Onko NATO-EU:n ja Suomen hallituksen käsitys Ukrainan demokratiasta sama

Perjantai 28.2.2014 klo 11.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Veteraanikansanedustajana olen seurannut mielenkiinnolla EU:n, NATO:n USA:n,Venäjän sekä Suomen hallituksen ja median käsitystä demokratiasta.

Ukrainan parlamentin Radan kansanedustajista presidentti Janukovichin Alueiden-puolueella on yksin lähes 40% kansanedustajapaikoista. Sillä on laajin kannatus koko Ukrainassa 165 edustajapaikallaan.Sen rinnalla on useita tukipuolueita muun muassa Ukrainan kommunistipuolue, jolla on 32 paikkaa.Oppositopuolueilla Isänmaalla, Reformipuolueella ja Svobodalla on yhteensä 167 paikkaa.

USA:n ja EU:n tukeman parlamentin vähemmistön suorittaman väkivaltaisen vallankaappauksen jälkeen useita parlamentin jäseniä on uhkailtu. Parlamentin päätökset on tehty aseellisen uhan  alla. Vallan ottaneet kansanedustajat ovat joutuneet alistamaan päätöksensä katujen aseistetuille joukoille.

Aseistettuja joukkoja johti Israelilaisen Haaretz päivälehden mukaan "Blue helmets of Maidan", joka koostui 40: sta miehestä ja naisesta, joita johti Delta-niminen Israelin armeijan veteraani, joka oli kouluttautunut väkivaltaisiin valtauksiin, Israelin Shu'alei Shimshon pataljoonassa, joka kuuluu Givati prikaatiin.Deltan lisäksi joukkoa johti viisi entistä Israelin joukkojen sotilasta.

Parlamentin puhemies Rybakin väitetään eronneen. Hänelle valittiin seuraaja käytännössä huutoäänestyksellä, vain osan kansanedustajista ollessa paikalla. Normaalin käytännön mukaan säädetyt lait vahvistetaan puhemiehen allekirjoituksella, jonka jälkeen seuraa hallituksen käsittely.Sitten vielä tarvitaan presidentin allekirjoitus. Mikään osa laillisesta käsittelyjärjestyksestä ei toteudu nykyisessä Radassa.Laitos on muuttunut mielivaltaiseksi kumileimasimeksi.

Eräänä ensimmäisistä laeistaan Isänmaa puolueen johdolla, useiden Radan jäsenten ollessa paossa henkensä edestä, parlamentti päätti venäjänkielen menettämään virallisen kielen asemansa. Se keskusteli myös useiden puolueiden, muun muassa kommunistipuolueen kieltämisestä.

Krimin niemimaan väestöstä 58% on venäläisiä ja yli 90% käyttää venäjää arkikielenään.

Katujen aseistetut äärioikeistolaiset joukot uhkailevat jokaista, joka ei ole heidän linjoillaan. Kuolemaa toivotetaan niin  venäläisille, juutalaisille, väärän kirkkokunnan alaisille ortodokseille kuin kommunisteille, puhumattakaan niistä, jotka edellyttävät demokraattista prosessia.

Parlamentissa edustetun kommunistisen puolueen puheenjohtajan kotiin heitettiin palopommi, joka sytytti talon tuleen. Leninin patsaiden ohella myös sotilaan patsas, joka symboloi natsismista saatua voittoa, kaadettiin.

NATO ja useimmat EU-maat Yhdysvalloista puhumattakaan ovat tervehtineet vallankaappausta demokratian voittona. Käsitykseni mukaan kyseessä on kuitenkin USA:n ja nyky-EU:n provosoima ja taloudellisesti tukema hallituksenvaihto, joka on niin äärimmäisen tuttu lähihistoriasta. Tätä demokratiakäsitystä on siivitetty mahtavalla mediavyörytyksellä. 

Näyttää siltä, että ukrainalaisia on petkutettu kuten niin monia kansakuntia ennen heitä. Ei EU tai Yhdysvallat ole antamassa rahojaan konkurssitilassa olevaan maahan. Lupaukset tuesta ovat vailla pohjaa. Talousvaikeuksissa jo muutenkin olevat EU-maat eivät löydä rahaa Ukrainalle. Yhdysvaltojen investoijien ryöstöretki alkaa vasta kun ukrainalaiset itse ovat kokeneet Kreikkaakin kovemman kurjistumisen.

Troikan, IMF:n EKP:n ja komission, Kreikassa aiheuttama kurjuus on nostanut fasistisen Kultaisen aamunkoiton voimansa tuntoon. Jo nyt Yhdysvallat ja EU ovat avanneet fasismin esteettömän vyöryn Ukrainassa kutsumalla demokratiaksi fasistista voimaa, joka liittoutuu valtaa haluavan opposition kanssa.

Olen ihmetellyt kuinka Suomen media, esimerkiksi parlamentaarisesti valvottu YLE, ei ole kertaakaan kutsunut uutisiin oikeusoppineita, jotka voisivat kuvata onko vallankaappauksessa todella kysymys demokratiasta.Ehkä eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma voisi kertoa kuinka demokraattista Ukrainan parlamentin toiminta on EU:n standardeihin verrattuna.

Korruptio on Ukrainassa läpitunkevaa ja paljasta. Vallankaappauksen kansainväliset taustavoimat eivät kuitenkaan tähdänneet sen lopettamiseen vaan NATO:n laajenemisen mahdollistamiseen. NATON:n pääsihteerin lausunto vahvistaa tämän. Laillinen Rada äänesti NATO:on liittymisen kumoon. Ehkä tynkä-Rada suhtautuu toisin. Silloin USA saa katetta 5 miljardin sijoitukselleen vallankumouksen agitaatioon.

A-studio:Talkin mahalasku Ukrainasta

Perjantai 31.1.2014 klo 12.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kuinka tietämätön toimittaja saa olla vetäessään kansainvälispoliittista ajankohtaisohjelmaa??A-studion keskustelu oli tietämätöntä taivastelua ja käsittämätöntä asioiden sotkemista. Edes ulkoministeri Tuomiojan asialliset näkökohdat eivät pystyneet pelastamaan tilannetta.Terho jäi odottavalle kannalle.

Toimittajaa ei ihmetyttänyt se, että NATO:n pääsihteeri oli juuri edellisenä päivänä todennut, että Ukrainan lähentymissopimus EU:n kanssa olisi ollut merkittävä lisä Euro-Atlanttiseen turvallisuuteen. Toimittaja ei myöskään ihmetellyt, miksi Yhdysvaltojen eturivin vaikuttajat ovat käyneet tukemassa mielenosoittajia ja ulkoministeri Kerry aikoo tavata heidän johtajiaan Saksassa.

Toimittaja ei tiennyt, että Yhdysvallat on jo vuodesta 1983 lähtien CIA:n miedommalla versiona National Endowment for Democracylla pyrkinyt vaikuttamaan entisen Neuvostoliiton eri osien lähentämiseen NATO:oon ja globaalin talouden osiksi. Toimittaja ei käsitä, että Ukrainaan pyritään sovittamaan samoja toimenpiteitä, joilla Jugoslavia hajotettiin ja ajettiin sisällissotaan. Ensin hajotetaan talous ja omavarainen maanviljelys- ja teollisuustuotanto. Hankitaan Yhdysvaltojen lahjomat poliitikot tukemaan IMF:n Maailmanpankin suunnittelemaa talouden "tervehdyttämistä" romahduksen kautta.

Ukrainan entinen keskuspankin johtaja ja myöhemmin päämisteri Justchenko toimi eräänä tällaisena Yhdysvaltojen nukkena. Hän osallistui v 1994 talouden "shokkihoitoon". Leivän hinta kohosi yhdessä yössä 300 prosentilla, sähkön hinta 600%, joukkoliikenne 900% ja elintaso romahti, aivan kuten Jugoslaviassa Yhdysvaltojen ja Maailmanpankin irtisanoessa Jugoslavian lainat yht'äkkisellä päätöksellä.

Ukraina tunnetaan viljavainioistaan ja raskaasta teollisuudestaan. USA:n ja IMF:n kanssa tehdyn taloussopimuksen seurauksena Ukrainaan alettiin dumpata Yhdysvaltalaista ylijäämäviljaa, jonka seuraukset olivat samat kuin missä tahansa kehitysmaassa. Viljantuotanto Ukrainassa laski 45%.

Yhdysvaltojen kouristuksenomaisen tarpeen saada Ukraina kokonaan omaan valtaansa on ymmärrettävissä käyttämällä dokumenttiohjaaja Rainer Vossin vertausta taloudellisesta keinottelusta addiktiona, sairautena. Yhdysvaltojen 1%:lle addiktio rahaan ja valtaan  on peliriippuvuuttakin pahempi addiktiosairauden muoto. Jos sen käsittää voi myös ymmärtää USA:n väkivaltaistenkin  toimien logiikan.Tämä itsekäs sairaus on humanismin ja solidaarisuuden vastakohta.

 USA on vuosikymmenten ajan sijoittanut rahaa, vaikutusvaltaa, värivallankumousta ja propagandaa Ukrainaan hankkien oikeistolaista EU-politiikkaa ajavan EU:n rinnalleen.Tältä pohjalta on ymmärrettävää, että konkurssinkin uhalla Ukrainan "olisi tullut" liittyä USA:n ja Euroopan rahamaailman havittelemaan kauppayhteisöön. Peruuttaminen viime hetkellä oli kuin alkoholistilta ottaisi pullon suusta, ennen kipeästi kaivattua naukkua.

