nostaa opettavaa sormeansa Israelia kohtaan.

Iranin suhteen presidenttiehdokkaillekaan ei valkene, että Iranin toimet voivat olla puolustuksellisia. Sen sijaan ehdokkaat pitävät Yhdysvaltojen kannanottoja ohjenuoranaan, vaikka naapurimaa Venäjä osoittaa paljon rakentavampaa ja Iranin kansalaisten hyvinvointia huomioivampaa kantaa.

Instant demokratia ja instant ihmisoikeudet näyttävät olevan niin poliitikkojen kuin median huomion keskipisteenä. Minkäänlaista kulttuuria tai viisautta arviointeihin ei kaivata.

Olemme ennen näkemättömän kriisin edessä

Keskiviikko 18.1.2012 klo 9.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ranskan presidentti Sarkozy oli valahtanut kalpeaksi ja uupuneeksi osallistuessaan Espanjan pääministerin kanssa vierailunsa päätteeksi lehdistötilaisuuteen. Vähättelyt olivat tipotiessään ja tietoisuus tilanteesta oli sisäistettynä.Hän totesi Euroopan olevan ennennäkemättömän kriisin edessä.

Espanjan vierailunsa aikana Sarkozy kuuli Espanjan työttömyyden olevan 21,5%. Työttömiä on 5,4 miljoonaa - siis Suomen väestömäärä, kaikki työttöminä. Espanjan ensisijaiset säästötavoitteet 8,9 miljardia budjettileikkauksina,veronkorotuksia 6,28 miljardia ja veronkierron blokeeraamisesta 8.17 miljardia. Vuoden kuluessa säästöjä tulisi syntyä 55 miljardin edestä.

Maailmanpankki toteaa kriisin koskettavan kaikkia maita ja kaikkia alueita.

Mitä tekevät Suomen poliitikot ja media. Toimintaa jatketaan niinkuin mitään ei olisi edessä, eikä mikään koskisi Suomea vaikka suuret Euroopan kansantaloudet ovat äärimmäisissä vaikeuksissa.

Lohduttaudutaan sillä, että juuri tänään lainat käyvät kaupaksi kohtuullisella korolla, mitä tapahtuu viikon kuluttua, siltä suljetaan silmät.

Edellinen porvarihallitus -RKP, kokoomus ja city-keskustalaiset ja city-vihreät laskivat varakkaiden veroja ja pyrkivät parantamaan veronkiertomahdollisuuksia lainsäädäntöteitse. Minkäänlainen tasa-arvon ja yhteisvastuullisuuden lisääminen ei ollut ohjelmassa.

Kriisin yllättäessä odotetaan varattomimpienkin ja globaaleja asioita seuraamaan kykenemättömien (mm riittävän englanninkielen taidon puutteen vuoksi) avaavan kukkaronsa oman taloudellisen selviämisen kustannuksella.

Rikkailla on edelleen purjeveneensä ja huvilansa, mutta suuri tavallisten veronmaksajien joukko joutuu taas uhrautumaan kuten 90-luvun lamassa.

Tällaisessa kriisitilanteessa kaivataan presidenttiä, joka kykenee tukemaan hallitusta, miettimään vaihtoehtoisia selviämismenetelmiä ja ulkopoliittiseen kokemukseen perustuen pystyy neuvottelemaan tasaveroisesti niin Venäjän, Kiinan kuin Yhdysvaltojen johtajien kanssa. Paavo Väyrynen on ehdokkaista ainoa, jolla on kestävään kehitykseen pohjaava ihmiskunnan kattava visio ja koettu taito ennakoida tulevaa ja ratkaista vaikeita ongelmia.

Standard&Poors-älkää ampuko viestin tuojaa

Sunnuntai 15.1.2012 klo 9.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Le Monde diplomatiquen päätoimittaja Ignacio Ramonet kutsuu pankkien ja veronmaksajien ristiriitaa perustellusti sisällissodaksi. Olli Rehn yrittää johtaa mielikuvan siihen, että kyseessä olisi Yhdysvaltalaisten pankkien ja Euroopan välinen konflikti. Ramonet katsoo eurooppalaisten pankkien olevan keskiössä.

Kreikka ei ole päässyt sopimukseen rahoittajapankkiensa kanssa siitä, kuinka paljon ne suostuvat ottamaan takkiinsa Kreikkaa pelastettaessa. Aikaisemman 50% sijaan nyt liikutaan 70%:ssa.

Ranskan ja Saksan johtavat poliitikot ja Suomen media hyssyttelevät ikäänkuin luokituksen laskulla ei olisi merkitystä.

