Hurskastelua homoudella ja ihmisoikeuksilla

Perjantai 20.1.2012 klo 9.59 - Pirkko.Turpeinen-Saari

Presidenttitenteissä on paneuduttu homouteen ja ihmisoikeuksiin. On kysytty tulisiko Suomen seurata kehitysyhteistyön kriteerien asettamisessa Yhdysvaltoja ja Britanniaa, jotka haluavat poistaa homojen syrjinnän pidättämällä raha-avun esimerkiksi Tansanialta.

Olisiko ulkovaltojen tullut puuttua Suomen homojen syrjintään aktiivisemmin. Psykiatrina olen nähnyt ja kokenut suomalaisten homojen syrjinnän aiheuttaman tuskan. Siitä ei ole kauan kun suomalaiset homot katsoivat , jos kynnelle kykenivät, haluavansa mieluummin muuttaa ulkomaille kuin pysyä vihamielisessä Suomessa. 

Yhdysvallat on vasta vuosi sitten muuttanut virallista suhtautumistaan homoihin omassa armeijassaan,asenteisiin tuo muutos ei ole vaikuttanut. Nyt maa on kuitenkin tuomarina valmis asettamaan ehtoja muiden maiden omille asennekehitys prosesseille. Tämä on niin sanottua pikademokratian opetusta.

The New York Review of Booksin mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö vankiloissa on Yhdysvaltojen suurin ihmisoikeusongelma.Laaja artikkeli kuvasi massiivista ongelmaa ja sitä kuinka vastuuhenkilöt eivät joutuneet oikeuteen vaan saivat ylennyksiä virkaurallaan. Lehti tarkoittaa varmaan sisäistä ihmisoikeusongelmaa. Miljoonan Irakilaisen tappaminen laittomassa sodassa ja 10v kestäneessä taloussaarron ja lentokiellon jaksossa, lienee vielä suurempi ihmisoikeusongelma.

Suomen poliitikot, suuri osa presidenttiehdokkaista mukaan luettuna, esiintyvät ihmisoikeuksien mestareina milloin minkäkin maan suhteen. Edellytetään esimerkiksi, että huomautetaan Venäjälle ja Kiinalle heidän ihmisoikeusloukkauksistaan. Huomautammeko Yhdysvalloille sen massiivisista ihmisoikeusloukkauksista. Näin eilen Aljazeeralta Guantanamon vankileirillä olleen kanadalaisen kuulustelun ja kidutuksen, joka oli videoitu. Katsominen oli todella vaikeata. Sen edellytyksenä, että tulkkina toiminut vanki pääsisi elinaikanaan vankilasta, oli se, että hän "tunnustaisi" tehneensä rikoksen, jota ei ollut tehnyt. Totuuden sitkeä toistaminen olisi aiheuttanut pysymisen 40 vuoden ajan vankilan seinien sisällä + täydellisen henkisen hajoamisen kidutuksen seurauksena. Näillä valheellisilla tunnustamisilla Yhdysvallat haluaa todistaa kuinka perusteltua on pitää vankilaa. Näin vaarallisia rikollisia siellä on!

Jos Suomen poliitikot jaksaisivat perehtyä Kiinan tuhansia vuosia kehittyneeseen kulttuuriin ja siihen, miten kiinalaiset ajattelevat hyvän elämän syntyvän ja toteutuvan mahdollisimman monelle, vuorovaikutus olisi ehkä hedelmällisempää. Kuinka Suomi 100 vuotisen kulttuurinsa ansiosta onkaan nousut niin päteväksi neuvomaan tiettyjä maita, joiden se haluaisi omaksuvan niin sanotun läntisen instant demokratian, joka sallii palestiinalaisten kärsivän Israelin apartheid hallintoa ilman, että Suomi nostaa opettavaa sormeansa Israelia kohtaan.

Iranin suhteen presidenttiehdokkaillekaan ei valkene, että Iranin toimet voivat olla puolustuksellisia. Sen sijaan ehdokkaat pitävät Yhdysvaltojen kannanottoja ohjenuoranaan, vaikka naapurimaa Venäjä osoittaa paljon rakentavampaa ja Iranin kansalaisten hyvinvointia huomioivampaa kantaa.

Instant demokratia ja instant ihmisoikeudet näyttävät olevan niin poliitikkojen kuin median huomion keskipisteenä. Minkäänlaista kulttuuria tai viisautta arviointeihin ei kaivata.

Standard&Poors-älkää ampuko viestin tuojaa

Sunnuntai 15.1.2012 klo 9.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Le Monde diplomatiquen päätoimittaja Ignacio Ramonet kutsuu pankkien ja veronmaksajien ristiriitaa perustellusti sisällissodaksi. Olli Rehn yrittää johtaa mielikuvan siihen, että kyseessä olisi Yhdysvaltalaisten pankkien ja Euroopan välinen konflikti. Ramonet katsoo eurooppalaisten pankkien olevan keskiössä.

Kreikka ei ole päässyt sopimukseen rahoittajapankkiensa kanssa siitä, kuinka paljon ne suostuvat ottamaan takkiinsa Kreikkaa pelastettaessa. Aikaisemman 50% sijaan nyt liikutaan 70%:ssa.

Ranskan ja Saksan johtavat poliitikot ja Suomen media hyssyttelevät ikäänkuin luokituksen laskulla ei olisi merkitystä.

Jo marraskuussa ihmettelin Belgialaisen Dexia-pankkikriisin yhteydessä, kuinka Belgia ikinä voi selvitä veronmaksajien vastuitten kanssa. Ei ihme, että Belgian hallitus yritti saada vastahankaista Ranskaa korottamaan vastuutaan, sillä vastuiden lankeaminen johtaisi Belgian vararikkoon.

Pankkien asenne vuorostaan on se, että kun ne ensin on pääomitettu ja tuettu veronmaksajien rahoilla, tulisi toinen kierros ansaita veronmaksajien piikkiin, lainojen korkojen avulla.Pankit ovat keksineet ikiliikkujan.

Suomen vastuu euroalueen katastrofista ylittää Suomen hartioiden kantokyvyn. Taloudellisen tuottavuuden lasku, kunta"uudistusta" seuraava lähidemokratian rapautuminen ja sitä seuraava henkinen lama ja apatia eivät synnytä uutta tuottavuutta. Keskittämistä seuraa väärän vallankäytön kasvu, lisää byrokratiaa ja tehottomuutta. Keskittäminen on mekaaninen ratkaisuyritys ongelmaan, jonka aito selvittäminen edellyttäisi kansalaisten mukaanottoa uudenlaisiin kestävän kehityksen huomioiviin ratkaisuihin.

Suomen AAA-luokitus ei ole vankalla pohjalla, jos sitä arvioidaan riittävän monilla kriteereillä. Pään pölkylle panon, kiireesti tammikuun loppuun mennessä, side silmillä, ei pitäisi olla Suomen vaihtoehto. Suomella ei ole varaa menettää itsenäistä harkintavaltaansa vaikka kuinka haluaisi olla isoille Euroopan mahtimaille mieliksi.