Venäjän asenne on turvallisuuspoliittisesti ymmärrettävä. Yhdysvaltojen rahamaailmaa edustavat oikeistolaiset poliitikot pitävät Venäjää päävihollisena. Ne haluavat saartaa Venäjän NATO-mailla. Kysyä voikin kumman maan kultturi, kieli ja uskonto on lähempänä Ukrainaa, Venäjän vai Yhdysvaltojen.Kuinka mielekäs globaalin vallan etuja puolustava NATO on Ukrainalle?

Addiktion tyydyttäminen johti Jugoslaviassa Yhdysvaltojen fasististen liittolaisten salaiseen aseistamiseen sisällissodan synnyttämiseksi ja hallituksen ja yhteiskuntajärjestelmän vaihtamiseksi. Toistaiseksi Ukrainassa mielenosoittajille on annettu vähemmän tulivoimaa, mutta tavoite on sama.Tuki äärioikealle jopa fasistisille liikkeille on tullut USA:sta ja Saksasta.

Jugoslavialaisilla ei ollut varaa ostaa romahdutettua infrastruktuuriaan vaan yritykset jouduttiin myymään pilkkahintaan ylikansallisille sijoittajille. Suuri osa lehdistöä ja TV-asemia on nyt ylikansallisilla yhtiöillä, jotka tulkitsevat sodankin kulkua totuuden vastaisesti. Jugoslavian jäännösvaltiot kuulevat omista tiedotusvälineistään "lännen" tulkinnan omista prosesseistaan ja historiastaan.

Kun Jugoslavia aikoi haastaa NATO:n kansainväliseen tuomioistuimeen laittoman sodan aloittamisesta, sille todettiin, että se ei voi tehdä sitä, koska ei ole rajojen muututtua enää YK:n jäsen. Siis YK:n perustajavaltion jäännös ei ollut enää jäsen. 

Tämä osoittaa minkälaista mielivaltaa kansainvälisessä politiikassa USA-johtoisen NATO:n politiikkaan liittyminen merkitsee. Jugoslavian kohtalo tulee olemaan Ukrainankin kohtalo, ellei Euroopan unionin vaaleissa tapahdu jyrkkää käännöstä demokratian ja rauhanomaisen yhteistyön suuntaan. 

Miksi EU ja USA provosoivat sisällissotaa Ukrainaan

Keskiviikko 1.1.2014 klo 14.22 - Pirkko Turpeinen-Saari

Glenn Greenwald kertoi hiljattain Hampurissa pitämässään puheessa, kuinka Edward Snowdenin raporttien ensimmäinen paljastus oli se, että johtajat ja viranomaiset valehtelevat. Se ei kuitenkaan ollut pahinta, vaan se kuinka media myötäilee tätä valehtelua.

Ukrainan mielenosoitukset ovat olleet eräs viime kuukauden raportoiduimpia tapahtahtumia. Kuitenkin tärkeämpää kuin se, mitä raportoidaan, on se, mitä ei raportoida.

Suomenkielisissä tiedotusvälineissä ei ole ollut sanaakaan EU-Ukraina-lähentymissopimuksen sisällöstä. Sen sijaan toimittajat ovat kuvanneet tapahtumat demokratian riemuvoitoksi!

Tosiasiassa kyse on Ukrainan saamisesta osaksi Yhdysvaltojen ja NATO:n hegemoniaa, EU:n välityksellä. EU toimii ikäänkuin sievänä satuolentona, joka tarjoaa Ukrainalle hyvinvointia ja viisumivapautta, mutta viitan sisällä onkin susihukkanen, jonka hampaissa Ukraina joutuisi sitoutumaan taloudelliseen kurjistumiseen ja sotilaalliseen liittoon Yhdysvaltojen, NATO:n ja EU:n sotilaallisen osion kanssa.

Ukraina-EU integraatiosopimuksen ensimmäiset artiklat ovat puhtaasti sotilaallisia. EU tietää, että Ukrainan parlamentti on äänestänyt 226 äänellä NATO-ratkaisua vastaan. Silti USA ja NATO-liittolaisuus sisältyvät integraatiosopimukseen.

Jo 1997 Brzezinski kirjassaan "The Grand Chessboard" kuvasi kuinka keskeistä Yhdysvaltojen globaalin vallan rakentamisessa on kohdemaiden eliitteihin kuuluvien henkilöiden sitouttaminen yhteistyöhön. Jo Neuvostoliittoa hajoitettaessa Yhdysvaltojen presidentti oli yhteydessä opportunistiseen Boris Jeltsiniin, ennen ratkaisevaa hajoitusta merkitsevää kokousta Ukrainan ja Valkovenäjän johtajien kanssa Belovezissa. Samaa sitouttamista harrastettiin Jugoslavian hajottamisprosessissa ja nyt Ukrainassa.

Mikä mielenkiintoisinta, niin Jugoslaviassa kuin Ukrainassa Lännen yhteistyökumppaneiksi löytyi fasisteja. Jugoslaviassa presidentti Clintonin salaisen aseavun ja Yhdysvaltalaisten kenraalien sotilaallisen johtamisen saajiksi löytyi  Bosnian Alija Izetbegovich, fasistisen Tikarit järjestön jäsen, toisen maailmansodan aikana. Hän laati Islamilaisen julistuksen1970. Siinä julistettiin että paras serbi on kuollut serbi. Kroatian presidentti Tudjiman muutti perustuslaissa serbit toisen luokan kansalaisiksi ja ajoi Yhdysvaltalaisten kenraalien johdolla serbit pois ikiaikaisilta asuinsijoiltaan Kroatiasta. Nyt Ukrainassa EU:n liittolaiset äärioikeistolaiset fasistien perilliset mellakoivat demokraattisesti valittua presidenttiä vastaan.Jugoslavian esimerkki osoittaa, kuinka sisällissota ei ole EU:n ja USA:n laskelmissa poissuljettua.

Jo Neuvostoliittoa hajoitettaessa Ukrainan oletettiin siirtyvän nopeasti NATO:n vaikutuspiiriin. Globaali vakoilu, eliittiin vaikuttaminen eikä "demokratiakasvatus" ole saanut ukrainalaisia puolelleen. Taloudellisen katastrofin uhatessa Ukrainan presidentti sai Kiinalta 8 miljardin euron lainan ja Venäjältä 11 miljardia, EU:n tarjotessa 800 miljoonaa sekä samanlaisia pakkotoimia kuin Kreikassa ja Portugalissa lisättynä kaikilla armeijan ja puolustusintegraation tuomilla lisävelvoitteilla.

Valitettavan moni suomalainen kansainvälinen toimija on USA:n ja NATO:n globaalien tavoitteiden tukija ja toteuttaja. Siksi valheet ja niiden pohjalla toteutetut toimenpiteet saavat vaikuttaa kansainvälisessä politiikassa ja median kautta kansalaisten mielissä. Kansainvälinen oikeus on menettänyt merkityksensä ja globaali poliisivaltio on kohta totta.

Jokaisen yksityisyys on kadonnut globaalin vakoilun seurauksena.Moni suomalainen piti Ruotsia ihannevaltiona. Vuodesta 1954 lähtien se on kuitenkin toiminut Yhdysvaltojen tärkeimpänä yhteistyökumppanina vakoilun alalla. Koska muut tärkeät kumppanit ovat Australia, Uusi Seelanti ja Britannia, voinee olettaa, että vakoiluyhteistyössä on hyödynnetty myös 1960-luvulta saakka Echelon vakoilusatelliitin avulla saatua niin sotilaallista kuin kaupallista tietoa.

Vaikka Ruotsi ei ole NATO-maa, se toimii saumattomasti USA-NATO globaalin vallan osana. Vaarallisinta on planeetan ionosfäärin manipulointiin liittyvä sotilaallinen yhteistyö, joka on naamioitu revontuli-tutkimukseksi. Planet Earth; the latest weapon of war Rosalie Bertell'in, kuuluisan radiologin ja nunnan kirja antaa tästä karun kuvan. Tämä toiminta kuuluu salaisten asioiden alueeseen, joka paljastuu vasta jonkin katastrofin seurauksena. 

Uusi vuosi alkaa synkissä merkeissä.EU:n suosikkimaa Israel pitää pidätettyjä palestiinalaislapsia rautahäkeissä ulkosalla, lumisateessa ja viimassa. USA,Saudi-Arabia ja 14 EU-maata johtavat, kouluttavat ja aseistavat Syyrian sisällissodan oppositiota Ammanissa Jordaniassa sijaitsevasta keskuksesta käsin. Samalla media valittaa Syyrian lasten kohtaloa.Saudi-Arabian johto lupaa Volgogradin terroritekojen loppuvan, jos Venäjä tekee niinkuin Saudi-Arabia haluaa. Terroristit ovat S-A:n käskettävissä. Jollei näin tapahdu, veriteot jatkuvat, lapset saavat kuolla.

Jos Auschwitz olisi nyt, maailma kohauttaisi harteitaan

Miksi serbien kärsimykset tulee korvata?

Torstai 9.5.2013 klo 11.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Inhimillisen ja oikeudenmukaisen suhtautumistavan perusteena voi olla vain totuus ja mahdollisimman syvällinen totuuteen pyrkiminen. Serbit ovat olleet Euroopan sorretuin kansa. Juutalaiset ovat saaneet oikeudenmukaisen kohtelun, serbit eivät.