Jo marraskuussa ihmettelin Belgialaisen Dexia-pankkikriisin yhteydessä, kuinka Belgia ikinä voi selvitä veronmaksajien vastuitten kanssa. Ei ihme, että Belgian hallitus yritti saada vastahankaista Ranskaa korottamaan vastuutaan, sillä vastuiden lankeaminen johtaisi Belgian vararikkoon.

Pankkien asenne vuorostaan on se, että kun ne ensin on pääomitettu ja tuettu veronmaksajien rahoilla, tulisi toinen kierros ansaita veronmaksajien piikkiin, lainojen korkojen avulla.Pankit ovat keksineet ikiliikkujan.

Suomen vastuu euroalueen katastrofista ylittää Suomen hartioiden kantokyvyn. Taloudellisen tuottavuuden lasku, kunta"uudistusta" seuraava lähidemokratian rapautuminen ja sitä seuraava henkinen lama ja apatia eivät synnytä uutta tuottavuutta. Keskittämistä seuraa väärän vallankäytön kasvu, lisää byrokratiaa ja tehottomuutta. Keskittäminen on mekaaninen ratkaisuyritys ongelmaan, jonka aito selvittäminen edellyttäisi kansalaisten mukaanottoa uudenlaisiin kestävän kehityksen huomioiviin ratkaisuihin.

Suomen AAA-luokitus ei ole vankalla pohjalla, jos sitä arvioidaan riittävän monilla kriteereillä. Pään pölkylle panon, kiireesti tammikuun loppuun mennessä, side silmillä, ei pitäisi olla Suomen vaihtoehto. Suomella ei ole varaa menettää itsenäistä harkintavaltaansa vaikka kuinka haluaisi olla isoille Euroopan mahtimaille mieliksi.

KunnianloukkausTV-1:n presidenttitentin toimittajan aseena

Perjantai 13.1.2012 klo 11.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kansalaisen usko oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen on tänä rahavallan aikana ehtinyt jo horjua kauan sitten. Moni joka on uskonut kuitenkin parlamentaarisesti hallitun TV-1:n jonkinlaiseen tasapuolisuuteen voi presidentinvaalitenttejä seuratessaan luopua uskosta.

MTV:3 oli tutkinut sekuntikello kädessä kuinka eri ehdokkaat olivat saaneet puheaikaa mm juuri TV-1:n tenteissä. Jan Anderssonin vetämissä tenteissä suosikit ja inhokit tulivat selvästi esiin.

Näistä arvioista mitään oppimatta toimittaja Andersson jatkoi myös Järvenpään lukion tiloihin järjestetyssä panelissa samaa linjaa.

Anderssonin aggressiivisuuden ja yksipuolisuuden  huipuksi muodostui hänen toteamuksensa siitä, että Väyrynen ja Lipponen ovat stand-up koomikkoja. Väyryselle sanansa kohdistaen " siis pelle" ja jatkoi jotenkin siihen tyyliin, että "jokos nyt hymy hyytyy".

Miksi Anderssonin aggressio kohdistuu juuri ulkopoliittisesti kokeneimpiin poliitikoihin, joiden kokemusta juuri presidentin virassa tarvitaan.

Päättelemällä voi arvella, että Andersson ei halua toiselle kierrokselle Niinistön vastaehdokkaaksi todellista vaihtoehtoa, jonka kanssa Niinistön  ulkopoliittinen kokemattomuus ja visioiden puute paljastuisi.

Pätevimmän presidenttiehdokkaan kutsuminen "pelleksi" ei voi tapahtua ilman seurauksia kyseisen toimittajan virka-asemassa tai tehtävissä Yleisradiossa. Esimiesten ja hallintoneuvoston on voitava edellyttää tasapuolista suhtautumista ehdokkaisiin ilman toimittajan tunteenpurkauksia.

Paneelissa puhuttiin paljon vihapuheesta, syrjinnästä ja kaltoinkohtelusta. Tentti oli oiva esimerkki siitä, kuinka ajan hengessä YLE:n toimittajat itse toimivat.

Uskonto ei voi olla ulkopolitiikan ohjenuorana

Tiistai 10.1.2012 klo 19.59 - Pirkko Turpeinen-Saari

Presidentinvaalikeskusteluissa on harvoin keskusteltu presidentin varsinaisesta tehtäväalueesta, ulkopolitiikasta.Joku heitto kuitenkin Venäjästä tai Israelista ja Palestiinasta.