KunnianloukkausTV-1:n presidenttitentin toimittajan aseena

Perjantai 13.1.2012 klo 11.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kansalaisen usko oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen on tänä rahavallan aikana ehtinyt jo horjua kauan sitten. Moni joka on uskonut kuitenkin parlamentaarisesti hallitun TV-1:n jonkinlaiseen tasapuolisuuteen voi presidentinvaalitenttejä seuratessaan luopua uskosta.

MTV:3 oli tutkinut sekuntikello kädessä kuinka eri ehdokkaat olivat saaneet puheaikaa mm juuri TV-1:n tenteissä. Jan Anderssonin vetämissä tenteissä suosikit ja inhokit tulivat selvästi esiin.

Näistä arvioista mitään oppimatta toimittaja Andersson jatkoi myös Järvenpään lukion tiloihin järjestetyssä panelissa samaa linjaa.

Anderssonin aggressiivisuuden ja yksipuolisuuden  huipuksi muodostui hänen toteamuksensa siitä, että Väyrynen ja Lipponen ovat stand-up koomikkoja. Väyryselle sanansa kohdistaen " siis pelle" ja jatkoi jotenkin siihen tyyliin, että "jokos nyt hymy hyytyy".

Miksi Anderssonin aggressio kohdistuu juuri ulkopoliittisesti kokeneimpiin poliitikoihin, joiden kokemusta juuri presidentin virassa tarvitaan.

Päättelemällä voi arvella, että Andersson ei halua toiselle kierrokselle Niinistön vastaehdokkaaksi todellista vaihtoehtoa, jonka kanssa Niinistön  ulkopoliittinen kokemattomuus ja visioiden puute paljastuisi.

Pätevimmän presidenttiehdokkaan kutsuminen "pelleksi" ei voi tapahtua ilman seurauksia kyseisen toimittajan virka-asemassa tai tehtävissä Yleisradiossa. Esimiesten ja hallintoneuvoston on voitava edellyttää tasapuolista suhtautumista ehdokkaisiin ilman toimittajan tunteenpurkauksia.

Paneelissa puhuttiin paljon vihapuheesta, syrjinnästä ja kaltoinkohtelusta. Tentti oli oiva esimerkki siitä, kuinka ajan hengessä YLE:n toimittajat itse toimivat.

Suomalainen häpeällinen vaalifarssi

Perjantai 6.1.2012 klo 11.53 - Pirkko Turpeinen- Saari

Syvän myötähäpeän vallassa seuraan suomalaisten toimittajien työskentelyä vaalitenttien parissa. Olen tottunut seuraamaan Aljazeeran ja BBC:n ammattitaitoisia toimittajia heidän haastatellessaan poliitikkoja ja asiantuntijoita. Vastauksia seuraa vastakysymyksiä, tarkennuksia ja yhteenvetoja. Usein asiantuntijapanelit täydentävät aiheiden käsittelyä.

Löytyykö Suomesta yhtä ainoata itsenäisesti ajattelevaa, kansainvälisiä asioita tuntevaa tomittajaa?

Suomalainen presidenttiehdokas pärjää hyvällä pukeutumisella, fraaseilla ja asian vierestä puhumisella.

Mitä on sanottava Timo Soinista, jonka haastattelussa toimittajalle riittää, että Soini on pienen puolella!! puhuessaan Israelista ja Palestiinasta. Kumpi on pieni? Sorron ja miehityksen alla ollut Palestiina vai ydinasein varustettu USA-Israel konglomeraatti.

Pekka Haavisto toteaa ylhäisesti, että hän ei pidä Gazan raketeistakaan. Jos rauhantekijä Haavisto olisi perehtynyt Gazan rakettitilanteeseen, hän tietäisi, että silloin kun Israelin ja Hamasin välillä oli sovittu tulitauko, ei yhtään rakettia lentänyt Israelin puolelle. Sen sijaan Israel rikkoi, presidentti Carterin tarkan selostuksen mukaan, marraskuussa ennen Gazan tuhoiskuaan sopimusta neljästi, jonka jälkeen hyökkäsi bunkkeripommein ja fosforiammuksin puolustuskyvyttömien Gazan siviilien kimppuun.

Kuusikymmentä vuotta sorron alla saattaisi kuumentaa joidenkin suomalaistenkin tunteita Palestiinaa vastaavassa tilanteessa.

Israel-heittoja tai suppeita Venäjä- kommentteja lukuunottamatta ulkopolitiikka loistaa tenteissä poissaolollaan.

Kansalaisia kiinnostaisi hyväksyvätkö ehdokkaat kansainväliset lait arviointiensa perustaksi. Hyväksyvätkö ehdokkaat kaikki Yhdysvaltojen periaatteet myös EU:n asenteiden pohjaksi. Onko Iran hyökkäyshaluinen maa ja uhka Lähi-idälle kun se ei kahteensataan vuoteen ole hyökännyt kenenkään kimppuun. Sen sijaan Israel ja Yhdysvallat ovat tuon tuosta laittomasti toisten kansojen kimpussa.

Jos militarismi on Suomen ulkopolitiikan viitekehys toimittajien mielissä, eikö voisi käsitellä myös sitä militarismia, joka uhkaa Venäjää, pitkin sen rajaseutuja, USA:n ja NATO:n toimesta. Jugoslavian sota on Ahtisaaren toimesta legitimoitu vaikka NATO:n hyökkäys oli laiton ja koko hajottamisprosessi alkoi Yhdysvaltojen kongressin päättäessä varoittamatta taloudellisista pakotteista, jotka vuosien myötä johtivat Jugoslaviassa nationalismin nousuun ja tuon USA:n ja joidenkin EU-maiden kätilöimän väkivallan kasvuun. Lopputuloksena oli Kosovon alueella valtava USA:n Bondsteelin sotilastukikohta ja talousjärjestelmän harmonisointi. Ehkä tuhansien ihmishenkien menetys oli jälleen sopiva hinta pakotteista ja vieraan maan sisäisiin asioihin puuttumisesta. 

Yhdysvaltojen hyökkäykset Afganistaniin ja Irakiin, molemmat olivat laittomia.

Jos EU on USA:n myötäilynhalussaan kyvytön arvioimaan itsenäisesti oikeudenmukaista kansainvälistä järjestystä, pitääkö Suomen myötäillä EU:ta vai olla itsenäisen näkökulman tarjoaja?

Presidentti Urho Kekkonen oli itsenäinen ja eläytyvä johtaja. Hän ei alistunut pikkusieluiseen neulanpistopolitiikkaan vaan koki Suomen roolin olevan mieluummin lääkärin kuin tuomarin rooli. Hän piti 19. 12. 1973 Tampereen Paasikivi-seurassa puheen, jossa hän totesi:"Mitään pysyvää rauhanomaista ratkaisua Palestiinassa ei olekaan saavutettavissa ilman, että Palestiinassa alunperin asuville arabeille tehdään oikeutta. Tämä, juuri tämä eikä suinkaan vain kysymys valtiollisista rajoista, on Palestiinan konfliktin ydin. Yhdyn täydellisesti Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskyn muutama päivä sitten antamaan lausuntoon, että "ajan mittaan ei voida ignoroida satojentuhansien palestiinalaisten olemassaoloa, heidät on otettava laskuissa huomioon". Hyväksyn myös Kreiskyn kannan, että Israelin militaristien käsitykset eivät tule johtamaan rauhanomaiseen ratkaisuun Lähi-Idässä."