Toisen maailmansodan aikana Jugoslavian alueelle perustettiin Kroatian fasistinen itsenäinen valtio, joka liittoutui Natsi-Saksan kanssa. Valtion virallisena pyrkimyksenä oli serbien kansanmurha. Eräiden harvojen valtioiden joukossa Suomi tunnusti fasistisen, roomalaiskatolisen Kroatian. Serbien tuli kantaa ortodoksisuutta ilmaisevaa käsivarsinauhaa ja heille tuli nöyryyttäviä elämän rajoituksia. Heitä paitsi tapettiin suoraan, myös kerättiin keskitysleireille, joista suurin oli Jasenovacin leiri, Sava-joen  rannalla Kroatiassa. Simon Wiesenthalin ja Jasenovac-tutkimuskeskuksen mukaan leirillä tapettiin julmalla tavalla 700.000 serbiä. Jasenovacissa tapettiin myös lapsia, mutta Sisakiin perustettiin, ilmeisesti ainoana maailmassa, myös pikkulasten keskitysleiri, jossa taaperoikäisiä kidutettiin mitä julmimmalla tavalla ja 3-4000 pikkulasta surmattiin. Nyky-Kroatian suhtautumistapaa kuvannee se, että yksi lasten keskitysleirin rakennuksista on nykyisin disko.

Lähes jokaisella serbillä on omainen tai tuttava, joka on tapettu keskitysleirillä. On selvää, että sodan jälkeen serbit kokivat kohtalaista turvallisuudentunnetta tasa-arvoa ja kaikkien kansojen yhtäläisiä oikeuksia korostavassa sosialistisessa Jugoslaviassa. Jugoslavian johtaja Tito oli kuitenkin kroaatti ja hän antoi sodan jälkeen hajottaa Jasenovacin ja muut keskitysleirirakennukset maan tasalle. Kansojen välisiä ristiitoja ei saanut käsitellä, eivätkä serbit saaneet sovitusta eivätkä korvauksia kokemistaan kärsimyksistä. Surun kieltäminen on eräs inhimillisen elämän suurimpia rikoksia.

Yhdysvaltojen maailmanvallan tavoittelu tuli 1980-luvulla vaiheeseen, jossa Jugoslavian yhteiskunnan rakenteiden murtaminen tuli ohjelmaan. Presidentti Reagan aloitti propagandan tuottamisen ja Bush vanhempi laaditutti 1990 kongressissa säädetyn Foreign Operations Appropriation lain, jolla Jugoslavian lainat varoittamatta irtisanottiin ja edellytettiin US virkamiesten pyrkivän samaan tavoitteeseen myös IMF:ssa.Päätökset johtivat Jugoslavian talouden kaaokseen ja kärjisti liittovaltion köyhien alueiden( Kosovo) ja paremmin toimeentulevien (Slovenia ja Kroatia) välejä.

Yhdysvallat ja Saksa ottivat nämä paremmin toimeentulevat alueet liittolaisikseen aseistaen niitä salaisesti. Heikommin toimeentulevat Bosnia ja Kosovo tulivat sopiviksi USA:n sotilastukikohtien ja miehityksen kohteiksi. Näiden alueiden fundamentalistiset muslimit tarjoutuivat edistämään sotilaallista maailmanvaltaa toteuttaakseen samalla omia uskonnollisia ja poliittisia pyrkimyksiään.

Voidakseen toteuttaa salaiset hankkeensa USA ja Saksa tarvitsivat voimakkaan propaganda-koneiston. Propagandan tehtävänä oli mustamaalata Jugoslaviasta turvallisuutta saaneet ja hakevat serbit, koska nämä olivat hajoitushankkeen esteenä.Niin Bosnian fundamentalisti-muslimit kuin Kroatia käyttivät yhdysvaltalaista mainostoimistoa mustan muuttamiseksi valkoiseksi. Lukuisilla provokaatioilla ja valheilla serbejä syytettiin rikoksista, joita YK:n asiantuntijat todistivat joko kroaattien tai muslimien tekemiksi. Provokaatiot saivat, jo muutenkin innokkaan presidentti Clintonin vaatimaan NATO:n laittomia pommituksia, jotka kohdistuivat ensin Bosnian serbejä ja myöhemmin Kosovoa ja Serbiaa kohtaan.

Varmemmaksi vakuudeksi Saksa ja Yhdysvallat saivat aikaan näennäis-juridisen tuomioistuimen, ICTY:n tuomitsemaan serbejä sotarikoksista, kun ensin rikoksista suurin, sodan aloittaminen, poistettiin ohjelmasta. Slovenia, Kroatia, Yhdysvallat, Saksa ja NATO-maat sekä aloittivat sotia, että laittomasti aseistivat ryhmiä, jotka olivat aloittamassa sotia. Näiden maiden sotarikokset ovat aiheuttaneet paitsi valtavia aineellisia vahinkoja (siviilikohteiden;koulujen,sairaaloiden,siltojen, teollisuuslaitosten ja jopa presidentin palatsin pommittamiset usein köyhdytettyä uraania sisältävillä pommeilla) myös valtavan henkisen trauman serbeille. Missään ei voi olla turvassa!

Tuomioistuimen tehtävänä on puhdistaa todellisten rikollisten maine ja kaataa syyllisyys serbien niskaan.

Mielestäni jokaisen maan, joka aikoo vielä jollakin tavoin selvitä humaanina oikeusvaltiona tulisi ensinnäkin tunnustaa serbien kansanmurha 1940-luvulta aivankuin on vaadittu armenialaisten kansanmurhan tunnustamista. Sen lisäksi olisi perustettava kansainvälinen tutkimuskomissio tai totuuskomissio selvittämään Jugoslavian hajottamisprosessin todelliset taustat, rikolliset ja rikoksen kohteet. Kyse ei ole Jugoslavian alueen kansojen keskinäisistä suhteistä vaan Yhdysvaltojen ja Saksan vallanhalun toteuttamistapojen vaikutuksesta entisen Jugoslavian kansojen suhteisiin. 

Serbien tarkoituksenmukainen syyllistäminen on johtanut siihen, että satojen serbikylien tuhottuja rakennuksia ei ole korjattu kun sen sijaan USA:n ja Saksan liittolaisten muslimien ja kroaattien talot hohtavat uutuuttaan. Republika Srpskan tiet ovat edelleen pommitusten jäljiltä lähes käyttökelvottomia.Yritimme mieheni kanssa viime matkallamme ajaa siellä todeten joutuvamme jatkuvien korjaustöiden vuoksi poikkeamaan sivureiteille vaikeakulkuisessa vuoristomaastossa Siellä samoinkuin Serbian ja Kosovon alueella köyhdytetty uraani ja miinat muodostavat jatkuvan uhkan kansalaisten terveydelle.

Kroatiassa puolestaan näimme kuinka kotoaan ajettujen serbien talot lahoavat pihoillaan Bosnian ja Kroatian rajan tuntumassa.Ikiaikaisilta asuinsijoiltaan paenneet serbiasukkaat voivat huonosti tilapäismajoituksissa Serbiassa. He eivät saa korvauksia menetetystä omaisuudestaan.

Euroopan unioni ei ole onnistunut rauhanroolissaan. Se ei estänyt Jugoslavian laittomia pommituksia eikä se ole edellyttänyt Kroatiaa tunnustamaan serbien kansanmurhaa eikä pakottanut Kroatiaa muuttamaan rasistista perustuslakiaan tai maksamaan serbeille korvauksia edellytyksenä EU:n jäsenyydelle. Sen sijaan EU ylläpitää vihaa ja katkeruutta Balkanilla vaatimalla serbejä tunnustamaan todisteita vaille jäänyt Srebrenican valtaus kansanmurhaksi. Julistamalla syyttömät syyllisiksi EU palvelee Yhdysvaltojen ja Saksan valtapolitiikkaa.  

Yhdysvallat tukee vuotuista Srebrenica-näytelmää sen sijaan, että selvitettäisiin tieteellisesti eri vainajien henkilöllisyys (serbi/muslimi), kuolinsyy, kuolintapa. Vain totuus voi luoda perustan eri ryhmien väliselle sovinnolle ja yhteistyölle. Omien toimiensa oikeutusta hakevien ulkomaisten tahojen vihan lietsonta on tehnyt sovinnon toistaiseksi mahdottomaksi.

Suomi, NATO ja Jugoslavian pommitukset

Tiistai 5.2.2013 klo 10.56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ennen matkaa katsoin Belgradin kaupungin kotisivun "Historia"-osiota. Yksi osa luetteloi päivä päivältä maaliskuun lopulta kesäkuun alkuun 1999 kaikki ilmahälytykset, pommitusten kohteet ja niiden aiheuttamat tuhot. Päiväkoteja ja sairaaloita. Voimalaitosten pommitusten seurauksena laajat alueet koko maasta, jopa Republika Srbskan puolella, jäivät kokonaan ilman vetta ja sähköä. Presidentin palatsi, Sveitsin lähetystö.

USA, Britannia, Ranska, Italia, Belgia, Hollanti, Tanska, Turkki, Espanja, Kanada, Saksa ja Portugal olivat NATO:n laittomien pommitusten suorittajia. Italian ulkoministeri ehdotti vain sotilaskohteiden pommittamista mutta USA ehdottomasti vaati siviilikohteita.