Sari Essayahilta ja Timo Soinilta on kysytty Israelin ja Palestiinan konfliktista. Timo Soinille näyttää riittävän toteamus, että hän on Israelin ystävä, tai, että hän on "pienen" puolella tarkoittaen pienellä kuitenkin Israelia.

Sari Essayahille riittää toteamus, että Israel on Lähi-Idän ainoa demokratia ja, että sillä on EU:n kanssa sama oikeuskäsitys.

Kumpikaan näistä väitteistä ei ole totta.

Palestiina on pieni Israelin väkivaltaisen sorron alla oleva kansakunta, jonka väestöä kansainvälisten kansalaisjärjestöjen edustajien täytyy suojella juutalaisten harjoittamalta päivittäiseltä fyysiseltä väkivallalta.

Israel ei ole demokratia vaan apartheid valtio kuten valkoisten hallitsema Etelä-Afrikka aikanaan. Israelin arabeja koskee eri laisäädäntö kuin juutalaisia. Kymmenet poikkeussäännöt tekevät arabiväestön elämän sietämättömäksi.Osa teistä on vain juutalaisia varten. Jos palestiinalainen ajaa sellaista pitkin, auto otetaan haltuun ja omistaja lähtee kävelemään.

Miehitettyjen palestiinalaisalueiden väestö joutuu alistumaan päivittäisiin nöyryytyksiin israelilaisilla sotilas-tarkastuspisteillä, joiden läpi kulkemiseen kuluu tunteja joka päivä.

Israelin tuhoaman Gazan asukkailla ei ole lainkaan puhdasta vettä. Täystuhon jälkeen ei ole voitu jälleenrakentaa koska Israelin saarto estää tarvikkeiden saannin. Neljänsadan lapsiuhrin lisäksi tuhannet lapset ovat pysyvästi psyykkisesti traumatisoituneita kuukauden kestäneen kauhun seurauksena.

Presidentinvaalien televisiokeskustelut muodostuvat traagisiksi siksi, että toimittajilla ei ole yleissivistystä kyseenalaistaa presidenttiehdokkaiden väitteitä. 

Suomessa on useita uskonnollisella pohjalla toimivia ryhmiä, joille mitkään tosiasiat Israelista tai Palestiinasta eivät heidän uskoon perustuvan viitekehyksensä vuoksi voi tulla omaksutuiksi. Kansainväliset lait ja ihmisoikeussopimukset eivät merkitse mitään uskon rinnalla.

Uskonnollisuus tai uskonnottomuus on jokaisen yksityisasia. Näille "Israelin ystäville" suotakoon heidän vakaumuksensa mukainen käsitys Israelista.

Presidentti ei voi toimia ja johtaa ulkopolitiikkaa uskonnollisen vakaumuksen pohjalla, joka syrjäyttää käsityksen demokratiasta, kansainväliset lait ja ihmisoikeudet.

Kysymys Herran siunauksen toivottamisesta uuden vuoden puheessa on saman suuntainen asia lievemmässä muodossa. Miksi presidentin pitäisi esittää toivotus, joka sulkee pois toivotuksen piiristä kaikki uskonnottomat. Miksi hyvän uudenvuoden toivotus millä tahansa maallisilla sanoilla ei riittäisi.

Urho Kekkosen puhe Palestiinan kysymyksestä 19.12.1973

Tiistai 10.1.2012 klo 18.52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viittasin aikaisemmassa kirjoituksessani Urho Kekkosen 19.12.1973 Tampereeen Paasikivi-seurassa pitämän laajan ulkopoliittisen puheen joihinkin Palestiinaa koskeviin osiin.Tässä referoin Palestiinaa koskevan osan kokonaisuudessaan.

" Euroopan kansat eivät yksimielisinäkään voi sopia maailman kansojen kohtaloista. Sitäpaitsi Euroopan syöpänä on Palestiinan ongelma. Ei yksin Euroopan, mutta lähinnä Euroopan.

Yhdistyneet Kansakunnat-järjestö teki vuonna 1947 päätöksen juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan. YK tahtoi tehdä oikeutta  juutalaisille, jotka olivat kärsineet sanoinkuvaamatonta vääryyttä ja julmuutta Hitlerin Saksassa. Mutta arabit kysyvät, ei vain Palestiinassa vaan kaikkialla missä heitä on, miksi oikeuden tekemisen juutalaisille piti tapahtua arabien kustannuksella. Erään arabivaltion ulkoministeri kysyikin vuoden 1967 sodan - ns. kuuden päivän sodan - puhjettua suomalaiselta diplomaatilta, miksi maata, jonka juutalaiset epäilemättä sinänsä ansaitsevat omaksi asuinsijakseen kansallissosialistisen Saksan heille tekemän vääryyden vuoksi, ei otettu niiltä, jotka heitä vastaan olivat rikkoneet, vaan täysin sivullisilta ja viattomilta arabeilta. Järjestetyn siirtolaisuuden alkaessa 1880- luvulla Palestiinassa asui 24 000 juutalaista.