Kekkosen viisautta ja syvää oikeudenmukaisuudentunnetta tulee nykyisen vaalifarssin aikana todella ikävä!

Falski, falskimpi, Niinistö

Keskiviikko 28.12.2011 klo 12.49 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olemme nähneet Niinistön Suomella töissä, "työväenpresidenttinä", valotanssijana, 630 euron lounaskutsujen isäntänä, Asemanlasten Walkerskahvilan kulisseissa, yli miljoonan euron vaalikassan haltijana, NATO-kiemurtelijana.

Mitä nämä tyhjät eleet ja kummallisuudet ovat? Ei kokoomus ja Niinistö eikä hänen kokoomuksen- tiedottaja- puolisonsa aja Suomen etuja. Facebookissa esilletuotu "valotanssi" kahdeksan tunnin sähkökatkon loppumiseksi ei osoita suurta eläytymistä kymmenientuhansien kanssaihmisten asemaan, jotka ovat vuorokausia ilman sähköä ja myrskyntuhojen kourissa.

Mitä Niinistö on tehnyt Asemanlasten, tai muiden vähäosaisten  hyväksi muuta kuin käyttänyt heidän Walkers-kahvilaansa vaalikampanjan kulisseina. Kalliit Niinistö-cafet ja 500 euron kultapinssit osoittavat Niinistön taustalla olevan lähinnä peruskokoomuslaisia tai niitä, jotka eivät häntä tunne. Aarno Laitinen toteaa kolumnissaan, että Niinistöä äänestävät ne, jotka häntä eivät tunne ja äänestämättä jättävät ne jotka tuntevat.

Niinistön vastaehdokas Paavo Väyrynen on osoittanut työssään ulkoministerinä kansainvälistä vastuuta ihmiskunnan tulevaisuudesta - teoilla eikä vain puheilla.Hän on perustanut kauan sitten Keminmaan nuorisokodin ja toimii koko alueen useiden nuorisokotien laadun kehittämiseen keskittyvän Pohjankodit- yhdistyksen puheenjohtajana.

Miksi minä kannatan Väyrystä enkä suin surmin Niinistöä? Väyrynen on toinen keskustalainen, jota elämäni aikana äänestän.Ensimmäinen oli Urho Kekkonen. Heissä on samaa uskottavuutta Suomen kannalta, yli puoluerajojen. Se puuttuu Niinistöstä.

Olen työskennellyt koko elämäni luovuuden, aitouden ja luovan vuorovaikutuksen edistäjänä. Vuosia sitten, kun kuulin Paavo Väyrysen työstä vaikeuksiin joutuneiden nuorten auttamiseksi, otin häneen yhteyttä ja vaihdoimme ajatuksia. Hänen työnsä on kunnioitettavaa ja todellista, ei suinkaan vaalityötä.

Erääksi mielilausahduksekseni on muodostunut 1700-luvun runoilijan lentävä lause: me synnymme aitoina ja kuolemme kopioina. Paavo Väyrynen on pystynyt torjumaan vieraantumisen vaaran ja säilyttämään aitouden.

Meidän on valittava falskiuden ja aitouden välillä.

Presidentin virka haettavana

Sunnuntai 25.12.2011 klo 16.19 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen hämmästellyt median presidentinvaalisirkusta. Epäselvä puhe ei ole ollut ominaista ainoastaan joillekin ehdokkaille vaan erityisesti media on kunnostautunut puhumalla kaikkea muuta kuin asiaa.

Tavallisesti kun haetaan jotakin virkaa, otetaan selvää tehtävän luonteesta ja pätevyysvaatimuksista. Presidentin tehtävänä on johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. 

Kun uimarannalle haetaan hengenpelastajaa, ei riitä, että hakija lupaa opetella uimataidon. Hengenpelastajalta edellytetään paitsi hyvää uimataitoa, myös hengenpelastus- ja elvytystaitoja.

Suomen tasavallan presidentiksi ei haeta arvojohtajaa vaan asiantuntijaa, joka vaikeissa kriisienkin olosuhteissa kykenee varmasti ja asiantuntevasti ottamaan Suomen kansan edun huomioon. Maailmanlaajuisissa verkostoissa toimiminen ei ole harrastelijan työtä.

Niinistö on sanonut ihailevansa eniten presidentti Risto Rytiä. Tämä oli paitsi pankinjohtaja, myös vapaamuurari ja haki apua ratkaisuihinsa selvänäkijältä, Aino Kassiselta.

Tarja Halonen oli pitkäaikaisena ulkoministerinä varsin pätevä presidentin virkaan. Hänen asiantuntevuutensa on käynyt selväksi hänen kansainvälisissä kannanotoissaan. Myös Urho Kekkonen oli pätevöitynyt vaikeana sodanjälkeisenä ajankohtana, jolloin suhteiden rakentaminen itänaapuriin oli tullut hänen osakseen eri ministerintehtävissä toimiessaan. Hän oli jopa haastanut keskustelussa pelätyn Stalinin kauan ennen presidentiksi valitsemistaan.

Nykyisistä presidenttiehdokkaista Paavo Väyrynen on ainoa pätevä hakija presidentin virkaan. Hän on toiminut pitkään ulkoministerinä ja on myös selvillä kehitysyhteistyön lainalaisuuksista. Hänellä on selvä käsitys Suomen maantieteellisestä asemasta ja sen erityisehdoista. Suomen NATO-jäsenyyden mahdottomuus on hänelle käsittääkseni ulko- ja puolustuspoliittinen selviö.

Suomen itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus eivät toteudu kokoomuslaisella ulkopolitiikalla vaikka kokoomuksen arvoissa "koti, uskonto, isänmaa" julistetaan keskiössä oleviksi asioiksi.

Hyvinä ja tasaisina aikoina presidentin virassa pärjää kuka tahansa vaikka pelkällä imagolla ja supliikilla. Mutta presidentti tulee valita vaikeiden aikojen varalle. Silloin kokemus, mielen tasapaino ja kantti punnitaan. 

Toivottomuuden vai toivon aika

Keskiviikko 21.12.2011 klo 9.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelin äsken 13-vuotiaan lapsenlapseni kanssa. Yläasteen ensimmäiselle luokalle oli näytetty 2 joulunaluselokuvaa. Ensimmäinen oli Al Goren ilmastonmuutosta koskeva elokuva ja toisessa kuvattiin jääkarhujen kohtaloa.

Ensimmäisen elokuvan yhteydessä oli mainittu, että maapallolla olisi aikaa ennen loppua noin 50 vuotta. Jääkarhujen kohtalo näytti kuinka hyvää vauhtia kohti tätä ennustettua kohtaloa ollaan menossa. Kysyin rakkaalta lapselta minkälaista keskustelua elokuvista oli syntynyt."Ei mitään, jääkarhuista jotakin". Totesimme, että viidenkymmenen vuoden kuluttua hän ja luokkatoverit olisivat 63:n ikäisiä. Mietteliäänä erittäin valveutunut lapsi kysyi: "Miksi Al Gorea ei valittu presidentiksi?"

Hyvä kysymys. Miksi hyvältä tuntuvilla ihmisillä ei ole valtaa. Sen sijaan itsekkyys, tuhoavuus, kiristys ja empatian puute leviävät syövän tavoin kautta maailman.