Pommituksia perusteltiin Jugoslavian käyttäytymisellä Kosovon alueen albaaniväestöä kohtaan. Maan albaaniväestön fundamentalistinen terrorijärjestö UCK oli aloittanut, runsas vuosi ennen pommitusten aloittamista serbipoliisien, serbien ja yhteistyötä serbien kanssa harjoittavien albaanien tappamisen pyrkiessään taisteluillaan saavuttamaan itsenäisen muslimivaltion ehkä osana suur-Albaniaa.

Yhdysvaltojen ja USA:n vaikutuspiirissä olevan IMF:n irtisanoessa varoittamatta Jugoslavian saamat lainat, maan talouskurimus kiihtyi. Varakkaampien Slovenian ja Kroatian irtauduttua (EU:n ja USA:n voimakkaalla tuella) Jugoslaviasta, köyhä Kosovo jäi entistä enemmän Jugoslavian (Serbian) vastuulle, jolloin albaaniväestön asema heikkeni. Sosialistinen järjestelmä oli aikaisemmin taannut eri alueiden välisen tasauksen, mutta kriisin oloissa se ei ollut enää mahdollista.Albaaniväestön protesteja seurasi keskushallinnon kiristystoimia, jotka johtivat kriisin eskaloitumiseen.

Kosovon alueella käytiin jatkuvasti kahakoita armeijan ja serbipoliisien toimesta kansainvälisiä jihadisteja ja UCK:n terroristeja vastaan. Molemmin puolin tapahtui joukkotappamisia. Erityisen symboliseen asemaan nousi Racakin kylästä löydetty kuoppa, jossa oli 23 ruumista. Osa mediaa ja NATO (USA:n diplomaatti Walkerin hahmossa) katsoivat tämän "joukkoteloituksen" kaltaisen toiminnan olevan osoitus Jugoslavian hallituksen ja erityisesti presidentti Milosevicin aikomuksesta suorittaa albaanien kansanmurha.

Suomalainen oikeushammaslääkäri Helena Ranta työtovereineen tutki Racakin ruumiit. Miksi totuuden löytäminen kesti niin kauan, että NATO aloitti pommitukset ennen kuin työryhmä sai julki, että ruumiita ei ollut teloitettu vaan ne oli amuttu kaukaa, jotkut ehkä sattumalta pakoon juostessaan? Oletetun massamurhan päivänä pikkuruisessa kylässä taisteltiin aamusta iltaan. Siviilit olivat jo edellisenä kesänä lähteneet kylästä. Jugoslavian armeija oli ilmoittanut tiedotusvälineille

Lue lisää »

Helsingin Sanomien sotaretoriikka ja terrorismin rahoitus

Sunnuntai 20.1.2013 klo 10.51 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ulkomailla asuva suomalainen Helsingin Sanomien nettilehden lukija kysyi :"sotaanko siellä valmistaudutaan?" Puolustusliitto Ruotsin kanssa, eurooppalainen puolustus (yhdessä NATO-maiden kanssa) hyökkäysvaunukuva keskellä sunnuntailiitettä "kunnian" symbolina,aseostot, sotilasasiantuntijoiden lähettäminen Maliin ikäänkuin solidaarisuuden osoituksena EU:n jäsenenä tukemaan USA:n ja Ranskan sotapolitiikkaa. Kaiken huippuna 20.1. pääkirjoitus terrorismista ja sen rahoituksesta.Lehden vikahan ei ole se, jos joku poliitikoista on sotakiihkoilija, mutta lehden vastuulla on mikä on pääkirjoitusten ja tekstien kriitiikkiä osoittava analyysi.

HeSa kertoo pääkirjoituksessaan fundamentalistiterroristien rahoittavan aseostoja lunnasrahoilla!Uskooko pääkirjoitustoimittaja näin?

Tosiasiassa Yhdysvallat on rahoittanut ja kouluttanut terroristeja usean vuoden ajan Afganistanissa 1980-luvulla, vuoden ajan Bosniassa 1990-luvulla sekä antanut sen jälkeen NATO:n miehityksen antaman suojan terroristien koulutusleireille ja pysyvälle sijoittumiselle Bosniaan. Libyassa asetoimitukset ja NATO:n ilmatuki oli niin ylenpalttista, että aseita on vuosiksi eteenpäin. Joidenkin analyytikkojen mukaan Libya on luovutettu terroristeille. Suuri osa terroristeista on siirtynyt sekä Maliin että Syyriaan, jälkimmäiseen Saudi-Arabian ja Qatarin palkkasotureina.

Kaava on aina sama. Fundamentalisti muslimit saavat "kansainväliseltä yhteisöltä"aseet tehdäkseen likaisen, kaiken vastenmielisimpiä kidutuksen ja silpomisen muotoja käsittävän työn. Sen jälkeen Yhdysvallat ja NATO hyökkäävät "pelastamaan siviilejä", jakamaan maat ja rikkaudet kukin maataan edustaville yksityisille yrityksille.

Mikä on lehden analyysi Malista. Ei sanaakaan vuosi sitten keväällä Yhdysvalloissa koulutuksensa saaneen sotilaan vallankaappauksesta.Mihin sillä tähdättiin? Pohjois-Maliin virranneet terroristit on aseistettu "lännen" rahoilla.Nämä likaisen työn tekijät korvataan nyt Ranskan sotilaallisella puuttumisella, mitä seuraa kaiken kattava "kansainvälisen yhteisön" sotilaallinen tuki.

Syyriassa asiat ovat kesken. Terroristien aseellinen tukeminen on meneillään."Kansainvälinen yhteisö" ei halua lopettaa sotaa, sillä tavoitteisiin ei olla päästy. Liittoutumaton,Yhdysvaltojen ja Israelin arroganttiin yksinvaltaan kielteisesti suhtautuva hallitus on saatava tuhottua ja maa mielellään jaettua etnisiin "kansainvälisen yhteisön" hallinnassa oleviin pilkkeisiin kuten Jugoslaviassa. Siirtomaavalta halutaan palauttaa.

Helsingin Sanomat edustaa suomalaista uutisvälitystä. Valitettavasti lehden itsesensuuri estää kirjoittamasta asioista niinkuin ne ovat. Tällä hetkellä kansainvälisiä lakeja noudattava maa on se, jota vastaan lehden sotaretoriikka on kohdistettu. Myös itäisessä naapurissamme luetaan lehtiä.

Viisaus vaihtumassa uhitteluun Suomen ulkopolitiikassa

Lauantai 30.6.2012 klo 13.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tiedotusvälineiden kuva presidentti Niinistön asenteesta Venäjän edustajiin näyttäytyy uhmakkuutena ja töykeytenä. Lipevyyttä lähentelevä maireus kuvaa vuorostaan hänen ja ulkomaankauppaministeri Stubbin suhdetta USA:n edustajiin.

Historia usein toistaa itseään.

Etsimättä lähinnä mieleen tuleva toinen samantapaista asennetta osoittanut henkilö on myöhemmin presidentiksi valittu, maan hallituksen puheenjohtaja P.E.Svinhufvud. Vuoden 1918 alussa hän oli valmis luovuttamaan Suomen juuri Venäjän johtajien kädestä saaman itsenäisyyden Saksalle. Hänen kutsustaan Saksa miehitti Suomen, otti talouden ja kaupan hallintaansa ja määräsi Suomen valtiomuodon kuningaskunnaksi. Vain maailmanpolitiikan muutokset ja Saksan keisarikunnan romahdus vuoden 1918 lopulla pelastivat Suomen.

Svinhufvudin asenne Venäjään oli äärimmäisen kielteinen. Vasta Saksan kehoituksesta hän suostui menemään pyytämään Leniniltä Suomen itsenäisyyden tunnustamista.

Niinistön asenne vaikuttaa samanlaiselta. Häntä ei näytä kiinostavan, minkälaiseksi Venäjä kokee asiat. Hänellä ei ole empatia-aluetta yhteistyössä. Hänellä ei ole Kekkosen ja Halosen kaltaista sillanrakentajan asennetta, viisautta kuunnella ja oppia.

Svinhufvud analogiaa seuratakseni USA-johtoinen NATO edustaa 1918 Saksan armeijaa, jonka avulla Suomen kansan itsenäinen omaa identiteettiä ja etua korostava toimintatapa estyy. EU:n useilla jäsenmailla on erittäin kielteinen Venäjä-suhde ja toiset maat vuorostaan eivät tunne lähemmin Venäjää vaan ovat kylmän sodan logiikan varassa suhteessaan siihen. Nojautuessaan EU:n ulko- ja puolustuspolitiikkaan Niinistö voi olla varma, että se on Venäjän suhteen kielteisempää kuin Suomen tähän astinen itsenäinen, viisas suhde lähimpään naapuriin.

Ulkoministerinä ollessaan Alexander Stubb jo osoitti Georgian sodan yhteydessä asenteensa Venäjään. Tietämiensä, sodan alkuun liittyvien tosiasioden vastaisesti hän syytti Venäjää sodan aloittamisesta. Suomi oli tuolloin Etyj:n puheenjohtajamaa ja Tskhinvalissa, Etelä-Ossetian pääkaupungissa, oli tuolloin suomalainen, ukrainalainen ja valkovenäläinen sotilastarkkailija.Kaikki he olivat raportoineet Tbilisiin kolme päivää ennen sodan alkua Georgian valmistelevan hyökkäystä Etelä-Ossetiaan. Lopulta Georgia aloitti massiivisen tulituksen Tskhinvalia kohti ja sen maajoukot valtasivat kaupungin. Siten Stubb ei valehdellut vain omissa nimissään vaan Etyj:n puheenjohtajamaan nimissä.