Omasta puolestani voin yhtyä USA:n entisen ulkoministerin Dean Achesonin muistelmissaan esittämään lausntoon, että hän kyllä saattoi "ymmärtää juutalaisten mystillisen emotion palata Palestiinaan", mutta "ei yhtyä siihen". Kertomansa mukaan Acheson pelkäsi miljoonien juutalaisten immigranttien sijoittamisen arabilaiseen Palestiinaan ja juutalaisvaltion luomisen sinne vaarantavan ei vain Amerikan, vaan kaikki lännen intressit Lähi-Idässä. Tänään nähdään, että Trumanin, vaikka hän suosi sionisteja, olisi ollut kaikki syy yhtyä ulkoministerinsä mielipiteeseen.

Israelin valtion perustaminen ja olemassaolo on kuitenkin tosiasia. Koko ihmiskunta, YK-järjestön kautta, kantaa siitä vastuun. YK on turvallisuusneuvostonsa päätöksellä numero 242 myös taannut Israelin jatkuvan olemassaolon ja turvallisuuden edellyttäen, että myös Israel täyttää velvollisuutensa ihmiskuntaa kohtaan.

On annettava täysi tunnustus sitä energiaa kohtaan, jolla Israelin kansa on erämaahan rakentanut kukoistavan teollisuus- ja maatalousvaltion. Se on varmaan ollut mahdollista vain suuren isänmaallisen paatoksen turvin, joka ei voi olla herättämättä kunnioitusta.

Mutta Israel ei ole alueellisesti pysynyt niissä puitteissa, joihin YK sen perusti. Monien yhteenottojen aikana se on väkivaltaisesti laajentanut aluettaan arabien kustannuksella. Israel ei myönnä omilla tai hallitsemillaan alueilla asuville arabeille täysiä kansalaisoikeuksia. Palestiinan arabien kohtalo on neljännesvuosisadan ajan ollut häpeäpilkku YK:n historiassa. 

Mitään pysyvää rauhanomaista ratkaisua Palestiinassa ei olekaan saavutettavissa ilman, että Palestiinassa alunperin asuville arabeille tehdään oikeutta. Tämä, ja juuri tämä eikä suinkaan yksinomaan, kysymys valtiollisista rajoista, on Palestiinan konfliktin ydin. Yhdyn täydellisesti Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskyn muutama päivä sitten antamaan lausuntoon, että ajan mittaan ei voida ignoroida satojentuhansien palestiinalaisten olemassaoloa, heidät on otettava laskuissa huomioon". Hyväksyn myös Kreiskyn kannan, että Israelin militaristiset käsitykset eivät tule johtamaan rauhanomaiseen ratkaisuun Lähi-Idässä.

Niin kauan kun tämä konflikti jatkuu, ei tule olemaan kestävää rauhaa Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa. Nykyisen teknologian puitteissa maailma on näet tullut niin pieneksi, että rauha on todella jakamaton. Lähi-Itään juurtunut sammumaton viha ja siitä versoava hillitön väkivalta ulkopuolisiakin kohtaan ovat kyenneet tähän saakka kariuttamaan pyrkimykset kestävään rauhaan. On hartaasti toivottava,että alkavat rauhanneuvottelut Genevessä johtaisivat menestykselliseen tulokseen."

Suomalainen häpeällinen vaalifarssi

Perjantai 6.1.2012 klo 11.53 - Pirkko Turpeinen- Saari

Syvän myötähäpeän vallassa seuraan suomalaisten toimittajien työskentelyä vaalitenttien parissa. Olen tottunut seuraamaan Aljazeeran ja BBC:n ammattitaitoisia toimittajia heidän haastatellessaan poliitikkoja ja asiantuntijoita. Vastauksia seuraa vastakysymyksiä, tarkennuksia ja yhteenvetoja. Usein asiantuntijapanelit täydentävät aiheiden käsittelyä.

Löytyykö Suomesta yhtä ainoata itsenäisesti ajattelevaa, kansainvälisiä asioita tuntevaa tomittajaa?

Suomalainen presidenttiehdokas pärjää hyvällä pukeutumisella, fraaseilla ja asian vierestä puhumisella.