Maailman mahtimaat päättävät ketkä ovat hyviä, ketkä pahoja. Aito demokratia ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen koetaan valtapiireissä uhkana.Kuinka moni maa on saatu polvilleen talouspakotteilla ja siten nöyrtymään valtaa myötäileviksi tai tuhoutumaan. Pieni Kuuba on tästä oiva esimerkki.

Kuinka monessa asiassa Eurooppalaiset itseään sivistyneenä pitävät maat myötäilevät sotilaallista ylivaltaa harjoittavan maailmanvallan hankkeita.

Israelin sotakoneisto on 477 palestiinalaisvangin vapauttamisen jälkeen vanginnut jo nyt 420 uutta palestiinalaista. Kaksikymmentä kansanedustajaa on edelleen Israelin vankiloissa.

Pohjoismaista Islanti on ensimmäisenä tunnustanut Palestiinan valtion. Mistä tämä pieni saarivaltio on löytänyt tällaisen itsenäisyyden ja rohkeuden?

Mitä vastaan lapsenlapsen pohtivan katseen edessä kun maailman mahtimaat eivät alistu ilmastosopimuksiin, kansainväliseen oikeusjärjestelmään, rosvotalouden säätelyyn eikä mihinkään merkittävään uudistukseen, joiden ne katsovat loukkaavan heidän suvereniteettiaan olla pahoja.

Tällä hetkellä vastaan otsikkooni:Pahuus syö kiihtyvällä vauhdilla toivoa ja ihmiset katsovat hiljaa, passiivisina vierellä kun oikeudenmukaisuus liukuu ohi ja ulottumattomiin.

Väkivaltaa pikkulapsille

Maanantai 19.12.2011 klo 9.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Asioilta palatessani kävelin sateisena lauantaipäivänä Helsingin Narinkkatorin läpi. Lapsiperheiden pitkät jonot kiemurtelivat kohti telttakatoksia, joissa oletin olevan jotakin jouluisia tapahtumia. Näin ei ollut. Siellä vilkkuivat pelikonsolit, joihin innokkaat taaperot jonottivat.

Peliriippuvuuteen kasvatus alkaa jo kehdosta.Lämmön, ihmissuhteiden ja rakkauden sijaan lapset ohjelmoidaan saamaan endorfiini-suihkeita pelien avulla. Mikään odottaminen, eläytyminen ja kuunteleminen ei enää ole mahdollista koska vain kiihkeä, nopea toiminta tuo tyydytystä. Valta ja alistaminen tappamisen ohella muuttuu osaksi mielen maailmaa.

Falsettiäänellä kirkuvat lapset ostoskeskuksissa yrittävät vain käyttää valtaansa syyllisyyttä tunteviin vanhempiinsa. Vallankäytölle ei näy vaihtoehtoa.

Jo tuhatseitsenmänsataa- luvulla runoilija kirjoitti ihmisen syntyvän aitona, mutta kuolevan kopiona. Nyky-yhteiskunnan sotilaalliseen ylivaltaan perustuva maailmanjärjestys heijastuu myös peleihin normalisoiden vallan- ja aseidenkäytön.

Suomen valtio tekee parhaansa hyödyntääkseen riippuvuuksien vallassa olevia kansalaisiaan alkoholin ja pelien avulla. Näin traagisessa tilanteessa olemme. On käsittämätöntä, että poliisi joutuu puuttumaan Raha-automaattiyhdistyksen uhkapelien mainontaan. Alkoholin myynnistä saatavia voittojakaan ei käytetä ainoaan pätevään alkoholistien hoitoon- Minnesota-hoitoon,vaan alkoholistit ovat heitteillä turhanaikaisissa muka-hoidoissa.

Riippuvuuksista kärsivät lapset, nuoret ja aikuiset eivät tule kykenemään tuomaan ratkaisua Suomen kestävyysvajeeseen.

Median vaalihysteria kasvaa

Sunnuntai 18.12.2011 klo 14.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tärkeimpien sanomalehtien päätoimittajat ilmoittivat jo kauan sitten kannattavansa Suomen liittämistä NATO:on.Tämän hankkeen takaajaksi on varattu NATOon liittymistä voimakkasti ajavan Kokoomuksen Sauli Niinistö.Päätoimittajista riippuvaisten alaisten on syytä toteuttaa lehtien linjaa.

Olen pyrkinyt seuraamaan vaaleihin liittyviä TV-ohjelmia ja lehtiartikkeleita. Kokeilin myös Yle:n ja HeSa:n vaalikonetta. Presidentin vaaliehdokkaiden esittelyn neutraalius tai värittyneisyys huvitti paljaudessaan. Presidentin tehtäviin liittymättömien kysymysten runsaus ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohuus pani miettimään mihin virkaan hakukoneet etsivät sopivaa ehdokasta.

TV:n ulko-ja turvallisuuspoliittinen paneli oli farssi. Eihän siinä keskusteltu ulko-ja turvallisuuspolitiikasta.Ohjeena näyttää olevan pitää paneelit viihteellisinä, siten kun toimittajat viihteellisyyden ymmärtävät.

Sauli Niinistön mielipiteistä en ole saanut selvää. Saattaa olla, että hän pyrkii parhaaseen tulokseensa sinnittelemällä pelkällä imagolla.Pidän hänen juridisista erittelyistään ja uskon, että hän on hyvä juristi ja valtiovarainministeri.

Paavo Väyrysessä pidän hänen selkeydestään. Tiedän hänen kantansa ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Hän vastaa kysymyksiin selkeästi ja perustelee kantansa. Hänessä on lämpöä ja persoonallisuutta. Luotan hänen kykenevän näkemään Suomen aseman Venäjän naapurissa ja pitämään Suomen ja Venäjän rajan rauhan rajana vastakkainasettelun sijaan.Hänellä on laaja ulkopoliittinen kokemus.

Presidentin on kyettävä hahmottamaan laajoja ulkopoliittisia kokonaisuuksia. Toimittajien kokonaisuudesta irrotetut heitot Venäjän ohjuksista, johon NATO- ja Venäjä-kortin käyttäjät tarttuvat ovat tarkoitushakuisia.

Suomen media vaikenee siitä, miksi Venäjän presidentti on sanonut tarvitsevansa lisää varustautumista: vastaamaan Yhdysvaltojen ja NATO:n tukikohtien ohjuksiin pitkiin Venäjän rajaa. Media levittää satua Venäjän NATO-jäsenyydestä.

Medialle vaarallisin ehdokas on kiistatta Paavo Väyrynen.

Urpilainen Lipposen ja Kataisen puristuksessa

Keskiviikko 14.12.2011 klo 10.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jutta Urpilainen on hoitanut hienosti, vastuullisesti ja hallituksessa ja eduskunnassa sovitun mukaisesti vakuusehtojen sopimisen suomalaista oikeudentuntoa tyydyttävällä tavalla.

Neuvotteluprosessin aikana Urpilainen sanoo selkeästi, että joko Suomen ehdot yksimielisestä päätöksenteosta hyväksytään tai Suomi jää vakaussopimuksen ulkopuolelle.

Katainen ei toimi hallituksen ja eduskunnan sopimalla tavalla vaan ilmeisesti liikkuu oman puolueryhmittymänsä asenteita myötäillen.Hänellä ei ollut rohkeutta kyseenalaistaa Saksan ja Ranskan sanelua.