Empatiakyvytön asenteellisuus ja uhmakkuus sekä valheellisiin tietoihin perustuva propaganda saattavat herättää kätten taputuksia Storyvillessä ja Iltapäivälehdissä. Valtiomieskategoriaan sillä tuskin pääsee USA:nkaan silmissä.

Media ja presidenttiehdokkaiden ihmisoikeudet

Lauantai 28.1.2012 klo 15.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi ei valitettavasti ole ihmisoikeuksien luvattu maa.Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä aikoinaan totesin kuinka Ruotsi on valovuoden Suomea edellä.

Tiedotusvälineet, joista useimmat ovat kauan sitten, päätoimittajiensa sanoin ilmoittautuneet NATO:n kannattajiksi, ovat pääsemässä hiotun tekniikansa avulla maaliin.

Ensimmäisellä kierroksella tenteissä ei puhuttu käytännössä mistään merkittävästä ulkopoliittisesta asiasta. Kierroksellahan oli todellinen ulkopolitiikan konkari ja NATO:n vastustaja.

Kun hänestä päästiin, tiedotusvälineet ovat ottaneet jäljelläolevan NATO:n vastustajan käsittelyynsä.

Helsingin Sanomat referoi tarkoitushakuisesti TV 1:n vaalitenttiä ja oheen merkitsee ehdokkaille plussat ja miinukset. Haaviston miinuksena on "hermostus" ja suupielen nykinä. Samaa hermostusta TV1:n toimittaja yritti istuttaa Haavistoon. 

Haaviston ilmeet ja eleet saattavat johtua aivan muusta kuin tavallisesta hermostuksesta. Se saattaa johtua tunteesta kun joutuu puhumaan esineen roolista ylivoimaa vastaan. Haavisto tietää, että toimittajien asenteet eivät viikossa muutu. Toimittajat pitävät itsestään selvänä, että Haaviston seksuaalinen suuntaus on vähemmän arvokas kuin Niinistön seksuaalinen suuntaus. He kohtelevat Haavistoa objektina subjektin sijaan. Toimittajat pitävät omaa vallankäyttöään normaalina, yleisenä.

Niinistö istuu tyytyväisenä vieressä tietäen, että hänen ylivoimainen asenteensa "normaalin" edustajana säilyy.Jos hänellä olisi eläytyminen tallella, hän ei nauttisi tästä. Mutta ilmeisesti hänelle asenne on yhtä normaali kuin toimittajillekin.

Isovanhempiemme aikaan omistaminen ja omistamiseen liittyvä äänioikeus oli normaalia. Se oli lainsäädännöllä taattua itsestään selvyyttä.Nyt ajassa on uudet itsestään selvyydet - yhtä alistavat kuin ennenkin.

Lasse Lehtisen ja Uutispäivä Demarin kootut selitykset vaalitappiosta

Perjantai 27.1.2012 klo 17.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Uuutispäivä Demari antoi jälleen kokonaisen aukeaman Lasse Lehtisen selityksille. Olisi kuitenkin syytä nostaa kissa pöydälle ja alkaa puhua asiaa.

Lasse Lehtisellä, Paavo Lipposella ja Uutispäivä Demarilla näyttäisi olevan yhteinen linja, joka kuitenkaan ei ole kaikkien demareiden linja.

Lasse Lehtinen luopui näyttävästi presidenttiehdokas- ehdokkuudestaan kun Lipponen, kolme päivää ennen kuin Heinäluoma oli luvannut ilmoittaa mahdollisesta suostumuksestaan ehdokkaaksi, piti näyttävän oman tiedotustilaisuuden.

Yllämainitun linjan edustajat eivät olisi missään tapauksessa halunneet Erkki Tuomiojaa puolueen puheenjohtajaksi, silloin kun tuo vaali oli ajankohtainen. Sen ainakin Lipponen muistaakseni ilmoitti julkisesti TV:ssäkin, mikä kummastutti suurta joukkoa SDP:n jäseniä ja äänestäjiä. Jos puheenjohtajasta olisi järjestetty neuvoa antava jäsenäänestys, Tuomioja olisi mitä todennäköisimmin ollut voittaja.

Viimeisen puolen vuoden aikana ennen eduskuntavaaleja SDP löysi kuitenkin, Lehtisen linjasta poikkeavan, aatteellisen pohjansa ja menestyi vaaleissa tästä johtuen. Jutta Urpilaisesta kehittyi puheenjohtaja, jonka toimiin oli ilmestynyt ideologisesti vankka runko. Tämä johti hyviin hallitusneuvotteluihin ja hyvään ministerilistaan.

Lasse Lehtistä tällainen meno ei näytä tyydyttävän. Uskoessaan Lipposen toteuttavan Lehtisen linjaa hän tyytyi antamaan sivustatukea kirjoituksillaan ja kolumneillaan. Niissä hän haukkuu Suomen kansan typeräksi ja pimeyden laaksossa kulkevaksi, kun se ei ymmärrä NATO:on liittymisen ihanuutta. Hän haluaisi Suomeen Blairin keskustaa kosiskelevaa linjaa, joka Britanniassa on jo kuopattu ja siirrytty pelin politiikasta aatteellisemmalle pohjalle.

Lehtinen saatta ihailla Blairin politiikkaa myös siksi, että Blair oli vankkumaton Yhdysvaltojen sotapolitiikan kannattaja.

Suuri osa sosialidemokraatteja ja puolueen kannattajia varmasti tuskastuneena odotti milloin kiusallinen presidentinvaalitaisto loppuisi. Sen jälkeen päästäisiin kylmältä sodalta kalskahtavasta "länteen asemoitumisesta" ja NATO:n kannattamisesta, lähemmäs puolueettomuus- ja liittoutumattomuus- politiikkaa.Euroopan Unionin jäsenenäkin voi olla puolueeton ja liittoutumaton eli itsenäisesti ajatteleva ja rakentavan panoksensa antava valtio.

Lipponen julistautui kaikkien presidenttien, Paasikiven, Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen linjan kannattajaksi. Näen kuitenkin yhtäläisyyttä vain Ahtisaaren kanssa. Kekkosen - Halosen-linja on toisenlainen.

Helsingin Sanomien NATO-hysteria

Sunnuntai 25.12.2011 klo 15.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat oli ilmeisesti tarkoittanut järjestämänsä NATO-kyselyn tukemaan Niinistön presidentinvaalikampanjaa. Tulosta ei voinut jättää julkaisematta vaikka suomalaisten NATO-vastustus on entisestään lisääntynyt, päinvastoin kuin Helsingin Sanomat olisi toivonut. Helsingin Sanomien kuten muidenkin johtavien sanomalehtien päätoimittajat ovat jo kauan sitten ilmoittautuneet NATO:n kannattajiksi.

Niinpä Helsingin Sanomat paheksuu, riveillä ja rivien väleissä, pääkirjoituksessaan suomalaisten heikkoa asiantuntemusta ja siten "väärää" mielipidettä. Varmemmaksi vakuudeksi lehti julkaisee samassa numerossa "NATO:sta sanottua" -otsikolla kuusi pääasiassa NATO:a puoltavaa kirjoitusta.

Varmemmaksi vakuudeksi, toimittaja Unto Hämäläinen kaikkitietävän oloisesti julistaa kuinka vaalit on jo ratkaistu ja kyse on vain joidenkin ehdokkaiden panoksesta omien puolueittensa kannatuksen nostamiseksi.

Hän rinnastaa Niinistön ja Koiviston ja tekee kiemurtelusta ja epäselvistä vastauksista hyveen. Hän uskottelee, että ne, jotka eivät kannata Niinistöä, ovat tehneet NATO:sta mörön, jota käytetään poliittisena lyömäaseena.

Hämäläinen väittää, että Suomea ei liitettäisi NATO:oon vaikka Niinistö olisi presidenttinä. Miksi sitten Alexander Stubb, kokoomuslainen viime hallitusneuvotteluiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän vetäjä, on pitänyt NATO:oon liittymistä selviönä? Kokoomuslainen presidentti ja kokoomuslainen pääministeri muodostavat todennäköisimmän NATO:oon pyrkivän värisuoran.

Helsingin Sanomien NATO-propaganda on niin kouristuksenomaista, että Unto Hämäläinen alentuu logiikan lait alittaviin päätelmiin saadakseen ajettua lehden tavoitetta. Toimittaja ei ole elänyt sodan aikaa eikä tunnusta Suomen geopoliittista asemaa. Kylmän sodan ja "suomettumisen" asenteet vaivaavat hänen ikäluokkaansa. Niin nuorisoikäluokka kuin sotia ennen syntyneet ovat Hämäläisen kanssa eri mieltä NATO:sta. Hämäläinen tietää paremmin kuin kirjoittaa.

Median vaalihysteria kasvaa

Sunnuntai 18.12.2011 klo 14.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tärkeimpien sanomalehtien päätoimittajat ilmoittivat jo kauan sitten kannattavansa Suomen liittämistä NATO:on.Tämän hankkeen takaajaksi on varattu NATOon liittymistä voimakkasti ajavan Kokoomuksen Sauli Niinistö.Päätoimittajista riippuvaisten alaisten on syytä toteuttaa lehtien linjaa.