Mitä on sanottava Timo Soinista, jonka haastattelussa toimittajalle riittää, että Soini on pienen puolella!! puhuessaan Israelista ja Palestiinasta. Kumpi on pieni? Sorron ja miehityksen alla ollut Palestiina vai ydinasein varustettu USA-Israel konglomeraatti.

Pekka Haavisto toteaa ylhäisesti, että hän ei pidä Gazan raketeistakaan. Jos rauhantekijä Haavisto olisi perehtynyt Gazan rakettitilanteeseen, hän tietäisi, että silloin kun Israelin ja Hamasin välillä oli sovittu tulitauko, ei yhtään rakettia lentänyt Israelin puolelle. Sen sijaan Israel rikkoi, presidentti Carterin tarkan selostuksen mukaan, marraskuussa ennen Gazan tuhoiskuaan sopimusta neljästi, jonka jälkeen hyökkäsi bunkkeripommein ja fosforiammuksin puolustuskyvyttömien Gazan siviilien kimppuun.

Kuusikymmentä vuotta sorron alla saattaisi kuumentaa joidenkin suomalaistenkin tunteita Palestiinaa vastaavassa tilanteessa.

Israel-heittoja tai suppeita Venäjä- kommentteja lukuunottamatta ulkopolitiikka loistaa tenteissä poissaolollaan.

Kansalaisia kiinnostaisi hyväksyvätkö ehdokkaat kansainväliset lait arviointiensa perustaksi. Hyväksyvätkö ehdokkaat kaikki Yhdysvaltojen periaatteet myös EU:n asenteiden pohjaksi. Onko Iran hyökkäyshaluinen maa ja uhka Lähi-idälle kun se ei kahteensataan vuoteen ole hyökännyt kenenkään kimppuun. Sen sijaan Israel ja Yhdysvallat ovat tuon tuosta laittomasti toisten kansojen kimpussa.

Jos militarismi on Suomen ulkopolitiikan viitekehys toimittajien mielissä, eikö voisi käsitellä myös sitä militarismia, joka uhkaa Venäjää, pitkin sen rajaseutuja, USA:n ja NATO:n toimesta. Jugoslavian sota on Ahtisaaren toimesta legitimoitu vaikka NATO:n hyökkäys oli laiton ja koko hajottamisprosessi alkoi Yhdysvaltojen kongressin päättäessä varoittamatta taloudellisista pakotteista, jotka vuosien myötä johtivat Jugoslaviassa nationalismin nousuun ja tuon USA:n ja joidenkin EU-maiden kätilöimän väkivallan kasvuun. Lopputuloksena oli Kosovon alueella valtava USA:n Bondsteelin sotilastukikohta ja talousjärjestelmän harmonisointi. Ehkä tuhansien ihmishenkien menetys oli jälleen sopiva hinta pakotteista ja vieraan maan sisäisiin asioihin puuttumisesta. 

Yhdysvaltojen hyökkäykset Afganistaniin ja Irakiin, molemmat olivat laittomia.

Jos EU on USA:n myötäilynhalussaan kyvytön arvioimaan itsenäisesti oikeudenmukaista kansainvälistä järjestystä, pitääkö Suomen myötäillä EU:ta vai olla itsenäisen näkökulman tarjoaja?

Presidentti Urho Kekkonen oli itsenäinen ja eläytyvä johtaja. Hän ei alistunut pikkusieluiseen neulanpistopolitiikkaan vaan koki Suomen roolin olevan mieluummin lääkärin kuin tuomarin rooli. Hän piti 19. 12. 1973 Tampereen Paasikivi-seurassa puheen, jossa hän totesi:"Mitään pysyvää rauhanomaista ratkaisua Palestiinassa ei olekaan saavutettavissa ilman, että Palestiinassa alunperin asuville arabeille tehdään oikeutta. Tämä, juuri tämä eikä suinkaan vain kysymys valtiollisista rajoista, on Palestiinan konfliktin ydin. Yhdyn täydellisesti Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskyn muutama päivä sitten antamaan lausuntoon, että "ajan mittaan ei voida ignoroida satojentuhansien palestiinalaisten olemassaoloa, heidät on otettava laskuissa huomioon". Hyväksyn myös Kreiskyn kannan, että Israelin militaristien käsitykset eivät tule johtamaan rauhanomaiseen ratkaisuun Lähi-Idässä."

Kekkosen viisautta ja syvää oikeudenmukaisuudentunnetta tulee nykyisen vaalifarssin aikana todella ikävä!