Lipponen vuorostaan kiiruhtaa vaatimaan, että Suomen on oltava mukana vakuusmekanismissa, seurauksista välittämättä, sillä hänen mielestään Euroopan suurille maille alistettunakin "ytimessä"-olo on itseisarvo.

Varsinkin Lipposen puhe on vastuutonta ja asenteillaan hän tutunoloisesti vetää mattoa jalkojen alta niiltä hallituksen jäseniltä, joilla on jäljellä aatteellisuutta, demokratiantajua ja vastuullisuutta.

Valtiovarainministerinä Urpilainen voisi mielestäni todeta sen, kuinka edellinen porvarihallitus alensi varakkaiden veroja juuri samalla summalla 7 miljardilla, joka nyt pitäisi hallitussopimuksen mukaan kerätä hyvinvointivaltion heikennyksin ja veronkorotuksin 1:1:een.

Suomalaisten yksittäisten henkilöiden vastuu- ja velkataakka on ylipääsemätön. Ei veronmaksukyky yllä 10.000 euron kattamiseen.

Vakuusmekanismin ulkopuolelle jääminen ei jätä Suomea IMF:n ulkopuolelle, jos joutuisimme myöhemmin todella vaikeuksiin. IMF oppi paljon yhteistyöstään Islannin kanssa, jossa romahdus johti pankkien kansallistamiseen ja kieltäytymiseen sijoittajien saamisten maksamisesta. Prosessi oli demokraattinen.

Periaatteellinen vakausmekanismin vastuiden kantaminen on järjettömyyttä, johon ruotsalaisetkaan eivät suin surmin aio syöksyä.

Demokratian ja järjen vaatiminen ei ole perussuomalaisten myötäilyä vaan normaalia yhteisten asioiden hoitamista.

Pelastamme pelureiden Eurooppaa

Sunnuntai 11.12.2011 klo 11.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroopan unioni estää sotia, lisää ystävyyttä, demokratiaa, toisista huolehtimista. Niinkö? Vai laajentaako se markkinoita keinotella, kilpailla hyväksyen kylmän sodan asenteiden ja militarismin voimistamisen?

Saksa tuntee syyllisyyttä juutalaisten tappamisesta keskitysleireissä. Sen seurauksena se antaa palestiinalaisten kärsiä kuten juutalaisten ennen. Saksalla on kunniavelka ja taloudellinen velka toisen maailmansodan aikaisen Kreikan miehityksen sadoistatuhansista teloitetuista, nälkään kuolleista ja siviiliuhreista.Puhumattakaan sadoista maan tasalle räjäytetyistä kylistä ja kaupungeista. Siksikö saksalaiset yritykset lahjovat, Sternin mukaan, kreikkalaisia poliitikkoja takaamaan itselleen etuja yrittäjinä Kreikassa.

Euroopan talouskriisissä on kyse valinnasta. Valitaanko keinottelijoiden vai terveen markkinatalouden kannattajien etu. Iso-Britannia liukui poliittisen veljensä Yhdysvaltojen vanaveteen allergiassaan pankkien keinottelutoiminnan säätelyä kohtaan.

Ekonomisti Jeffrey Sachs kritisoi globaalin talousjärjestelmän kriisiä haastattelussaan Talk to Aljazeera-ohjelmassa."Tämä ei ole vapaata markkinataloutta, tämä on peliä. Pankit ovat sanoneet:"jättäkää säätely sikseen, me osaamme hoitaa asiat. Älkää antako hallitusten sekaantua asioihimme".Vapauden saatuaan pankit ryhtyivät huimaan uhkapeliin ja laittomuuksiin, joka johti taloudeen romahdukseen. Sen jälkeen ne huusivat:"Pelastakaa meidät, pelastakaa meidät!Olemme liian suuria kaatumaan". Veronmaksajien pelastettua pankit ne huusivat jälleen:"Ei sääntelyä, ei sääntelyä" ja palasivat lähes entiseen toimintamalliinsa.

Maksumiehiksi jääneet kansalaiset seuraavat hämmentyneinä pankkien bonuksia ja palkkioita."Me ansaitsemme ne, mikä teitä vaivaa?"

Muun muassa vaikeuksiin joutuneessa Dexia-pankissa asiantuntijoille ehdotettiin maksettavaksi 153.000 euroa kullekin, kolmen kuukauden ajalta.

Suomen on valittava: Ajammeko pelureiden Eurooppaa, jonka tominta on salaista kulisseissa kähmintää demokratian savuverhon takana vai ajammeko tervettä markkinataloutta demokraattisessa kontrollissa, joka käsittää myös pankkien ja veronmaksun kontrollin ilman veroparatiiseja, Lontoon City mukaan luettuna.

Standard&Poor'sin varoitus pankkikriisistä

Tiistai 6.12.2011 klo 22.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Brittiasiantuntija arvioi Aljazeeran uutisissa Standard&Poor'sin uhkausta laskea Euroopan tähän asti vakavaraisena pidettyjen maiden luottoluokitusta. Hänen mukaansa varoitus liittyy siihen, että Euroopan poliitikkojen toimet eivät kohdistu itse ongelmaan, pankkikriisiin. S&P tä ei pidä moittia varoituksestaan vaan poliitikkojen tulisi kohdistaa huomionsa pankkikriisiin. Britannian hallitus joutui jo tukemaan Lontoon Cityn yksityisiä pankkeja.

Jos ongelma todella on Euroopan suurten maiden yksityisten pankkien vakavaraisuuden ongelmissa hukka perii pienten, hyvin pankkiasiansa hoitaneiden maiden talouden. Ei pienten maiden talous kestä suurten maiden suurten pankkien pääomittamista verovaroin.

Jos suuret maat päättävät toimenpiteistä, ei EU-maiden yksimielisyydellä vaan enemmistöllä, joutuu Suomi lastuksi laineille.

Jo kaksi viikkoa sitten ihmettelin kun Dexia-pankin kriisiä ei meillä käsitelty juuri lainkaan. Belgia kansallisti Dexia Bank Belgian neljällä miljardilla eurolla verovaroja.Emo Dexian valtion vastuut ovat 90 miljardia euroa, josta Belgian osuus on 54,45 miljaria,Ranskan 32,85 miljardia ja Luxemburgin 2,7 miljardia euroa. 23.11. De Morgen mukaan Belgialla on hirttosilmukka kaulassa jos vastuut lankeavat. Belgia yrittää epätoivoisesti neuvotella Ranskan osuuden nostamisesta.

Globaaliin pankkikriisin hoitamiseen eivät Euroopan veronmaksajien voimavarat riitä.

YLE:n likasankojournalismi presidentinvaaleissa

Lauantai 3.12.2011 klo 22.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yle:n häikäilemättömän väkivaltainen journalismi yhtä presidenttiehdokasta, Paavo Väyrystä, kohtaan puistattaa. Menneellä viikolla uutisissa näytettiin sellainen leike, Paavo Väyrysen pitkästä puheenvuorosta, joka sai Väyrysen kannan näyttämään päinvastaiselta kuin se on NATO:n suhteen.