Olen pyrkinyt seuraamaan vaaleihin liittyviä TV-ohjelmia ja lehtiartikkeleita. Kokeilin myös Yle:n ja HeSa:n vaalikonetta. Presidentin vaaliehdokkaiden esittelyn neutraalius tai värittyneisyys huvitti paljaudessaan. Presidentin tehtäviin liittymättömien kysymysten runsaus ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohuus pani miettimään mihin virkaan hakukoneet etsivät sopivaa ehdokasta.

TV:n ulko-ja turvallisuuspoliittinen paneli oli farssi. Eihän siinä keskusteltu ulko-ja turvallisuuspolitiikasta.Ohjeena näyttää olevan pitää paneelit viihteellisinä, siten kun toimittajat viihteellisyyden ymmärtävät.

Sauli Niinistön mielipiteistä en ole saanut selvää. Saattaa olla, että hän pyrkii parhaaseen tulokseensa sinnittelemällä pelkällä imagolla.Pidän hänen juridisista erittelyistään ja uskon, että hän on hyvä juristi ja valtiovarainministeri.

Paavo Väyrysessä pidän hänen selkeydestään. Tiedän hänen kantansa ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Hän vastaa kysymyksiin selkeästi ja perustelee kantansa. Hänessä on lämpöä ja persoonallisuutta. Luotan hänen kykenevän näkemään Suomen aseman Venäjän naapurissa ja pitämään Suomen ja Venäjän rajan rauhan rajana vastakkainasettelun sijaan.Hänellä on laaja ulkopoliittinen kokemus.

Presidentin on kyettävä hahmottamaan laajoja ulkopoliittisia kokonaisuuksia. Toimittajien kokonaisuudesta irrotetut heitot Venäjän ohjuksista, johon NATO- ja Venäjä-kortin käyttäjät tarttuvat ovat tarkoitushakuisia.

Suomen media vaikenee siitä, miksi Venäjän presidentti on sanonut tarvitsevansa lisää varustautumista: vastaamaan Yhdysvaltojen ja NATO:n tukikohtien ohjuksiin pitkiin Venäjän rajaa. Media levittää satua Venäjän NATO-jäsenyydestä.

Medialle vaarallisin ehdokas on kiistatta Paavo Väyrynen.

Lipponen syö demareiden kannatusta

Lauantai 8.10.2011 klo 9.08 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kyky tuntea, eläytyä, toisen kunnioitus, rehellisyys ja demokrattisuus ovat myös poliitikon tärkeimpiä ominaisuuksia. Tästä huolimatta politiikassa menestyy usein kuori, jolta nämä ominaisuudet täysin puuttuvat. Tiedon puutteen ja yksipuolisen tiedonvälityksen ohjaamat kansalaiset on helppoa saada lyhyellä tähtäyksellä kannattamaan myös omaa etuaan vastaan toimivia poliitikkoja.

Monessa Euroopan maassa vasemmistopuolueet lähtivät "puoliporvarilliselle" kolmannelle linjalle, niin myös Suomessa.Porvarilliset puolueet osaavat kitenkin porvarillisen politiikan paremmin. Tästä ei tullut vasemmistopuolueille pitkäaikaista menestystä.

Paavo Lipponen ilmoittautui presidenttiehdokkaaksi ennen kuin puolue oli käynyt normaalijärjestyksessä ehdokasasettelun. Tämä oli ensimmäinen epädemokraattinen , vallankäyttöön pohjautuva ele. Ei ihme, että toinen vallankäyttöön ja peleihin ihastunut Lasse Lehtinen heti luopui ehdokkuudesta.

Demarit olivat perusteellisella työllä saavuttaneet eduskuntavaaleihin 2011 mennessä takaisin menetettyä kannatustaan. Aatteellisuus, demokratia ja eläytyminen myös heikoimpien asemaan oli palannut toiminnan keskiöön. Tämän nousujohteisen kannatuksen katkaisi kaksi päätekijää. Toinen oli niin kaupallisen porvarillisen lehdistön ja myös TV:n voimakas hyökkäys valtionvarainministeri Urpilaista vastaan, jonka oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta korostava sinnikäs työ ansitsisi ihailua. Kriitikoiksi hankittiin myös Euroopan parlamentin jäsenet puolueista riippumatta, jotka kauhistelivat "herrasväen" tapoja kunnioittamatonta toimintaa. Median vastustuksen taustalla on kuitenkin koko demareiden tavoittama aito aatteellinen linja,jonka Suomen taloudellisen vallan käyttäjät haluaisivat murskata.

Toinen tekijä oli Paavo Lipponen. Lipponen edustaa vallankäytön politiikkaa. Hän edustaa Irakin sodan hyväksymistä, Bushin, toivottavasti sotarikoksista syytteeseen joutuvan presidentin kanssa käytyjä luottamuksellisia liittoutumiskeskusteluja,NATO on liittymistä, epädemokraattista euroon liukumista. Lipponen ilmoittautui Kekkosen, Koiviston,Ahtisaaren Halosen linjan kannattajaksi ja jatkajaksi.Hänellä ei ole mielestäni mitään yhtäläistä, Kekkosen ja Halosen kanssa, jotka toiminnallaan ovat osoittaneet humaaniutta, luovuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sen sijaan Ahtisaaren kanssa hän on hengenheimolainen.

On surullista, että oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja aidon ihmisten kanssa tehdyn poliittisen työn hedelmät nyt katoavat, toivottavasti palatakseen taas käydyn presidentin vaalin jälkeen takaisin. Työtä se vaatii.

Helsingin Sanomat hyökkää kaikilla rintamilla

Perjantai 26.8.2011 klo 10.50 - Pirkko.turpeinen-Saari

26.8.2011 Helsingin sanomat hyökkää pääkirjoitussivulla, kotimaassa ja yleisönosastossa pääoma- ja NATO myönteisen ideologiansa mukaisesti. Pääkirjoituksen viimeistä kappaletta lukiessa tuntuu, että kirjoittajan villinlännen logiikka joko johtuu postmodernista historiallisen prosessin tajuamisen katkeamisesta tai ikäkausierosta.Kirjoittaja valittelee Suomen poisjäämistä Naton lento- ja merioperaatioista!

Kuvavalinta valtiovarainministeri Urpilaisesta on ilmaiseva.Helsingin Sanomat ei suin surmin halua nähdä, että vakuuksien vaatimisessa ei ole kysymys populismista vaan demokratiasta.

Kun kylmä sota päättyi, joku viisas totesi, että Yhdysvalloilla ja pääomalla ei ole enää "kommunismia" vastustajanaan. Nyt sen päävastustaja on itse demokratia.

Kansalaiset ja veronmaksajat maksoivat tekemästään työstä ansaitsemillaan rahoilla ensin pankkien ja niiden valvomisen hoitamatta jättäneiden korruptoituneiden virkamiesten virheet.Nyt valtioita huudetaan apuun pelastamaan toisia valtioita, joiden tilasta pankit ovat jälleen keränneet melkoiset voitot.

Helsingin Sanomat antoi tilaa Matti Vanhasen laajalle yleisönosastokirjoitukselle.Myös A-studio oli haastatellut häntä. Vanhanen esiintyy "vanhempana valtiomiehenä",johon Saksan pääministeri Angela Merkel on puhelinyhteydessä Sarkozyn ja Junckersin ohella. Matti Vanhanen ei olisi näiden konservatiivisten poliitikkojen soittolistalla, ellei hänestä olisi pääomapiireille jotakin hyötyä.Vakuudettomat lainat hyödyttäisivät Saksan pankkeja. Vanhasen hallituksen hallintarekisteri- ja osakeyhtiölakien muutokset vapauttaisivat sijoittajat veronmaksusta. Palvelukset tapahtuvat sulle-mulle periaatteella.

Ex-pääministeri, jonka hallitus hukkasi rikkaiden veronalennuksiin saman summan, joka nyt on kerättävä palveluja supistamalla, sopii pääomapiirien mannekiiniksi, mutta ei edusta demokratiaa eikä kansanvaltaa.

Sijoittajien mielialapolitiikkaan ei voi vastata kaatamalla veronmaksajien rahoja kuin kaivoon. Ainoa järkevä ratkaisu on lisätä demokratiaa ja yhteistä näkemystä koko EU:n tasolla. Suomi on tehnyt erinomaisen, rohkean aloitteen. Helsingin Sanomille vastuullisen politiikan tunnistaminen näyttää todellisuuserosta johtuen mahdottomalta.

Lisää NATON kannattajia presidentinvaaleihin

Torstai 11.8.2011 klo 18.34 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mitä enemmän NATO:on liittymisen kannattajia ilmoittautuu presidentinvaalikilpaan sitä tyytyväisempänä kaupallinen media hykertelee. Suuri osa merkittävien lehtien päätoimittajista on jo aikoja sitten julkisesti ilmoittautunut NATO:n kannattajaksi. Lasse Lehtinen ja Paavo Lipponen ovat olleet Niinistön ohella median lempiehdokkaita. Mikä heitä presidentteinä erottaisikaan toisistaan.

Demarit hylkäsivät (tosin puolueen ulkopuolisten avulla) aikanaan Kalevi Sorsan ja valitsivat NATOa ja Yhdysvaltojen ja NATO:n laittomia sotia kannattavan Ahtisaaren hänen sijaansa. Spekulointi porvarillisilla äänillä ohitti pidempiaikaisen kannatuksen takaavan aatteellisuuden ja työväen moraalin.