Kahdessa perättäisessä Broadcastersin Uutisvuoto-ohjelmassa on neljä kertaa tölväisty "vitsin varjolla" Paavo Väyrystä. Tänään 3.12. yksi tölväisy aloitettiin " narsistinakin pidetty PaavoV.....". 

Kun katsoja oli aamupäivällä nähnyt asiantuntevan, aidon, hyvällä itsetunnolla varustetun Paavo Väyrysen pitkässä haastattelussa, jossa käytiin läpi oleellisia tärkeitä asioita asiallisesti ja hienosti eritellen ei voi käsittää mistä Broadcastersin käsikirjoittajan likasanko, minkä sisällöstä YLE kai kuitenkin vastaa,pulppuaa.

Narsisti valehtelee, manipuloi, muuttaa mielipiteitään, käyttää valtaa. Psykiatri ei näe Väyrysessä tällaisia narsistisia piirteitä. Päinvastoin Väyrynen on ollut vuosikymmeniä linjallaan, missä linjassa ulkopolitiikka ja Suomen puolueettomuus ovat olleet keskeisiä. Se, että Väyrynen on ollut oikeassa, tuntuu ärsyttävän monia.

Niinistön miljoonabudjetissa on varaa vastamainontaan, jos Yle- suuntaisi pientäkin kritiikkiä hänen suuntaansa. 

Yle-uutiset ja Uutisvuoto löytävät kritisoitavaa muiden maiden vaalikamppailun demokraattisuudesta. Malkaa on vaikea löytää omasta silmästä kun presidenttiehdokkaiden ihmisoikeuksista ja tasapuolisesta kohtelusta on kyse.

Voin henkilökohtaisesti pahoin ihmisoikeusloukkauksista koskivat ne sitten palestiinalaisia, maahanmuuttajia tai vaikkapa lapsia. Nyt voin pahoin Ylen systemaattisista ihmisoikeusloukkauksista yhtä presidenttiehdokasta kohtaan. Näin siis toimii parlamentaarisesti hallittu YLE.

Medvedevin puhe 23.11. ja Suomen media

Lauantai 26.11.2011 klo 17.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

En onnistunut löytämään mistään Suomen uutisvälineestä mainintaa Venäjän presidentin Dimitri Medvedevin merkittävästä puheesta 23.11.

Aljazeera välitti puheen osia jonka jälkeen seurasi asiantuntijan arvio, että puhe on otettava vakavasti.

Medvedev uhkasi keskeyttää aseistariisunnan seuraavat askeleet ellei Yhdysvallat lopeta tunkeutumista Venäjän lähialueelle ohjuspuolustuskilpensä kanssa.

Ulko- ja turvllisuuspoliittisen neuvoston Alexei Arbatov totesi: "Presidentti Medvedev määräsi kehittämään keinot ohjuskilpijärjestelmän tuhoamiseksi.If it is cyber war, the West should be concerned."

Suomen presidentinvaalikeskustelu ei ole näkemissäni referaateissa tai ohjelmissa puuttunut Suomen pysyvään maantieteelliseen asemaan Venäjän naapurina.Venäjän edustajat ovat toistuvasti tuoneet esiin huolensa Yhdysvaltojen ja NATO:n Eurooppaan tuomien asejärjestelmien vaikutuksesta Euroopan todelliseen turvallisuuteen.

Yhdysvaltojen virallinen doktriini omasta aseisiin perustuvasta vallastaan maapallolla sisältää sen, että mikään maa maailmassa ei saa muodostaa edes alueellista valta-asemaa.Myöskään talousjärjestelmä ei saa poiketa USA:n järjestelmästä. Jos asia riippuu pelkästään Yhdysvalloista ja sen aseteollisuudesta, asejärjestelmät levittäytyvät Eurooppaan.

Jo talouskriisinkin vuoksi Euroopan valtioiden, Suomi ensimmäisenä, tulisi pyrkiä siihen, että aseriisunnan edellytykset toteutuvat. Vain aseidenriisunnan kautta luodaan mahdollisuudet sille, että luottamus ja yhteistyö tulevat kansojen toiminnan perustaksi, eikä aseet.

Kestävyysvaje ja ideologiset esteet

Lauantai 19.11.2011 klo 15.56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomessa ei tehdä riittävästi tuottavia työtunteja. Tätä puutetta kutsutaan kestävyysvajeeksi. Samat puolueet, jotka päivittelevät kestävyysvajetta ovat hallituksessa ollessaan olleet sitä itse luomassa.     Suomesta on viimeisten 10-20 vuoden aikana luotu kotiäitiyhteiskunta. Nuoret koulutetut aktiiviset naiset on saatu valitsemaan kotiäitiys. Seitsemänkymmentäluvulla lastenpsykiatrit puhuivat vauvojen ikätoverisuhteiden suuresta merkityksestä. Kuinka syvää riippuvuutta yhteen henkilöön ei olisi suotavaa luoda. Riippuvuuden sijaan kuvattiin luovan ja vuorovaikutuksellisen kasvun merkitystä terveen itsetunnon kehittymiseksi. Psykiatrit havaitsevat nyt uutena ilmiönä kotiin hautautuvat nuoret, joita ei millään avulla tunnuta saavan ulos kodeistaan.

Muissa Pohjoismaissa nuoret naiset käyvät työssä ja lapset ovat päivähoidossa. Siten aktiivisia työtunteja ja tuottavuutta syntyy päinvastoin kuin Suomessa.

Sadattuhannet suomalaiset sairastavat alkoholismia. Kuitenkaan Suomessa ei ole saatavilla hoitoa. Ainoa raitistava hoito-ohjelma on Minnesota-hoito, joka kestää kuukauden, jonka jälkeen on vuoden kestävät viikottaiset ryhmätapaamiset potilaan kotipaikkakunnalla.Suomessa on Lapualla 24 hoitopaikkaa ja yksi yksikkö on hiljattain perustettu Naantaliin.

Ruotsissa Minnesota-hoitopaikkoja on 3000. Yhdysvalloissa kaikki alkoholistien hoito on Minnesota-hoitoa, samoin Islannissa. Tanskassa on kymmeniä hoitopaikkoja. Suomessa perinnöllistä alkoholismi-sairautta potevat potilaat tekevät tehottomia työtunteja tai jäävät alkoholismiin liittyvien liitännäissairauksien vuoksi ennenaikaisesti, itseasiassa täysin työkykyisinä, mutta hoitamattomina, eläkkeelle. Tämä hoitoideologisesta väärästä asenteesta johtuva puuttuva alkoholismin hoito Suomessa lisää kestävyysvajeeseen kymmeniätuhansia ellei satojatuhansia aktiivi-iässä olevia henkilöitä. Hoitamaton alkoholismi on suurempi ongelma kuin työttömyys. Kuitenkin valtion varat suunnataan hoitojärjestelmiin, joiden raitistumisprosentti on 1-2%. Minnesota-hoidossa se on lähes 90%

Kolmas suurisuuntainen kestävyysvajetta ylläpitävä ongelma on työelämän psykologinen ilmapiiri. Esimiesten kyvyttömyys johtaa, eläytyä ja kannustaa korvautuu vallankäytöllä. Varsinkin kunnan ja valtion työpaikoissa ilottomuus ja yhteisöllisyyden rapautuminen ovat anteeksiantamattomia. Kunnan ja valtion työpaikkojen olosuhteet ovat demokraattisessa kontrollissa. Siten työyhteisöjen jäsenten tulisi voida kokea tekevänsä työtä yhteisillä verovaroilla kuntalaisten tai kansalaisten hyväksi.

Terveydenhuollon mahalasku

Tiistai 8.11.2011 klo 10.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Lääketieteellisen tiedekunnan sisäänpäsykoe muistuttaa teknisen fysiikan koetta. Se ei mittaa hakijan ihmisyyttä eikä empatiaa. Valinnan seurauksena jo kolmekymmentä prosenttia nuorista lääkäreistä on sitä mieltä, että kansalaisten sosiaaliturva on liian hyvä. Miten tällainen asenne vaikuttaa potilas-lääkärisuhteeseen?

Väitetään, että suomalaiset käyvät turhaan terveyskeskuksessa. Siksi terveyskeskusmaksun avulla pyritään rajoittamaan varattomien käyntejä. Samaan aikaan kukaan ei paheksu runsaita "turhia" käyntejä yksityisillä lääkäriasemilla, jotka korvataan sairausvakuutuksesta. Lisäksi yksityinen terveysasema tekee "turhia" magneettitutkimuksia, laboratoriotutkimuksia, silmänpohjantutkimuksia, kaikki siksi, että kalliit laitteet on hankittu ja ne täytyy saada tuottamaan.Turhat, lopulta käyttämättömät lääkkeet korvataan myös KELA:n toimesta.

Lisäksi terveydenhuollon uudet virat on kaikki sijoitettu erikoissairaanhoitoon. 15.000 sta viime vuosien uudesta virasta yhtäkään ei ole kohdistettu perusterveydenhuoltoon.

Tälle järjettömyydelle ja epäoikeudenmukaiseen kohteluun johtavalle järjestelmälle on jo kokeiltu ja olemassaoleva vaihtoehto. Siihen voi käydä tutustumassa Espanjassa. Espanjassa jokainen on oikeutettu saamaan verovaroilla kustannetun perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon on se sitten avohoitoa tai sairaalahoitoa. Samoin lääkkeet. Perusterveydenhuollon omalääkäri arvioi erikoissairaanhoidon tarpeen ja lähettää erikoislääkärille. Vuosittainen gynekologin tarkastus kuuluu jokaiselle naiselle. Potilas ei oma-aloitteisesti mene valitsemalleen erikoislääkärille vaan omalääkärin kautta.

Yksityislääkärin ja yksityissairaalan kustannukset maksaa asiakas täysimääräisesti itse. Yksityislääkärin määräämistä lääkkeistä ei saa sairausvakuutuksesta korvausta. Siten yksityisen ja julkisen terveydenhuollon välillä on palomuuri. Yksityissektoria käyttämään valmiit kansalaiset hankkivat vakuutuksen, joka maksaa kaiken.

Yli 90% koko maan kansalaisista on julkisen terveydenhuollon piirissä. Lähinnä Katalonian alueella käytetään yksityistä terveydenhuoltoa (20%)

Mikäli Suomessa pyrittäisiin järjettömän tuhlauksen ja epätarkoituksenmukaisten painotusten sijaan oikeudenmukaiseen järjestelmään, tulisi vähitellen kehittää rakenteita, jotka takaisivat inhimillisemmän terveydenhuoltojärjestelmän. Rahanahneuden ja ylikansallisten terveystoimijoiden voittojen sijaan tulisi kansalaisille  taata perusturvallisuus.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus Papandreusta säälittää

Perjantai 4.11.2011 klo 11.33 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen 4.11. Papandreu- analyysi on poliittisuudessaan paljastava ja jossakin määrin säälittävä.

Autoritaarisen valtiovarainministeri Venizelosin ja pääministeri Papandreun erilaisuus poliitikkoina ja ajattelijoina on ilmiselvä. PASOK- puolueeseen mahtuu erilaisia toimijoita. He kävivät tiukan kamppailun puolueen puheenjohtajuudesta,jonka Venizelos hävisi.

Ainoa poliitikko, joka tällä hetkellä näyttää ajattelevan kokonaisuuden etua on Papandreu. Ainoa keino, jolla kreikkalaiset olisivat nielleet rankat säästötoimet, olisi ollut kansanäänestys, jota olisi edeltänyt riittävä tilanteen analyysi ja keskustelu. Totta kai äänestyksen aloitteentekijä olisi odottanut kansan lopulta ymmärtävän mikä on välttämätöntä.Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja ei tunnu kaipaavan Kreikan kansan todellisuuden, tunteiden ja ajattelun huomioon ottamista.

Kreikkalaisten tulisi ottaa oppia islantilaisista. Kreikan tilanne on euron vuoksi monimutkaisempi, mutta Islannin kansa on sitoutunut karvaisiin hoitotoimenpiteisiin. Myös kreikkkalaisten olisi vaadittava tilanteeseen todellisia syyllisiä vastuuseen, eikä kaadettava syyllisyyttä sen niskaan, joka on yrittänyt nostaa kansan ojasta. Ilman petoksiin syyllistyneiden tahojen vastuunottoa, ei tilanne voi parantua.

Oppositio, jonka riveissä valtaosa kaaokseen syyllisistä on panee mieluummin maan sekaisin kun antaa Papandreun hoitaa asiat kuten tähänkin saakka. On valitettavaa, että PASOK:in jäsenetkään eivät kaikki käsitä, kuinka vakava tilanne on niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Korruptoitunut Yhdysvaltojen kongressi

Maanantai 24.10.2011 klo 17.25 - Pirkko.Turpeinen-Saari

Viime viikkoina seuraamani, Aljazeera- kanavalla nähdyn neliosaisen talouskriisiä käsittelevän Meltdown- ohjelmasarjan lisäksi,näin 23.10. TV 2lla Oscar-palkitun dokumentin samasta aiheesta. Kenellekään ei jää enää epäselväksi kuinka rikollista korruptiota ja lahjontaa näytetään vastaanotettavan kaikissa, jollakin tavoin Wall Streetiin liittyvissä piireissä. Pankkien lobbarit lahjovat kongressin jäsenet olemaan säätämättä rahan liikkeitä sääteleviä lakeja.Yliopistoista löytyy rahaa vastaan lausunnonantajia säätelemättömyyden tueksi. Rikoksia tehneet ja valtavia rahasummia itselleen keränneet johtajat palkkaavat huippulakimiehet ja lahjovat virkamiehet osoittaakseen itsensä viattomiksi.

Aiheutettuaan maailmaa ravistelevan talouskriisin ja aiheutettuaan laman lisäksi 8 miljoonaa työtöntä pelkästään omassa maassaan, Yhdysvaltojen kongressi on jo uuden aihepiirin kimpussa. The Nation-lehti kutsuu sitä säätelyn vastaiseksi obsessioksi - pakkomielteeksi.

Nyt säätelemättömyyttä ajetaan erityisesti kongressin enemmistönä olevien republikaanien toimesta ja kauppakamarin ajamana, koskemaan ympäristöä, terveydenhuoltoa ja työpaikkaterveyttä.Säännösten ja kontrollin katsotaan heikentävän yritysten mahdollisuuksia työllistää, siksi sääntely täytyy poistaa. Kongressi on menossa niin pitkälle, että mikäli rajoitus tai sääntely koskettaisi 100 miljoonan dollarin arvoista toiminta-aluetta, tulisi säätely saattaa kongressin vahvistettavaksi.