Painettaisiinko nyt jarrua - juuri kun demarit ovat pystyneet toimimaan aatteensa pohjalta linjakkaasti niin eduskuntavaaleissa kuin hallitusta muodostettaessa ja ministereitä valittaessa ja sen vuoksi kyenneet palauttamaan uskottavuutensa kansalaisten silmissä?

Heitettäisiinkö puoluekokouspäätökset ja kansan mielipide NATO:n suhteen romukoppaan? Heitettäisiinkö samalla menemään myös Tarja Halosen hienot presidenttikauden saavutukset?

Jos demarit valitsevat presidenttiehdokkaakseen NATO:a ja laittomiin sotiin lähtemistä kannattavan ehdokkaan, minkä valinnan eteen kansalainen joutuu? Tähänastisista mahdollisista ehdokkaista vain Timo Soini on suhtautunut NATO:on kuten suomalaisten enemmistö, kielteisesti. Vihreiden Pekka Haavisto on ilmaissut kielteisen kantansa pehmeämmin, mutta se on kielteinen.

Tarja Halonen uskalsi todeta Irakin sodan laittomaksi YK:n yleiskokouksen puheessaan. Hetken tuntui hyvältä olla suomalainen. 

Kun nyt katsoo asetelmaa, huoli pyrkii puseroon. Eipä ihme, että eräässä lounaskeskustelussa jo ehdotettiin leikkisästi poikkeuslakia Tarja Halosen valitsemiseksi kolmannelle kaudelle.

Julian Assange ja Ruotsi

Keskiviikko 22.12.2010 klo 18.25 - Pirkko Turpeinen-Saari

David Frost haastatteli Wikileaksin Julian Assangea Aljazeeran Frost over the World ohjelmassa.( www.aljazeera.net/English, josta pääsee Frost over the World videoihin) Ohjelmassa Assange kertoi mysteerisen pidätyksensä taustoista. Ruotsin ja Yhdysvaltojen keskinäinen riippuvuus ja Yhdysvaltojen kyky vaikuttaa ruotsalaisiin poliitikkoihin erilaisten salaisuuksien varjolla tuli ilmeiseksi.

Haastattelun pohjalta näytti selvältä, että Yhdysvallat katsoo Ruotsin jo olevan Naton jäsen. Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja pyörsi sanansa Ruotsin vetäytymisestä Afganistanista oltuaan kutsuttuna vieraana Yhdysvaltojen lähetystössä. Kun muistetaan kuinka paljon taloudellista apua CIA on antanut, aikaisemmin pitkäaikaiselle valtionhoitajapuolueelle, epämiellyttävien ilmiöiden kurissapitämiseksi vuosikymmenten ajan, lienee mahdollista, että tätä keskinäistä Hyvä Veli - verkostoa ei voi vahingoittaa ilman seurauksia.

Ruotsin ylin syyttäjä Tukholmassa oli ilmoittanut mielipiteenään, että Assange ei ole tehnyt mitään, mikä edellyttäisi syytteen nostamista. Sosialidemokraattinen poliitikko Göteborgissa oli vienyt asian paikalliselle syyttäjälle, joka alkoi vaikuttaa syytteen nostamiseksi.

Wikileaksin johtava hahmo kuvaa kuinka hänen ei tarvitse pyytää aineistoa vaan monet kellonsoittajat, tavallista rehellisemmät, tuntevat ihmiset toimittavat Wikileaksille materiaalia.

Assange kuvaa korruption kietoutuneisuutta globaalisti.Aluksi Wikileaks paljasti lähellä olevien valtioiden vallankäyttöä ja korruptiota. Yhdysvaltojen sotilastiedustelun budjetti on suurempi kuin muiden yksittäisten valtioiden yhteensä. Vaikka Yhdysvallat ei ehkä olekaan maailman korruptoitunein valtio,vähitellen paljastui materiaalin lisääntyessä, että se on aina sidoksissa muihin vielä korruptoituneempiin maihin, jolloin sen osuus maailman korruptiossa on suurin.Sen imperiumin luonne antaa sen valtiohallinnon ja armeijan toimijoille mielikuvan, että he voivat tehdä mitä tahansa, laeista, ihmisoikeuksista tai kansainvälisistä säädöksistä riippumatta.

Ohjelman vetäjä Sir David Frost totesi lopuksi, että jäämme kaikki jännityksellä odottamaan mitä jatkossa tapahtuu. Itse Assangeen erityisesti Ruotsin taholta kohdistetut oikeusvaltion periaatteiden hämärtymiseen viittaavat toimet, Nato-kysymys ja poliitikkojen sidokset ovat meitä suomalaisia erityisesti kiinnostavat mutta myös meihin liittyvät yksityiskohdat.

Kansalainen ja turvallisuus

Maanantai 6.12.2010 klo 9.30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Aljazeera uutiskanava kuvasi tutkivan journalismin keinoin People and Power- ohjelmaotsikolla Euroopan unionin kansalaisilta kerättyjen verorahojen valumista rikollisiin käsiin.Esimerkkeinä Calabrian mafian toimintatavat miljardien huijaamiseksi sekä Espanjan rakennusyritysten peiteotsikolla haalitut rahat.

Euroopan unionin rahoitustarkastuksen 20 työntekijän mahdollisuudet tutkia väärinkäytöksiä ovat minimaalisia. Lisäksi he kertoivat, että heitä ei myöskään kuunnella.Rikosten vakavuutta ja suuruutta kuvaa muun muassa se, että rikoksia paljastanut calabrialainen rakennusyrittäjä on nyt poliisin 24 tunnin suojeluksessa koska hänen henkensä on vaarassa.

Suomen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä ja turvallisuuteensa liukuvat hänen käsistään. Spekulatiivinen rahamassa määrää nykyisten ehtojen vallitessa talouspolitiikasta. Poliittiset johtajat juoksevat hätäkokouksesta toiseen kykenemättä, ja itse asiassa tilaisuuden tullen riittävällä yksimielisyydellä haluamattakaan, saada tilannetta haltuunsa.

Suomen kansalaisen verorahoja menee paitsi keinottelijoiden ja pankkien pelastamiseen myös EU:n kautta suoraan muunlaiseen rikolliseen toimintaan.

Ainoa jäljelle jäävä merkittävä politiikan alue, johon kansalainen voi äänestämällä vaikuttaa on puolustuspolitiikka.Suomen turvallisuuden avainasia on pysyminen liittoutumattomana. Suomen tulee pysytellä NATO:n ja Venäjän vastakkainasettelun ulkopuolella. Kun suomalainen ei voi vaikuttaa talouspolitiikkaan äänestämällä, voi hän turvallisuuspolitiikkaa säätelemällä vaikuttaa siihen, että ei joudu sotilaallisen konfliktin uhriksi.

Tulevissa eduskuntavaaleissa NATO-kysymys on otettava politiikan keskiöön. Mikäli vasemmiston passiivisuuden seurauksena kokoomus edelleen saa vahvimman kannatuksen, murenee viimeinenkin oljenkorsi kansalaisen mahdollisuuksissa vaikuttaa omaan turvallisuuteensa.Suomi ujutetaan NATO:oon. Vasemmiston voimaa on murentanut joidenkin vaikutusvaltaisten salonkimilitaristien kuuluminen SDP:hen. Näiden NATO-myötäily on vienyt SDP:n uskottavuutta.

Euroopan monet mielenosoitukset,viimeisenä Espanjan lennonjohtajien poistuminen työpaikalta osoittaa kuinka kansalaisten mitta on täynnä ja seurauksista välittämättä turhautuminen saa piittaamattomuuden sävyjä. Kun erilaiset rikolliset saavat valtaa EU:ssa ja osa poliitikoista toimii moraalittomasti, myös Suomessa ei kansalaisilta voi odottaa tyyneyttä ja alistumista pelon ja turvattomuuden uhatessa. Reaktiot saattavat johtaa anarkiaan ja kaaokseen.

Mikael Pentikäisen Kekkonen

Tiistai 7.9.2010 klo 13.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suurimpien suomalaisten sanomalehtien päätoimittajat ilmoittivat joitakin vuosia sitten olevansa Suomen NATO:oon liittymisen kannalla. Mikael Pentikäinen ei tuolloin ollut päätoimittaja mutta 7.9. 2010 HeSa:n artikkelinsa pohjalta hänet voisi lukea tuohon joukkoon.

Päätoimittaja Pentikäisen mielestä "NATO-jäsenyyttä voisi kelpo perustein pitää kekkoslaisena ajatteluna".

Perusteluna Pentikäinen pitää Kekkosen lausahdusta "Vaikka koko muu Eurooppa muuttuisi kommunistiseksi, Suomi jää perinteisen pohjoismaisen kansanvallan pohjalle".

Lukija jää ihmettelemään miten NATO ja yllämainittu lause liittyvät toisiinsa. Päinvastoin Suomen jääminen omien intressiensä mukaisesti valitsemansa kaltaiseksi osoittaa riippumattomuutta ja itsenäisyyttä eikä liittoutumispyrkimystä.