Presidentti Obama on joutunut vesittämään useita parempaa säätelyä ja tuoteturvallisuutta koskevia säädöksiä voidakseen osoittaa Yhdysvaltojen nykyilmapiirissä olevansa työpaikkojen puolella. Näin absurdiksi poliittinen "fanatismi" on viemässä. Obama veti pois myös smogia koskevat säädökset, jotka olisivat olleet sopusoinnussa Clean Air Actin kanssa.

Suomen edellinen keskusta-kokoomus-hallitus osoitti silloisen eduskunnan enemmistön kanssa joitakin samankaltaisuuksia Yhdysvaltojen kongressin kanssa. Vaalirahaongelmat, veroparatiisi- ja veronkiertolakien säätäminen sekä varakkaille suunnatut veronalennukset viittaavat vaikeuteen eläytyä siihen, mitä demokratia syvässä mielessä tarkoittaa. Olisi parempi, jos veronalennuksia varten lainatut 7 miljardia olisivat nyt valtion kassassa. 

Lipponen syö demareiden kannatusta

Lauantai 8.10.2011 klo 9.08 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kyky tuntea, eläytyä, toisen kunnioitus, rehellisyys ja demokrattisuus ovat myös poliitikon tärkeimpiä ominaisuuksia. Tästä huolimatta politiikassa menestyy usein kuori, jolta nämä ominaisuudet täysin puuttuvat. Tiedon puutteen ja yksipuolisen tiedonvälityksen ohjaamat kansalaiset on helppoa saada lyhyellä tähtäyksellä kannattamaan myös omaa etuaan vastaan toimivia poliitikkoja.

Monessa Euroopan maassa vasemmistopuolueet lähtivät "puoliporvarilliselle" kolmannelle linjalle, niin myös Suomessa.Porvarilliset puolueet osaavat kitenkin porvarillisen politiikan paremmin. Tästä ei tullut vasemmistopuolueille pitkäaikaista menestystä.

Paavo Lipponen ilmoittautui presidenttiehdokkaaksi ennen kuin puolue oli käynyt normaalijärjestyksessä ehdokasasettelun. Tämä oli ensimmäinen epädemokraattinen , vallankäyttöön pohjautuva ele. Ei ihme, että toinen vallankäyttöön ja peleihin ihastunut Lasse Lehtinen heti luopui ehdokkuudesta.

Demarit olivat perusteellisella työllä saavuttaneet eduskuntavaaleihin 2011 mennessä takaisin menetettyä kannatustaan. Aatteellisuus, demokratia ja eläytyminen myös heikoimpien asemaan oli palannut toiminnan keskiöön. Tämän nousujohteisen kannatuksen katkaisi kaksi päätekijää. Toinen oli niin kaupallisen porvarillisen lehdistön ja myös TV:n voimakas hyökkäys valtionvarainministeri Urpilaista vastaan, jonka oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta korostava sinnikäs työ ansitsisi ihailua. Kriitikoiksi hankittiin myös Euroopan parlamentin jäsenet puolueista riippumatta, jotka kauhistelivat "herrasväen" tapoja kunnioittamatonta toimintaa. Median vastustuksen taustalla on kuitenkin koko demareiden tavoittama aito aatteellinen linja,jonka Suomen taloudellisen vallan käyttäjät haluaisivat murskata.

Toinen tekijä oli Paavo Lipponen. Lipponen edustaa vallankäytön politiikkaa. Hän edustaa Irakin sodan hyväksymistä, Bushin, toivottavasti sotarikoksista syytteeseen joutuvan presidentin kanssa käytyjä luottamuksellisia liittoutumiskeskusteluja,NATO on liittymistä, epädemokraattista euroon liukumista. Lipponen ilmoittautui Kekkosen, Koiviston,Ahtisaaren Halosen linjan kannattajaksi ja jatkajaksi.Hänellä ei ole mielestäni mitään yhtäläistä, Kekkosen ja Halosen kanssa, jotka toiminnallaan ovat osoittaneet humaaniutta, luovuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sen sijaan Ahtisaaren kanssa hän on hengenheimolainen.

On surullista, että oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja aidon ihmisten kanssa tehdyn poliittisen työn hedelmät nyt katoavat, toivottavasti palatakseen taas käydyn presidentin vaalin jälkeen takaisin. Työtä se vaatii.

Helsingin Sanomat vetää mattoa myös Kataisen johtajuuden alta

Lauantai 27.8.2011 klo 10.59 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat hämmentää Suomen politiikkaa raivoisalla voimalla. Etusivulla on kuva hämmentyneestä pääministeri Kataisesta, joka saadaan näyttämään ikäänkuin syyttämässä Urpilaista siitä, että vakuusasian yksityiskohtia ei tunnettu jokaisessa EU: n jäsenmaassa. Otsikko on kuitenkin Hesarin oma. Seuraavan sivun haastattelutekstissä Katainen korostaa yhtenäisyyttä ja hallituspuolueiden keskinäistä sopua.

Tosiasiassa Hesari itse on hämmentänyt EU-maita oikein toimittajien joukkovoimalla. Tilanne  on kuin alakoulun pihalla, jossa yksi sanoo, että "annatkos ton tehdä sulle noin" ja vetäytyy itse nurkan taakse katsomaan kun kaverukset käyvät toistensa kimppuun.

Hesarin pyrkimyksenä näyttää olevan demokratian pilkkaaminen ja pääomasijoittajien vallan ikuisuuden takaaminen. Olisihan kauhistus, jos muutkin EU-maat alkaisivat kyseenalaistaa tätä huhujen ja sijoittajien yksipuolista vallankäyttöä.Kun EU:n huippukokouksen jälkeen oli sovittu, että Suomi ja Kreikka keskenään sopivat vakuusasian, toimivat Suomi ja Kreikka täysin sovitulla tavalla. Jos Hesari on Hollannilta kaivanut kielteisen mielipiteen, voi siihen todeta, että neuvotteluillahan piti olla kiire, jotta markkinat eivät hermostu!Suomi ja Kreikka toimivat ripeästi. Angela Merkelillä on omat sisäpoliittiset vaikeutensa.

Espanjalaista sivistynyttä El Pais lehteä tulee todella ikävä.

Pilkalliset esitykset Paavo Väyrysestä Unto Hämäläisen artikkelina ja ehdottomuudeksi leimattu SDP:n käyttäytyminen Marko Junkkarin kynästä heijastelevat HeSa:n ideologiaa.Mikä vika Paavo Väyrysessä on? Jopa Sanoma Oy:n Ilta Sanomat kehui keväällä kokonaisella aukeamalla kuinka oikeaan Paavo Väyrynen on jo vuosikymmen sitten osunut ennakoidessaan tulevaa kehitystä. Helsingin Sanomien vaikeneminen NATO:sta, joka lienee oleellisempi tekijä presidentinvaaleissa kuin EU-asiat on ilmaisevaa. Ei kai ole Paavo Väyrysen vika, että viisas Urho Kekkonen katsoi hänen olevan presidenttiainesta.