Pienikin perehtyminen Kekkosen ajatteluun ja toimintaan osoittaa sen, että hän ei missään tapauksessa olisi NATO-jäsenyyden kannalla. Kekkosen johtoajatus oli puolueettomuus. Siis ei pelkästään liittoutumattomuus vaan puolueettomuus. Hänen mielestään Suomen ulkopoliittinen linja perustuu maantieteeseen. Suomi on pysyvästi suurvallan naapuri ja Suomen on otettava huomioon sen intressit. Suurin uhka Suomelle olisi lännen ja nykyisen Venäjän välinen konflikti, jossa Suomi olisi vastakkaisessa leirissä kuin Venäjä. Pienenkin ajatusprosessin jälkeen tuo on itsestään selvyys. Vain uskottava sotilaallinen liittoutumattomuus takaa Suomen turvallisuuden.

Kekkosen mukaan Suomen linja on pysyttäytyminen suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella. Tätä hän toisteli.

Kekkosen ajattelun kaltaista viisautta ja kypsyyttä löytää vain harvassa nykypoliitikossa, toimittajien omien ajatusten syvällisyys tai sen puute ei useinkaan paljastu.

Urho Kekkosen ajattelu johti siihen, että aikaisempi melko musta-valkoinen ajattelu muuttui luovaksi prosessiksi, jonka parhaat ilmentymät näkyvät 1970-luvun alkupuolen kirjoituksissa ja teoissa. Kekkonen oli sitä mieltä, että Suomi voi voida hyvin vasta kun kaikki muutkin maapallon maat voivat hyvin.Eli muiden hyvinvointi on myös Suomen etu. 

Jos tämä suhteutetaan Suomen Venäjä-suhteisiin voitaisiin sanoa, että Suomi voi hyvin sitten kun Venäjä voi hyvin.Toisin sanoen kaikki mitä Suomi voi omassa pienuudessaan tehdä suuren Venäjän hyväksi on toimintaa, minkä Kekkonen hyväksyisi. Tästä seuraa- Kekkosen prosessiajattelua seuraten, että Venäjäkin suhtautuisi Suomeen samalla tavalla. Kielteisyys ei ruoki tällaista kehitystä vaan myönteisyys. Myönteisyys ei ole pelkuruutta tai kyyristelyä.Se on ainoa pohja luoville suhteille niin ihmisten kuin kansakuntien välillä.

Vieraat joukot ulos Afganistanista sanoo Malalai Joya

Torstai 25.2.2010 klo 10.10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Afganistanin parlamentin naiskansanedustaja Malalai Joya on vihainen. Hän on kirjoittanut omaelämäkerran "Nainen sotaherrojen keskellä" ( Een vrouw tussen de krijgsheeren"). Malalai on varma,että Afganistanin ongelmia ei voida ratkaista millään "siivousoperaatiolla".

Hän kuvaa haastattelussaan De Morgen-lehdessä kuinka hämmästynyt hän oli kun hän istui ensimmäistä kertaa Loya Jirghassa tai myöhemmin parlamentissa keskellä sotapäälliköitä, jotka muualla maailmassa olisivat oikeudessa sotarikoksistaan. Hän kuvaa kuinka sotapäälliköt ovat ympäröivien valtiomahtien, Intian, Kiinan, Iranin ja Pakistanin taloudellisesta tuesta riippuvaisia omia etujaan ajavia vastenmielisiä tyyppejä.

Malali Joyan mielestä naisten oikeudet tämän päivän Afganistanissa eivät ole yhtään sen paremmat kuin Talibanin hallinnon aikana. Naisten oikeuksien parantamista on turha pitää perusteena vieraiden joukkojen Afganistanissa pitämiselle.

Malalai näkee neljä vihollista, joita vastaan on taisteltava.

" Ulkomaiset joukot on saatava pois maasta, Karzai on siirrettävä pois valtaistuimeltaan, mitään neuvotteluja Talibanin kanssa ei tule suunnitella eikä etenkään sotapäälliköiden eikä heidän rahoittajiensa kanssa. Vasta sen jälkeen voidaan kehittää aitoa afganistanilaista demokratiaa".

Malalai erottelee ulkoiset viholliset sisäisistä. "Ulkoisia vihollisia ovat Nato-joukot, jotka miehittävät maatamme ja aiheuttavat siviiliuhreja sekä alueelliset mahdit kuten Intia, Iran, Kiina ja Pakistan, jotka tukevat sotaherroja. Sisäisesti meidän tulee taistella näitä sotapäälliköitä vastaan ja Talibania vastaan".

"Maassamme ei voi olla minkäänlaista rauhaa ja tasapainoa jos ulkopuoliset puuttuvat asioihimme tyydyttääkseen strategisia intressejään. Pelätään, että Nato-joukkojen vetäytymisestä seuraisi sisällissota. Onko nykyinen sota sitten parempi"?

Malalai puheet parlamentissa ottivat niin sotaherrojen kunnialle, että parlamentti äänesti hänen erottamisestaan, jonka presidentti Karzai hyväksyi. Tämä on siis rahavallan, korruption ja demokratian suhde Afganistanin parlamentissa.

Milloinkahan Euroopan unionin maat lakkaavat tukemasta Yhdysvaltojen ja Naton sotaretkeä Afganistanissa, mikä sotaretki uhkaa laajentaa turvattomuuden käsittämään myös kaikki ympäröivät maat. Vai pystytäänkö pinnallisella tiedonvälityksellä manipuloimaan nyt sotaan osallistuvat maat Suomi mukaan luettuna jatkamaan harhaista projektiaan?

Alexander Stubbin hätä johtaa hätiköintiin

Lauantai 24.1.2009 klo 17.29

Tämän päivän , 24.1. 2009 HeSa:n mukaan Alexander Stubb oli toisaalla tulkinnut laajan yhteisymmärryksen NATO:sta tarkoittavan tasavallan presidentin ja maan hallituksen yhteisymmärrystä. Tätä voi tietenkin yrittää markkinoida julkisuudessa, mutta ajattelevalle kansalaiselle laaja yhteisymmärrys tuo mieleen hallituksen, Tasavallan presidentin, opposition ja kansan yhteisymmärrystä asiassa. Yhteisymmärrys ei ole yksimielisyyttä eikä sitä tarvitakaan mutta yhteisymmärrys kansan kohtalonkysymyksessä on kerrankin pystyttävä saavuttamaan.

Suomen eliitti on 1920 ja 1930-luvuilla kohtalokkaasti johtanut toimillaan ja asenteillaan Suomen tuhoisiin sotiin. Suomen kansa on tästä verellään maksanut ja oppinut. Jos tätä oppimista eliitin toimesta vähätellään on sanottava, että eliitti ei ole tehtäviensä tasalla.

Turvallisuuspolitiikan kulmakivi on pyrkiminen rauhaan ja ystävyyden rakentaminen yli rajojen, tällä hetkellä globaalisti. Valtiovallalla ei ainakaan julkisuudessa ole rauhan- ja ystävyyden rakentamisen taitojen ohjelmaa. Silti Suomen YK-joukkojen rauhanturvaajia on kehuttu luontaisista ystävyyden- ja yhteisymmärryksen rakentamisen taidoista. Ehkä näiltä entisiltä rauhanturvaajilta liikenisi aikaa kertoa myös ulkoministeri Stubbille miten ystävyyden rakentamisen kautta paljastuu myös totuus eri osapuolista, joiden välillä rauhanturvaajat toimivat.Libanonissa työskennelleet voisivat valaista Lähi-itää.

Ahtisaaren lausunto hävettää

Lauantai 11.10.2008 klo 21.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Juuri Nobelin rauhanpalkinnos saanut presidentti Martti Ahtisaari osoittaa arvostelukyvyttömyyttä ja loukkaamisen halua antaessaan lausuntoa TV yhden iltauutisille 11.10. Hän väittää, että Venäjä ei ole demokratia ja että se on verrattavissa kehitysmaahan ja ilmaisi Venäjän potevan alentunutta itsetuntoa. Lisäksi hän kehoittaa Suomea liittymään NATOon, jotta Suomi ei näyttäisi kummalliselta. ( Aikaisemmin hän on kehottanut Suomea liittymään NATOon, jotta suomettumispuheet loppuisivat). Molemmat NATOon liittymisperusteet tuntuvat ohuilta ja varsin merkityksettömiltä.

Rauhanpalkinnon saajalta toivoisi sydämen sivistystä ja viisautta sekä halua rakentaa yhteistyötä ja rauhaa. Alentuva loukkaava suhtautuminen lähimpään naapurimaahamme ja kehotus liittyä sotilasjärjestöön tuntuvat hätkähdyttäviltä ja ainakin minä  häpesin Ahtisaaren lausuntoa. Namibian presidentti Sam Nujoman käsitys Ahtisaaresta taloudellisesti mahtavien suurvaltojen palvelijana ja oman uran kaiken edelle asettajana tuntuu tämän päivän valossa entistä perustellummalta.

Arvostellessaan lähintä naapuriamme hän loukkaa paitsi venäläisiä Venäjällä myös Suomessa asuvia venäläisiä. NATO-puheillaan hän loukkaa suomalaisten enemmistöä, jotka ovat NATOon liittymistä vastaan. Hän loukkaa Irlantia, Itävaltaa, Sveitsiä ja muita maita, jotka eivät ole NATOn jäseniä.Itävallan perustuslaki suorastaan kieltää sotilasliiton jäsenyyden.

On valitettavaa, että Nobel.komitea lisäsi palkinnolla Ahtisaaren painoarvoa esittää suomalaisten edustajana alentuvia loukkaavia kantoja maailmanpolitiikasta.